Yle Areena: Logged In

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja pagus
  • Aloitettu Aloitettu
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
1 329
Onko muut katsoneet Yle Areenassa olevaa uutta sarjaa nimeltä Logged In?
"Koruton dokkarisarja nuorista miehistä, joiden arki kuluu pelatessa"

"CS.John#3265, Anatec#5980, Erikoiskahvi#4716, Akito#1708 ja Kiltamestari kertovat rehellisesti ja kaunistelematta, millaista arki on, kun ei ole töitä, opiskelupaikkaa tai kavereita. Tai kaverit ovat pelimaailmassa, joka tarjoaa pakopaikan arjesta. "

Sarjan tunnari sopii kyllä tosi hyvin sarjaan, tässä youtuben linkki:


Iso hatunnosto kaikille ketkä olivat sarjassa mukana. Nuoruuden ja aikuisiän kynnyksellä ei kovin montaa väärää valintaa tarvitse tehdä ja asiat lähtee väärälle reitille.
Itsekin pystyy samaistumaan tarinoihin tietyllä tavalla ja jos ei 18-20 vuoden ikäisenä olisi ollut ketään, joka potkisi eteenpäin, kannustaisi ja tukisi niin helposti olisi samassa tilanteessa itsekin.

Linkki areenaan: Logged in
Uutisartikkelit:
1) Sami Kieksi seurasi läheltä nuoria miehiä, jotka pakenevat pelimaailmoihin ja jäävät syrjään – "Pelaaminen on keino päästää irti arjen paineista" ja
2) Ei töitä, opiskelupaikkaa tai kavereita – Dokkarisarja antaa äänen syrjään jätetyille nuorille miehille
 
Kyllähän tämä ajatuksia herätti, vaikka ei kaikki niin myönteisiä. Myös ärtymystä joissain kohtaa, kun selkeästi omia virheitä koitetaan sysätä yhteiskunnan viaksi ja kelaan soitellaan kännipäissään. Yksi kaveri taas periaatteessa myönsi olevansa tilanteessaan siksi, että hän saa riittävästi rahaa elämiseen kotona norkoilemalla = ei tarvetta mennä töihin.

Yllättäen (itselleni) sympatiapisteitä sai narkkari, joka ei syytellyt tilanteestaan ketään ja vaikutti ihan oikeasti yrittävän. Ei myöskään maalaillut mitään epärealistisia kuvia tulevaisuudesta ja otti kiitollisena apua vastaan. Enkä toki tarkoita, että avunsaajan tulee olla kiitollinen ja ikuisessa kiitollisuudenvelassa yhteiskunnalle, mutta on mukava nähdä, että toiset oikeasti hyötyvät saamastaan avusta.

Vielä koulussa ollut nuori vaikutti vähiten syrjäytyneeltä ja luulen ettei hänellä ole kovin pitkä matka työelämään ja osaksi ”normaalia” yhteiskuntaa. Vanhemman kuolema vaikuttaa varmasti kaikkiin, mutta etenkin nuoriin. Sama pätee tietysti vanhempien päihteiden käyttöön.

Mielestäni tämä olisi ihan hyvä kaikkien nähdä, oli oma tilanteesi sitten mikä tahansa. Samaistumiskohtia tästä löytää varmasti jokainen ja ehkä tämä saa jonkun hakemaan apua omiin ongelmiinsa. Ja vaikka sen toki kaikki tietää, niin ainakin itselle on ihan hyvä muistuttaa välillä, että jokaisen rähjäisenkin ulkokuoren takana on ihminen, jonka tarina ei välttämättä poikkea omasta ihan hirveän paljon.
 
En katsonut mutta, syrjäytyneet miehet polttaa ja pelailee, 60% heistä on rikollisia tai narkkareita. Tälläinenkö on oikeasti syrjäytyneiden miesten tilanne suomessa?
 
Kuolema auringossa
Tässäkin näytetään kuinka ihanaa nuorilla on olla aurinkorannoilla puhelinmyyjänä. Ja päähenkilölle kävi pahin mahdollinen.

"Suomalainen nuori kuolee Espanjan aurinkorannikolla epäselvissä oloissa ja isä lähtee etsimään vastauksia tyttärensä kuolemaan. Helpottaako suru, jos tapahtumista saa tietää enemmän? "
 
Mua jäi hieman mietityttään et miks noi kaikki pelas Runee, onko se oikeasti ainut peli mitä voi pelata 24/7 työttömänä vai onko tää dokkarin tekijä poiminu kohteensa Runesta ?
 
Mielenkiintoinen sarja, täytyykin katsoa. Kaksi katsonut, onko nuo kaikki avioeroperheestä ja taustalla koulukiusaamista?
 
Toivon aidosti parasta hepuille, mutta kyllähän tuossa vitutti miten saamatonta porukkaa voi olla. Yksi vuosien jälkeen vielä vältteli koulua kun äiti kuollut, mummonkin kuolema oli esteenä. Ensimmäinen tyyppi ehkä ärsyttävin kun se asunnon saaminen oli jotenkin yhteiskunnan _velvollisuus_ hänelle heti toimittaa vaikka on aiemmin perseillyt maksut yms. Sitten tuo iso kaveri paskaisessa kämpässä, hyi helvetti mikä saastapesä se kämppä, sänky näytti siltä kun se olisi ollut keskitysleirillä kolme vuotta ilman lakanoiden vaihtoa, paskainen paita ja pipo kokoajan päässä. + rööki huulessa. Varmaan rapean tuoksuinen heppu. Se totaalinisti oli ehkä sympaattisin, ei mitenkään semmoinen väkivaltanisti tai muuten varastelevan oloinen, nisteili omissa oloissaan ja hakeutui hoitoon. Toivottavasti pääsee elämään taas kiinni ja jättää aineet. Viimeinen heebo oli outo sekoitus, karseassa kunnossa kämppä, ei vaikuttanut vajakilta, mutta lopulta aika lamaantunut. Laitoshoito teki selkeästi hyvää, toivottavasti jatkaa siellä.

Tunnari oli tosiaan hyvä ja sopi hyvin tähän, mutta muuten oli kyllä löydetty aika veijareita tähän sarjaan. Tämmöistä jälkeä tulee kun yksilön vastuuta ei ikinä korosteta, kaikki on aina yhteiskunnan syy tai olosuhteiden syy, eikä ikinä sen henkilön itsensä.
 
Hyväosainen syyttää näissä tapauksissa helposti yksilöä jos hän ei pysty samaistumaan näihin henkilöihin, sen on niin helppoa vierittää kaikki vastuu yksilölle.
Jos aletaan tuomitsemaan ihmisiä niin pitäis myös nähdä ne kortit millä nämä tyypit pelaa, se on surullinen käsi mikä näille on jaettu, se on niin pirun helppoa arvostella toisia jos itselle on jaettu hyvä käsi.
 
Hyväosainen syyttää näissä tapauksissa helposti yksilöä jos hän ei pysty samaistumaan näihin henkilöihin, sen on niin helppoa vierittää kaikki vastuu yksilölle.
Jos aletaan tuomitsemaan ihmisiä niin pitäis myös nähdä ne kortit millä nämä tyypit pelaa, se on surullinen käsi mikä näille on jaettu, se on niin pirun helppoa arvostella toisia jos itselle on jaettu hyvä käsi.
Tämä on kyllä täyttä tuubaa, ei kenellekään jaeta mitään eikä elämässä ole juurikaan sattumaa. Se miten itsellä menee on aika pitkälti itsestään myös kiinni. Ketään ei pakoteta käyttämään huumeita, juomaan viinaa tai istumaan kotona syyttämässä yhteiskuntaa. Kyllä, ylä- ja alamäkiä sekä vastoinkäymisiä on ollut. Viina on maistunut ja muutenkin huonompi elämäntyyli, kuitenkin selkärankaa pitäisi olla että tietää milloin liikaa on liikaa. Jos lähtökohtaisesti syyttää yhteiskuntaa ja ajatusmaailma on että mielummin istuu kotona kun on töissä ja kyllä valtio pitää huolta, niin ei voi muuta syyttää kun itseään.

Itse sarjasta, niin hyvin tehty mutta on kyllä taas ääripäät otettu mukaan. Varmasti herättääkseen keskustelua sekä puolesta että vastaan.
 
Mitä ääripäitä nuo olivat? Syrjäytyneiksi olivat aika hyväosaisia,ei mitään pultsareita. Nistikään ei ollut niin rappiolla kuin olisi voinut luulla.
 
Nuo on syrjäytettyjä ja kokoomus, persut ja pari muuta puoluetta pitää noita suomen pahimpana turvallisuus uhkana.
Ensin syrjytetään ja sitten pidetään vielä uhkana.

Kuin pahasti miestä voi löydä!
 
Viimeksi muokattu:
Tämä on kyllä täyttä tuubaa, ei kenellekään jaeta mitään eikä elämässä ole juurikaan sattumaa. Se miten itsellä menee on aika pitkälti itsestään myös kiinni. Ketään ei pakoteta käyttämään huumeita, juomaan viinaa tai istumaan kotona syyttämässä yhteiskuntaa. Kyllä, ylä- ja alamäkiä sekä vastoinkäymisiä on ollut. Viina on maistunut ja muutenkin huonompi elämäntyyli, kuitenkin selkärankaa pitäisi olla että tietää milloin liikaa on liikaa. Jos lähtökohtaisesti syyttää yhteiskuntaa ja ajatusmaailma on että mielummin istuu kotona kun on töissä ja kyllä valtio pitää huolta, niin ei voi muuta syyttää kun itseään.

Itse sarjasta, niin hyvin tehty mutta on kyllä taas ääripäät otettu mukaan. Varmasti herättääkseen keskustelua sekä puolesta että vastaan.

Ei se kyllä tuubaa ole. Ihan varmasti jaetaan kortit eritavalla ja sattuma etenkin kolhii tai palkitsee ihmisiä eritavalla.
Työnteolla tietenkin voi vaikuttaa itse, mutta on hyvä muistaa että toiset joutuvat tekemään enemmän töitä elämänsä eteen kuin toiset.
 
Tämä on kyllä täyttä tuubaa, ei kenellekään jaeta mitään eikä elämässä ole juurikaan sattumaa. Se miten itsellä menee on aika pitkälti itsestään myös kiinni. Ketään ei pakoteta käyttämään huumeita, juomaan viinaa tai istumaan kotona syyttämässä yhteiskuntaa. Kyllä, ylä- ja alamäkiä sekä vastoinkäymisiä on ollut. Viina on maistunut ja muutenkin huonompi elämäntyyli, kuitenkin selkärankaa pitäisi olla että tietää milloin liikaa on liikaa. Jos lähtökohtaisesti syyttää yhteiskuntaa ja ajatusmaailma on että mielummin istuu kotona kun on töissä ja kyllä valtio pitää huolta, niin ei voi muuta syyttää kun itseään.

Itse sarjasta, niin hyvin tehty mutta on kyllä taas ääripäät otettu mukaan. Varmasti herättääkseen keskustelua sekä puolesta että vastaan.

No kyllähän näillä varmasti on lapsuudessa tullut traumoja. Esim. Köyhät vanhemmat, alkoholisteja, masentuneita tms. Lapsena ei olla saatu hellyyttä, huomioita ja mukaan vielä koulukiusaaminen. Kyllä siinä ihmismieli muuttuu väkisinkin. On ihmispelkoa, eikä itseluottamusta tuon taivaallista. Ja näihin ongelmiin puututaan yleensä liian myöhään ja kynnys saattaa olla aika korkea hakeutua itsekin hoitoon.

Tälläisistä lähtökohdista on erittäin hidasta ja vaikeaa alkaa kokoamaan sitä elämää kasaan.
 
Oliko jo toisessa jaksossa kaveri itse myöntää että mielummin istuu kotona tuella kun menee töihin, kyse ei taida olla mistään kun laiskuudesta.
Ensimmäisessa jaksossa maalataan kuinka hyvin osaa hakkeroida jne, mutta ei pääse kouluun josta saa paperit. Tämä varmasti täysin totta, mutta jos oikeasti on erityisen lahjakas siinä niin luulisi töitä riittävän. Paljon selityksia ja liian korkeita odotuksia omaan osaamiseen. Ja kun asioita ei hoideta valtion puolelta, niin syytetään yhteiskuntaa.
 
Suomi on hyvinvointivaltio joka pitää huolta kaikista sen asukkaista.
Jos noita tukia alettais oikeasti laskemaan kovalla kädellä niin tänne alkais muodostumaan oikeita slummeja ja sitä kautta rikollisuus kasvais ja myös hyväosaiset tulis kärsimään siitä.

Kannattaa miettiä että haluaako elää hyvinvontivaltiossa ja maksaa tänne veroja, kyllä täältä pääse myös pois jos homma ei nappaa.
 
Kyllä kakkos jakson äijä veti sanattomaksi. Itsekin pelaan kaiket ajat mitä pystyn (toki vaimo ja lapset on). Tapaturman jälkeen en ole töissä voinut käydä. Ja ikinä meillä ei oo kukaan ollu siisti. Kämppä aina kaaos. Tai niin luulin. Katselin suu auki tuon äijän lattiaa, missä oli näkyvät kulkureitit, muualla useamman sentin pöly/likakerros jne. Ihan käsittämätön.

Ihan sama jos norkoa kotona, ihan sama jos on epäsiisti. Mutta tuo meni jo niin terveydelle haitalliseksi menoksi et teki pahaa katsoa, vaikka itsekin sotkun keskellä elän.
 
"Olis hyvä, jos ne opettajat vaikka jokkaisen oppilaan kans vuorollaan kahen kesken kävis jonku semmosen keskustelun. Kyllä mää ainakin oisin kertonu, että kotona on yhtä helevettiä välillä. Että en jaksa silleen koulussa. Että olen tyytyväinen, ku ylleensä ees tulen. Ei mua kukkaan kouluun huolehi, ihan ite tulen."
Ei todellakaan kaikilla ole samoja lähtökohtia. Tuossa artikkelissa tosin kyse vankilanuorista, he tulevat vielä kalliimmaksi yhteiskunnalle.
 
Näillä monilla on jonkinlaisia mielenterveysongelmia, ei kannata katsoa liian mustavalkoisesti.
Juu siis todellakin on mielenterveysongelmaa eikä siinä mitään. Mutta kun siinä täytyisi ottaa isompaa roolia esim äidin, tai hankkia sossun kautta apua edes perus siivoukseen silloin kun menee jo noin rajuun kuntoon. Toi on todella raju paloturvallisuusriski myös naapurikämppiä ajatellen.
 
Juu siis todellakin on mielenterveysongelmaa eikä siinä mitään. Mutta kun siinä täytyisi ottaa isompaa roolia esim äidin, tai hankkia sossun kautta apua edes perus siivoukseen silloin kun menee jo noin rajuun kuntoon. Toi on todella raju paloturvallisuusriski myös naapurikämppiä ajatellen.

Totta kait on, ei täällä suomessa ole semmoista turvaverkkoa jotka nämä mielenterveystyypit poimii, se vaatii aivan perkeleesti että pääsee hoitoon.
 
Totta kait on, ei täällä suomessa ole semmoista turvaverkkoa jotka nämä mielenterveystyypit poimii, se vaatii aivan perkeleesti että pääsee hoitoon.
Juu tiedän kyllä, mutta kyllä esim. se äiti voisi yksinkertaisesti mennä sinne ja/tai hakea sossusta ihan siivousapua nyt ensihätään. Kyllä sitä saa helpommin.
 
:poop:
Ei taida noin vain onnistua, muuten päätoimiala olisi siivous.
Kyllä ainakin me saatiin 5-7v sitten siivousapua lähes 2v putkeen ja myöhemmin ammattijärjestelijä (Hieno titteli) tuli vielä päiväksi auttamaan ja kertomaan vinkkejä. Ja lähti meidän aloitteesta, kun todettiin ettei henkiset voimavarat riitä enää pitämään taloa kunnossa. Meni alle kuukausi kun otettiin yhteyttä. Joten en näe miksi ei nykyisin onnistuisi. Varsinkin kun kämppä näyttää tuolla olevan potenssiin 10 000 siihen mitä meillä oli.
 
Kyllä ainakin me saatiin 5-7v sitten siivousapua lähes 2v putkeen ja myöhemmin ammattijärjestelijä (Hieno titteli) tuli vielä päiväksi auttamaan ja kertomaan vinkkejä. Ja lähti meidän aloitteesta, kun todettiin ettei henkiset voimavarat riitä enää pitämään taloa kunnossa. Meni alle kuukausi kun otettiin yhteyttä. Joten en näe miksi ei nykyisin onnistuisi. Varsinkin kun kämppä näyttää tuolla olevan potenssiin 10 000 siihen mitä meillä oli.
Oliko teillä lapsia? Olin siinä uskossa että antavat tuollaista apua vain lapsiperheille.
 
Oliko teillä lapsia? Olin siinä uskossa että antavat tuollaista apua vain lapsiperheille.
Oli ja on edelleenkin, mutta onhan se nyt ihan uskomatonta jos parikymppinen äijä on tota menoa ite jossain keuhkosairaudessa, tai polttanut koko kerrostalon, siksi että sillä nyt ei ole lapsia.
 
Oli ja on edelleenkin, mutta onhan se nyt ihan uskomatonta jos parikymppinen äijä on tota menoa ite jossain keuhkosairaudessa, tai polttanut koko kerrostalon, siksi että sillä nyt ei ole lapsia.
Totta, kämppä oli iljettävä. Monella muullakin tuossa oli sama juttu. Kämpän epäsiisteys lienee yksi merkki elämänhallinnan pettämisestä.

Olisi hyvä jos nuo voisivat saada jonkun perään katsojan.
 
Itse pystyn samaistumaan tuohon Akiton ja Anatecin tilanteeseen kun vertaa omaan nuoruuteen. En usko että sieltä olis tullut noustua ilman ulkopuolista apua ja läheisiä. Jos se olis ollut pelkästään itsestä kiinni niin varmaan olis edelleen samassa tilanteessa. Eli kyllä noihin neuvonta-, mielenterveys-, työtoiminta- ja koulutuspalveluihin kannattaa edelleen satsata jotta niillä ehkäistään tuota syrjäytymistä, sekä pummilla elämistä.
 
Itse pystyn samaistumaan tuohon Akiton ja Anatecin tilanteeseen kun vertaa omaan nuoruuteen. En usko että sieltä olis tullut noustua ilman ulkopuolista apua ja läheisiä. Jos se olis ollut pelkästään itsestä kiinni niin varmaan olis edelleen samassa tilanteessa. Eli kyllä noihin neuvonta-, mielenterveys-, työtoiminta- ja koulutuspalveluihin kannattaa edelleen satsata jotta niillä ehkäistään tuota syrjäytymistä, sekä pummilla elämistä.
Ja vieläkin tärkeämpää olisi että vanhemmat, kenen lapset ovat vielä pieniä, ymmärtäisivät päästä häpeästään avun hakemiseen ja tekisivät niin. Saataisiin negatiivinen kierre loppumaan; aivan liian moni lapsi/nuori kasvaa ympäristössä joka aiheuttaa ongelmia pitkälle aikuisuuteen. Varsinkin perheissä, joissa alkoholilla on merkitystä, asiat selitetään niin kuin asioiden haluttaisin olevan, ei niin miten ne oikeasti ovat. Kulissit jatkuu vuodesta toiseen.

Siinä on aika uskomaton kontrastiero kun kuuntelee ikätoverien (35-40v) tarinoita:

Ikätoverit joilla ollut ns. hyvä ja turvallinen lapsuusAlkoholisti yms ongelmaisten perheiden lapset
"Vanhemmat siirsi lomamökit ja veneet mulle ja siskolle kun alkavat itse lähestyä eläkeikää""Mahtaakohan äiti pystyä maksamaan edes osan 300€ velastansa takas seuraavasta eläkkeestä..."
"Me käytiin usein Espanjassa pienenä, kun olin 7-10v, siellä oli isovanhemmilla loma-asunto""Muistan koulusta kotiin tullessani kun isä joi taas 3-5 kaverinsa kanssa keittiön pöydän ääressä, jännitti koska äiti tulee kotiin ja huuto alkaa taas..."
"Oppisin tosi paljon englantia kun olin vaihto-oppilaana jenkeissä 17-vuotiaana""Jännitti 17-vuotiaana ajaa autoa ilman korttia ja ajella autolla ympäri kylää etsimässä kenen kaverin luona isä on tällä kertaa jo toista viikkoa"
"Meillä on ollut jouluisin aina samat perinteet, ollaan käyty aattona aamuisin saunassa ja iltaisin leikitty saaduilla lahjoilla ...""Joulut ja uudetvuodet aina yhtä helvettiä kun oli taas yksi hyvä syy vetää kännit ja örveltää jo viimeistään ennen klo 18"
"Teininä oli tarkat kotiintulo-ajat ja arestia tuli jos sovitut asiat ei pitäneet""Ei vanhempia paljoa napannut mitä tehtiin, saatettiin purkaa satoja isokiinalaisia ja tehdä putkipommeja autotallissa, ammuttu ohimeneviä autoja ilmakiväärillä"
 
Hyvä ja turvallinen lapsuus voi olla ja on suurimmalla osalla, eli nuo muutamat ensimmäiset laatikot voi heittää roskikseen. Varallisuus ei ole mikään autuaaksi tekevä määre ja alkoholismi on yleistä sielläkin. Itsellä oli noista kaksi viimeisintä vasenta laatikkoa. Ei kyllä saunottu koskaan jouluisin koska en ole asunut landella, mutta purettiin ilotulitteita ja ammuksia kyllä ’pommeiksi’. Joskus ajettu autollakin ennen korttia.

Tottakai on erilaisia lähtökohtia, mutta niillä voi perustella asioita aikuisena melko vähän. Itse ne kannukset ja meriitit on hommattava ja samalla tavalla hyvän lapsuuden menettänyt voi vetää kaiken vessasta (kurkusta) alas aikuisiällä.
 
Voi ja voi. Mutta onhan se kuitenkin selvästi todennäköisempää epäonnistua huonoista lähtökohdista tai menestyä hyvistä lähtökohdista.
 
Pelkästään sosiaalisten taitojen puute riittää siihen nykypäivänä, että syrjäytyminen on jo paljon varmempaa. Yleensäkin työelämän vaatimukset on aika laajat ja jos sosiaaliset taidot on huonot ja vielä kielitaitokin, niin ei kyllä tahdo pärjätä. Tuosta koko sarjan porukasta eniten ärsytti se ekan jakson pariskunta, mutta heilläkin voi olla viiden vuoden päästä ihan toinen meno. Muista kavereista on paljon vaikeampi sanoa, missä ne on 5v päästä. Aika paljon riippuu siitä, löytyykö se oma juttunsa jossa on hyvä, ihan hyvin tuossa voi käydä myös niin, että syrjäytyminen jatkuu.
 
Olipa ahdistavaa katsottavaa aikalailla alusta loppuun. Voimakkaasti pystyi samaistumaan suurimpaan osaan noista seuratuista tyypeistä. Karua huomata että hyvin samanhajuista on omakin arki, vaikka syön terveellisesti, ulkoilen, pidän kämpän jossain kondiksessa ja päihteidenkäyttö on minimaalista.

Mitäs peliliikkeitä sitä sitten itse vois tehä, tai mitä nuo dokkarin tyypit vois tehä? Jos on reilun 20v, niin nähdäkseni toivoa on paljon, mutta kun mennään neljättä kymppiä ilman koulutusta tai päivänkään työkokemusta niin näköalat kummasti kapenee. Vaikea on itteään ottaa niskasta kiinni. Ei se ruho siitä mihinkään nouse. Tarttee vinssin ja narunpätkän kaveriksi.

Harmillisen vähän taustoitettiin syvempiä taustalla olevia syitä syrjäytymiselle. Itseäni ei juuri koulussa kiusattu, mutta sivusta jouitui seuraamaan monenlaista häiriintynyttä toimintaa. Kovin herkästi syytetään yksilöä ja yksilön valintoja, mutta harva valitsee joutuvansa kiusatuksi koko peruskoulun ajan. Vaikea on valita varmaan edes tapaa, jolla asiaan suhtautuu jälkeenpäin.
 
Jos ilmoitettaisi, että 3kk päästä teiltä tippuu tuet nollaan, niin aivan varmasti löytyisi motivaatiota. Viimeistään kun ne tuet loppuu ja tulee nälkä.
 
Jos ilmoitettaisi, että 3kk päästä teiltä tippuu tuet nollaan, niin aivan varmasti löytyisi motivaatiota. Viimeistään kun ne tuet loppuu ja tulee nälkä.

Onneksi näin ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan. Ei ne työhalut näissä tietyissä piireissä nousisi vaikka noin tehtäisiin, ainut mitä seuraisi niin alkaisi ne mummojen ryöstelyt sun muut rikokset vaan lisääntymään.
 
Onneksi näin ei kuitenkaan tule koskaan tapahtumaan. Ei ne työhalut näissä tietyissä piireissä nousisi vaikka noin tehtäisiin, ainut mitä seuraisi niin alkaisi ne mummojen ryöstelyt sun muut rikokset vaan lisääntymään.
Nuo oli niin vätyksiä, että tuskin saisivat mummoa ryöstetyksi.
 
Tässä jatkona tunnin keskustelu Logged in -sarjasta:


Logged in -dokumenttisarja on herättänyt paljon keskustelua ja kysymyksiä siitä kuinka hyvin tai huonosti suomalaiset nuoret miehet voivat. Viisiosainen dokumenttisarja tutustuu pääosin netissä viettäviin nuoriin miehiin, joista osa käyttää huumeita, osa paljon alkoholia, osalla on mielenterveysongelmia, ja joista kukaan ei käy aktiivisesti töissä.

Mediassa päähenkilöitä kohtaan on esitetty paljon ymmärrystä ja syitä syrjäytymiselle on vieritetty yhteiskunnan niskaan. Toisaalta sosiaaliturvajärjestelmää on syytetty liian avokätiseksi ja nuoria miehiä on haluttu passittaa töihin. Missä määrin syrjäytyminen on yksilön valinta, missä määrin yhteiskunnan tuotosta? Miten saada ihmiset aktivoitua?

Kulttuuriykkösessä keskustelemassa ovat dokumenttisarjan ohjaaja Sami Kieksi, Tampereen yliopiston sosiaali- ja terveyspolitiikan professori Juho Saari sekä kirjailija ja kolumnisti Jari Ehrnrooth. Tuukka Pasanen juontaa.
 
Tässä on muuten dokkarisarja, jonka jokainen käyttäjä täällä tulisi nähdä.

Nuorten miesten syrjäytyminen kasvaa vuosi vuodelta ja aika kuluu pitkälti pelien, leffojen ja sarjojen parissa. Päihteet tulevat nopeasti mukaan kuvioihin koska pienessä kännissä on kiva pelata. Ei ole sellaista jännittämistä. Voi rentoutua. Näillä kavereilla homma vain on mennyt todella pitkälle. He ovat antaneet vuosia sitten periksi elämän suhteen.

Kuka haluaa pelata kämpässä joka on kuin kaatopaikka... huoh...
 
Tuli katsottua. Oli hyvä dokumenttisarja kyllä, iso suositus. Outoa empatiapuutetta parilla tyypillä ketjussa, mutta ehkä mielenterveysongelmat voi olla vaikeasti ymmärrettävä asia, kun se ei fyysisen vamman tavoin näy selkeästi vammana ulospäin, vaan saamattomuutena, laiskuutena ym ym.
 
Katselin sarjan äitini kanssa joskus keväällä. Paljon peliporukoissa aina pyörineenä, voin sanoa olleeni hieman pettynyt. Olisin odottanut vielä karmeampaa menoa juurikin pelaamisen saralla. Tässä oikeastaan se pelaaminen ei ollut tätä lihavaa sottapyttyä lukuunottamatta se ongelma, vaan enemmänkin pakokeino. Ehkä se oli sarjan tarkoituskin.

Seuraavaksi oma näkemys tyypeistä. Voi olla vähän asiavirheitä, koska katsomisesta on kuitenkin kuukausia ja ei vanhan miehen muisti ole ihan sitä mitä se muinoin oli:

Ensimmäinen kaveri vaikutti ihan perusfiksulta elämänkallulta, jolla oli kuitenkin sosiaaliset taidot, yritystä ja jonkinlaiset terveet haaveet ja tavoitteet pelissä. Tulee varmasti pärjäämään kunhan saa yhden/pari onnekasta kiksautusta elämänsä aikana, jotka työntävät junan raiteilleen.

Toinen kaveri oli oikeastaan vain laiska. Jotenkin vähän vitutti katsoa. Hänelläkin oli ihan vankan oloinen verkosto ja sosiaaliset taidot ihan reilassa. Pitäisi vähän mennä itseensä tuossa tilanteessa, löytää itsestään se ongelmakohta ja oikeasti haluta tilanteenmuutosta. Jos tyyppi olisi siivonnut ja käynyt suihkussa, niin ihmettelisimme mitä vittua hän tässä sarjassa oikein tekee?
Ehkä eniten tähän kaveriin pystyn itse samaistumaan, tosin minulla tuollainen passivoituminen on ollut vähän kausiluonteista.

Kolmas oli oikeastaan ensimmäinen pahoista mielenterveysongelmista kärsivän oloinen. Sympaattisin yksilö tässä sarjassa. Hänelle on hankala kuvitella "tavallista" elämää vaikka oikeastaan mitä tapahtuisi. Toivon syvästi, että pääsee kamasta eroon ja saa viettää tasapainoista elämää.

Neljäs kaveri oli vähän tällainen surkea tapaus. Äidin kuolema ja isän dokaaminen, oikea kotimainen klassikko. Hänelläkin hommat jokseenkin reilassa ja kunhan selviytyy nuoruusvuosistaan kunnialla (hoitaa koulun ja onnistuu välttämään vakavat ongelmat, kuten päihteet ja rikollisuuden), uskon hänen aikuistuttuaan ottavan ohjat omasta elämästään.

Viides kaveri oli toinen vakavista mt-ongelmista kärsivä. Hänestä huokui jonkinlainen elitismi ja oman persoonan arvokkuus. Potentiaalinen tulevaisuuden kouluampuja. Tulee ihan mieleen oma mielikuva vuosituhannen vaihteen stereotyyppisestä irkkaajasta. Oman lokeron löytäminen elämästä tulee varmasti olemaan hankalaa, enkä oikein usko siihen. Todennäköinen tulevaisuus jonkinsortin kylähulluna kenties?


Vaikka teksti saattoi vaikuttaa osaltani ylimieliseltä, sitä se ei kuitenkaan ole. Tiedostan heidän ongelmat ja kuinka vaikeaa se arkeen herääminen on. Itsekin olen ollut lähellä täyttä passivoitumista useaan otteeseen, vaikka onkin saanut elää helpon ja turvallisen lapsuuden. Löytyi rakastavat, tasapainoiset ja ymmärtäväiset vanhemmat. Oli aina paljon kavereita eikä minua ole ikinä kiusattu. Olisin mahdollisesti hyvin samankaltaisessa tilanteessa sarjan henkilöiden kanssa, mikäli näin ei olisi ollut ja olenkin sitä usein miettinyt ja kokenut olevani onnekas asian suhteen.
 
Katselin sarjan äitini kanssa joskus keväällä. Paljon peliporukoissa aina pyörineenä, voin sanoa olleeni hieman pettynyt. Olisin odottanut vielä karmeampaa menoa juurikin pelaamisen saralla. Tässä oikeastaan se pelaaminen ei ollut tätä lihavaa sottapyttyä lukuunottamatta se ongelma, vaan enemmänkin pakokeino. Ehkä se oli sarjan tarkoituskin.

Toinen kaveri oli oikeastaan vain laiska. Jotenkin vähän vitutti katsoa. Hänelläkin oli ihan vankan oloinen verkosto ja sosiaaliset taidot ihan reilassa. Pitäisi vähän mennä itseensä tuossa tilanteessa, löytää itsestään se ongelmakohta ja oikeasti haluta tilanteenmuutosta. Jos tyyppi olisi siivonnut ja käynyt suihkussa, niin ihmettelisimme mitä vittua hän tässä sarjassa oikein tekee?
Ehkä eniten tähän kaveriin pystyn itse samaistumaan, tosin minulla tuollainen passivoituminen on ollut vähän kausiluonteista.

Sarjan tyypit kaikkihan pelasi suht vanhoja pelejä. Käsittääkseni päihteetkään ei varsinaisesti ole ihmisille se ongelma, vaan pakokeino. Niinhän sarjassakin se yksi tyyppi sanoi, että päihteettömänä ahdisti ja masenti, stressi oli kovaa. Päihteet auttoi tähän. Pelaaminen toiminee varmasti samalla tavalla.

Toisesta tyypistä varmasti saa helposti laiskan vaikutelman. Minusta hänellä on suurella todennäköisyydellä jonkin sortin masennusta: millään ei oikein ollut mitään väliä. Tuo "pitäisi mennä itseensä ja löytää ongelmakohta" kun on se kliseinen helpommin sanottu kuin tehty, jos on mt-ongelmia.

Ja juurikin niin, että jos ennen kuvauksia ois kämppä siivottu, kaveri ois käyny suihkussa ja vaihtanu puhtaat siistit vaatteet päälle: eipä tuota ongelmaa ulkoapäin näkisi sitten millään.

Kaverihan oli siinä aktiivisessa työtoiminnassa (tmv) myös heti jäämässä siihen pestiin, missä ei tarvinnut liikkua minnekään. Eihän hän kotoakaan lähtenyt pois edes tupakalle. Samasta asiasta puhui se viides tyyppi, että kun ei jaksa edes ulos lähteä, kun masentaa. Kaverin ois käytännössä tarttenu kävellä ulos ulko-ovesta tupakalle alle 10m matka, mutta silti tuprutteli sisällä.

Toivottavasti elämä tuo näille kavereille vielä jotain parempaa.
 
Käsittääkseni päihteetkään ei varsinaisesti ole ihmisille se ongelma, vaan pakokeino.
Riippuu varmasti tapauksesta. Niin pelien kuin päihteidenkin kanssa.
Mikäli omaa terveen suhtautumiseen virikkeeseen, oli se sitten pelaaminen tai vaikka alkoholi, niin tuskin siitä ongelmaa syntyy. Terveellä suhtautumiselle tarkoitan pääosin viihdekäyttöä. Kovemmat huumeet sitten asia erikseen.
Jos tuotetta käyttää "pakokeinona", niin silloin ollaan mielestäni jo ongelman äärellä.
Tässäkin suhteessa on toki eroavaisuuksia. En väitä, että stressin lievittäminen pelaamalla olisi esimerkiksi pahaksi, kun taas alkoholin kanssa mennään tuolla jo mielestäni metsään.

Joillekkin kuitenkin tuo pakokeino kasvaa ongelmaksi. Tiedän tapauksia, kuten varmaan jokainen suomalainen, jossa alkoholi vie elämän raiteiltaan. Tiedän myös tapauksia, joissa saman tekee videopelit.
On olemassa ihmisiä, jotka elävät pelille. Syövät, nukkuvat, peseytyvät ja hoitavan oikeastaan kaiken sen pelin ehdoilla. Monet MMORPG:t ja niissä "menestyminen" edellyttää tällaista elämäntapaa, ja varmaankin jokaisessa tällaisessa pelissä se oma pieni rinki löytyykin.

Tuo "pitäisi mennä itseensä ja löytää ongelmakohta" kun on se kliseinen helpommin sanottu kuin tehty, jos on mt-ongelmia.
En väittänytkään, että se olisi helppoa. Väitän, että tuossa tilanteessa se varmaankin auttaisi. Olisin voinut vastauksen loppukaneettina lisätä, että tarkoitus ei ole solvata henkilöitä.
Kyse voi toki olla myös masennuksesta. Kuten sanoin, itselläni on ollu ajoittain hieman samanlaista touhua. Mikään ei oikein kiinnosta, eikä mitään saa aikaan. Olen aina mieltänyt itseni vain laiskaksi.

Ja juurikin niin, että jos ennen kuvauksia ois kämppä siivottu, kaveri ois käyny suihkussa ja vaihtanu puhtaat siistit vaatteet päälle: eipä tuota ongelmaa ulkoapäin näkisi sitten millään.
Kuinkakohan moni ihminen tekee juuri tuon? Eli jaksamisen rajoissa käy juuri suihkussa ja siivoaa kun joku on tulossa käymään. Hänestä kukaan ei ajattele mitään vakavaa, vaikka todennäköisesti on vielä onnettomampi kuin tämä ohjelman sälli, joka ainakin on jossain määrin hyväksynyt tilanteen.
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Riippuu varmasti tapauksesta. Niin pelien kuin päihteidenkin kanssa.
Mikäli omaa terveen suhtautumiseen virikkeeseen, oli se sitten pelaaminen tai vaikka alkoholi, niin tuskin siitä ongelmaa syntyy. Terveellä suhtautumiselle tarkoitan pääosin viihdekäyttöä. Kovemmat huumeet sitten asia erikseen.
Jos tuotetta käyttää "pakokeinona", niin silloin ollaan mielestäni jo ongelman äärellä.
Tässäkin suhteessa on toki eroavaisuuksia. En väitä, että stressin lievittäminen pelaamalla olisi esimerkiksi pahaksi, kun taas alkoholin kanssa mennään tuolla jo mielestäni metsään.

Sehän se, että jos vetää päihteitä/pelaa siksi, että pääsisi pois ahdistavasta todellisuudesta: onko ongelma peli vai todellisuus? Nää dokkarinkin tyypithän grindas sitä samaa vanhaa, tuttua ja turvallista peliä. Asiaahan voi pohtia siltä kantilta, että jos se päihde/peli viedään pois, paraneeko elämänlaatu? Käsittääkseni yleensä hetkeksi, mutta sitten iskee vastaan se todellisuus: mitä tehdä sillä ajalla, joka meni ennen päihteisiin/peliin.

En väittänytkään, että se olisi helppoa. Väitän, että tuossa tilanteessa se varmaankin auttaisi. Olisin voinut vastauksen loppukaneettina lisätä, että tarkoitus ei ole solvata henkilöitä.
Kyse voi toki olla myös masennuksesta. Kuten sanoin, itselläni on ollu ajoittain hieman samanlaista touhua. Mikään ei oikein kiinnosta, eikä mitään saa aikaan. Olen aina mieltänyt itseni vain laiskaksi.

Käytännössähän toi vaan vaatii sen ulkopuolisen henkilön apua. Terapeutti ym. Joku joka vähän tönii ja kannustaa eteenpäin. Mutta sehän se on, kun monesti ongelmiin ajaudutaan, kun tollasia henkilöitä ei ole. Sosiaalihuolto vaan tarttis lisää resursseja, jotta yhteiskunta pystys enemmän tekemään ennakkoon.

Laiskuus on sinänsä mielenkiintoinen termi. Mitä se tarkoittaa? Tässä eräs artikkeli aiheesta: Laiskuutta ei ole – on vain erilaisia hidasteita - "Laiskuutta ei ole – on vain erilaisia hidasteita"
 
Näin adhd perheessä elävänä täytyy sanoa, että laiskuus on monessa tapauksessa aivan väärä termi. Itse kuulin 30v elämästäni miten olin laiska, vaikka itellä oli olo etten ole laiska. Koska kun jotain aloitin, tein sen nopeammin loppuun kuin muut ihmiset. En vain kyennyt aloittamaan. Adhd ei myöskään ”näe” sitä sotkua ympärillä samalla tavalla kuin muut, eikä se haittaa itseä.
Vasta lääkityksen myötä pääsin siitä aloittamisen vaikeudesta yli.

Ja juuri tuo, miten kaikkialta istutettiin omiin ajatuksiin se miten laiska ja saamaton olen, teki itsetunnolle hallaa paljonkin.
 
Tuollainen haukkuminen ja arvostelu on kyllä helvetin ikävää. Sitä ikävästi tekee omillekin lapsille välillä, kun on mukamas kiire, stressiä yms. Pitäs vaan jaksaa keskustella asioista. Kysellä mielipiteitä ja tunteita. Ja avautua näistä myös lähipiirille. Sopia asioista, kun aina kun ihmisiä on saman katon alla useampi, on asioista eri mielipiteet. Ei pitäs luottaa siihen, et kaikki näkee asiat samalla tapaa.
 
Toinen kaveri oli oikeastaan vain laiska. Jotenkin vähän vitutti katsoa.

Tuota, tuota...

Näillä jokaisella kaverilla on yhteistä se että kärsitään mielenterveysongelmista. Nyt sitten pelaaminen, päihteet, rytmin puute, oma hygienia, fyysinen / henkinen terveys, sosiaaliset suhteet, talous... jne. ovat näitä mistä oikeastaan lähes jokainen ahdistunut, masentunut, itsetuhoinen, jne. kärsii.

Luin tuon kirjoituksesi ja valitettavasti saan sen käsityksen että et ihan näe sen ulkokuoren sisään. On selvää että Suomessa hyysätään kaiken maailman päihdeongelmaisia, mutta kyllä noista jokaisesta kaverista huomasi että ollaan pitkään oltu omissa maailmoissa. Tavallaan syrjäydytty. Toiseksi jos heidät on ohjelmaan valittu niin siihen täytyy olla myös ihan aitoja syitä.

Ohjelmassa ei näy terapiakäyntejä tai niitä hetkiä kun aletaan ihan kunnolla ottamaan aineita. Ei myöskään niitä jaksoja kun ollaan kuukausi kotona näkemättä ketään. Mietin lähinnä sitä kun Suomea hehkutetaan aina niin hienona paikkana elää ja olla, maailman parhaana maana, niin kuinkakohan paljon meillä on todellisuudessa lähes vastaavia henkilöitä lukujen ja tilastojen takana...

Suomi on sairas maa ja ollut sitä mielestäni aina.
 
Ohjelmassa ei näy terapiakäyntejä tai niitä hetkiä kun aletaan ihan kunnolla ottamaan aineita. Ei myöskään niitä jaksoja kun ollaan kuukausi kotona näkemättä ketään. Mietin lähinnä sitä kun Suomea hehkutetaan aina niin hienona paikkana elää ja olla, maailman parhaana maana, niin kuinkakohan paljon meillä on todellisuudessa lähes vastaavia henkilöitä lukujen ja tilastojen takana...
Ei näykään, joten niiden perusteella on täysin mahdoton tehdä mitään tulkintoja. Tulkinta tehdään nähdystä materiaalista.

Ja tiedän sen, että en näe ulkokuoren sisään. Eihän meistä kukaan näe? 20 minuutin viihdepläjäyksen perusteella on hyvin hankala lähteä profiloimaan ongelmaa.
En todellakaan väitä siis omaa näkemystäni oikeaksi ja sinun näkemystäsi vääräksi, mun mielestä on vain aika kornia väittää, että toinen ei näe "ulkokuoren sisään", kun otanta on mitä on, eli 20 minuutin mittainen tv-ohjelma. Voi myös olla, että en muista niitä selviä merkkejä, joiden perusteella mun tekstini vaikuttaa tyhmältä, tai en ole niitä edes huomannut.
Muistan vain, että yhteys löytyisen epäsiistin kaverin ja oman ajoittaisen käytöksen välille. Ehkä sen takia vähän vituttikin katsoa. Siitä minä omat tulkintani vedin ja tiedän että ollaan kaikki erilaisia ja kaikki käsittelee asioita erilailla.
En itse ainakaan ajatellut tyyppiä kuin lievästi masentuneeksi ja siihen päälle laiskaksi.

Oli selvästi virhe tehdä tulkintoja noin kapean otannan kanssa. Ei ollut tarkoitus loukata ketään, varsinkaan sarjan henkilöitä tai ketään, kuka kärsii samanlaisista ongelmista.
 
Ohjelmassa ei näy terapiakäyntejä tai niitä hetkiä kun aletaan ihan kunnolla ottamaan aineita. Ei myöskään niitä jaksoja kun ollaan kuukausi kotona näkemättä ketään. Mietin lähinnä sitä kun Suomea hehkutetaan aina niin hienona paikkana elää ja olla, maailman parhaana maana, niin kuinkakohan paljon meillä on todellisuudessa lähes vastaavia henkilöitä lukujen ja tilastojen takana...

Suomi on sairas maa ja ollut sitä mielestäni aina.

Tämä tosiaan kannattaa huomata, että ohjelmassa kuvattiin pitkälti niitä kohtia, joissa jotain tapahtui, esim. toisen jakson kaveri meni koko viikonlopuksi äidilleen. 20 minuuttiin ei tosiaan hirveästi mahdu tavaraa, mutta sanallisesti kävi selväksi että kaveri ei juuri muuta tee kuin istuu kotona koneen äärellä, syö ja nukkuu. Se sänky oli tosiaan aivan hirvittävä ilmestys, "vastahan ne on vaihdettu".

Suomi voi olla sairas maa, mutta mites muualla? Kantsii Yle Areenasta katsoa esim. norjalainen Sairastunut mieli. Kyllä niitä mt-ongelmia on muuallakin. Tuossa dokkarissa eräs nuori sanoo, että Etelä-Amerikassa mt-ongelmia ei oteta edes todesta, jos ne eivät näy ulospäin. Oletan että tämä tarkoitti tätä korostunutta käytöstä, mitä monesti (etenkin vanhemmissa) elokuvissa ja tv-sarjoissa näkee. Tämä tietysti oli vain tämän yhden henkilön sanomana.
 
Siis pointti oli siinä kun Suomea aina hehkutetaan maailman onnellisemmaksi / parhaimmaksi maaksi. Olisi kiinnostava nähdä sellainen dokkarisarja, jossa mennään kunnolla tämän maan ongelmiin. Jo meidän työttömyysluvut ovat sitä luokkaa että hirvittää.

No juu, tunteita herättävä sarja tuo Logged In tosiaan on. Olisi kiinnostava tietää mitä on tapahtunut sarjan jälkeen kun on päässyt näkemään itseään tv:stä. Herää varmaan mietteitä että nyt on tapahduttava edes jokin pieni muutos.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 389
Viestejä
4 489 658
Jäsenet
74 150
Uusin jäsen
JM11

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom