90-luvun oli mahdottoman onnellista aikaa. Sitä selittää, että olin vielä lapsi vailla maailman murheita. Kaikki oli uutta ja jännää. Olen liian nuori muistamaan laman, mutta ilmeisesti se ei koskettanut juuri vanhempiani, koska ulkomaan matkoihin oli varaa ja kylpylöissä sekä huvipuistoissa käytiin vuosittain (muistaakseni saivat myös perinnön tuolloin).
Tätä "uuden ja jännän" kokemusta vahvisti todennäköisesti videopelit ja elektroniikka, joka ei pysynyt vuottakaan samanlaisena. Grafiikat ja äänet parantuivat peleissä huimalla vauhdilla. Hyppäys 8-bittisistä koneista 16-bittisiin oli jo jotain, mutta viimeistään siinä loksahti pikkupojan suu auki, kun pääsi Pelikaaniin näkemään uusimmat 3D arcade-kabinetit. Riitti, että seurasi isojen poikien pelaamista. Muistelen kaiholla myös Puuhamaata, jossa pelkällä sisäänpääsymaksulla sai pelata kolikkopelejä niin paljon kuin lystäsi. Samoin Puuhamassa sijaitsi Nintendo-maailma. Todellinen pelaajan paratiisi siis.
Elektroniikkaa oli pilvin pimein, ja jopa pieniin tuppukyliin ilmestyi Mustat pörssit, Expertit ja Tekniset. Täytyy muistaa, mitkä kaikki laitteet on nykyään kännykään yhdistynyt: puhelin, musiikkisoitin, kamera, pda. Lapsena ei toki mihinkään ollut varaa, mutta mainoskuvastoista oli mukava selata, mitä kaikkia vempeleitä onkaan maailmassa. VHS-nauhuri ja Stereot olivat statussymboleita. Tietokone oli harvalla, mutta Internetin yleistyessä se hankittiin lähes joka kotiin. Lapsena kiinnosti tietysti pelit enemmän, ja suomalaiset Shareware-klassikot Molezista Minebombersin kautta Koulu 3:seen tuli koettua
Televisio ja lasten piirretyt on se, mikä eniten 90-luvusta on jäänyt mieleen. Elettiin todellista animaation kultakautta niin Disney-elokuvien kuin iltapäiväpiirretyiden osalta. Aivan pienenä tuli totta kai katsottua Muumeja, mutta myöhemmin aivan ykkönen oli Prätkähiiret (Pokemon seurasi vasta 2000-luvulla, joten jääköön sen muistelu toiseen triidiin). Mutta jotta todella ymmärtäisi sen piirrettyjen runsauden, luettelen tässä muutamia sarjoja (eikä sekään ole kattava listaus): Ankronikka, Hopon Poppoo, Varjoankka, Nokkapokka, Animaaniset, Ipanat, Sandokan, Bambukarhut, Spiderman, Kaukametsän pakolaiset, Vili Vilperi, Olipa kerran -sarjat, Johnny Quest, Ahmed Ahne, Babar, Magian Mestari, Oggy ja Torakat, Ren & Stimpy, unohtamatta Simpsoneita. Tietysti vanhojakin 80-luvun piirretyjä näytettiin, ja Pikku Kakkosessa oli omat piirrettynsä. Kaiken kukkuraksi Kaapeli-TV-asiakkaat pystyivät tilaamaan Cartoon Networkin, josta tuli Looney Tunes-piirretyitä, Yogi-karhua, Scooby Doota, Johnny Bravota ja Tehotyttöjä. Suurin osa ohjelmista oli myös erittäin hyvin tehtyjä, eikä niissä aliarvioitu lapsia tai lässytetty.
90-luku oli lapsen silmin hyvää aikaa. Vasta jälkikäteen on pystynyt perehtymään tuon ajan yhteiskunnallisiin tapahtumiin, mutta siltikin voi sanoa, että lamaa seurasi Suomessa hieno optimismin ajanjakso. Tästä on kiittäminen Nokiaa ja tietoyhteiskunnan perustamista. Maailmanpoliittisestikin 90-luvun lopulla elettiin positiivista aikaa, kun EU laajeni harppauksin, Venäjä näytti demokratisoituvan ja terrorismin vastainen sota ei ollut vielä alkanut.
Olisihan tässä muisteltavaa vaikka kuinka mm. kouluvuosista, suomalaisista urheilusaavutuksista ja miten asiat ovat muuttuneet 90-luvusta, mutta jääköön seuraavaan kertaan.
Myös PC:t ja niillä pelaaminen kehittyi nykyaikaiseen suuntaan, eli 3D-kiihdytys oli jo arkipäivää ja myös Windows saavutti pitkälti nykyisen ulkoasunsa perusteet... MP3:t alkoi olla juttu.
