5G ei toki mullista fysiikan lakeja, mutta odotettavissa on isoja askeleita kohti täysin digitalisoitua ja ainakin osittain virtualisoitua yhteiskuntaa. Isoja datamääriä ja -virtoja käsittelevät yritykset, kuten Facebook ja Google, ovat näiden verkkoteknologioiden käytössä edelläkävijöitä ja ovatkin jo ottaneet uusia ratkaisuja laajasti käyttöön.
5G-järjestelmän tunnusomaisia piirteitä ovat pienet solut, millimetriaaltojen mukaantulo
ja massiiviset antenniryhmät. Suuria ongelmia ovat tehonkulutus, radioaaltojen vaimeneminen ja keskinäishäiriöt. Radioaallot hajaantuvat joka suuntaan, ja vain pieni osa lähetetystä tehosta tulee vastaanottimeen, mikä aiheuttaa vaimenemista. Antenniryhmää voidaan käyttää tukiasemassa adaptiiviseen keilanmuokkaukseen, jolloin lähetysteho kohdistetaan juuri oikeaan suuntaan.
Koska käytössä olevat bittinopeudet ja kantoaallon taajuudet ovat suuria, linkkien pituudet tulevat entistä lyhyemmiksi ja solut pienemmiksi. Suurimmat bittinopeudet (20 Gbit/s) saavutetaan vain ehkä muutaman kymmenen metrin etäisyyksillä, koska lähetysteho on pidettävä kurissa turvallisuussyistä. Myös laskennan on oltava riittävän yksinkertaista, jotta tehonkulutus ei ole liian suuri jäähdytysongelmista johtuen. Käytettävät modulaatiomenetelmät tulevat todennäköisesti olemaan lähes samoja kuin aikaisemmassa LTE-järjestelmässä (LTE = Long Term Evolution). Käytössä on monikantoaaltotekniikka (OFDM = orthogonal frequency division multiplexing) ja sen muunnelmat. Kanavakoodausmenetelmiin tulee sen sijaan muutoksia. Käyttöön otetaan aikaisempaa parempia koodeja ja kuten aikaisemmin, oma koodinsa data- ja kontrollikanaville.
