Jokaisen miettiä niitä omia tavoitteitaan sille tietynlaiselle finanssikäytökselle.
Jos nyt ajattelen normaalin ihmisen elämänkaarta, niin lähtökohtaisesti 1) lapsena ollaan köyhiä ja pienillä tuloilla, sen jälkeen 2) mennään opiskelemaan ja mahdollisesti pariudutaan ja kitkutellaan pienillä tuloilla ja satunnaisduuneilla. 3) Valmistumisen jälkeen todennäköisesti tienataan kohtuudella uusissa duuneissa ilman lapsia, mutta 4) hyvin pian alkavat ruuhkavuodet kun hoidetaan lapsiperheen arkea. 5) 20v lasten kanssa säätämisen jälkeen kotona on taas hiljaista, ikää luokkaa 55v ja hölmösti palkkataso on todennäköisesti about korkeimmilaan. Eläkepäiviin vielä 10v matkaa. 6) Eläkkeellä tulotaso putoaa kun duunista ei enää tule
Elämänvaiheissa 1 ja 2 säästäminen on vaikeaa, eikä rahaa oikein ole liikaa. 3 kohdassa on mahiksia säästää ja toisaalta mitä aikaisemmin aloittaa sitä, paremmin korkoa korolle pääsee jylläämään.
Kohdassa 4 on kaiken järjen mukaan taas tiukkaa rahasta kun elätettäviä on kotitaloudessa paljon ja duunit voivat olla ainakin toisella partnerilla katkonaisia kun on vanhempainvapaita jne. Silloin voisi kuvitella, että kuluttamisesta nimenomaan saa helpotusta arkeen. Ja vastaavasti 5-kohdassa sitten rahaa on yllinkyllin kun kahden ihmisen tulot ovat korkeimmillaan ja lapset ovat muuttaneet pois.
Tämä on tietty se idealistinen elämänkulku, mutta on aika selvää, että isolta osin tulot eivät ajoitu samoihin elämänvaiheisiin kuin suurimmat menotarpeet.
Oma aktiivinen säästäminen on tällä hetkellä jäissä ihan vaan, jotta pystyy ylläpitämään mukavaa elintasoa kansainvälistä uraa tehdessä. Vaimo opiskelee täysipäiväisesti, joten elellään vain minun tuloillani ja kun muutetaan kolmanteen eri maahan suomen ulkopuolella 4v sisään, niin kyllä niitä kuluja vaan yllättäen alkaa sietää omaa elämäänsä helpottaakseen. Onneksi sentään tuloja on sen verran, ettei ihan pettuleivälle joudu ja omassa 3-kohdassani sain säästettyä ikäisekseni todella messevän pesämunan. Vaikka aktiivista kuukausittaista säästämistä ei tapahdu, niin sijoituskämppien lainat lyhentyvät ihan ok tahtia ja viimeiset pari vuotta on mennyt yksityiseen eläkesäästöön 10% bruttopalkasta kun työnantaja tarjoaa 8% kaupanpäällistä jos itse pistää 2%. Eipä sinne tietty parissa vuodessa kovin valtavaa mälliä ole kertynyt, mutta viisinumeroinen summa kuitenkin.
Edellisessä duunissa oli ihan jees Audi työsuhdeautona ja nyt kun maksan itse autoilun kulut, niin kävi kyllä selväksi, että meillä ajellaan ainakin nyt toistaiseksi mielummin Citroen C1:llä kuin hyvin varustellulla Audilla, ihan vaan jotta on varaa syödä kerran pari viikossa ravintolassa säästyneellä rahalla. Vastaavasti muuton jälkeen ei tule autoa ollenkaan.
Autosta säästyvällä rahalla tulee tilattua jatkossa kotiinkuljetukset ruoalle ja käytyä ravintolassa. Katsotaan sitten autoa jos joskus keksitään joku käyttötarkoitus sille. Tuleva asuinpaikka tulee ainakin valittua niin, ettei autoa tarvitse.
Säästämistä on kyllä pakko jatkaa jossain vaiheessa, koska ympäri ämpäri levinnyt eläketurvani ei todennäköisesti ole kaksinen ja voi olla, etten saa käytännössä mistään mitään. Jos vaikka vaimo työllistyisi opiskelujen jälkeen, niin vapaiden tulojen määrä voisi kasvaa aika massiivisesti.
Luin juuri tutkimuksen jossa kerrottiin että älykkäämmillä ihmisillä on muita enemmän luottokorttivelkaa, joten nykyään pidän itsellänikin jonkin verran velkaa luottokorteilla (halpa tapa korottaa älykkyysosamäärää).
Tuo on varmaan about sama asia kuin että "rikkailla on isoimmat asuntolainat".
On aika ilmeistä, että jos olet Kimi Räikkönen ja mustaa amexia tulee höylättyä miljoonalla vuodessa, niin tosiaan sitä luottokorttisaldoa on aika pirun paljon enemmän kuin jollain penniä venyttävällä prisman asiakkaalla.
