Lopputulos oli jonkinasteinen yllätys, mutta toisaalta aina kun pistelaskentaa seuraa, niin muistuu mieleen pari realiteettia näistä kisoista.
Eka on, että ammattilaisraadit tykkäävät taitavista laulajista ja sävellyksistä, esityksen vetävyys ja energia on toissijaista. Toki näissä ammattilaisten arvioissa ikuisena ristiriitana on, että hekin suosivat naapurimaitaan, vaikka ammattilaisten pitäisi osata keskittyä vain musiikilliseen puoleen artistin alkuperästä riippumatta. Ammattilaisten painoarvon voisi mielestäni hyvin pudottaa neljäsosaan puolikkaan sijaan, en kokonaan noita raateja poistaisi.
Toinen on, että läntisen Euroopan viisuintoilijoiden etukäteen kärkeen nostamat esitykset eivät välttämättä puhuttele koko Eurooppaa. Itäisellä puolella on liuta keskimäärin konservatiivisia isoja maita, joille ei välttämättä mitenkään iske (suomen)ruotsalainen pirteys, eikä etenkään avoimen pornahtava voimaantunut nainen. Toki näissä maissa tykätään vähäpukeisista kauniista naisista ja omatkin artistit usein ovat sellaisia, mutta naisen pitää pysyä ns. perinteisessä roolissaan (tämä ei siis ole oma mielipiteeni, vaan arvio siitä miten ex itäblokissa tämä koetaan).
Itävallan voitto oli silti pettymys, koska minulle ainakaan kappale ei jättänyt mitään muistijälkeä, en edes yrittämällä osaa palauttaa mieleeni mitään pätkää siitä. Ainut mieleen jäänyt asia oli lavashown merihätäteema, musiikki ei herättänyt mitään tunteita. Hyvä laulaja toki, ja siksi ammattiraatien lemmikki, vaikkakaan ei yhtä murskaavasti kuin jonain muina vuosina paras ammattilaisten suosikki on ollut.
Ammattilaisten ja yleisön makujen ristiriita näkyi tänä vuonna selvimmin isäntämaa Sveitsille, jonka esitys oli kai ammattilaisäänien jälkeen top vitosessa, mutta sai yleisöäänistä toisena jumbona UK:n lisäksi puhtaan nollan.