2000-luku. Vuosikymmen kun kaikki muuttui

2000-luku oli itselleni varsin mukavaa aikaa. Olen siis syntynyt 1989, joten 2000-luku oli huoletonta lapsuutta ja teini-ikää, joka kulminoitui täysi-ikäisyyden ja ajokortin tuomaan vapauteen vuonna 2007. Vuosikymmenen loppu oli suurta muutosta; ammattikoulu päättyi, suoritin armeijan ja jonka jälkeen muutin pois kotoa.

Oma lapsuuaika meni enimmäkseen ilman kännykkää. Toki niitä oli jo ollut pitkään käytössä aikuisilla, mutta nuorison käsiin ne alkoivat ilmestymään vasta 2000-luvun taitteessa. Isosikoni taisi saada ensimmäisen kännykkänsä 1999 ja minä pari vuotta myöhemmin. Nokia-buumin myötä kännyköiden suosio kasvoi nopeasti. Ala-asteella ollessani, viidennellä tai kuudennella harvalla luokkakaverillani oli omaa kännykkää, mutta yläasteelle siirtyessä niitä oli jo kaikilla.

Erilaisten logojen ja soittoäänten ostaminen oli suosittua. Näitähän myytiin ainakin aikakauslehtien takasivuilla. Myös hakaviivoin ja sulku-merkkien avulla piirettyjen kuvien leviäminen viestien välillä on jäänyt tuolta ajalta mieleen. Yläaste-aikana kännyköiden kehitys oli todella nopeaa. Värtittömät näytöt vaihtuivat värillisten näyttöjen kautta kamerakännykköihin vain parin vuoden sisällä. Muistan, että joillakin kavereilla oli jo kamerakännykkä, kun kävin rippileirin kesällä 2004.

Ensimmäinen tietokone ja netti tuli meidän perheeseen suhteellisen myöhään. Vuosi taisi olla 2001. Nettihän oli tuohon aikaan vielä melkoinen villi länsi. Kiinnostavia ja aika epämäärisiäkin sivuja oli paljon ja eihän niiden sisältöä kukaan valvonnut. Newgroundsin pelit ja erilaiset kotisivut ovart jääneet tuolta ajalta mieleen. Aluksi netin käyttö oli harvinaista herkkua ja siellä sai olla vain lyhyitä aikoja kerrallaan, kun sitä maksettiin käytön mukaan. (Lanka)puhelinkin taisi piippaa varattua käytön aikana. Eikä ollut yksi tai edes kaksi kertaa, kun vanhemmat raivosivat järkyttävää puhelinlaskua, kun tämä poika oli vähän salaa käynyt surffailemassa. Onneksi tätä aikaa ei kauan kestänyt kauan, ja meidänkin perheessä hommattiin kiinteä hintainen netti jo jossain 2003 vuoden paikkeilla.

Chatit olivat suosittuja. Parhaiten mieleen ovat jääneet Kissin ja Mixworldin chat, mutta oli tietysti muitakin. Facebookkia tai muuta somea ei ollut, mutta Irc-galleria oli meidän kaveriporukassa kovassa käytössä, vaikka varsinaista irkkaamista kukaan ei harrastanut. Yhteyttä pidettiin myös Messengerin eli "mesen" kautta, ja vielä tänäkin päivänä muistan kyseisen ohjelman äänet.

Kiinteä hintaisen netin myötä alkoi myös waretuksen suosio kasvaa. P2P-ohjelmia oli monia, mutta DC++ oli se, mitä me käytettiin, ennen kuin siirryttiin torrentteihin. Musiikkia, mutta varsinkin tv-sarjoja tykättiin warettaa, sillä tv-sarjat esitettiin tuohon aikaan Suomessa noin vuoden viiveellä. Itse seurasin ainakin Lostia ja Prison Breakkia jenkki-tahtiin. Englantia en vielä kunnolla osannut, mutta harrastajaporukat tekivät suomi-tekstityksiä. Näitäkin sivuja oli monia, mutta Divxfinland oli varmaan se tunnetuin.

Sanotaan, että jokaisella ikäluokalla on se suosikki alkoholijuoma, jolla alkoholin maistelua opeteltiin. Jos se 80-luvun nuorisolle oli joku omppuviini, tykkäsi mun ikäluokkani erilaisista cat-likööreistä (pink cat, red cat, green cat ja oli varmaan muitakin). Näitä kun sekoitti spriten kanssa, sai alkoholin maun hyvin pois. Red catilla vedin itse ekat kännini kesällä 2004.

Tuohon aikaanhan nuorison ryyppäminen oli muutenkin normaalia, ja tuntui että lähes joka viikonloppu oli jonkun kaverin tai kaverin kaverin luona kotibileet. Mun ikäpolveni taisi ollakin yksi niistä viimeistä sukupolvista, joka vielä ryyppämistä harrasti. Nykyäähän nuorison alkoholinkäyttö on vähentynyt radikaalisti.

Täysi-ikäisyyden tultua juominen siirtyi baareihin, jossa sai vielä siihen aikaa polttaa. Laki tosin muuttui vielä saman vuoden aikana kun täytin 18, eli vuonna 2007, joten onneksi kovin kauaa ei tarvinnut kestää savuisia kapakoita.

Facebook ja muut some alustat ilmestyivätkin sitten 2000-luvun loppupuolella. Armeijaan menin tammikuussa 2009 ja vain pari tupakaveria oli silloin Facessa, mutta kotiutumispäivänä 180 päivää myöhemmin oli jo lähes koko patteri Facebookissa itseni mukaan lukien. Näihin alkoihin ilmestyivät myös ensimmäiset älypuhelimet. Oma ensimmäinen älypuhelimen oli HTC Desire, jonka ostin kesällä 2010. Mutta tämä meneekin sitten jo seuraavalle vuosikymmenelle.
 
Viimeksi muokattu:
Heh, tuosta navigoinnista liikenteessä ja miksei muuallakin. Teen sitä edelleen kuin silloin pentuna lähettikuskina paperikartan kanssa, eli katson puhelimen kartalta mihin pitää mennä ja aivot hoitaa reitityksen. Jotenkin kauhean tärkeä asia itselle etten ole koneen orja :hmm:
Aika pitkälti itselläkin tulee vain katsottua reitti lähtiessä navigaattorista ja ajettua parin kilometrin päähän ihan omin päin ja sitten loppumatkan pikkutiet navigaattorin avustuksella. Aikanaan ennen navigaattoreita 2000-luvun alussa tuli tosiaan ajettua puhelinluettelon kartta sylissä ja silloin ei voinut koko ajan karttaa katsoa niin oli vähän pakko ajella "ulkomuistista" kohteen lähelle ja sitten viimeiset risteykset katsoi kartasta ja siitä vissiin jäänyt päälle tuo että katsoo jo lähtiessä reitin melkein perille asti ja katsoo navia vasta muutaman viimeisen risteyksen osalta.

Täytyy sanoa että tuon takia tuntee aika hyvin suunnilleen kaikki isommat tiet ulkoa, tuli sen verran paljon keikkahommissa pyörittyä ympäri Suomea että aikalailla Oulun alapuolella osaa ajella isompia teitä pitkin aika pitkälle ennenkuin tarvitsee karttaa katsella. Ja tietty aika monen kaupungin "kartta" on päässä ainakin summittaisesti että kun lähtiessä katsoo jonkun kiintopisteen niin parin kilometrin päähän löytää ihan ilman mitään apuvälineitä.

Onhan tuo kännykän navigaattori kyllä kiva juttu noille viimeisille kilometreille mutta kyllä silloin aikanaankin aina selvisi perille, välillä paperikartoilla ja välillä erillisen navigaattorilaitteen avustuksella (jossa oli aina vanhentuneet kartat, joten piti kuitenkin ennen lähtöä tarkistaa reitti paperilta tai netistä).
 
Ensimmäinen tietokone ja netti tuli meidän perheeseen suhteellisen myöhään. Vuosi taisi olla 2001.
Meillä netti tuli vieläkin myöhemmin, vasta vuonna 2002. Tästä eteenpäin 56k-modeemi oli peräti vuoteen 2006 asti, jolloin hankittiin kiinteähintainen ADSL-liittymä. Tietokone oli kuitenkin hankittu "jo" 1998.

Sanotaan, että jokaisella ikäluokalla on se suosikki alkoholijuoma, jolla alkoholin maistelua opeteltiin. Jos se 80-luvun nuorisolle oli joku omppuviini, tykkäsi mun ikäluokkani erilaisista cat-likööreistä (pink cat, red cat, green cat ja oli varmaan muitakin). Näitä kun sekoitti spriten kanssa, sai alkoholin maun hyvin pois. Red catilla vedin itse ekat kännini kesällä 2004.
Kun baariin vihdoin 18-vuotiaana pääsi, niin tiskiltä ei tullut tilattua olutta laisinkaan, koska se oli "pohjia" varten. Suosituimmat drinkit olivat Kossu-Battery ja valkovenäläinen. Nykyään moiset etovat. :D

Facebook ja muut some alustat ilmestyivätkin sitten 2000-luvun loppupuolella. Armeijaan menin tammikuussa 2009 ja vain pari tupakaveria oli silloin Facessa, mutta kotiutumispäivänä 180 päivää myöhemmin oli jo lähes koko patteri Facebookissa itseni mukaan lukien.
Aivan sama ilmiö meilläkin armeijassa 2009. Se oli Facebook-vuosi.
 
Pink Cat oli ainakin tytöillä kova sana tiskiltä tilattuna juomana jo ysärin puolivälissä. Ihmeen pitkään se on sitten pysynyt mukana jos on vielä 00-luvullekin selvinnyt (pun intended).
 
Itse ehdin aloittaa ajohommat juuri ennen älypuhelimien yleistymistä, niin en osaa olla kovin riippuvainen navigaattorista vielä tänä päivänäkään. Tulee yleensä katsottua reitti etukäteen vaikka google mapsista, ja katunäkymällä tarkastettua minkälaisesta risteyksestä pitää kääntyä. Sillä ja tienumeroiden muistamisella pääsee jo pitkälle. Sokeasti naviin luottaen on menty lähinnä ulkomailla kaupungissa ajaessa, kun ei vaan ehdi huomioimaan kaikkea.

2000-luku oli itselleni varsin mukavaa aikaa. Olen siis syntynyt 1989, joten 2000-luku oli huoletonta lapsuutta ja teini-ikää, joka kulminoitui täysi-ikäisyyden ja ajokortin tuomaan vapauteen vuonna 2007. Vuosikymmenen loppu oli suurta muutosta; ammattikoulu päättyi, suoritin armeijan ja jonka jälkeen muutin pois kotoa.

Vähän samaa tarinaa kuin tässä viestissä, tosin vuotta aiemmin syntyneenä. Netti tuli kotiin muistaakseni 2000 tai 2001, joku maikkarin netti mitä siihen aikaan oli. Muuttui laajakaistaksi 2003 kieppeillä, mutta käyttö pysyi siitä huolimatta varsin maltillisena. Asuttiin syrjemmässä ja kotoa löytyi aina jotain hommaa mitä piti tai laitettiin tekemään. Ekan kännykän sain varmaan luokan viimeisenä herran vuonna 2002. Muutin kotoa ennen armeijaa heti kun täytin 18 ja sain ajokortin. Samalla tuli hommattua oma ensimmäinen tietokone, tähän asti oli menty perheen yhteisellä. Netistä on jäänyt noilta ajoilta mieleen täälläkin mainittu newgrounds, samaten joku stupidvideos.com oli ensimmäisiä videosivustoja millä tuli käytyä. ATK-tunneilla piti päästä pelailemaan kaikkia selainpelejä milloin miltäkin sivustoilta aina dna:n trialsista miniclipin kautta aapeliin, mitä näitä nyt oli. Mesen kelkkaan hyppäsin vähän viime metreillä ja sen käyttö jäi lopulta varsin lyhyeen aikaan. Enemy territoryn pelien aikana käytettiin Xfirea keskusteluun. Facebookiin liityin syksyllä 2008.

