Oletko tosiaan sitä mieltä, että meissä kuuntelijoissa ei ole koskaan mitään vikaa? Vika on aina musiikissa? Mozartin olisi näköjään pitänyt ymmärtää tehdä metallimusiikkia kunnon rummutuksineen ja bassoineen, että vuonna 2026 musa toimii sinullekin?
Se, että kaikenlaisia musagenrejä voi ainakin teoriassa oppia arvostamaan vaivaa näkemällä ei tarkoita sitä, että jokaisen on pakko tuo vaiva nähdä. Jokainen kuunnelkoot mitä haluaa ja olkoot kuuntelematta mitä ei halua kuunnella. En minä pakota ketään kuuntelemaan mitään. Sen voin sanoa, että ei kyllä ainakaan itseäni kaduta yhtään, että sitä on tullut avattua mielensä klassiselle musiikille: Aivan älytön määrä todella laadukasta musiikkia, joka on osoittanut hyvyytensä olemalla edelleen relevanttia (ei ehkä populäärimusiikin tavoin, mutta marginaalissa kyllä). Esim. Händelin Messias-oratoriota on esitetty katkeamattomasti ensiesityksestään 1742 lähtien (284 vuotta) eikä loppua näy. Klassisen musiikin äänitteet ovat usein laadukkaasti tehtyjä ja esim. klassista musiikkia julkaistaan SACD-levyinä edelleen! Klassinen musiikki ei koskaan kärsinyt mistään loudness war-ilmiöstä, ja dynamiikkaa piisaa niin että lähtee. Klassista musiikkia on niin monenlaista (renessanssi, barokki, klassismi, romantiikka, post war, atonaalinen 12-säveljärjestelmä, solosoitin, kamarimusiikki, orkesterimusiikki, oratorio, ooppera, lied, kantaatti, jne.) että pitää olla kyllä olla aika poissulkeva musiikkimaku, jos tuosta runsaudensarvesta ei löydy yhtään mitään miellyttävää yrittämisestä huolimatta. Siksi minä suosittelen ihmisille klassiseen musiikkin tutustumiseen. En minä tiedä, mikä klassisen musiikin tarjonnassa esim. sinua voisi kiinnostaa, mutta voin rohkaista ja kannustaa ihmisiä.
Kuten sanoin, klassinen musiikki vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Minulla meni n. 10 vuotta ennenkuin aloin kunnolla pitämään Mozartista (pianokonserttojen avulla) ja vielä edelleen hänen buffa-oopperansa tökkivät. Sen sijaan Rameaun, Händelin ja Puccinin oopperat iskevät. Toisaalta Elgarin musiikki iski heti kybällä ja Elgar onkin lempparisäveltäjäni J. S. Bachin ohella. Näiden kahden musiikki iskee täydellisesti meikäläiseen. Sinun kohdallasi näin voi olla joidenkin muiden säveltäjien kohdalla.
Eli voit valita olla tutustumatta klassiseen musiikkiin vaivan kanssa ja keskittyä siihen musiikkiin, josta tiedät pitäväsi. Tai voit lähteä tutkimusmatkalle ja mahdollisesti löytää musiikkia, joka räjäyttää tajuntasi ja muuttaa elämäsi. Valinta on täysin sinun, mutta ole tietoinen mitä olet tekemässä. Silloin on myös helpompi tunnustaa itselleen oma rajoittuneisuus ja jopa tietämättömyys asioista, joihin ei ole kunnolla tutustunut.
