Yle Areena: Logged In

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja pagus
  • Aloitettu Aloitettu
"Ainoa työpaikka 9€/pv" on kyllä paskapostauksen aatelia tässä ketjussa.
Kärjistyksiä käytetään usein tuomaan pointti paremmin esille. Teet tätä itsekin, mutta kun luet muiden viestejä ymmärrät kärjistykset tahallasi väärin, saivartelet ja sitten ihmettelet miksei viitsitä vastata asiallisesti. Edustat todellista laatupostaajien aateliaa. Mikäli haluat nostaa foorumin tasoa yhteisen hyvän, tai minkä hyvänsä nimissä, voit auttaa siirtymällä vaikkapa Ylilaudalle. Sieltä luulisi löytyvän paljon samanhenkistä porukkaa.
 
Kärjistyksiä käytetään usein tuomaan pointti paremmin esille. Teet tätä itsekin, mutta kun luet muiden viestejä ymmärrät kärjistykset tahallasi väärin, saivartelet ja sitten ihmettelet miksei viitsitä vastata asiallisesti. Edustat todellista laatupostaajien aateliaa. Mikäli haluat nostaa foorumin tasoa yhteisen hyvän, tai minkä hyvänsä nimissä, voit auttaa siirtymällä vaikkapa Ylilaudalle. Sieltä luulisi löytyvän paljon samanhenkistä porukkaa.
Otatpa nyt kaiken henkilökohtaisesti, koska satut olemaan kyseisessä tilanteessa. Tuo sinun liioittelu oli kuitenkin täysin turha, osoittaa vaan sinun kohdalla sitä että mikään ei kelpaa.
 
Samantapainen dokumentti, vielä ehtii katsomaan:



Tässä oli paljon sellaista mihin pystyn samaistumaan. Kolahti kunnolla.
 
Samantapainen dokumentti, vielä ehtii katsomaan:


Tässä oli paljon sellaista mihin pystyn samaistumaan. Kolahti kunnolla.

Kiitos, täytyy katsoa samantien. Vaikka olen nähnyt tuon kerran. Luulen että yksi nuorten miesten syrjäytymistä nopeuttava ja auttava juttu on pelaaminen.

Pelaaminen on hieno harrastus, mutta kun huomaat että et tee juuri mitään muuta... se on rajua touhua. Elämä unohtuu. Oikea elämä.
 
Sillä tapaa voi samaistua näiden janttereiden tilanteeseen, että se pelaaminen tosiaan on hieno pakokeino omille ajatuksille. Narkkariskinin hakattua minut joskus muinoin, meni puoltoista vuotta etten poistunut kotoa, ja juurikin Runescape otti miehestä otteen. Hyvin sai siirrettyä ajatuksia toisaalle. Toisaalta päinvastoin kuin näillä, runsas päihteiden käyttöni väheni täksi ajaksi huomattavasti pelon takia.
 
Sillä tapaa voi samaistua näiden janttereiden tilanteeseen, että se pelaaminen tosiaan on hieno pakokeino omille ajatuksille. Narkkariskinin hakattua minut joskus muinoin, meni puoltoista vuotta etten poistunut kotoa, ja juurikin Runescape otti miehestä otteen. Hyvin sai siirrettyä ajatuksia toisaalle. Toisaalta päinvastoin kuin näillä, runsas päihteiden käyttöni väheni täksi ajaksi huomattavasti pelon takia.

Saako kysyä miten olet jo tähään aikaan hereillä kirjoittamassa foorumeilla? Miten porukan pelaaminen nykyään... tuleeko liikaa pelattua?

Itse en viime yönä nukkunut kunnolla, syy tuntematon. Odotan kyperpunk peliltä melko paljon, joka vuoden lopussa tulossa. Itellä peli-pc.
 
Itsellä on Philipsin 55pus6482/12 on kyllä paskin telkkari mitä ole koskaan omistanut, ohjelmistoa ei saa päivitettyä vaan koko tv kuolee ja ruutu jää mustaksi, sain Philipsiltä usb tikun jolla onneksi tv saa taas toimimaan.
Tv myös käynnistyy uudellee kesken katsomisen aivan yllättäen. Täyttä paskaa, välttäkää Philipsiä.
Saako kysyä miten olet jo tähään aikaan hereillä kirjoittamassa foorumeilla? Miten porukan pelaaminen nykyään... tuleeko liikaa pelattua?

Itse en viime yönä nukkunut kunnolla, syy tuntematon. Odotan kyperpunk peliltä melko paljon, joka vuoden lopussa tulossa. Itellä peli-pc.

Nykyään elämä paremmassa jamassa, vakituinen yöduuni. Tosin tällä hetkellä sairaslomalla, flunssan takia.. Huomenna testaamaan, miltä se tikku tuntuu nenässä. Pelaaminen ja päihteiden käyttö vähentynyt todella paljon.
 
Tuo vakituinen duuni tekee ihmeitä. Itse uskallan väittää että moni masennus ja vastaava mielenterveysongelma "paranisi" sillä että saisi ihmisiä sellaisiin töihin jossa viihtyvät suurimmaksi osaksi ainakin.

Rytmi
Raha

Niillä pääsee jo todella pitkälle, verrattuna siihen että elämästä katoaa rytmi täysin. Et enää välitä mikä viikonpäivä tai paljonko kello on. Raha tuntuu mahdollistavan nykyään 99 % asioista. Ilman sitä niin moni ovi on lukossa.

...

Esim. omalla kohdallani Finnkinon 21 euron leffalippu on todella kallis. Käyn keskimäärin 2x / vuodessa Itiksen IMAXsissa. 2020 -> SW9 Skywalkerin nousu ja Tenet. Ostan aina pienet popcornit ja cocis zeron. Pepsi Maxia tekisi mieli, mutta sopimusasiat ilmeisesti muuttaneet juomat.

Niin tarkoitin vain, että jos on rytmi sekaisin, ei ole lainkaan rahaa mihinkään ylimääräiseen, niin jopa tuollainen pari kertaa vuodessa juttu on haastava toteuttaa. Matkustaminen, lipun hinta, harvoin pääsee leffaan niin toivoo että voisi jotain ostaa joten popcornit ja limu verottaa lähes 10 euroa lisähintaa... kokonaisuus saattaa olla 35-40 euroa. Vuodessa puhutaan jo 70-80 euroa.

Isoja rahoja. Nyt jos masennusta eikä työtä, kuten dokkarissa vaikkapa... niin se että on pakotettu heräämään ja menemään jonnekkin ja sitten tekemään jotain ja palkintona on tilipäivänä maksettava nettosumma.

Ero siihen että tätä ei ole verrattuna siihen että sinulla on tällainen "sou caalled työ" ... niin se on niin valtava ero että sitä ei tajua kukaan muu kuin sellainen henkilö, joka on ollut itse pitkään sairauden vuoksi pois kuvioista ja ehkä nyt mahdollisesti on taas kuvioissa (työ, palkka, rytmi, raha) ...

...

Toki helppo minun lässyttää tässä,,, jos on henkilöitä joilla on mielenterveysongelmia + päihdeongelmia ... siitä ulosottoon ja terapiaan, josta ei ole riittävästi apua. Mietin joskus silloin tällöin, kuinka paljon Suomessa on tällaisia henkilöitä. Tuntuu että kymmeniä tuhansia. Se on aivan järkyttävä asia -> "maailman onnellisemmassa maassa"

@Munavoi vaikutat hyvältä tyypiltä, kuten kaikki muutkin täällä. Toivon että viihdyt duunissa ja palkka riittää esim. vaikka uuteen konsoliin tai peli-pc:tä varten.

...

Pelaaminen on kivaa kohtuudella, taikka leffat ja sarjat. Mutta jos elämä pyörii vain niiden ympärillä, niin ei se ole mitään "oikeaa" elämää. Siinä mahdollisesti paetaan juuri sitä todellisuutta... Te jotka olette koukussa vaikka johonkin peliin...

Mitä tapahtuu jos pidätte kaikesta pelaamisesta 2 viikkoa taukoa? Mitä silloin teette... jos vastaus on "tuijottelen kattoa ja kiskon bisseä" niin... no juu... onhan tämä haastava kokonaisuus...

13-1-50453741-1581752981605.jpg


Hiljaiseksi vetää...

... toivon että tämä herra ja vastaavassa asemassa olevat saisivat oikeasti aitoa tukea sieltä valtion ihan ylimmältä tasolta. Toivon että ihan presidenttiä myöten voitaisiin joskus kommentoida asiaa ja auttaa... näin ei pitäisi Suomessa kenenkään elää.

Jos herra ei sitä itse tajua eikä välitä... niin silloin muiden pitäisi saada auttaa vaikka pakolla.
 

"Elämän nälkä" ... hieno biisi. Elämässä on todella tärkeää elämänilo. Dokkarin pääosissa nähdään 5 suomalaista miestä, jotka ovat mielestäni luovuttaneet. Toivon että he ovat päässeet tapaamaan toisensa ja juttelemaan yhdessä.

Vertaistuki on valtava juttu. Huomaan että osan teistä on hyvin vaikea tuntea mitään empatiaa näitä herroja kohtaan. Ei tarvitse sääliä, mutta aina ei ole oma valinta että on yksin jumittunut kotiin.

Olisi kiinnostava esimerkiksi tietää kuinka moni aidosti pitää koulukiusaamista vakavana asiana, josta ei välttämättä koskaan pääse yli. Suurempi osa luultavasti nauraa kiusatuille ja pitää luusereina. Empatiakykyä pitää olla edes vähän.
 
"Elämän nälkä" ... hieno biisi. Elämässä on todella tärkeää elämänilo. Dokkarin pääosissa nähdään 5 suomalaista miestä, jotka ovat mielestäni luovuttaneet. Toivon että he ovat päässeet tapaamaan toisensa ja juttelemaan yhdessä.

Vertaistuki on valtava juttu. Huomaan että osan teistä on hyvin vaikea tuntea mitään empatiaa näitä herroja kohtaan. Ei tarvitse sääliä, mutta aina ei ole oma valinta että on yksin jumittunut kotiin.
Missä yhteydessä tai missä viestissä olet havainnut empatiakyvyn puutetta? Työttömyys on ikävä asia ja lähes kaikki ovat siitä joskus joutuneet jollakin tasolla kärsimään. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Sama juttu monen muun yhteiskunnallisen ongelman kanssa.

Ja kyllä, vertaistuki on tärkeää monellakin tasolla. Sitä ei välttämättä edes ymmärrä ennen kuin joutuu siihen tilanteeseen että sitä tarvitsee ja se puuttuu.

Yksilöllä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omaan tilanteeseensa, mutta se vaatii tahtoa. Nykypäivän yhteiskunnassa omaan koloon hautautuminen ja luovuttaminen on vaan kovin helppoa. Suomessa eletään kuitenkin yhteiskunnassa, jossa on mahdollisuus saada kaikenlaista apua, mutta ei sitä väkisin silti tuputeta.

Ei itse asiassa ole kauaakaan, kun peruskoulussa opintonsa teini-iän angstien, kiusaamisen tai minkä tahansa muun syyn vuoksi jatko-opintonsa sössinyt tavan pulliainen ei voinut kuvitellakaan pääsevänsä enää koskaan korkeamman koulun penkille, mutta nyt jos koskaan sekin on mahdollista avointen opintojen kautta, jos vain on tarmoa ja halukkuutta. Ei sillä, että tätä voisi tarjota ensimmäiseksi oljenkorreksi kaikille, mutta tämä näin esimerkkinä siihen, että sekin on meillä mahdollista, vaikka pohja olisi kuinka ontto.

Olisi kiinnostava esimerkiksi tietää kuinka moni aidosti pitää koulukiusaamista vakavana asiana, josta ei välttämättä koskaan pääse yli. Suurempi osa luultavasti nauraa kiusatuille ja pitää luusereina. Empatiakykyä pitää olla edes vähän.
Koulukiusaaminen on pahimmillaan ihmisen sisintä kalman lailla vuosikausia syövä ilmiö, joka pitäisi ehdottomasti kitkeä alkujuurilleen sitä aiheuttavat syöpäpesäkkeet siivoamalla, mutta en siltikään ymmmärrä miten se liittyy tähän aiheeseen, siis muuten kuin etäisesti puolustuksena luovuttamiselle.
 
Yksilöllä on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa omaan tilanteeseensa, mutta se vaatii tahtoa. Nykypäivän yhteiskunnassa omaan koloon hautautuminen ja luovuttaminen on vaan kovin helppoa. Suomessa eletään kuitenkin yhteiskunnassa, jossa on mahdollisuus saada kaikenlaista apua, mutta ei sitä väkisin silti tuputeta.

Näin ajattelee järkevä ihminen.

Ne joilla omaa kokemusta mielenterveysongelmista ymmärtävät että asia ei ole näin helppo. Masennus on väsymystä, niin fyysistä kuin henkistä. Miksi mennä ulos kodista jos siellä ulkona ei ole mitään? Näin sanoo aivot.

Todellisuudessa juuri sinne ulos pitäisi mennä ja yrittää kaikin voimin saada itseään edes jotenkin aktiiviseksi. Tilanteeseen saattaa liittyä häpeä. Henkilö voi ajatella ettei halua kenenkään näkevän itseään tällaisena?

Jos on fyysisesti ja henkisesti lopussa niin se että lähtisi esimerkiksi lähi metsään kävelemään voi tuntua aivan ylivoimaiselta asialta. Asia pyöriikin pari päivää päässä, jonka jälkeen henkilö huomaa ettei ole päässyt edes ulos roskia viemään pariin päivään.

Sitten jos viikon ainoa aktiviteetti on terapiassa käyminen. Pääset siellä keskustelemaan tunnin ihmisen kanssa jolla on rytmi ja työ. Puhutte siitä miten lääkitys on toiminut. Jos ei ole lääkitystä kysytään päihteiden käytöstä.

Jos on paha päihdeongelma ollaan päihdepuolella keskustelemassa. Parhaimmillaan on jokin ryhmä, jossa saa vertaistukea. Eli jokainen vuorollaan kertoo miten arki on sujunut ja mitä on tullut vedettyä vai onko pystynyt olemaan ilman.

...

Täällä osa väkisin yrittää laittaa kaikki työttömät samaan koriin. Kun tuilla on niin helppo elää niin jäädään kotiin pelaamaan. Mitä luulette että tapahtuisi kun kaikki rahat otettaisiin pois? Minne nämä henkilöt menisivät? Ovatko he mielestänne työkykyisiä? Henkisesti ja fyysisesti?

Kaikista ihmisistä ei näy ulospäin kuinka suuria ongelmia siellä pään sisällä on. Päinvastoin voi olla ulkoisesti melko skarpinkin näköinen kaveri, mutta sitten sisällä myrskyää.
 
Täällä osa väkisin yrittää laittaa kaikki työttömät samaan koriin. Kun tuilla on niin helppo elää niin jäädään kotiin pelaamaan. Mitä luulette että tapahtuisi kun kaikki rahat otettaisiin pois? Minne nämä henkilöt menisivät? Ovatko he mielestänne työkykyisiä? Henkisesti ja fyysisesti?
Kukas nyt on ollut ottamassa kaikkia rahoja pois? Ei tämä keskustelu etene olkiukoilla.

Sitä paitsi sinä itsehän tuossa niputat kaikki samaan koriin. Ihan varmasti siellä on vaikka kuinka paljon työkykyistä väkeä. Toki on myös työkyvyttömiä, mutta en kehtaisi väittää kaikkia sellaisiksi.
 
Kukas nyt on ollut ottamassa kaikkia rahoja pois? Ei tämä keskustelu etene olkiukoilla.

Sitä paitsi sinä itsehän tuossa niputat kaikki samaan koriin. Ihan varmasti siellä on vaikka kuinka paljon työkykyistä väkeä. Toki on myös työkyvyttömiä, mutta en kehtaisi väittää kaikkia sellaisiksi.

Nyt puhutaan juurikin tähän dokkariin liittyen. Osa on tässä ketjussa puhunut siihen suuntaan että on vain itsestä kiinni se työn saanti. Taikka tyyliin koska Suomessa niin hyvät tuet niin kotona hyvä olla.

Dokkarin kavereita on Suomi täynnä. Olen samaa mieltä että systeemin pitäisi olla tiukempi, mutta toisaalta mistä saisi työtä näille henkilöille? Kyllä ensin pitää kuntouttaa joka on kallis juttu. Dokkarissa näkyy näitä huu haa kursseja, jossa käydään grillaamassa, se on hyvää aktivointia, mutta tuo touhu että pojat tavallaan itse päättävät mitä haluavat tehdä ja mitä eivät.

Sitten tuollainen röökin kiskominen "kurssin" aikana. "Mä lähden nyt röökille... jne." Eli tosiaan ne kymmenet tuhannet vastaavassa asemassa olevat eivät tietenkään ole yksi ja sama henkilö. Miten itse kuntouttaisitte näitä dokkarissa nähtyjä kavereita... missä ja miten ... entä millaisia duuneja heille todellisuudessa olisi tarjolla?

Pelkään että heillä on valtava työllistävä vaikutus muille. Kuinka paljon ihmisiä tuon sirkuksen ympärillä pyörii, jota me kaikki työttömiä myöten maksamme ... ainakin ennen työttömyystuesta meni -20 % veroa. Kyllä tuo koko systeemi täällä Suomessa, johon menee yli 10 miljardia vuodessa täytyisi perkaa pohjia myöten. Onko systeemi esim. meidän alkoholiongelmaisten kohdalla toimiva? Jne.
 
Näin ajattelee järkevä ihminen.
Pikemminkin ihminen, jolla ei taida olla juuri minkäänlaista omakohtaista kokemusta koko asiasta, ja jonka näkemys perustuu ruusuiseen illuusioon siitä miten mielenterveyttä hoidettaisiin ideaalissa järjestelmässä. Ei nimittäin ole sattunut omalla kohdalla vastaan yhtä ainutta ihmistä, jolla olisi aiheesta sekä omakohtaista kokemusta, että positiivista sanottavaa tuosta touhusta. Ja kuitenkin aika monen ihmisen kanssa on näistä asioista tullut keskusteltua kuntouttavassa lusiessa.

Mielenterveydenhoito tässä maassa on yhtä kuin valtion huumekauppa, valtionhuumeet ovat haitallisimpia mahdollisia huumeita mitä on olemassa, joihin kehittyy nopeasti erittäin vahva riippuvuus ja jotka on suunniteltu alusta asti niin ettei niitä ole edes tarkoitus lopetettaa. Siinä vaiheessa kun tuosta paskasta kieltäytyy, meneekin monella valtion huumekauppiaalla sormi suuhun ja tulee se kuuluisa "voi emmää voi sua sitten auttaa."

Pelkään että heillä on valtava työllistävä vaikutus muille.

Aamen. Työttömyyttähän hoidetaan viimeisimpien otsikoiden mukaan tekemällä kymmeniä tuhansia työttömiä lisää, joista suuri osa yli viiskymppisiä. Täten tehdään lisää työpaikkoja työttömyydellä tiliä tekeville ja homma toimii juuri kuten on suunniteltukin tässä paskassa maassa, jossa rakenteellinen työttömyys on todellisuutta ja jota suurin osa kansalaisista ei syystä tai toisesta kykene ymmärtämään.
 
Päihdeongelmaiset syrjäytyneet voivat tietyllä tavalla olla paremmassa asemassa kuin ne joilla on ongelmia lähinnä mielenterveyden ja pelaamisen kanssa. Päihdeongelmaisille kun on olemassa oikeasti hyviä vertaistukiryhmiä, joissa voi saada apua moniin muihinkin ongelmiin, kuten yksinäisyyteen. Jonkunlaiset syrjäytyneitten tukiryhmät voisivat olla hyvä idea (onko tämmösiä missään..?), mutta ilman että niitä olisi vetämässä joku terveydenhoitoalan ammattilainen lehtiön kanssa...
 
Noniin... otetaas sitten vähän lisää kierroksia mukaan keskusteluun...

Elikkä nyt asiaa on puitu pitkälti dokkarissa nähtyjen kavereiden kannalta. MUTTA mitä jos olisit itse työnantaja, vaikkapa 10 hengen yrityksessä... olisi työhaastattelutilanne ja pohtisit voiko näitä kavereita palkata vaikka pelkästään kesäksi hommiin.

Hoituvatko hommat, vaikka sieltä tulisikin palkkatukea tai vastaavaa rahallista apua? Yleensä perehdyttäminen vie aikaa ja työnantaja toivoo että palkatut henkilöt pääsisivät nopeasti mukaan...

13-1-50146908-1580975384899.jpg


Työnantaja kiinnittää usein heti alkuun huomiota vain ulkonäköön / vaatetukseen. Entä ryhti ja muu fyysinen / henkinen kunto. Näyttääkö että kyseinen kaveri on juuri herännyt vai onko hän puku päällä yli-innokkaana hakemassa duunia...???

Na%CC%88ytto%CC%88kuva-2020-2-9-kello-12.05.20.png


En halua sanoa pahalla, mutta työnantajan on ennenkaikkea pystyttävä luottamaan henkilöön, joka sitten lopulta palkataan. Hänen on pystyttävä luottamaan että henkilö X saapuu haluttuna päivänä haluttuun aikaan sovittuun paikkaan. Kysytäänkö haastattelussa päihteiden käytöstä? Harrastuksista?
 
En vaan jaksa uskoa että noista ois töihin.

Niin mutta miten perustelet asian? Eli eivät kykene siihen älyllisesti vai fyysisesti? Eivät ole luotettavia? Päihdeongelma? Miten kuntoutuksen kautta töihin, jos siellä menee kaikki hyvin, otatko töihin?
 
Niin mutta miten perustelet asian? Eli eivät kykene siihen älyllisesti vai fyysisesti? Eivät ole luotettavia? Päihdeongelma? Miten kuntoutuksen kautta töihin, jos siellä menee kaikki hyvin, otatko töihin?
En usko että olisivat kovin luotettavia. Voisin kuntoutuksen kautta ottaa töihin, 4kk koeajalla
 
Jos tää yksi kaiffari ei osannut edes perunoita keittää vai mikä ruokajuttu se olikaan siellä kuntouttavassa niin miten voi olettaa että mikään muukaan asia onnistuu? Kuinka helv.. pihalla pitää oikeasti olla että aikuinen ihminen ei osaa mitä yksinkertaisempaa asiaa tehdä?
 
Jos tää yksi kaiffari ei osannut edes perunoita keittää vai mikä ruokajuttu se olikaan siellä kuntouttavassa niin miten voi olettaa että mikään muukaan asia onnistuu? Kuinka helv.. pihalla pitää oikeasti olla että aikuinen ihminen ei osaa mitä yksinkertaisempaa asiaa tehdä?

Ehkä kyse oli itsetunnosta. Siitä että hommasta pystyi noin vain luistamaan. Äiti häntä tuki edelleen kuin pientä lasta. Samaan tapaan ohjaajat jonkin sortin kuntouttavassa työtoiminnassa antavat asioiden mennä sormien läpi. Ihme hyysäämistä.

Juu yritän vain asettua työnantajan rooliin, kyllä rima palkata ihminen jolla päihdeongelma on valtava, jopa liian massiivinen ongelma.
 
Jokainen ihminen oppii lapsuutensa ja nuoruutensa aikana tietyt selviytymismenetelmät (coping mechanism englanniksi). Wikipediassa on tästä ihan ok artikkeli elämänhallinta-nimen alla mutta asiat on paljon paremmin selitetty englanninkielisen version alla. Näitä selviytymismenetelmiä on esimerkiksi välttely, eristäytyminen, sosiaalisen tuen hankkiminen, asioiden laittaminen positiiviseen kontekstiin ja myös päihteiden käyttö ja tunteiden turruttaminen. Osa on hyviä, osa hyviä tilapäisesti ja osa huonoja.

Jokaisella näiden oppiminen tapahtuu lapsena ja nuorena ja itse luulen että varsinkin koulukiusatuilla on hyvin yleinen toimintamalli oppia ratkomaan ongelmia eristäytymällä ja välttelemällä. Sama tapa millä pystyi kiusaaminen kanssa elämään onkin todella huono ja syrjäyttävä tapaa elää aikuisena. Kiusaamisen sijaan ongelmat ovat erilaisia mutta, niinkuin kaikki muutkin, toistetaan kuitenkin niitä lapsuudessa opittuja käytösmalleja. Ei kyse ole laiskuudesta. Jos kotona tai koulussa on opittu että olemalla näkymätön saa vähiten paskaa niskaansa niin onko yllätys jos samaa toiminta toistaa aikuisena? Ei esimerkiksi kiusaamisen ainoa ongelma uhreille ole, että tulee mt-ongelmia. Siellä menee myös elämänhallinnan opettelu aivan pieleen.

Samaten väkivaltaisessa kodissa, narsistin kasvattamana tai päihdeongelmaisen tai muuten vaikeassa lapsuudessa eläneen ihmisen työkalupaletti elämän ongelmiin on melko erilainen kun sitä vertaa normaaliin aikuiseen. Vaikka suht normaalia perhe-elämää ei osata mieltää että olisi kultalusikka suussa syntynyt, niin kyllä se on sitä ja antaa aivan erilaiset lähtökohdat elämään jos kotona ja koulussa on kuitenkin opittu ne hyvät toimintamallit. Ei siellä syrjäytymisen syyksi aina tarvita masennusta ja päihdeongelmaa, siellä voi olla ihan muut ongelmat pohjalla.

Yksi ongelma tässä asian käsittelyssä on kuitenkin se että pintapuolin kaikki näyttää olevan kunnossa. "On vaan laiska ja saamaton." Siksi osalla ei varmaan ole minkäänlaista empatiakykyä ihmisiin, joilla on näitä ongelmia, koska ei ole mitään omaa kokemusta näistä asioista. Jokainen on myös erilainen ja siinä missä toinen sisuuntuu kodin vaikeuksista, toinen luovuttaa. Toinen "ottaa itseään niskasta kiinni" vaikka oma lapsuus oli pelkkää vanhempien viinarallia ja väkivaltaa, toisesta tulee kouluampuja ja kolmas tappaa itsensä. Joku muu pärjäilee ja alkoholisoituu, kolmannes selviää ystävien tuella ja joku muu pienen onnenkantamoisen ansiosta pääsee takaisin elämään kiinni, vuoden tai kymmenen vuoden kiertotien kautta. Tai sitten rikkaan perheen lapsi ei saa kotonaan huomiota ja alkaa pikkurikolliseksi. Toisella on tukiverkot, iskällä firma ja äiti halaa joka kerta kun näkee, kaverit soittelee ja puoliso on kaunis ja työpaikka on varma. Toinen on tyytyväinen kun saa olla rauhassa, juoda olutta ja istua yksin koneella kun ei kukaan kiusaa. Toinen on tyytyväinen kun on työpaikka, auto ja puoliso. Toiselle tavallaan riittää että ei ainakaan mene niin huonosti mitä joskus meni.

Pahinta mitä yhteiskunta voi näille tapauksille tehdä on passivoida. Siitä olen monen kanssa täällä samaa mieltä että tyhjäpäisillä kursseilla juokseminen on ihan turhaa paskaa ja siinä on selkeästi menty bisneksen ja tilastojen kaunistamisen ehdoilla ja ihmiset unohdettu. Mutta selkeästi jotain potkua persiille tarvitaan. En tarkoita että tukia pitäisi vähentää, se vain johtaa asunnottomuuteen ja rikoksien kasvuun, koska eivät nämä tapaukset omilla elämänhalintamenetelmillään pysty itse muutokseen. Mutta jos nuori 20v tyyppi istuu vain kotonaan koneen ääressä niin kyllä silloin pitää ihan mennä kotoa hakemaan se tyyppi johonkin toimintaan mukaan. Ihan käytännössä. 10 vuotta myöhemmin se on jo liian myöhäistä. Siinä on kuitenkin vielä koko elämä edessä ja yhteiskunta suht halvalla saa hyvä veronmaksajan kun saa syöksyn oikaistua aikaisin.

Pitää olla selkeitä lyhyen ja pitkän aikavälin tavoitteita, rutiinit ja viikkorytmi. Jokainen, joka on työtä hakenut tietää että se epätietoisuus ja suunnitelemattomuus on kaikkein pahinta. Kun työpaikka on, on todella helppoa liukua viikkojen ja vuosien läpi melkein puolivaloilla kokien että kyllä tässä nyt ollaan oikein oman kohtalon herra, vaikka tietyllä tavalla samanlaisessa putkessa siinäkin mennään ja toistetaan niitä opituja elämänhallintakikkoja jotka toimi silloin lapsenakin. Mutta jos työn hakeminen ja tuilla eläminen vaan passivoi niin onko se nyt ihme jos syrjäytyneet syrjäytyy?
 
Viimeksi muokattu:
^ Siinä tulikin kiitettävästi asiaa. Tunnelukot liittyvät vahvasti haitallisiin käyttäytymismalleihin, joista Kimmo Takanen on kirjoittanut useammankin kirjan, ja joiden lukemista voin suositella itse kullekin. Tunnelukko, eli skeema, on vähän asia sama kuin tutussa sanonnassa "näkee asiat ruusunpunaisten lasien läpi" kuvailtu toiminta, paitsi että ne lasit millä maailmaa katsellaan eivät ole ruusunpunaiset, vaan harmaat tai paskanruskeat. Nämä eivät ole mielenterveysongelmista kärsivien yksityisomaisuutta, vaan niitä löytyy lähes kaikilta, koska kyseessä on asia, jonka vanhemmat ja auktoriteettiasemassa olevat opettavat sitä itse tiedostamatta.

Edellämainitun ukon hulppealta saitilta löytyy aiheesta lisää:
 
Juuh, tuossa taas aihetta liippaava uutinen, kai se sopii tähän ketjuun.


Aika mielenkiintoista että ammattiapua videopeliongelmaan haetaan keskimäärin siinä kolmekymppisenä.


Tosin kyllä sen itsestäni huomaan, että näitä tietokoneella kulutettuja vuosia rupesi pohtimaan vasta suunnilleen tuossa iässä.

Pelaaminen loppui itseltä toistaiseksi kun kiinnostus lopahti, mutta kaikki muu atk:n ääressä vietetty aika onkin ollut meikäläiselle se isompi ongelma. On sitä tullut pelattuakin.

Sikäli en samaistu, että mulla on opinnot käytynä ja työpaikkakin ollut silloin kun en opiskele, mutta kyllä jostain taisin jäädä paitsi kun atk vei mukanaan. Siitä ei ole paljoa jäänyt käteen.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 278
Viestejä
4 486 107
Jäsenet
74 132
Uusin jäsen
Jaakko0000000

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom