Venäjä on Venäjä, eivät ne ressukat osaa kauaa olla ilman Suurta Johtajaa. Ja ymmärtäähän sen, kun aika kultaa muistot ja tuntuu että kommunismin aikana kaikki oli paljon paremmin, oltiin suurta ja mahtavaa. Sitten eräänä päivänä ottivat häikäilemättömimmät ja omivat koko maan, turvaverkot hävisivät, ja se oli kuulemma sitten sitä demokratiaa. Kyllähän se nyt ymmärrettävästi kyrsisi itse kutakin.
Ymmärrän myös, että Venäjän johtoa kalvaa suuresti lähiaikojen nopea Naton ja EU:n laajeneminen. Tapaus Ukraina oli silti melko höpö veto, vaikka sinänsä toki hämmentävän onnistunut informaatiosodankäynnin näyte.
Siksi tulevaisuudesta onkin vaikea sanoa. Huolestuttava piirre on että idän trollit alkavat olla vähän niinkuin viime vuosien venäläiset turistitkin, alkavat omata sen verran rutiinia että kaikki eivät pistä itsestäänselvästi silmään (tai nenään). En allekirjoita eräiden piirien nykyistä sanomaa jossa Venäjä on kaiken pahan alku ja juuri, mutta melkoisen huolestuttavaa autoritääristä kehitystä siellä kieltämättä on havaittavissa.
Olen varmaan tulossa vanhaksi, kun tämä nuorimman sukupolven tietynlainen historiattomuus huolestuttaa, niin itärajan takana kuin myös täällä koto-Suomessa. Eräät omassa ulkopolitiikassamme vaikuttavat tahot vaikuttavat vakavissaan olevan sitä mieltä, ettei koko Venäjää tarvitse ottaa huomioon jollei siitä pidä. Itse lähtisin mieluummin tosiasioista, Venäjä on iso maa ja aina meillä tuossa vieressä, ja siksi olisi toivottavaa pitää siihen mahdollisimman hyvät välit, toki mitenkään tarpeettomasti kumartelematta. Vaikka olemmekin selkeästi eri kansaa, niin meillä on pitkä yhteinen historia ja jopa tiettyä sen mukana muodostunutta hirtehisen melankolista sielujen sympatiaa.