Itsestään huolehtiminen ja mikään ei kiinnosta

Liittynyt
05.10.2020
Viestejä
56
Uusi täällä vaikka olenkin taustalla juttuja lukenutkin, mutta nyt ekaa kertaa rekisteröidyin ja rohkaistuin kirjoittamaan.

Tässä eletään 40 kantturoissa ja tuntuu siltä että elämänilo olis hetkittäin kateissa. Joskus kaikki on ihan jees mutta sitten taa usein ajattelee että ei tästä elämästä tunnu oikein kostuvan mitään. Mikään ei tunnu etenevän mihinkään. Mitään ei tapahdu. Töihin, kotiin, töihin kotiin. Mitään harrastuksia ei ole. Mikään ei kiinnosta. Ei ole kavereita. Sosiaaliset kontaktit rajoittuu muutamaan nettipelituntiin viikossa duunikavereiden kanssa.
Kateellisena kuuntelen kuinka työkaverit on olleet mökillä ja harrastamassa sitä ja tätä ja käyneet ulkomailla (ennen koronaa). Mä en oo käyny koskaan missään. Eikä oikeastaan edes kiinnosta. Mutta silti kateellisena kuuntelen.
Tuntuu että elämästä ei vain kostu mitään. Tuntuu että olisi ihan sama vaikka ei aamuisin edes heräis. Ei tässä nyt mitään itsaria viritellä, mutta näin ajatustasolla. Tuntuu että ei osaa oikein nauttia elämästä. Ei oikein kiinnosta mikään ja mistään ei oikein saa mitään hyvän olon säväreitä.

Viikot on sitä että herää, menee töihin tulee kotiin. Ja odottaa viikonloppua jolloin ei silloinkaan mitään tee.
Alkoholia kuluu aina perjantaisin ja lauantaisin paljon, mutta kohtuudella. Lähinnä illalla ja alkuyöstä kun kuuntelee musiikkia tai pelaa koneella. Joskus kyllä se riistäytyy käsistä niin että tippuu lattialle. Mutta ei mitään putkia jää päälle ja voin kyllä sen yhden tai kaksikin ottaa eikä mitään onglemaa. Yleensä vaan tulee otettua liian monta liian nopeasti ja kroppa ei pysy mukana. Dokaukset on siis jotain 4-5h illalla ja yöllä eikä mitään läpipäivän ryyppäämistä. Mutta joskus sitä on niin päissään että kaatuilee jne. Tiedä sitten mitä tuollakin dokaamisella perimmiten ajan takaa. Huonon olon paikkaamista?

Oma terveys ei kiinnosta. Verenpaine on koholla ja varmaan kolesterolikin. Ylipainoakin on vaikkakaan ei mitenkään mahdottomasti, mutta kyllä sitä parikytä kiloo voi pudottaa. Ei vaan kiinnosta. Lekurille ei ole kiinnostusta mennä. Ja vaikka menisikin niin saisi vain kuunnella ripitystä kuinka pitäisi elämäntapoja muuttaa ja vähentää alkoholia, syödä terveellisemmin ja laiduttaa. Mutta kun ei kiinnosta, ei ole motivaatiota, itsestä huolehtiminen ei kiinnosta. Pitäis liikkua enemmän mutta vihaan kaikkea liikuntaa. Mä hikoilen jumalattomasti jo pienestäkin liikkumiseta niin ei voi edes hyötyliikuntaa harrastaa niin että kävisi lähikaupassa kävellen tai kulkisi työmatkoja muuten kuin autolla. Mutta ei se vaan onnistu koska töihin päästessä mä oon jo niin litimärkä että pitäisi vaihtaa kaikki vaatteet heti ja sitten vielä jälkihien takia kohta uudelleen. Eikä asiaa auta yhtään se että mä oon tottunut viileään. Kotona on aina viileää (n.20c) ja sielläkin aina ilman paitaa ja sitten kun pitäisi töihin kävellä mikä vielä talvella menettelee kun voi vähän paremmin säätää lämpöään niin siinä vaiheessa kun tulee töihin ja siellä on 25 astetta sisällä niin voi vain kuvitella minkälainen sauna se mulle on. Shortsejakin pidän lokakuun loppuun ulkona ja en ees muista koska viimeks oon pitäny pitkähihaista paitaa. Melkein aina talvisinkin riittää t-paita takki-yhdistelmä. Kaupoissa niin ikään myös hiki lentää aivan valtoimenaan joten niihinkään ei ole asiaa muutenkuin autolla kuljettuna.

Monella mittapuulla mitattuna kaiken pitäis olla hyvin. On omakotitalo, rauhallinen asuinpaikka missä tykkää olla, on puoliso josta välittää ja joka välittää. Silti elämä tuntuu jotenkin tyhjältä. Ei ole motivaatiota mihinkään. Silloin tällöin remppakuume iskee ja saa jotain aikaiseksi, mutta sekin on vähän niin ja näin milloin jaksaa sitä tehdä. Lapsiakaan ei ole eikä niitä halutakkaan. En ole koskaan halunnut isäksi.
Ei ole rahaonglemia, mutta ei sitä rahaa liikaakaan ole. Pienipalkkainen kun olen, brutto jotain vähän reilu parin tonnin kiepeillä. Ja useinmiten aika menee tilipäivää odotellessa. Ja käytännössä kaikki aina menee mitä tulee, joskin kaikki välttämättömimmät kyllä saa. Työ on toisaalta ihan kivaa, toisaalta taas tuntuu että mä en oikein osaa vielä yli 10v jälkeenkään hommiani kunnolla. Kokoajan tyrin jotain ja aina jossain jotain vikaa. Vaikka yritän ja yritän niin aina mä tyrin jotain. Kokoajan saa kuulla että jotain on taas tyritty. Mutta eipä oikein työpaikkaakaan kannata yrittää vaihtaa koska oman alan hommia on niin vähän ja mä oon niin spesialisoitunut ammatin yhteen osa-alueeseen että kaikki muut asiat alalla on ihan lapsenkengissä. Eikä tällä alalla paikkaa vaihdeta jos ei noi muut hommat ole hanskassa. Käytännössä ainoa konsti vaihtaa työtä olisi vaihtaa kokonaan alaa. Mutta mä oon niin tyhmä ja huono oppimaan että ei oikein sekään ole vaihtoehto.
Ja sitten onkin taas vuosi vierähtänyt ja mitään ei vuodesta jäänyt käteen. Kaikki vuodet on harmaat massaa. Kaikki viikot on harmaata massaa. Kaikki päivät on harmaata massaa. Saman toistoa. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.

Emmä tiiä.. jotenkin tuntuu että kaikki mitä tästä elämästä irti saa on jo nähty. Nyt tuntuu että kaikki on vaan toistamista ja odottaa koska pumppu leikkaa kiinni niin loppuis kaikki, ei paljon menettäis. Noin niinkuin kärjistetysti.

Enkä mä oikein tiiä mitä tällä kirjoituksella haen. Varmaan helpotusta omaan oloon kun saa vähän pistää paperille jotain jos löytyis joku kohtalotoveri joka pystyis jakamaan fiiliksen. Pitäis varmaan yrittää kaikesta huolimatta tilata joku lääkäri tai jotain.
 
Kuvittelisin, et aika monille tulee toi tuntuma. Itselleni myös. Herään joskus öisin ja mietin et aikaa taas on kulunut. Sitä aikaa ei ole myöskään loputtomasti tarjolla. Tunnen ahdistusta ajan kulumisesta, kun elämä vaikuttaa harmaalta massalta. Mitään ei jaksa tehdä ennekuin se on pakko tehdä. Mitään ei tapahdu. Kaikki on nähty. Liian myöhäistä tehdä joitain asioita enää. Ei edes haluta.

Itse olen keksinyt omaa rikastusta sinne väliin. Olen yrittänyt kirjoittaa jotain tavaraa. Fiktiota siis. Ei mitään päiväkirjaa. Tällä saa täytettyä päivän tyhjyyttä, kun saa matkustaa vapaasti omassa mielikuvituksessa. Jättäisin sen ryyppäämisen väliin ja tekisin muuta. Korvaisin siis sen jollain mukavalla, jossa saat tehdä jotain joka "rikastaa" elämää. Harrastus siis.

TLDR. Jätä ryyppääminen. Löydä harrastus. Rikastuta elämää jollain.
 
Minulla on toiminut arkisten hyödyllisten asioiden pelillistäminen. Harjaa hampaat aamulla, rasti ruutuun. Illalla, toinen rasti. Jos et anna itsestäsi vaimolle tai lapselle, ei tule päivän rastia siihen kohtaan (molemmilla eri sarake).

Jos treenaamisessa odottaisi sitä hetkeä kun on hyvä fiilis ennen treeniä, tulisi harvemmin lähdettyä. Hyvä fiilis tulee kuitenkin aina viimeistään sen 2-5 minsaa treenin alkamisen jälkeen, ja etenkin siitä kun ei yhtään jää väliin ja tuloksena on terve ja pystyvä mies. Huono fiilis sitten taas siitä jos treenisarakkeeseen alkaa jostain syystä kertyä vähän tyhjää.

Kirjaa joitain tavoitteita ylös päivän, viikon, kuukauden, vuosineljänneksen ja vuoden tasolla. Ja sitten jälkikäteen miten meni.

Ei se onnellisuus ole mikään tavoitetila johon lopulta päädytään kun kaikki menee hyvin, vaan tavoitteellisen matkanteon seuraus. Ennen sähköjä, polttomoottoreita ja roskaruokaa ei ollut näitä ongelmia, kun joko puuhastelit koko valoisan ajan tai sitten kuolit nälkään.

Ei minun, mutta näin:
 
Kävisin työterveyslääkärillä juttelemassa, että pääsiskö verikokeisiin, mm. kilpirauhashormonien arvot. Voisi siten sulkea pois esim. kilpparin liikatoiminnon.

Jonka oireina esim:

  • Sydän. Kilpirauhasen liikatoiminta kiihdyttää sydämen toimintaa ja saa sen lyömään nopeammin.
  • Verenpaine. Verenpaine on korkealla, koska kilpirauhasen liikatoiminta saa verenkiertoelimistön toimimaan nopeammin.
  • Hikoilu. Hikoilu voi olla kiusallinen vaiva, ja se on yleistä kilpirauhasen liikatoiminnassa.
  • Mieliala ja mielentila. Kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa hermostuneisuutta, ahdistuneisuutta ja masentuneisuutta.
  • Nukkuminen. Nukkuminen ja nukahtaminen voi olla vaikeaa
 
Kiitos vastauksista kaikille.

Kuvittelisin, et aika monille tulee toi tuntuma. Itselleni myös. Herään joskus öisin ja mietin et aikaa taas on kulunut. Sitä aikaa ei ole myöskään loputtomasti tarjolla. Tunnen ahdistusta ajan kulumisesta, kun elämä vaikuttaa harmaalta massalta. Mitään ei jaksa tehdä ennekuin se on pakko tehdä. Mitään ei tapahdu. Kaikki on nähty. Liian myöhäistä tehdä joitain asioita enää. Ei edes haluta.

Itse olen keksinyt omaa rikastusta sinne väliin. Olen yrittänyt kirjoittaa jotain tavaraa. Fiktiota siis. Ei mitään päiväkirjaa. Tällä saa täytettyä päivän tyhjyyttä, kun saa matkustaa vapaasti omassa mielikuvituksessa. Jättäisin sen ryyppäämisen väliin ja tekisin muuta. Korvaisin siis sen jollain mukavalla, jossa saat tehdä jotain joka "rikastaa" elämää. Harrastus siis.

TLDR. Jätä ryyppääminen. Löydä harrastus. Rikastuta elämää jollain.

"TLDR. Jätä ryyppääminen. Löydä harrastus. Rikastuta elämää jollain."
Millä mä löydän harrastuksen kun mikään ei kiinnosta? Mua ei kiinnosta urheilu eikä autot eikä käytännössä mikään muukaan. Tietysti mä harrastaisin jos olis joku mikä kiinnostais.
Alkoholi olis kyllä hyvä jättää mutta toisaalta se on ainoa hetki mitä viikossa aina odottaa että pääsee rauhoittumaan ja ottamaan olutta ja rentoutumaan ja kuuntelemaan musiikkia. Sen jos vielä jättäis ni jäis sekin ilo viikosta pois.
 
Itsehän olen antanut parran kasvaa ja hiukset on leikkaamatta, mutta se on vähän sitä, ettei tarvitse käydä töissä, niin ei tarvitse ulkonäöstä huolehtia :)

..mutta sinulla on masennus, käy työterveydessä tai hoitajalla. Jos on rahaa omakotitaloon ja muuhun, niin on rahaa terapiaan ja sitä kannattanee hankkia. Tai hormonit. Tai kilpirauhasen vajaatoiminta, tai jotain.. Käy testeissä, suosittelen aktivoitumaan ainakin sen suhteen.
 
Minulla on toiminut arkisten hyödyllisten asioiden pelillistäminen. Harjaa hampaat aamulla, rasti ruutuun. Illalla, toinen rasti. Jos et anna itsestäsi vaimolle tai lapselle, ei tule päivän rastia siihen kohtaan (molemmilla eri sarake).

Jos treenaamisessa odottaisi sitä hetkeä kun on hyvä fiilis ennen treeniä, tulisi harvemmin lähdettyä. Hyvä fiilis tulee kuitenkin aina viimeistään sen 2-5 minsaa treenin alkamisen jälkeen, ja etenkin siitä kun ei yhtään jää väliin ja tuloksena on terve ja pystyvä mies. Huono fiilis sitten taas siitä jos treenisarakkeeseen alkaa jostain syystä kertyä vähän tyhjää.

Kirjaa joitain tavoitteita ylös päivän, viikon, kuukauden, vuosineljänneksen ja vuoden tasolla. Ja sitten jälkikäteen miten meni.

Ei se onnellisuus ole mikään tavoitetila johon lopulta päädytään kun kaikki menee hyvin, vaan tavoitteellisen matkanteon seuraus. Ennen sähköjä, polttomoottoreita ja roskaruokaa ei ollut näitä ongelmia, kun joko puuhastelit koko valoisan ajan tai sitten kuolit nälkään.

Ei minun, mutta näin:

Päiväkirjaa olen ajatellut, mutta siinä on vain yksi mutta. Mulle ei koskaan tapahdu mitään mitä sinne kirjoittaa. Töihin, kotiin, töihin, kotiin. Ei siinä kauhean kaksista päiväkirjaa tule.

"Kirjaa joitain tavoitteita ylös päivän, viikon, kuukauden, vuosineljänneksen ja vuoden tasolla. Ja sitten jälkikäteen miten meni."
Tarkoitatko nyt liikunnan osalta vai elämästä yleensä? Oli kumpi tahansa niin ei oikein ole mitään tavoitteita mitä kirjata kun ei ole mitään tavoitteita. Enkä keksi mitään tavoitteita. Jos olis tavoitteita niin en tässä kirjoittelisikaan.

"Jos treenaamisessa odottaisi sitä hetkeä kun on hyvä fiilis ennen treeniä, tulisi harvemmin lähdettyä. Hyvä fiilis tulee kuitenkin aina viimeistään sen 2-5 minsaa treenin alkamisen jälkeen, ja etenkin siitä kun ei yhtään jää väliin ja tuloksena on terve ja pystyvä mies. Huono fiilis sitten taas siitä jos treenisarakkeeseen alkaa jostain syystä kertyä vähän tyhjää."
Ei toimi mulla. Mä en saa mitään säväreitä liikkumisesta. Koiran kanssa tulee heiteltyä muutaman kilsan lenkkejä eikä niistäkään jaa muuta kuin hikiset vaatteet. Vaikka jonkun taulukon tekis että reenaa sitä tai tätä niin välistä ne jää kuitenkin kun ei kiinnosta. Ja kun ei kiinnosta niin se on ihan sama onko taulukossa rukseja vai ei.
 
Jotakin tuttua on, ikäkin aika lähellä. Olen miettinyt testosteronitason mittausta mutta en ole saanut aikaiseksi...
 
Päiväkirjaa olen ajatellut, mutta siinä on vain yksi mutta. Mulle ei koskaan tapahdu mitään mitä sinne kirjoittaa. Töihin, kotiin, töihin, kotiin. Ei siinä kauhean kaksista päiväkirjaa tule.

"Kirjaa joitain tavoitteita ylös päivän, viikon, kuukauden, vuosineljänneksen ja vuoden tasolla. Ja sitten jälkikäteen miten meni."
Tarkoitatko nyt liikunnan osalta vai elämästä yleensä? Oli kumpi tahansa niin ei oikein ole mitään tavoitteita mitä kirjata kun ei ole mitään tavoitteita. Enkä keksi mitään tavoitteita. Jos olis tavoitteita niin en tässä kirjoittelisikaan.

"Jos treenaamisessa odottaisi sitä hetkeä kun on hyvä fiilis ennen treeniä, tulisi harvemmin lähdettyä. Hyvä fiilis tulee kuitenkin aina viimeistään sen 2-5 minsaa treenin alkamisen jälkeen, ja etenkin siitä kun ei yhtään jää väliin ja tuloksena on terve ja pystyvä mies. Huono fiilis sitten taas siitä jos treenisarakkeeseen alkaa jostain syystä kertyä vähän tyhjää."
Ei toimi mulla. Mä en saa mitään säväreitä liikkumisesta. Koiran kanssa tulee heiteltyä muutaman kilsan lenkkejä eikä niistäkään jaa muuta kuin hikiset vaatteet. Vaikka jonkun taulukon tekis että reenaa sitä tai tätä niin välistä ne jää kuitenkin kun ei kiinnosta. Ja kun ei kiinnosta niin se on ihan sama onko taulukossa rukseja vai ei.

Ilmoittaudu jollekin liikunnalliselle kurssille (esim. Crossfit On Ramp) ja pakota itsesi käymään siellä se muutama kuukausi, mitä sillä maksulla yleensä saa. Ei tarvitse muuta kuin raijata itsensä paikalle, treenit on suunniteltu ennakkoon ja kestävät n. tunnin lämmittelyineen.

Veikkaan, että tuossa ajassa ehdit jo huomata, miten mieli kirkastuu, kun hormonitoiminta ja kunto paranee. Saatatpa jäädä vähän koukkuunkin tuohon.

Lisäksi jättäisin tissuttelut pois, kuten tuossa aiemmin jo ehdotettiinkin.

Toinen vaihtoehto on, että ehdotat esim. puolisolle tai työkavereille jotain itsensäparannushaastetta kevyessä kisahengessä (painonpudotus tms.). Jospa kilpailuhenkisyys saisi innostuksen heräämään?
 
Ilmoittaudu jollekin liikunnalliselle kurssille (esim. Crossfit On Ramp) ja pakota itsesi käymään siellä se muutama kuukausi, mitä sillä maksulla yleensä saa. Ei tarvitse muuta kuin raijata itsensä paikalle, treenit on suunniteltu ennakkoon ja kestävät n. tunnin lämmittelyineen.

Veikkaan, että tuossa ajassa ehdit jo huomata, miten mieli kirkastuu, kun hormonitoiminta ja kunto paranee. Saatatpa jäädä vähän koukkuunkin tuohon.

Lisäksi jättäisin tissuttelut pois, kuten tuossa aiemmin jo ehdotettiinkin.

Toinen vaihtoehto on, että ehdotat esim. puolisolle tai työkavereille jotain itsensäparannushaastetta kevyessä kisahengessä (painonpudotus tms.). Jospa kilpailuhenkisyys saisi innostuksen heräämään?
"Ilmoittaudu jollekin liikunnalliselle kurssille (esim. Crossfit On Ramp) ja pakota itsesi käymään siellä se muutama kuukausi, mitä sillä maksulla yleensä saa. Ei tarvitse muuta kuin raijata itsensä paikalle, treenit on suunniteltu ennakkoon ja kestävät n. tunnin lämmittelyineen."
En kehtaa mennä koska hikoilun määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Joskus tuli duuniporukan kanssa pelattua sulkapalloa ja siinä oli vaatteet aivan litimärät jo vartin jälkeen ja vaikka kävi suihkussa ja vaihtoi puhtaat vaatteet niin siinä vaiheessa kun pääsin autolle niin vaatteet oli jo niin märät että auton penkki kostui. Mun hikoilun määrä on jotain aivan käsittämätöntä joten kaikki yleisillä paikoilla tai joukkiossa tehtävät on pois laskuista.

"Toinen vaihtoehto on, että ehdotat esim. puolisolle tai työkavereille jotain itsensäparannushaastetta kevyessä kisahengessä (painonpudotus tms.). Jospa kilpailuhenkisyys saisi innostuksen heräämään?"
Mulla ei ole kilpailuviettiä. Mä en osaa kilpailla mistään, mä oon niin tottunu jo häviämään aina kaiken että en viitti edes yrittää kun en kuitenkaan onnistu. Sen takia en pelaa mitään nettipelejäkään missä pitää kilpailla muita ihmisiä vastaan, kuten CS Fortnite jne.
 
"Ilmoittaudu jollekin liikunnalliselle kurssille (esim. Crossfit On Ramp) ja pakota itsesi käymään siellä se muutama kuukausi, mitä sillä maksulla yleensä saa. Ei tarvitse muuta kuin raijata itsensä paikalle, treenit on suunniteltu ennakkoon ja kestävät n. tunnin lämmittelyineen."
En kehtaa mennä koska hikoilun määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Joskus tuli duuniporukan kanssa pelattua sulkapalloa ja siinä oli vaatteet aivan litimärät jo vartin jälkeen ja vaikka kävi suihkussa ja vaihtoi puhtaat vaatteet niin siinä vaiheessa kun pääsin autolle niin vaatteet oli jo niin märät että auton penkki kostui. Mun hikoilun määrä on jotain aivan käsittämätöntä joten kaikki yleisillä paikoilla tai joukkiossa tehtävät on pois laskuista.

"Toinen vaihtoehto on, että ehdotat esim. puolisolle tai työkavereille jotain itsensäparannushaastetta kevyessä kisahengessä (painonpudotus tms.). Jospa kilpailuhenkisyys saisi innostuksen heräämään?"
Mulla ei ole kilpailuviettiä. Mä en osaa kilpailla mistään, mä oon niin tottunu jo häviämään aina kaiken että en viitti edes yrittää kun en kuitenkaan onnistu. Sen takia en pelaa mitään nettipelejäkään missä pitää kilpailla muita ihmisiä vastaan, kuten CS Fortnite jne.

Kaikki muutkin siellä hikoilee, joten siitä ei kannata huolestua.

Kuulostaa kyllä masennukselta. Sama melkein mitä ehdottaisi, niin vastaus olisi, että ei kiinnosta tai jotain muuta syytä miksi et yrittäisi muuttaa asioita. Enkä siis sano tätä mitenkään pahalla, kysehän on kaiketi sairaudesta. Oletko puolisollesi puhunut asiasta? Sekin saattaisi auttaa, jos hän saisi sinut nyt alkuun puhumaan asiasta ja mieluusti vaikka juttelemaan työterveyteen.
 
"Ilmoittaudu jollekin liikunnalliselle kurssille (esim. Crossfit On Ramp) ja pakota itsesi käymään siellä se muutama kuukausi, mitä sillä maksulla yleensä saa. Ei tarvitse muuta kuin raijata itsensä paikalle, treenit on suunniteltu ennakkoon ja kestävät n. tunnin lämmittelyineen."
En kehtaa mennä koska hikoilun määrä on jotain aivan käsittämätöntä. Joskus tuli duuniporukan kanssa pelattua sulkapalloa ja siinä oli vaatteet aivan litimärät jo vartin jälkeen ja vaikka kävi suihkussa ja vaihtoi puhtaat vaatteet niin siinä vaiheessa kun pääsin autolle niin vaatteet oli jo niin märät että auton penkki kostui. Mun hikoilun määrä on jotain aivan käsittämätöntä joten kaikki yleisillä paikoilla tai joukkiossa tehtävät on pois laskuista.

"Toinen vaihtoehto on, että ehdotat esim. puolisolle tai työkavereille jotain itsensäparannushaastetta kevyessä kisahengessä (painonpudotus tms.). Jospa kilpailuhenkisyys saisi innostuksen heräämään?"
Mulla ei ole kilpailuviettiä. Mä en osaa kilpailla mistään, mä oon niin tottunu jo häviämään aina kaiken että en viitti edes yrittää kun en kuitenkaan onnistu. Sen takia en pelaa mitään nettipelejäkään missä pitää kilpailla muita ihmisiä vastaan, kuten CS Fortnite jne.
Ole kauemmin kylmässä suihkussa niin ei tule jälkihiki. Eikä siinä hikoilussa ole mitään hävettävää, sehän on vain merkki, että treenasit hyvin.
 
Ole kauemmin kylmässä suihkussa niin ei tule jälkihiki. Eikä siinä hikoilussa ole mitään hävettävää, sehän on vain merkki, että treenasit hyvin.

Itsekin olen kuin märkä sika treeneissä mutta eipä tuolla ole yhtään mitään väliä. Merkki vain siitä, että on rehkitty.
 
Itse koen että elämässä on kaikki erittäin hyvin, on hyvä työpaikka ja perhettä ja harrastuksia. Silti välillä herää ajatus että onko ihmisen elämän tarkoitus nykyään se, että vietetään 80% elämästä koulun penkillä ja töissä ja kuollaan sitten elintasosairauteen kun eläkkeellä olisi vihdoin aikaa tehdä muutakin. Luulen myös että tämä on aika tavallista nykypäivänä ja kaikille näitä kausia tulee, mutta se ratkaisee että miten niistä pääsee yli. Tässä kohti tuleekin se avainjuttu, eli elämässä pitää olla mukavia asioita ja mielellään enemmän kuin niitä ikäviä.

Tekstin perusteella sanoisin myös, että jonkin asteinen masennus paistaa läpi. itsekin aikanaan suht syvissä vesissä käyneenä voin sanoa, että lopulta ainoa henkilö joka voi sun elämään vaikuttaa olet sinä itse. Lähtisin tosiaan siitä, että juttelisin asiasta. Kuten itsekin tuossa lopussa sanoit, niin monesti se helpottaa kun asiat saa kakistettua ulos ja niitä on helpompi itsekin prosessoida. Jos ei ole heti kanttia mennä ammattilaisen pakeille, niin juttele puolisolle ja kerro että miltä tuntuu. Helpompi koettaa yhdessä keksiä jotain kuin märehtiä asioita yksin.

En ole ammattilainen, mutta mielestäni tärkeintä olisi saada tuo kierre poikki. Omasta kokemuksesta suositella seuraavaa: 1) lähde pois sieltä himasta ja 2) vähennä ryyppäämistä. Ota itsellesi joku tavoite. Säästä ne viinaan menevät rahat, ota puoliso mukaan ja menkää viikonlopuksi hotelliin tai vuokratkaa joku mökki. Säästä vaikka vuosi tai pari ja lähtekää kunnon unelmalomalle kunhan korona helpottaa. Koeta myös keksiä arkeen jotain mukavaa tekemistä, tai tee edes jotain vaikkei yhtään huvittaisi. Käykää yhdessä kävelyllä tai hommatkaa fillarit. Aloita ihan mikä vaan harrastus joka kiinnostaa edes ajatustasolla ja sitoudu siihen vaikka edes pariksi kuukaudeksi. Jos hommassa tulee takapakkia, niin älä heti lannistu vaan yritä uudelleen.
 
Uusi täällä vaikka olenkin taustalla juttuja lukenutkin, mutta nyt ekaa kertaa rekisteröidyin ja rohkaistuin kirjoittamaan.

Tässä eletään 40 kantturoissa ja tuntuu siltä että elämänilo olis hetkittäin kateissa. Joskus kaikki on ihan jees mutta sitten taa usein ajattelee että ei tästä elämästä tunnu oikein kostuvan mitään. Mikään ei tunnu etenevän mihinkään. Mitään ei tapahdu. Töihin, kotiin, töihin kotiin. Mitään harrastuksia ei ole. Mikään ei kiinnosta. Ei ole kavereita. Sosiaaliset kontaktit rajoittuu muutamaan nettipelituntiin viikossa duunikavereiden kanssa.
Kateellisena kuuntelen kuinka työkaverit on olleet mökillä ja harrastamassa sitä ja tätä ja käyneet ulkomailla (ennen koronaa). Mä en oo käyny koskaan missään. Eikä oikeastaan edes kiinnosta. Mutta silti kateellisena kuuntelen.
Tuntuu että elämästä ei vain kostu mitään. Tuntuu että olisi ihan sama vaikka ei aamuisin edes heräis. Ei tässä nyt mitään itsaria viritellä, mutta näin ajatustasolla. Tuntuu että ei osaa oikein nauttia elämästä. Ei oikein kiinnosta mikään ja mistään ei oikein saa mitään hyvän olon säväreitä.

Viikot on sitä että herää, menee töihin tulee kotiin. Ja odottaa viikonloppua jolloin ei silloinkaan mitään tee.
Alkoholia kuluu aina perjantaisin ja lauantaisin paljon, mutta kohtuudella. Lähinnä illalla ja alkuyöstä kun kuuntelee musiikkia tai pelaa koneella. Joskus kyllä se riistäytyy käsistä niin että tippuu lattialle. Mutta ei mitään putkia jää päälle ja voin kyllä sen yhden tai kaksikin ottaa eikä mitään onglemaa. Yleensä vaan tulee otettua liian monta liian nopeasti ja kroppa ei pysy mukana. Dokaukset on siis jotain 4-5h illalla ja yöllä eikä mitään läpipäivän ryyppäämistä. Mutta joskus sitä on niin päissään että kaatuilee jne. Tiedä sitten mitä tuollakin dokaamisella perimmiten ajan takaa. Huonon olon paikkaamista?

Oma terveys ei kiinnosta. Verenpaine on koholla ja varmaan kolesterolikin. Ylipainoakin on vaikkakaan ei mitenkään mahdottomasti, mutta kyllä sitä parikytä kiloo voi pudottaa. Ei vaan kiinnosta. Lekurille ei ole kiinnostusta mennä. Ja vaikka menisikin niin saisi vain kuunnella ripitystä kuinka pitäisi elämäntapoja muuttaa ja vähentää alkoholia, syödä terveellisemmin ja laiduttaa. Mutta kun ei kiinnosta, ei ole motivaatiota, itsestä huolehtiminen ei kiinnosta. Pitäis liikkua enemmän mutta vihaan kaikkea liikuntaa. Mä hikoilen jumalattomasti jo pienestäkin liikkumiseta niin ei voi edes hyötyliikuntaa harrastaa niin että kävisi lähikaupassa kävellen tai kulkisi työmatkoja muuten kuin autolla. Mutta ei se vaan onnistu koska töihin päästessä mä oon jo niin litimärkä että pitäisi vaihtaa kaikki vaatteet heti ja sitten vielä jälkihien takia kohta uudelleen. Eikä asiaa auta yhtään se että mä oon tottunut viileään. Kotona on aina viileää (n.20c) ja sielläkin aina ilman paitaa ja sitten kun pitäisi töihin kävellä mikä vielä talvella menettelee kun voi vähän paremmin säätää lämpöään niin siinä vaiheessa kun tulee töihin ja siellä on 25 astetta sisällä niin voi vain kuvitella minkälainen sauna se mulle on. Shortsejakin pidän lokakuun loppuun ulkona ja en ees muista koska viimeks oon pitäny pitkähihaista paitaa. Melkein aina talvisinkin riittää t-paita takki-yhdistelmä. Kaupoissa niin ikään myös hiki lentää aivan valtoimenaan joten niihinkään ei ole asiaa muutenkuin autolla kuljettuna.

Monella mittapuulla mitattuna kaiken pitäis olla hyvin. On omakotitalo, rauhallinen asuinpaikka missä tykkää olla, on puoliso josta välittää ja joka välittää. Silti elämä tuntuu jotenkin tyhjältä. Ei ole motivaatiota mihinkään. Silloin tällöin remppakuume iskee ja saa jotain aikaiseksi, mutta sekin on vähän niin ja näin milloin jaksaa sitä tehdä. Lapsiakaan ei ole eikä niitä halutakkaan. En ole koskaan halunnut isäksi.
Ei ole rahaonglemia, mutta ei sitä rahaa liikaakaan ole. Pienipalkkainen kun olen, brutto jotain vähän reilu parin tonnin kiepeillä. Ja useinmiten aika menee tilipäivää odotellessa. Ja käytännössä kaikki aina menee mitä tulee, joskin kaikki välttämättömimmät kyllä saa. Työ on toisaalta ihan kivaa, toisaalta taas tuntuu että mä en oikein osaa vielä yli 10v jälkeenkään hommiani kunnolla. Kokoajan tyrin jotain ja aina jossain jotain vikaa. Vaikka yritän ja yritän niin aina mä tyrin jotain. Kokoajan saa kuulla että jotain on taas tyritty. Mutta eipä oikein työpaikkaakaan kannata yrittää vaihtaa koska oman alan hommia on niin vähän ja mä oon niin spesialisoitunut ammatin yhteen osa-alueeseen että kaikki muut asiat alalla on ihan lapsenkengissä. Eikä tällä alalla paikkaa vaihdeta jos ei noi muut hommat ole hanskassa. Käytännössä ainoa konsti vaihtaa työtä olisi vaihtaa kokonaan alaa. Mutta mä oon niin tyhmä ja huono oppimaan että ei oikein sekään ole vaihtoehto.
Ja sitten onkin taas vuosi vierähtänyt ja mitään ei vuodesta jäänyt käteen. Kaikki vuodet on harmaat massaa. Kaikki viikot on harmaata massaa. Kaikki päivät on harmaata massaa. Saman toistoa. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.

Emmä tiiä.. jotenkin tuntuu että kaikki mitä tästä elämästä irti saa on jo nähty. Nyt tuntuu että kaikki on vaan toistamista ja odottaa koska pumppu leikkaa kiinni niin loppuis kaikki, ei paljon menettäis. Noin niinkuin kärjistetysti.

Enkä mä oikein tiiä mitä tällä kirjoituksella haen. Varmaan helpotusta omaan oloon kun saa vähän pistää paperille jotain jos löytyis joku kohtalotoveri joka pystyis jakamaan fiiliksen. Pitäis varmaan yrittää kaikesta huolimatta tilata joku lääkäri tai jotain.
On jännä kuinka ihmiset ovat erilaisia. Itse olen joiltain osin samanlaisessa tilanteessa (ei harrastuksia, ei juurikaan sosiaalisia kontakteja, rutinoitunut arki), mutta koen sen osittain positiivisena asiana. Joutenolo tavallaan motivoi, kun sitten motivaatiota jossain tarvitsee. Ja yksin tulee mietiskeltyä asioita syvemmin.

Ei minulla muuta vinkkiä ole kuin, että yritä löytää jokin mielenkiinnon kohde, jolla saa aivosolut töihin. Itse lueskelen netistä yhtä sun toista, jonka koen mielenkiintoiseksi. Youtubesta löytyy paljon materiaalia. Minulla ainakin lähtee dopamiinit sun muut liikkeelle, kun jonkin vaikean asian vihdoin ymmärtää. :)
 
Käykää vaan mittauttamassa niitä testoja.. Nuo on ihan perus teston puutostilojen oireita..


yks sivu mistä voi vähän lueskella asiasta ja miettiä kuinka moni kohta osuu omalle kohdalle :) Itsellä osu ja uppos
 
Käykää vaan mittauttamassa niitä testoja.. Nuo on ihan perus teston puutostilojen oireita..


yks sivu mistä voi vähän lueskella asiasta ja miettiä kuinka moni kohta osuu omalle kohdalle :) Itsellä osu ja uppos
Komppista tälle.

Tiedän ainakin kolme henkilöä joilla ollut tätä ongelmaa, kaikki sanoivat että vaikeinta oli saada lääkäri ottamaan asia todesta. Yhdelle oli lääkäri sanonut että jos parta kasvaa ja kikkeli toimii, niin ei ole ongelmaa. Meni sitten omakustanteisesti testeihin ja niinhän ne tasot vain olivat alle viitearvojen. Kaikki henkilöt sanoivat että elämänlaatu on parantunut aivan merkittävästi testohoidon aloittamisen jälkeen, eli tämä kannattaa kyllä selvittää.
 
^
Yhdyn todella vahvasti ylläolevaan (/ylläoleviin). Käy mittauttamassa seuraavat :


Et tarvitse lähetettä. Eli ei tarvitse selittää kellekkään yhtään mitään. Lähetteen kanssa ehkä säästät euron pari, mutta itseäni ainakin v*tutti selittää työterveyslääkärille, miksi nuori mies haluaa moisia mittauttaa.. aivan kun nuorella miehellä olis kaikki aina täydellisesti tip top. Ihan kuin olisi jotenkin "kiellettyä" olla kiinnostunut omista arvoistaan.


Tuolla -> Sami Niemiselle määrättiin kymmeniä masennuslääkkeitä, ennen kuin oireiden syyksi paljastui testosteronivaje – “Oli kova kolaus, kun seksi ei enää kiinnostanut” yksi kaveri ketä alettiin hoitaa masennuksen vuoksi kun oli oikeasti kyse matalista testotasoista. Tästä aiheutuu mm. seuraavaa :

Siellä iski totuus: Sami oli kolmekymppinen mies, jonka testosteronivajetta oli hoidettu yli kahden vuoden ajan vahvoilla mieliala- ja masennuslääkkeillä. Siinä vaiheessa Samille oli tullut sydämen rytmihäiriöitä, vapinaa ja hänellä oli aloitettu verenpainelääkitys.

Eli käy nyt hyvä mies nuo mittauttamassa.
 
Viimeksi muokattu:
Minä ja moni muukin on ehdottanut, että tosiaan kävisit mittauttamassa testosteronitason. Helppo verikoe. Aloita edes tästä. Jos tasot alhaalla, korjaus auttaa moneen asiaan.

Masentuneena asiat vaikuttavat vaikeammilta kuin ne ovat. Koita aloittaa tästä mittauksesta. :tup:

Tsemppiä. :)
 
Itsekin olen kuin märkä sika treeneissä mutta eipä tuolla ole yhtään mitään väliä. Merkki vain siitä, että on rehkitty.
Niin paitti että mun tapauksessa mä en ole vielä edes aloittanu liikkumista ja oon jo litimärkä. Ja siinähän sitten riehun kun soija lentää metrien päähän. Oikeesti, mä alan hikoilemaan jo kun astun sisälle salille kun sielä on niin kuuma.
 
On jännä kuinka ihmiset ovat erilaisia. Itse olen joiltain osin samanlaisessa tilanteessa (ei harrastuksia, ei juurikaan sosiaalisia kontakteja, rutinoitunut arki), mutta koen sen osittain positiivisena asiana. Joutenolo tavallaan motivoi, kun sitten motivaatiota jossain tarvitsee. Ja yksin tulee mietiskeltyä asioita syvemmin.

Ei minulla muuta vinkkiä ole kuin, että yritä löytää jokin mielenkiinnon kohde, jolla saa aivosolut töihin. Itse lueskelen netistä yhtä sun toista, jonka koen mielenkiintoiseksi. Youtubesta löytyy paljon materiaalia. Minulla ainakin lähtee dopamiinit sun muut liikkeelle, kun jonkin vaikean asian vihdoin ymmärtää. :)
Joo siis mäkin oon Youtuben suurkuluttaja ja tykkään historiasta ja luen paljon historia kirjoja sun muuta ja paljon tiedeuutisia sun muuta, mutta eipä siitäkään sen enempää voi mitään kehittää. Kattoo videoita ja kuuntelee luentoja mutta siinäpä se sitten on.
Monesti joutuu netistä selvittää yhtä sun toista mutta ei siitä koskaan mitään voittajafiilistä tuu.
 
Kiitos vastauksista kaikille.



"TLDR. Jätä ryyppääminen. Löydä harrastus. Rikastuta elämää jollain."
Millä mä löydän harrastuksen kun mikään ei kiinnosta? Mua ei kiinnosta urheilu eikä autot eikä käytännössä mikään muukaan. Tietysti mä harrastaisin jos olis joku mikä kiinnostais.
Alkoholi olis kyllä hyvä jättää mutta toisaalta se on ainoa hetki mitä viikossa aina odottaa että pääsee rauhoittumaan ja ottamaan olutta ja rentoutumaan ja kuuntelemaan musiikkia. Sen jos vielä jättäis ni jäis sekin ilo viikosta pois.
Se vaan tuppaa se alkoholi aiheuttamaan kaikkia noita kuvaamiasi ongelmia, mistä syystä sen jättämistä yleensä suositellaan ratkaisuksi kaikkeen. Hyvähän se olisi, jos pystyisi esim. max kerran kuuhun rajaamaan sen dokaamisen. Ja muutos tuntuu todella hitaasti, mikä ei ainakaan auta asiaa. Itse en toki ollut yhtä syvissä vesissä, mutta muutoksen huomaan silti, olo on virkeämpi ja kiinnostuksen kohteita löytyy enemmän. Sitä ei myöskään pidä korvata millään paskalla (sokerilla ja suolalla), sillä se ei juurikaan sen parempi vaihtoehto ole.

Eikö vaimokkeen kanssa löydy mitään yhteistä tekemistä? Ihan kevyet kävelylenkitkin jeesaa jo pitkälle. Hommaa joku juoksumatto tai kuntopyörä ja katsele vaikka netflixiä samalla, kun liikut. Painosetin kanssa sama juttu, ei tarvitse välttämättä mennä ihmisten ilmoille.

Ja sitten ne testot. Käy mittauttamassa. Sama pätee muihin veriarvoihin mm. sokerit & kolesteroli, saattaa motivoida muutokseen, kun näkee kuinka perseellään ne ovat. Tänä päivänä alhaiset testot taitaa olla melko yleinen vaiva, mihin toki suurena syynä taitaa olla tämän päivän elämäntavat. Apua siihen(kin) on kuitenkin saatavilla. :tup:
 
Se vaan tuppaa se alkoholi aiheuttamaan kaikkia noita kuvaamiasi ongelmia, mistä syystä sen jättämistä yleensä suositellaan ratkaisuksi kaikkeen. Hyvähän se olisi, jos pystyisi esim. max kerran kuuhun rajaamaan sen dokaamisen. Ja muutos tuntuu todella hitaasti, mikä ei ainakaan auta asiaa. Itse en toki ollut yhtä syvissä vesissä, mutta muutoksen huomaan silti, olo on virkeämpi ja kiinnostuksen kohteita löytyy enemmän. Sitä ei myöskään pidä korvata millään paskalla (sokerilla ja suolalla), sillä se ei juurikaan sen parempi vaihtoehto ole.

Eikö vaimokkeen kanssa löydy mitään yhteistä tekemistä? Ihan kevyet kävelylenkitkin jeesaa jo pitkälle. Hommaa joku juoksumatto tai kuntopyörä ja katsele vaikka netflixiä samalla, kun liikut. Painosetin kanssa sama juttu, ei tarvitse välttämättä mennä ihmisten ilmoille.

Ja sitten ne testot. Käy mittauttamassa. Sama pätee muihin veriarvoihin mm. sokerit & kolesteroli, saattaa motivoida muutokseen, kun näkee kuinka perseellään ne ovat. Tänä päivänä alhaiset testot taitaa olla melko yleinen vaiva, mihin toki suurena syynä taitaa olla tämän päivän elämäntavat. Apua siihen(kin) on kuitenkin saatavilla. :tup:
"Eikö vaimokkeen kanssa löydy mitään yhteistä tekemistä? Ihan kevyet kävelylenkitkin jeesaa jo pitkälle" Toki tekemistä on, mutta mitään liikkumiseen vivahtavaa en tee koska järjetön hikoilu eikä tunnu kivalta kävellä märissä vaatteissa.

"Hommaa joku juoksumatto tai kuntopyörä ja katsele vaikka netflixiä samalla, kun liikut. Painosetin kanssa sama juttu, ei tarvitse välttämättä mennä ihmisten ilmoille."
Mulla oli kuntopyörä mutta ei sen käytöstäkään mitään tullu ku vähän aikaa poljin niin mä oon niin hiessä että kädet ei pysyny kahvoissa ja perse luisteli satulassa miten sattuu. Polkemisen jälkeen sitten taas hikoiltiinkin seuraava tunti eikä voinu laittaa vaatteita ollenkaan päälle ja talvella piti mennä kalsareissa pakkaseen istumaan vartiks että sai kropan taas viileemmäks. Itse polkeminen oli ihan kivaa, mutta ei tota hikishowta jaksanu enää ja myin sitten parin vuoden päästä pois.

"Ja sitten ne testot. Käy mittauttamassa. Sama pätee muihin veriarvoihin mm. sokerit & kolesteroli, saattaa motivoida muutokseen, kun näkee kuinka perseellään ne ovat. Tänä päivänä alhaiset testot taitaa olla melko yleinen vaiva, mihin toki suurena syynä taitaa olla tämän päivän elämäntavat. Apua siihen(kin) on kuitenkin saatavilla"
Joo tää on kyllä seuraava mitä kokeilen. Kilpirauhaset multa on tutkittu usemapaan kertaan kun on kaikki siihen viittaavat oireet mutta ei ole mitään löytynyt.
 
Niin paitti että mun tapauksessa mä en ole vielä edes aloittanu liikkumista ja oon jo litimärkä. Ja siinähän sitten riehun kun soija lentää metrien päähän. Oikeesti, mä alan hikoilemaan jo kun astun sisälle salille kun sielä on niin kuuma.

Komppaan aiemmin verikokeisiin menoa ehdottanutta, lämmönsäätelyn ongelmat ovat monilla ensimmäinen oire kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminnasta. Lääkärille kannattaa mainita hypertyreoosi-epäilystä kun jotkin lääkärit pitävät kilpirauhasongelmia edelleen naistenvaivoina.

EDIT: kilpirauhanen syyllisenä näyttääkin olevan jo suljettu pois.
EDIT2: tutkittiinhan labrassa (TSH ja T4 nyt vähintään) eikä vaan käsikopelolla tunnustelemalla?
 
Niin paitti että mun tapauksessa mä en ole vielä edes aloittanu liikkumista ja oon jo litimärkä. Ja siinähän sitten riehun kun soija lentää metrien päähän. Oikeesti, mä alan hikoilemaan jo kun astun sisälle salille kun sielä on niin kuuma.

Eihän tuo oikeasti ole mikään syy, vaan oman pääsi kehittämä tekosyy. Urheillessa saa hikoilla ja kovaa urheillessa jopa lisää uskottavuutta, kun hikoilee kovasti.

"Eikö vaimokkeen kanssa löydy mitään yhteistä tekemistä? Ihan kevyet kävelylenkitkin jeesaa jo pitkälle" Toki tekemistä on, mutta mitään liikkumiseen vivahtavaa en tee koska järjetön hikoilu eikä tunnu kivalta kävellä märissä vaatteissa.

"Hommaa joku juoksumatto tai kuntopyörä ja katsele vaikka netflixiä samalla, kun liikut. Painosetin kanssa sama juttu, ei tarvitse välttämättä mennä ihmisten ilmoille."
Mulla oli kuntopyörä mutta ei sen käytöstäkään mitään tullu ku vähän aikaa poljin niin mä oon niin hiessä että kädet ei pysyny kahvoissa ja perse luisteli satulassa miten sattuu. Polkemisen jälkeen sitten taas hikoiltiinkin seuraava tunti eikä voinu laittaa vaatteita ollenkaan päälle ja talvella piti mennä kalsareissa pakkaseen istumaan vartiks että sai kropan taas viileemmäks. Itse polkeminen oli ihan kivaa, mutta ei tota hikishowta jaksanu enää ja myin sitten parin vuoden päästä pois.

"Ja sitten ne testot. Käy mittauttamassa. Sama pätee muihin veriarvoihin mm. sokerit & kolesteroli, saattaa motivoida muutokseen, kun näkee kuinka perseellään ne ovat. Tänä päivänä alhaiset testot taitaa olla melko yleinen vaiva, mihin toki suurena syynä taitaa olla tämän päivän elämäntavat. Apua siihen(kin) on kuitenkin saatavilla"
Joo tää on kyllä seuraava mitä kokeilen. Kilpirauhaset multa on tutkittu usemapaan kertaan kun on kaikki siihen viittaavat oireet mutta ei ole mitään löytynyt.

Tilasi huomioon ottaen en suosittele hommaamaan mitään pölyttymään jääviä kuntoiluvehkeitä, vaan ilmoittaudu johonkin ohjattuun harrastukseen, joka sitoo pariksi kuukaudeksi. Crossfitin itse löysin ja olen kaikille suositellut. On todella monipuolista ja haastavaa.
 
Eikös tuohon liika hikoiluunkin ole jotain lääkkeitä olemassa? Ainakin kannattaisi lääkärissä käydä tutkituttamassa mikä aiheuttaa. Jos pienituloisena haluat säästää rahaa kannattaa työterveyden kautta mennä noihin testeihin ja jos lääkäri alkaa sanomaan vastaan kannattaa kysyä lääkäriltä ihan konkreettiset toimenpiteet jolla tilanne hoidetaan nyt kuntoon niin yleensä lääkäri lähettää ihan ilomielin niihin testeihin. Tosin yksityisellä yleensä lähetetään ainakin omien kokemusten mukaan melko herkästi noihin kokeisiin.

Ryhmäliikunnan suosittelu on mielestäni yhtä hyvä neuvo kuin lakkaa olemasta masentunut tällaisessa tapauksessa. Laitteita ei myöskään kannata ostaa kotiin kun usein ne jää tuollaisessa tilanteessa pölyttymään sinne. Se netflix ja kuntopyörä kuullostaa teoriassa hyvältä, mutta käytännössä jää helposti tekemättä. Samoin jos viikon parhaat hetket on ne kännit kannattaa vaan yrittää vähentää esim. Kahdesta päivästä tuohon yhteenpäivään. Alkoholi kuitenkin vie ne yöunet huomaamatta joka taas vaikuttaa paljonkin yleiseen fiilikseen. Onneksi kohta on säät viilenemässä niin ainakin pitkien kävelylenkkien aloittaminen voisi olla mahdollinen paikka aloittaa urheimu. Se eufoorinen fiilis yleensä tulee sellaissa pidemmissä lenkeissä ja tuossa samalla voi kuunnella musiikkia tai äänikirjaa

Yksi mikä myös itellä tulee mieleen olisi uniapnean tutkiminen. Ite aikoinaan jouduin vääntämään lääkärien kanssa, että sain lähetteen ja muutti kyllä totaallisesti elämää kun se todettiin. Mulla kanssa tutkittiin kaikkea mahdollista ja kaikki oli ihan kunnossa arvojen perusteella eikä ollut edes ylipainoa.
 
Mulla oli kuntopyörä mutta ei sen käytöstäkään mitään tullu ku vähän aikaa poljin niin mä oon niin hiessä että kädet ei pysyny kahvoissa ja perse luisteli satulassa miten sattuu. Polkemisen jälkeen sitten taas hikoiltiinkin seuraava tunti eikä voinu laittaa vaatteita ollenkaan päälle ja talvella piti mennä kalsareissa pakkaseen istumaan vartiks että sai kropan taas viileemmäks. Itse polkeminen oli ihan kivaa, mutta ei tota hikishowta jaksanu enää ja myin sitten parin vuoden päästä pois.
Jos tosiaan koet sen hikoilun ongelmaksi, niin kokeile uintia. Itse pidän uinnista osittain siksi, että koko ajan on fressi olo ja vesi viilentää parantaen suoritusta, tai ainakin oloa. Toki se on myös monipuolinen liikuntamuoto. Myös sen jälkilämmön saa näppärästi jäähdyteltyä siellä altaassa pois. Jos et osaa, niin maksa vaikka hieman ekstraa privaattitunneista, joiden väliin jättämiseen on melko korkea kynnys.
 
mutta mitään liikkumiseen vivahtavaa en tee koska järjetön hikoilu eikä tunnu kivalta kävellä märissä vaatteissa.
Kannattaa hankkia liikkumista varten teknistä materiaalia olevat liikuntavaatteet. Ne on ihan eri tuntuisia päällä ja saa hikoilla kunnolla, eikä tunnu epämiellyttävältä kuten märät puuvillavaatteet. Esim. Lidl myy aika ajoin eriä juoksuvermeitä (paitoja, takkeja, housuja) edullisesti ja noita olen itse suosinut. Laatu on ollut ihan hyvä hintaan nähden. Mutta kunnollisiin, jalkapohjaa tukeviin kenkiin kannattaa panostaa. Huonoilla kengillä saat vain paikat kipeiksi (kipeämmiksi).
 
