Älypuhelimen pakollisuus modernissa yhteiskunnassa

[samsungaaja]

Ei ihmisiä saa jakaa A- ja B-luokan kansalaisiin sen perusteella, että kuka alistuu kantamaan puhelinta aina mukanaan.

Tulee ihan lähivuodet mieleen, siinä alistuksessa oli älypuhelin aika keskeisessä roolissa.. Tulevaisuudessahan tulee tämä digieuro, saakohan sitten printattua sen euron jos ei ole älypuhelinta

 

[kntkvtknt]

Minulle nousee tasaisin väliajoin tunne, että en enää halua omistaa älypuhelinta.

Tosiasia on, että puhelimella käytän lähinnä Mapsia ja Spotifyta, mutta periaatteessa minulle riittää tavallinenkin luuri. Eikö karttaa voi tuijotella kotona? Eikö voisi kysyä joltakin, jos eksyy fillaroidessa? Musiikkia kuulee koneellakin tarpeeksi, kun olen paljon koneella kotona. Eikö se tunnin lenkki hoituisi ilmankin?

Ihan äärimmäisyyksiin en mene ilman mitään puhelinta. Onko joku muu lopettanut älypuhelimen ja vaihtanut perusluuriin?

Miten nykyajan perusluurit kestävät, onko oikeasti pitkäkestoinen akku? Onko luuri kestävä, eli kestää vuosia?

YouTubessa on paljon videoitakin aiheesta:


Onko minun aika luopua tästä tuotteesta lopullisesti?

En kirjaimellisesti käytä sitä kuin mapsiin, spotifyyn ja joskus nettiselaimeen/pankkiin.

 

[pulatunnus]

En kirjaimellisesti käytä sitä kuin mapsiin, spotifyyn ja joskus nettiselaimeen/pankkiin.

Mihin sitten sitä perusluuria käyttäisit ?
Joku hätävara 112 soittoon ?

 

[kntkvtknt]

Mihin sitten sitä perusluuria käyttäisit ?
Joku hätävara 112 soittoon ?

No siis puheluita ja viestejä, en minä muuta hoidakaan tuolla älyluurilla. Musiikki on toki luksusta Spotifylla nykyään.

Monihan on koukussa nyky-yhteiskunnassa noihin älypuhelimiin, juuri eilen näin kun 6/10 kävelleistä ihmisistä käveli kännykkä kädessä kotikadulla. Se on selkeä merkki siitä, että kännykkä kaipaa meitä enemmän kuin me sitä. Puhelimessani on minimi määrä sovelluksiakin. Olen poistanut kaiken mitä voi ja sitten jättänyt puhelimeen vain pakolliset, joita ei voi poistaa kokonaan. Sovelluksia tuskin 18 nyt valikoissa ja niistäkin poistaisin jos voisin esim. YouTuben.

Lähinnä kiinnostaisi kuulla onko joku muu mennyt noin pitkälle, rahaakin varmaan säästyisi kun voisi liittymänkin vaihtaa prepaidiin ilman nettiä.

 

[pulatunnus]

No siis puheluita ja viestejä, en minä muuta hoidakaan tuolla älyluurilla.

Puhumistavarten 4G puhelin jossa VoLTE tuki omalla operaatorilla (jotta ne puhelut sujuu 4G verkossa), VoWiFi tarpeen mukaan(jos haasteita sisäkuuluvuudessa esim kotona).

Jos kyse vieroituksesta, niin älypuhelin käy, laitteeseen lapsen tili, josta sitten poistaa käytöstä muut paitsi puhelimen, osoitekirjan ja viestit. Jos kameraa arvostaa, niin se kyllä vie älypuhelin puolelle.

rahaakin varmaan säästyisi kun voisi liittymänkin vaihtaa prepaidiin ilman nettiä.

Sopimuksellinen prepaid (numeron siirto), se mikä liittymä on edullisin, niin se riippuu käyttöprofiilista, jos dataa /vauhtia ei tarvi, niin laskustus liittymissäkin hinnat laskee, sitten valitsee sitä puhe ja viesti pakettia tarpeen mukaan, se viesti paketti voi olla tärkeä, jos ne nettiviesti palvelut jää pois.

Joo, tunnen yksilöitä jotka käyttävät enemmän tai vähemmän peruspuhelinta, ja osa heistä käyttää arjessa, työssä tietokonetta, ettei ihan siitä kyse ettei mitään.

 

[Mikkos]

Minulle nousee tasaisin väliajoin tunne, että en enää halua omistaa älypuhelinta.

Tosiasia on, että puhelimella käytän lähinnä Mapsia ja Spotifyta, mutta periaatteessa minulle riittää tavallinenkin luuri. Eikö karttaa voi tuijotella kotona? Eikö voisi kysyä joltakin, jos eksyy fillaroidessa? Musiikkia kuulee koneellakin tarpeeksi, kun olen paljon koneella kotona. Eikö se tunnin lenkki hoituisi ilmankin?

Ihan äärimmäisyyksiin en mene ilman mitään puhelinta. Onko joku muu lopettanut älypuhelimen ja vaihtanut perusluuriin?

Miten nykyajan perusluurit kestävät, onko oikeasti pitkäkestoinen akku? Onko luuri kestävä, eli kestää vuosia?

YouTubessa on paljon videoitakin aiheesta:


Onko minun aika luopua tästä tuotteesta lopullisesti?

En kirjaimellisesti käytä sitä kuin mapsiin, spotifyyn ja joskus nettiselaimeen/pankkiin.

En kyllä keksi yhtäkään hyvää syytä miksi pitäisi luopua älypuhelimesta. Se on mediasoitin, laskin, kalenteri, kamera, pankki, matkalippu, nettiselain ja viestin yksissä kuorissa. Ajatelkaa, kaikki maailman tieto on pienessä laitteessa joka kulkee aina mukana. Miks ihmeessä joku haluaisi siitä luopua?
No okei, sosiaalisen elämän kannalta varmaan huonompi juttu, mutta jos tämä ei ole ongelmana niin en kyllä koskaan puhelimesta luopuisi. Itsellä kun on jatkuva tiedonnälkä niin puhelin on siihen oiva laite. Voi liikkuessa kuunnella podcasteja tai kuunnella Youtubea ja jos joku asia alkaa askarruttamaan niin kalikka esille ja etsii tiedon. En yhtään kaipaa sitä aikaa että etsiäksesi jostai tietoa pitää ensin raahautua kirjastoon josta löydät jonkin 20v vanhan tietosanakirjan jossa tiedon paikkansapitävyys on vähän niin ja näin.
Tai että joudut ajamaan autolla jollain paperikartalla, puhumattakaan sitä että olet eksynyt etkä tiedä missä olet. Luuri esille ja ongelma on ratkaistu.

Oikeastaan ainoa mikä mobiilikulttuurissa risoo on se että joka saatanan asialla pitää olla oma äppinsä ja tilinsä. Kumpa olis joku yksi äppi minkä kautta hoituisi matkaliput, parkkiliput sun muu sellaiset. Mutta eiköhän sellainenkin kohta tule.

 

[Tonnin Seteli]

En kyllä keksi yhtäkään hyvää syytä miksi pitäisi luopua älypuhelimesta. Se on mediasoitin, laskin, kalenteri, kamera, pankki, matkalippu, nettiselain ja viestin yksissä kuorissa. Ajatelkaa, kaikki maailman tieto on pienessä laitteessa joka kulkee aina mukana. Miks ihmeessä joku haluaisi siitä luopua?
No okei, sosiaalisen elämän kannalta varmaan huonompi juttu, mutta jos tämä ei ole ongelmana niin en kyllä koskaan puhelimesta luopuisi. Itsellä kun on jatkuva tiedonnälkä niin puhelin on siihen oiva laite.

Yleensä kai tällä älypuhelinongelmalla viitataan someriippuvuuteen. Itse en koe tätä ongelmaa, koska en käytä. Pikaviestisovelluksia ei lasketa koska se on sama asia kuin aikanaan SMS. Foorumeita ei lasketa koska niitä käytin jo kun välineenä oli vain pöytäkone. Eikä pitkällisempiä viestejä edes ole kätevää kirjoittaa älylaitteella, kun tekstin muokkaaminen ja kaikenlainen materiaalin liittäminen on kankeampaa.

 

[Mikkos]

Yleensä kai tällä älypuhelinongelmalla viitataan someriippuvuuteen. Itse en koe tätä ongelmaa, koska en käytä. Pikaviestisovelluksia ei lasketa koska se on sama asia kuin aikanaan SMS. Foorumeita ei lasketa koska niitä käytin jo kun välineenä oli vain pöytäkone. Eikä pitkällisempiä viestejä edes ole kätevää kirjoittaa älylaitteella, kun tekstin muokkaaminen ja kaikenlainen materiaalin liittäminen on kankeampaa.

Tosiaan joo
En muistanu koko somea kun en tosiaan itse käytä kanssa mitään. Pikaviestimiä lukuunottamatta mutta kuten sanoit niin nehän on vähän kuin tekstarit mutta monipuolisempia. Foorumeita en myöskään someksi laske ja ainoa sometili mistä mut löytää on Twitter mutta sielläkään en ole yhtään ainoata viestiä lähettänyt saati seurannut ketään. En ees osaa käyttää koko mokomaa. On vain ja ainoastaan että saa Ukrainan jne K18 sisällöt näkyviin

 

[Poistaja]

En kyllä keksi yhtäkään hyvää syytä miksi pitäisi luopua älypuhelimesta. Se on mediasoitin, laskin, kalenteri, kamera, pankki, matkalippu, nettiselain ja viestin yksissä kuorissa. Ajatelkaa, kaikki maailman tieto on pienessä laitteessa joka kulkee aina mukana. Miks ihmeessä joku haluaisi siitä luopua?
No okei, sosiaalisen elämän kannalta varmaan huonompi juttu, mutta jos tämä ei ole ongelmana niin en kyllä koskaan puhelimesta luopuisi. Itsellä kun on jatkuva tiedonnälkä niin puhelin on siihen oiva laite. Voi liikkuessa kuunnella podcasteja tai kuunnella Youtubea ja jos joku asia alkaa askarruttamaan niin kalikka esille ja etsii tiedon. En yhtään kaipaa sitä aikaa että etsiäksesi jostai tietoa pitää ensin raahautua kirjastoon josta löydät jonkin 20v vanhan tietosanakirjan jossa tiedon paikkansapitävyys on vähän niin ja näin.
Tai että joudut ajamaan autolla jollain paperikartalla, puhumattakaan sitä että olet eksynyt etkä tiedä missä olet. Luuri esille ja ongelma on ratkaistu.

Oikeastaan ainoa mikä mobiilikulttuurissa risoo on se että joka saatanan asialla pitää olla oma äppinsä ja tilinsä. Kumpa olis joku yksi äppi minkä kautta hoituisi matkaliput, parkkiliput sun muu sellaiset. Mutta eiköhän sellainenkin kohta tule.

Tekeekö se elämästä parempaa, että kaiken mieleen juolahtavan voi "selvittää" siltä istumalta? Itselläni ei ole somekoukkua (koska ei somea), mutta älypuhelimen kantamisessa rasittaa se, että liian helposti malttamattomuuttaan googlailee pintapuoliseseti kaikenlaista vähän väliä. Olen tiedonnälkäinen itsekin, mutta huomaan tuollaisen silpputiedon selailun olevan pois kunnollisesta asioihin perehtymisestä ja opiskelusta. Esimerkiksi hyvän kirjan luettua tiedon rakenteet päässä ovat muuttuneet aivan eritavalla kuin parin tuhannen bussimatkagooglailun jäljiltä.

Olen vanhanaikainen ja jäärä ja ties mitä, mutta yritän kausittain vieroittaa itseäni älypuhelinelämästä. Jos mieleeni tulee itseäni kiinnostava asia, kirjoitan sen muistiinpanona ylös ja näitä muistiinpanoja selailen toisinaan esimerkiksi iltaisin. Jos mieleen juolahtaneet ajatukset vaikuttavat edelleen kiinnostavilta, voin pöydän ääressä tietokoneella alkaa perehtymään aiheeseen. Etsiä ehkä kirjankin aiheesta.

Itse pidän välitöntä tarvetta kaikkien asioiden selvittämiseen addiktiona, josta on hyvä pysyä erossa. Näkemys on syntynyt omakohtaisten ongelmien pohjalta. Sama piirre koskee somea. Mielummin tapaan ystäviä useamman kerran viikossa kasvokkain (kaksin ja porukalla) ja käyn keskustelua, jossa on elekieli ja läsnäolo mukana. Väitän, että haparoiva pyrkimykseni digiasketismiin ei tee minusta tyhmempää, sivistymättömämpää, vähemmän viisasta tai yksinäisempää. Päin vastoin.

Nyt käytössäni on älypuhelin, mutta aina välillä tarkistan riippuvuuteni älypuhelimesta erilaisilla tyhmäpuhelinpaastoilla. Esimerkiksi omassa viisi vuotta vanhassa puhelimessani pystyn tehostetulla virransäästötilalla rajoittamaan käytön vain puhelimeen, tekstareihin ja kameraan. Muiden ominaisuuksien käyttö vaatii uudelleenkäynnistyksen. Keskimäärin pärjään hyvin ilman älypuhelinta. Musiikki soi kodin ulkopuolella päässä ilman elektroniikkaakin, laskea voi päässä tai 3310:llä, kalenteri on paperilla taskussa ja töissä läppärillä, nettipankkia harvoin tarvitsee odottamattomasti arjessa, matkalippu on joka tapauksessa lompakossa varmuuden vuoksi (jos pyöräily, kävely tai autoilu jostain syystä ei kelpaa liikkumismuodoksi) ja puhelu on hyvä tapa tavoittaa ihmisiä korkealla prioriteetilla. Ja koska joku tietokone usein kulkee mukana laukussa kuitenkin, pystyy "pakottavan" tarpeen iskiessä istahtamaan sen äärelle hoitamaan asian.

Pikaviestimien keskusteluryhmät saattavat toki olla myös hyödyllisiä tapaamisten järjestelyä varten, mutta niitäkin voi käyttää PC:ltä. Tapausesimerkki: ehdotan kavereille, että nähtäisiinkö baarissa X töiden jälkeen aikaan Y. Kollektiivinen myöntävä vastaus, en pohdi asiaa enempää vaan menen töiden jälkeen paikkaan X klo Y ja oletan muidenkin tulevan paikalle jossain vaiheessa. Jos olen jostain syystä hieman myöhässä, voin soittaa jollekin paikalle saapuvista ja pyytää, että tilaisivat hampurilaisen minullekin, ettei turhaan tarvitse odotella. Toimii joka kerta.

 

[Mikkos]

Tekeekö se elämästä parempaa, että kaiken mieleen juolahtavan voi "selvittää" siltä istumalta? Itselläni ei ole somekoukkua (koska ei somea), mutta älypuhelimen kantamisessa rasittaa se, että liian helposti malttamattomuuttaan googlailee pintapuoliseseti kaikenlaista vähän väliä. Olen tiedonnälkäinen itsekin, mutta huomaan tuollaisen silpputiedon selailun olevan pois kunnollisesta asioihin perehtymisestä ja opiskelusta. Esimerkiksi hyvän kirjan luettua tiedon rakenteet päässä ovat muuttuneet aivan eritavalla kuin parin tuhannen bussimatkagooglailun jäljiltä.

Olen vanhanaikainen ja jäärä ja ties mitä, mutta yritän kausittain vieroittaa itseäni älypuhelinelämästä. Jos mieleeni tulee itseäni kiinnostava asia, kirjoitan sen muistiinpanona ylös ja näitä muistiinpanoja selailen toisinaan esimerkiksi iltaisin. Jos mieleen juolahtaneet ajatukset vaikuttavat edelleen kiinnostavilta, voin pöydän ääressä tietokoneella alkaa perehtymään aiheeseen. Etsiä ehkä kirjankin aiheesta.

Itse pidän välitöntä tarvetta kaikkien asioiden selvittämiseen addiktiona, josta on hyvä pysyä erossa. Näkemys on syntynyt omakohtaisten ongelmien pohjalta. Sama piirre koskee somea. Mielummin tapaan ystäviä useamman kerran viikossa kasvokkain (kaksin ja porukalla) ja käyn keskustelua, jossa on elekieli ja läsnäolo mukana. Väitän, että haparoiva pyrkimykseni digiasketismiin ei tee minusta tyhmempää, sivistymättömämpää, vähemmän viisasta tai yksinäisempää. Päin vastoin.

Nyt käytössäni on älypuhelin, mutta aina välillä tarkistan riippuvuuteni älypuhelimesta erilaisilla tyhmäpuhelinpaastoilla. Esimerkiksi omassa viisi vuotta vanhassa puhelimessani pystyn tehostetulla virransäästötilalla rajoittamaan käytön vain puhelimeen, tekstareihin ja kameraan. Muiden ominaisuuksien käyttö vaatii uudelleenkäynnistyksen. Keskimäärin pärjään hyvin ilman älypuhelinta. Musiikki soi kodin ulkopuolella päässä ilman elektroniikkaakin, laskea voi päässä tai 3310:llä, kalenteri on paperilla taskussa ja töissä läppärillä, nettipankkia harvoin tarvitsee odottamattomasti arjessa, matkalippu on joka tapauksessa lompakossa varmuuden vuoksi (jos pyöräily, kävely tai autoilu jostain syystä ei kelpaa liikkumismuodoksi) ja puhelu on hyvä tapa tavoittaa ihmisiä korkealla prioriteetilla. Ja koska joku tietokone usein kulkee mukana laukussa kuitenkin, pystyy "pakottavan" tarpeen iskiessä istahtamaan sen äärelle hoitamaan asian.

Pikaviestimien keskusteluryhmät saattavat toki olla myös hyödyllisiä tapaamisten järjestelyä varten, mutta niitäkin voi käyttää PC:ltä. Tapausesimerkki: ehdotan kavereille, että nähtäisiinkö baarissa X töiden jälkeen aikaan Y. Kollektiivinen myöntävä vastaus, en pohdi asiaa enempää vaan menen töiden jälkeen paikkaan X klo Y ja oletan muidenkin tulevan paikalle jossain vaiheessa. Jos olen jostain syystä hieman myöhässä, voin soittaa jollekin paikalle saapuvista ja pyytää, että tilaisivat hampurilaisen minullekin, ettei turhaan tarvitse odotella. Toimii joka kerta.

Tekeekö se elämästä parempaa, että kaiken mieleen juolahtavan voi "selvittää" siltä istumalta? Itselläni ei ole somekoukkua (koska ei somea), mutta älypuhelimen kantamisessa rasittaa se, että liian helposti malttamattomuuttaan googlailee pintapuoliseseti kaikenlaista vähän väliä. Olen tiedonnälkäinen itsekin, mutta huomaan tuollaisen silpputiedon selailun olevan pois kunnollisesta asioihin perehtymisestä ja opiskelusta. Esimerkiksi hyvän kirjan luettua tiedon rakenteet päässä ovat muuttuneet aivan eritavalla kuin parin tuhannen bussimatkagooglailun jäljiltä.

Riippuu ihmisestä. Itsellä se nostaa elämänlaatua ja keskittymistä kun asian voi selvittää siltä istumalta eikä tarvitse odottaa esim kotiin pääsyä.
Esim jos auto on hajonnut työmatkalla niin voi vaikka paskalla käydessä töissä googlailla mahdollisia vikoja sen sijaan että se jäisi päähän pyörimään työpäivän ajaksi.
Lisäksi matkat, odotukset sun muut päivän askareet menee nopeammin ja mukavemmin kun on papit korvissa ja voi vaikka kuunnella uusimpia uutisia Ukrainasta tai sitten kevyempiä aiheita kuten peliuutisia tai debatteja ("väittelyitä"?) tai sitten vaan ihan jotain äänitietokirjaa. Keskittyminen on usein huomattavasti parempaa kun on jotain mitä kuunnella. Toki tämä riippuu mitä työtä tekee ja itse kun teen visuaalista hommaa ja mallinnusta niin siinä tulee aina jotain kuunneltua.

Olen vanhanaikainen ja jäärä ja ties mitä, mutta yritän kausittain vieroittaa itseäni älypuhelinelämästä. Jos mieleeni tulee itseäni kiinnostava asia, kirjoitan sen muistiinpanona ylös ja näitä muistiinpanoja selailen toisinaan esimerkiksi iltaisin. Jos mieleen juolahtaneet ajatukset vaikuttavat edelleen kiinnostavilta, voin pöydän ääressä tietokoneella alkaa perehtymään aiheeseen. Etsiä ehkä kirjankin aiheesta.

Ei siinä, on itselläkin aikoja jolloin laitetaan kaikki älylaitteet kiinni ja tehdään ihan kaikkea muuta paitsi räpelletään niitä. Tulee aina silloin tällöin lähdettyä pohjoiseen erälle sähköttömään mökkiin niin siellä ei ole mitään muuta viihdykettä kuin radio. Toki nykyään on puhelin päällä 24/7 mutta äänettömällä.

 

[Poistaja]

Riippuu ihmisestä. Itsellä se nostaa elämänlaatua ja keskittymistä kun asian voi selvittää siltä istumalta eikä tarvitse odottaa esim kotiin pääsyä.
Esim jos auto on hajonnut työmatkalla niin voi vaikka paskalla käydessä töissä googlailla mahdollisia vikoja sen sijaan että se jäisi päähän pyörimään työpäivän ajaksi.
Lisäksi matkat, odotukset sun muut päivän askareet menee nopeammin ja mukavemmin kun on papit korvissa ja voi vaikka kuunnella uusimpia uutisia Ukrainasta tai sitten kevyempiä aiheita kuten peliuutisia tai debatteja ("väittelyitä"?) tai sitten vaan ihan jotain äänitietokirjaa. Keskittyminen on usein huomattavasti parempaa kun on jotain mitä kuunnella. Toki tämä riippuu mitä työtä tekee ja itse kun teen visuaalista hommaa ja mallinnusta niin siinä tulee aina jotain kuunneltua.


Ei siinä, on itselläkin aikoja jolloin laitetaan kaikki älylaitteet kiinni ja tehdään ihan kaikkea muuta paitsi räpelletään niitä. Tulee aina silloin tällöin lähdettyä pohjoiseen erälle sähköttömään mökkiin niin siellä ei ole mitään muuta viihdykettä kuin radio. Toki nykyään on puhelin päällä 24/7 mutta äänettömällä.

En tosiaan kiellä sitä, etteikö älypuhelimesta olisi monessa paikkaa apua. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun vaikkapa sitä autoa ropaa tien varressa nettifoorumien avulla. Tai suunnittelee lomamatkan etenemistä kahvilan pöydässä. Mutta kyllähän tiepalvelu olisi auton Lapissakin käynyt noutamassa ja kai lomailu jotenkin onnistui olemaan antoisaa ennen internettiäkin. Älypuhelin on hyvä työkalu pitää pakissa, mutta en halua kaikkien "ongelmien" näyttäytyvän sellaisina, jotka pitäisi kännykällä ratkaista.

Tylsistymisestä: tunnistettavin kännykkäriippuvuuden piirre mielestäni on juuri se, että kännykkää kaivaa esiin heti, kun on jokin pieni odottamisen aika. Tästä taitaa olla tutkimustakin, että ihmiset eivät kestä enää ärsykkeettömyyttä samalla tavalla kuin ennen. Erityisen huolestuttavaa kehitys on lasten osalta, kun keskittymiskyky on täysin olematon heidän totuttuaan jatkuviin ulkopuolisiin virittäviin ärsykkeisiin. Maailma näyttäytyy ihan erilaiselta, jos arjessa on tasaisesti myös hetkiä, jolloin mieli on vapaa tarkkailemaan itseään ja ympäristöään häiriöttä. Suosittelen kaikille nenä kännykässä kulkeville kokeilua, jossa eivät ota kännykkää esiin ilman jotain tarpeellista ja tärkeää syytä. Useat kokevat nykyään jopa ahdistavaksi tilanteen, jossa he joutuvat olemaan yksin omien ajatustensa kanssa ympäristössä, joka ei kohdista ärsykkeitä suoraan juuri hänelle.

Väitän, että tiivis elämä älypuhelin kanssa alkaa ajan kanssa vaikuttamaan jokaisen psyykkeeseen, ellei sitä suostu kriittisesti tarkastelemaan. Tietenkin monet muutkin ympäristötekijät, tavat ja tottumukset vaikuttavat siihen millaisia olemme ja kyllähän kaikkia oppimiaan ajattelu- ja käytösmalleja, arvoja ja uskomuksia on hyvä tarkastella ja tiedostaa niiden juuret. Älypuhelin vain on poikkeuksellisen nopeasti ja salakavalasti tullut hallitsemaan elämäämme uskomattoman kattavasti muokaten niin yhteiskuntaamme kuin aivojemme dopamiinimekanismeja.

 

[leffo]

Älypuhelimesta tulee hyvällä akulla varustettu peruspuhelin ihan nopeasti asetuksista datan sammuttamalla. Jos kiinnostaa niin sen kuin kokeilee?

 

[McMaster]

En kyllä itse näe paljon huonoja puolia kännyköissä. Itse käytän sitä todella moneen asiaan.
Näen siitä missä lapset menee milloinkin ja mitä he puhelimillaan tekevät ja rajoitan heidän peli- ja ruutuaikaansa. Jos kotiin jää valot päälle saan ne sammutettua kännykällä. Jos kodin ulko-ovi jää lukitsematta saan sen puhelimella lukkoon. Jos auton ovet jäävät auki puhelin kertoo sen ja saan ne taas puhelimella lukkoon. Saan auton lämpiämään/jäähtymään tarvittaessa. Maksan pysäköinnin helposti tai automaattisesti. Teen ruokaostokset helposti. Kuuntelen musiikkia, kirjoja ja podcasteja. Seuraan sijotuksia reaaliajassa. Hoidan lentoliput ym. lippuasiat. Hoidan esim. työterveyden kautta asioita chatilla helposti missä vaan. Siirrän rahaa nopeasti ja helposti kenelle vaan. Hoidan auton latauksen, tankkauksen ja pesun puhelimen sovelluksella. Ohjaan kodin automaatiota helposti missä vaan. Ihan loputon lista. Ilmankin varmaan pärjäisi, mutta kyllä tällä aikaakin säästyy ihan älyttömästi ja jää aikaa esim. lapsille, kun ei kaikkea tarvi hoitaa puhelinsoitoilla tai paikan päällä käymällä.

 

[Joukahaine]

En tosiaan kiellä sitä, etteikö älypuhelimesta olisi monessa paikkaa apua. Tai siltä se ainakin tuntuu, kun vaikkapa sitä autoa ropaa tien varressa nettifoorumien avulla. Tai suunnittelee lomamatkan etenemistä kahvilan pöydässä. Mutta kyllähän tiepalvelu olisi auton Lapissakin käynyt noutamassa ja kai lomailu jotenkin onnistui olemaan antoisaa ennen internettiäkin. Älypuhelin on hyvä työkalu pitää pakissa, mutta en halua kaikkien "ongelmien" näyttäytyvän sellaisina, jotka pitäisi kännykällä ratkaista.

Tylsistymisestä: tunnistettavin kännykkäriippuvuuden piirre mielestäni on juuri se, että kännykkää kaivaa esiin heti, kun on jokin pieni odottamisen aika. Tästä taitaa olla tutkimustakin, että ihmiset eivät kestä enää ärsykkeettömyyttä samalla tavalla kuin ennen. Erityisen huolestuttavaa kehitys on lasten osalta, kun keskittymiskyky on täysin olematon heidän totuttuaan jatkuviin ulkopuolisiin virittäviin ärsykkeisiin. Maailma näyttäytyy ihan erilaiselta, jos arjessa on tasaisesti myös hetkiä, jolloin mieli on vapaa tarkkailemaan itseään ja ympäristöään häiriöttä. Suosittelen kaikille nenä kännykässä kulkeville kokeilua, jossa eivät ota kännykkää esiin ilman jotain tarpeellista ja tärkeää syytä. Useat kokevat nykyään jopa ahdistavaksi tilanteen, jossa he joutuvat olemaan yksin omien ajatustensa kanssa ympäristössä, joka ei kohdista ärsykkeitä suoraan juuri hänelle.

Väitän, että tiivis elämä älypuhelin kanssa alkaa ajan kanssa vaikuttamaan jokaisen psyykkeeseen, ellei sitä suostu kriittisesti tarkastelemaan. Tietenkin monet muutkin ympäristötekijät, tavat ja tottumukset vaikuttavat siihen millaisia olemme ja kyllähän kaikkia oppimiaan ajattelu- ja käytösmalleja, arvoja ja uskomuksia on hyvä tarkastella ja tiedostaa niiden juuret. Älypuhelin vain on poikkeuksellisen nopeasti ja salakavalasti tullut hallitsemaan elämäämme uskomattoman kattavasti muokaten niin yhteiskuntaamme kuin aivojemme dopamiinimekanismeja.

Tämä oli hauska huomata kun olin renkaita vaihdattamassa pajalla. 8 ihmistä istui odottamaan luuri kädessä. Itsekin olisin, jos en olisi unohtanut autoon. Oli jopa mielenkiintoista katsoa mainoskylttejä, rengasmalleja ja saada ns ympäristöstä parempi käsitys. Lopuksi istuin odottamaan ja selaamaan päivän lehteä. Luuriaddiktio on kyllä todella paha ja yleinen ongelma. Johan tuolla näkyy kun väki törmää päin tolppia kun katse luurissa. Hölmöinnät tekstaa autossa, edes elokuvissa ei pystytä olemaan katsomatta luuria.

 

[Tonnin Seteli]

En kyllä itse näe paljon huonoja puolia kännyköissä. Itse käytän sitä todella moneen asiaan.

Lopuksi istuin odottamaan ja selaamaan päivän lehteä.

Tässä on tietysti monia puolia, ja sehän riippuu ihmisestä onko tämä rasite vai mahdollisuus.

Itse en varsinaisesti someta, mutta toki se pikaviestintäkin voi olla orjuuttavaa. Nykyään on joillekin muodostunut odotus että aina voi tivata vaikka mitä paskaa koska tahansa ja olettaa pikaista vastausta.

Pääasiassa käytän mobiililaitetta sellaisiin asioihin joihin niitä kuvittelin käyttäväni ennen niiden lanseerausta. Siis navigointia lukuunottamatta samoja juttuja kuin pöytäkoneella, huonommin ja rajallisemmin mutta saavutettavammin.

Työasioihin tarvitsen välttämättä sekä mobiilisovelluksia että selainmahdollisuuden taskuun. Tavallaan sekä uhka että mahdollisuus. Lähinnä huono suunnittelu on sitä miinuspuolta.

Sitä lehteä aika usein tulee luettua. Kaipa joku samassa odotustilassa paperista eilisen painosta taitellessaan kokee ylemmyyttä luullessaan että luen somepaskaa.

 

[Joukahaine]

Tässä on tietysti monia puolia, ja sehän riippuu ihmisestä onko tämä rasite vai mahdollisuus.

Itse en varsinaisesti someta, mutta toki se pikaviestintäkin voi olla orjuuttavaa. Nykyään on joillekin muodostunut odotus että aina voi tivata vaikka mitä paskaa koska tahansa ja olettaa pikaista vastausta.

Pääasiassa käytän mobiililaitetta sellaisiin asioihin joihin niitä kuvittelin käyttäväni ennen niiden lanseerausta. Siis navigointia lukuunottamatta samoja juttuja kuin pöytäkoneella, huonommin ja rajallisemmin mutta saavutettavammin.

Työasioihin tarvitsen välttämättä sekä mobiilisovelluksia että selainmahdollisuuden taskuun. Tavallaan sekä uhka että mahdollisuus. Lähinnä huono suunnittelu on sitä miinuspuolta.

Sitä lehteä aika usein tulee luettua. Kaipa joku samassa odotustilassa paperista eilisen painosta taitellessaan kokee ylemmyyttä luullessaan että luen somepaskaa.

Juu sanoinkin tuossa että olisi kännykkä kädessä ollut jos ei olisi unohtunut autoon. Huomio vaan kiinnittyy paljon enemmän puhelimeen kun ympäristöön nykyään.

 

[Hyrava]

Juu sanoinkin tuossa että olisi kännykkä kädessä ollut jos ei olisi unohtunut autoon. Huomio vaan kiinnittyy paljon enemmän puhelimeen kun ympäristöön nykyään.

Vaikka itse älypuhelinta monipuolisesti käytänkin niin monesti jossain odottaessa käytän tilaisuuden hyväksi ja olen vaan tekemättä mitään. Hyvä esimerkki on vuosittainen hammaslääkärin hammastarkastus, menen paikalle muutamaa minuuttia ennen aikaa ja yleensä aina homma on jokusen minuutin myöhässä ja sen 5-15min ajan olen ottamatta kännykkää esille vaan ihan vaan odottelen siinä odotustilassa. Se vaan on jotenkin rentouttavaa kun ei tarvitse hetkeen keskittyä mihinkään vaan voi vaan olla ja antaa mielen levätä. Vastaavia tilanteita on muitakin, esimerkiksi jos tilaa jotain takeaway-evästä jostain ravintolasta paikanpäältä niin siinä odottaessa en kaiva känykkää esiin vaan ihan vaan olen ja odottelen. Tuo on yllättävän rentouttavaa, suosittelen kokeilemaan.

Toki sitten kun tietää että joutuu odottelemaan esim vähintän puoli tuntia niin tulee kaivettua kännykkä esiin ja selattua uutisia tms mutta tuollaisiin muutamien minuuttien odotuksiin olen ottanut käytännöksi että koitan olla ilman.

 

[Tonnin Seteli]

Hyvä esimerkki on vuosittainen hammaslääkärin hammastarkastus, menen paikalle muutamaa minuuttia ennen aikaa ja yleensä aina homma on jokusen minuutin myöhässä ja sen 5-15min ajan olen ottamatta kännykkää esille vaan ihan vaan odottelen siinä odotustilassa. Se vaan on jotenkin rentouttavaa kun ei tarvitse hetkeen keskittyä mihinkään vaan voi vaan olla ja antaa mielen levätä.

Minä toimin samoin yhtenä esimerkkinä juuri samassa tilanteessa ihan luonnostaan. Tämä johtuu siitä että paikka on niin helvetin ahdistava, että teen jotain rauhoittavaa: keskityn joko ei-mihinkään tai tarkkailemaan ympäristöäni.