Ainiin se kuva jäi, kun mainitsin hyvinvoinnin lisääntymisen, vastuun ja yhteisöllisyyden painottumisen
no keksikää parempi idea. Tää uskontokritiikki mitä itsekkin kyllä aikanaan harrastin on aika lapsen kengissä eikä siinä huomioida uskonnon psykologista merkitystä yhteiskunnalle.
Jotenkin tuntuu, että kristinusko on keksinyt järjestelmän, jossa yksilö ja yhteiskunta toimii optimimaalisimmin. Se on evoluution myötä kehittynyt darwinistinen moraalikehikko. Eli, että ei ne järjestelmät ole vain valtaa varten. Se on yksinkertaistettu näkemys. Esimerkiksi sukupuolirooleilla ja avioliitolla näkyy olevan syvempi merkitys.
Musta alkaa koko ajan enemmän ja enemmän vaikuttaa siltä, että meille on suotta ja vääristä syistä myyty 60-luvulta lähtien länsimaissa idea siitä, että kaikki muutos olisi tarvittavaa ja kaikki konservatiiviset näkökulmat junttia. Sosiaalinen konstruktionismi ei toimi.