Brändäyksellä kusettaminen

Fjällräven - Kånken on hyvin brändätty tuote. En osaa sanoa, onko tuo niin hyvä reppu, että siitä kannattaisi 80€ maksaa, mutta tuntuu että isolta osalta nuorista tuollainen löytyy ja vähän vanhemmaltakin väestöltä toki.
 
Fjällräven - Kånken on hyvin brändätty tuote. En osaa sanoa, onko tuo niin hyvä reppu, että siitä kannattaisi 80€ maksaa, mutta tuntuu että isolta osalta nuorista tuollainen löytyy ja vähän vanhemmaltakin väestöltä toki.

Jep, näitä näkee sekä vanhemmilla että nuoremmilla ihmisillä. Omasta mielestä ne on helvetin rumia, enkä itse ostaisi sellaista, ainakaan 80€ hinnalla.
 
Sen verran kestävä reppu, että iso osa niistä 70-luvulla hankituistakin repuista on käytössä. Fjellun tuotteet on kalliita, mutta ainakin omasta mielestäni rahoille saa hyvin vastinetta laadun ja pitkäikäisyyden muodossa, joten en laittaisi noita tuotteita ketjun otsikon alle. Ulkonäöstä voi sitten olla montaa mieltä.
 
Sen verran kestävä reppu, että iso osa niistä 70-luvulla hankituistakin repuista on käytössä. Fjellun tuotteet on kalliita, mutta ainakin omasta mielestäni rahoille saa hyvin vastinetta laadun ja pitkäikäisyyden muodossa, joten en laittaisi noita tuotteita ketjun otsikon alle. Ulkonäöstä voi sitten olla montaa mieltä.

Ketjun otsikko nyt on mitä on, mutta en usko että tässä tarkoitettiin että olisi kusetusta, vaan että on hyvin onnistuttu rakentamaan tunnettu Brändi.
 
Fjällräven - Kånken on hyvin brändätty tuote. En osaa sanoa, onko tuo niin hyvä reppu, että siitä kannattaisi 80€ maksaa, mutta tuntuu että isolta osalta nuorista tuollainen löytyy ja vähän vanhemmaltakin väestöltä toki.

Juu ja laatukin on aika kuraa nykyään. Vaimolla kesti pari vuotta reppu...siis se kånken.

Fjellun laatukin on ihan yliarvostettua kun kamat tehdään jossain kiinassa nykyään. Keb:n housut ratkesi haaroista aika helposti ja neljän huntin rinkka oli riekaleina ekan lentomatkan jälkeen - siinä missä edellinen kesti 10 vuotta ja ties kuinka monta lentoa. Ihan samanlailla sinne erillishihnalle kummatkin laitettu. Aivan liian ohutta kangasta käytetty.

Mutta Fjellu osaa kyllä brändäämisen, sitä ei käy kiistäminen. Tyylikkäitä mainoskuvia ja mielikuvia ihmisille mainostetaan. Laatu ei ole vain enää mitä ennen ja sama koskee montaa muuta merkkiä tänä päivänä.

Edit: Norrona on yksi merkki joka esim. myy kalliita gore yms. vaatteita. Oma takki 700€ ovh. Vetoketjut kolmesta kohtaa rikki parin vuoden käytöllä. Onneksi sentään oli 5 vuoden takuu, mutta laatu on mitä on tänä päivänä. Eli hinta ja mielikuvamarkkinointi ei enää korreloi aina laadun kanssa.
 
Viimeksi muokattu:
Ihan samaa settiä on PC-puolella Quadrot ja Xeonit - ainakin työasemakäytössä. Samaa rautaa hieman alikellotettuna moninkertaisella hinnalla ja homma saatu puskettua niin vahvasti 99%:lle ICT-henkilöistä takaraivoon, että eivät suostu edes harkitsemaan ”kuluttajarautaa”. Applen hankinnalle sentään pystyy keksimään järkeviä perusteluja, mutta ’yritysraudalle’ ei kyllä muuta kuin HP:n, Dell:n, Lenovon jne tuloksen kasvattamisen.

Sorruit aloituspostaajan kanssa samaan miinaan? Menee hieman ohi aiheen, mutta...

Ihan selkeitä eroja noissa. Siis ainakin Quadroissa. Kuluttajamalleista oli ainakin välillä töysin rampautettu kaksoistarkkuuden liukulukulaskentasuorituskyky. Lisäksi toki moni ammattilaissofta ei tue kuin Quadro-ajuria, osin koska edellinen lause.

Toki myös muita pieniä eroja riittää, esimerkiksi GTX 1080 ammattilaisvastineessa on 16 GB muistia – hieman hitaampaa sellaista tosin. (Ei sillä, 2500 euroa on aika kova hinta tuosta ilosta. Toisaalta, jos sitä vaikka vertaa työntekijän palkkakuluihin, niin ...)

Samoin toki nykyisestä Quadro-lippulaivasta ei edes ole kuluttajavastinetta.

Ei sillä kuluttajamalleja kyllä näki ainakin yliopistopuolen IT:n suostuvan vaihtamaan niille, jotka tarvitsi näytönohjainta, siis, jos kuluttajamallin RAM riittää, ei tarvitse kaksoistarkkuuden liukulukuja, ja esimerkiksi koodaa itse laskentasoftaa sen sijaan että hankkisi tuon sellaiselle (näytönohjainta vielä selvästi kalliimmalle) CAD/CAE/FEA/tms. -softalle. Vakiona noissa yrityskoneissa oli toki halpa-Quadro ja nopein pikkukannan Xeon (joista jälkimmäiset on edelleen hinta–laatu-suhteeltaan melko timanttisia, ainakin sopimusasiakashinnoilla, jos siis ei kellota).

Tuolla sopimusasiakashinnalla ei olisi nimittäin saanut mitenkään oleellisesti parempaa kuluttajarautaa tuon koneen hankinnan aikoihin viime vuonna... Siis nopea puolen teran M2 SSD, 16 GB RAM (toki ECC, mutta näitä eroja ei nyt lasketa) ja likimain i7-7700 vastaava prossu (4C/8T, hieman alemmat kellot saattoi toki olla, en muista ulkoa). Kaikki käsittääkseni selvästi alle tonnin koneessa.

PS. Sitä paitsi, eikö ammattilaisrauta olisi Intelin ja nVidian tuloksen kasvatusta. Ei niistä mitenkään itsestään selvästi jää enempää sille välikätenä toimivalle tietokonefirmalle.
 
Sorruit aloituspostaajan kanssa samaan miinaan? Menee hieman ohi aiheen, mutta...

Ihan selkeitä eroja noissa. Siis ainakin Quadroissa. Kuluttajamalleista oli ainakin välillä töysin rampautettu kaksoistarkkuuden liukulukulaskentasuorituskyky. Lisäksi toki moni ammattilaissofta ei tue kuin Quadro-ajuria, osin koska edellinen lause.

Ominaisuus jota tarvitsee 0,2% työntekijöistä (todennäköisesti vielä vähemmän) ja silti kaikille hankitaan Quadrot.

Samoin toki nykyisestä Quadro-lippulaivasta ei edes ole kuluttajavastinetta.
Eikös tuo Titan V vastaa kohtuu hyvin GV100:sta. Tosin niillä normieroilla eli Quadro on vähän hitaampi, 3x kalliimpi ja siinä on enemmän muistia.

Toki myös muita pieniä eroja riittää, esimerkiksi GTX 1080 ammattilaisvastineessa on 16 GB muistia – hieman hitaampaa sellaista tosin. (Ei sillä, 2500 euroa on aika kova hinta tuosta ilosta. Toisaalta, jos sitä vaikka vertaa työntekijän palkkakuluihin, niin ...)
Kyllä firmatkin joutuu ne hankinnat maksamaan ja kulut on poissa tuloksesta. Jälleen yksi ominaisuus jota tarvitsee ehkä 0,1% työntekijöistä.

Tuolla sopimusasiakashinnalla ei olisi nimittäin saanut mitenkään oleellisesti parempaa kuluttajarautaa tuon koneen hankinnan aikoihin viime vuonna... Siis nopea puolen teran M2 SSD, 16 GB RAM (toki ECC, mutta näitä eroja ei nyt lasketa) ja likimain i7-7700 vastaava prossu (4C/8T, hieman alemmat kellot saattoi toki olla, en muista ulkoa). Kaikki käsittääkseni selvästi alle tonnin koneessa.
Pöytäkoneet alkavat olemaan historiaa monessa yrityksessä. Kannettavissa kuluttajakoneet on puolta kevyempiä ja puolta edullisempia kuin vastaavantehoiset yrityskoneet. Ja yläpäässä puolta nopeampia, kun tehokkainkin mobiili-Quadro jää nopeudessa GTX1070:n kanssa samalle viivalle.
 
Viimeksi muokattu:
Meillä lapset syö kaikkein mieluiten S-ryhmän Rainbow sipsejä, makuna Sourcream & Onion.

Eivät vielä ymmärrä brändäyksen päälle... no, samalla itse tullut noita syötyä, niin eipä ne ole sen kummempia kuin muutkaan vastaavat.
Mulle Pirkan normisipsit maistuvat parhaille, Taffel on sitten toiseksi paras. Muut sitten huonompia.

Mutta mitä tulee siihen brändaukseen, niin oikein hyvä, että K-kauppa on merkannut K-menu-tunnuksella ne kamalimmat tuotteensa. Mistäköhän roskalavalta niihin tuotteisiin käytetyt ainesosat oikein kerätään? Olen pari ostanut kokeeksi, ainakin lauantaimakkaraa ja jogurttia. Pakko oli heittää roskiin, koska aiva karseata. Hintakin on kyllä ylivoimaisesti halvint mitä k-kaupoissa on.
 
Juu ja laatukin on aika kuraa nykyään. Vaimolla kesti pari vuotta reppu...siis se kånken.

Fjellun laatukin on ihan yliarvostettua kun kamat tehdään jossain kiinassa nykyään. Keb:n housut ratkesi haaroista aika helposti ja neljän huntin rinkka oli riekaleina ekan lentomatkan jälkeen - siinä missä edellinen kesti 10 vuotta ja ties kuinka monta lentoa. Ihan samanlailla sinne erillishihnalle kummatkin laitettu. Aivan liian ohutta kangasta käytetty.

Mutta Fjellu osaa kyllä brändäämisen, sitä ei käy kiistäminen. Tyylikkäitä mainoskuvia ja mielikuvia ihmisille mainostetaan. Laatu ei ole vain enää mitä ennen ja sama koskee montaa muuta merkkiä tänä päivänä.

Minusta tuo on just sellaista toimintaa, jolla saadaan firma vaikeuksiin ennemin tai myöhemmin. Mä voin ostaa jotain halpista muutwn vaan ja jos se on huono, niin mitä sitten. Ei sen pitänytkään olla hyvä.

Mutta jos on maksamasta jostain repusta reilusti, että se sitten varmasti olisi hyvä ja se paljastuu kusetukseksi, niin itsellä ainakin kyseinen merkki menee boikottiin ja kerron muillekin kuinka surkea tuote oli.
 
Minusta tuo on just sellaista toimintaa, jolla saadaan firma vaikeuksiin ennemin tai myöhemmin. Mä voin ostaa jotain halpista muutwn vaan ja jos se on huono, niin mitä sitten. Ei sen pitänytkään olla hyvä.

Mutta jos on maksamasta jostain repusta reilusti, että se sitten varmasti olisi hyvä ja se paljastuu kusetukseksi, niin itsellä ainakin kyseinen merkki menee boikottiin ja kerron muillekin kuinka surkea tuote oli.
Sehän on just tollasta tasapainottelua, että laatu on just sopivalla tasolla. Liian hyvää ei kannata tehdä, kun sillon asiakas ei osta enää uutta kun vanhakin vielä kestää. Liian huonoksikaan ei pidä antaa laadun mennä, muuten asiakkaat vaihtaa merkkiä.
 
Tulin vain toteamaan että ne BRGR sämpylät on ihan hyviä, eikä edes hirveästi ylihintaisia.
Niiden kanssa olen tehnyt hampurilaisia ihan muuten tavallisista ei brandätyistä tuotteista ja hyviä on tullut.
Siis melkein halvinta majoneesia esim ja naudan jauhelihaa lihatiskiltä.

Mutta muuten koko brandayksen voisi sanoa yhdellä sanalla: Apple.
 
Sehän on just tollasta tasapainottelua, että laatu on just sopivalla tasolla. Liian hyvää ei kannata tehdä, kun sillon asiakas ei osta enää uutta kun vanhakin vielä kestää. Liian huonoksikaan ei pidä antaa laadun mennä, muuten asiakkaat vaihtaa merkkiä.

Todella kovaa käyttöä ei mikään kestä ja hajoavat ennemmin tai myöhemmin. Silloin ostetaan aika varmasti samanlainen tilalle, jos se on hyväksi havaittu.
Toi ettei kukaan osta, jos on liian kestäviä. Eikö vaikkapa reppuvalmistaja sitten saisi ainakin kerran myytyä kaikille niiille, jotka ovat pettyneet muihin merkkeihin?

Ostin muuten vuosia sitten pyörääni Ortlieben sivulaukut. Eivät todennäköisesti kyllä hajoa mun käytössä ikinä. On siinä jotain muoviosia, mutta käsittääkseni varaosia kyllä on saatavilla. On se firma edelleen hengissä ja mukava huomata, että laadullakin voi edelleen pärjätä. Toinen ikuinen komponentti on varmaankin Brooksin nahkasatula. Sekin on näköjään edellen pystyssä ja satula kestänee ainakin pyöräilijän eliniän.

Kuvittelesi, että jotkut retkeilijät myös arvostaisivat laatua ja siinä sana kiertäisi aika äkkiä harrastajien keskuudessa, jos jostain tulisi pelkkää sutta.

Kun kerta ollaan atk-foorumilla, niin eipä taida huonojen tietokonekomponenttien myyjäkään kauaa menestyä, kun sana kiirii. Jos siis puhutaan näistä kalliimmista komponenteista, kyllä sen hinnan pitäisi myös näkyä jossain.
 
Sehän on just tollasta tasapainottelua, että laatu on just sopivalla tasolla. Liian hyvää ei kannata tehdä, kun sillon asiakas ei osta enää uutta kun vanhakin vielä kestää. Liian huonoksikaan ei pidä antaa laadun mennä, muuten asiakkaat vaihtaa merkkiä.

Liian huonoa ei tosiaan kannata tehdä, mutta mikä on "liian hyvä"? Jos tuote on hyvä ja kestävä, niin kyllä se maine kiirii ja myyntikin nousee.

Ennen tehtiin laatua, eikä firmat kuitenkaan konkkaan menneet.
 
Kuka muistaa Lindan kyykkysiiderin? On tuo (henkilö)brändys menny aikatavalla eteenpäin Herlevin naaman ja tuotteiden osalta. Tästä varmaan kiitos kuuluu helvetin hyvälle mediakoneistolle ja sille mestarikokkailijaohjelmalle josta brg-mieskin vissiin ponnisti partoineen tuulipukujen verkkokalvoille.
 
Liian huonoa ei tosiaan kannata tehdä, mutta mikä on "liian hyvä"? Jos tuote on hyvä ja kestävä, niin kyllä se maine kiirii ja myyntikin nousee.
Ostaa ostaa, mutta ostaa vain kerran tai firman taloudelle liian harvoin. Korkeammalla hinnalla voi jonkun verran kompensoida harvemmin ostelua, mutta ei loputtomasti.

Toinen tietysti jos keksisi aina jotain uutta ominaisuutta, jonka takia sitten asiakkaat ostaisivat uuden. Mutta joidenkin tavaroiden kohdalla tämä ei ole mahdollista (esim. näiden reppujen).
Ennen tehtiin laatua, eikä firmat kuitenkaan konkkaan menneet.
Itseasiassa olis ne firmat mennyt konkkaan jos eivät olisi muuttaneet tapojaan. Eipä niitä firmoja ole enää jäljellä, jotka tekevät "liian hyvää" tavaraa vaan jokaisessa kyllä pohditaan ja suunnitellaan sen tavaran käyttöikä. Nykyään tuo suunnittelu on vielä paremmin mahdollista kuin ennen, nykyään kun materiaalien ominaisuuksia voidaan paremmin mitata ja määritellä, verrattuna siihen että ennen piti "varmuuden vuoksi" tehdä vähän parempaa kuin laskelmat näytti.

Tasapainoilu laadun kanssa tarkoittaa juuri sitä että se laatu osuu siihen sopivaan kohtaan, että asiakkaat pitää sun tuotteita hyvinä, mutta että kuitenkin ennen pitkään tulee syy ostaa uusi ja vielä niin että se asiakas ostaa uudestaankin sun tuotteen. Asiakkaalle pitää tulla mielikuva, että se sun tuote täydellinen ja hyvä, mutta todellisuudessa pitää tulla se syy ostaa uusi.
 
Viimeksi muokattu:
Ostaa ostaa, mutta ostaa vain kerran tai firman taloudelle liian harvoin. Korkeammalla hinnalla voi jonkun verran kompensoida harvemmin ostelua, mutta ei loputtomasti.

Toinen tietysti jos keksisi aina jotain uutta ominaisuutta, jonka takia sitten asiakkaat ostaisivat uuden. Mutta joidenkin tavaroiden kohdalla tämä ei ole mahdollista (esim. näiden reppujen).

Itseasiassa olis ne firmat mennyt konkkaan jos eivät olisi muuttaneet tapojaan. Eipä niitä firmoja ole enää jäljellä, jotka tekevät "liian hyvää" tavaraa vaan jokaisessa kyllä pohditaan ja suunnitellaan sen tavaran käyttöikä. Nykyään tuo suunnittelu on vielä paremmin mahdollista kuin ennen, nykyään kun materiaalien ominaisuuksia voidaan paremmin mitata ja määritellä, verrattuna siihen että ennen piti "varmuuden vuoksi" tehdä vähän parempaa kuin laskelmat näytti.

Tasapainoilu laadun kanssa tarkoittaa juuri sitä että se laatu osuu siihen sopivaan kohtaan, että asiakkaat pitää sun tuotteita hyvinä, mutta että kuitenkin ennen pitkään tulee syy ostaa uusi ja vielä niin että se asiakas ostaa uudestaankin sun tuotteen. Asiakkaalle pitää tulla mielikuva, että se sun tuote täydellinen ja hyvä, mutta todellisuudessa pitää tulla se syy ostaa uusi.

Hyviä pointteja tosiaan. Kyllä tuote voi ehkä olla "liian hyvä", niin että porukka ostaa sen kerran ja ei tarvitse sen jälkeen enää ostaa uutta, mutta mielestäni ne tuotteet ovat ennenkin olleet aika harvassa. Nykyään ollaan sitten menty ihan toiseen ääripäähän: tavara menee paskaks vuoden tai kahden jälkeen.
 
Kuka muistaa Lindan kyykkysiiderin? On tuo (henkilö)brändys menny aikatavalla eteenpäin Herlevin naaman ja tuotteiden osalta. Tästä varmaan kiitos kuuluu helvetin hyvälle mediakoneistolle ja sille mestarikokkailijaohjelmalle josta brg-mieskin vissiin ponnisti partoineen tuulipukujen verkkokalvoille.
Itse muistan kun aikanaan oli Karjala pullojen etiketeissä Suomen lätkän MM-joukkueen keräily kuvia. Oli kyllä aika tehokasta markkinointia koska muistan kun noita etikettejä oli melkein jokaisella kokoelma. Tosin tuolle tuli muistaakseni aika nopeasti stoppi kun oli kuulema alaikäisille alkoholin mainostamista tjsp.
 
Pöytäkoneet alkavat olemaan historiaa monessa yrityksessä. Kannettavissa kuluttajakoneet on puolta kevyempiä ja puolta edullisempia kuin vastaavantehoiset yrityskoneet. Ja yläpäässä puolta nopeampia, kun tehokkainkin mobiili-Quadro jää nopeudessa GTX1070:n kanssa samalle viivalle.

Jätän viestisi alussa olleet hihasta vedetyt prosentit huomiotta, ja keskityn tähän viimeiseen kohtaan enemmän.

1. Aika moni työkoneeksi suunnattu, esim. nykyisen työnantajani kaikki normaalisti valittavissa olevat mallit, oli ns. ”kuluttajarautaa”. Onko esim. Lenovon T- tai X-sarjassa yhtään konetta joka täyttää mielivaltaisen määritelmäsi ”yrityskoneelle”? Noita kuitenkin tuli nähtyä myös monen kaverin työkoneina aikaisemmin.

Enpä keksi puolta kevyempää neliydin (ei 15-W TDP) konetta... Samalla akkukestolla varsinkaan. Edes oma henkilökohtainen Core M -ultrakannettava ei ole läheskään puolta kevyempi kuin (sillä isommalla ulos pullottavalla akulla oleva) Lenovo.

Jos taas tarkoitit niitä Xeon+Quadro-koneita, niin siihen isompaan kokoon on varmaan myös syynsä. Lienee hieman erilainen käyttöprofiili oikeasti jollain CAD-työasemana toimivalla läppärillä...

Sehän on just tollasta tasapainottelua, että laatu on just sopivalla tasolla. Liian hyvää ei kannata tehdä, kun sillon asiakas ei osta enää uutta kun vanhakin vielä kestää. Liian huonoksikaan ei pidä antaa laadun mennä, muuten asiakkaat vaihtaa merkkiä.

Miten tähän kuvaan mahtuu ne useampi perinteinen elinikäisen tai lähes elinikäisen takuun antava firma? Leatherman taisi minulle päivittää jopa sen runkoleiman, ts. aloittaa 25 takuun alusta, kun 10-vuotta vanhaan malliin ei löytynyt varaosaa edes naapurimantereelta hyllystä. (Tämä toki vasta sen jälkeen kun lupasivat myös niin halutessani tehdä minulle sen puuttuvan osan, jos en jostain syystä haluaisi luopua omasta työkalustani.)

Entä nuo vanhat tunnetut (oikein käytettynä) ikuisia tuotteita myyvät firmat, kuten alla mainittu Brooks? (B17 ja sen reiällinen malli lienevät molemmat päälle sadan vuoden iässä. Kestävät lähes ikuisesti, mutta niitä menee silti ilmeisen riittävällä tahdilla kaupaksi.)

Asia olisi toki eri, jos firman pitäisi kasvaa rajatta. Sitten pitäisi myydä samalle tyypille uusi satula ”joka toinen vuosi”, jollain taikuudella se vanha satula rampauttaen, siis älypuhelimien tavoin.

Todella kovaa käyttöä ei mikään kestä ja hajoavat ennemmin tai myöhemmin. Silloin ostetaan aika varmasti samanlainen tilalle, jos se on hyväksi havaittu.
Toi ettei kukaan osta, jos on liian kestäviä. Eikö vaikkapa reppuvalmistaja sitten saisi ainakin kerran myytyä kaikille niiille, jotka ovat pettyneet muihin merkkeihin?

Ostin muuten vuosia sitten pyörääni Ortlieben sivulaukut. Eivät todennäköisesti kyllä hajoa mun käytössä ikinä. On siinä jotain muoviosia, mutta käsittääkseni varaosia kyllä on saatavilla. On se firma edelleen hengissä ja mukava huomata, että laadullakin voi edelleen pärjätä. Toinen ikuinen komponentti on varmaankin Brooksin nahkasatula. Sekin on näköjään edellen pystyssä ja satula kestänee ainakin pyöräilijän eliniän.

Kuvittelesi, että jotkut retkeilijät myös arvostaisivat laatua ja siinä sana kiertäisi aika äkkiä harrastajien keskuudessa, jos jostain tulisi pelkkää sutta.

Kun kerta ollaan atk-foorumilla, niin eipä taida huonojen tietokonekomponenttien myyjäkään kauaa menestyä, kun sana kiirii. Jos siis puhutaan näistä kalliimmista komponenteista, kyllä sen hinnan pitäisi myös näkyä jossain.

Jep. Aika monelle firmalle tuo: myydä kerran kaikille olisi ihan riittävä markkina. Niitä kaikkia kun tulee lisää ihan riittävällä tahdilla. Muutama firma tuon tuntuu tajunneen. Niitä suosin jos mahdollista. (Eikä sen tarvitse ikuinen olla, ymmärrän esim. jos farkkujen kangas lopulta kuluu puhki haaroista. Kunhan se vie ainakin yli puoli vuosikymmentä.)


Liian huonoa ei tosiaan kannata tehdä, mutta mikä on "liian hyvä"? Jos tuote on hyvä ja kestävä, niin kyllä se maine kiirii ja myyntikin nousee.

Ennen tehtiin laatua, eikä firmat kuitenkaan konkkaan menneet.

Meni niitä silti konkkaan, mutta ei ne kaikki menneet konkkaan. Siis parhaat selvisi.

Ostaa ostaa, mutta ostaa vain kerran tai firman taloudelle liian harvoin. Korkeammalla hinnalla voi jonkun verran kompensoida harvemmin ostelua, mutta ei loputtomasti.

Toinen tietysti jos keksisi aina jotain uutta ominaisuutta, jonka takia sitten asiakkaat ostaisivat uuden. Mutta joidenkin tavaroiden kohdalla tämä ei ole mahdollista (esim. näiden reppujen).

Itseasiassa olis ne firmat mennyt konkkaan jos eivät olisi muuttaneet tapojaan. Eipä niitä firmoja ole enää jäljellä, jotka tekevät "liian hyvää" tavaraa vaan jokaisessa kyllä pohditaan ja suunnitellaan sen tavaran käyttöikä. Nykyään tuo suunnittelu on vielä paremmin mahdollista kuin ennen, nykyään kun materiaalien ominaisuuksia voidaan paremmin mitata ja määritellä, verrattuna siihen että ennen piti "varmuuden vuoksi" tehdä vähän parempaa kuin laskelmat näytti.

Tasapainoilu laadun kanssa tarkoittaa juuri sitä että se laatu osuu siihen sopivaan kohtaan, että asiakkaat pitää sun tuotteita hyvinä, mutta että kuitenkin ennen pitkään tulee syy ostaa uusi ja vielä niin että se asiakas ostaa uudestaankin sun tuotteen. Asiakkaalle pitää tulla mielikuva, että se sun tuote täydellinen ja hyvä, mutta todellisuudessa pitää tulla se syy ostaa uusi.

Tässä lienee annettu useampi esimerkki firmoista, joiden tuotteiden keston puute ei pakota ostamaan uutta yksilöä. Ei se toki kaikilla aloilla tai kaikille firmoille toimi. Mutta, ei sitä silti pidä pitää mahdottomana (tai jopa rivien välistä ei-tavoiteltavana).
 
Miten tähän kuvaan mahtuu ne useampi perinteinen elinikäisen tai lähes elinikäisen takuun antava firma? Leatherman taisi minulle päivittää jopa sen runkoleiman, ts. aloittaa 25 takuun alusta, kun 10-vuotta vanhaan malliin ei löytynyt varaosaa edes naapurimantereelta hyllystä. (Tämä toki vasta sen jälkeen kun lupasivat myös niin halutessani tehdä minulle sen puuttuvan osan, jos en jostain syystä haluaisi luopua omasta työkalustani.)

Entä nuo vanhat tunnetut (oikein käytettynä) ikuisia tuotteita myyvät firmat, kuten alla mainittu Brooks? (B17 ja sen reiällinen malli lienevät molemmat päälle sadan vuoden iässä. Kestävät lähes ikuisesti, mutta niitä menee silti ilmeisen riittävällä tahdilla kaupaksi.)

Asia olisi toki eri, jos firman pitäisi kasvaa rajatta. Sitten pitäisi myydä samalle tyypille uusi satula ”joka toinen vuosi”, jollain taikuudella se vanha satula rampauttaen, siis älypuhelimien tavoin.


Tässä lienee annettu useampi esimerkki firmoista, joiden tuotteiden keston puute ei pakota ostamaan uutta yksilöä. Ei se toki kaikilla aloilla tai kaikille firmoille toimi. Mutta, ei sitä silti pidä pitää mahdottomana (tai jopa rivien välistä ei-tavoiteltavana).
Kuvaan mahtuu aina poikkeuksia. On se mahdollista joillain markkinoilla tai tiettyjen tuotteiden kohdalla myydä noita "ikuisesti" kestäviä tuotteita.

Ja toisaalta nuo pelaa sillä että aika harva oikeasti käyttää noita elinikäisiä takuita tai testaa kestävyyttä kymmeniä vuosia. Takuun olemmassaolo unohtuu, ei jakseta vaivautua, tuote on vaihdettu jo uuteen aiemmin, yms.

Esim. tuo Leatherman, käytännössä suurin osa ihmisistä ostaa vaan uuden jos sellainen kymmenen vuoden kohdalla hajoaa vaikka takuusta saisikin uuden. Ihan hyvin siis Leathermankin voi suunnitella vehkeet kestämään tuon 10 vuotta, useimmille ihmisille tämäkin luo jo sen mielikuvan "ikuisesta kestävyydestä" ja 10 vuoden päästä ostetaan uusi, tai on saatettu ostaa jo uusi vaikka vanhakin olisi vielä ihan kunnossa. Se mielikuva kestävyydestä riittää ja kunhan tuote tukee mielikuvaa tarpeaksi pitkään niin tuote on ikuisesti kestävä, vaikka se ei oikeasti ikuisesti kestäisikään.
Jos tarkkoja ollaan niin Leathermanhan ei sunkaan mukaan ole elinikää kestävä, kun kerran siihen oli jotain vikaa tullut. Eli se ei olekkaan oikeasti kestävä vaikka siinä 25 vuoden takuu onkin. Tuollainen työkalu olisi varmaan mahdollista tehdä niin että se ihan oikeasti kestäisi eliniän, mutta jopa Leathermanilla ollaan ajateltu että siihen ei ole tarvetta, tuote nykyiselläänkin täyttää ne kriteerit mitä asiakkaat siltä odottavat.
 
Luomu on varmaan yksi näistä hölmöilyistä. Aika vaikea tuota on millään tieteellisesti todistetulla osoittaa olevan "parempaa".
 
Luomu on varmaan yksi näistä hölmöilyistä. Aika vaikea tuota on millään tieteellisesti todistetulla osoittaa olevan "parempaa".
Ittellä on yksi työkaveri jonka mielestä luomutuotteet on paremman makuisia ja terveellisempiä kuin tehotuotetut.

Mitenkäs se P.T. Barnum totesikaan: There's a sucker born every minute
 
Ittellä on yksi työkaveri jonka mielestä luomutuotteet on paremman makuisia ja terveellisempiä kuin tehotuotetut.

Mitenkäs se P.T. Barnum totesikaan: There's a sucker born every minute

Tuotahan on tutkittu ja ihmiset olivat tyytyväisempiä tuotteen makuun jonka sanottiin olevan luomua, vaikka se oli samaa tavaraa kuin se verrokki.
 
Tuotahan on tutkittu ja ihmiset olivat tyytyväisempiä tuotteen makuun jonka sanottiin olevan luomua, vaikka se oli samaa tavaraa kuin se verrokki.
Ihmisen mieli se vaan on kummallinen. Mut jos joku noita haluaa ostaa eikä myyjä väitä ilman kovia faktoja niistä jotain mitä eivät ole niin mikäpä ettei.
 
En tiedä mutta kananmunissa ainakin tunnistaa vuodenvarmasti onko luomua vai jotain muuta.
 
En tiedä mutta kananmunissa ainakin tunnistaa vuodenvarmasti onko luomua vai jotain muuta.

Tästä olen täysin samaa mieltä, ero kuin päivällä ja yöllä.

Vähän raiteilta lähtemässä tämä topic, ehkäpä sen voisi muuttaa johki toiseen muotoon, en tiä.
Mutta tulipa tuossa noista kestävistä tuotteista mieleen, että tehdäänkö niitä enää ja kannattaako tehdä...
Valurautapannut nimittäin, ne on edelleen kyllä laatua, vähän viitseliäisyyttä sillon tällön niin sellainen on abouttiarallaa ikuinen. Kerran ostat hyvän ja pidät siittä huolta niin kestää kyllä eläkepäiville asti, samaa ei voi sanoa teflonpannuista tai noista epäilyttävistä alumiinipaistinpannuista, itseltänikin löytyy yksi sellainen, muutaman vuoden käyttänyt ja ei tuo enää kovin 'kunnossa' ole, vaikka en millään terävällä tökikään sitä pintaa ja aina käytän jotain luikastetta paistaessa pl. jauhelihat. Nykyään tahtoo siltikin tarttua tavara kiinni ja välillä miettii että kuinka terveellistä pitemmän päälle on paistella noilla kuluneilla halppis alumiinipannuilla.
 
Mausta? Väristä? Kuoresta?

Tästä ja sekä väristä.

Minkä värinen kananmunasi keltuainen on? Se paljastaa oleellisen tiedon

Lisäys: Laitoin oleellisimman pätkän tuosta.

Tutkimusten mukaan keltuaisen väri ei kuitenkaan välttämättä kerro kananmunan terveellisyydestä. Tummemmissa keltuaisissa on tutkimusten mukaan sama määrä proteiinia ja rasvaa, kuin vaaleissakin. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että laitumella kasvaneiden kanojen munissa saattaa olla hieman enemmän omega-3-rasvahappoja ja vitamiineja sekä vähemmän kolesterolia. Tämä johtuu siitä, että kanojen ruokavalio on ollut terveellisempi ja luonnollisempi.

Lisäys2: Ja en ole varma, mutta keskimäärin ostamissani luomu kananmunissa on ollut tosiaan kestävämpi kuori, en nyt tiedä onko sillä mitään merkitystä, ei kai? Mut mut, välillä nuo ns. tehotuotetut munat on sellaisia, ettei tarvi kuin vähän vihaisemmin katsoa niin kuori menee rikki

Lisätääs vielä sen verran tätä tekstiä, että en todellakaan ole mikään luomuvouhottaja, voit, kananmunat ja toisinaan jotain lihoja ostan luomuna, makueroa omasta mielestäni on, asia erikseen, että onko se makuero kuvittelua vai mitä.
 
Viimeksi muokattu:
Ja mitä ihan oikeaan kusetukseen tulee:
m_163720.jpg
m_163716.jpg
m_163717.jpg
m_163718.jpg
m_163719.jpg
 
Mutta tulipa tuossa noista kestävistä tuotteista mieleen, että tehdäänkö niitä enää ja kannattaako tehdä...
Valurautapannut nimittäin, ne on edelleen kyllä laatua, vähän viitseliäisyyttä sillon tällön niin sellainen on abouttiarallaa ikuinen. Kerran ostat hyvän ja pidät siittä huolta niin kestää kyllä eläkepäiville asti, samaa ei voi sanoa teflonpannuista tai noista epäilyttävistä alumiinipaistinpannuista

Ot: samaa mieltä. Mun valurautakasari on Hackmanin vitosen kirppislöytö, mutta valmistajan muita (hyviä)tuotteita ei tule mieleen. Silti brändimielikuva omassa päässä on vahva ja luotettava. Juuri tuon yhden ainoan tuotteen takia.
 
Jätän viestisi alussa olleet hihasta vedetyt prosentit huomiotta, ja keskityn tähän viimeiseen kohtaan enemmän.

1. Aika moni työkoneeksi suunnattu, esim. nykyisen työnantajani kaikki normaalisti valittavissa olevat mallit, oli ns. ”kuluttajarautaa”. Onko esim. Lenovon T- tai X-sarjassa yhtään konetta joka täyttää mielivaltaisen määritelmäsi ”yrityskoneelle”? Noita kuitenkin tuli nähtyä myös monen kaverin työkoneina aikaisemmin.

Enpä keksi puolta kevyempää neliydin (ei 15-W TDP) konetta... Samalla akkukestolla varsinkaan. Edes oma henkilökohtainen Core M -ultrakannettava ei ole läheskään puolta kevyempi kuin (sillä isommalla ulos pullottavalla akulla oleva) Lenovo.

Jos taas tarkoitit niitä Xeon+Quadro-koneita, niin siihen isompaan kokoon on varmaan myös syynsä. Lienee hieman erilainen käyttöprofiili oikeasti jollain CAD-työasemana toimivalla läppärillä...
Menee ohi otsikon, mutta kommentoin silti. Monissa yrityksessä läppärin pitää kestää paljon matkustusta ja sen merkkihuollon täytyy olla nopea. Vasta seuraavaksi tulevat tekniset ominaisuudet (puhun nyt tavallisista käyttäjistä, en erikoista tehoa tms vaativista erityisammateista).

Yksikin menetetty työpäivä, kun odotetaan omaa läppäriä huollosta, voi maksaa enemmän kuin kuluttajatason läppäri kaupassa. Pelkkä varaläppärin haku ja käyttöönotto voi olla yhtiön kannalta erittäin kallista. Tämä kaikki sitten riippuu asiantuntijasta ja yhtiöstä erittäin paljon. Ei ole yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta.
 
Luuleeko joku, että luomu on erimakuista, kuin normaali? Itse ostelen luomua ihan sen takia, että niitä tehtäisiin enemmän ja jos tässä e-koodien valtakunnassa saa jotain puhtaampaa ruokaa ostettua, ostan sitä.
 
Luuleeko joku, että luomu on erimakuista, kuin normaali? Itse ostelen luomua ihan sen takia, että niitä tehtäisiin enemmän ja jos tässä e-koodien valtakunnassa saa jotain puhtaampaa ruokaa ostettua, ostan sitä.
Ei vaan ole kovin kestävää maailman kannalta tuollainen luomu..
 
Luuleeko joku, että luomu on erimakuista, kuin normaali? Itse ostelen luomua ihan sen takia, että niitä tehtäisiin enemmän ja jos tässä e-koodien valtakunnassa saa jotain puhtaampaa ruokaa ostettua, ostan sitä.
Normaalissa maataloustuotteessa on pidetty taudit ja tuhoeläimet poissa kasvismyrkyillä. Lisäksi lannoite tehostaa kasvua. Kaiken järjen mukaan normaalilla tilalla kasvatettu tuote on siis parempaa kuin luomu.
 
Mielipide voi väärä ollakin ja ken ties oli kokilla huono viikko, mutta mä olen yltiömäisesti pettynyt tuohon paikkaan. Saattaa olla, että tässä Turun toimipisteessä kaikki vaan on kehnompaa, mutta odotin kokemuksena hyvää burgerifaflaa. Ymmärrän myös jos kerran tuollaista sattuu, mutta toi on poikkeuksetta ollut joka kerta sama meno Turussa. Ainoa positiivinen asia oli hiton mukava tarjoilija(tar), joka osasi hommansa ja tunsi koko listan aineineen ilman mitään mietintätaukoja. Hesassa jos kävis ens kerralla, kun on työmatkalla.

Eihäs se tarkoita sitä että tuote olisi paskaa jos itse et siitä tykkää.

Toinen esimerkki tismalleen 100% samasta tuotteesta jota myydään Pirkkana (ja myös s-kaupassa ja lidlissä oli ainakin välillä heidän brändillä) ja sit brändituotteena:

Fresh salaatit Pietarsaaren maalaiskunnasta
kana-caesar_340_13052016.png


6410405135469



Tätä voisi jo kutsua otsikon mukaiseksi kusetukseksi, tismalleen sama tuote myynnissä eri hinnoilla. Pirkka 3.69€/kpl, Fresh Salaatti 3.99€/kpl

Tismalleen sama mutta silti paino noissa on eri?
 
Normaalissa maataloustuotteessa on pidetty taudit ja tuhoeläimet poissa kasvismyrkyillä. Lisäksi lannoite tehostaa kasvua. Kaiken järjen mukaan normaalilla tilalla kasvatettu tuote on siis parempaa kuin luomu.
Juurikin näin. Vielä kun saataisiin tiede kokonaan mukaan maatalouteen ja geenimuuntelun hyödyt käyttöön, niin voisi maanviljelykin Suomessa tulla paremmin kannattavaksi.
 
Luuleeko joku, että luomu on erimakuista, kuin normaali? Itse ostelen luomua ihan sen takia, että niitä tehtäisiin enemmän ja jos tässä e-koodien valtakunnassa saa jotain puhtaampaa ruokaa ostettua, ostan sitä.

Luomua ei todellakaan tarvita yhtään enempää. Ensinnäkin kannattaa tutustua siihen mitä luomu oikeasti on ja mihin se ohjaa. Esimerkiksi luomutotannon eläinten sairauksia on ensisijaisesti hoidettava yrteillä ja homeopatialla. Kasvejen puolella luomutuotanto uskoo biodynaamiseen viljelyyn, joka siis on lähinnä taikauskoisten hölynpölyä.

Luomutuotannon ympäristökuorma on suurempi kuin tavannomaisen viljelyn ja viljelyalalta saatava sato on jopa kolmanneksen pienempi. Luomutuotannon yleistyminen aiheuttaa sen, että ruokaa on tarjolla enää niille joilla on rahaa.

Mitä sitten nämä e-koodit ovat. Kannattaa esimerkiksi tarkastaa, ettei tuote sisällä esimerkiksi jotain seuraavista kauheista asioista: E949, E260, E338, E422, E948... ja jne.
 
En ihan heti muista milloin olisin katsonut jonkun tuotteen hintaa. Varmaan toki kannattaisi mutta jos tarvitsen vessapaperia tai sinappia ostan sen mikä sattuu miellyttämään. Olkoon lampaan kuva tai jonkun äijän.
 
Normaalissa maataloustuotteessa on pidetty taudit ja tuhoeläimet poissa kasvismyrkyillä. Lisäksi lannoite tehostaa kasvua. Kaiken järjen mukaan normaalilla tilalla kasvatettu tuote on siis parempaa kuin luomu.

Kaksiteräinen miekka tuo väite: kasvimyrkkyjä käytetty, siksi oltava puhtaampaa ja parempaa.

Tämä lienee ennemmin muodossa: kasvi- ja hyönteismyrkkyjen avulla voidaan säästää työn määrää viljelyssä. Järeämpi lannoittaminen mahdollistaa huonommassa maaperässä viljelyn. Lopputuotteen laadussa ei välttämättä oleellista eroa.

Toisaalta: ostaisitko mielummin viiniä, jonka rypäleiden kasvun nopeus ja siten satomäärä on maksimoitu (esim. lannoittamalla), vai viiniä jonka rypäleiden soveltuvuus hyvän viinin tekoon on maksimoitu (sadon kustannuksella).

Hieman arkisempi esimerkki: suomalainen mansikka maistuu täysin erilaiselta kuin eteläisemmät mansikat. Siis myös näin etelämpänä oleillessa. Hidas (lue: tehoton) kasvu tekee siitä makeamman.

En ihan heti muista milloin olisin katsonut jonkun tuotteen hintaa. Varmaan toki kannattaisi mutta jos tarvitsen vessapaperia tai sinappia ostan sen mikä sattuu miellyttämään. Olkoon lampaan kuva tai jonkun äijän.

Kuulostat ihan niiltä takavuosien kansanedustajilta jotka ei osanneet vastata haastattelussa, että mitä maito tai leipä maksaa kaupassa. Kaikki yksityiskohdat ovat IIRC...

Ja varmaan myös siitä kaupasta minkä mainos eniten miellytti silmää? Tapansa toki kullakin.
 
Toisaalta: ostaisitko mielummin viiniä, jonka rypäleiden kasvun nopeus ja siten satomäärä on maksimoitu (esim. lannoittamalla), vai viiniä jonka rypäleiden soveltuvuus hyvän viinin tekoon on maksimoitu (sadon kustannuksella).

Alkon myyntitilastojen perusteella on yksiselitteinen fakta että ihmiset ostavat mieluummin ”normaalia” kuin luomuviiniä. Ja juuri tähän luomutuottajat koittavat brändäyksellä, eli mielikuvamarkkinoinnilla, vaikuttaa.

ps. minulla ei myöskään mitään hajua ulkomuistista mitä maito tai joku yksittäinen tuote maksaa, enkä edes ymmärrä miksi edes pitäisi.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 732
Viestejä
4 545 408
Jäsenet
74 839
Uusin jäsen
kalalintu

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom