Hoito masennukseen

[teppemies]

Esimerkiksi lastensuojelutoimenpide tai vaikkapa sukulaisen skitsofrenia-diagnoosi kuuluvat teemaan, jos nämä ovat vaikeuttamassa aloittajan harkintaan hakeutua sinne avun piiriiin (Ap:n, tai kenen vain joka lukee "aloittajan silmin" nämä tekstit).

Täh?
Aloittajan tapauksessa lastensuojelutoimenpiteet kuuluvat asiaan vain ihmisen omassa mielessä, jos sielläkään. Toivottavasti ei mielessäkään, ettei se estä jotain avun muotoa. Todellisuudessa eivät liity tähän tapaukseen millään tavalla.

Korostan, että tämä ei ole pykäliin nojaavaa tietoa. Kokemukseen pohjautuu kaikki kirjoitukseni aiheesta. Omia muksuja ei ole, mutta vierestä on seurattu (liian) monta tapausta, aiheettomia ja aiheellisia.

edit:
Mielestäni tällaiset asiat ovat tarpeettomia ja pahimmillaan vahingollisia tällaisessa ketjussa, kuka ikinä siitä aluksi menikään mainitsemaan. Ei kuulu asiaan mitenkään, mutta pahimmillaan sivulliselle, samojen ongelmien kanssa painivalle, saattaa muodostaa sellaisen lukon, ettei uskalla lähteä hakemaan apua tilansa parantamiseksi. Siinä sitä sitten ollaan kusi sukassa ja onnettomana loppuikä, koska joku "tietävä" sanoi, että lapset viedään pois. Jos lapset oikeasti viedään pois, 99,999%. tapauksista siihen on syy. Aloittajan kohdalla näin ei ole.

 

[Rikama]

Jep, ei liity tosiaan.
Jos väännetään rautalangasta kärjistäen niin sossu hakee pentuja pois vasta siinä vaiheessa kun kämpillä on rännitetty viikko ja penskat on syöny omaa paskaansa. AP ei kuulosta tosiaan miltään lastensuojelun asiakkaalta, vaan terapeutin. Sinne suosittelisin menemään, terapiasta kun on hyötyä varmasti kelle tahansa.

 

[oestrus taurus]

Täh?
Aloittajan tapauksessa lastensuojelutoimenpiteet kuuluvat asiaan vain ihmisen omassa mielessä, jos sielläkään. Toivottavasti ei mielessäkään, ettei se estä jotain avun muotoa. Todellisuudessa eivät liity tähän tapaukseen millään tavalla.

Korostan, että tämä ei ole pykäliin nojaavaa tietoa. Kokemukseen pohjautuu kaikki kirjoitukseni aiheesta. Omia muksuja ei ole, mutta vierestä on seurattu (liian) monta tapausta, aiheettomia ja aiheellisia.

Noh... Se lapsijuttu oli alunperinkin minun heittämä. Pahoittelen siitä, jos joku närkästyy että "Taas tämä Oestrus Taurus tulee ja sotkee selvät langat".

Silti tunnen omituista tunnetta, jos ilman edes jonkinlaista "torjuvaa tahtoa" ihminen on pulassa tällaisien asioiden kanssa, joita nimitämme "itsestään selviksi". Jos siihen liittyy tällaisia tekijöitä (joihin itse haluaisin itseselvyyksien sijaa uskoa), selvyys ei olekkaan vain niin "selvä".

Pahoittelen, jos tein tästä vaikean. Sovitaanko, etten kommentoi tähän viikkoon, ellei joku erikseen sitä pyydä?

 

[teppemies]

Noh... Se lapsijuttu oli alunperinkin minun heittämä. Pahoittelen siitä, jos joku närkästyy että "Taas tämä Oestrus Taurus tulee ja sotkee selvät langat".

Silti tunnen omituista tunnetta, jos ilman edes jonkinlaista "torjuvaa tahtoa" ihminen on pulassa tällaisien asioiden kanssa, joita nimitämme "itsestään selviksi". Jos siihen liittyy tällaisia tekijöitä (joihin itse haluaisin itseselvyyksien sijaa uskoa), selvyys ei olekkaan vain niin "selvä".

En muusta närkästynyt, kuin siitä, että mahdollisesti, ja _vastoin totuutta_, lastensuojeluhutulla saattaa estyä apua kaipaavan henkilön avun hakeminen. Ihan turha maalailla piruja seinille, mikäli toteutuminen ei ole millään tavalla mahdollista.

Pahoittelen, jos tein tästä vaikean. Sovitaanko, etten kommentoi tähän viikkoon, ellei joku erikseen sitä pyydä?

Ei sovita. Miksi ihmeessä näin sopisimme? Eikös tämä ole keskustelupalsta? Huomaathan, etten ole nyt närkästynyt henkilöstä, vaan henkilön sanomisista.

edit:
Huomaathan myös sen, ettei ketjun aloittaja ole vähäisimmissäkään määrin kujalla. Lähinnä sivullisia lukijoita ajattelin saarnatessani asiaankuulumattomuuksista.

 

[afromedusa]

Hahaa Vai lapsia ollaan jo ottamassa huostaan Lähti taas keskustelu hiukan uusille urille kun hetken oli poissa. Mulla ei ole kyllä mitään sellaisia ongelmia, että tästä asiasta tarvisi lähteä edes keskustelemaan.

 

[Kambi]

En tiedä pitäiskö tämä laittaa mielummin masennus-ketjuun tai jonnekin muualle mutta laitetaan nyt tähän. Itsellä 8 vuotta takana erilaisia lääkkeitä ja kolmatta vuotta terapiaa. Mitään virallista diagnoosia en ole koskaan saanut mutta oireet alkoivat yleisenä ahdistuksena ensimmäiset vuodet ja jossain vaiheessa mukaan tuli myös masennus. Lähes kaikki SSRI- ja SNRI-lääkkeet on vuosien varrelta käyty läpi ja mitään täydellistä lääkettä ei ole löytynyt. Tällä hetkellä syön clonazepamia (1mg) ja venlafaxia (150mg) per päivä.

Kuten AP, olen myös itse miettinyt ns. trippi aineita testaukseen jo useita vuosia. Olen myös kysynyt lääkärini ja terapeuttini mielipidettä mieltä laajentaviin aineisiin, mutta vastaukset ovat olleet lähinnä epämääräistä hymähtelyä tai hiljaisuutta ja kysymyksen kiertämistä että kokeillaan vielä sitä ja tätä lääkettä. Olisin itse valmis kokeilemaan näitä aineita tässä tilanteessa useiden vuosien turruttavan lääkkeiden käytön jälkeen. Ongelmia on kuitenkin kaksi.

1) Aineiden saatavuus eli taikasienten tai LSD:n hankkiminen on suuri ongelma enkä halua tai osaa lähteä etsimään niitä mistään kadulta satunnaisilta jampoilta.

2) Pelkään ns. huonon tripin vaikutuksia, enkä myöskään tiedä yhtään miten oma mieleni reagoisi trippiin, olisiko tuloksena kaikkien aikojen ahdistukset ja paniikit tai jotain pahempaa. Pelkään samaa myös aina kun saan uusia lääkkeitä, mutta tiedän että lääkärin määräämänä annokset ja muut asiat on otettu huomioon, toisin kuin mahdollisessa trippitehtailussa. Parasta olisikin näiden aineiden nauttiminen valvotussa ympäristössä, kuten terapeutin luona tai sairaalassa. Mutta kuten joku aikaisemmin totesikin, huumepolitiikka on mitä on.

 

[J23]

1) Taikasienien saatavuus on melko hyvä. Toki työläämpää kuin apteekissa käyminen. Niitä voi kerätä luonnosta, kasvattaa itse tai ostaa netistä.

2) Tämä onkin syy miksi en suosittelisi masentuneelle sieniä. (Mutua: ) huonon tripin saa varmemmin, kun on valmiiksi huonolla mielellä.

 

[SuperEgo]

1) Taikasienien saatavuus on melko hyvä. Toki työläämpää kuin apteekissa käyminen. Niitä voi kerätä luonnosta, kasvattaa itse tai ostaa netistä.

2) Tämä onkin syy miksi en suosittelisi masentuneelle sieniä. (Mutua: ) huonon tripin saa varmemmin, kun on valmiiksi huonolla mielellä.

Moni tosin sanoo "huonojen trippien" olevan nimenomaan niitä arvokkaimpia, koska ne nostavat esille juuri niitä asioita, joita on tarpeen käsitellä.

Tämä ei ole missään nimessä suositus, ainoastaan yksi näkökohta.

EDIT: typo

 

[ttm]

Moni tosin sanoo "huonojen trippien" olevan nimenomaan niitä arvokkaimpia, koska ne ostavat esille juuri niitä asioita, joita on tarpeen käsitellä.

Tämä ei ole missään nimessä suositus, ainoastaan yksi näkökohta.

Näinhän se on, tosin jos pää on liian pahasti solmussa ja defenssit liian voimakkaat, voi olla jopa liian rankkaa. Saman vaikutuksen saa valtavasti hitaammin ja rauhallisemmin kun aloittaa päivittäisen meditoinnin - tosin sen verran hitaammin että voi vaatia viikkojen tai kuukausien pitkäjänteisyyttä ennen kuin alkaa päästä ongelmiin käsiksi, mieli on valtavan tehokas väistelemään ongelmia ja keksimään fantasioita.

Tässäpä hyvä alustus, joka jokaisen kannattaisi katsoa, toivoen että ego antaa mahdollisuuden alkaa tutkia asiaa henkilökohtaisesti koetussa todellisuudessa:

 

[blurris]

2) Tämä onkin syy miksi en suosittelisi masentuneelle sieniä. (Mutua: ) huonon tripin saa varmemmin, kun on valmiiksi huonolla mielellä.

Teaser: Johtuuko masennus välttämättä jostain "huonosta mielestä"?

Entä jos se onkin jonkinnäköistä aivokemian hässäkkää - tyyliin verensokerin tai tyroksiinin heittely - johon tarvitaan vähän reset-nappulan painamista? 'Taikasieni' sitten sattuu osumaan tuohon resettiin....

En nyt väitä, että kaikki masennukset olisivat tuontyyppisiä, mutta olisko yhtään mahdollista, että sellaista masennustakin voisi olla olemassa, joka ei oikeastaan johdu mistään ajatusmaailmasta tms. vaan sattuu vaan olemaan kyseisen yksilön fysiologian hieman epäoptimaalista toimintaa?

Jos on mahdollista, että aivokemia ei kaikilla toimi optimaalisti, niin tällöin jotkut meditointiharjoitusehdotukset kuulostavat yhtä "älykkäiltä" kuin luunmurtuman saaneen käskettäisiin venytellä tai kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan käskettäisiin syödä kelppiä ja joogata.

 

[blurris]

2) Pelkään ns. huonon tripin vaikutuksia, enkä myöskään tiedä yhtään miten oma mieleni reagoisi trippiin, olisiko tuloksena kaikkien aikojen ahdistukset ja paniikit tai jotain pahempaa. Pelkään samaa myös aina kun saan uusia lääkkeitä, mutta tiedän että lääkärin määräämänä annokset ja muut asiat on otettu huomioon, toisin kuin mahdollisessa trippitehtailussa. Parasta olisikin näiden aineiden nauttiminen valvotussa ympäristössä, kuten terapeutin luona tai sairaalassa. Mutta kuten joku aikaisemmin totesikin, huumepolitiikka on mitä on.

Tuo kohta, minkä boldasin tekstistäsi, on kyllä osin ellei peräti aika paljonkin harhaa.

Lääkebisnes on taitava ylläpitämään kuvitelmaa, että heidän myrkkynsä olivat viimeisen päälle testattuja.

Toki ovathan ne taikasieniin verrattuna testattuja mutta onhan niitä taikasieniäkin testailtu vuosisatojen varrella. Valitettavasti kokonaiskuvaa vaan ei ole kellän - eikä virallislääketiedettä taida oikein kiinnostaakkaan luoda muuta kuin uhkakuvia ei-bisnes-lääkkeitä vastaan.

 

[jm82]

Tuli mieleen juttu joka liittyy ainakin vähän aloittajaan. Mä sain ekan lääkkeen 1.5 vuotta sitten. Oli muistaakseni yksi lääke ja se oli 200mg ketipinor. Auttoi samalla unettomuuteen, eli antoi lisää virtaa kun nukkuminen taas onnistui.

Tuolloin koin "samanlaisen" heräämisen. Heräämisen ongelmiin ja teräämisen että niille jutuille täytyy jotain tehdä. Tuo lääkehän on joku psykoosi lääke ja pitäisi tasata mieltä, mutta ei se "tasannut" sai vain ajatuksia paremmin järjestykseen heti kun heräsi aikaisin aamulla ja heti piti laittaa asiat hoitoon.

En tiedä saisiko noita lukkoon jääneitä asioita mietittyä myös "selvin päin". Jotkut vähäpätöisetkin ajatukset voi olla "tärkeitä" jos ne pyörii jatkuvasti mielessä, varsinkin vaikka öisin kun pitäisi nukkua. En nyt vain keksinyt mitään ajatusta mistä olisi mitään oikeaa hyötyä.

 

[akkuja]

.

 

[oestrus taurus]

En tiedä saisiko noita lukkoon jääneitä asioita mietittyä myös "selvin päin". Jotkut vähäpätöisetkin ajatukset voi olla "tärkeitä" jos ne pyörii jatkuvasti mielessä, varsinkin vaikka öisin kun pitäisi nukkua. En nyt vain keksinyt mitään ajatusta mistä olisi mitään oikeaa hyötyä.

Terapian yhdistäminen yksilöllisiin mielenkiinnon kohteisiin ja mielikuviin. Tämä vaatisi vain sitä kykyä ja halua alistua lapsenmielisyyteen ja tehdä kaikesta, kuin jonkinlainen merkitys. Esimerkiksi, jos olet halunnut puhdistaa mielikuvituksissa jonkun hirmuhallinnon (Pohjois-Korea on hyvä esimerkki), tällöin voisi kirjoittaa kansalle jonkun oman kasvattavna kirjan, vaikka Raamatun jonka kuulija on mielikuvituslukija ja jumala se, joka tietää "korruptioituneesta" tai "lukkoonmenneestä mielestä" kaiken, ja haluaisi viisaana avata nämä lukijalle. Tällöin tapahtuu kirjoittajalle jonkinlainen "puhdistuminen".

No mitä muuta esimerkkejä... Jos harrastaa taistelulajeja, voisi raapustaa itsensä viisana ja tyhjentävänä "opettajana" oppilaalle, joka taas välttää näillä avuilla käyttämästä taitoja vääri, agressioon.

Auto urheilusta en sitten tiedä niinkään, mutta voisiko mielikuvituksella "sopia" puslien, jarrupalojen tai vaikka jakopäätteen kanssa parempaa luotettavuutta, jos niille raottaisi vähän mieltään?

*************

Ja mitä mielikuvituksesta, tämä kyseinen ilmiöhän on sellaista yksilöllistä terapiaa, eikä se ole sen enempää psykoosia kuin vaikkapa jonkun "turhan viranomantoimijan virkainto". Kun se kaikkeus pysyy tietoisuudessa leikkimielisenä eikä hallitse vaikkapa laskujen maksamista tai muuta tärkeää, eikä mene sellaiseksi kuin se Helsingin "20-vuotias tappoi hammaslääkäri-äidin, luuli olevan Matrixin päähahmo", on kenenkään turha kyseenalaistaa "järjellisyyttä".
Aivan yhtä pimeäähän on vierailla vaikkapa Mordorissa, paeta Seitsemän veljeksen kanssa palavasta saunasta, tai elää jossain saippuasarjassa. Nämä mielikuvituksethan ovat vain valmiiksi ohjattuja.

 

[jm82]

Terapiaan on muuten kohtuu hankala päästä. Itse en ole "päässyt" vielä 1.5 vuoden aikana. Nyt olisi ollut ryhmäterapiaa, mutta toissapäivänä sieltä soitettiin että ryhmä onkin jo täynnä. Ja olivat päättäneet pudottaa juuri minut pois koska ei mulla mitään ahdistusta ole. Samapa tuo, ei nyt hirveesti ollut kiinnostustakaan mennä.

 

[akkuja]

.

 

[jm82]

Olin ryhmäterapian haastattelussa joka kesti 45 minuuttia. Oli siinä ihan järkevältä kuulostavia aiheita, mutta teen jo niitä oikeastaan ennestään. Eli ei ollut mitään kovin uusia juttuja.

Joka kerta tyhmän avauksessa kai kysyttäisiin että millä prosentilla on nyt tälläkertaa mukana. Esin 80% ja loppu 20% on sitten jossain muussa "häiritsevässä" jutussa. Taisi kysyä myös että onko ajokorttia ja että tuleeko autolla ajaessa sellaisia juttuja että ei ole täysillä mukana. Ei minulla ainakaan tule, en ajaisi autoa jos tulisi. En tiedä oliko sitten joku juttu että katsoa vaikka ikkunasta pihalle jonnekin kauemmaksi ja ajatella että mitä siellä näkyy? Saada kai jonkunlainen herätys niistä maisemista? Sitä teen tietysti päivittäin kun maisemat pihalla muuttuu. Olikohan nyt jotain tuohon viittaavaa siellä. Oli varmaan jotain muutakin, mutta ei nyt ainakaan yhtään muistu mieleen.

 

[SuperEgo]

Terapiaan on muuten kohtuu hankala päästä. Itse en ole "päässyt" vielä 1.5 vuoden aikana. Nyt olisi ollut ryhmäterapiaa, mutta toissapäivänä sieltä soitettiin että ryhmä onkin jo täynnä. Ja olivat päättäneet pudottaa juuri minut pois koska ei mulla mitään ahdistusta ole. Samapa tuo, ei nyt hirveesti ollut kiinnostustakaan mennä.

Usein yritetään myös tuputtaa yksityisen puolen terapiaa, johon harvalla mielenterveyskuntoutujalla on mahdollisista Kelan korvauksista huolimatta edes etäisesti varaa. Jos se ei käy, katsotaan, että potilasta ei oikeasti hoito kiinnosta, ja varsin pian tulee siirto arvauskeskuksen poppamiesten hellään huomaan. Pääasia, että saadaan potilas jonkun muun riesaksi ja tulee kunnalta vähemmän satikutia tuhlauksesta.

Sitten vielä moralisoidaan sitä, jos joku yrittää hankkia itse apua vaikka lainsäätäjän mielivaltaisesti kieltämin keinoin. Aika epäempaattisessa, epähumaanissa ja suoraan sanottuna pahantahtoisessa yhteiskunnassa tässä kyllä oikeasti eletään.

 

[jm82]

Itse sain kuulla "valitusta" kun olin ottanut kaksi tablettia opamoxia kerralla kun olisi saanut ottaa kaksi tablettia päivässä Mutta ne oli niitä kaikkein miedoimpia, enkä sitten enää uutta purkkia saanutkaan. Toisaalta en ole tarvinnutkaan.


Ai niin ehdotettiin mulle ryhmäterapiaa jo aikaisemmin, mutta silloin olin liian heikossa kunnossa että olisin jaksanut niihin käynteihin. Enkä edes tiedä mihin aiheeseen se terapia silloin olisi viitannut.

Mulla sen puoleen hyvä että vakuutusyhtiö tai joku on hyväksynyt kuntoutustuen. Eli menee vaan ohjeiden mukaan, niin vakuutusyhtiö pitäisi olla tyytyväinen. Ja mahdollisesti lääkitystä voisi säätää vielä jotenkin erilailla. Nyt vasta hiljattain on ruvennut aukeamaan "sairauden syy tai luonne", ainakin itselle tai sitten luulen vaan. Edellisellä lääkäri käynnillä selostin että en ole ollenkaan masentunut, mutta sitten taas toisaalta pahastikin masentunut. Oma epäilys nyt tällä hetkellä että syy olisi joku lievä psykoottisuus joka sitten vain voisi lievää masentuneisuuttakin aiheuttaa. Masentuneisuus ei ole mikään ongelma, koska en itse tunnista itseäni ollenkaan masentuneeksi, en ole koskaan ollut. Diagnoosi on kumminkin vakava masennus ilman psykoottisia oireita. Eli voi olla vääräkin diagnoosi, mutta ainakin vakuutusyhtiölle näytti kelpaavan oikein hyvin. Ei siis tarvitse töihin mennä, enkä tietenkään pystyisikään. työt aloitin 14 vuotta sitten.

 

[oestrus taurus]

Ja tämä mainitsemani esimerkki-muodon kaksinaisuus (kirjoittamalla mielikuvitus osapuolelle (terapioi kirjoittajansa)) ei sitten tarkoittanut, että niitä kukaan koskaan lukisi. Vaikutus on vähän sama, kuin päiväkirjan kirjoittamisessa. Paitsi että ne pohjaavat siihen ongelmien kaivamiseen menneisyydestä, kuten psykoterapiakin.

