Hoito masennukseen

Mulla on myös nukahtamiseen / uneen tuo 7.5 mg remeronia. Itselläkään siitä ei ole ollut mitään haittaa. On myös halpaa, kun määrä on noin pieni. Remeronissa ilmeisesti mitä pienempi määrä, niin sitä paremmin nukuttaa. Siksi tuo 7.5 mg on ollut juuri hyvä. Joskus olen unohtanut ottaa, mutta uni on silti tullut, eli mitään isoa koukkua ei ole tuosta pienestä määrästä. Myöskään teho ei ole laskenut vaikka olen säännöllisesti sen ottanutkin.

Esim opamox:iin tulisi se toleranssi, eli teho laskee jos käyttää "liian pitkään" ja säännöllisesti. Opamoxia on tosin ollut vain 30kpl purkki. Itsellä remeronin lisäksi 1mg risperdal, joka sekin nukuttaa, mutta ei kauhean paljon. Remeron on siihen nukkumiseen ja myös olotilaan ihan hyvä. Toki se Risperdal psykoosilääkekin on auttanut parantamaan olotilaa. Ehkä pyydän nostamaan määrää tai ainakin kysyn asiasta. Lisäksi aion kysyä Voxra nimisestä lääkkeestä ensi viikolla. Jollain on auttanut tuo lääke johonkin.

Mulla on jostain syystä pysyvää jaksamattomuutta. Jos jotain yritän tehdä, niin uupuu aika nopeasti ja sitten vaatii lepoa jonkun aikaa. Jonkunlainen työuupumus, vähän hakusessa että mikä se edes on.
 
Voxra on hyvä lääke, mutta melko lyhyt vaikutteinen. (luokkaa ~6h). Pitkäaikainen toimivuus perustunee siihen, että syöt sitä joka päivä ja mieluusti aamulla ja iltapäivällä tms..

Mulla on jostain syystä pysyvää jaksamattomuutta. Jos jotain yritän tehdä, niin uupuu aika nopeasti ja sitten vaatii lepoa jonkun aikaa. Jonkunlainen työuupumus, vähän hakusessa että mikä se edes on.

Tuollaiseen sanoisin että se on juurikin oikea lääke. Tämä siis vain omien kokemuksien perusteella. Kuitenkin aloitekykyä voxra ei välttämättä mainittavasti ehkä paranna, mutta auttaa jaksamaan kun jotain on alkanut tekemään.
 
Yksi asia, jota en koskaan lakkaa katumasta: se, että parikymppisenä kävin hakemassa lääkäriltä SSRI-lääkkeet. Vasta myöhemmällä iällä olen tajunnut, kuinka täysin nuo oikeasti latistavat tunne-elämän. Mikään ei tunnu kunnolla miltään, mistään ei oikeasti nauti ja empatiakyky katoaa lähes täysin. Jäljelle jää lähinnä viha.

Tämä voisi olla omasta näppäimistöstäni. Koin itse ensimmäiset ahdistus- ja paniikkioireet reilu parikymppisenä täysin tyhjästä. Mitään loogista syytä en ole oireille löytänyt vielä tänäkään päivänä. n. 6kk kamppailin tuntemuksieni kanssa kotona kunnes meinasin pyörtyä koetilanteessa auditoriossa ihmismassan keskellä. Nyt tuntemuksiin oli siis tullut mukaan myös ahtaanpaikankammo, mitä en ollut aikaisemmin kokenut. Tämän jälkeen marssin yksityispuolella lääkärille ja selitin hänelle koko tarinani. En muista enää miten hän reagoi tai sanoi mutta poistuin vastaanotolta kolmen kuukauden 10mg/pv paroksetiini kuurin kanssa. Mistään uusintakäynneistä ei ollut puhettakaan, muuta ohjetta ei annettu kuin syödä lääkkeet reseptin mukaan.

Vaikea ymmärtää miksi tämä lääkäri ei neuvonut asiassa yhtään enempää tai vaatinut uutta käyntiä kuukauden tai viimeistään kolmen kuukauden päähän kuurin loppuessa. En itse myöskään tajunnut kysellä sen enempää koska en tiennyt vielä silloin oireista tai lääkkeistä juuri mitään. Söin kuitenkin kuurin loppuun ja lopetin käytön lääkkeiden loppuessa. Vieroitusoireet olivat pahat mutta niistä selvittiin googlen avulla. Koin mielialani kuitenkin parantuneen kuurin aikana ja sen jälkeen, lääkkeen sivuoireet olivat kuitenkin todella negatiivisia. N. 5 kuukauden jälkeen oireet olivat kuitenkin palanneet ja olin taas lääkärin vastaanotolla hakemassa uutta reseptiä. Tämän jälkeen olen käynyt lähes koko SSRI- ja SNRI-kirjaston läpi (Sekä useita muita lääkkeitä) löytämättä sopivaa lääkettä, joka antaisi "normaalin" olo ilman sivuvaikutuksia. Tästä on nyt reilu 8 vuotta aikaa.

Kyllä se aivan totta taitaa olla että SSRI tai SNRI lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta. Ei niistä ole helppo päästä irti kun tulee ties millaisia oireita. On se masennuslääke sitten mikä vaan niin pois siitä on vaikea päästä? Ei kumminkaan mahdoton?

Olen itse lopettanut SSRI/SNRI lääkityksen kolme kertaa ja ollut kuivilla 1-6kk ajanjaksoja, mutta joutunut aina palaamaan lääkitykselle kun mieliala ja ahdistus/paniikki on mennyt aina lopulta pohjiin. Osa lopetuksista on ollut kontrolloituja 1-2kk ajan pienentämällä annosta 1-2 viikon välein. Näissä en ole kokenut juuri vieroitusoireita tai ne ovat olleet hyvin mietoja. Toista on kun lääkityksiä vaihdetaan lennosta toiseen, ilman että keho ja aivot pääsevät puhdistautumaan edellisistä myrkyistä. Reilu kuukausi sitten lääkitystäni vaihdettiin 20mg paroksetiini pilleristä päivässä 30mg mirtazapiiniin. Näissä vieroitusoireet ovat pahimmillaan ja erityisesti paroksetiinin kanssa vaikeimmat ainakin minulla. Oireita ovat mm. ajoittaiset sähköiskun tuntemukset päässä, pyörtymisen tunnetta liikuttaessa päätä tai vaihtaessa katsetta eri suuntaan. Nämä kestävät n. 2 viikon ajan kunnes katoavat hiljalleen pois. Muista kuitenkin että oireet voivat olla hyvin yksilöllisiä.
 
