Mutta myös, olen jo vanha ja raihnainen, kun yli kun ikää jo 2x nuorempien pelaajien verran.. Ei ole refleksit enää samat, kuin oli 18v.. Katsoin yhden youtube-videon jostain Verso buildilla levelauksesta, ja sitten päätin, että tähän en ryhdy ja menin vaan Lumiere. Se maailma, joka on saatavilla Act III:ssa on yllättävän laaja ja ihmeellinen, mutta ei ole tarpeellinen juonen kannalta
Siinä muuttuu koko pelin luonne kun saa damage cap:n pois. Ei se ole niinkään levelausta, vaan sitä että mätetään luminoilla ja buffeilla kertoimia. Sitten saa 4 miljoonan damaget ja suunnilleen jokainen isompikin bossi on iskettävissä kanveesiin yhdellä iskulla.
Edellinen jrpg oli FF8 orggis pleikkarilla. Genre kiinnostaa hyvin vähän, anime aestetiikka ei ollenkaan. Otin game passin uuden Doomin takia ja kun oli pari päivää aikaa julkkariin, ajattelin testata tätä jonkun tunnin ja sitten antaa olla. Varmaan sen alun jälkeen taistelusysteemi olisi voinut olla kivi paperi sakset ja silti peli todennäköisesti tullut pelattua läpi. Ei oo vielä kerenny Doomia asentamaan.
Simo voitti ja luovutin, liian raskas tappelu ilman jotain rikkinäistä buildia omille taidoille. Tietysti joku korealainen on kaatanut jo pelkillä parryilla tuonkin...
Nonnih, läpi meni tuossa hetki sitten, aika tasan 29h pelikellossa. Loppua kohden en juuri jaksanut enää noita sivuhommia hirveästi tehdä, koska tuli todettua että ne on 90% tappelua ja 10% minimaalista loredroppailua tms. Toki kumppaniquestit tuli tehtyä kun niissä oli sentään jotain stooriakin. Pistin tosiaan vaikeustason hyvin pian alun jälkeen stoorille ja kun totesin, että silläkin tuo idioottimainen QTE-paska pilaa koko kokemuksen, asensin vielä Disgustingly Easy Dodge And Parry - modin (onneksi nykyään gamepass-pelejäkin voi modata!). Tämän avulla pelin maailman tutkiskelusta ja tunnelmoinnista pystyi taas nauttimaan, tosin sitten jossain vaiheessa kun tuli gradient parryt ja hyppyväistöt mukaan (joihin tuo modi ei tee mitään) ja meinasi alkaa taas vituttamaan, mutta sitten löysin onneksi niillekin modin.
Monesti varmaan ajatuksena on, että yhdistämällä kaksi asiaa, saadaan molempien parhaat puolet, mutta yleensä lopputuloksena on kuitenkin se, että yhdistetään lähinnä kahden asian huonot puolet, eikä mitään hyviä. Niin kävi tässäkin. Taistelun vuoropohjaisen osan elementit oli äärimmäisen köykäisiä ja on kyllä vaikea nähdä, miten pelistä saisi edes teoriassa poistettua tuon idioottimaisen nappien painelun, koska sen jälkeen taistelusysteemiin ei ihan hirveästi sitten mitään jäisikään, koska varsinkin loppua kohden homma nojaa täysin siihen, että painat oikean väristä nappia oikeaan aikaan. Noh, turhapa tuosta on enempää, jotkut ilmeisesti tuostakin on tykännyt ja onneksi tuon sain modattua pääosin pois.
Yleisesti
Plussat
+ Kiehtova maailma (varauksin, spoilerissa lisää)
+ Hyvät musikit
+ Hienon näköinen
Miinukset
- Taistelusysteemi oli veristä visvaripulia
- Kohtuullisen raskas peli, siihen nähden että graafisesti ei kuitenkaan mitään erityisen ihmeellistä tapahtunut
- Varsinkin jälkimmäisellä puoliskolla alkoi kaatuilemaan kohtuullisen säännöllisesti
Sitten tuosta tarinasta. Edessä massiivisia spoilereita, jotka lukemalla luultavasti pilaat koko pelin itseltäsi, joten ei kannata lukea jos aiot pelata tai et ole vielä pelannut peliä läpi asti:
Osasin arvata, että Gustave luultavasti kuolee varsin pian pelin alussa, koska Charlie Cox on kuitenkin kohtuullisen iso Hollywood-starba ja häntä ei näkynyt oikein missään pelin promovideoissa tai muissa. Harmi sinänsä, koska hän oli pelin ylivoimaisesti pidettävin hahmo, enkä hänen korvaajaansa Versoon koskaan oikein mieltynyt samalla tavalla. Hieman häiritsevästi molemmilla hahmoilla käytettiin samaa MoCap näyttelijää / animaatioita, joka näkyi varsinkin muutamista maneereista todella selvästi, mutta tämä saattoi toki olla tarkoituksellistakin, kun huomioidaan että Gustave oli enemmän tai vähemmän vara-Verso pelin pilipalimetametanarratiivissa.
Eli tosiaan, tökkäsi kyllä tuo Act II:n lopun "se olikin vain unta!" - switcharoo kyllä ihan totaalisesti ja vähän vei kyllä maun koko peliltä, vaikka jotain sen suuntaista osasikin alkaa jo odottaa. Jatkoin Act III:n pelaamista siinä toivossa, että tulisi vielä joku tupla-switcharoo, koska en voinut uskoa, että varsinkin näin paljon suitsutusta ja ylistystä kerännyt peli voisi oikeasti typistyä pelkkään "lol se oli vaan unta" - meemiin, mutta niin se vaan meni.
Se vaan nyt on jokseenkin aina aika paska tarinankerrollinen keino, vaikka sen kuinka kuorruttaisi vertauskuvilla tai kerronnan tasoilla. Tässäkin se johti siihen, että ensin käytetiin hirveästi aikaa Lumieren maailman, hahmojen, historian ja tapahtumien pohjustamiseen ja sitten vedettiin matto koko homman alta. Vittuiluna päälle vielä "hyvä loppu" on se, jossa Verso tuhoaa koko paskan, eli nyt koko pelin kaikki tapahtumat oli vain sama lopputulos, kuin että kaikki Lumieressä olisivat vaan kaivelleet napojaan kunnes mittari monoliitilla menee nollaan.
Joo, tajusin kyllä, että pelin pointti oli menetyksen, surun, luopumisen ym. käsittely, mutta loppuviimein peli ei sanonut mistään näistä mitään erityisen omaperäistä, saati edes mielenkiintoista, siinä missä tuo alun peruskonsepti koko ajan nuorenevasta väestöstä ja tutkimusretkistä magian paskomalla mantereelle oli se kiehtovin juttu, josta olisi riittänyt vaikka kuinka helkkaristi ammennettavaa. Loppupeleissä premissi oli kuitenkin täysin yhdentekevä kokonaisuuden kannalta.
Mielestäni en ole spoilannut mitään. Välttelen tageja ja spoilaamista.
Nyt olen juuri päässyt Sirenestä. Siellä opin, että dodge/parry ei ole päälleliimattu ominaisuus, se on niinkuin koko taistelumekaniikan ydin, sitä pidemmälle mennään. Parryn epäonnistuttua tuolla pomolla alkaa dominot kaatua ja koko homma kaatuu kasaan. Ei ole mahdollista päästä läpi tuota pomoa, jos ei osaa parryä. Sitten taas parry/dodge automatisointi tappaa täysin vaikeustason, kun ei ne tee viholliset damagea, jos se onnistuu joka kerta. Lisäksi saa countereita koko ajan sisään ja edes Story-vaikeustason haaste puuttuu...
--
Tämä ei ole vuoropohjainen peli ja dodge/parry on pakko osata. Sanoo menut ja tutoriaalit mitä vaan.
En ole mikään parry-mestari mutta aika perusjuttu on että liikkeessä on wind up ja sillä hetkellä kun se lähtee pelaajaa kohtaa painaa parryä. Useissa hyökkäyksissä kuuluu myös jonkin sortin viuhkaus-ääni sillä hetkellä jota voi yrittää kuunnella
Jaahas, nyt tuntuu siltä että ainakin normaalilla vaikeustasolla tuli seinä vastaan. Levelin 35 tyypeillä en pääse millään Mask Keeper nimisestä pomosta. Toisaalta alkaa motivaatiokin olla poissa, kun en yhtään pääse sisälle pelin taistelusysteemiin. Tässä tuntuu yhdistyvän kaikki vuoropohjaisen ja reaaliaikaisen taistelun huonoimmat puolet. Juoni on kyllä ollut ihan hyvä tähän mennessä, joten ehkä voisi harkita jotain modia parryn ja dodgen ajoitusten helpottamiseksi. Ei vaan jaksa alkaa opettelemaan ulkoa jokaisen vihollisen liikkeitä. Kaikilla on liikkeissä erilaisia hämäyksiä, joiden takia ajoitukset on ihan arpapeliä.
Aivan, sori, en huomannut, että se on mahdollista saada tappamatta loppupomoa. Sillähän tuosta pääsee. Sitä varten pitää kuitenkin tappaa haastava vihollinen. Itse tapoin tuon vasta Sirenen jälkeen. Itse asiassa, olin joku 5 leveliä vielä tuolla mestoilla grindaamassa, kun ei tuntunut rahkeet riittävän Visages.
Sitten menin Visages , lukematta/katsomatta ohjeita - ja tapoin yhden maskin ja sitten pomon. Niitä maskeja ei saa tappaa jälkikäteen, niin jäi sitten pari maskia tappamatta