Ei siis julkisia, ei poppamiehiä, ei yksityisen laskuja (joka sen hyödyt sitten kumoaisi), ei kirjoitettuja diagnooseja, joiden pohjalta joku voisi vittumaisuuttaan tai tietämättään saattaa koko elämän aina pakkohoitoon. Pidän tällaista diagnoosi-tuomiota suurehkona riskinä (perintö papereiden vuoksi en suurimpana. ehkä 30-70) ja täten väistettävänä.

Spoileri: pakkohoidoista, psykooseista ja sellaisista luetun ymmärtämääni

(jos henkilöllä katsotaan historian kautta olevan perusteltua olettaa henkilön tarvitsevan, uusiutumisen vuoksi pakkohoitoa... Niin periaatteessa vaikkapa esimerkiksi uskovaiselle sen, jumalan kieltäminen ääneen, saattaa kokea tuon väärämielisyyden tarvitsevan "korjausta". Tai sitten jos on liian avoin ja löpissyt menneisyyden muutoin "väärille ihmisille", vanhoista diagnooseista voi olla suurtakin haittaa.)...

On vain siis pelkkä, itselleen avautuva mieli, jota tosin sen jälkeen harmittaa ettei sitä monet muut, sen enempää kuin itse aiemminkaan tienneet. Lisäksi vielä, jos tuo alitajuntainen, vaiettu ongelma(t) jotka aiheuttavat niin keskittymishäiriöitä, ahdistuksia jne. vaietaan, pelastus löydetään usein vaihtoehtoisesti sitten siitä uskonnosta. Tämän kanssa mennään sitten monesti taas väärille poluille ja harrastetaan lisää itsepetosta ja vaikenemista.

Voivatpa tosin johtaa toisin tilan huononemiseen ja kuolemaan.

Ryhmäterapiassa katson (kokematta itse, tosin) olevan selvä huono puoli siinä ajassa yksilölle. Nämä asiat kun vaativat väkisin sitä "kelaamista" (ja paljon), kun ongelmat nyt eivät ole tuosta vain muodostuneet. Lisäksi ne ovat aina yksilöllisiä.

 

[Hen_]

Alkoholi. Mitä enemmän alkoholia sitä vähemmän masennusta. Pitää vaan olla tarkkana et saanti pysyy riittävän vakaana. Jos saanti heilahtaa alaspäin jostain syystä niin masennus ryömii kuvioihin.

 

[erihyva]

Alkoholi. Mitä enemmän alkoholia sitä vähemmän masennusta. Pitää vaan olla tarkkana et saanti pysyy riittävän vakaana. Jos saanti heilahtaa alaspäin jostain syystä niin masennus ryömii kuvioihin.

Etanoli vähentää serotoniinin määrää aivoissa, eli tuottaa kemiallisella tasolla depressiota.

 

[erihyva]

Usein yritetään myös tuputtaa yksityisen puolen terapiaa, johon harvalla mielenterveyskuntoutujalla on mahdollisista Kelan korvauksista huolimatta edes etäisesti varaa. Jos se ei käy, katsotaan, että potilasta ei oikeasti hoito kiinnosta, ja varsin pian tulee siirto arvauskeskuksen poppamiesten hellään huomaan. Pääasia, että saadaan potilas jonkun muun riesaksi ja tulee kunnalta vähemmän satikutia tuhlauksesta.

Sitten vielä moralisoidaan sitä, jos joku yrittää hankkia itse apua vaikka lainsäätäjän mielivaltaisesti kieltämin keinoin. Aika epäempaattisessa, epähumaanissa ja suoraan sanottuna pahantahtoisessa yhteiskunnassa tässä kyllä oikeasti eletään.

KELAn myöntämään psykoterapiaan saa taloudellisen tilanteen niin vaatiessa toimeentulotukea, toisin sanoen sossu maksaa koko terapian. KELA myöntää psykoterapiaa max. 3v, sitten pitäisi tervehtyä välillä, ennen kuin saa uuden satsin.

 

[SuperEgo]

KELAn myöntämään psykoterapiaan saa taloudellisen tilanteen niin vaatiessa toimeentulotukea, toisin sanoen sossu maksaa koko terapian. KELA myöntää psykoterapiaa max. 3v, sitten pitäisi tervehtyä välillä, ennen kuin saa uuden satsin.

Hyvä pointti, mutta toisaalta moni vajailla energioilla käyvä tekee osa-aikatyötä, jolloin toimeentulotukea ei saa eikä terapioitakaan maksella omasta pussista. Tähän olen itse törmännyt. Tosin eipä tuota yksityisterapiamahdollisuutta ole aikaisemmin edes tuotu esille, vaikka olen ison osan ajasta ollut kokoaikatyössäkin, jolloin rahat olisivat mitä todennäköisimmin riittäneet. On vain aina välillä siirretty psykiatriselta arvauskeskukseen/työterveyteen ja sanottu että no, ton kanssa pitää vain elää.

Ei sillä, että minulla olisi mitään henkilökohtaista luottamusta noihin terapioihin, mutta parin vuosikymmenen helvetin ja vittumaisen pompottelun ja kyykyttämisen jälkeen olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa. Eipä tässä mitään menetettävääkään ole.

 

[ttm]

Jos on mahdollista, että aivokemia ei kaikilla toimi optimaalisti, niin tällöin jotkut meditointiharjoitusehdotukset kuulostavat yhtä "älykkäiltä" kuin luunmurtuman saaneen käskettäisiin venytellä tai kilpirauhasen vajaatoimintaa sairastavan käskettäisiin syödä kelppiä ja joogata.

Toimipa optimaalisti tai ei, niin joka tapauksessa ongelmaa pahentaa itseen identifiotuminen ja ajatuksiinsa uskominen. Lisäksi oletat tuossa, ettei meditoinnilla olisi mitään vaikutusta aivokemioihin/aivojen rakenteeseen.

 

[ttm]

Ei sillä, että minulla olisi mitään henkilökohtaista luottamusta noihin terapioihin, mutta parin vuosikymmenen helvetin ja vittumaisen pompottelun ja kyykyttämisen jälkeen olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa. Eipä tässä mitään menetettävääkään ole.

Mitens säännöllinen meditointi ja tietoisuustyöskentely?

 

[erihyva]

Hyvä pointti, mutta toisaalta moni vajailla energioilla käyvä tekee osa-aikatyötä, jolloin toimeentulotukea ei saa eikä terapioitakaan maksella omasta pussista. Tähän olen itse törmännyt. Tosin eipä tuota yksityisterapiamahdollisuutta ole aikaisemmin edes tuotu esille, vaikka olen ison osan ajasta ollut kokoaikatyössäkin, jolloin rahat olisivat mitä todennäköisimmin riittäneet. On vain aina välillä siirretty psykiatriselta arvauskeskukseen/työterveyteen ja sanottu että no, ton kanssa pitää vain elää.

Ei sillä, että minulla olisi mitään henkilökohtaista luottamusta noihin terapioihin, mutta parin vuosikymmenen helvetin ja vittumaisen pompottelun ja kyykyttämisen jälkeen olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa. Eipä tässä mitään menetettävääkään ole.

Aika kallista lystiä se on, jos sen ilman KELAn tukea käy. Kuitenkin sen 80-100 euroa per kerta ilman KELA-korvausta, ja pitäisi ja kannattaa käydä se 2-3 krt viikossa, ettei se ole vain tulipalojen sammuttelua. KELA-korvauksen jälkeen omavastuu per kerta on noin 20-25e, mutta tähän tosiaan tarvitaan lääkärin lausunto, josta löytyy taikasanat "työ- tai opiskelukyvyn ylläpitämiseksi tai palauttamiseksi". Omasta pussista voi käydä hoitamassa päänsä pinnalle vaikka avioeron tai läheisen kuoleman jälkeen, jos homma menee jumiin: ei siihen tarvitse kuin sen 10-20 käyntiä.

Psykoterapeutin valinnassa kannattaa olla tarkkana: ensimmäistä ei ole pakko, ja ei ehkä kannattavaakaan, ottaa. Käy tsekkaamassa useamman. Vähän kuin parisuhteessa kumppanin valinta. Kyllä sen psykoterapeutin pitää olla sellainen, että asiakas voi olla oma aito itsensä, esim. ajatuksiltaan, huumoriltaan tai älyltään. Terapiasuhteen pitäisi olla idealitilanteessa tasavertainen, ei potilas/päsmäri-suhde.

 

[SuperEgo]

Yksi asia, jota en koskaan lakkaa katumasta: se, että parikymppisenä kävin hakemassa lääkäriltä SSRI-lääkkeet. Vasta myöhemmällä iällä olen tajunnut, kuinka täysin nuo oikeasti latistavat tunne-elämän. Mikään ei tunnu kunnolla miltään, mistään ei oikeasti nauti ja empatiakyky katoaa lähes täysin. Jäljelle jää lähinnä viha.

Kun lääkkeet yrittää lopettaa, huomaa taas saatanallisten viekkarien (joita ei kuulemma pitäisi kutsua viekkareiksi, heh!) jälkeen millaista on tuntea, ja siitä haluaisi pitää kiinni. Mutta jossain vaiheessa olo käy niin sietämättömäksi, että sen paskan syöminen on pakko taas aloittaa. Nuo kun nimittäin muuttavat pitkäaikaisessa käytössä serotoniiniaineenvaihduntaa pysyvästi niin, ettei ilman niitä tule enää toimeen. Pahempia koukuttajia kuin mikään heroiini, ja paljon salakavalampia myrkkyjä.

Noista kun pääsisi jotenkin eroon, loppuelämästä voisi ehkä saada vielä elämisen arvoista. Mutta helvetin huonolta näyttää. Sen verran montaa asiaa on jo kokeiltu.

Vihaan suunnattomasti nykymuotoista lääkebisnestä ja sen valtaa ihmisiin. Voisi melkein kuvitella yhden tavoitteista olevan sama kuin Doctor Whon kybermiehillä: ihmiskunnan vapauttaminen tunteista.

EDIT: puuttunut sana lisätty

 

[J23]

Teaser: Johtuuko masennus välttämättä jostain "huonosta mielestä"?

Minä en ainakaan ole väittänyt niin. Itse pidän hyvin todennäköisenä, että masennuksessa ei ole yksinkertaista syy-seuraus-suhdetta, vaan jonkinlainen noidankehä.

 

[jm82]

Hyvä pointti, mutta toisaalta moni vajailla energioilla käyvä tekee osa-aikatyötä, jolloin toimeentulotukea ei saa eikä terapioitakaan maksella omasta pussista. Tähän olen itse törmännyt. Tosin eipä tuota yksityisterapiamahdollisuutta ole aikaisemmin edes tuotu esille, vaikka olen ison osan ajasta ollut kokoaikatyössäkin, jolloin rahat olisivat mitä todennäköisimmin riittäneet. On vain aina välillä siirretty psykiatriselta arvauskeskukseen/työterveyteen ja sanottu että no, ton kanssa pitää vain elää.

Ei sillä, että minulla olisi mitään henkilökohtaista luottamusta noihin terapioihin, mutta parin vuosikymmenen helvetin ja vittumaisen pompottelun ja kyykyttämisen jälkeen olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa. Eipä tässä mitään menetettävääkään ole.

Mulla kävi kanssa noin 2016 kesällä. Eli lääkäri sanoi että nyt menet työterveyteen "valittamaan". En "tietenkään" osannut sanoa lääkärille mitään koska lääkärin mielipide oli se ja minkäs sille sitten itse potilaana mahtaa. En mennyt työterveyteen. Ja peruin seuraavan käynnin sille lääkärille. Sitten tuli seuraava sairaanhoitajan aika sen lääkärikäynnin jälkeen. Lääkäri olikin jo kesälomalla ja kesäloman jälkeen eläkkeellä. Eli oli hyvä juttu että lääkäri vaihtui koska ei ollut enää pienintäkään "yhteisymmärrystä".

Sitten pääsinkin psykiatrille joka määräsi 4kk lomaa ja sen jälkeen 6kk lomaa. Lisäksi paperihommat meni kaikki läpi tuon mies psykiatrin aikana, kun nais lääkärin aikana tuli paperit aivan samantien hylättynä takaisin. Eli on niissä lääkäreissä/psykiatreissakin ainakin pieni ero. Toki painotin psykiatrille pahaa oloa koska lääkärin paska menettely oli sen pahan olon päässyt aiheuttamaan. Käynneistä kun pitäisi olla jotain hyötyä, eikä haittaa kuten joskus voi käydä. Jos on haittaa, niin sitten kannattaa vaihtaa hoitajaa/lääkäriä tai sitten vain "sanoa kuuluvammin". Ei ne ihan helpolla laita pakkohoitoon (itse en ole koskaan ollut) vaikka olisikin "paha olo" tai "paha mieli". Mieluummin vain kiittelevät että hyvä kun sait sanottua!

 

[jm82]

Yksi asia, jota en koskaan lakkaa katumasta: se, että parikymppisenä kävin hakemassa lääkäriltä SSRI-lääkkeet. Vasta myöhemmällä iällä olen tajunnut, kuinka täysin nuo oikeasti latistavat tunne-elämän. Mikään ei tunnu kunnolla miltään, mistään ei oikeasti nauti ja empatiakyky katoaa lähes täysin. Jäljelle jää lähinnä viha.

Kun lääkkeet yrittää lopettaa, huomaa taas saatanallisten viekkarien (joita ei kuulemma pitäisi kutsua viekkareiksi, heh!) jälkeen millaista on tuntea, ja siitä haluaisi pitää kiinni. Mutta jossain vaiheessa olo käy niin sietämättömäksi, että sen paskan syöminen on pakko taas aloittaa. Nuo kun nimittäin muuttavat pitkäaikaisessa käytössä serotoniiniaineenvaihduntaa pysyvästi niin, ettei ilman niitä tule enää toimeen. Pahempia koukuttajia kuin mikään heroiini, ja paljon salakavalampia myrkkyjä.

Noista kun pääsisi jotenkin eroon, loppuelämästä voisi ehkä saada vielä elämisen arvoista. Mutta helvetin huonolta näyttää. Sen verran montaa asiaa on jo kokeiltu.

Vihaan suunnattomasti nykymuotoista lääkebisnestä ja sen valtaa ihmisiin. Voisi melkein kuvitella yhden tavoitteista olevan sama kuin Doctor Whon kybermiehillä: ihmiskunnan vapauttaminen tunteista.

EDIT: puuttunut sana lisätty

Tulikin mieleen että oletko koskaan "kokeillut" snri lääkettä Venlafaksiinia, jollain annoksella? Kait vaikuttaa serotoniinin lisäksi myös noradrenaliiniin ja dopamiiniin. On "huomaamaton" lääke ja minusta tai itsellä se paremminkin parantaa tunteita, ei latista. Toki venlafaxinin lisäksi "apua" tuo mulla 7.5mg mirtatsapiini ja 1mg-2mg risperdal. Mulla myös risperdal "parantaa" tunteiden säätelyä, ei estä. Mitään ssri-lääkettä en ole koskaan kokeillut. Toinen snri lääke on sitten cympalta joka on ollut myös kokeilussa, samoin ketipinor joka on isolla määrällä hyvin väsyttävä (luin että voi auttaa ahdistukseen sen takia). Siinä ne kaikki lääkkeet sitten taisi ollakin. Venlafaxin lääkkeen määrää pystyn vähän säätelemään tarvittaessa. Eli jos "menee hyvin", niin määrää on silloin mahdollista laskea vaikka 225mg -> 75mg. Jo 37.5mg saattaa tehota sekin jo aavistuksen. Maksimi annos on ilmeisesti 300mg.

Itse haluaisin kivun pois, mutta ei ole vielä löytynyt konstia. Toki joku hevosen annos jotain lääkettä voisi tehota, mutta siinä nyt ei ainakaan mitään järkeä ole.
Ehkä epäilen myös samaa, että lääkkeet muuttaa serotoniiniaineenvaihduntaa pysyvästi. Toki esim alkoholin käytön pitäisi lopettaa aivan kokonaan, ja kaikki muutkin haitalliset aineet. Alkoholi ei ole toki ollut koskaan itsellä se ongelma, koska en juo periaatteessa ollenkaan. Toki nyt voi mennä keskimäärin yksi kalja päivässä, mutta luulisi sen olevan niin pieni määrä. Samoin aamusta keitän kahvit, kahvinkin saisi myös lopettaa, mutta kofeiini vain on niin kovasti piristävä aine. Samoin se kahvi ja yksi kalja maistuu erittäin hyvälle, eli ei viitsisi tuosta "nautinnosta" päästää irti koska ei ole pakko.

Toisaalta nuo lääke jutut on sitten kinkkisiä. Tasaisesti ja mahdollisimman pieni määrä ja mahdollisimman vähän eri lääkkeitä ehkä olisi paras kompromissi. Suurin vaikutus / paras teho on voinut tulla risperdal 1mg lääkkeestä. Tai toisena sitten 75mg venlafaxin. Kolmantena sitten 7.5mg mirtatsapin joka sekin vaikuttaa jotain, mutta en osaa kuvailla että mitä se tekee. Parantaa kumminkin oloa, mutta nuo mikään lääke ei saa päätä liikaa sekaisin, määrät on niin pieniä. Itse asiassa muisti on parantunut huimasti, mitä se muisti joskus oli. Toki ei se siltikään kunnolla toimi, mutta ei nyt oo niin väliä. Niin ja en toki tiedä miten nuo lääkkeet vaikuttaa jollain ihan toisella henkilöllä. Lääkkeet myös "tehostaa" toisiaan, ainakin kuulemma. Esim kalja ja risperdal taitavat tehostaa lamaavaa vaikutusta. Taas opamox / lyrica + etanoli (kalja) ei tainneet niin lamata, mutta meni paremmin päähän.
Alkoholi on kumminkin se kaikkein huonoin "lääke".

Etanolin vaikutukset päihteenä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Etanoli lisää aivoissa dopamiinin ja endorfiinien eritystä, estää NMDA-reseptoreita[5] sekä aktivoi GABA-A-reseptoreita.[4] Krooninen alkoholinkäyttö vahingoittaa NMDA-järjestelmiä pysyvästi.[5] Muita aineita, jotka aktivoivat GABA-reseptoreita, ovat mm. gammahydroksivoihappo, barbituraatit ja bentsodiatsepiini.[4] Muita NMDA-antagonisteja ovat mm. ketamiini, dekstrometorfaani ja fensyklidiini.

Etanoli – Wikipedia


Tuossa oli vielä jotain ihan muuta juttua, liittyen aloittajaan.

LSD on hallusinogeeni joka laajentaa käyttäjänsä tajunta- ja tunnetiloja sekä herkistää ja vääristää aistikokemuksia. Jotkut sienet ovat myös hallusinogeenejä.

Kannabis puolestaan voi olla kaikkea edellä olevaa. Se piristää, lamaannuttaa ja voimistaa myös aistikokemuksia.

Huumausaineet - Irti Huumeista ry

Lisää jotain.
Tuo voisi selittää sen miksi 200mg ketipinor tehosi?

Toimintatapa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
LSD:n, kuten muidenkin klassisten psykedeelien (DMT, meskaliini, psilosybiini), aiheuttama psykedeelinen vaikutus estyy näitä 5-HT2A-reseptoreja salpaavilla lääkeaineilla, eli tyypillisesti psykoosien hoitoon tarkoitetuilla lääkeaineilla.[10]

LSD – Wikipedia

Joku aine siis tehoaa aluksi, mutta ei enää pidemmällä käytöllä "tehoa"?

Peräkkäisinä päivinä otettuna LSD:lle kehittyy niin voimakas toleranssi muutamassa päivässä, että se menettää lähes täysin kykynsä saada aikaan psykedeelisiä vaikutuksia jopa viikoiksi. Tämän on näytetty johtuvan vaikutuspaikkojen eli 5-HT2A-reseptorien vähenemisestä hermosolujen pinnoilta muutamien päivien ajaksi. Koska vaikutuspaikkoja ei ole tarjolla, LSD ei voi saada aikaan vaikutusta tänä aikana.[11]

Terapeuttinen ja tieteellinen käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jotkin 2010-luvulla tehdyt kokeet ovat antaneet viitteitä siitä, että LSD:n avulla voitaisiin hoitaa masennusta ja alkoholismia, ja lääketieteellinen kiinnostus aiheeseen on kasvussa.[14]

Varhaiset tietokonealan kehittäjät, kuten Steve Jobs, kertoivat myös käyttäneensä LSD:tä saadakseen inspiraatiota.[18]

Steve Jobs: Hän lähti matkaan ystävänsä Daniel Kottken kanssa tarkoituksena etsiä henkistä valaistumista.[10] Hän palasi kaljupäisenä ja pukeutuneena perinteisiin intialaisiin vaatteisiin. Tänä aikana Jobs kokeili psykedeelejä luonnehtien LSD-kokemuksiaan ”yhdeksi elämänsä kahdesta tai kolmesta tärkeimmästä asiasta". Kottkesta tuli myöhemmin Applen ensimmäinen työntekijä.[11] [12]

LSD:tä on käytetty hyvin pieninä annoksina havaintokyvyn, mielialan ja keskittymiskyvyn parantamiseksi. Esimerkiksi LSD:n keksijä Albert Hofmann käytti ainetta usein tällä tavoin myöhemmällä iällään. Mikroannokset eivät aiheuta hallusinaatioita, jotka voisivat haitata työntekoa. Kokeilijat ovat sen sijaan raportoineet tehostuneesta keskittymisestä, normaalia helpommin saavutettavasta flow-tilasta ja kasvaneesta halusta elää terveellisesti. Jotkut ovat raportoineet käyttävänsä mikroannoksia mielenterveydellisiin ongelmiinsa.[20] Mikroannos vaikuttaa hillitsemällä aivojen etuosia, jotka suunnittelevat tulevaisuutta ja murehtivat menneisyyttä, jolloin henkilö keskittyy tässä ja nyt tapahtuviin asioihin. Se vaikuttaa osin samojen järjestelmien kautta kuin useimmat tunnetut masennuslääkkeet.[21]

 

[SuperEgo]

Venlafaxin on se "lääke", johon olen tällä hetkellä koukussa. Oma kokemukseni on se, että SSRI ja SNRI ovat täysin samanlaisia myrkkyjä. Mutta hyvä tietysti, jos joku kokee saavansa niistä ihan oikeaa apua.

 

[tle88]

Minä näen ihmisen pääkopan pelkkänä koneena, joka toimii kytkentöjensä varassa. Seassa pyörivät sitten ne kemikaalit, jotka mahdollistavat ne synapsien väliset vuorovaikutukset. Aivoja on vieläpä vaikea tutkia tarkasti ja yksityiskohtaisesti, koska kyseinen aina käynnissä oleva kone rikkoutuu niin kovin helposti. Eihän sinne voi mitään antureita työnnellä ja niiden avulla mitään mittailla. Ulkopuolelta tehtävä yleisen tason kemiallinen vaikuttaminen on vähän saman tason vaikuttamista, kuin mekaanisen rannekellon korjaaminen vasaralla. Tietämyksemme aivojen toiminnasta on edelleen aika alkeellisella tasolla oikeasti, ja vielä alkeellisemmalla tasolla on kykymme vaikuttaa aivojen toimintaan ulkopuolelta käsin. Nämä ovat kaikki ihan tosiasioita.

On varmasti ja ihan ehdottomasti totta, että jollain ibogaiinilla, lsd:llä tai psilosybiinillä voi olla aivojen kytkentäverkon toimintaan hyviäkin vaikutuksia, jopa erittäinkin hyviä, ja osa vaikutuksista voi olla myös enemmän tai vähemmän pysyväisluonteisia. Ne aineet voivat ilmeisesti avata uusia kytkentäratoja jotka jäävät pysyvästi toimimaan. Parhaimmillaan aineiden vaikutukset voivat olla hyvinkin myönteisiä. Painotan: Parhaimmillaan. Lääketeollisuutta taas koskevat lait ja sen sellaiset vaatimukset yleisestä vaikuttavuudesta, jolloin on selvää, etteivät heidän tuotteensa voi olla niin spesifisiä. Niiden on tilastollisesti toimittava useimmille, muuten ei synny sitä yleistä vaikuttavuutta. Liian haitallisia taas ne eivät saa olla kenellekään.

Haluan näin sivusta osoittaa vain yhden ajatteluvirheen seuraavan metaforan kautta: Sotasairaaloissa olevat potilaat ovat tyypillisesti haavoittuneet raajoihin. Siitä voisi syntyä ajatus, että raajoihin loukkaantuminen on sodan ikävä sivutuote ja lopputulos, ja asioita voisi parantaa lisäämällä raajoihin lisää suojuksia ja panssareita. Tajuamatta vain jää, että ne jotka haavoittuvat keskivartaloon, eivät edes päädy sinne sotasairaalaan ihmeteltäväksi ja tilastoitavaksi. Tilastotiedehän on pöljimmillään tätä, täysin vajaasta todennäköisyyskentästä tehdään täysin idiootteja päätelmiä.

Kovien aivokemikaalien käytöstä ja niiden mahdollisesta siunauksellisuudesta masennuksen hoitoon voivat ja edes pystyvät raportoimaan ja kirjoittamaan vain ne ihmiset, joille ne kyseiset aineet ovat sattuneet sopineet, ja jotka ovat saaneet niistä apua. Ne muut - ne joille ne aineet eivät ole sopineet - istuvat jonkin valkoisen huoneen nurkissa, syövät räkäänsä ja istuvat omissa ulosteissaan. Ne eivät enää nettiin kirjoittele, ja älykkäinä yksilöinä pode yhä edelleen eksistentiaalista maailmantuskaa. Oman vitutuksensa miettiminen kun vaatii älyä ja kykyä itsensä analysoimiseen. Tuon kyvyn voi myös menettää, eivätkä kaikki saa edes sitäkään kykyä omana synnyinlahjanaan. Oikeastaan: Edes suurin osa ei saa. Aiheen aloittaja on saanut. Minusta sitä kykyä ei kannata enää uudelleen riskeerata.

Kovien aivokemikaalien käytössä piilee riski. Riski, joka on niin suuri, ettei esim, lääketeollisuus voi niitä edes ottaa. Mikään hoito ei voi olla oikeasti pahempaa kuin se tauti mitä sillä yritetään hoitaa, eikä masentuneita ihmisiä voida hoitaa siten, että puolet paranee ja se toinen puoli potilaista tuhoutuu aivan täysin.

Aiheen aloittaja sai aivoilleen apua aikaisemmasta kovan aivokemikaalin yhdestä ainoasta käyttökerrasta. Kenelläkään ei voi olla sitä oikeaa tietoa siitä, että toimisiko haluttu huonojen ja masennusta aiheuttavien kytkentäratojen resetointi tapahtuma uudelleen ja sillä nimenomaisella ja tarkasti halutulla tavalla. Aivojen verkon kytkentöihin voi vaikuttaa myös muulla tavalla, oppimisen ja toistojen avulla. Sitähän nämä mielenhallinta -jutut perimmiltään ovat. Toiston avulla voidaan yrittää opettaa sille omassa pimeydessään marinoituvalle kädellisen urospuolisen nisäkkään neuroverkolle uusia toimintatapoja. Tapoja, joiden lopputuloksena se verkko ja sen ajoalusta tuntisivat olevansa enemmän onnellisia. Katsoisin omasta itsestä lähtöisin olevan jonkinlaisen mieluisan harrastetoiminnan olevan huomattavasti paljon vaarattomampaa, kuin kokeilla uudestaan kovien aivokemikaalien vaikutusta omaan ainutkertaiseen neuroverkkoonsa. Polynesialaiset sanovat, että miehen rikkauden mitta on siinä, kuinka paljon aikaa hänellä on itselleen. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän totena pidän tuota ajatelmaa.

Koska kirjoitat tänne, olet keskimääräistä fiksumpi. Järkevä toiminta perustuu voiton odotusarvoon ja riskianalyysiin. Mitä voit voittaa ja mitä voit hävitä. Sinulla on työ, vaimo, lapsia ja koti. Lisäksi Sinulla on aivot, jotka edes kykenevät tuntemaan maailmantuskaa ja masennusta. Minä en laittaisi noita panokseksi rulettiin, jonka voittona olisi "hiukka vähemmän vitutusta tässä mielipuolisessa maailmassa".

Oletko sortunut tähän "lapsiperhe helvetin" pyörittämiseen ? Ei aikuisen miehen tarvitse lasten kanssa mennä pulkkamäkeen. Se toiminta on lapsille, eivätkä he oikeasti tarvitse siihen aikuisten apua. Leikkikö muka oma isäsi kanssasi pulkkamäessä? Minun isäni ei todellakaan leikkinyt, enkä minä kuitenkaan ajattele, etteikö hän olisi minusta välittänyt tai minua rakastanut. Nyt järkeä käteen sen ajankäyttämisen kanssa. Et voi auttaa vaimoasi etkä lapsiasi, ennen kuin osaat edes itse auttaa itseäsi. Itsesi auttamiseen tarvitset aikaa itsellesi. Ei se sitä tarkoita, että luuhaat illat jossain omissa harrastuksissasi, ja vaimo hoitaa kaikki ikävät kotiasiat ja muut velvollisuudet yksinään. Voi sitä kotonaankin olla ihan rauhassa, sitä varten pennuille yleensä on omat huoneet ja eri tilat kuin aikuisille. Näin nämä asiat ennenkin hoidettiin, ja se ratkaisu toimii kyllä myös tänäkin päivänä. Kotona on mennyt jotain pieleen, elleivät aikuiset saa olla rauhassa omilta lapsiltaan. Ratkaisu tähän mielettömyyteen ei voi olla kovien aivokemikaalien aiheuttama aivojen resetointi. - Mieti nyt tätä asiaa uudestaan tästä näkövinkkelistä.

Ratkaisu on vaikka muuttaa maalle ja omakotitaloon. Pennut ovat enemmän silloin suojassa piripäiltä ja pedofiileiltä ja kaikelta sellaiselta. Pidentyneen työmatkan aikana sitä voi ajatella asioita, ja suunnitella kaikenlaista. Pihan perälle autotalli ja sinne ylinen, myöhemmin änkyrät teinit voi keilata sinne häiritsemästä. Myös makuuhuoneesi kuuluu pelkästään Sinulle ja vaimollesi, ja siitä tehdään penikoille täysin kielletty alue. Jumalauta, laakamadonkin saa oppimaan kääntymään T-risteyksistä aina vain yhteen suuntaan. Minusta ihmiset eivät tajua enää mistään mitään, ja he lähinnä itse aiheuttavat oman helvettinsä, jossa he eivät sitten enää jaksa. Et kai ole mennyt tekemään tätä virhettä ? Pyörit omassa elämässäsi kuin pyykki kuivausrummussa ? Tuollaisestahan masentuu aivan kuka tahansa. Näe VAIVAA siihen, että Sinulla on hyvät ja lämpimät välit vaimosi kanssa. Kun on sitä keskinäistä rakkautta, niin sen avulla sitä jaksaa kummasti. Kai olet valinnut vaimosi niin, että kykenet hänelle puhumaan pääsi sisällä olevista asioista ? Se on vähän huonompi juttu, jos hän on kovin paljon itseäsi tyhmempi. Älykkään miehen pitää ymmärtää hankkia itselleen vielä itseäänkin älykkäämpi vaimo.

En minä tiedä, lohduttaako tämä yhtään, jos sanon, että myös meillä muilla miehillä on pimeitä ajatuksia. Idiotismihan kukkii joka paikassa kuin rikkaruoho. Minä en viitsi enää katsoa esim. ylen uutisia enkä lukea oikeastaan sanomalehtiäkään. Maailma ei kestä kovin tarkkaa tarkastelua. Et voi sitä parantaa etkä korjata. Se mitä voit tehdä, on yrittää luoda se oma pieni paratiisi teille itsellenne. Lisää rakkautta vaimon kanssa, ja kaikki paha pitää yrittää jättää portin taakse. Kotona ei sanota pahasti eikä vittuilla, ei kenelläkään eikä koskaan. Ostakaa vaikka purjevene, ja alkakaa viihtyä vesillä. Kotona pesiminen on myös ihan hyvä ratkaisu. Osta itsellesi autotalliin vaikka sorvi ja hitsausvälineet, ja opettele käyttämään niitä. Yritä löytää innostumista asioihin. Ja kun joku asia on koluttu läpi ja puhki, niin sitten otat seuraavan mielenkiinnon kohteen, etkä hirtä itseäsi yhtään mihinkään ismiin tai asiaan. Kyllä maailmassa opittavaa riittää enemmäksi kuin yhdeksi ihmisiäksi, ja sitä pitemmälle Sinun ei tarvitsekaan murehtia.

T -.-

===

En tiedä, että lähetänkö tätä edes... Minusta on niin, että kaikki erilaiset tuntemukset ihan kuulumalla kuuluvat ihmisen elämään. On ihan normaalia, että välillä vituttaa, ja aika rankastikin. On myös ihan normaalia surra. On normaalia, että paikkoja kolottaa. On normaalia, että sitä vanhenee ja sekin välillä sitten ihan vituttaa, kun tajuaa olevansa kuolevainen. Eihän tässä edes ehdi tehdä mitään, ja kaikki jää kesken. Kasvaminen on sitä, että nämä asiat älyää ja tajuaa, ja että sitä oppii nämä asiat hyväksymään. On jotenkin hyvin nykyaikainen harha, että joka asiaan pitäisi olla lääke. Kyllä elämään hoito on, mutta sen nimi on kuolema. Ei siihen kenelläkään ole kiire. Koska millään ei ole todellista oikeaa tarkoitusta sen enempää kuin on metsässä kiven päällä olevalla sammaleella, niin mikä tahansa asia minkä keksit on aivan yhtä hyvä elämän tarkoitus kuin jokin toinenkin. Kenelläkään ei ole oikeasti oikeaa ratkaisua elämään. Ei elämä ole mikään kysymys, johon olisi olemassa jokin vastaus. Tyhmä on se joka ei tätä tajua.

Viekkaat papit ja muut jonnin joutavat perkeleet kyselevät aina sen elämän tarkoituksen perään. Siitä syntyy se harha, että elämällä muka olisi jokin tarkoitus, se tarkoitus olisi hukassa, ja että sen voisi löytää. Tuo on klassinen virhe kysymyksestä joka jo itse sisältää sen oman vastauksensa. Tuon kysymyksen kun vahingossa imaisee sieluunsa, niin pahan olon määrä on varmasti maksimoitu. Eihän sitä sen jälkeen ihmispolo muuta tee kuin märehdi sitä asiaa. - Älä tee niin.

Heitä helevettiin se asioiden liika miettiminen ja vatvominen ja jatka matkaasi. Tapa vaikka aseella pieniä suloisia ja pörröisiä eläimiä, ja syö ne. Syötä niitä vaimollesikin. Anna hänelle toisinaan kasvien irti leikattuja sukuelimiä ja kopaise häntä pyllystä. Elämän pienet onnenhetket koostuvat tuollaisista asioista. Jos tästä tekee tämän vaikeampaa, niin mikään määrä lääkkeitä ei vain riitä.

-.-

 

[SuperEgo]

Mitkä vitun "kovat aivokemikaalit"? Niin fysiologiset, henkiset kuin sosiaalisetkin haitat huomioineiden tutkimusten mukaan psilosybiinisienet ovat yleisesti käytetyistä "päihteistä" kaikkein haitattomimpia. Toisessa ääripäässä on alkoholi, jota voi ihan perustellustikin pitää "kovana aivokemikaalina".

Edelleenkään en suosittele kenellekään mitään, mutta jotain rajaa nyt taas perkele noihin juttuihin. Räkäänsä syövät paskassa istujat, voi jumalauta. Kohta joku varmaan kertoo, kuinka serkun kissan kaima luuli itseään appelsiiniksi ja kuori itsensä.

EDIT: typo

 

[Halpuuttaja]

Kovien aivokemikaalien käytöstä ja niiden mahdollisesta siunauksellisuudesta masennuksen hoitoon voivat ja edes pystyvät raportoimaan ja kirjoittamaan vain ne ihmiset, joille ne kyseiset aineet ovat sattuneet sopineet, ja jotka ovat saaneet niistä apua.

Sekä lukuisat kliinistä lääketieteellistä tutkimusta tekevät tiedemiehet.

Kovien aivokemikaalien käytössä piilee riski. Riski, joka on niin suuri, ettei esim, lääketeollisuus voi niitä edes ottaa. Mikään hoito ei voi olla oikeasti pahempaa kuin se tauti mitä sillä yritetään hoitaa, eikä masentuneita ihmisiä voida hoitaa siten, että puolet paranee ja se toinen puoli potilaista tuhoutuu aivan täysin.

Kohdassa 53.48-54.45 yksi johtavista "kovien aivokemikaalien" tutkimusprofessoreista puhuu juuri tästä uhkakuvasta:



Huom. Tämä koskee siis tarkasti kontrolloituja laboratorio-olosuhteita, joihin osallistuneet koehenkilöt oli seulottu esim. psykoottisen alttiuden suhteen. YMMV.


On muuten ihan totta, että lääketeollisuus ei tutki psykedeelejä, mutta se ei johdu siitä, että se pelkäisi niiden haittavaikutuksia. Se ei tutki niitä, koska se ei voi tienata niillä. Psykedeeleillä hoidettaessa lääkettä annetaan potilaalle n. 1-5 kertaa, eli lääkeaineen menekki on hyvin vähäistä. Lääketeollisuus haluaa myydä tuotteita, joita käytetään päivittäin ja pitkään. Jos päässäni olisi rullallinen foliota, saattaisin jopa väittää, että lääketeollisuus ei halua psykedeelejä tutkittavan, koska se pelkää pikemminkin sitä, että ne toimivat paremmin kuin nykyiset heidän nykyiset masennuslääkkeetnsä, jotka ovat melkoinen hittituote.

 

[jm82]

Wikin mukaan LSD on luokiteltu vähemmän aitalliseksi kuin tupakka tai alkoholi. Lisäksi yliannostusta ei pitäisi voida saada. Eikä pitäisi aiheuttaa fyysistä riippuvuutta.

Toki itsemurhan "vaara" ei kuulosta kovin kivalta.
Vähän taas kirjoittaminen lipsahti:
Kohtalokkaisiin tapaturmiin voi joutua vaikka töissä ja siksipä en olekaan enää töissä vaan kuntoutuksessa. Ja siis tapaturmiin ilman yhtään mitään lääkkeitä, aineita tai päihteitä. Paniikkihäiriökin tuli ihan ilman mitään aineita, eli ei niitä "mömmöjä" aina tarvitse ottaa. Riippuu vain kuormituksesta ja stressistä minun mielestä, jos "pää leviää"? Ei siis kannata kuormittaa itseään liikaa. Ja esim yövuoroa ei saisi missään tapauksessa tehdä. Se ei ole terveellistä. Esim unirytmi kärsii vuorotöistä. Alkoholia en itse pidä kovan "vaarallisena" jos käyttö vain on kovin vähäistä tai ei ollenkaan. Tupakka taas, ei kannata pilata päätä polttamalla. Lopettaminen aiheuttaa kai ahdistavaa oloa? Ainakin työkaverit oli tosi äkäisiä kun ne yritti lopetella polttamista? No samapa tuo, itse en enää sinne puljuun koskaan mene, se touhu on nähty ja sitä oma terveys ei tule millään kestämään.

Niin siis kiellettyjä nuo on, kai siihenkin sitten joku oikea syy on.

Haittavaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Potentiaalisesti tappava annos on kymmeniätuhansia kertoja suurempi kuin normaaliannos. LSD ei aiheuta fyysistä riippuvuutta tai vieroitusoireita. Mahdollisuus psyykkiseen riippuvuuteen on olemassa, vaikka se kehittyy vain pienelle osalle LSD:n säännöllisistä käyttäjistä. Vuonna 2015 julkaistussa tutkimuksessa ei löydetty yhteyttä LSD:n ja sen kaltaisten meskaliinin ja psilosybiinin käytön sekä erilaisten mielenterveysongelmien välillä. Ison-Britannian parlamentin alainen tieteellinen elin Science and Technology Select Committee laati vuonna 2006 kattavan luokittelun päihteiden suhteellisesta haitallisuudesta ihmiselle. Siinä LSD on luokiteltu vähemmän haitalliseksi kuin kannabis, tupakka ja alkoholi.

LSD:llä voi olla joitain vaarallisia psyykkisiä vaikutuksia. Se voi aktivoida piileviä psykoottisia häiriötiloja. Hallusinatorisissa ajatushäiriöissä voi joutua kohtalokkaisiin tapaturmiin. Kauhutilat saattavat aiheuttaa tuskaisuutta ja paniikkitiloja, joskus väkivaltatekoja tai itsemurhia.[24] Ahdistava käyttökokemus eli ”paha matka” voi joillain käyttäjillä jäädä päälle ja altistaa traumaattisille stressihäiriöille ja skitsofreniaa muistuttavalle sairaudelle. LSD:n käyttö voi pahentaa siitä riippumatta syntynyttä psykoosia ja mahdollisesti aiheuttaa sellaista.[3]

LSD – Wikipedia

 

[jm82]

On muuten ihan totta, että lääketeollisuus ei tutki psykedeelejä, mutta se ei johdu siitä, että se pelkäisi niiden haittavaikutuksia. Se ei tutki niitä, koska se ei voi tienata niillä. Psykedeeleillä hoidettaessa lääkettä annetaan potilaalle n. 1-5 kertaa, eli lääkeaineen menekki on hyvin vähäistä. Lääketeollisuus haluaa myydä tuotteita, joita käytetään päivittäin ja pitkään. Jos päässäni olisi rullallinen foliota, saattaisin jopa väittää, että lääketeollisuus ei halua psykedeelejä tutkittavan, koska se pelkää pikemminkin sitä, että ne toimivat paremmin kuin nykyiset heidän nykyiset masennuslääkkeetnsä, jotka ovat melkoinen hittituote.

Itse olen samaa mieltä. Juuri verrattuna joidenkin lääkkeiden aloitukseen ja siihen melko hyvään tehoon.

Lääke pitäisi tehota nopeasti. Jos ei tehoa, niin ei kannattaisi syödä koko lääkkeitä? Huono vain olla ilman lääkkeitä koska olo olisi kokonaan ilman lääkkeitä melko varmasti kohtalaisen huono. Sellaista ainakin epäilen kun olen kokeillut.

Toisaalta sitten vakuutusyhtiön lakipykälät menee niin että mulle määrätyt lääkkeet täytyy hakea ja ne täytyy syödä. Jos en käytä, niin eläkettä (kuntoutustukea) ei makseta ollenkaan. Eli lain mukaan on pakko syödä että saa rahaa ja toisaalta sitten kyllä saa ne lääkkeetkin ostettua niillä rahoilla. Muistelen että suomen lain mukaan täytyy olla "hoitomyönteinen" että saa yhtään mitään rahaa. Ei nyt tule mieleen että mistä sen jutun luin.

Itse lähtisin kokeiluun. Mutta psykoottisuuden takia en pääsisi kokeiluun. Lisäksi paniikkihäiriötä melko varmasti tulisi. Se ralli tai mikä olikaan, olisi silti kiva kokea

 

[oestrus taurus]

On varmasti ja ihan ehdottomasti totta, että jollain ibogaiinilla, lsd:llä tai psilosybiinillä voi olla aivojen kytkentäverkon toimintaan hyviäkin vaikutuksia, jopa erittäinkin hyviä, ja osa vaikutuksista voi olla myös enemmän tai vähemmän pysyväisluonteisia. Ne aineet voivat ilmeisesti avata uusia kytkentäratoja jotka jäävät pysyvästi toimimaan. Parhaimmillaan aineiden vaikutukset voivat olla hyvinkin myönteisiä. Painotan: Parhaimmillaan. Lääketeollisuutta taas koskevat lait ja sen sellaiset vaatimukset yleisestä vaikuttavuudesta, jolloin on selvää, etteivät heidän tuotteensa voi olla niin spesifisiä. Niiden on tilastollisesti toimittava useimmille, muuten ei synny sitä yleistä vaikuttavuutta. Liian haitallisia taas ne eivät saa olla kenellekään.

.....Poistettu 1 kappale "sotasairaala".

Kovien aivokemikaalien käytöstä ja niiden mahdollisesta siunauksellisuudesta masennuksen hoitoon voivat ja edes pystyvät raportoimaan ja kirjoittamaan vain ne ihmiset, joille ne kyseiset aineet ovat sattuneet sopineet, ja jotka ovat saaneet niistä apua. Ne muut - ne joille ne aineet eivät ole sopineet - istuvat jonkin valkoisen huoneen nurkissa, syövät räkäänsä ja istuvat omissa ulosteissaan. Ne eivät enää nettiin kirjoittele, ja älykkäinä yksilöinä pode yhä edelleen eksistentiaalista maailmantuskaa. Oman vitutuksensa miettiminen kun vaatii älyä ja kykyä itsensä analysoimiseen. Tuon kyvyn voi myös menettää, eivätkä kaikki saa edes sitäkään kykyä omana synnyinlahjanaan. Oikeastaan: Edes suurin osa ei saa. Aiheen aloittaja on saanut. Minusta sitä kykyä ei kannata enää uudelleen riskeerata.

Herätäänpäs nyt siihen, että mainittu joukkohan on tässä alimmaisessa määrittämätön. Ensimmäisen, lainatun kappaleen ensimmäiseen lauseeseen sisältyy tietty määritelty joukko. Kontekstissahan on eroa, miten sen lukee.

Mielestäni jos nyt tarkemmin uudelleen arvioidaan, eikö ollutkin aika turha kiehua?

Sen olen kyllä huomannut, että objektiivinen selitys ja lukeminen on monesti vaikeaa (esim. itselleni pitää pää kylmänä professori Heikki Hiilamon ehdotuksista, jotka kumminkin ovat sitten lopulta "nieltävä".).

 

[ttm]

Niin siis kiellettyjä nuo on, kai siihenkin sitten joku oikea syy on.

Jos tämä asia oikeasti kiinnostaa, suosittelen tutustumaan tähän teokseen: Home

 

[SuperEgo]

Niin siis kiellettyjä nuo on, kai siihenkin sitten joku oikea syy on.

On toki syy, joskaan ei mitään eettisesti hyväksyttävää, moraalifilosofisesti perusteltua tai kansanterveyteen millään lailla liittyvää syytä. Eikä varsinkaan syytä, joka kävisi lähimainkaan yhtä painavasta argumentista kuin yksilön itsemääräämisoikeus.

"Huumeiden" vastainen sota sai alkunsa Yhdysvalloissa syistä, jotka liittyivät ensisijaisesti lääkefirmojen kaupallisiin etuihin ja toissijaisesti hihhuliuskontoon. Aihetta käsittelee esimerkiksi Thomas Szaszin sangen suositeltava klassikkoteos Our Right to Drugs. Sam Harrisin (Batmanin nykyisen arkkivihollisen) kirjassa Uskon loppu on luku, joka käsittelee erittäin ansiokkaasti juuri uskonnon osuutta asiaan.

 

[jm82]

Jos tämä asia oikeasti kiinnostaa, suosittelen tutustumaan tähän teokseen: Home

Kyllä tavallaan kiinnostaa, mutta sitten en kumminkaan voisi vaikuttaa asiaan millään tavalla. Se vähän syö sitä kiinnostusta pois.

Aiheeseen liittyen luin niistä psykooseista jotain. Itsellä ei ainakaan sitä Skitsofreniaa ole. Mutta näköjään sellainenkin on olemassa kuin harhaluuloisuushäiriö.

Muuta psykopatologiaa ei yleensä esiinny; ajoittaiset masennusoireet ovat mahdollisia, ja haju- tai tuntoharhoja voi joissakin tapauksissa kehittyä.

Diagnostiset kriteerit:

A. Esiintyy harhaluulo tai joukko toisiinsa liittyviä harhaluuloja, jotka ovat muita kuin tyypillisesti skitsofreenisiksi F20.0-20.3:n yleisissä kriteereissä G1.1, G1.b tai G1.d määritellyt (harhaluulot siis eivät ole täysin mahdottomia tai kulttuuriin sopimattomia). Tyypillisesti ne ovat vainoamis-, suuruus-, mustasukkaisuus- ja seksuaalisuusharhaluuloja tai luultuun ruumiilliseen sairauteen liittyviä harhaluuloja.

E. Masennusoireita (tai jopa masennustila, F32) voi ajoittain esiintyä, edellyttäen, että harhaluuloja ilmenee myös silloin, kun mielialahäiriötä ei esiinny.

Varsinaisen harhaluuloisuushäiriön tärkein oire on pysyvä harhaluulo, joka muistuttaa lähinnä päähänpinttymää eli pakkomiellettä. Häiriö on psykoottinen tila, koska mitkään vastakkaiset todistelut eivät voi horjuttaa uskoa harhaluuloon, ja havainnot tulkitaan aina tukemaan harhaluuloa. Harhaluuloisuushäiriössä harhaluulot ovat varsin erilaisia kuin skitsofreniaan liittyvät harhaluulot. Skitsofreniassa harhaluulot ovat yleensä kummallisia ja absurdeja – harhaluuloisuushäiriössä ne saattaisivat sinänsä olla jotenkin mahdollisia mutta luultavasti epätodennäköisiä. Ongelmana on etenkin se, ettei aina voida olla varmoja siitä, onko harhaluulossa perää vai ei.

Harhaluuloisuushäiriö – Wikipedia

 

[ttm]

"Huumeiden" vastainen sota sai alkunsa Yhdysvalloissa syistä, jotka liittyivät ensisijaisesti lääkefirmojen kaupallisiin etuihin ja toissijaisesti hihhuliuskontoon. Aihetta käsittelee esimerkiksi Thomas Szaszin sangen suositeltava klassikkoteos Our Right to Drugs. Sam Harrisin (Batmanin nykyisen arkkivihollisen) kirjassa Uskon loppu on luku, joka käsittelee erittäin ansiokkaasti juuri uskonnon osuutta asiaan.

Tuo Johann Harin Chasing the Scream on erittäin hyvä teos myös. Tuon sodan syntysyistä ei tule unohtaa myöskään puhdasta rasismia.

Kyllä tavallaan kiinnostaa, mutta sitten en kumminkaan voisi vaikuttaa asiaan millään tavalla. Se vähän syö sitä kiinnostusta pois.

Mjoo, jos ei kuitenkaan kiinnosta selvittää asiaa, niin ei kannata käyttää argumenttina, että "ei ne ihan syyttä ole laittomia". Selvittämisen jälkeen ei tarvitse.

 

[jm82]

Niin. Tulihan se selitys jo ja uskon sen. Sen takia ei kiinnosta erityisemmin paneutua, koska silti ne pysyvät laittomina. Enkä sille mitään mahda. Hyviä aineita varmasti olisi!

LSD taitaa olla jokapuolella kielletty? Sienet taas ei ole kiellettyjä kaikkialla, eli saatavuus parempi? LSD:tä oli vain lääketieteelliseen kokeiluun ja sinnekin hyvin hyvin rajoitetusti?

Tuossa oli jotain että miten aine vaikuttaa:
LSD - Yksi kohta:

Muutoksia persoonallisuudessa, sekavuutta, paranoidi-, paniikki- ja pelkotiloja, joihin liittyy mielenterveyden menettämisen, hallinnan kadottamisen tai kuoleman pelkoja. [1] [3]

Tuli vaan mieleen että voihan se persoonallisuus muuttua aivan ilman mitään aineita? Itselle ainakin on sattunut niin ja kuulemma samoin isälle nuoruudessa. Eli ei ole mitenkään kovin erikoista? Vai onko, en oikeastaan yhtään tiedä?

Toki (vahvasti) aistiharhoja aiheuttava aine "kiihdyttää" muutosta? Sehän nyt varmaan on aivan selvä juttu? Toki joku muukin voi saada muutoksen mieleen? Esim suuri muutoksen halu? Paine ja stressi? Tai sitten joku aivan muu jota vain en ole huomannut itse?

 

[ttm]

parin vuosikymmenen helvetin ja vittumaisen pompottelun ja kyykyttämisen jälkeen olen valmis kokeilemaan melkein mitä tahansa

Mitens säännöllinen meditointi ja tietoisuustyöskentely?

Taitaa olla avainsanana "melkein" - kunhan se ei vaadi pitkäjänteistä sitoutumista ja työskentelyä. Onhan toki kyseessä asia, jonka vaikutukseen länsimainen lääketiede ei juuri usko, eikä lääkäri siihen kannusta joten ehkä sitä punnitsee, että entä jos teen turhaa työtä, kun ei ole mikään muukaan auttanut. Omaksi onnekseni olin itse siinä tilanteessa, että olin valmis kokeilemaan mitä tahansa - välittämättä siitä, että siinä voi vierähtää aikaa, olihan tuota aikaa jo vierähtänyt kaikessa muussakin, mistä ei ainakaan ollut koskaan ollut mitään hyötyä. Ehkäpä Siddhartha Gautama tosiaan havahtui johonkin, joka on kenen tahansa ihmisen saavutettavissa?

 

[oestrus taurus]

Ehkäpä Siddhartha Gautama tosiaan havahtui johonkin, joka on kenen tahansa ihmisen saavutettavissa?

On käsittääkseni olemassa pienemmässä määrin sellainen persoonaryhmä, joka ei kykene omin päin muodostamaan havainnoistaan loogisia johtopäätelmiä ja kokemuksia. Nämä ovat varsin passiivisia sekä sidottuja yhteiskuntaansa. Niin kapitalismissa kuin sosialismissa. Omavaraiskunnissa he eivät tulisi toimeen. He ovat alttiita esim. yleiselle motolle: "Ihminen on laumaeläin". Se joka on enemmän tai vähemmän yleistettynä palturia, jossa ääripään todisteet ovat "erakot ja erakkomaiset kullankaivajat".

Nykyajan Gautaman pitäisikin herätä tekemään enemmän mottojen ohi itsenäisiä, itseään koskevia, havainnollisia kokemuksia, eikä luottaa julkisen sanan neuvostoon tai kaverin puheeseen. Lisäksi hänen pitäisi oppia se, että päihteet ovatkin ratkaisuna vain helpote käsittelyyn eivätkä mikään käsittelyntarpeen korvike.
Päihdyttävä käyttö on ok, kunhan sillä ei lääkitse mitään. Hyvälläkin pohjalla se voi joillekin olla ilon asia. Hyvä mieli ei ole sama, kuin raittius tai kohtuukäyttö.

Mielialalääkkeet ovat näkemyksessäni enemmän yhteiskuntaan liimautumista ja itsensä säästämistä "Gautamalaisesta havainnosta". Tällä en kumminkaan tuomitse ketään, sillä jokun tuollainen Gautamalainen tie on työläs, vaikea ja monenlaisia tavoitteista luopuva (vaikka ajallisesti voikin olla hyvinkin lyhyt). Ja uskon että on olemassa se passiivinen pieniryhmä, joka olisi hukassa ilman sitä alituista laumamieltä ja YK:ta. He eivät saa silti sosialisoida ja alistaa normeille, koska ovat hyödykkeitä koneistolle.

 

[blurris]

Yksi asia, jota en koskaan lakkaa katumasta: se, että parikymppisenä kävin hakemassa lääkäriltä SSRI-lääkkeet. Vasta myöhemmällä iällä olen tajunnut, kuinka täysin nuo oikeasti latistavat tunne-elämän. Mikään ei tunnu kunnolla miltään, mistään ei oikeasti nauti ja empatiakyky katoaa lähes täysin. Jäljelle jää lähinnä viha.

Kun lääkkeet yrittää lopettaa, huomaa taas saatanallisten viekkarien (joita ei kuulemma pitäisi kutsua viekkareiksi, heh!) jälkeen millaista on tuntea, ja siitä haluaisi pitää kiinni. Mutta jossain vaiheessa olo käy niin sietämättömäksi, että sen paskan syöminen on pakko taas aloittaa. Nuo kun nimittäin muuttavat pitkäaikaisessa käytössä serotoniiniaineenvaihduntaa pysyvästi niin, ettei ilman niitä tule enää toimeen. Pahempia koukuttajia kuin mikään heroiini, ja paljon salakavalampia myrkkyjä.

Noista kun pääsisi jotenkin eroon, loppuelämästä voisi ehkä saada vielä elämisen arvoista. Mutta helvetin huonolta näyttää. Sen verran montaa asiaa on jo kokeiltu.

Vihaan suunnattomasti nykymuotoista lääkebisnestä ja sen valtaa ihmisiin. Voisi melkein kuvitella yhden tavoitteista olevan sama kuin Doctor Whon kybermiehillä: ihmiskunnan vapauttaminen tunteista.

EDIT: puuttunut sana lisätty

Virallislääketiede Suomessa taitaa edelleenkin kiistää, että SSRI-lääkkeet aiheuttaisivat riippuvuutta?

Kohtuullinen auktoriteetti lääketieteessä, Nordic Cochrane Center kuitenkin liputtaa jo muutoksen puolesta: SSRI-lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta.

Scientist: Antidepressants cause addiction

 

[blurris]

Tuossa oli jotain että miten aine vaikuttaa:
LSD - Yksi kohta:


Tuli vaan mieleen että voihan se persoonallisuus muuttua aivan ilman mitään aineita? Itselle ainakin on sattunut niin ja kuulemma samoin isälle nuoruudessa. Eli ei ole mitenkään kovin erikoista? Vai onko, en oikeastaan yhtään tiedä?

Toki (vahvasti) aistiharhoja aiheuttava aine "kiihdyttää" muutosta? Sehän nyt varmaan on aivan selvä juttu? Toki joku muukin voi saada muutoksen mieleen? Esim suuri muutoksen halu? Paine ja stressi? Tai sitten joku aivan muu jota vain en ole huomannut itse?

SSRI lääkkeetkään ehkä mitään turvallisia ole. Pekka-Eric Auvinen veti SSRI:tä purkista kuin karkkia ja sen jälkeen tunteettomasti vaan tiputtelemaan koulutovereita kuin puluja orrelta.

Columbinen kouluammuskelussa SSRI-lääkkeillä saattoi olla iso rooli. The Real Lesson of Columbine: Psychiatric Drugs Induce Violence – Citizens Commission on Human Rights of Colorado

 

[jm82]

Virallislääketiede Suomessa taitaa edelleenkin kiistää, että SSRI-lääkkeet aiheuttaisivat riippuvuutta?

Kohtuullinen auktoriteetti lääketieteessä, Nordic Cochrane Center kuitenkin liputtaa jo muutoksen puolesta: SSRI-lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta.

Scientist: Antidepressants cause addiction

Kyllä se aivan totta taitaa olla että SSRI tai SNRI lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta. Ei niistä ole helppo päästä irti kun tulee ties millaisia oireita. On se masennuslääke sitten mikä vaan niin pois siitä on vaikea päästä? Ei kumminkaan mahdoton?

 

[jm82]

SSRI lääkkeetkään ehkä mitään turvallisia ole. Pekka-Eric Auvinen veti SSRI:tä purkista kuin karkkia ja sen jälkeen tunteettomasti vaan tiputtelemaan koulutovereita kuin puluja orrelta.

Columbinen kouluammuskelussa SSRI-lääkkeillä saattoi olla iso rooli. The Real Lesson of Columbine: Psychiatric Drugs Induce Violence – Citizens Commission on Human Rights of Colorado

Joo, totta. Muistaakseni Remeron lääkettäkin on monet ampujat käyttäneet. Mulla on sitäkin käytössä se puoliska tabletti eli 7.5mg. Remeron / Mirtazapin ei ole SSRI lääke. Mutta kaikki ne taitaa vähän samoin vaikuttaa. Sekä sitten siitä lopettamisesta voi tulla myös vakavia sivuoireita? Ei saa lopettaa ilman lääkärin lupaa?

edit:
Luulen että noilla ampujilla ja muilla on ollut myös jotain psykoottisia oireita? Maniaa? Täytyisi siis myös olla psykoosilääke. Pelkkä masennuslääke voi vain kiihdyttää sitä maniaa / hypomaniaa. Ja tiedän ihan omakohtaisesti.

 

[blurris]

Joo, totta. Muistaakseni Remeron lääkettäkin on monet ampujat käyttäneet. Mulla on sitäkin käytössä se puoliska tabletti eli 7.5mg. Remeron / Mirtazapin ei ole SSRI lääke. Mutta kaikki ne taitaa vähän samoin vaikuttaa. Sekä sitten siitä lopettamisesta voi tulla myös vakavia sivuoireita? Ei saa lopettaa ilman lääkärin lupaa?

Mirtazapin ei ole SSRI lääke. 7.5 mg Remeronia on kyllä aika vähän.

Otan itse joskus iltalääkkeeksi 3.5-5 mg Mirtaa. Paras nukahtamislääke mitä on. Ei aiheuta paskaa fiilistä päähän seuraavaksi päiväksi, ei metallin makua. Antaa levollisen yöunen. Oikein annosteltuna eli vähän ei aiheuta oikeastaan mitään haittoja. Seuraava yö meneekin usein jo luonnostaan oikein ilman apuja. Ja monta monta yötä sen jälkeen.

Kun harvoin ottaa, niin riippuvuuttakaan ei synny edes teoriassa. Käytänkin vain hyvin harvoin, silloin kun tuntuu että "nyt on ylikierrokset, uni ei meinaa tulla mutta se on tultava nyt jotta huomennakin jaksaa". Silloin leikkaan koneen kierrokset mikroannoksella mirtsaa ennen petiä.

Muutenpa en juuri lääkkeitä käyttele. Joskus kokeilin SSRI:tä. Olihan niistä apua. Lopettaminen oli työlästä. Mutta onnistuin itteni pikkuhiljaa hissaamaan kuiville.

Eipä nyt enää ole oikein lääkkeiden tarvettakaan. Masennuksestakin paranee parhaiten luonnollisesti, omia aikojaan. Sitten se pysyy yleensä pidempään poissakin tai lopullisesti poissa. Toivottavasti itse olen päässyt jälkimmäiseen olotilaan.

Itteä täytyy kyllä muistaa huoltaa kun ikää tulee.