Tämä voisi olla omasta näppäimistöstäni. Koin itse ensimmäiset ahdistus- ja paniikkioireet reilu parikymppisenä täysin tyhjästä. Mitään loogista syytä en ole oireille löytänyt vielä tänäkään päivänä. n. 6kk kamppailin tuntemuksieni kanssa kotona kunnes meinasin pyörtyä koetilanteessa auditoriossa ihmismassan keskellä. Nyt tuntemuksiin oli siis tullut mukaan myös ahtaanpaikankammo, mitä en ollut aikaisemmin kokenut. Tämän jälkeen marssin yksityispuolella lääkärille ja selitin hänelle koko tarinani. En muista enää miten hän reagoi tai sanoi mutta poistuin vastaanotolta kolmen kuukauden 10mg/pv paroksetiini kuurin kanssa. Mistään uusintakäynneistä ei ollut puhettakaan, muuta ohjetta ei annettu kuin syödä lääkkeet reseptin mukaan.

Vaikea ymmärtää miksi tämä lääkäri ei neuvonut asiassa yhtään enempää tai vaatinut uutta käyntiä kuukauden tai viimeistään kolmen kuukauden päähän kuurin loppuessa. En itse myöskään tajunnut kysellä sen enempää koska en tiennyt vielä silloin oireista tai lääkkeistä juuri mitään. Söin kuitenkin kuurin loppuun ja lopetin käytön lääkkeiden loppuessa. Vieroitusoireet olivat pahat mutta niistä selvittiin googlen avulla. Koin mielialani kuitenkin parantuneen kuurin aikana ja sen jälkeen, lääkkeen sivuoireet olivat kuitenkin todella negatiivisia. N. 5 kuukauden jälkeen oireet olivat kuitenkin palanneet ja olin taas lääkärin vastaanotolla hakemassa uutta reseptiä. Tämän jälkeen olen käynyt lähes koko SSRI- ja SNRI-kirjaston läpi (Sekä useita muita lääkkeitä) löytämättä sopivaa lääkettä, joka antaisi "normaalin" olo ilman sivuvaikutuksia. Tästä on nyt reilu 8 vuotta aikaa.



Olen itse lopettanut SSRI/SNRI lääkityksen kolme kertaa ja ollut kuivilla 1-6kk ajanjaksoja, mutta joutunut aina palaamaan lääkitykselle kun mieliala ja ahdistus/paniikki on mennyt aina lopulta pohjiin. Osa lopetuksista on ollut kontrolloituja 1-2kk ajan pienentämällä annosta 1-2 viikon välein. Näissä en ole kokenut juuri vieroitusoireita tai ne ovat olleet hyvin mietoja. Toista on kun lääkityksiä vaihdetaan lennosta toiseen, ilman että keho ja aivot pääsevät puhdistautumaan edellisistä myrkyistä. Reilu kuukausi sitten lääkitystäni vaihdettiin 20mg paroksetiini pilleristä päivässä 30mg mirtazapiiniin. Näissä vieroitusoireet ovat pahimmillaan ja erityisesti paroksetiinin kanssa vaikeimmat ainakin minulla. Oireita ovat mm. ajoittaiset sähköiskun tuntemukset päässä, pyörtymisen tunnetta liikuttaessa päätä tai vaihtaessa katsetta eri suuntaan. Nämä kestävät n. 2 viikon ajan kunnes katoavat hiljalleen pois. Muista kuitenkin että oireet voivat olla hyvin yksilöllisiä.
Mulla ensimmäiset ahdistus- ja paniikkikohtaukset huomattiin vuosi sitten kun olin psykologin vastaanotolla työkykyarviota varten. Olin 33, eli mulla "tauti" puhkesi noin 12 vuotta myöhemmin.

Paniikkihäiriössä on tosiaan "pyörtymisen riski". Joku varmaan voi ihan oikeastikin pyörtyä. Eli kyse ei ole pelkästään siitä mahdollisen pyörtymisen pelosta. Toki mukana voi ilmeisesti vielä olla kuoleman pelko? Mulla ei ole onneksi sitä kuolemaan viittaavaa tunnetta ollut. Mulla on tullut kanssa säikähtämisen / kuoleman tunne säikähtämisestä. Mutta ei kuitenkaan ahtaanpaikan kammoa. Ehkä aivan lievä korkeanpaikan kammo, mutta se on niin lievä että ei haittaa tosiaankaan yhtään.

Paniikkihäiriöön auttaisi psykologin pitämä terapia, tai sitten jonkun muun siihen koulutetun henkilön (hyvän psykiatrin) terapia tai opastus. Pelkkä lääke ei tosiaankaan kunnolla auta, ei varsinkaan jos lääke lopetetaan -> tilanne "normalisoituu" eli paniikki tulee taas. Paniikkihäiriössä auttaa paljon se tieto että tilanne on "normaali", paniikkihäiriön paniikkikohtaukseen ei kuole, vaikka se voisikin siltä tuntua. Paniikkikohtaus kestää yleensä lyhyen aikaa ja menee ohi. Mulla kerran tuli paniikkikohtaus joka sitten laukaisi aika vahvan migreenin nopeasti, eli vasen (mulla) puoli päästä tuli kipeäksi ja vasemmasta kädestä lähti tunto, samoin vasemmasta puolesta päästäkin lähti tunto, sekä suusta / kielestä. Paniikkikohtaus kesti ulkopuolisen mukaan vain 5 minuuttia. Se migreeni mulla on ollut jostain ala-asteen 5 luokalta asti muistin mukaan. Migreeniä ei ole diagnosoitu. Samoin äitillä ja papalla on migreeni. Mulla tulee lisäksi se ennäkko-oire eli aura. Migreenistä ei ole ollut mitään haittaa koskaan. Ainut että pää on aivan saakutin kipeä. Sekä aura haittaa näkökykyä. Nyt masennuslääkkeet estävät tuon migreenin kokonaan (mirtazapin, venlafaxin ja risperdal). Psykoottiset oireet tulevat sitten toiselta puolelta suvusta eli isän puolelta (tietääkseni). Toki kaikki muut on terveitä, ja itse olen onneksi ainut sairas :) Ainakin tietääkseni.


Mä sain ensimmäiset lääkkeet syksyllä 2015. Ensimmäinen lääke oli 100-200mg ketipinor psykoottiseen olotilaan, unilääkkeeksi (purkin selite), sekä keskivaikeaan masennukseen. Sairasloman syy on / oli siis keskivaikea masennus (ilman psykoottisia oireita) ja nykyisin vakava masennus ilman psykoottisia oireita.

Ketipinorin lisäksi tuli sitten Cymbalta (SNRI) lääke. Tehokas lääke, mutta haittavaikutukset oli liian voimakkaat (täydellinen laukeamattomuus). Vaihdettiin lennosta Brintellix (serotoniinimodulaattori ja -stimulantti) lääkkeeseen, lääkkeellä ei ollut mitään tehoa. Ei tehonnut, viikon olin ilman lääkettä ja vaihdettiin 45mg mirtatsapiiniin.

Lääkäri sanoi että koska mirtatsapin väsyttää, niin voin lopettaa ketipinor lääkkeen syömisen. Vähensin määrää 100 -> 75 -> 50 -> 25mg viikon välein. Ilman lääkärin ohjetta. Tuota lääkettä ei voinut lopettaa seinään, koska silloin ei olisi saanut ollenkaan nukuttua, on siis "koukuttava" lääke. Tehokas psykoottisuuteen ja tehokas myös uneen (100-200mg). Mirtatsapiinia en muistaakseni koskaan syönyt noin isoa annosta, vaan puoliskaa tai neljäsosaa tablettia (11mg).

Halusin sitten vain Cymbalta lääkkeen takaisin ja lääkäri antoi tilalle kokeiluun Venlafaxin lääkkeen. En kumminkaan lopettanut Mirtazapinia, koska lääke oli niin hyvä. Määrä vain pienennettiin puoliskaan tablettiin eli 7.5mg. Pieni määrä eli 7.5mg auttaa unettomuuteen kaikkein parhaiten. Iso määrä ei välttämättä nukuta aivan niin paljon. Saisin syödä myös 15mg annosta jos haluaisin.

Mulla venlafaxin annos kuuluisi olla 225mg mutta jo 75mg tehoaa ihan riittävästi. Lisäksi on 1-2mg risperdal. Ilman venlafaxinia tulee se paniikkihäiriö / +vakava ahdistus ja näkö sumentuu / heikentyy, eli en nää sitten enää kunnolla. En toki ole yrittänyt lopettaa venlafaxinia, eli en tiedä tulisiko nuo mainitut oireet sitten oikeasti vielä takaisin jonkun ajan päästä. Koen että en ole ollut koskaan ikinä oikeasti masentunut. Toisaalta sitten olen voinut olla psykoottisesti masentunut tai sitten toisaalta hypomania. Ei ole ollut psykiatrin kanssa puhetta, mutta nyt epäilenkin että voisin kärsiä ehkä harhaluuloisuushäiriöstä (erilaisia psykoottisia vahvoja harhakäsityksiä). Työterveyslääkärille jo jotain siihen viittaavaa kerroinkin. En kumminkaan skitsofreniasta, koska se olisi varmasti jo osattu huomata.

Muistaakseni Cymbaltan lopetus sai aikaan sähköiskuja, mutta ei ne sähköiskut mitään pahoja olleet. Jotain kumminkin.

Olen pysynyt "kokeilumielessä" vähentämään venlafaxinia 225mg -> 37.5mg ja siitä ei ole tullut vielä mitään "heittoa" tai mitään kummempia ongelmia. Toki ihan hyvän olon kannalta olen syönyt aina säännöllisesti, eli joka päivä vähintään 37.5mg. Nyt tuplat eli 75mg (puoliska 150mg tabletti). Eli 3 pientä tablettia aamulla, 3 illalla ja seuraavana päivänä aamulla 6kpl pitkävaikutteisessa kapselissa. Venlafaxinin pitkävaikutteista depotkapselia ei saisi avata. 150mg venlafaxinissa on 12kpl kapselin sisällä. 75mg on 6kpl samanlaisia kapselin sisällä. Jos siis aikoo vähentää, niin 75mg kapselistä voi vähentää periaatteessa määrää 6 -> 5 kpl. Eli lopettamisen saa tehtyä erittäin loivasti jos vain haluaa. Kapselin saa avattua ja suljettua helposti. Ainoastaan yksi kapseli on mennyt "palasiksi". Tai jos alkaa päässä heittämään liikaa, niin voi ottaa vaikka 150mg, niin olo pitäisi kyllä alkaa (ihmeen nopeasti) helpottamaan. Vaikutus voi tulla esim 5 tunnin päästä tai seuraavana päivänä (nukkumisen jälkeen)? Tuo on siis aivan mutua. Kannattaa kysyä omalta lääkäriltä / psykiatrilta miten kuuluu toimia.
 
Lopetin käytännössä kaikkien päihteiden käytön ilman minkäänlaisia vieroitusoireita välittömästi. Olin silloin (ja myöskin nyt) vahvasti ylipainoinen, ja heti kotiin päästyäni aloitin kuntoilun, terveellisen syömisen ja muutenkin useat asiat loksahtivat paikoilleen. Laihduin vuoden aikana uusien elämäntapojen vuoksi noin 40 kiloa. Masennukseni, mistä syystä ilmeisesti käytin monia aineita, poistui täysin. Aloitekykyni, positiivisyyteni ja elämänhaluni oli tasolla, jonka olemassaolosta en ollut edes tiennyt. Kaikki tämä kesti noin vuoden.
Tänään herättyäni "muistin" tuon oman "muutoksen". Muutos tapahtui mielestäni vuoden 2011 aikana kun kävin silmien laser leikkauksessa. Ilmeisesti olen niin hävennyt ja pitänyt omasta mielestä silmälaseja niin rumina, että ne silmälasit oli aiheuttaneet eräänlaista jännittyneisyyttä ja ujoutta. Piilolasit olin ostanut jo aiemmin, mutta ei niitä piilareita vain pystynyt kovin jatkuvasti pitämään silmissä. Eikä ne silmälasit oikeasti olleet yhtään rumat, aivan tavalliset. Ei mitkään oikeat "pullonpohjat" jotka jollain oikein kovin huononäköisillä on (joita on hyvin harvassa). Itse se leikkaus sujui 100% hyvin.

Eli olen muuttunut 2011 aikana rohkeammaksi ja "normaalimmaksi". Jännä juttu.

Itsellä ei ole ollut vielä painon kanssa ongelmia.
 
Viimeksi muokattu:
Tuossa oli vastattu erittäin hyvin kysymykseen:
Millainen sairaus on psykoosi ja mitä siihen kuuluu?
Pätkä:
Nykyisin vallalla olevan käsityksen mukaan psykoosi syntyy usean tekijän yhteisvaikutuksen tuloksena. Ilmeisesti on niin, että monenlaiset stressitekijät voivat laukaista psykoosin henkilössä, joka on sen kehittymiselle altistunut. Altistuminen viittaa toisaalta biologisiin tekijöihin, esim. perinnöllisyyteen ja toisaalta vaikeisiin kasvuolosuhteisiin lapsuudessa ja nuoruudessa. Psykoosin puhkeamista edeltävät stressitekijät ovat henkilön senhetkisen henkisen kesto kyvyn ylittäviä tekijöitä, joko äkillisiä tai pitkään häntä kuormittaneita.
Psykoosista toipuminen on erittäin yksilöllinen asia. Joku toipuu äkillisestä psykoosistaan lähes ilman mitään hoitoa muutamassa päivässä, kun taas joku toinen tarvitsee vuosikausien mittaista hoitoa ja kuntoutusta eikä sittenkään saa kokonaan kurotuksi umpeen sitä kehityksellistä viivettä, minkä psykoosi on hänelle aiheuttanut.

edit:
Toisaalta taas sitten erittäin perseestä! Nimittäin vittumainen tauti tuo!
 
Viimeksi muokattu:
"Skitsofrenian puhkeaminen on useiden altistavien tekijöiden summa; perinnöllisyys, psyyken rakenne, sosiaaliset suhteet ja elinympäristön stressitekijät vaikuttavat sairauden kehittymiseen. Sairaus on elinikäinen."

Skitsofreniasta kyllä voi parantua (vaikka se on vain muutaman prosentin luokkaa), mutta ilmeisemmin diagnoosi on ikuinen, kuten pelkästä psykoosista annettuna myös sellainen.

Jos vaaditaan tosiaan sellaista lopputulosta, kuin vaikkapa se "poliisi valvoo", niin eipä ole. Vaikka tuollainen "hermostollinen väre" ja tahtoa uskoa tulisi, niin sen pystyy ainakin omassani tietoisuudella mitätöimään. Olettaisinpa että kaikilla on vastaavaa, mutta psykoottisella on joku "surkeiden sattumusten tulos, olla varmaksi sittenkään kieltämättä tai ollenkaan". Vähän samaan tapaa stressiä, kuin monet pelkäävät pimeällä oksien rapinaa, siis että joku elävä olisi kaiken takana.

Vaan kylläpä tuossa biologinen äitini osasi antaa taas hiljattain sellaisen huolen ulos, johon löytyi toiselta osapuolelta tekijänsä. Huoli oli sinällänsä "normaalin" ihmisen, sellaisena "hermostollisena väreenä". Järki olisi kumminkin antanut ajassaan helpottaa. Nyt se pisti soittamaan minulle ja pyytämään tekemään sellaisen palveluksen, kun oli "varma fakta".

Voinpa näin ollakseen tuulettaa ja todeta, että psykoosia ei itselläni ole. on vain nimeämäni "hermostollinen väre", joka pistää laskemaan todellisuuden tai väistämään ongelman aisteistani. Siis vaikkapa kääntämään katseen pois, objektista joka moisen aiheuttaa. Tai sitten pysähtymällä miettimään, mikä siinä hermostumisessa on takanaan, historiassa. Se kun palautuu mieleen, tuhoutuu objektin aiheuttama efektinen vaikutus. Tai ainakin lievenee, niin ettei se häiritse.
*********

Säälin muuten heitä. En ole nähnyt asiallisesti pukeutuneita tai parturissa käynneitä, vaan väsyneitä, ketjussa tupakkaa polttavia, eriskummalisin äänin puhuvia ja kallista laitosruokaa syöviä asukkaita. Likaisuus on 100x omaani poikamiesboxia pahempaa. Säälin heitä, jotka siihen diagnoosin tai palvelutalon rumpaan joutuu. Heitä ihmiset tuijottavat bussissa, jopa nauravat. Heiltä menee aikalailla se ihmisarvo, jos he joutuvat sellaisenn alle.

Olen käynnyt ainakin kolmessa palvelutalossa, liittyen mutsiin ja hänen mieheensä. Lisäksi ainakin kahdesti mielisairaalassa. Sellaista en toivo kellekkään.
**********

Painottuipa tämä nyt liikaa skitsofreniaan, mutta tämä diagnoosihan liittyi vahvasti psykoosiin.

Voisinpa vain näin havaintojen ja pohdiskelujen johdosta sanoa, että se joka siihen psykoosiin ei voi sairastua, on oltava psykopaatti.
 
Ei tarvitse ainakaan minun puolesta yhtään pahoitella. Skitsofrenia on tosiaan kait kaikkein vakavin, mutta lievempiä psykoosejakin on.

Usein tai joskus kun kerrotaan että masennuslääkkeet ei tehoa? Voisiko selitys olla että on masennuksen lisäksi myös lievästi psykoottinen? Psykoottisuutta kun on vaikea huomata (jos hoito tai lääkäri on huono)? Masennuslääke auttaa masennukseen (ja ahdistukseen) ja psykoosilääke auttaa psykoosiin (esim ketipinor tai risperdal).

Ei siis pitäisi olla ihme jos psykoosilääkettäkin lääkäri joskus määrää, vaikka olisikin vain masentunut? Oikeaa diagnoosia ei aina osata keksiä?

Itse asiassa tuossa olikin "parempi" diagnoosi itselle. Ilmeisesti tuokin on joku psykoosi myös.
Paranoidinen persoonallisuushäiriö
PERSOONALLISUUSHÄIRIÖT - Paranoidinen persoonallisuushäiriö
Itseltä menee vähän yli hilseen, mutta oireet viittaisivat samoihin oireisiin joita itsellä voisi olla.
pysyvä epäluuloisuus, epäluottamus ja ylenmääräinen herkkyys arvostelulle sekä vihamielisyys. Paranoidiset henkilöt elävät eristäytynyttä tunne-elämää koska he pelkäävät toisten pahansuopia aikeita. Sääntönä on että paranoidiset henkilöt ovat valmiina vastaiskuun ja yllyttävät toistuvasti yhteenottoihin. Tällä tavoin he saavat toisissa aikaan vihamielisyyttä ja kaunaa.
Paranoidia on käytetty adjektiivina nimeämään erinäisiä harha-aistimuksellisia esiintymiä tai oireyhtymiä. Kraepelin erotti paranoian erilliseksi tilaksi jolle on tyypillistä krooniset ja hyvin järjestetyt harhaluulot. Schneider kuvasi henkilöt joilla on paranoidinen persoonallisuus fanaattisiksi psykopaateiksi, jotka ovat huolissaan voimistaan ja ankaruudestaan yhteenotoissa toisten kanssa. Hän kielsi kaikki yhteydet paranoiaan. Freud ja muut psykoanalyytikot selittivät paranoidisen luonteen kokoelmaksi epäluottamusta ja tunteeksi hyökkäyksen kohteeksi joutumisesta, perustuen vääristymiin ja henkilön sisäisen maailman ulkoistamiseen.
epäluuloisuudesta, epäluottamuksesta ja ylenmääräisestä herkkyydestä.

(rajoitetusta kyvystä kokea tunteita) painotus on korvattu epäluottamuksella ja herkkyydellä takaiskuille.

edit:
Voisinpa vain näin havaintojen ja pohdiskelujen johdosta sanoa, että se joka siihen psykoosiin ei voi sairastua, on oltava psykopaatti.
Tuosta tulikin mieleen, että psykopaatti taitaa olla jo psykoosissa :) Eli siksi ei voi sairastua, koska on jo sairastunut aiemmin. Mulla itsellä jo 1mg risperdal lääke auttoi noihin joihinkin "harjoihin" ainakin jonkun verran. Eli keskustelu "parantui" ainakin sen verran että eron huomasi.

