Pöytäkoneet alkavat olemaan historiaa monessa yrityksessä. Kannettavissa kuluttajakoneet on puolta kevyempiä ja puolta edullisempia kuin vastaavantehoiset yrityskoneet. Ja yläpäässä puolta nopeampia, kun tehokkainkin mobiili-Quadro jää nopeudessa GTX1070:n kanssa samalle viivalle.
Jätän viestisi alussa olleet hihasta vedetyt prosentit huomiotta, ja keskityn tähän viimeiseen kohtaan enemmän.
1. Aika moni työkoneeksi suunnattu, esim. nykyisen työnantajani kaikki normaalisti valittavissa olevat mallit, oli ns. ”kuluttajarautaa”. Onko esim. Lenovon T- tai X-sarjassa yhtään konetta joka täyttää mielivaltaisen määritelmäsi ”yrityskoneelle”? Noita kuitenkin tuli nähtyä myös monen kaverin työkoneina aikaisemmin.
Enpä keksi puolta kevyempää neliydin (ei 15-W TDP) konetta... Samalla akkukestolla varsinkaan. Edes oma henkilökohtainen Core M -ultrakannettava ei ole läheskään puolta kevyempi kuin (sillä isommalla ulos pullottavalla akulla oleva) Lenovo.
Jos taas tarkoitit niitä Xeon+Quadro-koneita, niin siihen isompaan kokoon on varmaan myös syynsä. Lienee hieman erilainen käyttöprofiili oikeasti jollain CAD-työasemana toimivalla läppärillä...
Sehän on just tollasta tasapainottelua, että laatu on just sopivalla tasolla. Liian hyvää ei kannata tehdä, kun sillon asiakas ei osta enää uutta kun vanhakin vielä kestää. Liian huonoksikaan ei pidä antaa laadun mennä, muuten asiakkaat vaihtaa merkkiä.
Miten tähän kuvaan mahtuu ne useampi perinteinen elinikäisen tai lähes elinikäisen takuun antava firma? Leatherman taisi minulle päivittää jopa sen runkoleiman, ts. aloittaa 25 takuun alusta, kun 10-vuotta vanhaan malliin ei löytynyt varaosaa edes naapurimantereelta hyllystä. (Tämä toki vasta sen jälkeen kun lupasivat myös niin halutessani tehdä minulle sen puuttuvan osan, jos en jostain syystä haluaisi luopua omasta työkalustani.)
Entä nuo vanhat tunnetut (oikein käytettynä) ikuisia tuotteita myyvät firmat, kuten alla mainittu Brooks? (B17 ja sen reiällinen malli lienevät molemmat päälle sadan vuoden iässä. Kestävät lähes ikuisesti, mutta niitä menee silti ilmeisen riittävällä tahdilla kaupaksi.)
Asia olisi toki eri, jos firman pitäisi kasvaa rajatta. Sitten pitäisi myydä samalle tyypille uusi satula ”joka toinen vuosi”, jollain taikuudella se vanha satula rampauttaen, siis älypuhelimien tavoin.
Todella kovaa käyttöä ei mikään kestä ja hajoavat ennemmin tai myöhemmin. Silloin ostetaan aika varmasti samanlainen tilalle, jos se on hyväksi havaittu.
Toi ettei kukaan osta, jos on liian kestäviä. Eikö vaikkapa reppuvalmistaja sitten saisi ainakin kerran myytyä kaikille niiille, jotka ovat pettyneet muihin merkkeihin?
Ostin muuten vuosia sitten pyörääni Ortlieben sivulaukut. Eivät todennäköisesti kyllä hajoa mun käytössä ikinä. On siinä jotain muoviosia, mutta käsittääkseni varaosia kyllä on saatavilla. On se firma edelleen hengissä ja mukava huomata, että laadullakin voi edelleen pärjätä. Toinen ikuinen komponentti on varmaankin Brooksin nahkasatula. Sekin on näköjään edellen pystyssä ja satula kestänee ainakin pyöräilijän eliniän.
Kuvittelesi, että jotkut retkeilijät myös arvostaisivat laatua ja siinä sana kiertäisi aika äkkiä harrastajien keskuudessa, jos jostain tulisi pelkkää sutta.
Kun kerta ollaan atk-foorumilla, niin eipä taida huonojen tietokonekomponenttien myyjäkään kauaa menestyä, kun sana kiirii. Jos siis puhutaan näistä kalliimmista komponenteista, kyllä sen hinnan pitäisi myös näkyä jossain.
Jep. Aika monelle firmalle tuo: myydä kerran kaikille olisi ihan riittävä markkina. Niitä kaikkia kun tulee lisää ihan riittävällä tahdilla. Muutama firma tuon tuntuu tajunneen. Niitä suosin jos mahdollista. (Eikä sen tarvitse ikuinen olla, ymmärrän esim. jos farkkujen kangas lopulta kuluu puhki haaroista. Kunhan se vie ainakin yli puoli vuosikymmentä.)
Liian huonoa ei tosiaan kannata tehdä, mutta mikä on "liian hyvä"? Jos tuote on hyvä ja kestävä, niin kyllä se maine kiirii ja myyntikin nousee.
Ennen tehtiin laatua, eikä firmat kuitenkaan konkkaan menneet.
Meni niitä silti konkkaan, mutta ei ne kaikki menneet konkkaan. Siis parhaat selvisi.
Ostaa ostaa, mutta ostaa vain kerran tai firman taloudelle liian harvoin. Korkeammalla hinnalla voi jonkun verran kompensoida harvemmin ostelua, mutta ei loputtomasti.
Toinen tietysti jos keksisi aina jotain uutta ominaisuutta, jonka takia sitten asiakkaat ostaisivat uuden. Mutta joidenkin tavaroiden kohdalla tämä ei ole mahdollista (esim. näiden reppujen).
Itseasiassa olis ne firmat mennyt konkkaan jos eivät olisi muuttaneet tapojaan. Eipä niitä firmoja ole enää jäljellä, jotka tekevät "liian hyvää" tavaraa vaan jokaisessa kyllä pohditaan ja suunnitellaan sen tavaran käyttöikä. Nykyään tuo suunnittelu on vielä paremmin mahdollista kuin ennen, nykyään kun materiaalien ominaisuuksia voidaan paremmin mitata ja määritellä, verrattuna siihen että ennen piti "varmuuden vuoksi" tehdä vähän parempaa kuin laskelmat näytti.
Tasapainoilu laadun kanssa tarkoittaa juuri sitä että se laatu osuu siihen sopivaan kohtaan, että asiakkaat pitää sun tuotteita hyvinä, mutta että kuitenkin ennen pitkään tulee syy ostaa uusi ja vielä niin että se asiakas ostaa uudestaankin sun tuotteen. Asiakkaalle pitää tulla mielikuva, että se sun tuote täydellinen ja hyvä, mutta todellisuudessa pitää tulla se syy ostaa uusi.
Tässä lienee annettu useampi esimerkki firmoista, joiden tuotteiden keston puute ei pakota ostamaan uutta yksilöä. Ei se toki kaikilla aloilla tai kaikille firmoille toimi. Mutta, ei sitä silti pidä pitää mahdottomana (tai jopa rivien välistä ei-tavoiteltavana).
