Tämä voisi olla omasta näppäimistöstäni. Koin itse ensimmäiset ahdistus- ja paniikkioireet reilu parikymppisenä täysin tyhjästä. Mitään loogista syytä en ole oireille löytänyt vielä tänäkään päivänä. n. 6kk kamppailin tuntemuksieni kanssa kotona kunnes meinasin pyörtyä koetilanteessa auditoriossa ihmismassan keskellä. Nyt tuntemuksiin oli siis tullut mukaan myös ahtaanpaikankammo, mitä en ollut aikaisemmin kokenut. Tämän jälkeen marssin yksityispuolella lääkärille ja selitin hänelle koko tarinani. En muista enää miten hän reagoi tai sanoi mutta poistuin vastaanotolta kolmen kuukauden 10mg/pv paroksetiini kuurin kanssa. Mistään uusintakäynneistä ei ollut puhettakaan, muuta ohjetta ei annettu kuin syödä lääkkeet reseptin mukaan.
Vaikea ymmärtää miksi tämä lääkäri ei neuvonut asiassa yhtään enempää tai vaatinut uutta käyntiä kuukauden tai viimeistään kolmen kuukauden päähän kuurin loppuessa. En itse myöskään tajunnut kysellä sen enempää koska en tiennyt vielä silloin oireista tai lääkkeistä juuri mitään. Söin kuitenkin kuurin loppuun ja lopetin käytön lääkkeiden loppuessa. Vieroitusoireet olivat pahat mutta niistä selvittiin googlen avulla. Koin mielialani kuitenkin parantuneen kuurin aikana ja sen jälkeen, lääkkeen sivuoireet olivat kuitenkin todella negatiivisia. N. 5 kuukauden jälkeen oireet olivat kuitenkin palanneet ja olin taas lääkärin vastaanotolla hakemassa uutta reseptiä. Tämän jälkeen olen käynyt lähes koko SSRI- ja SNRI-kirjaston läpi (Sekä useita muita lääkkeitä) löytämättä sopivaa lääkettä, joka antaisi "normaalin" olo ilman sivuvaikutuksia. Tästä on nyt reilu 8 vuotta aikaa.
Olen itse lopettanut SSRI/SNRI lääkityksen kolme kertaa ja ollut kuivilla 1-6kk ajanjaksoja, mutta joutunut aina palaamaan lääkitykselle kun mieliala ja ahdistus/paniikki on mennyt aina lopulta pohjiin. Osa lopetuksista on ollut kontrolloituja 1-2kk ajan pienentämällä annosta 1-2 viikon välein. Näissä en ole kokenut juuri vieroitusoireita tai ne ovat olleet hyvin mietoja. Toista on kun lääkityksiä vaihdetaan lennosta toiseen, ilman että keho ja aivot pääsevät puhdistautumaan edellisistä myrkyistä. Reilu kuukausi sitten lääkitystäni vaihdettiin 20mg paroksetiini pilleristä päivässä 30mg mirtazapiiniin. Näissä vieroitusoireet ovat pahimmillaan ja erityisesti paroksetiinin kanssa vaikeimmat ainakin minulla. Oireita ovat mm. ajoittaiset sähköiskun tuntemukset päässä, pyörtymisen tunnetta liikuttaessa päätä tai vaihtaessa katsetta eri suuntaan. Nämä kestävät n. 2 viikon ajan kunnes katoavat hiljalleen pois. Muista kuitenkin että oireet voivat olla hyvin yksilöllisiä.
Mulla ensimmäiset ahdistus- ja paniikkikohtaukset huomattiin vuosi sitten kun olin psykologin vastaanotolla työkykyarviota varten. Olin 33, eli mulla "tauti" puhkesi noin 12 vuotta myöhemmin.
Paniikkihäiriössä on tosiaan "pyörtymisen riski". Joku varmaan voi ihan oikeastikin pyörtyä. Eli kyse ei ole pelkästään siitä mahdollisen pyörtymisen pelosta. Toki mukana voi ilmeisesti vielä olla kuoleman pelko? Mulla ei ole onneksi sitä kuolemaan viittaavaa tunnetta ollut. Mulla on tullut kanssa säikähtämisen / kuoleman tunne säikähtämisestä. Mutta ei kuitenkaan ahtaanpaikan kammoa. Ehkä aivan lievä korkeanpaikan kammo, mutta se on niin lievä että ei haittaa tosiaankaan yhtään.
Paniikkihäiriöön auttaisi psykologin pitämä terapia, tai sitten jonkun muun siihen koulutetun henkilön (hyvän psykiatrin) terapia tai opastus. Pelkkä lääke ei tosiaankaan kunnolla auta, ei varsinkaan jos lääke lopetetaan -> tilanne "normalisoituu" eli paniikki tulee taas. Paniikkihäiriössä auttaa paljon se tieto että tilanne on "normaali", paniikkihäiriön paniikkikohtaukseen ei kuole, vaikka se voisikin siltä tuntua. Paniikkikohtaus kestää yleensä lyhyen aikaa ja menee ohi. Mulla kerran tuli paniikkikohtaus joka sitten laukaisi aika vahvan migreenin nopeasti, eli vasen (mulla) puoli päästä tuli kipeäksi ja vasemmasta kädestä lähti tunto, samoin vasemmasta puolesta päästäkin lähti tunto, sekä suusta / kielestä. Paniikkikohtaus kesti ulkopuolisen mukaan vain 5 minuuttia. Se migreeni mulla on ollut jostain ala-asteen 5 luokalta asti muistin mukaan. Migreeniä ei ole diagnosoitu. Samoin äitillä ja papalla on migreeni. Mulla tulee lisäksi se ennäkko-oire eli aura. Migreenistä ei ole ollut mitään haittaa koskaan. Ainut että pää on aivan saakutin kipeä. Sekä aura haittaa näkökykyä. Nyt masennuslääkkeet estävät tuon migreenin kokonaan (mirtazapin, venlafaxin ja risperdal). Psykoottiset oireet tulevat sitten toiselta puolelta suvusta eli isän puolelta (tietääkseni). Toki kaikki muut on terveitä, ja itse olen onneksi ainut sairas
Ainakin tietääkseni.
Mä sain ensimmäiset lääkkeet syksyllä 2015. Ensimmäinen lääke oli 100-200mg ketipinor psykoottiseen olotilaan, unilääkkeeksi (purkin selite), sekä keskivaikeaan masennukseen. Sairasloman syy on / oli siis keskivaikea masennus (ilman psykoottisia oireita) ja nykyisin vakava masennus ilman psykoottisia oireita.
Ketipinorin lisäksi tuli sitten Cymbalta (SNRI) lääke. Tehokas lääke, mutta haittavaikutukset oli liian voimakkaat (täydellinen laukeamattomuus). Vaihdettiin lennosta Brintellix (serotoniinimodulaattori ja -stimulantti) lääkkeeseen, lääkkeellä ei ollut mitään tehoa. Ei tehonnut, viikon olin ilman lääkettä ja vaihdettiin 45mg mirtatsapiiniin.
Lääkäri sanoi että koska mirtatsapin väsyttää, niin voin lopettaa ketipinor lääkkeen syömisen. Vähensin määrää 100 -> 75 -> 50 -> 25mg viikon välein. Ilman lääkärin ohjetta. Tuota lääkettä ei voinut lopettaa seinään, koska silloin ei olisi saanut ollenkaan nukuttua, on siis "koukuttava" lääke. Tehokas psykoottisuuteen ja tehokas myös uneen (100-200mg). Mirtatsapiinia en muistaakseni koskaan syönyt noin isoa annosta, vaan puoliskaa tai neljäsosaa tablettia (11mg).
Halusin sitten vain Cymbalta lääkkeen takaisin ja lääkäri antoi tilalle kokeiluun Venlafaxin lääkkeen. En kumminkaan lopettanut Mirtazapinia, koska lääke oli niin hyvä. Määrä vain pienennettiin puoliskaan tablettiin eli 7.5mg. Pieni määrä eli 7.5mg auttaa unettomuuteen kaikkein parhaiten. Iso määrä ei välttämättä nukuta aivan niin paljon. Saisin syödä myös 15mg annosta jos haluaisin.
Mulla venlafaxin annos kuuluisi olla 225mg mutta jo 75mg tehoaa ihan riittävästi. Lisäksi on 1-2mg risperdal. Ilman venlafaxinia tulee se paniikkihäiriö / +vakava ahdistus ja näkö sumentuu / heikentyy, eli en nää sitten enää kunnolla. En toki ole yrittänyt lopettaa venlafaxinia, eli en tiedä tulisiko nuo mainitut oireet sitten oikeasti vielä takaisin jonkun ajan päästä. Koen että en ole ollut koskaan ikinä oikeasti masentunut. Toisaalta sitten olen voinut olla psykoottisesti masentunut tai sitten toisaalta hypomania. Ei ole ollut psykiatrin kanssa puhetta, mutta nyt epäilenkin että voisin kärsiä ehkä harhaluuloisuushäiriöstä (erilaisia psykoottisia vahvoja harhakäsityksiä). Työterveyslääkärille jo jotain siihen viittaavaa kerroinkin. En kumminkaan skitsofreniasta, koska se olisi varmasti jo osattu huomata.
Muistaakseni Cymbaltan lopetus sai aikaan sähköiskuja, mutta ei ne sähköiskut mitään pahoja olleet. Jotain kumminkin.
Olen pysynyt "kokeilumielessä" vähentämään venlafaxinia 225mg -> 37.5mg ja siitä ei ole tullut vielä mitään "heittoa" tai mitään kummempia ongelmia. Toki ihan hyvän olon kannalta olen syönyt aina säännöllisesti, eli joka päivä vähintään 37.5mg. Nyt tuplat eli 75mg (puoliska 150mg tabletti). Eli 3 pientä tablettia aamulla, 3 illalla ja seuraavana päivänä aamulla 6kpl pitkävaikutteisessa kapselissa. Venlafaxinin pitkävaikutteista depotkapselia ei saisi avata. 150mg venlafaxinissa on 12kpl kapselin sisällä. 75mg on 6kpl samanlaisia kapselin sisällä. Jos siis aikoo vähentää, niin 75mg kapselistä voi vähentää periaatteessa määrää 6 -> 5 kpl. Eli lopettamisen saa tehtyä erittäin loivasti jos vain haluaa. Kapselin saa avattua ja suljettua helposti. Ainoastaan yksi kapseli on mennyt "palasiksi". Tai jos alkaa päässä heittämään liikaa, niin voi ottaa vaikka 150mg, niin olo pitäisi kyllä alkaa (ihmeen nopeasti) helpottamaan. Vaikutus voi tulla esim 5 tunnin päästä tai seuraavana päivänä (nukkumisen jälkeen)? Tuo on siis aivan mutua. Kannattaa kysyä omalta lääkäriltä / psykiatrilta miten kuuluu toimia.
, eli mieheen, poikkeuksena erittäin fiksut nuoret naisopettajat). Ehkä se voi olla lähtöisin vanhasta 5-6 luokan opettajasta joka oli 50V (jotain 4-5 kertaa oma ikä). Poltti salaa tupakkia, mutta oli tiukka ja erittäin hyvä ja "fiksu" opettaja. Onhan niitä muitakin hyviä opettajia toki ollut. Esim matematiikan ja äidinkielen opettajat yläasteella.