Jälkikäteen ajateltuna tuosta vuosikymmenestä jäi ihan hyviä muistoja, se oli sopiva sekoitus digitaalista ja analogista elämää. Arjessa oltiin enemmän läsnä kuin nykyään. Tuohon aikaan aina ei kuitenkaan naurattanut, kaiken maailman kiusaamisten sun muiden ongelmien takia tuo oli myös hyvin yksinäistä ja masentavaa aikaa. Armeija teki minulle aivan valtavan paljon hyvää, ja korjasi monia ongelmia vuosikymmenen loppupuolella, palasin sieltä ihan eri ihmisenä. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni hyvän kaveripiirin ympärille, joista osasta on muodostunut nykyinen kaveripiiri. Täytyy olla kiitollinen tästä valtion tarjoamasta ajasta.

Toinen asia mikä tuolta vuosikymmeneltä on jäänyt jotenkin mieleen, on sellainen tietynlainen sulkeutunut ilmapiiri ja kauhean epäileväinen suhtautuminen kaikkeen uuteen. Tämä on nyt oma kokemus, ei varmasti täsmää jokaiseen lukijaan. Mutta kun asui pienellä paikkakunnalla ja pyöri pienessä piirissä, niin jotenkin se elämä tuntuu kauhean suppealta ja tunkkaiselta näin jälkikäteen katsottuna. Seuraavalla vuosikymmenellä oma maailmankuva laajeni huomattavasti, mutta se on oma tarinansa. Tuo aika tuntui myös aika pinnalliselta ja materialistiselta. Silloin arvostettiin kaikkea uutta ja kiiltävää, rakennettiin osin tarpeettoman suuria taloja ja elettiin muutenkin kun siat pellossa.

Pitkää ja sekavaa tekstiä. Jos nyt pitäisi koota jokin unelmien vuosikymmen, niin ottaisin 2000-luvulta siihen mukaan tuon sopivasti kehittymättömän digitaalisuuden.
 
Ensimmäinen tietokone tuli talouteen joskus 1998, luokkaa Win98 / Pena 2 / 64mb keskusmuistia, millä sitten painettiin menemään sinne vuoteen 2005-06 asti, kunnes päätin ostaa oman koneen peliharrastuksen vuoksi koska vanhemmilla ei ollut hinkua päivittää konetta uudempaan. Samana vuonna saatiin talouteen puolen megan laajakaista, kun 56k-modeemin kulut alkoivat käydä sisarusten netinkäytön vuoksi sietämättömäksi.

Vuonna 2003 tuli saatua ensimmäinen luuri mallia Nokia 3510i, mikä oli aivan käsittämättömän kova vehje siihen aikaan. Koska tietokonepelaaminen oli vanhan raudan vuoksi hyvin rajallista eikä taloudesta löytynyt pelikonsolia, tuli sitten ostettua "muutamia" java-pelejä puhelimeen pelinälän taltuttamiseksi. Myös nettiä tuli selailtua puhelimen kautta, vaikka sen ei pitänyt puhelinmyyjien mukaan olla mahdollista saldorajoituksen vuoksi, mutta jotenkin minä onnistuin kiertämään senkin. Siinä oli vanhemmilla ihmettelemistä, kun 20e rajoituksesta huolimatta puhelinlasku saattoi heitellä 50-60e paikkeilla.
 
Itse ainakin käytin kesällä 2008 Nokia e71 puhelinta sekä kävely- ja autonavigointiin. Selain toimi sen verran hyvin että ulkomaillakin pystyi helposti tekemään pörssikauppaa puhelimesta käsin. Tuohon aikaan Nokialaisille oli vielä hyvä appivalikoima joka sitten kuoli kokonaan pois kolmen vuoden kuluessa.
Olihan tuollaisia puhelimia tosiaan. Ei tuollainen internetin käyttö puhelimilla kuitenkaan tainnut olla mitenkään valtavirtaa kuin vasta ehkä ihan vuosikymmenen lopussa. Enemmän 2010-luvun juttu.

Mikähän lie sitten on seuraava villitys. Ainakin tältä osin on ehkä eletty jonkinlaista pysähtyneisyyden aikaa jo pian 10 vuotta.
 
Puhelinlaskut olivat kyllä ihan kohtuullisen isoja tuohon aikaan. 00-luvun puolessa välissä 40-70 euroa taisi olla normaali kuukausilaskun summa. Opiskelijalle ihan merkittävä summa. IRC ja Mese olivat kovassa käytössä myös viestinnän osalta.
 
Puhelinlaskut olivat kyllä ihan kohtuullisen isoja tuohon aikaan. 00-luvun puolessa välissä 40-70 euroa taisi olla normaali kuukausilaskun summa. Opiskelijalle ihan merkittävä summa. IRC ja Mese olivat kovassa käytössä myös viestinnän osalta.
Nykyään alle 40 eurolla kuussa saat 5G liittymän rajattomalla kaikella ja johon vielä sisältyy ihan reilusti dataa EU alueella matkustaessa, joten ei tarvi pelätä älytöntä laskua jos käyttää vähän puhelinta ulkomailla EU alueella. Sentään jotkin asiat on nykyään halvempia kuin ennen.
 
Aika hurjan nopeasti älypuhelimet ja mobiili-internet sitten lopulta yleistyivät. Tuossa 00-vuosikymmenen loppupuolella ensimmäiset iPhonet ja Android puhelimet tuli markkinoille, ja sitten toki oli vaikkapa symbian puhelimia joita voisi kutsua älypuhelimiksi, mutta ei nuo kuitenkaan olleet kovin laajasti käytössä eikä moni kai niitä internet-ominaisuuksia vaikkapa noissa symbian puhelimissa kovin paljoa käyttänyt. 3G-verkkojen peittokin alkoi kai olla oikeasti laaja vasta tuossa vuosikymmenen lopussa, ja 4G-verkot alkoi tulla vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Suunnilleen viime vuosikymmenen puolivälistä lähtien älypuhelimet ja mobiili-internet onkin sitten olleet Suomessakin suurelle osalle ihmisistä aikalailla itsestäänselvyys.

Mulla oli n-gage qd ja se oli kyllä hemmetin hyvä luuri vaikka internet lähinnä nauraa koko vehkeelle.
Se toimi mp3 soittimena, katsoin sillä pari leffaa, surffasin netissä opera minillä ja samalla juttelin kaverin kanssa agile messengerin avulla.
Emulaattoreillakin tuli pelattua kaks ekaa metroidia läpi ja osa luurin omista peleistä oli niin lähellä ps1 pelejä kuin voisi olla.
Nyt joku varmaan melkein jo sylki juomat suusta, mutta tässä on colin mcrae 2005 joka on käytännössä ps1:n colin mcrae 2 uusilla auto skineillä.
Ruudunpäivitys on sulava ja tuo näyttää puhelimen omalla ruudulla erittäin hyvältä.



Kaikki tuo oli aika hyvä saavutus puhelimelta vuonna 2005 kun muut pelaili jotain java pelejä.
 
Viimeksi muokattu:
Mun kohdalla vuodet 2000-2009 tarkoittaa ikävuosia 7-17.

Näin jälkikäteen ajateltuna 2000-luvun iso muutos oli Internetin yleistyminen. Vaikka WWW oli tullut jo 1990-luvulla, ei vuosituhannen vaihteessa Internet-yhteys kotona ollut mikään itsestäänselvyys eikä meillä vielä silloin sellaista ollut. Aika pian vuosituhannen vaihteen jälkeen iskä kyllä hankki puhelinmodeemin (palveluntarjoaja MTV3) ja melkein heti sen jälkeen kiinteähintaisen yhteyden (olisiko nopeus ollut 128kt/s, nousi myöhemmin 1024kt/s). Vuosikymmenen lopulla alkoi olla jo ensimmäisiä älypuhelimia (itselläni Nokia 5800 XPressMusic), mutta verkko ei ollut vielä sillä tasolla että surffailu olisi onnistunut missä tahansa laiturinnokassa mökillä.

Peleissä laajakaistaisen Internet-yhteyden yleistyminen näkyi moninpelien suosiona. World of Warcraftin julkaisu 2004 oli sellainen tapahtuma, että vaikea uskoa jonkin yksittäisen pelin aiheuttavan vastaavaa hypeä enää nykypäivänä. Peliaikakortteja pystyi ostamaan kivijalkakaupasta.

Musiikkia kuunneltiin MP3-soittimista ja monella oli kaksi laitetta taskussa: kännykkä ja mp3-soitin. Waretus oli voimissaan ja jos musiikkia halusi ostaa laillisesti piti vielä ostaa CD-levyjä tai käyttää iTunesia. Joissain laillisesti ostetuissa CD:issä oli ärsyttäviä kopiosuojauksia kopioinnin estämiseksi.

Elokuvissa suuria ilmiöitä olivat Harry Potter, Taru Sormusten Herrasta ja Pirates of the Caribbean. TV-sarjat ilmestyivät vielä tahtiin jakso per viikko, ja ne katsottiin joko live-TV:stä tai waretettiin jenkkitahtiin. Suoratoistopalveluita ei ollut. Suuren budjetin TV-sarjoja ei nykytyyliin ollut vaan elokuvissa oli selvästi hienommat tehosteet ja nimekkäämmät näyttelijät kuin TV-sarjoissa.

Facebook alkoi yleistyä 2000-luvun lopulla, mutta sosiaalinen media ilmiönä on mielestäni enemmän 2010-luvun juttuja.
 
Facebook alkoi yleistyä 2000-luvun lopulla, mutta sosiaalinen media ilmiönä on mielestäni enemmän 2010-luvun juttuja.

Sosiaalisen median nousu on tapahtunut aika lailla käsi kädessä mobiililaitteiden yleistymisen kanssa. Tuossa 00-luvun puolella porukka lataili jostain Canonin digipokkarista kuvia Facebookkiin ja päivityksetkin näpyteltiin fyysisellä näppäimistöllä. Joku TikTok nojaa sekä sisällöntuotannon että -selaamisen osalta täysin mobiililaitteisiin.
 
Sosiaalisen median nousu on tapahtunut aika lailla käsi kädessä mobiililaitteiden yleistymisen kanssa. Tuossa 00-luvun puolella porukka lataili jostain Canonin digipokkarista kuvia Facebookkiin ja päivityksetkin näpyteltiin fyysisellä näppäimistöllä. Joku TikTok nojaa sekä sisällöntuotannon että -selaamisen osalta täysin mobiililaitteisiin.
Kieltämättä näin. Mobiililaitteet myös tappoivat Facebookin kautta pelaamisen, siinä ~2010 oli vielä suht yleistä pelata Facebookin kautta jotain FarmVilleä tai Mafia Warsia. Tämäkin oli vielä näppäimistön ja hiiren kanssa pelaamista.

Anekdoottina tuli mieleen, että vielä 2007, kun olin rippileirillä sitä oli käytännössä tietämätön ulkomaailman tapahtumista leirin aikana. Neljä vuotta myöhemmin armeijassa sitä sitten olikin jo netti taskussa ja pysyi kärryillä mitä maailmassa tapahtuu.
 
Anekdoottina tuli mieleen, että vielä 2007, kun olin rippileirillä sitä oli käytännössä tietämätön ulkomaailman tapahtumista leirin aikana. Neljä vuotta myöhemmin armeijassa sitä sitten olikin jo netti taskussa ja pysyi kärryillä mitä maailmassa tapahtuu.
Toisaalta ihmiset oli aivan erilailla henkisesti läsnä kun kännykkä ei ilmaantunut käteen jokaisen yli 5 sekunnin pituisen toimettomuuden kohdalla. Ja väitelläkkin sai asioista kun kaikkea ei het voinut netistä tarkistaa.
 
Olen hiukan alkanut esittamaan mielipidetta etta jos meinaa tulla minun veneessa kalaan niin ne kannykat laitetaan laukkuun. On alkanut olemaan meno etta toinen kasi vavalla ja toinen kannykassa koko reissun. Kerran alkoi vituttamaan niin etta laitoin koneet seis ja aloin pelaamaan jotain paskapelia kannykalla.
 
Ja väitelläkkin sai asioista kun kaikkea ei het voinut netistä tarkistaa.

Tämä on mielenkiintoista, koska koen tuon itse lähes yksinomaan positiivisena asiana. Mitä mieltä muut täällä ovat?

Edit: Olen siis sitä mieltä, että mahdollisuus tiedon nopeaan tarkastamiseen on hyvä asia, enkä ole kokenut sen mitenkään huonontavan keskusteluja vaan päinvastoin.
 
Tämä on mielenkiintoista, koska koen tuon itse lähes yksinomaan positiivisena asiana. Mitä mieltä muut täällä ovat?
Se vahakin mista suomalaiset tapasivat puhua on loppunut niin sita on ikava. Nykyaan voi vain puhua tulevaisuudesta kun historian voi tarkistaa Wikipediasta.
 
Se vahakin mista suomalaiset tapasivat puhua on loppunut niin sita on ikava. Nykyaan voi vain puhua tulevaisuudesta kun historian voi tarkistaa Wikipediasta.
En ole itse tällaista huomannut. Historiasta voi edelleen keskustella, jopa paremmin, kun voi virkistää muistiaan tarvittaessa. Riippuu varmaan millainen keskustelu kyseessä. "Mitä mieltä olet Mannerheimista?" ei ole asia, jota voisi Wikipediasta tarkistaa. Mutta sieltä voi hyvin kurkata asiaan liittyviä tietoja tarvittaessa.
 
Toisaalta ihmiset oli aivan erilailla henkisesti läsnä kun kännykkä ei ilmaantunut käteen jokaisen yli 5 sekunnin pituisen toimettomuuden kohdalla. Ja väitelläkkin sai asioista kun kaikkea ei het voinut netistä tarkistaa.
Juu, nykyään kun ravintolassakin ruokaa odotellessa kaivetaan kännykkä kouraan ja tuijotetaan sitä eikä enää seurustella pöytäseurueen kanssa, sitten kun ruoka tulee niin otetaan 100 kuvaa ruuasta ja syödään ruoka kännykkä toisessa kädessä. En tiedä olenko vanhanaikainen mutta esimerkiksi jos olen ravintolassa jonkun kanssa niin kännykkä pysyy taskussa ellei joku soita, ja silloinkin yritän mahdollisuuksien mukaan sanoa soittajalle että on huono hetki puhua, soitellaan myöhemmin. Tai vähän sama juttu nykyään joka asiassa, vaikka on porukalla liikenteessä niin suunnilleen saman seurueen kavereille kommunikoidaan kännykän välityksellä. Tuolloin joskus 2000-luvun alkupuolella varsinkin kun kaikilla ei ollut älypuhelinta niin osattiin kommunikoida ihan suoraan puhumalla kavereille, pikkuhiljaa kun lähestyttiin 2010, rupesi ihmisille liimaantumaan kännykkä käteen.

Itse tosiaan edelleen yritän pitää kännykän "sosiaalisissa tilanteissa" taskussa, esimerkiksi juuri ravintolassa ja vastaavissa jos en ole yksin. Yksin ollessa tulee kyllä odotellessa kännykkä kaivettua taskusta mutta silloin ei olekaan ketään ympärillä jonka kanssa voisi kommunikoida.
 
Tämä on mielenkiintoista, koska koen tuon itse lähes yksinomaan positiivisena asiana. Mitä mieltä muut täällä ovat?

Edit: Olen siis sitä mieltä, että mahdollisuus tiedon nopeaan tarkastamiseen on hyvä asia, enkä ole kokenut sen mitenkään huonontavan keskusteluja vaan päinvastoin.
Siis onhan se hyvä että tietoa on laajasti hetimiten saatavissa, mutta olihan siinä oma fiilis vaikka vähän keppanaa ottaessa kaveriporukalla jostain väitellä tai ihan vaan ryhmässä pohtia. Nykyään tuntuu että live smaltalk on myös vähentynyt kun kaikki kuulumiset on jo sosiaalisessa mediassa kerrottu ja juoruttu.
 
Älypuhelimet on tehneet maailmasta paskemman paikan, ei kahta puhetta. Onneksi itse kestän välillä myös tylsyyttä, osaan olla niin että jokaista ns. tyhjää hetkeä ei tarvitse täyttää puhelinta tuijottelemalla.

Onhan tuota huvittavaa katsella kun kassajonossa, salilla, pyörää ajaessa jne. on monilla jatkuvasti puhelin kädessä. Ei tarvitse ihmetellä että monille riittää se 15s tiktok-video, ja sekin on varmaan liian pitkästyttävä.
 
Älypuhelimet on tehneet maailmasta paskemman paikan, ei kahta puhetta. Onneksi itse kestän välillä myös tylsyyttä, osaan olla niin että jokaista ns. tyhjää hetkeä ei tarvitse täyttää puhelinta tuijottelemalla.

Onhan tuota huvittavaa katsella kun kassajonossa, salilla, pyörää ajaessa jne. on monilla jatkuvasti puhelin kädessä. Ei tarvitse ihmetellä että monille riittää se 15s tiktok-video, ja sekin on varmaan liian pitkästyttävä.
Mä väittäisin että se varsinainen saatana on Facebook ja muut sosiaalipaskeet.
 
Tämä on mielenkiintoista, koska koen tuon itse lähes yksinomaan positiivisena asiana. Mitä mieltä muut täällä ovat?

Edit: Olen siis sitä mieltä, että mahdollisuus tiedon nopeaan tarkastamiseen on hyvä asia, enkä ole kokenut sen mitenkään huonontavan keskusteluja vaan päinvastoin.
Huijaaminen kaupankäyntitilanteissa on ainakin vähentynyt kun ostaja pystyy helposti tarkastamaan millaista hintaa jostakin tuotteesta tai palvelusta normaalisti maksetaan. Aikaisemmin sitä olisi ollut ihan myyjän puheiden ja puskaradion varassa.
 
Huijaaminen kaupankäyntitilanteissa on ainakin vähentynyt kun ostaja pystyy helposti tarkastamaan millaista hintaa jostakin tuotteesta tai palvelusta normaalisti maksetaan. Aikaisemmin sitä olisi ollut ihan myyjän puheiden ja puskaradion varassa.
Toisaalta taas hinnan tarkistamisen helppous on myös myyjät saanut hinnoittelemaan tuotteensa korkeammin. Oikeastaan sellaisten löytöjen tekeminen kirppiksiltä sun muilta on huomattavasti vähentynyt kun kaikkien tuotteiden arvoa voidaan peilata niin hyvin netin avulla.
 
Olipahan vuosikymmen! 09 alkuvuodesta valmistuin ammattikoulusta IT-alalle juuri huonoimpaan maholliseen aikaan. Muutamaa vuotta aikasemmin, kun aloitin koulun, oli vielä täys pöhinä päällä ja töitä olisi ollu. Alkuvuosi kymmenestä yläasteella ja loppuvuosikymmenestä 2 ammattia hankittuna ja työttömyystukia nostamassa sekä palkattomassa työkokeilussa (nykyään tunnetaan nimellä kuntouttavatyötöiminta) työpajalla, sieltä stressin takia verenpainetauti ja oikeastaan alamäkeä tämän vuoden (2024) alkuun asti, kun lähin taas uudelleen opiskelemaan, josko sitä nyt vaikka jopa työlistyisi ellei sitten tekoäly vie ohjelmistokehittäjien työt... :smoke:
Sikainfluenssakin meinas olla loppuajalla riesana, mutta onnkesi jäi sillä kertaa tuhnuksi.
Oli naisia vuosikymmenen puolivälissä, loppuvuosikymmenellä ei ollu naisia, euro tuli ja suomen markka meni, sekä ensimmäinen lähisukulainen (toinen mummo) kuoli.

Ihan ok vuosikymmen kuitenkin kaikenkaikkiaan vaikka ysäristä pidin enemmän kun sai istua paskalla rauhassa eikä tasku soinu kokoajan tai muuten tarvinnu olla 24/7 tavoitettavissa. ;)
 

Statistiikka

Viestiketjuista
257 000
Viestejä
4 465 826
Jäsenet
73 879
Uusin jäsen
Torvelo

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom