Sinänsä hauskaa, että kun täällä nyt valitetaan EU:n kykyä vetää pakka kasaan (ja olen samaa mieltä, että EU on tälläisissä asioissa liian hajanainen), niin jotenkin tuntuu, että monet näistä EU:n yhtenäisyyttä kritisoivista eivät myöskään tykkää siitä sanasta, joka oikeasti voisi korjata tuon:
Liittovaltio.
Väärin, oikea vastaus edelleen on: yksi virallinen kieli jota kaikki osaavat ja käyttävät pääkielenään arjessa.
Ja ei, pikkuruinen (1/8 Suomen pinta-alasta) Sveitsi ei kelpaa esimerkiksi, siellä kun yhdessä liittovaltion "valtiossa" eli kantonissa saattaa olla 16.000 kansalaista. Juu Sveitsi on sinänsä monikielinen (kolme kieltä) mutta kantonit ovat jakautuneet melko tarkasti noiden kielien mukaan, melkein kaikissa niistä on vain yksi virallinen kieli (useimmissa saksa).
Tuo on sama kuin alkaisi vetää johtopäätöksiä EU:n kokoisen hajanaisen porukan yhteishallintoon siitä miten joku 50 hengen hinkuintiaaniheimo on järjestänyt oman hallintonsa.
Yhdysvaltojen, Kiinan, Australian, Venäjän, Intian jne. vahvuus on yksi kieli jota kaikkien oletetaan osaavan ja osaavatkin (koska se on se kieli mille he altistuvat kouluissa, kaikissa palveluissa jne.). Jos EU halajaa samantasoista yhtenäisyyttä ilman jakautumista (kielellisiin) kuppikuntiin, tarvittaisiin ensin se yksi kieli jonka kaikki omaksuisivat pääkielekseen voidakseen sujuvasti kommunikoida toistensa kanssa vaikka Romaniasta muuttaisi Hollantiin tai Suomesta Portugaliin.
Niin kauan kun tuo puuttuu, ei eurooppalaisten keskuuteen pääse luonnollisesti muodostumaan me-henkeä jossa ranskalainen ei näkisi saksalaista saksalaisena tai italialainen ruotsalaista ruotsalaisena, ulkopuolisena muukalaisena ja ranskalainen olisi valmis esim. tinkimään omasta hyvinvoinnistaan suomalaisten tai romanialaisten hyvinvoinnin vuoksi, tai lähtemään kyseisiin maihin kuolemaan puolustaessaan niiden rajoja.
Ajatus siitä että tuosta huolimatta jotenkin pakotettaisiin ensin ylhäältä kaikille EU:ssa liittovaltiohimmeli, ja sitten todettaisiin että ehkä se yhteinen EU-nationalistinen tunne ja yhteinen kommunikointikieli sieltä pulpahtaisi ajan kanssa, missä näkisimme toisemme tasavartaisina kuten New Yorkista tai Miamista kotoisin oleva nähdään Kaliforniassa, on tyhjää toiveajattelua.
Samat arvot eri EU-maiden kansalaiset voivat toki edelleen jakaa, aivan kuten suomalaisena saatan jakaa samat arvot mitä useimmat australialaiset tai etelä-korealaiset tai thaimaalaiset jakavat, mutta liittovaltio noiden maiden kanssa olisi edelleen melko mahdoton vaikka olisivatkin Suomen kyljessä.
Sen haluankin nähdä kun EU-mieliset lipilaarit alkaisivat muka ajaa EU:n alueelle yhtenäistä kielialuetta, aloittaen vaikka Suomen vähemmistökielien kuten kolmen saamenmurteen ja ruotsin aseman romuttamisesta, ja kielto YLE:lle tukea arabiankieltä.
Minä sinänsä voisin suostua ajatukseen että englannista tulisi koko EU:n yhteinen kieli ja tästä eteenpäin kaikki opetus Suomenkin kouluissa tapahtuisi vain englanniksi, ja suomenkieltä voisi halutessaan opiskella siellä ehkä lisäkurssilla. Ranskalaiset tuskin kuitenkaan suostuvat samaan, niin vitun ylpeitä nationalisteja kun ovat kielestään.
Ranskaa tai saksaa en EU:n yleiskieleksi halua, olen molempia opiskellut useampia vuosia (4 v saksaa ja 2 v ranskaa) ja Saksassa asuu sukulaisiani, ja molemmat ovat turhan monimutkaisia ja myös alueellisesti rajoittuneita kieliä yleiskieliksi, vaikea oppia verrattuna esim. englantiin johon useimmat kuitenkin altistuvat muutenkin ja jolle on käyttöä myös EU:n ulkopuolella, aina Intiaa, Australiaa ja Uutta Seelantia myöten.