"Schneider kuvasi henkilöt joilla on paranoidinen persoonallisuus fanaattisiksi psykopaateiksi, jotka ovat huolissaan voimistaan ja ankaruudestaan yhteenotoissa toisten kanssa."

Tuossa vielä wikistä kopioituna, että mihin sitä lääkettä voidaan käyttää:
Itse en edes tiedä mihin syyhyn lääke on mulla määrätty. Viimeksi psykiatri vaan löi reseptin kouraan että hae tuo :)
Risperidoni – Wikipedia Risperidonilla hoidetaan skitsofrenian psykoosivaihetta ja aistiharhoja sekä kaksisuuntaisen mielialahäiriön maniavaihetta. Lyhytaikaisesti (korkeintaan 1,5 kk lääkitys) sitä käytetään myös alzheimeria sairastavan dementoituneen henkilön tai yli 5-vuotiaiden kehitysvammaisten lasten ja nuorten aggressiivisuuden vähentämiseen, kun lääkkeettömät keinot eivät auta.[3]
 
Viimeksi muokattu:
Tuosta tulikin mieleen, että psykopaatti taitaa olla jo psykoosissa :) Eli siksi ei voi sairastua, koska on jo sairastunut aiemmin.

Tuota ilmiötä sanotaan sosiopaatiksi. Sosiopaatti siis teorian mukaan kehittyy psykopaatiksi ympäristön vaikutuksista, kun taas varsinaisella psykopaatilla ne ovat fyysisiä ja syntymästä asti olleet.

Nämähän ovat kummatkin, ympäristön vaiko fyysiset tekijät, tai sittenkin molemmat vielä teorioinnin tasolla.

Joo, onpa tuossa paranoidisessa persoonallisuushäiriössä paljon itseäänkin. Pettymyksiä ihmisistä on tullut aina siitä muodosta, että pitäisi vaikka joissain ehdoissa olla "tiukka", mutta samalla ymmärtää sisälukutaitoa.
Siispä vähän sama, kuin hyväksyä puhujan/kirjoittajan uskottavuus, jos hän ensin: 1) vaikkapa tuomitsee jostain pyhästä kohteesta vitsailun tai kritisoivan puheen (pyhiä asioita on nyt mm. maahanmuutto, seks.suuntautuminen). 2)aloittaa kohta jonkun kommentin näin: "Ne vitun vammaiset/onpa autistista..." kun viittaa loppu tekstiin negatiivisen sisällön, eli huomaamattaan tuomitsee sekä vammaiset että ne autistiset.
Itse olen aika tiukka, että jos 2. toteutuu jossain vaiheessa, haluaisin sillä tirvasta sanallisesti pois, sen henkilön 1. kohdassa loistaneen pyhyyden ja itsetunnon.

Sisälukutaidon teoriasta olen kuullut vasta täysi-iällä, ja jonkinlaista sellaista "pysähtymisen" kautta kehittynyt vasta nyt. "epärehellisyys" kumminkin on aina ensin pinnassa, useamman lukukerran ja sen vuoksi toivoisin, että puheessa on oltava suora. "Epärehellisyyksistähän" ja sanojen toispuoleisista merkityksistähän varmaan 90% kaikesta niistä on kehittynyt.

Kuulostaako tämä yhtään omaltasi?
 
En oikein osaa sanoa kuulostaako omaltani.

Mulla on ymmärtääkseni ainakin tuo ylenmääräinen herkkyys arvostelulle. Eli joskus 3 luokalla ala-asteella engannissa pyörittelin viivotinta lyijykynän päässä ja siitä ope sitten hermostui että etkö sinä "saatana" yhtään keskity tähän tunnilla kuunteluun. Tuosta tuli sitten itselle "toki" suunnaton viha ja ahdistus ja toivoin tuolle opelle kuolemaa. Se sitten jäikin rekan alle ja kuoli pois. Eli mitä muistan niin alku on sieltä ala-asteelta. Liikunnassakin olin erittäin hyvä sekä matematiikassa (kielissä en oikein). Liikunnassa 5 tai 6 luokalla oli suunnatonta ahdistusta jossain tilanteissa jos en onnistunutkaan riittävän hyvin. Migreeni tuli kanssa 5 luokalla ala-asteella. Silmälasit sain 5 luokalla, mutta jo 2 luokalla näkö oli vähän huonontunut jo. Nyt on tosin laseroitu "kuntoon".

Herkkyys arvostelulle ja vihamielisyys siis on ne aiheet. Vaikka toisaalta en ole vihamielinen vaan hyvin kiltti. Psykoottisuus vain tuo sen vihamielisyyden jota ei muuten ole.

Tunne-elämää ei oikeastaan ole. Eläimistä kumminkin pidän. Eli jonkunlaista tunne-elämää on. Mutta ihmisiin ei ole minkäänlaista pysyvää tunne-elämää. Eläimet eivät ole koskaan pahansuopia, siksi en ole eläimille pahansuopa :)

Olen myös valmis vastaiskuun ja yhteenottoon. Siksipä minulla ei olekaan mitään suhteita keneenkään. Tosi juttu että tämä voi tuoda sitten sitä vihamielisyyttä ja kaunaa.

Harha-aistimuksia on. Luulen siis että muiden hyväntahtoiset sanomiset olisivat pahansuopia minua kohtaan.
Nuo kuulostaa jonkun verran tutuilta: epäluuloisuus, epäluottamus, ylenmääräinen herkkyys, herkkyys takaiskuille.

Täytyy googlata tuo sosiopaatti. Tänään onkin käynti sinne psykiatrille. Koska "halusin" sen voxra lääkkeen. Mutta täytyy yrittää keskustella myös risperdal lääkkeestä ja sen määrästä. Tuli se ahaa "elämys" edellisen psykiatrin käynnin jälkeen. Eli silloin epäilin itsessäni muistaakseni kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Ja sitä että en kärsi vaikeasta masennuksesta vaan psykoottisuudesta tai sitten molemmista (toki näin). Siitä tulikin mieleen että 32.2 on se vaikea masennus (minulla) ja onhan siitä myös "versio" F32.3 vaikea, psykoottinen masennustila.

