Miten asuntosijoittajat jaksaa sitä jatkuvaa ruljanssia?
Eikö muilla sijoitustavoilla pääse samaan tuottoon helpommalla?
Mulla on yksi asunto, jota olen vuokraillut reilu 15 vuotta. Pitkäaikaisin vuokralainen on ollut n. neljä vuotta, lyhytaikaisin vähän päälle vuoden (yhteensä on ollut viisi vuokralaista, eli tulisko keskimäärin 3v asumisaikaa per lurjus). Hyvä vuokralainen on löytynyt aina helposti, koska mulla ei ole ollut tiettyjä rajoituksia, eli lemmikit sallittuja ja vuokra aina toistaiseksi voimassa oleva (ilman mitään min. 12kk sitoutumista), ja ehkä tärkeinpänä olen myös pitänyt hintatason sen verran alhaisena, että on voinut oikeasti valita vuokralaisen ja samalla vuokralainen on halunnut pysyä vähän kauemmin. Mitä suurempi vuokra ja tiukemmat ehdot, sitä vähemmän on valinnanvaraa ja vuokralaiset myös vaihtuvat useammin. Lisäksi mulla on kaksio, joten se sopii yleensä vähän paremmin vuokralaisen muuttuviin elämäntilanteisiin kuin yksiö, jossa vaihtuvuus voi keskimäärin olla suurempaa. Eli ihan hirveästi ei ole työtä ollut. Mutta se onkin valinta, koska en ole ammattimainen asuntosijoittaja, eli haluan minimoida oman työn määrän ja se tarkoittaa sitä, että vuokrassa joutuu tinkimään tai sitten pitää ulkoistaa palvelut, mikä tarkoittaa, että hyvästi ne pienetkin voitot.
Asunto on jo nyt maksettu kokonaan (henkilökohtaista lainaa ei enää ole, muutama tonni rahoitusvastikkeena maksettavaa taloyhtiölainaa), joten nyt "tuoton tekeminen" (tai siis kassavirran) olisi tavallaan aika helppoa, mutta näin jälkikäteen voisin sanoa, että kyllä sitä helpommallakin rahaa voi tehdä - ja enemmän. Arvonnousun on syönyt sekä nykyinen taloustilanne että taloyhtiön useammat kalliihkot rempat, eli sitä kautta ei voittoa ole tullut. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin reaalisesti asunto on menettänyt arvoaan etenkin tämän viimeisimmän inflaatioaallon myötä. Nykyinen arvioitu myyntihinta vähennettynä ostohinnalla, lainasta maksetuilla koroilla (vaikka pienet olivatkin, ehkä keskimäärin koko laina-ajalta alle 1%, en ole tarkasti laskenut) ja taloyhtiön remontteihin ja toki pieniin omiin ylläpitoremppoihin omistusaikana käytetyllä rahasummalla, niin inflaatiokorjattuna ollaan kyllä pakkasella, sille ei voi mitään. Jos otetaan huomioon saadut vuokratuotot, niin joo, kaipa tässä plussan puolella sentään ollaan, mutta ihan rehellisesti sanoen: tiukille vetää.
Nyt pitää miettiä, että kokeilisiko myyntiä vai laittaisiko vuokralle, kun kämppä taas vapautuu vuodenvaihteessa. En kyllä enää ostaisi sijoitusasuntoa, vaikka toki pääsin hyötymään aikoinani koko nollakorkoajan, joten tavallaan halvalla sai hankittua omaisuutta. Eli asuntosijoittamisen etu on siinä, että saa edullista lainaa helposti moneen muuhun sijoitustapaan verrattuna. Mun mielestä ainoa etu.
Miksi sitten myydä nyt, kun asunto on jo maksettu ja kassavirta oletusarvoisesti positiivinen kaiken aikaa? No, jos saa sopivan hinnan, niin onpahan yksi murhe vähemmän
Kyllä sitä ennemmin tsekkaa jonkun osakeindeksin kehityksen kerran vuodessa kuin vuokraa asuntoa. Sen voin luvata, että ainakaan tuotto ei ole parempi asunnoissa (yleisesti historiaan perustuen, ei pelkästään omaani).
