- Liittynyt
- 15.04.2017
- Viestejä
- 523
Kristinuskon työntäminen vaihtoehtona tälle nykyhapatukselle? Ei kiitos.
Feministeillä on uskomattoman iso savotta jos yrittävät saada yhtä paljon pahaa aikaa kuin uskonnon merkeissä on tehty. Ja saat valita uskonnon ja aikaikkunan, mutta oletuksena voidaan käyttää valkoisia (Eurooppa, USA, Kanada, Aussit, Kiiwit) kristittyjä ja juutalaisia kuten videolla
Käännetäänpä tuo niin, että olisiko nykyisiä yhteiskuntia syntynyt tai ylipäänsä meidän sivilisaatiomme selvinnyt feministien tai postmodernistien alaisuudesssa? Helppo kääntää kaikki paha uskonnon syyksi ja unohtaa kaikki hyvä mitä se sai aikaan (maailman parhaat yhteiskunnat). Kuitenkin simpanssit käy sotaan, eikä heillä ole mitään uskontoa. Ihminen (eläimenä) nyt vain yksinkertaisesti on paha, joten se pahuus tulee ilmi muodossa tai toisessa. Eipä siellä Stalinin Neuvostoliitossakaan paljoa uskontoa tarvittu. Se mikä Natsi-Saksalle ja Neuvostoliitolle oli yhteistä oli se, että kristinuskosta irtauduttiin kohti tuntematonta. Lopputuloksen kaikki tiedämme. Siinä mielessä en ihan ymmärrä kritiikkiä? Mikä olisi parempi järjestelmä ja kerrotteko miksi se ei ole utopia? Millaisella kuninkaalla/presidentillä korvaisitte jumalan ja miksi sellainen yhteiskunta ei olisi epävakaampi tai enemmän altis korruptiolle kuin vuosituhansien saatossa kehittynyt kristitty yhteiskunta? Väitän, että kristinusko on rationaalisin järjestelmä irrationaaliselle ihmiselle, joka maapallolla on kehitetty.
Olisko valistusta syntynyt nykyfeminismin alaisuudessa? Arvostettaisiinko Euroopassa yksilöllisyyttä ellei meillä olisi vaalittu Jeesuksen (länsimaisen sankarin arkkityyppi/ideaali mies) kaltaisia roolimalleja?
Näyttää muutenkin siltä, että 1960-luvun kulttuurivallankumous on epäonnistunut kokeilu, joka jättää jälkeensä vastuuntunnottomia identiteettikriisiä kokevia katkeria nuoria aikuisia, joiden onnellisuus ja merkityksen tunne on kärsinyt ajoilta jolloin kulttuuriperintöämme vielä vaalittiin. Väitän esimerkiksi, että abortin kannattaminen, avioliiton vähättely ja irtosuhteiden glorifiointi perustuu täysin vastuun välttelyyn eikä mihinkään tieteelliseen näyttöön. Siirretään vaan aikuisuutta ja vastuuta myöhemmäksi. Sitten taas toisaalta uskovaiset ovat onnellisempia kuin ateistit ja avioliitossa olevat terveempiä ja menestyneempiä kuin sinkut. Ydinperheessä elävät lapset ovat onnellisimpia. Köyhät menevät yhä vähemmän naimisiin (kiitos feministien), vaikka siitä olisi heille hyötyä. Perinteiset sukupuoliroolit takaavat naisille tutkitusti todennäköisemmin onnellisuuden. Kristillisessä yhteiskunnassa noita asioita sentään vaalittiin. Postmodernismi on vain nietzcheläisen dilemman looginen päätepiste. Feministit ovat elämän kärsimyksen edessä pelästyneitä vastuuntunnottomia nihilistejä, joiden viimeinen projekti ja tapa irtisanoutua länsimaisesta kulttuurista on monikulttuurisuus.