Miksi ei ole? Jos kukaan ei ole kertonut sinulle mitä sukupuoli-identiteetti terminä tarkoittaa (=esitellyt sen konseptin), niin totta hemmetissä sä silti voit kokea sukupuoli-identiteettiin liittyviä asioita. Sä ehkä ”vain koet niitä asioita” assosioimatta niitä minkään konseptin alle.
Ei ne ole kokijalle silloin sukupuoli-identiteettiin liittyviä asioita, jos ei ole sukupuolen konseptia, eikä ihmisellä ole kokemusta sukupuolesta ilman sukupuolen konseptia. Voit olla lapsena kuullut rokkia mutta ennen kuin sinulla on konsepti blueskaavasta, niin sinulla ei ole ollut kokemusta blueskaavasta.
Jep. Vähän kuin logiikkakin lakkaa olemasta kun kukaan ei enää ajattele. Samaan laariin vaan kaikki.
Eli olet itsekin sitä mieltä, että joku spesifi sukupuoli-identiteetti lakkaa olemasta kun kukaan ei siihen identifiodu, kuten joku spesifi uskonto lakkaa olemasta kun kukaan ei siihen enää usko? Mitä tarkoitat tuolla "samaan laariin vaan kaikki"? Ei niitä kukaan ole laittamassa mihinkään "laariin", tässä oli kysymys siitä, ovatko ne "samassa laarissa" siinä mielessä, että ne ovat samalla tavalla olemassa. Ei kukaan ole väittänyt, että ne olisivat kaikilta osin samoja, muuten ne olisivat sama asia. Kissa ja koirakin on hyvin erilainen eläin vaikka molemmat ovat eläimiä.
Onko? Trendi on ainakin olemassa sellaiseen suuntaan, joka viittaisi siihen, että uskonnot eivät ole kiinteä osa ihmisyyttä
Traditionaaliset uskonnot toki alkavat vähentyä, mutta uskomisen mekanismi on silti tiukassa (eli se, että ihminen pitää subjektiivista kokemustaan totena). Ja se koko mekanismi toimii niin, että ihminen ei helposti näe omia uskomuksiaan uskomuksina, koska silloin kun se mekanismi vaikuttaa, niin se tuntuu vain siltä, että maailma on tällainen. Uskonnot ovat siis tietyllä tavalla sen saman mekanismin lieve-ilmiö, minkä pohjalta identiteettikin toimii.
Todennäköisyys että ihminen keski-iässä hävittää uskonsa on ihan eri luokkaa kuin vaikka se, että sukupuoli-identiteetti vaihtuisi jos se on jo löytynyt.
Aikuinen voi menettää uskonsa opiskellessa vaikka teologiaa, mutta ei taida olla samanlaista pelkoa kehittyneen sukupuoli-identiteetin kanssa.
Niin, ja jos ihminen on nuorena rakentanut maailmanparantaja-hippi-identiteetin, niin todennäköisyys, että ihminen sen identiteetin keski-iässä hävittää, on eri luokkaa kuin vaikkapa että usko vaihtuisi jos se on jo löytynyt. Ja silti kaikki näistä ovat mahdollisia. Mekanismi on sama. Identifioitumisen voimakkuus, syyt ja "todisteet" pitää konseptista kiinni ovat erit. Vai oletko sitä mieltä, että uskontoa ja maailmanparantaja-hippi-identiteettiä ei voi verrata siinä mielessä, että mekanismi olisi sama, koska uskonto on niin paljon vahvempi?
Mutta jotta nyt paremmin ymmärtäisin, mitä yrität sanoa, niin tarkoitatko että et ole eri mieltä siitä, että molemmat ovat olemassa vain subjektiivisessa todellisuudessa, vaan olet vain sitä mieltä, että "niitä ei kannata rinnastaa, koska ne varmastikin näkyvät aivoissa eri tavalla"?
Ja jos ajatellaan tätä kysymystäsi:
Eli ymmärsinkö nyt oikein, että käytännössä rinnastat uskonnon ja tarpeen sukupuolenkorjaukseen samalle viivalle, eli mekansimi on sama. Siinä missä joku uskoo kovasti Jeesukseen, niin toinen uskoo olevansa väärässä kehossa?
niin mielestäsi näissä on eri mekanismi? Millä tavalla mekanismi on eri, jos molemmissa kaikki, mitä fyysisestä todellisuudesta löytyy, on aivomassaa ja sähkösignaaleja? Jos yrität sanoa, että toinen riippuu siitä, minkälaiset aivot geneettisesti ovat, ja toinen riippuu siitä, millaiseksi ihminen ne syntymänsä jälkeen kasvattaa, niin ajatteletko, että yhteisössä, jossa ei ole naista edes konseptina, on paljonkin miehiä, joiden sukupuoli-identiteetti on nainen?
