Nuorten kisoissa menestymisestä ei yleensä saa kummoista rahallista tukea, mikä vaikeuttaa urheilu-uran rakentamista esimerkiksi opintojen päättymisen jälkeen. Suomessa onnistuu ammattimainen harjoittelu melko hyvin opintojen ohessa mutta valmistumisen jälkeen pudotaan usein tyhjän päälle.
Nuorilla urheilijoilla on usein stipendejä, joilta voi nostaa rahaa kuitteja vastaan harjoituskuluihin mutta niillä ei kuitenkaan makseta vuokraa tai kauppalaskuja. Eli jopa eteläleireihin löytyy rahaa muttei elämiseen. Tiedän muutamia nuorten maajoukkuetason yksilölajien urheilijoita, jotka ovat valmistumiseen jälkeen joutuneet hakemaan toimeentulotukea elämiseen. Lopulta on sitten täytynyt hakea hanttihommia esim. raksalta, mikä ei ole optimaalisin työ harjoittelun kannalta.
Tuossa tilanteessa urheilu-uran lopettaminen ja päivätyön etsiminen alkaa vaikuttaa houkuttelevalta vaihtoehdolta, jos menestystä ei ala heti tulla. Etenkin jos on sattunut valmistumaan hyvään ammattiin opintojen ohessa. Esimerkiksi monilahjakkuus Henri Väyrynen voitti alle 20-vuotiaiden EM-pronssia seiväshypyssä 2009 ja osallistui pituushypyssä aikuisten EM-kisoihin 2016 hypättyään kyseisellä kaudella 807. Hallissa Väyrynen hyppäsi 794 vielä kaudella 2019 mutta ilmeisesti ura päättyi siihen. Väyrynen valmistui samaan aikaan myös lääkäriksi.