"F32.2 Vaikea-asteinen masennustila ilman psykoottisia oireita
F32.3 Vaikea-asteinen, psykoottinen masennustila"
Masennus – Wikipedia

edit: Ei mulla kyllä taas tuollaisia psykoottisia oireita ole. Jos niitä on, niin ne on lievempiä. Tai enpäs nyt mee sanomaan. Oireet siis olisi lievempiä kuin skitsofreniassa. Se taas luokiteltaisiin kokonaan omaksi jutuksi ja masennus omaksi.
C. Häiriö ei täytä skitsofrenian (F20.0–F20.3) tai skitsoaffektiivisen häiriön depressiivisen muodon (F25.1) kriteerejä.

edit2: Vielä löytyi yksi numero lisää. Eli masennus johon sisältyy hypomania?
"F33 Toistuva masennus"

Toistuvan masennuksen ensimmäinen jakso esiintyy yleensä 40 ikävuoden jälkeen. Oireiden alkamista edeltävät usein kuormittavat elämäntapahtumat. Häiriö on noin kaksi kertaa niin yleinen naisilla kuin miehillä.
Poikkeus vahvistaa säännön :) Eli mahdollisesti voisi esiintyä jo 35 ikäisenä?
 
Viimeksi muokattu:
Itse olen ystävystynyt opintojen jälkeen lähinnä 2-3 kertaan itseäni vanhempiin herrasmiehiin, jotka olen sellaiseksi kokenut. Se on omituista, mutta sellaisen luotettavan tuntee.

Oletko lukenut tuosta poistunut aspergerin oireyhtymästä? jos tämä sosiaalinen poikkeama onkin ollut alunperin olemassa, mutta vanhemmiten kehittyessä tulee näkyvämmin esiin, kun sen kaiken jälkeen joutuu vieläpä hyväksymään ja huomaamaan, ettei kasvakkaan.

Minulla epäili tuota jo ala-asteella erityiskoulun opettaja ja pari kertaa erään toilailuni vuoksi käynnyt psykologi, sekä tuntuu että moni muu... Ja voi sanoa, että olen kamalan pitkävihainen tai välttelevä sellaista, jonka koen kerran tehneen väärin. Reagointia on kahta, 1) väistellä vihan tunnetta luovaa objektia tai 2) objekti pistää päässä tajunnan kykimen katki ja mykistää. Ehkä jopa estää katsomasta kasvoihin.

Ei mitään hauskaa, mutta noista ei tahdosta huolimatta tunnu "kasvavan" millään ulos.
 
En ole varmaankaan lukenut.
Mulla ei varmaankaan ole mitään epänormaalia. Vain masennuksen takia ei jaksa oikein yhtään mitään. Luulisin jotenkin niin.

edit:
Itsekin pystyisin "kaveeraamaan" juuri vanhan herrasmiehen / naisen kanssa (edit: sellaisia naisia ei ole olemassa :D , eli mieheen, poikkeuksena erittäin fiksut nuoret naisopettajat). Ehkä se voi olla lähtöisin vanhasta 5-6 luokan opettajasta joka oli 50V (jotain 4-5 kertaa oma ikä). Poltti salaa tupakkia, mutta oli tiukka ja erittäin hyvä ja "fiksu" opettaja. Onhan niitä muitakin hyviä opettajia toki ollut. Esim matematiikan ja äidinkielen opettajat yläasteella.

Voxra on hyvä lääke, mutta melko lyhyt vaikutteinen. (luokkaa ~6h). Pitkäaikainen toimivuus perustunee siihen, että syöt sitä joka päivä ja mieluusti aamulla ja iltapäivällä tms..

Tuollaiseen sanoisin että se on juurikin oikea lääke. Tämä siis vain omien kokemuksien perusteella. Kuitenkin aloitekykyä voxra ei välttämättä mainittavasti ehkä paranna, mutta auttaa jaksamaan kun jotain on alkanut tekemään.
Kävin äsken lääkärillä. Jotain se lääkäri lopuksi sanoi että hyvään suuntaan on mennyt (risperdal lääkkeen ansiosta).

Voxran takia tosiaan varattiin se aika sinne psykiatrille. Se kertoi että ei ole määrännyt Venlafaxinia ja Voxraa kenellekään samaan aikaan. Kuulemma joku sama vaikuttava aine (venlafaxin + voxra + risperdal) ja teho voi jo mahdollisesti nousta liian suureksi. "Aine" taisi olla dopamiini joka voisi "nousta" liian korkealle jos venlafaxin ja voxra olisi samaan aikaan. Mahdollisesti Venlafaxin menisi oikein pienellä määrällä Voxran kanssa, mutta ilmeisesti ssri olisi se parempi vaihtoehto. Jotain sanoi että kannattaa nuo lääke jutut kokeilla, jos niistä olisi hyötyä.

Nyt sitten "suunntelma" on että venlafaxinia vähennetään 2 viikon välein 225 -> 150 -> 75 mg ja sitten vaihdettaisiin snri (venlafaxin) -> ssri + voxra + risperdal + mirtatsapin.

Kuulemma venlafaxinia ei kannata vaihtaa heti suoraan toiseen lääkkeeseen, liian pahat haittavaikutukset voi tulla. Eli määrää ensin lasketaan asteittain ja sitten vaihtaminen pitäisi sujua paljon helpommin.
 
Viimeksi muokattu:
Oletko lukenut tuosta poistunut aspergerin oireyhtymästä? jos tämä sosiaalinen poikkeama onkin ollut alunperin olemassa, mutta vanhemmiten kehittyessä tulee näkyvämmin esiin, kun sen kaiken jälkeen joutuu vieläpä hyväksymään ja huomaamaan, ettei kasvakkaan.

Minulla epäili tuota jo ala-asteella erityiskoulun opettaja ja pari kertaa erään toilailuni vuoksi käynnyt psykologi, sekä tuntuu että moni muu... Ja voi sanoa, että olen kamalan pitkävihainen tai välttelevä sellaista, jonka koen kerran tehneen väärin. Reagointia on kahta, 1) väistellä vihan tunnetta luovaa objektia tai 2) objekti pistää päässä tajunnan kykimen katki ja mykistää. Ehkä jopa estää katsomasta kasvoihin.

Ei mitään hauskaa, mutta noista ei tahdosta huolimatta tunnu "kasvavan" millään ulos.
Mulla "asperger" sopisi tuoltaosin kokonaan:

Aspergerin oireyhtymä – Wikipedia
Aspergerin oireyhtymään liittyy yleensä poikkeuksellista aistiyliherkkyyttä,[8] joka saattaa aiheuttaa jopa invalidisoivaa oireilua.[9][10] Osittain tämän myötä aspergereilla esiintyy myös niin sanottua autistista stressiherkkyyttä. Tämä ilmenee siten, että hyvin erityyppiset tilanteet, toiminnot ja ympäristöt aiheuttavat ylikuormittumisen kokemusta sekä tarvetta levätä ja hakeutua sellaiseen ympäristöön tai tilanteeseen, joka ei aiheuta aistikuormitusta.[11][12] Aspergereilla tavataan tavallista useammin myös uni-valverytmin häiriöitä,[13][14]joiden taustalla on usein elimellisiä poikkeavuuksia.[15][16][17][18]
Eli mieluusti hakeudun rauhalliseen ympäristöön, jossa ei ole aistikuormitusta. Jo ihan siitäkin syystä että ei tule migreeniä. Eli "osaan oirella" myös migreenin kautta. Niin sanoi ainakin (toista) työkykyarviota tehnyt psykologi.

Pientä ylivilkkautta on ollut ennen kouluikää ja ehkä 1 luokalla ja sitten minut saatiin aisoihin. Äidinkielessä n ja e kirjaimet muistaakseni meni ristiin ja siksi olin muutaman kerran tukiopetuksessa. Yläasteen loppunumero taisi olla 8.3 lähettyvillä. Luokka oli yläasteen paras luokka (paras keskiarvo).

Samoin olen "kamalan" pitkävihainen. Enkä pysty antamaan anteeksi. Koska en ymmärrä mitä anteeksianto on :D Paha siinä on sitten anteeksi yrittää antaa. Lisäksi, ei minulla ole muutenkaan mitään tunteita. Vaikka toisaalta kyllä jotain tunteita on. Jotkut voi olla vieläkin tunteettomampia. Ymmärrän kumminkin mikä on oikein ja väärin. Siksipä en osaakaan antaa anteeksi, koska anteeksiannolle ei ole mitään oikeaa järkevää syytä?

Mua ei voisi toisaalta vähempää kiinnostaa mikään siisteys tai palikoiden tai esineiden järjestäminen jotenkin hienosti tai riviin. Eli siltäosin ei osu. Lisäksi muisti toimii, eli ei ole muistissa mitään aukkoja, ei ainakaan tietääkseni. Muisti oli kyllä toimimattomana kun mut "pakotettiin" olemaan sairaana (masentuneena) töissä vaikka olisi kuulunut olla sairauslomalla. Sekä silloin kun en ollut nukkunut muutamaan yöhön lähes ollenkaan.
edit:
Aspergereilla esiintyy usein yhdellä tai useammalla muistin osa-alueella joko poikkeuksellista lahjakkuutta tai muistihäiriöitä tai molempia
Nyt kuin luin uudelleen, niin eihän niitä muistihäiriöitä tarvitse olla. Riittää että usein olisi esim poikkeuksellista lahjakkuutta yhdellä tai useammalla muistin osa-alueella.
Muistihan toimii ihan hyvin vaikka olenkin "vaikeasti masentunut". Eli muistan kyllä. Ongelma on siinä että en unohda :D Toki muistihäiriöta voisi olla kielellisellä puolella. Ne on olleet haastavia, mutta oppisin kyllä jos osattaisiin vain kunnolla opettaa juuri minulle.

e2: Voisin ottaa shoitajan kanssa tuon aspergerin puheeksi kahden viikon päästä. Psykiatri kyllä osaisi sanoa paljon paremmin kuin se shoitaja. Mutta voihan sitä nyt aina kummiskin mainita.

e3: Mulla se vihan kohde voi saada aikaan paniikkihäiriön paniikkikohtauksen. Eli reaktio voi olla siis aika vahva. Venlafaxin vain estää nykyisin sen kohtauksen tulemisen. Eikä migreeniäkään ole enää tullut kun on ollut noita eri lääkkeitä.

e4: Ilmeisesti ihmiselläkin on useita skenaarioita "hyökkääjää" (vihan kohdetta) kohtaan. Hyökkääminen, eli hyökkääminen sitten vaikka sanallisesti, fyysisestä väkivallastahan seuraisi suoraan potkut. Pakeneminen, eli pakeneminen paikalta mahdollisimman nopeasti. Kolmas taitaa olla sitten kaikkein hankalin, jonkunlainen lamaantuminen paikalleen, eli ei pysty tekemään yhtään mitään koska on lamaantunut. Paniikkihäiriö on sellainen tila joka on tosiaan häiriö, mutta se valmistaa kehon joko tappamaan se hyökkääjä tai juoksemaan täysillä karkuun (liian vahva vastus).
 
Viimeksi muokattu:
Asperger testi

Voit tehdä tuossa tuollaisen testin

Itse tein tuon 2015, käytin siinä aikaa n.25minuuttia harkiten vahvasti, miten voimakkaasti arvioisin.

sain pisteeksi kiitettävät 144/159

Edit: ja ensin kuulin psykologin suusta koko aspergerin olemassa olon, ennen kuin se parin vuoden päästä tuli "muoti-ilmiöksi" foorumeilla. Papereissa erityiskoulusta oli maininta jo opettajan epäilystä 2001. Hommaa ei psykologin kanssa edetty pitkälle, koska pistin hommat kiinni ja peruin ajan. Uskoin hänen pyrkivän ajamaan minua "houkutellen harhaan", päämääränä kumminkin skitsofrenian paperit.
 
Viimeksi muokattu:
Voiko ihminen olla asperger vain joltain osin? Vai pitääkö tyytyä vain olemaan epäsosiaalinen. Itse sain 100 pistettä.
 
Ainakin paljon puhutaan asperger-piirteisyydestä, sellaisesta joka ei täytä diagnooseja. Siksi näistä yksilöivistä luovuttiin ja pantiin jonkinlaisen yhteisen autismin kirjon alle. Kaikissahan tosin on ainakin hivenen jotain autismia. Toisilla se vaan on haitaksi asti. En tiedä, onko 100:lla haitaksi asti, kun en ole asiantuntija kokemusta käytännössä.

Edit: Diagnooseilla kun oli tiukat kriteerit ja saattoi käydä niin, että pienellä vajaavaisuudella täyttymisestä ei saatu erityistarpeita annettua jos diagnoosi puuttui.
 
Asperger testi

Voit tehdä tuossa tuollaisen testin

Itse tein tuon 2015, käytin siinä aikaa n.25minuuttia harkiten vahvasti, miten voimakkaasti arvioisin.

sain pisteeksi kiitettävät 144/159

Edit: ja ensin kuulin psykologin suusta koko aspergerin olemassa olon, ennen kuin se parin vuoden päästä tuli "muoti-ilmiöksi" foorumeilla. Papereissa erityiskoulusta oli maininta jo opettajan epäilystä 2001. Hommaa ei psykologin kanssa edetty pitkälle, koska pistin hommat kiinni ja peruin ajan. Uskoin hänen pyrkivän ajamaan minua "houkutellen harhaan", päämääränä kumminkin skitsofrenian paperit.
Itse tein rauhassa kännettavan tasohiirellä tässä sängyssä huilaillen.

14 vuotta ehdin tehdä parityönä töitä. Ymmärsin että aspergeri olisi jotenkin yksin tai haluaisi tehdä töitä yksin. Itse en ole yksin tehnyt töitä koskaan, vaan aina on ollut tuollaista parityötä.

On tuota aspergeriä tainnut joku muukin epäillä. Mutta kaikki testauksethan viittaa että ihan normaali. Niinkun aina muutenkin on mennyt aivan normaalisti kaikki.
Käytit testin tekemiseen 7 minuuttia 59 sekuntia ja testipistemääräsi on 73 eli sinulla ei ole Aspergerin syndroomaa.

Asperger testin tulos vaihtelee asteikolla 53 - 159 . Tämä testi ei riitä lääketieteellisen diagnoosin tekemiseen!
 
Viikon tullut kokeiltua sinkkiä 50mg/päivä. Suosittelen kokeilua kaikille jos on epäilystä matalasta testosteronitasosta, ja sen aiheuttamasta alakuloisuudesta (tai lievästä masennuksesta)
 
Viikon tullut kokeiltua sinkkiä 50mg/päivä. Suosittelen kokeilua kaikille jos on epäilystä matalasta testosteronitasosta, ja sen aiheuttamasta alakuloisuudesta (tai lievästä masennuksesta)
Sinkistä tuli mieleen, että mulla mitattiin joskus B12 vitamiini joka olikin jotain 90, kun minimi oli 100. Oon syönytkin nyt B ja B12 vitamiineja ja verikokeet näyttikin että lukema oli normalisoitunut johonkin 380 lähettyville. Huono ruokavalio aiheuttaa tuon liian matalan B12 vitamiinin arvon. Yleensä B12 lukemaa ei mitata, mutta psykiatri päätti laittaa testeihin, hyvä niin.

B12-vitamiini (kobalamiini) on tärkeä nopeasti uusiutuvien solujen, kuten veren valko- ja punasolujen muodostuksessa sekä hermosolujen toiminnassa. Molekyylitasolla sitä tarvitaan homokysteiinin metylaatiossa metioniiniksi sekä haaraketjuisten aminohappojen kataboliassa. Puutos aiheuttaa muun muassa megaloblastisiin anemioihin kuuluvaa pernisiöösiä anemiaa. Puutoksen eräs alkuoire voi olla kihelmöinti ja tunnottomuus ääreishermostossa, kuten sormenpäissä. Hermoston oireet voivat ilmetä myös lihasheikkoutena tai muistin häiriöinä.
B12-vitamiini – Wikipedia
 
Onko kaverit miettinyt että
Psilosybiini ja
LSD todellakin auttaa masennukseen ja esim, alkoholismiin, jne,jne. Että suunnatkaa hollantiin tai kotoisiin sienimetsiin jos haluatte eroon masennuksesta. Psilosybiini todellakin auttaa.
 
Onko kaverit miettinyt että
Psilosybiini ja
LSD todellakin auttaa masennukseen ja esim, alkoholismiin, jne,jne. Että suunnatkaa hollantiin tai kotoisiin sienimetsiin jos haluatte eroon masennuksesta. Psilosybiini todellakin auttaa.

Kuinka useasti käytettynä se mielestäsi auttaa?
 
Viikon tullut kokeiltua sinkkiä 50mg/päivä. Suosittelen kokeilua kaikille jos on epäilystä matalasta testosteronitasosta, ja sen aiheuttamasta alakuloisuudesta (tai lievästä masennuksesta)
Ai senkö takia sinkkiä otettuani tulee käsi aina kipeäksi...
 
Joskus aikoja sitten sairastaessani masennusta, söin illanistujaisissa taikasieniä, annos oli n. 1 gramma. Menin koko illaksi täyteen sosiaaliseen lukkoon ja lähestulkoon kaikki rajapinta muiden ja minun välillä vain katosi, sitä normaalia vähääkään small talkin taitoa tai tarvetta sille ei ollut. Samalla kuitenkin itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen kehittyi: kun tällainen sosiaalisesti nolo vajavaisuus ylikorostui, oli helppo nähdä ja hyväksyä se, ja myöhemmin muitakin ominaisuuksia osana minua, josta oli apua masennuksen aikanaan väistymisessä. (Toki suurempi vaikutus oli sosiaalisella kanssakäymisellä).
 
Joskus aikoja sitten sairastaessani masennusta, söin illanistujaisissa taikasieniä, annos oli n. 1 gramma. Menin koko illaksi täyteen sosiaaliseen lukkoon ja lähestulkoon kaikki rajapinta muiden ja minun välillä vain katosi, sitä normaalia vähääkään small talkin taitoa tai tarvetta sille ei ollut. Samalla kuitenkin itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen kehittyi: kun tällainen sosiaalisesti nolo vajavaisuus ylikorostui, oli helppo nähdä ja hyväksyä se, ja myöhemmin muitakin ominaisuuksia osana minua, josta oli apua masennuksen aikanaan väistymisessä. (Toki suurempi vaikutus oli sosiaalisella kanssakäymisellä).
Olen kärsinyt jo toistakymmentä vuotta hoitoresistentistä masennuksesta.
SSRI:t ja kaikenlaiset unilääkkeet ovat liiankin tuttuja. Terapioissa ja psykoterapiassakin on lukkoja auottu, mutta itse en usko ilman psykedeelejä saavan elämänhalujani enää koskaan takaisin.
Nykyään päivät tuntuu aika pakkopullalta ja turhalta suorittamiselta. SSRI pitää huolen että asiat ja tulevaisuus ei niin kauheasti huoleta ja ahdista, mutta samalla ne kyllä leikkaavat positiivisiltakin tuntemuksilta kärjen pois.
Töissä käyminen on toisaalta puuduttavaa, mutta hyvä työporukka on todella tärkeä osa jaksamistani tällä hetkellä.

Tutkimuksiahan on nyt aiheen tiimoilta kaikkialla lännessä menossa ja toivottavasti minäkin pääsisin ehkä jo 10 vuoden sisällä trippailemaan terveydenhoitohenkilökunnan valvomana ja vihdoin "parantumaan". Kotitrippailuja en uskalla näin haavoittuvaisessa tilassa kokeilla, ettei satu koko mielenterveyteni korttitalo romahtamaan. Minulla on kaksi lasta, niin siinä olisi liikaa riskitekijöitä.

Ketamiini-infuusio voisi olla myös toimiva vaihtoehto ja jo nyt Suomessa käytössä, mutta en ole tohtinut tätä lääkäreilleni esittää, kun eivät itse ole puheeksi ottaneet.

Terapeuttini neuvosta tilasin ulkomailta "tasavirtamyssyn" ja sähkötin sillä päätäni kuukauden jakson, mutta en saanut siitä apua.
 
Viimeksi muokattu:

Statistiikka

Viestiketjuista
261 703
Viestejä
4 544 655
Jäsenet
74 832
Uusin jäsen
Make1234

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom