Kahvihifistely

Pikkutiilissä, varsinkin joku Lavazza, joskus lukee espresso, joka ei pidä paikkaansa, vaan se on silloin just mokkapannuun.
Siinä on kaksi etua; on just oikea jauhatus oman myllyn vertailusäätöön, eikä tarvitse myllätä, ja lisäksi ne on usein tuoreempaa kuin pavut.
 
Sitä just, kun sun viestistä ei tullut ilmi pitikö olla papuja vai kelpaako jauhatus. No kokeile sitten niitä Africa papuja S Marketista, tai jos löytyy Lavazzan papuja niin se crema (sinipunainen). Eihön noi mitään ihmeellisiä ole mutta erimakuisia kuin Paulig Napoli. Segafredolla oli useampiakin papuja ja Pausaa testasin. Oli aika laimea.
Kysyn ihan tosissani, että tekeekö joku mutteripannulla valmiista jauhatuksesta?

Ja sitten hiukan viitekehystä. Maksan pavuistani mieluummin 10€/250g kuin ostan S-Marketista yhtään mitään.
 
Kysyn ihan tosissani, että tekeekö joku mutteripannulla valmiista jauhatuksesta?

Ja sitten hiukan viitekehystä. Maksan pavuistani mieluummin 10€/250g kuin ostan S-Marketista yhtään mitään.
Aika monta espanjalaista ja italialaista tekee. Ei siellä marketeista papuja juuri saa.

Olisit voinut vähän tarkemmin speksata mitä oikein haluat, paljon saa maksaa ja mistä ei voi ostaa. Heitetään vaikka sitten näin eli Cremasta jotain brasilialaisia keskitummia tuorepaahdettuja papuja pussi. Ei ole S-marketista, ei valmiiksijauhettua ja hintakin on tuon 10e/250g. Varmasti hyvää.
 
No kyllä saa ja kahviloista myös. Ainakin Espanjassa ja olisi outoa ellei Italiassakin.
Perus Mercadonassa ei paljon papuja näkynyt vaan niitä 250g tiiliskiviä. Toki isot Carrefourit erikseen joissa oli monipuolisempaa tarjontaa.

Italiassa sama juttu, ei tavallinen sukankuluttaja mitään myllyjä käytä ja monet siirtynyt myöhemmin mokkapannuista kapselikoneisiin. Kyllä sieltä papuja löytyy muttei (muistaakseni) paikallisesta S-Marketista.
 
Hifistelyä mokkapannulla? ;-)

Vaimo osti minulle joululahjaksi cuccumellan, tarvitseepa hiukan hifistellä sillä kokeeksi ;-)
 
Muiden hifistelyistä en tiedä, mutta itse säädän tällä hetkellä mokkapannulla ja pressolla. Aeropress on varalla. Induktiomokkapannu on uudehko, joten vieläkin haen määriä, jauhatuksia, aikoja jne., mutta on ne jo aika lähellä. Käytössä on ollut useimmin Pauligia, vaikka muutakin monenlaista toki. Nostaisin noista Pauligeista seuraavia: vihreä Mundo, Singapore, Napoli ja Barcelona. Hifi tai lofi, mutta tykkään päivän kupillisistani, paljon.
 
Kysyn ihan tosissani, että tekeekö joku mutteripannulla valmiista jauhatuksesta?

Ja sitten hiukan viitekehystä. Maksan pavuistani mieluummin 10€/250g kuin ostan S-Marketista yhtään mitään.

Kyllähän varmastikin moni juo valmisjauhettua kahvia mutteripannulla valmistettuna. Se on sitten ihan toinen juttu, että onko sellainen hifistelyä, vai ei. Minun näkökulmastani siinä ollaan todella kaukana hifistelystä. Mutteripannuun kun tuntuu monilla liittyvän sekin, että paahdon pitää olla tummaa, että kahvi maistuisi "oikealta" mutterikahvilta.

