Ihan oikein olet sen käsittänyt. Espressossa kahvikakun vastus tuottaa sen paineen, jolla sopivan kuuma vesi uuttaa kahvista haluttavat makukomponentit. Painekahvassa se itse kahvan pohjassa oleva pieni reikä aiheuttaa vastuksen, joten paine on seurausta siitä reiästä. Painekahvakeittimeen voi laittaa melkein mitä tahansa ja kyllä sieltä jotain espressoa muistuttavaa lientä tulee. Sellaisissa keittimissä toki veden lämpötilakontrollikin pääsääntöisesti yleensä on vähän mitä sattuu, joten tasalaatuista juomaa niillä on vaikea saada aikaiseksi. Toisaalta se ei välttämättä haittaa, kun harvemmin kai niiden kanssa mitään ensiluokkaista kahvia käytetäänkään
Lähinnä se on helppo leikki, jos haluaa espresson näköistä kahvia valmiiksi jauhetuista markettipavuista, joiden iästäkään ei ole täyttä varmuutta - jos edes väliäkään.
Sen näkee usein keittimen valmistajasta. Jos se valmistaja on esim. La Marzocco, Nuovo SImonelli, tai joku muu vastaava tunnettu espressokeittimien valmistaja, niin silloin keitinkin on kunnon espressokeitin. Kahviloissa voi kuitenkin olla ihan millaisia tahansa keittimiä, mitä niihin nyt on päätetty hankkia ja kutsua niitä espressokeittimiksi. Toisinaan niissä näkee myös automaattikeittimiä. Silloin kannattaakin juoda jotain muuta kuin espressoa, jos ei enää kehtaa lähteä suosiolla pois.
Ainakin joskus myös joidenkin ihan aitojen espressokeittimien mukana on tullut kunnollisten espressofilttereiden lisäksi myös painefilttereitä, tai sellaisia pienellä reiällä varustettuja kumilätkiä, jotka laitetaan kunnon filsun pohjalle, jolloin silläkin saadaan feikkiespressoa. Muistaakseni mm. Ascaso ainakin aikoinaan toimitti feikkifilsut vanhojen boilerikeittimiensä mukana. Nykyisin ainakin Sage/Breville toimittaa myös painefilsut keittimien mukana (tai ainakin niitä saa varaosina). Päältä päin nopeasti katsottuna ne painefilsutkin näyttävät hämäävästi ihan normaaleilta filsuilta, mutta pohjasta näkee heti, että ei sillä oikeaa espressoa kuitenkaan tehdä. Yksi espressokahvin keskeisimpiä määritelmiä ja edellytyksiä kuitenkin on se, että kahvikakku muodostaa sen paineen, jolla kahvi uutetaan.
Vipukeittimet ovat puhtaasti makuasia ja ne ovat hyvin erilaisia keskenään. Monet vipukeittimet tuottavat vähemmän kuin sen yleisimmän 9barin paineen, josta espresso useimmiten tunnetaan. Pienempi paine tuottaa vähän erimakuista juomaa ja se on yleensä melko anteeksiantava korkeampaan paineeseen verrattuna. Tavallaan ne ovat siis helpompia, mutta käyttöliittymältään kuitenkaan usein eivät. Jos nyt omakohtaisia kokemuksia miettii, niin oma kakkoskeittimeni täysin käsikäyttöinen (kahvassa ei ole jousta) Caravel on nerokkaan yksinkertainen ja sikäli myös helppokäyttöinen keitin. Kahvilaan se ei kuitenkaan ole toimiva ratkaisu, koska käsityö vie kallista työaikaa, eikä pikkukeittimillä valuteta espressoja kovin nopeaan tahtiin.
Kahvilan näkökulmasta joku feikkikeitin on toki helppo ratkaisu, vaikka laadullisesti se olisikin heikko. Kahvia ei tarvitse edes jauhaa, vaan voi valuttaa "espressoja" vaikka valmiiksi jauhetuista pavuista, jos ei ole kunnianhimoa kunnon espressoon. Ja monet eivät kuitenkaan edes huomaa eroa, jos eivät ole tottuneet siihen, millainen oikea laatuespresson tulisi olla. Joillekin se voi siltä olla jonkinlainen ihan kiva muistonkaltainen tuulahdus joltain vuosien takaiselta ihanalta Italian matkalta, vaikka itse juoma olisikin vain jonnekin sinnepäin hutaistu kahvinpyrskähdys.
Eihän se kunnon laitteillakaan välttämättä kovin haastavaa olisi, jos kahvilassa on vain joku, joka osaa aamulla säätää myllyn oikeaan jauhatukseen päivän kahvia varten. Tamppaamista vartenkin voi olla automaattitampperit, jos se tuntuu liian haastavalta (ei oikeasti kuitenkaan ole) ja ammattikeittimet ovat ajastettavia, tai jopa painon mukaan säädettäviä ja puoliautomatisoituja. Todellinen syy onkin hinta. Feikkikeitin ei maksa juuri mitään oikeiden espressolaitteiden rinnalla. Joku esim. Juran ns. parempi ihan oikeista pavuista jauhava automaattikin maksaa suurin piirtein saman verran kuin kunnollinen ammattilaismylly. Ja halvempiakin vaihtoehtoja tottakai on. Jos asiakaskunta ei kauheasti kuluta espressoa/espressopohjaisia kahveja, niin eipä niihin ehkä jotain kymppitonnia, tai jopa sen enempää kannata kahvilanpitäjän sijoittaakaan. Käytettynä niitä aina toisinaan näkee hyvinkin edullisesti, mutta sitten niitä pitäisi opetella vielä käyttämäänkin. Jos kahvilan päätuote ei ole se kahvi (vaan esim. pullat, leivonnaiset ja jotkut lounassalaatit), niin silloin helpompi ja halvempi tie on usein se helpompi ja halvempi tie.
Ei määritelmällisesti, eikä tietysti maultaankaan, mutta siihenhän se koko vippaskonsti perustuu, että riittävän monet eivät hiffaa eroa.
Pari vuotta sitten käytiin Porvoossa jossain somassa perinteikkäässä pikkukahvilassa, jossa espressopohjaiset maitokahvit tehtiin automaatilla. Eräs seurueeseen kuulunut rouva kysyi ihastellen, että eikös olekin tosi hyvää cappuccinoa. En mitenkään pystynyt olemaan hiljaa, vaan kerroin suoraan, että eipä ole vuosikausiin tullut juotua yhtä huonoa cappua. Puhuttiin jatkossa sitten sen cappun sijaan säästä ja lomasuunnitelmista.
