Muistaakseni kuulin tämän väitteen eräältä viiniasiantuntijalta eräässä viinitilaisuudessa. Tilaisuudestakin on kohta 4 vuotta aikaa joten voin aivan hyvin muistaa myös väärinkin, mutta näin hän muistaakseni luennoitsi, että maiden kesken eroja on ja tässä uskossa olen ollut kun viinejä olen useamman vuoden harrastanut.
Rypäleasian suhteen on niin että esim. rieslingistä voi tehdä monenlaista viiniä, rutikuivaa kuoharia tai erittäin makeaa eiswinea (jääviniä, jossa rypäleet ovat jäätymisen takia erittäin runsassokerisia) ja kaikkea siltä väliltä. Ja samasta rypäleestä voi tulla eripuolilla maailmaa aivan erimakuinen viini vaikka makeuden puolesta se niputettaisiinkin samaan sarjaan.
Rupesin tuota viinien makeusasteikko asiaa selvittämään ja viinimaa sivuilta löytyi tällainen kohta asiasta puhuttaessa:
" Myös viinin hapokkuus vaikuttaa kokonaisuuteen. Viinin happojen määrä on tasapainottava tekijä ja saa usein viinin maistumaan kuivemmalta. Esimerkiksi viini, joka sisältää sokeria 7g/l ja happoja 6g/l määriteltäisiin “kuivaksi”. Toinen viini, joka sisältäisi saman verran sokeria 7g/l, mutta hieman vähemmän happoja 4g/l määriteltäisiin “puolikuivaksi”. Tämä pätee erityisesti valkoviineihin, mutta kuohuviineissä todellinen sokerin määrä sanelee hyvin pitkälle lopullisen etikettimerkinnän. "
Eli kuten yllä lukee sokerimäärä ei absoluuttisesti kerro valkkareissa sen kuivuudesta vaan siihen vaikuttaa myös hapot. Viinialueiden kesken voi olla ja varmasti onkin tiettyjä vaatimuseroja erityisesti jos puhutaan alkuperäislajikkeista tai muista vastaavista mutta niistä en rupea kiistelemään sillä siihen ei oma harrastuneisuuden taso riitä.
Mikäli olen ollut väärässä kaikki nämä vuodet niin hyvä että tilanne korjaantuu mikäli tullaan toiseen tulokseen.
Hiukan myöhässä kommentoin, kun unohtui koko juttu
Eli kuten totesit tuossa lainaamassasi tekstissä tarkoitetaan subjektiivista makeutta, eli tuleeko mielikuva siitä että viini on "kuivaa" tai puolikuivaa. Kuten sanottu, se on subjektiivinen eikä siis edes sama kaikille kun ihmiset maistaa erilailla. Totta on, että iso happomäärä balansoi sokeria, jolloin tulee mielikuva että viini ei ole niin makeaa kuin sokerimäärä indikoi. Lisäksi tähän tulee mukaan kuvaan esim rypäleen kypsymisprosessi, jossa sokerin määrä kasvaa ja happojen määrä vähenee sitä mukaa kun rypäle kypsyy. Ja kuten tiedetään, enemmän sokeria = enemmän alkoholia, jos viini käy tai sen annetaan käydä loppuun asti ja vastaavasti sellainen viini voi monesti olla vähemmän hapokasta.
Sitten kun mietitään Saksaa tai Ranskaa, niin niiden välillä ei ole kuvaamaasi eroa siinä, mikä on kuivaa Saksassa olisi tietyssä suhteessa makeampaa Ranskassa. Esim Alsacen alueella on tyypillistä, että viinejä on eri makeusasteilla ilman, että ne ovat jälkkäri viinejä. Tämä sitten joko on tai ei ole merkattu pullon etikettiin, eli asia pitää tietää. Jos sitten mennään Bordeauxiin tai Burgundin alueille, on valkoviini säännöllisemmin kuiva poislukien makeat viinit esim Sauternes joka on siis viinityylinä makea ja nautitaan monesti jälkkärinä tai muuten vaan. Ja homma jatkuu kun menee muille Ranskan alueille
Saksassa on viinilakien takia aika selkeät määrittelyt millä sokerimäärällä voi viiniä kutsua Trocken eli kuivaksi. Hommaa sitte sotkee se, että löytyy Kabinett, Spätlesen ja Auslesen sekä se Eis Wein. Nämä voi yksinkertaistaa siten, että riippuen rypäleen sokerimäärästä poimintahetkellä, se on kelpaavaa joko Kabinet, Spätlese, Auslese jne mutta se sitten voidaan käyttää haluttuun sokerimäärään. Eli tästä saadaan esim Kabinett Trocken joka on tehty "kypsemmistä" rypäleistä kuin perus Trocken mutta käytetty yhtä lailla kuivaksi viiniksi. Vastaavasti jos puhutaan Kabinett viinistä ilman Trocken mainintaa, on kyseessä sokerimäärältään korkeampi viini joka monesti sisältää myös vähemmän alkoholia, koska sitä ei ole käytetty kuivaksi. Tämä on sitten oma viini tyylinsä, joka pitää myös ymmärtää. Eli varianssia on oleellisesti enemmän kuin äkkiseltään voisi ajatella
Eli varmemmin saa kuivan viinin jos ottaa Saksalaisen Trocken risukan, kuin esim Alsacelaisen Rieslingin. Sama pätee jos ottaa esim perus Bourgogne Blanc viinin
Em hommalla on sitten enemmän tai vähemmän tekemistä näiden edullisempien tonkkaviinien kanssa, jotka voi sitten olla speksattu tiettyyn käyttäjäryhmään. Eli esim ihmiselle joka haluaa puolikuivan tai puolimakean Chardonnayn tai Rieslingin. Niillä sitten on aika vähän tekemistä jonkun viinialueen tai tyylin kanssa, mutta se harvemmin on kriteerinä kun ko. tyyppistä viiniä etsii
Mutta kaikkiaan tärkeintä on se, että viini on omaan makuun hyvä. Em asioita kannattaa kuitenkin koittaa sisäistää, niin osuu helpommin kohdalleen sen kanssa mitä on hakusessa