Jos tosiaan koet sen hikoilun ongelmaksi, niin kokeile uintia. Itse pidän uinnista osittain siksi, että koko ajan on fressi olo ja vesi viilentää parantaen suoritusta, tai ainakin oloa. Toki se on myös monipuolinen liikuntamuoto. Myös sen jälkilämmön saa näppärästi jäähdyteltyä siellä altaassa pois. Jos et osaa, niin maksa vaikka hieman ekstraa privaattitunneista, joiden väliin jättämiseen on melko korkea kynnys.
Uinti on kyllä semmonen mistä tykkään ja sitä on pitäny alkaa harrastamaan jo vuosia sitten. Mutta siihen se sitten on jäänytkin koska ei ole koskaan jaksanu lähteä kun halli on puolen tunnin ajomatkan päässä ja töitten jälkeen ei jaksa tommosia alkaa touhuumaan.
 
Kannattaa hankkia liikkumista varten teknistä materiaalia olevat liikuntavaatteet. Ne on ihan eri tuntuisia päällä ja saa hikoilla kunnolla, eikä tunnu epämiellyttävältä kuten märät puuvillavaatteet. Esim. Lidl myy aika ajoin eriä juoksuvermeitä (paitoja, takkeja, housuja) edullisesti ja noita olen itse suosinut. Laatu on ollut ihan hyvä hintaan nähden. Mutta kunnollisiin, jalkapohjaa tukeviin kenkiin kannattaa panostaa. Huonoilla kengillä saat vain paikat kipeiksi (kipeämmiksi).
Mulla on noita.. tällä hikoilulla nekin on ihan pilipakamaa ja ne on yhtälailla ihan litimärkiä heti kohta. Toki puuvillan voittaa mutta tällä hikoilulla on melko turhia noikin.
Esimerkkinä että mä pidän aina päässä huivia kun jotain himassakin teen, niin pelkästään pihan ruohonleikkuussa mulla menee 2-3 huivia niin hikiseks että ne ei enää ime mitään ne saa oikeesti rutistaa kuivaksi. Samoin kun saunoo niin pari kolme kertaa saa rutistaa laudeliinan kuivaks yhden session aikana.
 
Hormonitoiminnan ongelmalta kuulostaa. Yhdyn aiempiin viesteihin, testot ja kilpparit tsekkaukseen. Julkiselta harvoin saa T3v mittausta kilppareissa, jossa se varsinainen liikatoiminta näkyisi. Mutta sen saapi ilman lähetettä Synlabista.
 
Hormonitoiminnan ongelmalta kuulostaa. Yhdyn aiempiin viesteihin, testot ja kilpparit tsekkaukseen. Julkiselta harvoin saa T3v mittausta kilppareissa, jossa se varsinainen liikatoiminta näkyisi. Mutta sen saapi ilman lähetettä Synlabista.
Aloittaja kertonut jo monesti, että ne kilppariarvot on mitattu ja olivat ok. Kannattaa lukea ketjua. Muutenkin kilpirauhasen vajaatoiminta on erittäin harvinaista, vaikka kaikenmaailman läskit yms sitä yrittääkin promota.
 
Uinti on kyllä semmonen mistä tykkään ja sitä on pitäny alkaa harrastamaan jo vuosia sitten. Mutta siihen se sitten on jäänytkin koska ei ole koskaan jaksanu lähteä kun halli on puolen tunnin ajomatkan päässä ja töitten jälkeen ei jaksa tommosia alkaa touhuumaan.
Koita jättää yksi viikonloppu dokaamatta, josko sitten vaikka sunnuntaina jaksaisi vääntäytyä sinne hallille? Itse aloittelin kävelyn ohella uinnilla, sillä nämä on itselle ne mielekkäimmät liikuntamuodot, mutta ei sitä silti edelleenkään aina jaksaisi sinne uimaan lähteä. Se vaatii itseltäkin sitä perselle potkimista ja joku porkkana siihen olisi hyvä keksiä.

Mutta ne testotestit on nyt hyvä lähtökohta, vaikka nekin vaativat pientä vaivannäköä. Pientä ponnistelua se joka tapauksessa vaatii, että tilanteesta eteenpäin pääset ja tuo lienee helpoimmasta päästä.
 
Aloittaja kertonut jo monesti, että ne kilppariarvot on mitattu ja olivat ok. Kannattaa lukea ketjua. Muutenkin kilpirauhasen vajaatoiminta on erittäin harvinaista, vaikka kaikenmaailman läskit yms sitä yrittääkin promota.
Luin kyllä että kilpirauhasarvoja on mitattu. Vajaatoiminnasta en tietääkseni missään vaiheessa maininnut, mutta liikatoimintaan osa oireista sopisi hyvinkin. Tämän takia mainitsin tuon T3v arvon tärkeänä, koska liikatoiminta ei välttämättä näy vain TSH ja T4v arvoissa.
 
Uusi täällä vaikka olenkin taustalla juttuja lukenutkin, mutta nyt ekaa kertaa rekisteröidyin ja rohkaistuin kirjoittamaan.

Tässä eletään 40 kantturoissa ja tuntuu siltä että elämänilo olis hetkittäin kateissa. Joskus kaikki on ihan jees mutta sitten taa usein ajattelee että ei tästä elämästä tunnu oikein kostuvan mitään. Mikään ei tunnu etenevän mihinkään. Mitään ei tapahdu. Töihin, kotiin, töihin kotiin. Mitään harrastuksia ei ole. Mikään ei kiinnosta. Ei ole kavereita. Sosiaaliset kontaktit rajoittuu muutamaan nettipelituntiin viikossa duunikavereiden kanssa.
Kateellisena kuuntelen kuinka työkaverit on olleet mökillä ja harrastamassa sitä ja tätä ja käyneet ulkomailla (ennen koronaa). Mä en oo käyny koskaan missään. Eikä oikeastaan edes kiinnosta. Mutta silti kateellisena kuuntelen.
Tuntuu että elämästä ei vain kostu mitään. Tuntuu että olisi ihan sama vaikka ei aamuisin edes heräis. Ei tässä nyt mitään itsaria viritellä, mutta näin ajatustasolla. Tuntuu että ei osaa oikein nauttia elämästä. Ei oikein kiinnosta mikään ja mistään ei oikein saa mitään hyvän olon säväreitä.

Viikot on sitä että herää, menee töihin tulee kotiin. Ja odottaa viikonloppua jolloin ei silloinkaan mitään tee.
Alkoholia kuluu aina perjantaisin ja lauantaisin paljon, mutta kohtuudella. Lähinnä illalla ja alkuyöstä kun kuuntelee musiikkia tai pelaa koneella. Joskus kyllä se riistäytyy käsistä niin että tippuu lattialle. Mutta ei mitään putkia jää päälle ja voin kyllä sen yhden tai kaksikin ottaa eikä mitään onglemaa. Yleensä vaan tulee otettua liian monta liian nopeasti ja kroppa ei pysy mukana. Dokaukset on siis jotain 4-5h illalla ja yöllä eikä mitään läpipäivän ryyppäämistä. Mutta joskus sitä on niin päissään että kaatuilee jne. Tiedä sitten mitä tuollakin dokaamisella perimmiten ajan takaa. Huonon olon paikkaamista?

Oma terveys ei kiinnosta. Verenpaine on koholla ja varmaan kolesterolikin. Ylipainoakin on vaikkakaan ei mitenkään mahdottomasti, mutta kyllä sitä parikytä kiloo voi pudottaa. Ei vaan kiinnosta. Lekurille ei ole kiinnostusta mennä. Ja vaikka menisikin niin saisi vain kuunnella ripitystä kuinka pitäisi elämäntapoja muuttaa ja vähentää alkoholia, syödä terveellisemmin ja laiduttaa. Mutta kun ei kiinnosta, ei ole motivaatiota, itsestä huolehtiminen ei kiinnosta. Pitäis liikkua enemmän mutta vihaan kaikkea liikuntaa. Mä hikoilen jumalattomasti jo pienestäkin liikkumiseta niin ei voi edes hyötyliikuntaa harrastaa niin että kävisi lähikaupassa kävellen tai kulkisi työmatkoja muuten kuin autolla. Mutta ei se vaan onnistu koska töihin päästessä mä oon jo niin litimärkä että pitäisi vaihtaa kaikki vaatteet heti ja sitten vielä jälkihien takia kohta uudelleen. Eikä asiaa auta yhtään se että mä oon tottunut viileään. Kotona on aina viileää (n.20c) ja sielläkin aina ilman paitaa ja sitten kun pitäisi töihin kävellä mikä vielä talvella menettelee kun voi vähän paremmin säätää lämpöään niin siinä vaiheessa kun tulee töihin ja siellä on 25 astetta sisällä niin voi vain kuvitella minkälainen sauna se mulle on. Shortsejakin pidän lokakuun loppuun ulkona ja en ees muista koska viimeks oon pitäny pitkähihaista paitaa. Melkein aina talvisinkin riittää t-paita takki-yhdistelmä. Kaupoissa niin ikään myös hiki lentää aivan valtoimenaan joten niihinkään ei ole asiaa muutenkuin autolla kuljettuna.

