Henkilökohtainen talous

[Jälkiruoka]

Mistä nykyisin saa kuluttoman luottokortin? Jokunen vuosi sitten S-Pankki oli ainoa, mutta nykyisin sielläkin veloitetaan tilinhoitomaksu välittömästi kun luottotilillä on liikennettä. Eihän se ole kuin pari euroa, mutta täysin turha kulu silti.

Nordea ei ole ainakaan minulta veloittanut mitään. Enpä tiennytkään että on meno muuttunut moiseksi.

 

[qukswe]

Mistä nykyisin saa kuluttoman luottokortin? Jokunen vuosi sitten S-Pankki oli ainoa, mutta nykyisin sielläkin veloitetaan tilinhoitomaksu välittömästi kun luottotilillä on liikennettä. Eihän se ole kuin pari euroa, mutta täysin turha kulu silti.

Bank Norwegianin Visa on kuluton, mutta vastaavasti korko onkin sitten kova, yli 20%.

 

[Antti Alien]

Bank Norwegianin Visa on kuluton, mutta vastaavasti korko onkin sitten kova, yli 20%.

Jotain hämärää tuossakin kortissa on, kun kaikki hinnastossa olevat maksut ovat 0 euroa, nimelliskorko 19,99 %, mutta todellinen vuosikorko 1500 euron lainalle 21,92 %. Vuodessa tulee siis jostain melkein 30 euroa muita kuluja nimelliskoron päälle.

 

[Cereal killah]

Nordea ei ole ainakaan minulta veloittanut mitään. Enpä tiennytkään että on meno muuttunut moiseksi.

Mulla ainakin tulee joku noin 50 eur vuosimaksu. Lisäksi pyörii noin 5 eur /kk jotain ties mitä kuluja jostakin korteista, en ole sitä edes pahemmin tonkinut.

 

[Captain]

Täältä löytyy ainakin maksuton Bank Norwegianin Visa ja Nordean Mastercard lompakosta. Jos on asiointia Nordeassa tarpeeksi (tili, asuntolaina, osakkeita yms.) niin luottokortin saa kuluitta käyttöön.

 

[zepi]

On kyllä kovin suomalaista keskustelua kun "Henkilökohtainen talous" tuntuu olevan lähes synonyymi "maksimaalinen säästäminen" ja "täysi velattomuus" termien kanssa.

Jotain hämärää tuossakin kortissa on, kun kaikki hinnastossa olevat maksut ovat 0 euroa, nimelliskorko 19,99 %, mutta todellinen vuosikorko 1500 euron lainalle 21,92 %. Vuodessa tulee siis jostain melkein 30 euroa muita kuluja nimelliskoron päälle.

Olisiko jotain laskutuslisiä pari euroa kuussa jos kortilla on saldoa?

 

[Tc4pb]

On kyllä kovin suomalaista keskustelua kun "Henkilökohtainen talous" tuntuu olevan lähes synonyymi "maksimaalinen säästäminen" ja "täysi velattomuus" termien kanssa.

Kiitos kun otit puheeksi. Tämä ei todellakaan ole tarkoitus ja mainitsemasi synonyymi päätee suomalaisten suussa myös sijoittamisen kanssa. Säästäminen ja sijoittaminen on joko perse ruvella tai ei ollenkaan, kun sen tosiaan pitäisi olla sellaista omaan talouteen sopivaa, esim. 5% kokonaistuloista kuukaudessa. Jokainen toki tyylillään.

Ei kyllä minullekaan avaudu luottokorttikammo, kun puhutaan säästeliäästä ja järkevästä rahankäytöstä.

No, tähän sanoisin että kammoa ei ole mikäli sitä osaa käyttää. Tilanne kuitenkin on se että suurin osa ihmisistä ei osaa käyttää luottokorttia taloudellisesti järkevällä tavalla ja siten luottokortit on ongelma. Luottokorttiyhtiöt toki kiittävät kun korot juoksee kuluttajalle epäedulliseen suuntaan.

Dave Ramseyllä on ihan mielenkiintoisia rantteja asiasta, vaikka en tyypin kanssa samaa mieltä asioista olekaan:

 

[voffer]

Mistä nykyisin saa kuluttoman luottokortin? Jokunen vuosi sitten S-Pankki oli ainoa, mutta nykyisin sielläkin veloitetaan tilinhoitomaksu välittömästi kun luottotilillä on liikennettä. Eihän se ole kuin pari euroa, mutta täysin turha kulu silti.

Jos maksaa velan pois ennen kuin lähettävät laskun, niin tuota paria euroa ei tarvitse maksaa.

 

[vemkki]

No, tähän sanoisin että kammoa ei ole mikäli sitä osaa käyttää. Tilanne kuitenkin on se että suurin osa ihmisistä ei osaa käyttää luottokorttia taloudellisesti järkevällä tavalla ja siten luottokortit on ongelma. Luottokorttiyhtiöt toki kiittävät kun korot juoksee kuluttajalle epäedulliseen suuntaan.

Onko tälle väitteelle viitettä tähän Suomesta? En lähtisi vertaamaan USA:han, kun kyseessä on kulutusjuhlinnan luvattu maa.

 

[zepi]

Dave Ramseyllä on ihan mielenkiintoisia rantteja asiasta, vaikka en tyypin kanssa samaa mieltä asioista olekaan:

Tuossa on esimerkki rantista jota nyt en äkkiseltään oikein ymmärrä.

Esim. itselläni on vaimon kanssa yhteinen luottokortti ja automaattinen 100%:n lyhennys koko saldolle joka kuukausi pari päivää palkkapäivän jälkeen. Meidän on erittäin vaikea kehittää tilannetta, että parin tonnin luottorajallisen kortin kanssa jäisi jotain saldoa maksamatta, kun pitäisi ensin soittaa pankkiin ja pyytää automaattilyhennyksen poisto ja sen jälkeen oikein aktiivisesti pitäisi jättää saldoa maksamatta.

Luottokortti on taas varsin kätevä / pakollinen kun buukkaillaan jotain lentoja, hotelleja tai autovuokria reissuille tai ylipäätään jos haluaa viivyttää jonkun asian maksamista kuukaudella.

Esim. autovuokrauksia ei yleensä ilman luottokorttia pysty tekemään ollenkaan.

 

[Raskolnikov]

Säästäminen ja sijoittaminen on joko perse ruvella tai ei ollenkaan, kun sen tosiaan pitäisi olla sellaista omaan talouteen sopivaa, esim. 5% kokonaistuloista kuukaudessa. Jokainen toki tyylillään.

Juuri näin. Minä säästän osakerahastoihin 5-10% kuukausittain, vähän tuloista riippuen, enkä koe että se on mistään pois.

 

[TommiZeliard]

Jotain hämärää tuossakin kortissa on, kun kaikki hinnastossa olevat maksut ovat 0 euroa, nimelliskorko 19,99 %, mutta todellinen vuosikorko 1500 euron lainalle 21,92 %. Vuodessa tulee siis jostain melkein 30 euroa muita kuluja nimelliskoron päälle.

Käykö Nordean Mastercard Gold? Sen saa maksutta, jos on säästöjä/sijoituksia/lainaa 30ke Nordeassa. Luottoa siihen saa noin 5-10ke. Itselläni on ollut tuo noin 10v, enkä ole sinä aikana maksanut senttiäkään kuluja tai korkoa, koska maksan aina ajoissa saldon pois. Korko olisi 7,171% + 3kk euribor (0% tällä hetkellä).

 

[blastermaster]

Oho kehutaan että käytän rahaa sääteliäästi ja sitten käytetty sohvakin on arvoltaa 400 €? Mitä se uus sitten maksoi? Meillä nykyää 2 sohvaa on saatu lahjotuksena ja yksi ostettiin 20 €. Ei ihan heti tulis mieleen laittaa huonekaluihin pl. sänky tuollaisia summia.

Tämä vaan avauksena tähän että mikä toisesta tuntuu nuukailulta näyttää toiselle törsäämiseltä.

Onhan noita kavereita tuttavapiirissä jotka juttelee kun on sijotettu siihen ja tähän ja tohon. Osakkeita ja asuntojakin on reilusti. Yleensä näille kuitenkin yhteistä on juuri tuo ettei rahaa käytetä juuri mihinkään eikä miehellä ole mitään erikoisempia harrastuksia. Talot on uusia, autot on jotain hinnat alkaen perhekippoja ja kerran vuodessa käydään etelässä. Tälle foorumille tärkeänä asiana atk/ser/viihdeelektroniikka on jotain kivikautista. Emäntä on kyllä sisustanut usein muulla kuin ikealla.

Toisella puolella taas ne ketkä ei ainakaan puhu mistään sijoituksista mutta asuvat vuokralla / omistavat vanhemman talon ja käyttävät rahaa harrastuksiin. Parempia autoja, moottoripyöriä, reissaamista, atk/ser/viihdetekniikka kunnossa jne. Jostain syystä usein eukoile kelpaa myös ikea.

Varmaan jos elävät 75 v asti niin toisella on rahaa niin että on kiva jättää perintöä. Toisella taas perintönä hurjat sankaritarinat. Tiedä sitten kumpi on oikea vaihtoehto mutta ite olen joutunut muutamaan ennenaikaista poistumaa seuraamaan liian läheltä ja olen pikkuhiljaa siirtynyt tuosta säästäjästä tuhlaajaksi. Lainaa kyllä yritän välttää.

 

[Tc4pb]

Onko tälle väitteelle viitettä tähän Suomesta? En lähtisi vertaamaan USA:han, kun kyseessä on kulutusjuhlinnan luvattu maa.

Moni suomalainen on velkaisempi kuin tietääkään – riskit kasvavat
Tuliko suomalaisesta hupalapio? Kovaa menoa kulutusluotoissa
Vakuudettomien kulutusluottojen määrä kasvanut nopeasti

Näissä puhutaan paljon kulutusluotoista jotka ovat vähintäänkin yhtä relevantti puheenaihe kuin luottokortitkin. Ihmiset ostelee 800€ Iphoneja osamaksulla, ja sitten valitetaan kun bensa on niin kallista tai vastaavaa. Onkohan näistä ihmisistä kukaan pysähtynyt miettimään tulisiko se 800€ uutuuspuhelin ostettua jos se pitäisi ostaa säästetyillä rahoilla keralla omaksi? Veikkaan että aika moni toteaisi että mulle riittää tämä 200-300€ Honor.

 

[Antti Alien]

Käykö Nordean Mastercard Gold? Sen saa maksutta, jos on säästöjä/sijoituksia/lainaa 30ke Nordeassa. Luottoa siihen saa noin 5-10ke. Itselläni on ollut tuo noin 10v, enkä ole sinä aikana maksanut senttiäkään kuluja tai korkoa, koska maksan aina ajoissa saldon pois. Korko olisi 7,171% + 3kk euribor (0% tällä hetkellä).

Okei, eli avainasiakkaille ilmeisesti ilmainen. Lopetin Nordean asiakkuuteni aikanaan kun ei saanut missään asiassa asiallista palvelua.

OP:llakin saa kyllä palvelut sinänsä ilmaiseksi kun bonuksia kertyy tarpeeksi maksujen kattamiseksi.

 

[Marius]

Mielenkiintoisia näkökulmia ja keskustelua. Keskimäärin tulee mietittyä melko rationaalisesti kaikkia hankintoja ainakin karkean rajauksen osalta, mutta loppuhetken päätöksissä fiiliksellä on aina vaikutusta päätökseen.

Suuremmissa hankinnoissa tulee enemmän tehtyä kilpailutusta / hintojen / laadun vertailua, mutta aivan kaikessa ei pienen säästön perässä jaksa mennä. Jos vain mahdollista, tulee esim. käyttöesineiden osalta panostettua laatuun ja muotoiluun. Kaikkiaan tuotteiden ja palvelujen laadusta on kyllä melko vaikea etukäteen saada luotettavaa tietoa, enemmän tuntuu mielikuvilla kuin todellisuudella olevan merkitystä.

Tällä hetkellä menee ehkä 20 -30 % tuloista säästöön - tavoitteena ei ole niinkään säästää eläkepäiville vaan laadukkaampaan arkeen keskipitkällä aikavälillä. Käytännössä tarkoittaen mahdollisten lasten kanssa elämistä ja esim. seuraavaa asuntoa. En pahoita mieltäni ajatuksesta, että viikatemies vie ja säästöt jäävät läheisteni käyttöön.

Hautaan ei saa mukaan tavaraa eikä kokemuksia. Tärkeintä lienee, että jokainen on sinut oman kulutuskäyttäytymisensä kanssa, eikä siitä muodostu estettä itselleen elää haluamaansa elämää. Jos saa mielenrauhan säästämisestä niin säästää. Jos hetkessä eläminen ja kuluttaminen tuo iloa elämään niin ei säästä.

 

[tuoppi´]

Itse kannatan tässä(kin) asiassa kultaista keskitietä. Eli eletään pääasiallisesti säästeliäästi, mutta sitten kun rahalle on hyviä käyttökohteita niin sitten sitä käytetään. Lainaakaan ei minusta kannata pelätä, mutta muistaa aina, että se pitää pystyä maksamaan takaisin. Tulevaisuutta pitää miettiä, mutta ei pidä jättää kaikkea sen varaan.

 

[Admiral General Aladeen]

Minäkin tiedän monia ketkä elää kädestä suuhun ja sitten kiroaa kun ei saakaan autoa korjattua kun tili tyhjä tai muuta vastaavaa välttämätöntä ostettua. Sitten menee luotolle ja se pieni hankinta tai remontti onkin huomattavan kallis. Ei ole minun juttu. En voisi kuvitellakaan eläväni ilman turvallista pesämunaa pankissa.

Lainan ottaminen ahdistaa. Tietty esim. asuntolaina on poikkeus. Ennemmin maksan pankkiin sen reilun tonnin kuussa kuin saman rahan ahneelle vuokranantajalle ilman että asunto on ikinä oikeasti minun.

En silti ole mikään kitupiikki. Tykkään shoppailla ja välillä tulee ostettua vähän kaikennäköistä (useimmiten elektroniikkaa) ihan vain harrastuksena, varsinkin jos näkee hyviä tarjouksia. Töiden jälkeen ei hirveästi ehdi jokaista kauppaa kiertää läpi taloustavaroiden hintoja vertaillessa, vaan siitä lähimarketista kaikki mukaan, maksoi mitä maksoi.
Kaikki isommat ostokset harkitsen tietenkin tarkasti, eli autokauppaan ei mennä samalla asenteella kuin Gigantin alennuksia hakemaan.

 

[Corex]

On kyllä kovin suomalaista keskustelua kun "Henkilökohtainen talous" tuntuu olevan lähes synonyymi "maksimaalinen säästäminen" ja "täysi velattomuus" termien kanssa.

Tästä olen kyllä kovasti eri mieltä eikä taida mielipiteelläkään olla väliä kun tilastot puhuvat puolestaan:

Kotitalouksien velkaantuminen alkaa jo hidastaa kulutuksen kasvua, ennakoi Säästöpankkiryhmä Oleellinen lainaus:"Kotitalouksien säästämisaste laski viime vuonna jo lähes prosentin verran negatiiviseksi eli kotitaloudet kuluttivat selvästi käytettävissä olevia tulojaan enemmän....Pankkiryhmän katsauksen mukaan koko tilastohistorian aikana säästämisaste on vain kahdesti ollut matalampi (vuosina 1977 ja 1988). "

Findikaattori.fi - Kotitalouksien velkaantuneisuus
Nousukautta elävät suomalaiset velkaantuvat kovaa vauhtia – Suomen pankki varoittaa: "kulutusmenot tuloja suuremmat ja velkaantuminen jatkuu"

Suomalaisia ei paljon säästäminen tänä päivänä kiinnosta keskimäärin. Velkaa otetaan kiihtyvään tahtiin joka suunnasta ja käppyrät osoittaa kohti koilista. Jos tällä foorumilla satutaan olemaan säästäväisempiä niin hyvä vaan.

 

[Artsi_]

Säästöön kyllä saa joka kuukausi n. 200-500e, riippuen kuinka innostuu sitä tuhlaamaan. En tienaa mitään mahottomia määrin mutta rahaa menee mihin menee, kaupasta ostaa mitä tykkää ym. Säästössä ei ole kuin pari tonnia tällähetkellä kun kaikenmaailman hankintoja ollut kesällä ja ryyppyjuhlia, onneksi alkaa rauhottumaan uuden vuoden jälkeen niin saa alkaa keräileen taas rahaa enemmän. Mehtään tai sijoitusasunto olisi tarkoitus hommata, tuossa kun saan enemmän säästöön niin laittaa rahastoihin tonnin pari. Pitäisi kyllä vähintään joka kuu saada se 200e säästöön niin kummasti pystyy myöhemmin tehdä hankintoja.

 

[zepi]

Jos keskimääräisen suomalaisen autorahoituksen kuukausierä on ainakin 250e/kk, niin siihen verrattuna 35e/kk iphone osari on vielä aika pieni riski henkilökohtaiselle taloudelle.

Sen iPhonen kanssa tulee kyllä toimeen, vaikka tulisi kenkää duunista ja joutuisi ansiosidonnaiselle. Sen sijaan jos on tilannut 75% rahoituksella uuden Avensiksen siihen pihaan, niin kuukausierän vaikutus henkilökohtaisiin finansseihin on pikkaisen toisennäköinen.

Toki siinä vaiheessa kun sekä telkkari, hifit, iphone, että sohvaryhmä osareilla, alkaa painetta henkilökohtaiseen finanssipuoleen tulla.

Tästä olen kyllä kovasti eri mieltä eikä taida mielipiteelläkään olla väliä kun tilastot puhuvat puolestaan:

Suomalaisia ei paljon säästäminen tänä päivänä kiinnosta keskimäärin. Velkaa otetaan kiihtyvään tahtiin joka suunnasta ja käppyrät osoittaa kohti koilista. Jos tällä foorumilla satutaan olemaan säästäväisempiä niin hyvä vaan.

Suomalaiset eivät kansana ole ikinä olleet yhtä eläkeläispainotteinen kansa kuin nyt.

Mitä ihmettä varten edelliset sukupolvet ovat säästäneet, jos eivät omia eläkepäiviään varten?

Minusta olisi suorastaan hämmentävää jos harmaahapsinen 70:sten armeija ei kuluttaisi aikaisemman elämänsä aikana kertyneitä säästöjä kun eläkkeellä tulot laskevat ja rahasta voi vielä nauttia.

Vastaavasti jossain kiinassa säästämisaste on aivan älytön kun julkisen puolen eläkelupaus on about nolla ja kaikki tietävät, että kohta se eläkepommi räjähtää käsiin ja elettävä on sillä minkä itse itselleen säästää.

Jos säästämäsiaste ei nimenomaan kansakuntatasolla jatka laskuaan seuraavien vuosien aikana, niin pitäisin sitä lähinnä ihmeenä.

——
Järkevä säästämisaste on aina henkilökohtainen asia ja riippuu elämäntilanteesta. Esim. Opiskelijana en pidä järkevänä säästää hullunlailla jokaista senttiä jos on varaa esim. matkustaa tai hankkia muita kokemuksia joista on iloa koko loppuelämän ajan.

 

[Tonnin Seteli]

Eiköhän auton ostaminen lainalla oo ihan perus juttu? Harva jaksaa säästää 15k että saa auton ostaa 6v päästä

On. Sehän on täysin järkevää ostaa edullinen uusi auto lainalla tai rahoituksella.

...jos on siis päätynyt siihen, että haluaa ostaa edullisen uuden auton velaksi. Saattaa hyvin olla, että teen lähiaikoina tai -vuosina saman tempun. Ei se rahaa laskien kannattavaa ole, mutta elämänlaadun puolesta valinnoista riippuen saattaa olla. Monen muuttujan mukaanhan asiat vaihtelevat, mutta ei se niin paljon halvempaa monelle ole ajaa vanhoilla pommeillakaan.

Käteisellä pikkurelluja ostelevat taas hyvin varakkaat Audi-miehet, jotka eivät suinkaan itselleen ainakaan pääasialliseen käyttöön niitä räppänöitä hanki. Se on ihan eri maailma. Ei se heillekään välttämättä kannattavaa ole, mutta tietynlainen statussymbolihan se joillekin nousukkaille on, että voi sivunmennen sutkauttaa ostaneensa lapsille rippilahjaksi autot in cash.

 

[kaarlos]

Ei se rahaa laskien kannattavaa ole, mutta elämänlaadun puolesta valinnoista riippuen saattaa olla. Monen muuttujan mukaanhan asiat vaihtelevat, mutta ei se niin paljon halvempaa monelle ole ajaa vanhoilla pommeillakaan.

On tossa uuden auton ja vanhan pommin välissä kuitenkin (potentiaalisesti) kymmenien tuhansien eurojen mentävä väli. Jollain 5000-10000 eurolla alkaa saada jo ihan turvallisia ja toimivia uudehkoja autoja. Itse ymmärrän sinänsä autoon rahan käyttämisen jos ajaa paljon, mutta se vähän hämmentää kun jotkut saattavat viettää keskimäärin alle tunnin päivässä autossaan ja silti ovat valmiita käyttämään siihen valtavia summia rahaa. Samaan aikaan on sitten esimerkiksi halpa parinsadan euron sänky vaikka siinä vietetään aikaa melko iso osa vuorokaudesta ja huonoilla yöunilla on merkittäviä terveydellisiä vaikutuksia.

 

[Tc4pb]

Jos keskimääräisen suomalaisen autorahoituksen kuukausierä on ainakin 250e/kk, niin siihen verrattuna 35e/kk iphone osari on vielä aika pieni riski henkilökohtaiselle taloudelle.

Totta. Noista pienistä tulee, kuten sanoit, ongelma sitten kun niitä on kertynyt muutamia.

Autorahoitushan on yksi isoimpia asioita jotka estää ihmisten vaurastumisen. Mieti nyt, pistät keskimäärin 250-500€ kuukaudessa peltilaatikkoon joka ei muuta tee kuin menettää arvoaan ja tuo lisäkuluja. Eri asia jos on isot tulot, mutta näin tehdään ihan 1200-3000€ kk tuloilla ja tässä ei ole mitään järkeä.
Jos sen sijaan ajaisi halvalla koslalla ainakin aluksi, ja sijoittaisi tuon 250€/kk, niin potti olisi 20v jälkeen suurinpiirtein 160 000€. Kannattaako sen pekka 25v ostaa sitä uutta autoa kun tälläisellä suhteellisen yksinkertaisella valinnalla voisi turvata koko loppuelämänsä talouden?

En siis missään tapauksessa arvostele niitä jotka ovat autoja hankkineet. Niinkuin sanoin niin mikäli tulotaso on kunnossa niin mikäs siinä. Kuitenkin jos auton osamaksuun menee 1/4 kokonaispalkasta niin aletaan olla vaarallisilla vesillä.

 

[tuoppi´]

Autorahoitushan on yksi isoimpia asioita jotka estää ihmisten vaurastumisen. Mieti nyt, pistät keskimäärin 250-500€ kuukaudessa peltilaatikkoon joka ei muuta tee kuin menettää arvoaan ja tuo lisäkuluja. Eri asia jos on isot tulot, mutta näin tehdään ihan 1200-3000€ kk tuloilla ja tässä ei ole mitään järkeä.

Tuohan riippuu siitä miten määrittelet vaurastumisen. Se, että kuinka monta euroa sulla on säästössä, ei ole ainoa määritys. Vaurastumisen voi määritellä myös niin, että miten paljon sulla on erilaisia asioita tai miten paljon voit käyttää varallisuuttasi. Jälkimmäisellä tavalla rahoitus ei estä vaurastumista, päinvastoin se mahdollistaa sen.

Esimerkki: Jos henkilöllä A on tilillä 20k€ ja sotkee joka paikkaan polkupyörällä ja henkilöllä B on tilillä 5k€ ja ajelee juuri 25k€ rahoituksella ostetulla autolla. Kumpi on näistä varakkaaampi?

 

[Tc4pb]

Tuohan riippuu siitä miten määrittelet vaurastumisen. Se, että kuinka monta euroa sulla on säästössä, ei ole ainoa määritys. Vaurastumisen voi määritellä myös niin, että miten paljon sulla on erilaisia asioita tai miten paljon voit käyttää varallisuuttasi. Jälkimmäisellä tavalla rahoitus ei estä vaurastumista, päinvastoin se mahdollistaa sen.

Esimerkki: Jos henkilöllä A on tilillä 20k€ ja sotkee joka paikkaan polkupyörällä ja henkilöllä B on tilillä 5k€ ja ajelee juuri 25k€ rahoituksella ostetulla autolla. Kumpi on näistä varakkaaampi?

En tiedä kannattaako tähän alkaa sotkemaan mitään erilaisia käsityksiä sen kummemmin, kun rahavarallisuudesta tässä alusta lähtien alettiin puhumaan.

Toki, voihan kaiken aina jollakin tavalla perustella mutta antamassasi esimerkissä henkilö A:n nettovarallisuus on +20k€ ja henkilö B:n -20k€. Henkilö A on varakkaampi vaikka henkilö B mahdollisesti näyttää siltä.

Henkilö B menee kategoriaan:
"
“We buy things we don't need with money we don't have to impress people we don't like.”

Jos henkilö A:n 20k€ on sijoitettuna NN:n kk-säästössä koko sen ajan kun henkilö B makselee osamaksujaan (olettaen että A jatkaa säästämistä), niin henkilö A on moninkertaisesti varakkaampi kuin henkilö B, sillloin kun auto on vihdoin B:n nimissä.

---

Tosiaan edelleenkään auton ostamisessa ei ole mitään väärää jos sen pystyy järjellä itselleen perustelemaan. Kuitenkin näitä autoja ostellaan sellaisilla tuloilla joilla niitä ei todellakaan pitäisi hankkia ja tämä on ihmeellistä.
Mitä pienemmät tulot ihmisellä on niin sitä tärkeämpää olisi ymmärtää myös säästämisen ja sijoittamisen tärkeys, jolla itsensä voi nostaa tilanteeseen missä talousasioista ei tarvitsisi stressata. Silti suurin osa kaivaa itselleen vielä isomman kuopan, josta on paha nousta ylös. Syytän koulujärjestelmää.

 

[plösöpulla]

Kuten @Tc4pb sen sanoi. Olen täysin samaa mieltä isoista hankinnoista, kuten autosta.

Moni ajattelee, että eihän se ole kuin 200 €/kk. Itse mietin millainen summa 200 €/kk olisi sijoitettuna 5/10/20/40v aikajänteellä.

Toisaalta jokainen tekee miten parhaaksi näkee, mutta keskipalkkainen vaurastuu huomattavasti sijoittamalla tuollaisen 200 €/kk säännöllisesti. Se on ehkä sellainen yleinen harha kun sanotaan että palkalla ei voi rikastua.

Toki iso osa väestöstä on sellaisia, että raha ei pysy käsissä, eli oletusarvoisesti jokaisen lisäeuron tuottoarvo on -100 %. Tällainen henkilö jopa tienaa sijoittamalla autoon, koska autolla on yleensä kuitenkin jonkinlainen jälleenmyyntiarvo.

 

[anon753]

Mistä nykyisin saa kuluttoman luottokortin? Jokunen vuosi sitten S-Pankki oli ainoa, mutta nykyisin sielläkin veloitetaan tilinhoitomaksu välittömästi kun luottotilillä on liikennettä. Eihän se ole kuin pari euroa, mutta täysin turha kulu silti.

Eikös norwegianin kortti ole kuluton ja korotonkin, jos maksaa saldon pois alle 45 päivässä.

Hinnasto

EDIT: Norwegian olikin näköjään jo mainittu.

 

[vemkki]

Autorahoitushan on yksi isoimpia asioita jotka estää ihmisten vaurastumisen. Mieti nyt, pistät keskimäärin 250-500€ kuukaudessa peltilaatikkoon joka ei muuta tee kuin menettää arvoaan ja tuo lisäkuluja. Eri asia jos on isot tulot, mutta näin tehdään ihan 1200-3000€ kk tuloilla ja tässä ei ole mitään järkeä.
Jos sen sijaan ajaisi halvalla koslalla ainakin aluksi, ja sijoittaisi tuon 250€/kk, niin potti olisi 20v jälkeen suurinpiirtein 160 000€. Kannattaako sen pekka 25v ostaa sitä uutta autoa kun tälläisellä suhteellisen yksinkertaisella valinnalla voisi turvata koko loppuelämänsä talouden?

Halpa kosla on ilmeisesti hinnaltaan 0 euroa, eikä siihen tule korjauskuluja enempää kuin uudempaan autoon? Tai jos tulee, niin korjaukset tehdään tietysti itse. Yleensä nämä ovat halpojen ritsojen kannattajien argumentit.

 

[Tc4pb]

Halpa kosla on ilmeisesti hinnaltaan 0 euroa, eikä siihen tule korjauskuluja enempää kuin uudempaan autoon? Tai jos tulee, niin korjaukset tehdään tietysti itse. Yleensä nämä ovat halpojen ritsojen kannattajien argumentit.

Ainahan on hankintakulut, mutta fakta on että esim. hankintahinnaltaan 3-7k€ auto huoltoineen tulee 100% tapauksista halvemmaksi kuin 30k€ uuden auton hankkiminen rahoituksella + sitten sen uuden huollot. Uutta autoa pitää myös huoltaa ja se tuntuu yhtälöstä nyt unohtuvan.

Tämä autorahoitustouhu on niin hyvää bisnestä että mm. General Motorsin ja Volkswagenin tärkein bisnes ei ole autot vaan rahoitus. Suomalaisissa autoliikkeissäkin parhaat tarjoukset ovat voimassa vain jos autoon ottaa rahoituksen, huomasin tämän itse kun etsin menneenä kesänä autoa.

 

[tuoppi´]

En tiedä kannattaako tähän alkaa sotkemaan mitään erilaisia käsityksiä sen kummemmin, kun rahavarallisuudesta tässä alusta lähtien alettiin puhumaan.

Toki, voihan kaiken aina jollakin tavalla perustella mutta antamassasi esimerkissä henkilö A:n nettovarallisuus on +20k€ ja henkilö B:n -20k€. Henkilö A on varakkaampi vaikka henkilö B mahdollisesti näyttää siltä.

Henkilö B menee kategoriaan:
"
“We buy things we don't need with money we don't have to impress people we don't like.”

Jos henkilö A:n 20k€ on sijoitettuna NN:n kk-säästössä koko sen ajan kun henkilö B makselee osamaksujaan (olettaen että A jatkaa säästämistä), niin henkilö A on moninkertaisesti varakkaampi kuin henkilö B, sillloin kun auto on vihdoin B:n nimissä.

Kyllä tuo määritelmä on hyvinkin tärkeä tälläisessä keskustelussa. Se raha kun ei siellä tilillä merkitse mitään, eikä oikein sekään että sinulla on vuosien päästä varaa asioihin (tulevaisuuteen luottaminen on itseasiassa riskialtista monella tapaa). Tuossakin esimerkissä henkilön B nettovarallisuus on miinusmerkkinen ja A:lla plussalla, mutta reaaliomaisuuttahan B:llä on enemmän, joten ihan hyvin voisi ajatella B:n olevan varakkaampi. Eikä esimerkiksi auto nyt ihan pelkästään muille näyttämistä varten ole, vaan se tuo hyötyä ja nautintoa elämään, toki tätä puolta ei voi rahassa mitata.

Tästä oikeastaan pääsee siihen aspektiin, että kumpi noista henkilöistä on onnellisempi? Tuoko ne eurot tilillä sitä onnellisuutta? Vai tuoko mieluinen auto pihassa? Retorinen kysymys toki tässä, koska ei noilla tiedoilla voi asiaa päätellä.

 

[vemkki]

Ainahan on hankintakulut, mutta fakta on että esim. hankintahinnaltaan 3-7k€ auto huoltoineen tulee 100% tapauksista halvemmaksi kuin 30k€ uuden auton hankkiminen rahoituksella + sitten sen uuden huollot. Uutta autoa pitää myös huoltaa ja se tuntuu yhtälöstä nyt unohtuvan.

30 tonnia on jo enemmän kuin uuden auton keskimääräinen ostohinta Suomessa. En tiedä, mistä keksit nuo luvut 3 ja 7 tonnia, mutta siinä on jo aika iso skaala. 7 tonnilla saa jo ihan luotettavan eikä edes kovin vanhan pikkuauton, 3 tonnilla eletään enemmän jännityksessä. Uudemmissa autoissa menot ovat paremmin ennustettavia.

 

[Tc4pb]

30 tonnia on jo enemmän kuin uuden auton keskimääräinen ostohinta Suomessa. En tiedä, mistä keksit nuo luvut 3 ja 7 tonnia, mutta siinä on jo aika iso skaala. 7 tonnilla saa jo ihan luotettavan eikä edes kovin vanhan pikkuauton, 3 tonnilla eletään enemmän jännityksessä. Uudemmissa autoissa menot ovat paremmin ennustettavia.

No, jokatapauksessa voidaan varmaan olettaa että rahoitusta maksetaan tälläisessä tapauksessa vähintään 250€/kk. Jos tuommoiseen 3000€ saa 250€/kk hassattua polttoaineita lukuunottamatta niin sitten on jotain pahemmin vialla.
Halvemmaksi se käteisellä ostaminen tulee ja aika paljonkin. Sitten kun tähän vielä ottaa sen aspektin että ajaa maksetulla autolla ja sijoittaa ne rahat mitkä menisi rahoitusmaksuihin niin homma on aika selvä.

Hommaahan voi tosiaan ajatella pitkällä jänteellä niinkin että jos koko elämänsä ostelee rahoituksella koslia ja maksaa vaikkapa tuon 250€/kk jatkuvasti jostain uudesta autosta. Henkilö tekee tätä ikävuosina 25-65 kunnes jää eläkkeelle. Maksat siis 40 vuoden ajan autostasi 250€/kk.
Pitkäjänteisellä sijoittamisella potti olisi eläkkeelle jäädessä lähes miljoonan ellei jopa enemmän. Myös riskiaspekti 40v aikajänteellä pikkuhiljaa säästäen on lähes nolla. Olisit siis miljonääri eläkkeelle jäädessä. Aika kallista autoilua mielestäni.

 

[Team_Slow]

Tuosta sijoittelusta yms. tuli mieleen, että ainakin itselläni on sellainen tapa, että ostan sen mitä tarvitsee ja sitten kun rahaa on jäänyt yli sijoitan ne. Tietysti jos elää yli varojen niin ei tuo onnistuisi noin. Kuitenkin itellä elämänlaatu > Sijoitukset vaikkakin molemmat kiinnostaa.

Ite ympäri vuoden pyöräilevänä voin sanoa että kyllä sitä usein miettii auton ostoa. Autoillessa säästyisi aikaa ja se helpottaisi elämää huomattavasti. Pyöräillessä taas säästää rahaa ja se ylläpitää fyysistä kuntoa kätevästi, mutta vie enemmän aikaa. Kuten joku tuossa ylempänä kirjoitti niin kaikelle ei voi arvoa laskea.

Tilillä/Sijoituksissa olevat rahat alentavat stressiä ja tietyissä tilanteissa lisäävät sitä.

 

[tuoppi´]

Pitkäjänteisellä sijoittamisella potti olisi eläkkeelle jäädessä lähes miljoonan ellei jopa enemmän. Myös riskiaspekti 40v aikajänteellä pikkuhiljaa säästäen on lähes nolla. Olisit siis miljonääri eläkkeelle jäädessä. Aika kallista autoilua mielestäni.

Sijoitusmielessä riski voi olla lähes nolla, mutta entä sitten muut riskit (terveys ehkä isoimpana)? Tuossa kuitenkin sulla on mennyt 40 vuotta elämästä jo ohi. Onko se, että sulla tilillä miljoona sen arvoista että kituutat 40 vuotta? 65 vuotiaana sitä on jo vanha ukko, joten kuinka paljon ne eurot siellä sijoituksissa enää tuossa vaiheessa lämmittää?

Tähän sopiva mietelause on: "The trouble is, you think you have time"

 

[vemkki]

Pitkäjänteisellä sijoittamisella potti olisi eläkkeelle jäädessä lähes miljoonan ellei jopa enemmän. Myös riskiaspekti 40v aikajänteellä pikkuhiljaa säästäen on lähes nolla. Olisit siis miljonääri eläkkeelle jäädessä. Aika kallista autoilua mielestäni.

Veikkaan, että tuolla pitkäjänteisellä sijoittamisella se mahdollinen miljoona pysyy numerona arvo-osuustilillä myös eläkeiässä. Perilliset (jos niitä on) sitten saavat ehkä iloa elämäänsä.

 

[Tc4pb]

Sijoitusmielessä riski voi olla lähes nolla, mutta entä sitten muut riskit (terveys ehkä isoimpana)? Tuossa kuitenkin sulla on mennyt 40 vuotta elämästä jo ohi. Onko se, että sulla tilillä miljoona sen arvoista että kituutat 40 vuotta? 65 vuotiaana sitä on jo vanha ukko, joten kuinka paljon ne eurot siellä sijoituksissa enää tuossa vaiheessa lämmittää?

Tähän sopiva mietelause on: "The trouble is, you think you have time"

Eli siis mielestäsi 250€/kk 40 vuoden ajan autoon ei ole kituuttamista, mutta saman rahan laittaminen säästöön puolestaan on? Voisitko tarkentaa vai ymmärsinkö nyt aivan väärin?

Se että laittaa rahaa säästöön ei tarkoita että se pitää tehdä kituuttamalla. Lisäksi kuusinumeroinen sijoitussalkku antaa suhteellisen hyvät mahdollisuuden hakeutua laadukkaaseen hoitoon jos terveysongelmia on. Eliniänodote on kuitenkin nykyään suht korkea ja moni 65 vuotias voi tehdä vielä vaikka mitä. Toki huonostikin voi käydä.

 

[tuoppi´]

Eli siis mielestäsi 250€/kk 40 vuoden ajan autoon ei ole kituuttamista, mutta saman rahan laittaminen säästöön puolestaan on? Voisitko tarkentaa vai ymmärsinkö nyt aivan väärin?

Ilman autoa oleminen on tuossa sitä kituuttamista. Uhraat auton tuomat edut, sillä että saisit säästettyä enemmän. Auton voi tässä tietenkin korvata millä tahansa asialla mitä haluat tai tarvitset.

 

[zepi]

Itse kasvoin kolmen lapsen yksinhuoltajan perheessä ja varmaankin yksi iso syy sille miksi mutsilla on oman asunnon lisäksi kaksi sijoituskämppää nyt eläköitymisen kynnyksellä on se, että olimme autottomia.

Retrospektiivisesti ymmärrän paremmin niitä haasteita kuin mutsi on roudannut kassit fillarin tangossa ruokaa kolmelle teinipojalle, mutta ajattelen myös, että se yleinen mussutus siitä kuinka ”auto on pakko olla (lapsiperheessä)” on kyllä puhdasta bullshittiä.

 

[Tc4pb]

Ilman autoa oleminen on tuossa sitä kituuttamista. Uhraat auton tuomat edut, sillä että saisit säästettyä enemmän. Auton voi tässä tietenkin korvata millä tahansa asialla mitä haluat tai tarvitset.

Ei tässä esimerkissä oltu ilman autoa, vaan ostettiin edullinen, omaan tulotasoon ja käyttöön soveltuva kulkuväline. Sen jälkeen rahat jotka menisi muuten rahoitusyhtiölle, maksetaankin itselle ja sijoitetaan pitkäjänteisesti. Rahaa jää silti elämiseen, pääset autolla paikkojen A ja B välillä sekä turvaat tulevaisuutesi.

 

[ikuhappy]

Hommaahan voi tosiaan ajatella pitkällä jänteellä niinkin että jos koko elämänsä ostelee rahoituksella koslia ja maksaa vaikkapa tuon 250€/kk jatkuvasti jostain uudesta autosta. Henkilö tekee tätä ikävuosina 25-65 kunnes jää eläkkeelle. Maksat siis 40 vuoden ajan autostasi 250€/kk.
Pitkäjänteisellä sijoittamisella potti olisi eläkkeelle jäädessä lähes miljoonan ellei jopa enemmän.

Eipä nyt liioitella sen tuoton kanssa. Jos laitat tuon rahan pääosin pörssiin tuotto-oletuksella, 7-8%/vuosi, niin inflaation ja verojen jälkeen päästään johonkin 5% reaalituottoon, joka tarkoittaa 40 vuoden ajalla 380 tuhatta, eli ei lähelläkään miljoonaa. Rahaa tulee laitettua sisään 120 tuhatta eli voittoa jää "vain" neljännesmiljoona. Toki jos käy tuuri/ottaa enemmän riskiä ja saa reaalituoton tuonne 8,5 % päälle, niin miljoonaankin voi päästä.

Näitä on aika mielenkiintoista laskeskella, kun huomaa miten valtava vaikutus pienellä koron muutoksella on lopputulemaan. Esim. 5% reaalituotosta 6% reaalituottoon siirryttäessä tuottoa tulee 112 tuhatta eli lähes kolmannes lisää.

 

[tuoppi´]

Ei tässä esimerkissä oltu ilman autoa, vaan ostettiin edullinen, omaan tulotasoon ja käyttöön soveltuva kulkuväline. Sen jälkeen rahat jotka menisi muuten rahoitusyhtiölle, maksetaankin itselle ja sijoitetaan pitkäjänteisesti. Rahaa jää silti elämiseen, pääset autolla paikkojen A ja B välillä sekä turvaat tulevaisuutesi.

No, uhraat sitten paremman auton tuomat edut säästämisen takia. Sama pätee yhä vaikka vertailussa olisi halpa auto vs kalliimpi auto. Samanlailla halvalla ei-mieluisella autolla ajaminen on kituuttelua verrattuna mieluiseen autoon. Eikä rahoituksella ostaminenkaan tarkoita etteikö jäisi rahaa elämiseen tai että tulevaisuus olisi turvassa vaikka hieman vähemmän jääkin säästöön.

 

[Tc4pb]

Eipä nyt liioitella sen tuoton kanssa. Jos laitat tuon rahan pääosin pörssiin tuotto-oletuksella, 7-8%/vuosi, niin inflaation ja verojen jälkeen päästään johonkin 5% reaalituottoon, joka tarkoittaa 40 vuoden ajalla 380 tuhatta, eli ei lähelläkään miljoonaa. Rahaa tulee laitettua sisään 120 tuhatta eli voittoa jää "vain" neljännesmiljoona. Toki jos käy tuuri/ottaa enemmän riskiä ja saa reaalituoton tuonne 8,5 % päälle, niin miljoonaankin voi päästä.

Näitä on aika mielenkiintoista laskeskella, kun huomaa miten valtava vaikutus pienellä koron muutoksella on lopputulemaan. Esim. 5% reaalituotosta 6% reaalituottoon siirryttäessä tuottoa tulee 112 tuhatta eli lähes kolmannes lisää.

Noh - S&P500 120 vuoden tuotto on keskiarvoltaan ollut 10%, inflaation kanssa 7%. Viimeiset 40v keskimäärin 12% tuotto. Jos ostat kasvuosuuksia, et joudu verolle kun vasta nostovaiheessa. Eli kyllä miljoonaan pitäisi päästä hyvinkin, mutta tämä ei ollut keskustelun varsinainen pointti.

Kun vähän katsoo mihin sijoittaa niin historiaan perustuen voidaan odottaa sitä 7-10% tuottoa ennen inflaatiota, veroja jne.

 

[Verity]

Tätä asiaa on tullut mietittyä melkolailla parina viime vuonna. Itselläni ei ole autoa ja vaikka sen tuoma helppous houkuttelisi, en ole pystynyt itselleni perustelemaan sen tuomia kustannuksia. Nyt saan sijoitettua ainakin vähän joka kuukausi, mutta jos olisi auto, pitäisi luopua todella monesta muusta asiasta, että pystyisi edelleen sijoittamaan. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan (työttömyys, sairastuminen tms.), ja haluan, että on vähän jotain sukan varressa. Toisaalta en halua nostaa elintasoani niin, että tulojen tippuessa olen ihan pulassa. Aina on mahdollista, että kuolen vaikka huomenna, mutta en usko, että suuremman rahamäärän käyttäminen tekisi minusta mitenkään erityisesti onnellisemman tänään.

Muutenkin olen miettinyt, että elän oikeastaan todellakin luksus-elämää, kun vertaa siihen, millainen elintaso omilla vanhemmilla oli tässä iässä saati sitten vanhempieni vanhemmilla. Vanhemmillanikaan ei ollut autoa tässä iässä ja suurin osa tavaroista ja vaatteista hankittiin kirpputorilta tai sukulaisilta ja kaikki hankinnat piti miettiä tarkkaan. Itse voin ostaa melkein mitä tahansa haluamaani kaupasta, vaikka toki aina joutuu valintoja tekemään asioiden välillä. Oikeastaan kaikki tavarani ovat paljon hienompia kuin heillä ikinä oli ennenkuin ehkä parikymmentä vuotta nykyistä ikääni vanhempana. Loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen melko vähällä ja jos pitäisi valita, olisin mieluimmin onnellinen kuin rikas.

 

[Requiem]

Kuvittelin aina nuoruudessani että kun pääsen työelämään ja omilleni niin alan säästämään. No toisin kävi. Nyt vanhempana ja hyvätuloisena se olisi mahdollista mutta ei enää huvita. Nautin mieluummin elämästäni, asun hyvin ja ajan hyvällä autolla.
En juuri huolehdi huomisesta. Ajattelen että kerran vain eletään, mieluummin siis nyt kuin seitsenkymppisenä eläkeläisenä. Velkaa ei saa hautaan mukaan vai miten se meni...
Ymmärrän hyvin millaista turvallisuudentunnetta isot säästöt tuo. Nautinto sekin. Itse vain nautin enemmän velalla ostetun auton ratin takana.
Siis säästänhän minäkin. Ostan sen pirkkatuotteen kalliimman sijasta ja ostan vaatteita kirpparilta tai outletista jos hyviä löydän. Panostan sitten itselle tärkeisiin asioihin.
Eipä tarvitse papparaisena katua että jäi jotain kokematta tai saamatta.

 

[Tonnin Seteli]

On tossa uuden auton ja vanhan pommin välissä kuitenkin (potentiaalisesti) kymmenien tuhansien eurojen mentävä väli. Jollain 5000-10000 eurolla alkaa saada jo ihan turvallisia ja toimivia uudehkoja autoja. Itse ymmärrän sinänsä autoon rahan käyttämisen jos ajaa paljon, mutta se vähän hämmentää kun jotkut saattavat viettää keskimäärin alle tunnin päivässä autossaan ja silti ovat valmiita käyttämään siihen valtavia summia rahaa.

On toki. Tarkoitan vain tuoda esille, että edullinen uusi auto ei välttämättä ole ajosuoritetta kohti paljonkaan kalliimpi kuin muu vaihtoehto, jos ajomäärä on riittävä. Riittävä ajomäärä ei välttämättä vaadi juuri enempää kuin tunnin istumisen autossa päivittäin, jos kyseessä on nopeahko maantieveto töihin tms. Edullisella rahoituksella ostettu uusi auto myös vapauttaa pääoman muuhun käyttöön. Olkoon sitten säästösijoituksiin tai muihin hankintoihin.

Vastaavasti se halpa pommi tulee oikeasti halvaksi vain tuurilla. Etuna on tietysti myös, ettei se sido pääomaa. Ei kuitenkaan ole halpaa hinauttaa romua korjaamolle, mikä voi olla tarpeen jos ei ole MacGyver.

Varsinainen ihmetyksesi suhteettoman suuresta rahan syytämisestä autoon on kyllä hyvin aiheellinen huomio. Statusautoja ostetaan paljon siten, että käyttövara heikkenee liiaksi, eli ei ollakaan ihan niin vauraita porsaita kuin annetaan ymmärtää. Sen uuden vitosbemmin ostajalla pitäisi olla varaa mennä kerran vuodessa omaan piikkiin pirssillä kitisemättä hinnasta.

Kuvittelin aina nuoruudessani että kun pääsen työelämään ja omilleni niin alan säästämään. No toisin kävi. Nyt vanhempana ja hyvätuloisena se olisi mahdollista mutta ei enää huvita. Nautin mieluummin elämästäni, asun hyvin ja ajan hyvällä autolla.
En juuri huolehdi huomisesta. Ajattelen että kerran vain eletään, mieluummin siis nyt kuin seitsenkymppisenä eläkeläisenä. Velkaa ei saa hautaan mukaan vai miten se meni...
Ymmärrän hyvin millaista turvallisuudentunnetta isot säästöt tuo. Nautinto sekin. Itse vain nautin enemmän velalla ostetun auton ratin takana.
Siis säästänhän minäkin. Ostan sen pirkkatuotteen kalliimman sijasta ja ostan vaatteita kirpparilta tai outletista jos hyviä löydän. Panostan sitten itselle tärkeisiin asioihin.
Eipä tarvitse papparaisena katua että jäi jotain kokematta tai saamatta.

Eihän kohtuullinen säästäminen vaikuta hyvätuloisen elintasoon ja kulutusmahdollisuuksiin mitenkään.

 

[terient]

Olen miettinyt kumpi on elämänlaadun kannalta parempi; elää velaksi veitsenterällä (tarkoittaen että saa velkansa kuitenkin hoidetuksi) vai säästäen, pihistellen ja mahdollisesti vanhoilla päivillä nautiskellen korkoa korolle ilmiöstä. Siinäkin on vain riskiä. Onko säästäminen jäänyt silloin niin rutiiniksi ettei osaa rahojaan käyttää ja olenko enää hengissäkään silloin?

Pari ystävääni on joskus ihmetellyt ja naureskellut, kun autonvaihtoa suunnitellessani olen miettinyt eri vaihtoehtojen ajoneuvoverojen määrää ja pysytellyt parin tonnin hintaluokassa. Autonhan saa velaksikin niin miksi ajaa parin tonnin pommilla.. Meitä on niin moneen junaan. Kumpi lopulta elää "mukavemman" elämän, säästäjä vai velaksi elävä mutta maksukykyisenä pysyvä? En oikein tiedä. Säästäminen on aina vaikuttanut varmemmalta vaihtoehdolta.

Aika pitkälle pääsee omasta mielestäni taloudenhoidossa kun ostaa yksinkertaisesti vain sen mitä oikeasti tarvitsee ja mahdollisuuksien mukaan käytettynä. Loppu sujuu itsestään. Tuskin monella "kaasupohjassa" eläjällä on harmainta aavistusta mitä haluaisi oikeasti tehdä sillä krääsällä tai toistuvilla ravintolaillallisilla.

Mutta tietenkin rahaa kuuluu myös käyttää. Jos ajaa paljon niin ostaa sen kalliimman auton, jotta sitä ei tarvitse tehdä jokapäivä hampaat irvessä. Omat ajot hoituu tonnin pommilla kun ei noita kilometrejäkään tule. Toisaalta polkupyörä taitaa olla arvokkaampi kuin auto, mutta sitä tuleekin käytettyä päivittäin. Muija taas pyöräilee harvemmin niin sillä on bilteman tms ritsa kulkineena. Säästämisessä minusta tärkeätä muistaa jos arki ei maistu niin täytyy tehdä korjausliikkeitä omien säästämistavoitteiden suhteen, että se alkaa maistumaan.

Onnellisuudesta niin toiset ihmiset eivät kanna huolta huomisesta ja toiset varautuvat aina pahimpaan. En osaa sanoa kumpi tyyli on sitten tosiaan parempi, mutta omaan luonteeseen voi minusta rajatusti vaikuttaa. Minusta tuohon onnellisuuteen liittyy myös olennaisesti ystäväpiiri /asuinympäristö siinä määrin, että jos kaikilla muilla on isot talot ja autot ja itse asuu pienessä yksiössa ja omistaa Nissan Micra -98 helposti kokea, että jää paljosta paitsi ja on epäonnistunut. Sitten jos se lähin ystäväpiiri on saman rapun asukkaita ja sinä olet korttelin ainoa jolla se pieni auto on niin olet ystäväpiirisi "kunkku". Tästä minusta hyvä esimerkki on myös opiskeluaika jolloin rahaa ei juurikaan ollut käytettävissä, mutta olin aika perhanan tyytyväinen kaikkeen kumminkin. Päivät kuluivat opiskellen ja harrastaen ystävien kanssa musiikkia jne.

 

[Kuka_kusi_muroihini]

Mulla säästöjä noin 12kk lainanlyhennyksen verran ihan normi käyttötilillä. Oon aina pohtinut että joku hätävara pitää olla jos jotain käy. Paskaahan se oli tota varten aluksi säästellä, mutta nyt tuon rajan yli olevat rahat on käyttöä ja elämistä varten. Kuussa jää palkasta lainanlyhennyksen jälkeen rahaa talteenkin ja jos sattuu tuntumaan siltä että ostan jotain kalliimpaa itselle tai perheelle niin why not. Jos ton puskurikassan rajan ali mennään, niin sitten on oikeasti jo hätä kädessä tai pitää vähintään pohtia mikä meni pieleen.
Eli järkevää säästämistä, mutta ei elämässä pidä kaikessa kitsastella sillä meiningillä että "eläkkeellä mä sitten pistän menemään". Sillon mietitään lähinnä että pitäiskö mennä klo 10 vai klo 11 kauppaan ja että ostanko iltalehden vai iltasanomat.

 

[Mikkos]

Tätä asiaa on tullut mietittyä melkolailla parina viime vuonna. Itselläni ei ole autoa ja vaikka sen tuoma helppous houkuttelisi, en ole pystynyt itselleni perustelemaan sen tuomia kustannuksia. Nyt saan sijoitettua ainakin vähän joka kuukausi, mutta jos olisi auto, pitäisi luopua todella monesta muusta asiasta, että pystyisi edelleen sijoittamaan. Koskaan ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan (työttömyys, sairastuminen tms.), ja haluan, että on vähän jotain sukan varressa. Toisaalta en halua nostaa elintasoani niin, että tulojen tippuessa olen ihan pulassa. Aina on mahdollista, että kuolen vaikka huomenna, mutta en usko, että suuremman rahamäärän käyttäminen tekisi minusta mitenkään erityisesti onnellisemman tänään.

Muutenkin olen miettinyt, että elän oikeastaan todellakin luksus-elämää, kun vertaa siihen, millainen elintaso omilla vanhemmilla oli tässä iässä saati sitten vanhempieni vanhemmilla. Vanhemmillanikaan ei ollut autoa tässä iässä ja suurin osa tavaroista ja vaatteista hankittiin kirpputorilta tai sukulaisilta ja kaikki hankinnat piti miettiä tarkkaan. Itse voin ostaa melkein mitä tahansa haluamaani kaupasta, vaikka toki aina joutuu valintoja tekemään asioiden välillä. Oikeastaan kaikki tavarani ovat paljon hienompia kuin heillä ikinä oli ennenkuin ehkä parikymmentä vuotta nykyistä ikääni vanhempana. Loppujen lopuksi ihminen tulee toimeen melko vähällä ja jos pitäisi valita, olisin mieluimmin onnellinen kuin rikas.

Itse elin reilusti yli kolmikymppiseksi ilman autoa. Ja nyt 38 vee en vois kuvitellakkaan elämää ilman autoa. Aikoinaan perustelin autottomuutta kustannus-säästöillä ja ympäristösyillä. Mutta elämä oli noin niinkuin nykypäivään verrattuna yhtä helvettiä. Okei, rahaa säästyi, mutta rupes vituttamaan se kaikki etukäteis-suunnittelu mitä piti puuhata aina kun johonkin tarvitsi autoa. Isot kauppareissut, kaikki extemporee kauppareissut, työmatkat jne. Mutta eniten vitutti se rampaus mikä oli. Esimerkiksi joku Ikeassa käynti on yhtä helvettiä jos yritti mennä yleisillä ja sitten jos vähänkään sieltä mitää yritti ostaa niin kauhea järjestely kyytien jne kanssa.
Kesälomallakaan ei oikein mitään tullu tehtyä ku käytännössä minnekkään ei päässyt ilman autoa. Samoin asuminen piti olla sellaisessa paikassa että pystyi kulkemaan julkisilla jne.
Auton myötä kaikki on vapaampaa. Voi lähteä hakemaan sitä puuttuvaa naulapakettia tai jalkalistaa ihan silloin kun siltä tuntuu, sai hankittua paremman ja isomman kämpän vähän syrjemmästä ja kesälomilla pääsee liikkumaan ympäri suomea juur niinkuin haluaa.
Maksaahan auto aika vitusti, mutta en kyllä enää vaihtaisi autottomuuteen mistään hinnasta. Mielummin säästän jostain muusta että voin pitää auton.

 

[vemkki]

Itse elin reilusti yli kolmikymppiseksi ilman autoa. Ja nyt 38 vee en vois kuvitellakkaan elämää ilman autoa. Aikoinaan perustelin autottomuutta kustannus-säästöillä ja ympäristösyillä. Mutta elämä oli noin niinkuin nykypäivään verrattuna yhtä helvettiä. Okei, rahaa säästyi, mutta rupes vituttamaan se kaikki etukäteis-suunnittelu mitä piti puuhata aina kun johonkin tarvitsi autoa. Isot kauppareissut, kaikki extemporee kauppareissut, työmatkat jne. Mutta eniten vitutti se rampaus mikä oli. Esimerkiksi joku Ikeassa käynti on yhtä helvettiä jos yritti mennä yleisillä ja sitten jos vähänkään sieltä mitää yritti ostaa niin kauhea järjestely kyytien jne kanssa.

Mäkin hankin auton vasta nelikymppisenä. Olin järjestellyt elämäni siten, että pärjäsin ilman autoa, mutta elämänpiiri kyllä avartui auton hankkimisen myötä. Edelleen kuljen silti esim. työmatkani julkisilla. Tähän ketjuun liittyen voisin sanoa, että ajan kokoluokkaa isommalla autolla kuin oikeasti tarvitsisin, ja käytännössä sen takia autoni on noin 5 tonnia kalliimpi kuin muuten olisi. Se on minulle pientä arjen luksusta, ja tietoinen valinta. Tosin olen miettinyt, että ehkä seuraava auto voisi sittenkin olla pienempi.