"OIKEUSLÄHTEET
Oikeudellisia tulkintaperusteita löydetään oikeuslähteistä.
Laajimmassa merkityksessä oikeuslähteiksi voidaan kutsua kaikkia niitä tulkintaperusteita, joista oikeus muotoutuu. Oikeuslähteet tällaisessa laajassa mielessä voidaan kuitenkin jakaa luonteensa perusteella kahteen tyyppiin, auktoritatiivisiin ja substantiaalisiin perusteisiin. Auktoritatiivisten ratkaisuperusteiden merkitys perustuu niiden viralliseen asemaan; ne ovat sellaisessa asemassa olevien normiauktoriteettien antamia normeja. Substantiaaliset perusteet vaikuttavat taas ratkaisuargumentaatiossa sisältönsä mukaisella painolla. Seuraavassa tarkoitetaan kuitenkin oikeuslähteillä ainoastaan auktoritatiivisen perustelun sisältäviä normiformulaatioita, ts. tällaisen normin sisältäviä normiauktoriteetin kielellisiä ilmaisuja. Tällaisilla lähteen viralliseen asemaan perustuvilla oikeusnormeilla voi olla eri asema oikeudellisen ratkaisun muodostamisessa riippuen siitä, millainen normin asettavan lähteen asema on. Tämän mukaisesti oikeuslähteet voidaan jakaa oikeudellisen ratkaisun tekijää vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin.
Vahvasti velvoittavat oikeuslähteet
Oikeuslähteen vahva velvoittavuus merkitsee sitä, että julkisen vallan käytössä lähteen ilmaisemaa normia on noudatettava virkavastuun uhalla. Tällaisia vahvasti velvoittavia oikeuslähteistä ovat suomalaisessa oikeudenkäytössä ensinnäkin kotimaiset kansanedustuslaitoksen antamat säädökset perustuslaki ja ns. tavallinen laki. Näiden säädösten antaman valtuutuksen nojalla voidaan edelleen antaa asetuksia ja näitä alemmanasteisia säädöksiä aina kunnallisen tason säädöksiin asti.
Lisäksi kotimaisiin vahvasti velvoittaviin oikeuslähteisiin kuuluu tavanomainen oikeus eli maantapa, joskin sen merkitys on vähenevä. Tavanomaisella oikeudella tarkoitetaan jollain oikeudenalalla vakiintunutta käytäntöä tai tapaa.
Kansallisten vahvasti velvoittavien oikeuslähteiden lisäksi Suomessa on Euroopan unioniin liittymisen jälkeen sovellettu vahvasti velvoittavana eurooppaoikeudellista normistoa, ts. Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksia sekä yhteisön toimielinten antamia asetuksia, direktiivejä ja päätöksiä sekä Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimusta. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat niinikään Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen soveltamisratkaisut. Näiden oikeuslähteiden ilmaisemilla normeilla on etusija kansallisen oikeuden normeihin verrattuna yhteisöoikeuden asiallisella toimivalta-alueella.
Heikosti velvoittavat oikeuslähteet
Oikeuslähteen heikolla velvoittavuudella tarkoitetaan sitä, että lähteen ilmaiseman normin sivuttamisesta ei seuraa virkavirhesanktiota. Tällaisia oikeuslähteitä ovat lainvalmisteluaineisto ja tuomioistuinten antamat ennakkoratkaisut. Lainvalmisteluaineiston asema oikeuslähteenä perustuu siihen, että sen avulla voidaan saada tietoa säädösten taustalla olevasta lainsäätäjän tarkoituksesta. Tuomioistuinten ennakkoratkaisujen seuraamista voidaan taas perustella ajatuksella oikeudellisesta ennakoitavuudesta ja yhdenvertaisuudesta. Ratkaisujen seuraamisella päästään sovellettavan oikeuden yhdenmukaisuuteen.