Monella mittapuulla mitattuna kaiken pitäis olla hyvin. On omakotitalo, rauhallinen asuinpaikka missä tykkää olla, on puoliso josta välittää ja joka välittää. Silti elämä tuntuu jotenkin tyhjältä. Ei ole motivaatiota mihinkään. Silloin tällöin remppakuume iskee ja saa jotain aikaiseksi, mutta sekin on vähän niin ja näin milloin jaksaa sitä tehdä. Lapsiakaan ei ole eikä niitä halutakkaan. En ole koskaan halunnut isäksi.
Ei ole rahaonglemia, mutta ei sitä rahaa liikaakaan ole. Pienipalkkainen kun olen, brutto jotain vähän reilu parin tonnin kiepeillä. Ja useinmiten aika menee tilipäivää odotellessa. Ja käytännössä kaikki aina menee mitä tulee, joskin kaikki välttämättömimmät kyllä saa. Työ on toisaalta ihan kivaa, toisaalta taas tuntuu että mä en oikein osaa vielä yli 10v jälkeenkään hommiani kunnolla. Kokoajan tyrin jotain ja aina jossain jotain vikaa. Vaikka yritän ja yritän niin aina mä tyrin jotain. Kokoajan saa kuulla että jotain on taas tyritty. Mutta eipä oikein työpaikkaakaan kannata yrittää vaihtaa koska oman alan hommia on niin vähän ja mä oon niin spesialisoitunut ammatin yhteen osa-alueeseen että kaikki muut asiat alalla on ihan lapsenkengissä. Eikä tällä alalla paikkaa vaihdeta jos ei noi muut hommat ole hanskassa. Käytännössä ainoa konsti vaihtaa työtä olisi vaihtaa kokonaan alaa. Mutta mä oon niin tyhmä ja huono oppimaan että ei oikein sekään ole vaihtoehto.
Ja sitten onkin taas vuosi vierähtänyt ja mitään ei vuodesta jäänyt käteen. Kaikki vuodet on harmaat massaa. Kaikki viikot on harmaata massaa. Kaikki päivät on harmaata massaa. Saman toistoa. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.

Emmä tiiä.. jotenkin tuntuu että kaikki mitä tästä elämästä irti saa on jo nähty. Nyt tuntuu että kaikki on vaan toistamista ja odottaa koska pumppu leikkaa kiinni niin loppuis kaikki, ei paljon menettäis. Noin niinkuin kärjistetysti.

Enkä mä oikein tiiä mitä tällä kirjoituksella haen. Varmaan helpotusta omaan oloon kun saa vähän pistää paperille jotain jos löytyis joku kohtalotoveri joka pystyis jakamaan fiiliksen. Pitäis varmaan yrittää kaikesta huolimatta tilata joku lääkäri tai jotain.

Tervetuloa elämään 2020-luvulle. Elämä täällä on tylsää, eikä siitä mihinkään pääse.

Yksilön selviäminen ruoan, veden, majoituksen ja jossain määrin myös viihteen osalta on aikalailla taattua nyky-yhteiskunnassa.

Johtuuko se masennuksesta, kilpirauhasesta vai testosteronista?
Ota selvää ja tee tarvittavat hankinnat ja muutokset asian parantamiseksi, itsesääli ei tilannetta ainakaan paranna.

Yksi asia jolla saat heti sisältöä elämääsi on sen muksun hankkiminen, sitä se sinun alitajunta taitaa yrittää huutaa. Elämäsi on tarpeeksi stabiilissa tilanteessa ja varallisuutta sekä resursseja olisi seuraavan sukupolven valmisteluun. Biologia taitaa huutaa alitajunnassa.
 
Yksi asia jolla saat heti sisältöä elämääsi on sen muksun hankkiminen, sitä se sinun alitajunta taitaa yrittää huutaa. Elämäsi on tarpeeksi stabiilissa tilanteessa ja varallisuutta sekä resursseja olisi seuraavan sukupolven valmisteluun. Biologia taitaa huutaa alitajunnassa.
Lapsen hommaaminen yhtään minkään asian korjaamiseksi on kyllä ihan vihoviimeinen idea. Todennäköisemmin pakka hajoaa lopullisesti.
 
Jätä kuukaudeksi alkoholi pois. Alkoholi voi vaikuttaa yllättävän paljon negatiivisesti jaksamiseen ja ajatusmaailmaan. Kestokrapulasta toivuttua voikin löytyä positiivisuutta ja intoa tehdä asioita. Sitä ei vain tajua kuinka paskaksi alkoholi voi laittaa olon, jos siitä ei pidä taukoa ja huomaa eroa olotilassa.
 
Kuten ylempänä monesti todettu, lääkäriin ja arvot mittamaan. Normaalia ei ole, että hiki valuu pienen kävelyn jälkeen, ellei sitten ole oikeasti sitä ylipainoa runsaasti. Löysin sun kirjoituksesta monta ns ongelmakohtaa johon itse kiinnittäisin huomiota. Ihan ekaksi siis lääkärille vaikkei kiinnostaisikaan mennä. "Saisi kuunnella ripitystä miten elintapoja saisi muuttaa ja vähentää alkoholia" nämä kun ovat oikeasti toimivia keinoja parantaa fiilistä, kehoa, hapenpuutetta, unenlaatua, jaksamista. Ylipainokin yleensä aina korjaantuu kahdella helpolla asialla (eikä nyt vedetä taas niitä oon ylipainoinen koska sairaus mukaan)
1) Ruokavalio. Tämä kaikkien tärkein. Hyvää kunnollista kotiruokaa ja salaattia kylkeen. Oikeasti hyvää ruokaa. Kaikki einekset, pizzat, kebut, sipsit, karkit ja napostelut on sitä huonoa ruokaa.. Yleensä kun katsoo lautasta niin näkee jo ruuan väristä, että onko tämä ravinteikas ateria? jos se on yksivärinen niin todennäköisesti ei ole.
2) Alkoholi täysin minimiin. Tuo "joskus tippuu lattialle" on reipasta ylikäyttöä. Sanot ettei se ole ongelma, mutta oletko koittanut olla yhden kuukauden ilman? vain yhden. Fiiliksen näkee usein jo tuossa ajassa, ainakin unenlaadussa ja kun maanantaina ei ole voimaton olo. Lisäksi pelkkä vähentäminen fiiliksen parantamisen kanssa vähentää painoa.

Liikunta eli edes perusliikunta vielä mukaan, ei niinkään urheilun kannalta vaan hapenoton sekä yleisen fiiliksen takia. Pyöräily, kävely. Tätä ennen kuitenkin selvitä mistä se ylihikoilu johtuu. Yleensä jos myös liikunnassa tulee hiki niin se on hyvä juttu.

Sulla muuten menee hyvin kun on oma tupa ja puoliso sekä työpaikka. Oletko jutellut asiasta puolisosi kanssa, mitä hän tekee? löytyisikö yhdessä jotain kivaa tekemistä?
Kun yleisfiilis on kunnossa niin saattaa löytyä motivaatiota säästämiseen, ehkä sijoittamiseen? Katsot vähän mihin rahat menevät ja mitä oikeasti tarvitset ja mitä et.
 
Burnoutin (keskivaikea masennus) kokeneena ja tämän vuoden ensimmäiset 8kk sairaslomalla olleena kehotan hakeutumaan työterveyslääkärille sekä ottamaan veriarvot (testosteroni & kilpirauhanen).

Älä väkisin yritä enempiä mitä nyt jaksat, esim. harrastusten suhteen, oli niitä nyt tai ei, ne tulevat kyllä kun niiden aika on.

Sinulle tullaan sanomaan että "aivosi kaipaavat uusia virikkeitä", toteuta tämä kun aika on siihen otollinen, toimi ainakin itselläni mutta se voi viedä kuukausia.

Pyri myös olemaan itsellesi sekä muillekin avoin, älä häpeä siis tilannettasi, "meitä samassa tilanteessa olevia kun riittää", helpommin ehkä toki sanottu kuin tehty.

Lepää, lepää, lepää.

.. ja jätä alkoholi toistaiseksi kokonaan pois.
 
Uusi täällä vaikka olenkin taustalla juttuja lukenutkin, mutta nyt ekaa kertaa rekisteröidyin ja rohkaistuin kirjoittamaan.

Tässä eletään 40 kantturoissa ja tuntuu siltä että elämänilo olis hetkittäin kateissa. Joskus kaikki on ihan jees mutta sitten taa usein ajattelee että ei tästä elämästä tunnu oikein kostuvan mitään. Mikään ei tunnu etenevän mihinkään. Mitään ei tapahdu. Töihin, kotiin, töihin kotiin. Mitään harrastuksia ei ole. Mikään ei kiinnosta. Ei ole kavereita. Sosiaaliset kontaktit rajoittuu muutamaan nettipelituntiin viikossa duunikavereiden kanssa.
Kateellisena kuuntelen kuinka työkaverit on olleet mökillä ja harrastamassa sitä ja tätä ja käyneet ulkomailla (ennen koronaa). Mä en oo käyny koskaan missään. Eikä oikeastaan edes kiinnosta. Mutta silti kateellisena kuuntelen.
Tuntuu että elämästä ei vain kostu mitään. Tuntuu että olisi ihan sama vaikka ei aamuisin edes heräis. Ei tässä nyt mitään itsaria viritellä, mutta näin ajatustasolla. Tuntuu että ei osaa oikein nauttia elämästä. Ei oikein kiinnosta mikään ja mistään ei oikein saa mitään hyvän olon säväreitä.

Viikot on sitä että herää, menee töihin tulee kotiin. Ja odottaa viikonloppua jolloin ei silloinkaan mitään tee.
Alkoholia kuluu aina perjantaisin ja lauantaisin paljon, mutta kohtuudella. Lähinnä illalla ja alkuyöstä kun kuuntelee musiikkia tai pelaa koneella. Joskus kyllä se riistäytyy käsistä niin että tippuu lattialle. Mutta ei mitään putkia jää päälle ja voin kyllä sen yhden tai kaksikin ottaa eikä mitään onglemaa. Yleensä vaan tulee otettua liian monta liian nopeasti ja kroppa ei pysy mukana. Dokaukset on siis jotain 4-5h illalla ja yöllä eikä mitään läpipäivän ryyppäämistä. Mutta joskus sitä on niin päissään että kaatuilee jne. Tiedä sitten mitä tuollakin dokaamisella perimmiten ajan takaa. Huonon olon paikkaamista?

Oma terveys ei kiinnosta. Verenpaine on koholla ja varmaan kolesterolikin. Ylipainoakin on vaikkakaan ei mitenkään mahdottomasti, mutta kyllä sitä parikytä kiloo voi pudottaa. Ei vaan kiinnosta. Lekurille ei ole kiinnostusta mennä. Ja vaikka menisikin niin saisi vain kuunnella ripitystä kuinka pitäisi elämäntapoja muuttaa ja vähentää alkoholia, syödä terveellisemmin ja laiduttaa. Mutta kun ei kiinnosta, ei ole motivaatiota, itsestä huolehtiminen ei kiinnosta. Pitäis liikkua enemmän mutta vihaan kaikkea liikuntaa. Mä hikoilen jumalattomasti jo pienestäkin liikkumiseta niin ei voi edes hyötyliikuntaa harrastaa niin että kävisi lähikaupassa kävellen tai kulkisi työmatkoja muuten kuin autolla. Mutta ei se vaan onnistu koska töihin päästessä mä oon jo niin litimärkä että pitäisi vaihtaa kaikki vaatteet heti ja sitten vielä jälkihien takia kohta uudelleen. Eikä asiaa auta yhtään se että mä oon tottunut viileään. Kotona on aina viileää (n.20c) ja sielläkin aina ilman paitaa ja sitten kun pitäisi töihin kävellä mikä vielä talvella menettelee kun voi vähän paremmin säätää lämpöään niin siinä vaiheessa kun tulee töihin ja siellä on 25 astetta sisällä niin voi vain kuvitella minkälainen sauna se mulle on. Shortsejakin pidän lokakuun loppuun ulkona ja en ees muista koska viimeks oon pitäny pitkähihaista paitaa. Melkein aina talvisinkin riittää t-paita takki-yhdistelmä. Kaupoissa niin ikään myös hiki lentää aivan valtoimenaan joten niihinkään ei ole asiaa muutenkuin autolla kuljettuna.

Monella mittapuulla mitattuna kaiken pitäis olla hyvin. On omakotitalo, rauhallinen asuinpaikka missä tykkää olla, on puoliso josta välittää ja joka välittää. Silti elämä tuntuu jotenkin tyhjältä. Ei ole motivaatiota mihinkään. Silloin tällöin remppakuume iskee ja saa jotain aikaiseksi, mutta sekin on vähän niin ja näin milloin jaksaa sitä tehdä. Lapsiakaan ei ole eikä niitä halutakkaan. En ole koskaan halunnut isäksi.
Ei ole rahaonglemia, mutta ei sitä rahaa liikaakaan ole. Pienipalkkainen kun olen, brutto jotain vähän reilu parin tonnin kiepeillä. Ja useinmiten aika menee tilipäivää odotellessa. Ja käytännössä kaikki aina menee mitä tulee, joskin kaikki välttämättömimmät kyllä saa. Työ on toisaalta ihan kivaa, toisaalta taas tuntuu että mä en oikein osaa vielä yli 10v jälkeenkään hommiani kunnolla. Kokoajan tyrin jotain ja aina jossain jotain vikaa. Vaikka yritän ja yritän niin aina mä tyrin jotain. Kokoajan saa kuulla että jotain on taas tyritty. Mutta eipä oikein työpaikkaakaan kannata yrittää vaihtaa koska oman alan hommia on niin vähän ja mä oon niin spesialisoitunut ammatin yhteen osa-alueeseen että kaikki muut asiat alalla on ihan lapsenkengissä. Eikä tällä alalla paikkaa vaihdeta jos ei noi muut hommat ole hanskassa. Käytännössä ainoa konsti vaihtaa työtä olisi vaihtaa kokonaan alaa. Mutta mä oon niin tyhmä ja huono oppimaan että ei oikein sekään ole vaihtoehto.
Ja sitten onkin taas vuosi vierähtänyt ja mitään ei vuodesta jäänyt käteen. Kaikki vuodet on harmaat massaa. Kaikki viikot on harmaata massaa. Kaikki päivät on harmaata massaa. Saman toistoa. Päivästä toiseen. Viikosta toiseen. Vuodesta toiseen.

Emmä tiiä.. jotenkin tuntuu että kaikki mitä tästä elämästä irti saa on jo nähty. Nyt tuntuu että kaikki on vaan toistamista ja odottaa koska pumppu leikkaa kiinni niin loppuis kaikki, ei paljon menettäis. Noin niinkuin kärjistetysti.

Enkä mä oikein tiiä mitä tällä kirjoituksella haen. Varmaan helpotusta omaan oloon kun saa vähän pistää paperille jotain jos löytyis joku kohtalotoveri joka pystyis jakamaan fiiliksen. Pitäis varmaan yrittää kaikesta huolimatta tilata joku lääkäri tai jotain.
Nyt alkuun tuli mieleen, että lopettaisit alkoholin käytön ihan kokonaan. Ei siis yhtään sitä. Viikonloppuina voisit sitten mennä vaikka uimaan, jos vaan tykkäät siitä.

Työt kuulostaa ihan kivalta jutulta, kun saa ajaa työmatkat ja saa kuluttaa aikaa siellä töissä. Mene sinne lääkärille, vaikka ei nyt yhtään kiinnostakaan.

Itsehän en missään töissä nyt ole, mutta en esim käytä alkoholiakaan. Syö riittävän usein, mutta vähemmän, jos niitä kiloja saisi vähän pudotettua, mutta ajan kanssa.

En siis oikein osaa auttaa. Itse olen kuntoutustuella, kun töissä ei oikein enää sujunut. Kumminkin kannattaisi käydä juttelemassa lääkärille tai hoitajalle, tai kummallekin.
 
Lapsen hommaaminen yhtään minkään asian korjaamiseksi on kyllä ihan vihoviimeinen idea. Todennäköisemmin pakka hajoaa lopullisesti.
Tuosta olen kyllä samaa mieltä, kunhan käytin amrchair-psykologin pätevyyttä.

Jostainhan ne fiilikset elämän turhuudesta kumpuaa, ja voisin helposti ajatella että silloin kun elämä on kaikinpuolin raiteillaan alkaa biologia viemään ihmistä vaistoilla ohjaten kohti tulevaa.
 
Masennus.

Alkoholi pois. Se aiheuttaa masennusta.

Liikunta tilalle. Se torjuu masennusta.

Viikonloppuna juomisen sijasta tee jotain liikunnallista. Suosittelen punttisalia.
 
Tässä nyt on tärkeintä, että teet jotain. Jos jää valittamiseksi täällä, niin ei se siitä itsekseen tilanne parane.

Minulla on kaveri ja yksi huonetoveri opiskelijakämpässä, joilla kesti kuukausi(a) saada itsensä hoitoon. Ei ollut kyllä masennus, vaan alkoholismi, mutta kaikenlaisia tekosyitä saa kuulla ja koskaan ei ollut oikea hetki.
 
Alkoholia kuluu aina perjantaisin ja lauantaisin paljon, mutta kohtuudella.
Niin kumpi se nyt oli, paljon vai kohtuudella?

Ite lähtisin sinuna siitä, että lopettaisin ton dokaamisen ihan kokonaan vaikka alkuun vuodeks. Tai vaikka edes puoleks vuodeks. Luultavasti tippuu paino ja verenpainekin siinä samalla vaikka et muuttais ruokavaliota tai lisäis liikuntaa muuten yhtään. Ja unenlaatu paranee. Ja stressitasot laskee. Ja niin edelleen.

Vähän turhaa imo vetää masennuslääkkeitä tai kehon ulkopuolista testoa jos käyttää joka viikonloppu "paljon" jotain ainetta joka mm. laskee mielialaa ja testotasoja...
 
Ei nyt varmaan kaikkea korjaa jos mitään, mutta miten syöt? Itselläni ainakin epäterveellinen ruoka tekee samaa. Ei huvita mikään ja on väsynyt kokoajan jne.

Mutta jos sen verran saa itseä niskasta kiinni että tekee ja syö terveellistä ruokaa ja oikeaita määriä niin kummasti helpottaa. Ja tähän kun vielä yhdistää sopivasti liikuntaa niin omalla kohdalla elämä maistuu ainakin ihan eri tavalla. Kai se on joku puutostila tms joka tulee huonosta epäterveellisestä ruuasta?

Mutta jos sen verran jaksat että alat syömään terveellisesti niin siitä tuskin ainakaam mitään haittaa on, vaikka ei sitten auttaisikaan. Jos vaimo tekee ruuat niin sano sille että tekee jatkossa vaan vaikka kasvisruokaa jonkun aikaa?
 
Tutulta kuulostaa vaikka en olekaan noin vanha enkä rapakunnossa kun käyn salilla ja lenkillä. Mut se elämän sisältö ja 'syy' että miksi elää puuttuu. Itsellä on vähän että tylsistyn jos elämässä ei ole mitään muutoksia, siksi olenkin muuttamassa eri asuntoon kunhan nykyinen vuokrasopimus päättyy, ja muuton jälkeen ajattelin myös alkaa lähetellä työhakemuksia että jos vaihtaisi firmaa. Koiran ajattelin myös hankkia kunhan asunto ensin vaihdettu koiraystävällisemmäksi.
 
Ei nyt varmaan kaikkea korjaa jos mitään, mutta miten syöt? Itselläni ainakin epäterveellinen ruoka tekee samaa. Ei huvita mikään ja on väsynyt kokoajan jne.

Mutta jos sen verran saa itseä niskasta kiinni että tekee ja syö terveellistä ruokaa ja oikeaita määriä niin kummasti helpottaa. Ja tähän kun vielä yhdistää sopivasti liikuntaa niin omalla kohdalla elämä maistuu ainakin ihan eri tavalla. Kai se on joku puutostila tms joka tulee huonosta epäterveellisestä ruuasta?

Mutta jos sen verran jaksat että alat syömään terveellisesti niin siitä tuskin ainakaam mitään haittaa on, vaikka ei sitten auttaisikaan. Jos vaimo tekee ruuat niin sano sille että tekee jatkossa vaan vaikka kasvisruokaa jonkun aikaa?
Korjaa oikea ruokavalio yllättävänkin paljon jos se on nyt pielessä. Terveellinen ei myöskään tarkoita, että pitää ruveta syömään kasvisruokia. Kana, tumma riisi, salaatti, raejuustot, suolattomat pähkinät, kala, tumma pasta yms ja noihin toki joukkoon kasviksia. Vaikka - olet mitä syöt- on muuten vähän hölmö tv ohjelma niin tuo kun näyttävät porukan viikon safkat niin on kyllä sellaista shittiä että hirvittää.
Tämäkään ei tarkoita, että älä enää ikinä syö ns roskaruokaa vaan kannattaa muuttaa se ruokavalio niin jossain vaiheessa huomaa ettei sitä roskaa kaipaa tai sen syömisestä tulee huono olo.

edit. Määrää komppaan myös. 5krt päivässä on hyvä syödä. Aamupala, lounas, välipala, päivällinen, iltapala. Voi jopa ottaa aamupalan ja lounaan väliin kevyen välipalan, kunhan ruoka on oikeaa ruokaa.
Kun syö oikein ja riittävästi niin riittää sitä energiaa koko päiväksi.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 402
Viestejä
4 489 882
Jäsenet
74 154
Uusin jäsen
Almedin

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom