Xena raivasi tosiaan omaa polkuaan, ja sarjalle olivat ne omat katsojansa. Sarjan miehet olivat vähän laisiansa, joko lähinnä pellejä, tai sitten ilkiö raiskaaja naisten vihaajia. Välimuodot noista kahdesta olivat vähän vähissä. Noita Xena sitten pisti ruotuun. - En kuitenkaan seurannut sarjaa kovin aktiivisesti, joten tiedot siitä ovat aika suppeita. Sain käsityksen, että sarjan mukana kulki sen Xenan vaalean kaverin kasvukertomus, missä hän Xenan antaman mallin mukaisesti kasvoi ujosta ja vähän passiivisesta tytöstä voimakkaaksi ja rohkeaksi ja itsenäiseksi aikuiseksi naiseksi. - Kyllä Xena minusta oli "feministinen" sarja. Ei kuitenkaan mitenkään pahalla tuo asia sanottuna. Toistakin mieltä voi tietenkin olla.
Pääsääntöisesti olen sci-fin ja fantasian suhteen aika kaikkiruokainen, mutta Octavia Butlerin kaltaiset kirjoittajat jäävät jatkossa hyllyyn. Enkä pitänyt Margaret Atwoodistakaan... hänellekään ei ole ilmeisesti koskaan tullut vastaan ihan normaalia miestä, vaan käsitys miehistä on jopa aika parodian omainen. - Väkivaltainen, väkivaltainen, raiskaaja, pelkuri, petturi, ja sama uudestaan ja uudestaan. Tuo ei ihan täytä omaa käsitystäni sci-fistä, mutta kukin tyylillään. Siitä vaan, jos joku tykkää. Mielestäni parempaakin on kyllä kirjoitettu.
Noin yleensäkään en pidä sci-fistä, jos siinä on jokin muu "sanoma" kuin se, että tulevaisuus tulee olemaan jännittävä. Ympäristötuhon povaukset sun muut ovat suoraan sanoen paasaavia ja vesittävät tarinan kuin tarinan. Tämä jatkuva julistaminen riivaa esim. näitä suomalaisia (mies) kirjoittajia. En kaipaa mitään yhteiskunnallista herättelyä, vaan tarinan joka vie mukanaan, ja joka parhaimmillaan herättää myöhemmin ehkä jotain häivähdyksen omaisia ajatuksia. Simmonsin Flashback oli esimerkiksi tällainen.
Jopa "Chic lit" sci-fi menee oikein hyvin, kunhan se on älykästä ja sisältää hyvän tarinan. Tarina on tarina, ja paasaus on paasausta. Tässä pätee ihan sama kuin kaikessa muussakin, joillakin kirjoittajilla on hyvä maku, tyylitajua ja itsekritiikkiä, ja toisilla kirjoittajilla sitten taas ei.
===
Ylhäällä viitataan taas tähän naistutkimukseen. Mitähän tuosta nyt sanoisi... Jos yliopistossa jotain opetetaan, sen pitäisi olla kuitenkin tiedettä, ja alistua samoille haastamisen lainalaisuuksille, kuin kaikki muukin tiede. Täälläkin välillä jankataan viitteiden perään, eikä se tarkoita muuta, kuin että joku muu on voinut aivan yhtä kevytmielisesti väittää mitä tahansa. Viite ei tee mistään asiasta totta, koska nykyisin kuka tahansa voi julkaista aivan mitä tahansa. Ennen sentään kun kirjalliset tuotokset painettiin, se kirjoitus meni sentään lävitse jostain kustantajan seulasta. Todellakin, viitteet ovat nykyisin kokeneet sen tason inflaation, että viite tarkoittaa vain sitä, että kirjoituksessa lainataan vain jonkun muun tekemää väitettä. Mitään se ei kerro sen väitteen totuusarvosta. Ei todellakaan yhtään mitään. - Viitteet ovat muuttuneet enemmän tai vähemmän jopa merkityksettömiksi. Esim. juuri naistutkimuksen tai jonkin poliittisen "tutkimuksen" saralta on julkaistu jo sen verran paljon suoranaista roskaa, että nykyisin voi kirjoittaa aivan mitä tahansa ja kaivella siihen jäljestäpäin sopivat ja tekstin sisältöä tukevat viitteet. Samoin ei tarvitse olla kovinkaan lahjakas kirjoittaja, että voi kirjoittaa jonkin vanhan tekstin täysin uudestaan siten, ettei se todellakaan edes näytä miltään lainaukselta. Minun aikoinani tuota sanottiin mosaiikin tekemiseksi. Eiköhän tuohon melkein jokainen syyllisty muodossa tai toisessa ja ainakin jossain määrin opiskeluaikoinaan.
En ole lukenut naistutkimuksen tuotoksia, mutta näyttää siltä, että kyseessä voi olla kuplan sisällä oleva täysin todellisuudesta irronnut huuhaa. Tieteenalan sisäinen järjettömyys on voinut saavuttaa jo sen luokan mittasuhteet, että rahoituksen perumiselle ihan oikeasti voi ollakin ihan syytä. Kyseessä voi tietenkin myös olla ärsyyntyneiden konservatiivimiesten suoranainen kepinanto "väärää mieltä oleville vasemmisto globalisti ämmille". Tilanteeseen on vähän huono löytää asiallista tahoa välimieheksi ja tätä asiaa oikeasti selvittämään. Jompi kumpi puoli kun ei kuitenkaan tule sitä selvitystä hyväksymään. Loppupeleissä tilanne lienee se, että toinen osapuoli on haluamassa siltä toiselta osapuolelta rahaa, jota tämä ei halua enää antaa tai myöntää. Silloin se sitten menee niin tuokin asia. Ruokkivaa kättä ei kannata purra, tai se ruuan anto voi loppua.
T -.-
