Alustus aiheeseen
Simon Sinekin jälkeen rupesin törmäsin henkilöön nimeltä Tom Bilyeu.
(How to Reach The Top With No Previous Experience | Tom Bilyeu Keynote)
(Tom Bilyeu: From Broke To $1 Billion! (Inspiring Interview))
Tom kertoo miten hän oli nuorena pulska poika, jonka perhe kärsii sairaalloisesta lihavuudesta. Koulussa hän oli alisuorittaja, joka oli luokan pelle. Viimeisenä vuotenaan peruskoulussa hän rupesi työskentelemään kohti elokuvaohjaajan uraa. Hän sanoi itselleen "minusta tulee maailman paras elokuvien tekijä. Hänen tavoitteensa oli päästä UCL Film Schooliin. Hänen työskentelynsä tuotti hedelmää ja hän pääsi sisään. Hän pääsikin sisään UCL:n, tosin ei suinkaan UCL Film Schooliin, koska hän ei ollut vaivautunut ottamaan selvää siitä, että sinne on erillinen hakuprosessi. Hänen työskentelyfilosofiansa oli niin laiskaa ja saamatonta, että minityöllä piti saada maksimitulos, joten voiko muuta odottaa. Jos epäonnistuminen tuli, niin sen hän kuittasi ajattelemalla "en edes yrittänyt, ihan sama". Hän ei kuitenkaan luovuttanut, vaan otti selvää kuka on UCL Film Schoolin valintakomiteassa ja vei tällaisen henkilön lounalle. Siellä hän kysyi että miten ihmeessä hän pääsisi elokuvakouluun. Valintakomitean jäsen kertoi että koska Bilyeu:lla oli SAT-testistä vain 990 pisteen tulos (elokuvakoulun vaatimus oli 1300), niin jos hän saa parhaat arvosanat, hän on sisällä. Alkoi valtava työskentely: ei videopelejä, ei sosiaalista aikaa, ei kaljoittelua, ei pilvenpolttoa. Vain kirja kädessä sulkeutuneena kammioonsa kahden vuoden ajan.
Se kannatti ja hän pääsi vihdoinkin UCL Film Schooliin. Siellä hänen opiskelunsa olikin menestystä toisensa jälkeen. Koulun päätteeksi valitaan yksi ryhmä, johon pääsee vain neljä oppilasta koko vuosikurssista. He saavat tehdä Senior Thesis Film:in joka on jonkunlainen lopputyö, johon saa kunnon resurssit, eli opinnäytetyöelokuva + sopimuksen Hollywoodiin kolmesta elokuvasta. Bilyeu pääsi menestyksensä ansiosta tuohon ryhmään ja pääsi tekemään arvostettua lopputyöelokuvaa. Hän tunsi joka solullaan, että elokuvien teko on hänen kohtalonsa, hänen koko indentiteettinsä, se on kirjoitettu hänen DNA:nsa, niin loistava hän on ollut koko elokuvakoulun ajan. Elokuvasta tulisi valtava menestys ja sen avulla hän saisi kolmen elokuvan mittaisen sopimuksen Hollywoodiin. Hänen koko elämänsä olisi nyt valmis alkamaan kunnolla, ei kun hommiin! Elokuva saatiin valmiiksi ja hänen perheensäkin lensi paikan päälle katsomaan kun se näytettiin kaikille.
Elokuva oli paskaa. Alusta loppuun. Kävi ilmi että hänellä ei ollut minkäänlaisia lahjoja elokuvien tekoon, nolla. Hänelle naurettiin julkisesti, ihmiset eivät edes vaivautuneet nauramaan selän takana. Kaikki unelmat särkyivät. Miten tuollaisesta noustaan? Hän rupesi opettamaan elokuvien tekoa oppilaille. Samalla hän rupesi lukemaan paljon ja oppi, että aivot ovatkin muokkautuva elin, eikä ihmisen osaaminen ole syntymässä lukkoon lyöty, vaan itseään voi kehittää koko ajan ja aivojaan voi muokata erittän paljon (käsite tunnetaan nykyään nimellä Growth Mindset).
Pikakelataan hieman ja mainitaan, että jossain vaiheessa hän halusi mennä naimisiin rikkaan miehen tyttären kanssa, mutta koska hän oli köyhä ja laiska kotona verkkareissaan hilluva nuori mies, lupaa ei tytön isältä herunut. Väliin mahtuu mm. kausi jolloin hän haki vain työpaikkoja joissa hän tiesi olevansa älykkäin henkilö huoneessa. Hän kävi mm. haastattelussa työpaikkaan jossa piti kuskata autolla nainen paikkaan X, jäädä ulos odottamaan ja jos sisältä kuuluu huutoa, niin sinne pitää rynnätä vaikka karmit kaulassa ja hakea nainen pois ja ajaa karkuun niin lujaa kuin pääsee. Tästä työpaikasta hänet pelasti hänen äitinsä, joka sanoi Tomille, "poikani, sinä et aloita siinä työssä, se ei ole sellaista kuljettajan hommaa kuin luulet". Tom ei mennyt sinä iltana töihin, eikä aloittanut työssä.
Eräänä päivänä kun Tom Bilyeu oli pitämässä oppituntia, kaksi kehonrakentajaa tuli hänen luokseen. He esittelivät itsensä ja sanoivat, että heillä olisi yritys jonka ainoa tarkoitus on tahkota rahaa niin paljon kuin ikinä mahdollista. He opettaisivat hänestä yrittäjän, mutta ainoa työ jonka he voisivat hänelle aluksi tarjota olisi copywriterin paikka. (Copywriter tekee mainostekstejä ja iskulauseita.) Hän aloitti työt firman kellarista ja hänelle sanottiin että hän voi tulevaisuudessa työskennellä missä tahansa hommassa firmassa ja päästä osakkaaksi, kunhan laittaa itsensä peliin. Hän laittoi, firma menestyi, Tomista tuli osakas, kunnes kuuden ja puolen vuoden päästä hänen vaimonsa laittoi hommalle stopin ja sanoi, että avioliittomme on nyt hajoamispisteessä. Tom marssi kahden muun osakkaan luokse, antoi kaksi miljoonaa dollaria osakkuudestaan maksettuja rahoja takaisin ja sanoi "en ole enää onnellinen, me teemme tätä vain rahan takia ja minä en enää jaksa. Minun on pakko lähteä pois tekemään jotain mistä nautin." Kaksi muuta osakasta rupesivat miettimään asiaa, hekin tulivat tulokseen että heille riittää myös rahan perässä juokseminen.
Tom Bilyeun kehonrakentaja-kaveri-osakkaat ottivat Tomiin yhteyttä ja kertoivat, että he ovat päättäneet laittaa firman myyntiin ja ruveta tekemään rahoilla jotain millä olisi heille henkilökohtainen merkitys, mutta he haluavat Tomin ehdottomasti mukaan, koska hän on ollut niin iso osa aikaisemman firman menestystä. Tom lähti mukaan ja he rupesivat valmistamaan energiapatukoita. Mutta ei mitä tahansa energiapatukoita, vaan sellaisia jotka olisivat oikeasti tervellisiä ihmisille. Tämä oli heidän WHY:nsa, mistä pääsee kätevästi Simon Sinekin alueelle. He tutkivat tarkkaan erilaisia raaka-aineita ja valmistivat prototyyppejä erilaisista patukoista. He ottivat selvää missä kaikkialla he voisivat valmistuttaa patukoitaan, koska hehän olivat vain tuotteen suunnittelijoita, eivät valmistajia itse. Kävi ilmi että yksikään tehdas ei pystynyt valmistamaan heidän patukoitaan, koska kaikki koneet olivat suunniteltu toimimaan maissisiirapilla. He joutuivat itse rakentamaan patukoiden valmistuskoneen. Yritys menestyi, se kasvoi miljardiluokkaan ja on nimeltään Quest Nutrition. Heidän WHY:nsa on niin vahva, että kun heille soitetaan ja kysytään että mikä on paras tapa laihduttaa, niin he eivät sano "no syömällä meidän patukoita" vaan vastaus on tyyliin "kaalikeitto ja säännöllinen liikunta". Kuten Simon Sinek sanoo, ihmiset eivät osta mitä myyt, vaan ihmiset ostavat sitä mihin uskot.
Itse asiaan, eli omia pohdintojani
Jälkimmäisessä videossa, ajassa 1:27:10 jossa Bilyeu:lta kysytään "Minkä yhden ainoan neuvon antaisit ihmisille?", hän vastaa "Kaikki on sinun syytäsi."
Tästä päästään siihen mitä minä olen oppinut Tom Bilyeulta. En kiinnittänyt tuohon kommenttiin ensin sen kummempaa huomiota. Sitten kolmen päivän kuluttua rupesin pohtimaan asiaa tarkemmin ja jostain syystä minulla välähti mitä se tarkoittaa, että kaikki on minun syytäni. Kyse on omistajuudesta. Kun omistaa koko elämäntilanteensa, kun ei syytä ketään toista ihmistä omista ongelmistaan, niin ei tarvitse enää koskaan olla katkera kenellekään. Ei tarvitse esittää kysymystä "miksi juuri minä?". Kaikki virheet tulevat omaan piikkiin, jokainen voitto on kokonaan omaa ansiota.
Kun tekee päätöksiä, vain sillä on merkitystä mihin päätyy, koska päätöksistä aiheutuva elämäntilanne on kokonaan omaa syytä. Näin myös päättämättömyys nousee samanarvoiseksi päättämisen kanssa. Oma vastuu on jokaisessa vaihtoehdossa tasan sama, jolloin kannattaa aina valita se vaihtoehto joka ohjaa eniten haluttua elämäntilannetta kohti.
Pitää osata erottaa hallinta ja omistaminen toisistaan. Hallitsija kontrolloi lopputulosta, omistaja kontrolloi tekojaan. Oikeassa elämässä tekojensa lopputuloksia ei välttämättä pysty hallitsemaan. Ja on mahdollista olla hallitsija joka ei omista tekojaan, mutta diktaattorimaisesti hallitsee lopputulosta.
Omistaminen tuo hallinnan tunteen elämään. Kun ensinnäkin tekee päätöksiä elämässään ja vieläpä omistaa ne päätökset täysin, niin mihin ikinä päätyykin ei koskaan tule sellainen olo, että elämä on hallitsematonta.
Otetaan esimerkki työpaikalta. Yhdistetään Simon Sinekin ja Tom Bilyeun filosofiat. Firmassa on varasto, jota pitäisi pystyä käyttämään, mutta se on koko ajan sekaisin ja täynnä roinaa. Esimies päättää että nyt varasto siivotaan.
Tapaus 1: Esimies suunnittelee varaston uuden jäjestyksen, tekee siitä tarkat ohjeet ja käskee työntekijänsä toimimaan ohjeiden mukaan.
Tapaus 2: Esimies ohjeistaa työntekijänsä seuraavasti: "siivotkaa varasto, niin että se pysyy mahdollisimman siistinä ja sitä on helppo käyttää, voitte itse pohtia miten se pitää järjestää".
Kuka omistaa varaston siivouksen, mitä tapahtuu Sinekin WHY:n kanssa?
Tapauksessa 1 esimies omistaa ratkaisun kokonaan ja työntekijät jäävät vain suorittavaksi portaaksi. Heillä ei ole muuta syytä tehdä työnsä kuin esimiehen käsky. Esimies johtaa auktoriteetilla.
Tapauksessa 2 esimies antaa työntekijöilleen WHYn, eli kun he siivoavat varaston mahdollisimman hyvin ja järjestävät sen uudelleen niin tehokkaaksi kuin mahdollista, niin heidän itsensä on helpompi tehdä töitä tulevaisuudessa. Samalla he kokevat täyden omistajuuden ratkaisusta, koska se on kokonaan heidän keksimänsä. Tämä lisää myös yhteenkuuluvuuden tunnetta työpaikalla.
Aikuisuus
Omistajuus antaa myös työkalut määritellä aikuinen ihminen. Aikuinen ihminen on sellainen joka omistaa kaikki tekonsa. Nyt meillä on helppo menetelmä jolla testata onko joku aikuinen. Jos pitää keksiä tekosyitä asioille, niin silloin ihminen ei omista kaikkia tekojaan ja ei ole aikuinen. Itsekin keksin välillä tekosyitä, joten kehitykseni on vielä kesken.
.