Itse pidän hifistelyn ensimmäisenä askeleena kunnollisen kahvimyllyn hankintaa ja siirtymistä kunnollisiin papuihin. Lienee melko vaikea aukottomasti määritellä sitä, mitä ne kunnolliset pavut ovat, kun aika paljon se riippuu siitä, mihin on tottunut ja mistä nyt yleensäkin pitää. Mutta se nyt on melko selvää, että kunnolla tummaksi vedettyihin paahtoihin ei käytetä a-luokan raakapapuja. Ei siinä ole mitään järkeä, koska pitkälti saman maun saa kyllä ö-luokan raakapavuistakin ja liiketoiminnan kannalta voittoa voi helpoiten tehdä ostamalla halpoja raakapapuja ja myydä niitä todella hyvällä katteella niille, jotka tykkäävät todella tummista paahdoista. Se on sitten asia erikseen, että jos joku tykkää todella tummista paahdoista, niin sitten tykkää. Eihän siinäkään mitään väärää ole. Makuasioistahan kahvinautinnoissa hyvin pitkälti on kyse. Kyllähän musiikistakin voi nauttia, vaikka äänentoisto ei olisikaan ensiluokkaista - tai vaikka se itse musiikkikin olisi jotain kertakäyttö-listapoppia, jota kukaan ei parin vuoden päästä vaivaudu edes muistelemaan.

Mutta palataanpa takaisin siihen mutteripannuun. Mutteripannun kannalta olennaisin havainto - silloin kun joskus parikymmentä vuotta sitten sellaista itsekin käytin - oli itselleni se, että vettä ei oikeastaan kannattaisi keitellä siinä mutterissa, vaan ensin kiehauttaa se jossain muualla ja vasta sen jälkeen kaataa vesi mutteriin, ja vasta sitten laittaa se mutteri levylle kuumenemaan. Valmistusteknisistä syistä mutteripannu aika helposti muutoin tuottaa kitkerän sivumaun kahviin. Noin periaatteessahan kahvinvalmistuksessa vettä ei muutenkaan pitäisi pahemmin keitellä, vaan korkeintaan pikaisesti kiehauttaa ja vasta sen jälkeen naittaa vesi ja jauhetut kahvipavut keskenään. Makuasia sekin tietysti on. Jos tykkää siitä, että kahvissa on kitkeryyttä, niin silloin kannattaa tietysti toimia siten, että saa sellaista kahvia josta itse tykkää.Veden keittelyä vastaan puhuu toki sekin (kun nyt kerran hifistellään), että keittäessä vedestä poistuu happea - ja ihmisen kieli taas tykkää hapesta maistaakseen asioita. Sen vuoksi mm. viiniharrastajat ryystävät ilmaa viiniä maistellessaan, että aromit maistuvat selkeämmin. Eli ei sitä happea ehdoin tahdoin kannata ainakaan poistaa siitä vedestä.

Sitten, kun oikein kunnolla lähdetään hifistelemään, niin aletaan hankkia erilaisia vekottimia veden mineraalikoostumusten, alkalisuuden ja pH:n säätämiseen. Itse en ole siihen leikkiin käytännön tasolla kovin syvälle sukeltanut, mutta kun noista joskus aikoinaan tuli (ehkä vähän liikaakin) lueskeltua, niin tuli sitten hankittua Saksasta joku vedensuodatinkannu, joka rikastaa vettä magnesiumilla. Sen kehuttiin parantavat kahvin makua. No, aika pieneksi se ero ainakin helsinkiläisellä vesijohtovedellä jäi, joten käytännön syistä se suodatinkannu aika pian putosi pois kahvirutiineista. Jos sellainen jotakuta kiinnostaa, niin nykyisin niitä saa aika helposti Suomestakin. Ainakin Kahvikaveri ja Crema ovat myyneet samaa kannua alle parilla kympillä. Kovimmat hifistelijät sitten asentavat suodattimet ja sopivan laitteiston suoraan putkistoon. Se kuitenkin on ihan selvä homma, että jos vesi ei ole kovin hyvää, niin ei sillä kovin hyvää kahviakaan saa uutettua (kahvijuomastahan on n. 99% vettä - ainakin ennen kuin siihen lotraa maitoa). Ja on sillä käytetyllä vedellä tottakai myös oma vaikutuksensa siihen, millaisia aromeja kahvista saa uutettua. Jos esim. asuisin alueella, jossa hanavesi on runsaan kalkkipitoista, niin käyttäisin aina suodatettua vettä kahvinvalmistukseen. Toki jo ihan senkin vuoksi, että eiväthän ne kahvilaitteet oikein tykkää kovasta, kalkkipitoisesta vedestä.
 
S Marketista Carrefourin papu lopetettu joten uutta piti ettiä. Jos ei niin hifistellä tartte ja pitää markettilaaduilla pärjätä niin ässästä saa Africa papua 6,39e 350g. Aika mieto tummahko paahto mutta toimii mokkapannussa arkiaamuihin ja saa myös jauhatuksena jos ei omista myllyä. Karkeus liian hienoa peruskahvinkeittimeen eli mokkapannujauhatus.

Lidlin kahvit aika surkeita kaikki, ja mokkapannuun ostan hätätapauksessa sitä peltipurkkijauhatusta joka on samanhenkista Lavazzan perustiiliskiven kanssa. Plussaa peltipurkkipaketoinnista.
Onko Lidlin single origin kokeiltu?

Africa pitänee kokeilla jos oikeasti on mieto tumma paahto, eli 1-5 asteikolla vaalea 3.
 
Africa pitänee kokeilla jos oikeasti on mieto tumma paahto, eli 1-5 asteikolla vaalea 3.

Eli keskipaahto. 😉

Tosin nuo paahtoasteiden nimitykset hitusen vaihtelevat eri paahtajillakin. Kolmonen on kuitenkin aika selkeä keskipaahto.
Itse miellän, että 1-2 ovat vaaleita, 2,5 vaalea keskipaahto, 3,5 tumma keskipaahto ja 4-5 tummia paahtoja.

Pääsääntöisesti (kaiketi?) nelonen on paahto, joka lopetetaan toisen raksun jälkeen ja vitosessa mennään vielä sitäkin pidemmälle. Itse kun (kesäkaudella) toisinaan paahtelen ulkosalla, niin en kyllä koskaan kovin pitkälle ensimmäisen raksun jälkeen paahda ja pitäydyn espressopaahdoissakin kolmosen tienoilla vähän pavuista riippuen. Kahvia paahtaessa ne raksut (engl. crack) ovat hyvä indikaattori siitä, missä mennään. Jossain vaiheessa pavut alkavat paukkua vähän kuin popcorn. Jos haluaa vaaleaa paahtoa, niin se on hyvä merkki lopettaa paahtaminen. Pian se pokse kuitenkin loppuu ja jossain vaiheessa alkaa hennosti uudestaan. Itselleni se on merkki siitä, että nyt meni jo liian pitkäksi. Ei sellaista kuitenkaan enää koskaan tapahdu, mutta kotipaahtamista aloitellessa pari kertaa meni totuttelemiseen. Siinä meni jo laatupavut vähän hukkaan. Toki taloudellinen tappio ei ollut merkittävä, koska kyllä sen kuitenkin pystyi vielä pitkin hampain käyttämään, ja paahtelen muutenkin vain 300g satseja kerrallaan.

Edit: katselin uteliaisuuttani tuota Africaa S-ryhmän sivuilta ja siellä näköjään kolmonen on tumma paahto. No, jokainen tyylillään, mutta kyllä olen yhä sitä mieltä, että kolmonen ON keskipaahto asteikolla 1-5. Sehän nimittäin on aika keskellä sitä asteikkoa. 😁

Vaimolle voisi kyllä tuosta vihjaista, kun hän kuitenkin markettikahveja toisinaan ostelee.
 
Viimeksi muokattu:
Eli keskipaahto. 😉

Tosin nuo paahtoasteiden nimitykset hitusen vaihtelevat eri paahtajillakin. Kolmonen on kuitenkin aika selkeä keskipaahto.
Itse miellän, että 1-2 ovat vaaleita, 2,5 vaalea keskipaahto, 3,5 tumma keskipaahto ja 4-5 tummia paahtoja.

Pääsääntöisesti (kaiketi?) nelonen on paahto, joka lopetetaan toisen raksun jälkeen ja vitosessa mennään vielä sitäkin pidemmälle. Itse kun (kesäkaudella) toisinaan paahtelen ulkosalla, niin en kyllä koskaan kovin pitkälle ensimmäisen raksun jälkeen paahda ja pitäydyn espressopaahdoissakin kolmosen tienoilla vähän pavuista riippuen. Kahvia paahtaessa ne raksut (engl. crack) ovat hyvä indikaattori siitä, missä mennään. Jossain vaiheessa pavut alkavat paukkua vähän kuin popcorn. Jos haluaa vaaleaa paahtoa, niin se on hyvä merkki lopettaa paahtaminen. Pian se pokse kuitenkin loppuu ja jossain vaiheessa alkaa hennosti uudestaan. Itselleni se on merkki siitä, että nyt meni jo liian pitkäksi. Ei sellaista kuitenkaan enää koskaan tapahdu, mutta kotipaahtamista aloitellessa pari kertaa meni totuttelemiseen. Siinä meni jo laatupavut vähän hukkaan. Toki taloudellinen tappio ei ollut merkittävä, koska kyllä sen kuitenkin pystyi vielä pitkin hampain käyttämään, ja paahtelen muutenkin vain 300g satseja kerrallaan.

Edit: katselin uteliaisuuttani tuota Africaa S-ryhmän sivuilta ja siellä näköjään kolmonen on tumma paahto. No, jokainen tyylillään, mutta kyllä olen yhä sitä mieltä, että kolmonen ON keskipaahto asteikolla 1-5. Sehän nimittäin on aika keskellä sitä asteikkoa. 😁

Vaimolle voisi kyllä tuosta vihjaista, kun hän kuitenkin markettikahveja toisinaan ostelee.
Näin.

3 sisällä on kuitenkin täysin juomakelvotonta pilalle poltettua tavaraa, ja sitten vielä menettelevää, jopa ihan hyvää tavaraa.
 
Näin.

3 sisällä on kuitenkin täysin juomakelvotonta pilalle poltettua tavaraa, ja sitten vielä menettelevää, jopa ihan hyvää tavaraa.
Joo, tottahan tuokin. Se johtuneeainakin osin siitä, että maailmalla paahdetaan kahvia vähän eri tyyliin. Itse olen kallistunut skandinaaviseen luokittelutapaan, joka on myös aika lailla yhtenevä maailmanlaajuisen ns. 3rd wave coffee -kahvipaahtajien tapaan. Sitten joku esim. perinteisempi italialainen (etenkin etelä-italialainen), ranskalainen tai espanjalainen old school -paahtaja paahtaa kahvinsa lähtökohtaisestikin aivan eri tyylillä kuin nuorempi, tai siis ainakin modernimpi paahtajasukupolvi. Sinänsä on ilahduttavaa, että myös Italiasta, Ranskasta ja Espanjasta nykyisin löytyy kolmannen aallon kahvipapuja/kahviloita. Ja olen sellaisiin paahtajiin törmännyt myös Balkanin alueella ja vähän yllättäenkin jopa Pohjois-Afrikassa.

Tsekkailin muuten tuossa vähän, että missä päin nuo Coopin Africa-pavut on paahdettu, ja eiväthän ne tosiaankaan skandimaissa paahdettuja ole, vaan ne paahdetaan Keniassa. Sikäläisestä luokittelusta en osaa sanoa juuri mitään, tai siitäkään että kuka ja missä sen luokittelun on päättänyt. Mutta kyllä Kenian suunnalta ainakin maailman parhaimpia papuja tulee.
 
Itse olen näillä Wired Goumetin ohjeilla keittänyt sumppia mutteripannulla. James Hoffmann myös viittasi näihin jollain videollaan.

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://youtu.be/u-PeYeiqPLU?si=I8UYenbA0Z9pBsCv


Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Linkki: https://youtu.be/M-C7azYybhE?si=Qwc8bdHRytydP7gd
 
Itse olen näillä Wired Goumetin ohjeilla keittänyt sumppia mutteripannulla. James Hoffmann myös viittasi näihin jollain videollaan.
Noissa videoissa on paljon hyviä ideoita, mutta se on sanottava, että kukaan aito kahvihifistelijä ei suosittele missään nimessä silppurimyllyä kahvimyllyksi (olihan sellainen omakin ensimmäinen "myllyni", joten tiedän kyllä oikein hyvin mistä puhun) ja toisekseen, kukaan kahvihifistelijä ei suosittele paperifiltteriä ilman, että sen huuhtelisi ensin kiehuvan kuumalla vedellä. Muuten siitä aina tulee ikäviä sivumakuja. Siihen en ota kantaa, jos/kun joku/kaikki ei(vät) maista kahvin sivumakuja yhtä herkästi. Mutta sitähän se hifistely oikeasti on, että opettelee pikkuhiljaa maistamaan niitä eri nyansseja ja erottamaan maun erilaiset virheet positiivisista ominaisuuksista.

No joo, katsoin kuitenkin nuo videot osin toisella silmällä, joten voihan olla että se paperifilsun huuhtelu meni minulta kokonaan ohi, mutta jos sitä ei tee, niin kyse ei ole ainakaan kovin innokkaasta hifistelystä. Todella monet ammattilaiset eivät siedä sitä paperifilsun aromia edes sen kunnollisen huuhtelun jälkeenkään. En itsekään koskaan niitä käytä (edes Aeropressissa, vaan sillekin kahvikaapissani on noin viisi erilaista metallifilsua eri ideoita varten), mutta jos vaimo omin käsin jauhaa, uuttelee ja ystävällisesti vieläpä tarjoileekin Chemex-kahvit, niin silloin kyllä tottakai siedän sen filsupaperin maun (tietysti hänkin aina huuhtelee sen paperifilsun ensialkuun kiehuvalla vedellä, mutta eihän ses maku silläkään kokonaan katoa).

Sehän olisi toki ihan oman mielenkiintoisen keskustelunsa aihe, että mitä se "kahvihifistely" kenellekin tarkoittaa. Audiohifistelijänä yleensä sanon, että se hifistely usein tarkoittaa myös tyhjenevää lompakkoa, mutta kahvin kanssahan sen ei välttämättä tarvitse olla niin (ellei heti halua lähteä leikkimään aidon espresson kanssa, eikä se nyt siinäkään välttämättä sitä lompakon pohjaa aina edes kosketa). Jos todella hyvää kahvia haluaa juoda, niin laadukkaisiin papuihinhan se rahapitkässä juoksussa lopulta menee, vaikka olisi muutaman tonnin laitteisiinkin laittanut. Menee sitten halvemmilla tai kallimmilla laitteilla, niin hyvälaatuiset pavut maksavat silti pitkässä juoksussa aina enemmän.
 
kukaan kahvihifistelijä ei suosittele paperifiltteriä ilman, että sen huuhtelisi ensin kiehuvan kuumalla vedellä. Muuten siitä aina tulee ikäviä sivumakuja. Siihen en ota kantaa, jos/kun joku/kaikki ei(vät) maista kahvin sivumakuja yhtä herkästi.
Hoffmanilla, muistaakseni, oli jokin aika sitten video, jossa uudelleen tutki kahvipusseista irtoavaa makua. Ainakin v60 menetelmällä johtopäätös oli se, että ei merkittävää eroa esikasteluun liittyen.

Edit: Video
 
Hoffmanilla, muistaakseni, oli jokin aika sitten video, jossa uudelleen tutki kahvipusseista irtoavaa makua. Ainakin v60 menetelmällä johtopäätös oli se, että ei merkittävää eroa esikasteluun liittyen.

Edit: Video
Kiitos videolinkistä, tuohan oli aika erikoinen havainto Hoffalta. Mutta siis wautsi, tuollainenhan käytännössä romuttaa Hoffan kaiken uskottavuuden kahviasiantuntijana - ainakin ammattilaisten keskuudessa, jos hänen makuaistinsa on nykyisin täysin olematon. Tietoahan Hoffalla on toki yhä paljon, mutta se makuaisti... Ehkä siihen testaukseen olisi kannattanut ottaa mukaan joitain muitakin maistajia ihan silkan uskottavuuden vuoksi. Sen vielä ymmärrän, että joku ei erota laadukkaampia filtteripapereita toisistaan, mutta siihen se uskottavuus sitten loppuikin. 😳 Toki todettakoon sekin, että nuo Hoffan videot ovat nykyisellään suunnattu lähinnä aloittelijoille ja aloitteleville harrastelijoille. Ammattipiireissä olen havainnut, että ihan samanlaista uskottavuutta hänellä ei ole enää aikoihin ollut. Kahviharrastuksen popularisoijana Hoffa toki on merkittävä hahmo ja onhan hänen"kahviatlaksensa" yhä merkittävä lähde- ja perusteos erilaisten kahvien maailmaan.

Kysehän ei nimittäin tietenkään ole siitä, että tuleeko siitä (kunnolla huuhtelemattomasta) paperista makua kahviin, vaan siitä että kykeneekö joku yksilö maistamaan sen, vaiko ei. Itselläni on toki sen verran pokkaa ja uskoa omaan makuaistiini, että uskallan väitellä vaikka Michelin-tähditetyn keittiömestarin kanssa siitä, että onko hän vähän muuttanut reseptiään, vaikka hän ensin väittäisikin että ei ole. (olen ollut oikeassa, btw 😉)

No, meillä on aina Square Mile Coffee, joka jatkaa (toki muiden ohjastamana) Hoffan loistavasti alkanutta työtä kahvin parissa. Ainakin joskus jo useampi vuosi sitten SqM:n (nykyisin kai jo entisenä) pääpaahtajana toiminut korealaisherra oli aivan loistava osaaja omassa hommassaan. Itselläni oli silloin ilo päästä mukaan hänen paahtajaseminaariinsa ja silloin hän ohimennen kertoi, että Hoffa keskittyy lähinnä (tai niin ainakin silloin, mutta ilmeisesti nykyisinkin) somen tekemiseen. Hyvää duunia Hoffa toki yhä somessa tekee, mutta tämä oli aika lailla.... no, miten sen nyt nätisti sanoisi... jätetään ehkä sanomatta.

Tämä sanottuna (tai sanomatta jätettynä), pitää toki todeta sekin, että ns. paremmissa (valkaistuissa) ja etenkin joissain ohuimmissa paperifilsuissa se maku ei ole yhtä voimakas kuin halvemmissa/paksuimmissa, mutta on se silti siellä... eikä se tietenkään edes huuhtelemalla kokonaan ja ihan täysin pois lähde. Tämähän on ollut jo ainakin parikymmentä vuotta loputtoman väittelyn aihe kahvimaailmassa. Jotkut harvat sen maistavat, useimmat eivät.

Tästä päästäänkin siihen kysymykseen, että kannattaako se hifistely, jos ei kykene havaitsemaan eroja ja etenkään niitä hienovaraisimpia nyansseja?!?
 
Viimeksi muokattu:
Tästä päästäänkin siihen kysymykseen, että kannattaako se hifistely, jos ei kykene havaitsemaan eroja ja etenkään niitä hienovaraisimpia nyansseja?!?

Toisaalta jos havaitsee eron siinä ehkä kolmisen kuukautta käytössä olleessa ja avatussa pussissa suodatinkahvia vs juuri jauhetuissa tuoreista pavuista tehdyssä kahvissa vaikka käytössä olisikin se "markan halppis keitin" millä kahvia tekee eikö se "hifistely" sitten kannata?

Vai voiko puhua hifistelystä, eli onko jokin tietty yksittäinen asia sitten se mikä määrittelee termin läpi linjan? Esim. voiko sanoa että hifistelee äänentoiston parissa jos ei käytä ilmassa roikkuvia kullattuja johtimia (vaikka olisikin viritinvahvistin ja ehkä se 5.1 tai 7.2 systeemi) vs käyttää edelleen 80-luvun korvalappustereoita C-kasetilla ja on tyytyväinen soundiin kun autostakin se kasettimankka löytyy?

Eli ainahan tietysti löytyy ihmisiä jotka kertovat että "harrastat väärin" mutta jos henkilö itse on tyytyväinen haittaako se? Jos esim. et sylje viiniä maahan / ämpäriin vaan (edes joskus) nielet sen nautitko viiniä väärin etkä voi olla viiniä "hifistelevä" henkilö? Jne jne...
 
Mä en ole mokkakorva, eli en erota high end -kajareillakaan CD-musaa Spotifystä, eikä mun paletti ole varmaankaan maailman herkin. Ainakin kokatessa rouvalta tulee herkemmin kommenttia jostain pienestä yksityiskohdasta, vaikka suurella intohimolla kokkaamiseen suhtaudunkin. Tähän asti kahvin kohdalla suurin hyppäys oli papuihin siirtyminen. Sen jälkeen en ole kotona kahvinkeitintä omistanut. Soolokupin teen AeroPressillä, tupla-annoksen pressopannulla. Ero on noiden välillä selkeä, ja se on mun suussa AP:n hyväksi. Sen on pakko johtua siitä paperifiltteristä, koska muita muuttujia ei vain ole. En ole vaivautunut ikinä huuhtelemaan sitä, koska en ole keksinyt syytä sille. Ehkä teen jonain päivänä empiirisen kokeen, eli huuhtaisen kerran sen filtterin. Katsotaan sitten, puuttuuko aromista jotain, vai onko siinä ollut jotain liikaa. Epäilen kyllä makuaistiani tällaisessa testissä, koska peräkkäisinä aamuina lopputulos on joskus blaah ja joskus nam. En ole keksinyt tähän mitään muuta selitystä kuin se, että yön aikana suussa tapahtuu juttuja ja joskus ne jutut saavat kahvin maistumaan erilaiselta. Tuo eka kupillinen keitetään arkisin viideltä, joten sekin muuttuja on eliminoitu. Edes vesilasillista en herättyäni nauti.

Ehkä tuo menetelmien ero on psykosomaattinen, vaikka hiukan muuttujia onkin. Pressopannukahvit nautin posliinimukista, kun taas AP-kahvit termosmukista. Maitoa lorotan, kunnes väri on oikea. Jos joku tekisi mulle sokkotestin, ehkä en erottaisi edes tuota eroa, vaikka väitän sen olevan selkeä. Väitän kuitenkin, että se astiakin vaikuttaa makuun. Kesäisin meillä on tapana tehdä eväät ja mennä kauniilla ilmalla luonnon helmaan nauttimaan aamupalaa. Camelbackin termosmukista juotuna kahvi maistuu systemaattisesti jotenkin väärälle, vaikka yleensä kahvi maistuu parhaalta ulkona. Sitä eniten käyttämääni kotitermosmukia tulee silloin tällöin kannettua ulos, jos Pullabiili tekee vierailun lähistölle. Silloin se kahvikin maistuu oikealta.

Makuasioissa ei voi olla väärässä.
 
Epäilen kyllä makuaistiani tällaisessa testissä, koska peräkkäisinä aamuina lopputulos on joskus blaah ja joskus nam. En ole keksinyt tähän mitään muuta selitystä kuin se, että yön aikana suussa tapahtuu juttuja ja joskus ne jutut saavat kahvin maistumaan erilaiselta. Tuo eka kupillinen keitetään arkisin viideltä, joten sekin muuttuja on eliminoitu. Edes vesilasillista en herättyäni nauti.
Näinhän se on. Aamukahvi ja iltapäiväkupponenkin maistuvat aivan erilaisilta, vaikka muut tekijät olisi vakioitu.
 
Minäkin huuhdoin noita AP:n filttereitä joskus. Yritin löytää hyvää teräsfiltteriä, mutta hyvää en löytänyt - niissä on liian suuria reikiä imho, mitä netistä löysin. AP-brändifiltteri ilmeisesti ainakin on sellainen. Käänteistekniikalla tietty sitten toimisi vaikka olisi millaiset kolot, mutta en sen kumimuovihässäkän kanssa halua muutenkaan enää leikkiä kuin hätävarana. Sokkotestiä en ole tehnyt (ja saattaisin failata), mutta eikö "paperin maku" (vai mikä se lieneekään) voi johtua myös vain siitä, että on paperilla suodatettu - kahvista puuttuu jotain (väitetysti ainakin rasvoja) vs. tilanne, jossa ~kaikki pääsee läpi.
 
Tarkoitatko ettei paperisuodatin välttämättä suodatakaan rasvoja eikä siitä ainakaan ole mitään konkreettista näyttöä?
Ajattelin, että se filtterin maku olisikin "negatiivinen" eli että kahvista puuttuu paperilla suodatettuna jotain, jonka sitten havaitsee. Lukemani mukaan rasvoja ei paperifiltterin läpi pääsisi, muusta en tiedä.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
296 983
Viestejä
5 065 607
Jäsenet
81 248
Uusin jäsen
SamiH12

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom