Valtteri oli kyllä aikoinaan Mercedekseltä nappirekry tuohon koiran rooliin Hamiltonin rinnalle ja hoitikin työnsä mallikkaasti. Otetaan kakkoskuskiksi nöyrä ja sopivan hidas suomalainen, joka ei turhia kitise vaan luottaa että ehkä se kova työ vielä joskus palkitaan. Tasaisen varmasti köröttelee sen täysin ylivoimaisen auton maaliin, jolloin melkeinpä väkisinkin on podiumilla tai ainakin lähellä. Tallia sinänsä ei kiinnosta vittujakaan, onko Valtteri 2., 4. tai vaikka 6. - kunhan merkkimestaruus tulee, Lewis saa voittaa henkilökohtaisen ja koira tyytyy rooliinsa.
Ongelma vaan tulee siinä vaiheessa, kun jollain keskikastin/häntäpään autolla pitäisi taistella kynsin ja hampain niistä viimeisistä pistesijoista, joista jokainen on elintärkeä kun yksi hyvä sijoitus saattaa nostaa tallia taulukossa pari-kolmekin pykälää. Siellä tuo turvallinen köröttely ja "annetaan muiden mennä ensin" -asenne ei toimikaan enää ihan yhtä hyvin.
Valtteri teki Mercedeksellä mitä piti, eikä siitä mitään häneltä pois. Eipä äkkiseltään tuu 2000-luvulta mieleen juuri muita merkittäviä koiria kuin Vale ja Rubens - ehkä Webber? Seurasin 2010-luvulla formulaa aika vaihtelevasti, välillä en laisinkaan, niin ei täysin hyvää käsitystä Webberin suorituksista ja asenteesta Sebin aisankannattajana. Uskaltaisin kuitenkin veikata, että Valtteri näistä kaikista tuon koiran roolin varmaan kaikkein nöyrimmin ja suurimmalla antaumuksella hoiti. Voidaan siis sanoa, että Valtteri on ollut paras koira F1:ssä vuosikymmeniin - meriitti kai sekin.
Mielestäni hyvä esimerkki koiran vastakohdasta ja aika suora vertailukohde Valtterille on Nico. Ei suostunut siihen koiran rooliin ikinä. Hamiltonin kanssa kolisi ja varmasti oli useampia viikonloppuja kun Toto ei päätä silitellyt ja kiitellyt hyvästä tiimipelaamisesta niin kuin kiitteli Valtteria myöhemmin. Tappeli muutaman vuoden mutta lopulta voitti Hamiltonin samalla kalustolla ja lopetti maailmanmestarina. Ainakin minä arvostan tuota paljon enemmän kuin Valtterin vuosien nöyrää tiimipelaajuutta ja koiran rooliin tyytymistä mutta kukin tyylillään.