Itse ehdin aloittaa ajohommat juuri ennen älypuhelimien yleistymistä, niin en osaa olla kovin riippuvainen navigaattorista vielä tänä päivänäkään. Tulee yleensä katsottua reitti etukäteen vaikka google mapsista, ja katunäkymällä tarkastettua minkälaisesta risteyksestä pitää kääntyä. Sillä ja tienumeroiden muistamisella pääsee jo pitkälle. Sokeasti naviin luottaen on menty lähinnä ulkomailla kaupungissa ajaessa, kun ei vaan ehdi huomioimaan kaikkea.
2000-luku oli itselleni varsin mukavaa aikaa. Olen siis syntynyt 1989, joten 2000-luku oli huoletonta lapsuutta ja teini-ikää, joka kulminoitui täysi-ikäisyyden ja ajokortin tuomaan vapauteen vuonna 2007. Vuosikymmenen loppu oli suurta muutosta; ammattikoulu päättyi, suoritin armeijan ja jonka jälkeen muutin pois kotoa.
Vähän samaa tarinaa kuin tässä viestissä, tosin vuotta aiemmin syntyneenä. Netti tuli kotiin muistaakseni 2000 tai 2001, joku maikkarin netti mitä siihen aikaan oli. Muuttui laajakaistaksi 2003 kieppeillä, mutta käyttö pysyi siitä huolimatta varsin maltillisena. Asuttiin syrjemmässä ja kotoa löytyi aina jotain hommaa mitä piti tai laitettiin tekemään. Ekan kännykän sain varmaan luokan viimeisenä herran vuonna 2002. Muutin kotoa ennen armeijaa heti kun täytin 18 ja sain ajokortin. Samalla tuli hommattua oma ensimmäinen tietokone, tähän asti oli menty perheen yhteisellä. Netistä on jäänyt noilta ajoilta mieleen täälläkin mainittu newgrounds, samaten joku stupidvideos.com oli ensimmäisiä videosivustoja millä tuli käytyä. ATK-tunneilla piti päästä pelailemaan kaikkia selainpelejä milloin miltäkin sivustoilta aina dna:n trialsista miniclipin kautta aapeliin, mitä näitä nyt oli. Mesen kelkkaan hyppäsin vähän viime metreillä ja sen käyttö jäi lopulta varsin lyhyeen aikaan. Enemy territoryn pelien aikana käytettiin Xfirea keskusteluun. Facebookiin liityin syksyllä 2008.
Jälkikäteen ajateltuna tuosta vuosikymmenestä jäi ihan hyviä muistoja, se oli sopiva sekoitus digitaalista ja analogista elämää. Arjessa oltiin enemmän läsnä kuin nykyään. Tuohon aikaan aina ei kuitenkaan naurattanut, kaiken maailman kiusaamisten sun muiden ongelmien takia tuo oli myös hyvin yksinäistä ja masentavaa aikaa. Armeija teki minulle aivan valtavan paljon hyvää, ja korjasi monia ongelmia vuosikymmenen loppupuolella, palasin sieltä ihan eri ihmisenä. Sain ensimmäistä kertaa elämässäni hyvän kaveripiirin ympärille, joista osasta on muodostunut nykyinen kaveripiiri. Täytyy olla kiitollinen tästä valtion tarjoamasta ajasta.
Toinen asia mikä tuolta vuosikymmeneltä on jäänyt jotenkin mieleen, on sellainen tietynlainen sulkeutunut ilmapiiri ja kauhean epäileväinen suhtautuminen kaikkeen uuteen. Tämä on nyt oma kokemus, ei varmasti täsmää jokaiseen lukijaan. Mutta kun asui pienellä paikkakunnalla ja pyöri pienessä piirissä, niin jotenkin se elämä tuntuu kauhean suppealta ja tunkkaiselta näin jälkikäteen katsottuna. Seuraavalla vuosikymmenellä oma maailmankuva laajeni huomattavasti, mutta se on oma tarinansa. Tuo aika tuntui myös aika pinnalliselta ja materialistiselta. Silloin arvostettiin kaikkea uutta ja kiiltävää, rakennettiin osin tarpeettoman suuria taloja ja elettiin muutenkin kun siat pellossa.
Pitkää ja sekavaa tekstiä. Jos nyt pitäisi koota jokin unelmien vuosikymmen, niin ottaisin 2000-luvulta siihen mukaan tuon sopivasti kehittymättömän digitaalisuuden.
