- Liittynyt
- 18.08.2021
- Viestejä
- 2 857
Nonniin, nyt tuli pelattua vielä toisenkin kerran läpi niin ehkä tässä voi jotain mietteitä kirjoitella kun Steamin pelikellokin näyttää mukavan pyöreät 350h.
Eka pelikerta pelattiin kavereiden kanssa tacticianilla läpi neljän miehen partyssä Gale, Lae'zel, Astarion ja Tav. Aloitin kuitenkin aika nopeasti myös oman soolopelin, koska heti alussa oli selvää että täydellä ihmispartyllä missaat todella paljon kontsaa noiden NPC-seuralaisten muodossa. Aika hölmöä, että partyn koko on rajoitettu vain nejään, koska missattiin muutama aika keskeinenkin quest ihan vaan sen takia, että tietyt NPC:t ei mahtuneet partyyn. Toisaalta plussaa siitä, että kolmen origin-hahmon jutut toimivat suurimmaksi osaksi hyvin. Muutenkin peli oli varsin viihdyttävä moninpelikokonaisuus, jossa ei tullut oikeastaan mitään isompia ongelmia tai bugeja vastaan. Tai no, Baldur's Gaten kaupungissa tuli sellainen mysteerinen tekstuuri ja T-pose - bugi, mutta sekin lähti yleensä reloggaamalla.
Oman soolopelin pelasin sitten normaalivaikeustasolla party limit begone ja lvl 20 multiclass - modeilla höystettynä, itse durgella pelaten. Ideana oli siis tuon moninpelin vastapainoksi saada kerralla koettua mahdollisimman suuri osa eri NPCeiden ja hahmoluokkien sisällöstä, ilman että tarvitsee pelata peliä montaa kertaa uusiksi eri hahmoyhdistelmillä. Molemmat modit toimivat erinomaisesti, eivätkä aiheuttaneet mitään ongelmia. Aivan naurettavan helpoksihan tuo meni tietenkin, mutta pointtina olikin lähinnä tutkia vähän erilaisia valintoja ja tapoja tehdä asioita, eikä hinkata jotain taisteluita. Helpoksi peli meni myös tacticianillakin kun pelaamassa oli neljä D:OS ja DnD - veteraania.
Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että olihan tuo aivan saatanan kova peli. Mukavalla tavalla saatiin pidettyä tietynlaista yhteyttä vanhoihin peleihin, ilman että kuitenkaan hirttäydyttiin niihin liikaa. Taistelu oli yksi uskollisimpia DnD-toteutuksia mitä on tullut vastaan sitten Temple Of Elemental Evilin (2003) kolme-puokki-väännöksestä ja oikeastaan ainoat jutut, jotka jäi ärsyttämään oli ready actionin puute ja muutamat spellimuutokset. Siltikin täytyy sanoa, että varsinkin D:OS 2 taistelu oli kokonaisuutena hieman mielenkiintoisempaa ja pidempään haastavaa. Siinä oikeasti tacticianilla ei paljon ollut varaa virheisiin, siinä missä BG3 oli aika anteeksiantava ja tuli vahingossa mentyä ihan vasemmalla kädellä valmistautumatta monet pelin "vaikeimmista" taisteluista (Ansur, Raphael). Esineet oli myös vähän tylsiä, tuntui että munkki- ja barbaarispesifistä rojua tuli ihan vitusti ja kaikki sormukset, amuletit sun muut oli castereille, kun taas martial-luokat ei saaneet oikein mitään kovin hauskaa kamaa.
Tarinallisesti ja teemallisesti parasta antia oli Act I ja pääosa Act III:sta. Act II oli vähän turhan monotoninen ja tylsä ja kolmosessa huomasi monin paikoin, että vähän vissiin alkoi loppumaan rahat/aika Larianilla kesken. Tarina oli mielenkiintoinen ja sitä jaksoi seurata ja tykkäsin siitä, että oli oikeasti todella paljon erilaisia tapoja tehdä asioita ja valinnat oli myös oikeasti merkityksellisiä. Olihan siinä vähän railroadia tietyissä kohdissa, mutta nekin pisti silmään lähinnä sen takia kun muuten sai sen verran vapaasti mesota kaikkea.
Nyt peli on aikalailla nähty ja kaikkia nurkkiaan myöten nuohottu, joten ei auta kuin jäädä odottelemaan modityökaluja, delsuja ja mahdollista/todennäköistä definitive edikkaa. GOTY, ellei suorastaan GOTD. Tällaista pieteettiä lisää, kiitos vaan.
Eka pelikerta pelattiin kavereiden kanssa tacticianilla läpi neljän miehen partyssä Gale, Lae'zel, Astarion ja Tav. Aloitin kuitenkin aika nopeasti myös oman soolopelin, koska heti alussa oli selvää että täydellä ihmispartyllä missaat todella paljon kontsaa noiden NPC-seuralaisten muodossa. Aika hölmöä, että partyn koko on rajoitettu vain nejään, koska missattiin muutama aika keskeinenkin quest ihan vaan sen takia, että tietyt NPC:t ei mahtuneet partyyn. Toisaalta plussaa siitä, että kolmen origin-hahmon jutut toimivat suurimmaksi osaksi hyvin. Muutenkin peli oli varsin viihdyttävä moninpelikokonaisuus, jossa ei tullut oikeastaan mitään isompia ongelmia tai bugeja vastaan. Tai no, Baldur's Gaten kaupungissa tuli sellainen mysteerinen tekstuuri ja T-pose - bugi, mutta sekin lähti yleensä reloggaamalla.
Oman soolopelin pelasin sitten normaalivaikeustasolla party limit begone ja lvl 20 multiclass - modeilla höystettynä, itse durgella pelaten. Ideana oli siis tuon moninpelin vastapainoksi saada kerralla koettua mahdollisimman suuri osa eri NPCeiden ja hahmoluokkien sisällöstä, ilman että tarvitsee pelata peliä montaa kertaa uusiksi eri hahmoyhdistelmillä. Molemmat modit toimivat erinomaisesti, eivätkä aiheuttaneet mitään ongelmia. Aivan naurettavan helpoksihan tuo meni tietenkin, mutta pointtina olikin lähinnä tutkia vähän erilaisia valintoja ja tapoja tehdä asioita, eikä hinkata jotain taisteluita. Helpoksi peli meni myös tacticianillakin kun pelaamassa oli neljä D:OS ja DnD - veteraania.
Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että olihan tuo aivan saatanan kova peli. Mukavalla tavalla saatiin pidettyä tietynlaista yhteyttä vanhoihin peleihin, ilman että kuitenkaan hirttäydyttiin niihin liikaa. Taistelu oli yksi uskollisimpia DnD-toteutuksia mitä on tullut vastaan sitten Temple Of Elemental Evilin (2003) kolme-puokki-väännöksestä ja oikeastaan ainoat jutut, jotka jäi ärsyttämään oli ready actionin puute ja muutamat spellimuutokset. Siltikin täytyy sanoa, että varsinkin D:OS 2 taistelu oli kokonaisuutena hieman mielenkiintoisempaa ja pidempään haastavaa. Siinä oikeasti tacticianilla ei paljon ollut varaa virheisiin, siinä missä BG3 oli aika anteeksiantava ja tuli vahingossa mentyä ihan vasemmalla kädellä valmistautumatta monet pelin "vaikeimmista" taisteluista (Ansur, Raphael). Esineet oli myös vähän tylsiä, tuntui että munkki- ja barbaarispesifistä rojua tuli ihan vitusti ja kaikki sormukset, amuletit sun muut oli castereille, kun taas martial-luokat ei saaneet oikein mitään kovin hauskaa kamaa.
Tarinallisesti ja teemallisesti parasta antia oli Act I ja pääosa Act III:sta. Act II oli vähän turhan monotoninen ja tylsä ja kolmosessa huomasi monin paikoin, että vähän vissiin alkoi loppumaan rahat/aika Larianilla kesken. Tarina oli mielenkiintoinen ja sitä jaksoi seurata ja tykkäsin siitä, että oli oikeasti todella paljon erilaisia tapoja tehdä asioita ja valinnat oli myös oikeasti merkityksellisiä. Olihan siinä vähän railroadia tietyissä kohdissa, mutta nekin pisti silmään lähinnä sen takia kun muuten sai sen verran vapaasti mesota kaikkea.
Nyt peli on aikalailla nähty ja kaikkia nurkkiaan myöten nuohottu, joten ei auta kuin jäädä odottelemaan modityökaluja, delsuja ja mahdollista/todennäköistä definitive edikkaa. GOTY, ellei suorastaan GOTD. Tällaista pieteettiä lisää, kiitos vaan.
Viimeksi muokattu:
