- Liittynyt
- 02.11.2016
- Viestejä
- 3 235
En tiedä sitten onko tämä tulkinta em. tutkimuksesta kovinkin väärä (korostukset minun):
suomenlehdisto.fi
Nuorista 51 prosenttia pitää tärkeänä puhua vähemmistöjen ja muiden marginalisoitujen ihmisten puolesta, mutta yli 30 vuotta alalla olleista samaa mieltä on vain 29 prosenttia.
Sukupolven lisäksi myös sukupuoli vaikuttaa aiempaa enemmän toimittajien ammattikäsityksiin ja tavoitteisiin. Naisilla korostuvat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet ja miehillä perinteinen etäisyyttä pitävän vallan vahtikoiran rooli.
Naisille miehiä tärkeämpiä ovat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet: rauhan ja suvaitsevaisuuden edistäminen, ratkaisujen osoittaminen ongelmiin, yleisön tunteiden koskettaminen tarinoilla, vinkkien tarjoaminen arkeen sekä puhuminen yhteiskunnallisen muutoksen ja vähemmistöjen puolesta.
Miehet uskovat naisia enemmän objektiivisen journalismin mahdollisuuteen ja totuuden vaistonvaraiseen saavuttamiseen. He myös kokevat yleisemmin, että journalismissa pitää antaa faktojen puhua puolestaan.
Toimittajien kasvava vaikuttamishalu on sukua seitsemänkymmentäluvun yhteiskunnallisen vaikuttamisen trendille, mutta keskeinen ero löytyy suhtautumisessa puolueisiin: Nuori toimittajapolvi haluaa toimia asiat edellä ja pitää selkeää etäisyyttä puoluepolitiikkaan, kun taas seitsemänkymmentäluvun yhteiskunnallinen vaikuttaminen kanavoitiin puolueiden kautta.
WJS-tutkimuksessa selvitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa, miten toimittajat asemoivat poliittisen kantansa oikeisto-vasemmisto-akselilla asteikolla 0–10. Kyselyyn vastanneista toimittajista 60 prosenttia sijoitti itsensä keskustasta vasemmalle.
Vasemmalle kallellaan oleminen oli yleisempää rivitoimittajien keskuudessa, kun taas toimitusten ylimmän johdon edustajat asemoivat itsensä todennäköisemmin poliittiseen oikeistoon tai keskustaan.
Tuossa näkyy tavallaan vähän ajan kuvaa - nykyään ei haluta sitoutua puolueisiin, vaan ennemmin olla yksittäisiä poliittisia vaikuttajia ilman puoluepolitiikan asettamia raameja, jolloin osa tulkitsee asian siten että kun ei ole puoluepolitiikkaa niin sen on oltava obejktiivista, mikä taas ei vastaa ihan todellisuutta. Se, että nuorempi toimittajasukupolvi aika suoraan ilmaisee haluavansa edistää itselleen tärkeitä tavoitteita journalisminsa kautta objektiivisen journalismin sijasta kyllä luo tilanteen missä jokaisen tarinan saa lukea aika kriittisesti jos ei halua tulla kovin pahasti kusetetuksi.
Tutkimus: Uusi toimittajasukupolvi haluaa neutraalin sivustakatsomisen sijaan ajaa yhteiskunnallista muutosta – Suomen lehdistö
Nuorten toimittajien objektiivisuuskäsitys on muuttumassa aiempaa joustavammaksi. Siinä missä keski-ikäisen toimittajapolven mielestä objektiivisuus syntyy ulkopuolisuudesta ja asioiden riippumattomasta, neutraalista ja kriittisestä raportoinnista, korostuu nuorilla halu valistaa ja ajaa...
Nuorista 51 prosenttia pitää tärkeänä puhua vähemmistöjen ja muiden marginalisoitujen ihmisten puolesta, mutta yli 30 vuotta alalla olleista samaa mieltä on vain 29 prosenttia.
Sukupolven lisäksi myös sukupuoli vaikuttaa aiempaa enemmän toimittajien ammattikäsityksiin ja tavoitteisiin. Naisilla korostuvat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet ja miehillä perinteinen etäisyyttä pitävän vallan vahtikoiran rooli.
Naisille miehiä tärkeämpiä ovat yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen liittyvät tavoitteet: rauhan ja suvaitsevaisuuden edistäminen, ratkaisujen osoittaminen ongelmiin, yleisön tunteiden koskettaminen tarinoilla, vinkkien tarjoaminen arkeen sekä puhuminen yhteiskunnallisen muutoksen ja vähemmistöjen puolesta.
Miehet uskovat naisia enemmän objektiivisen journalismin mahdollisuuteen ja totuuden vaistonvaraiseen saavuttamiseen. He myös kokevat yleisemmin, että journalismissa pitää antaa faktojen puhua puolestaan.
Toimittajien kasvava vaikuttamishalu on sukua seitsemänkymmentäluvun yhteiskunnallisen vaikuttamisen trendille, mutta keskeinen ero löytyy suhtautumisessa puolueisiin: Nuori toimittajapolvi haluaa toimia asiat edellä ja pitää selkeää etäisyyttä puoluepolitiikkaan, kun taas seitsemänkymmentäluvun yhteiskunnallinen vaikuttaminen kanavoitiin puolueiden kautta.
WJS-tutkimuksessa selvitettiin Suomessa ensimmäistä kertaa, miten toimittajat asemoivat poliittisen kantansa oikeisto-vasemmisto-akselilla asteikolla 0–10. Kyselyyn vastanneista toimittajista 60 prosenttia sijoitti itsensä keskustasta vasemmalle.
Vasemmalle kallellaan oleminen oli yleisempää rivitoimittajien keskuudessa, kun taas toimitusten ylimmän johdon edustajat asemoivat itsensä todennäköisemmin poliittiseen oikeistoon tai keskustaan.
Tuossa näkyy tavallaan vähän ajan kuvaa - nykyään ei haluta sitoutua puolueisiin, vaan ennemmin olla yksittäisiä poliittisia vaikuttajia ilman puoluepolitiikan asettamia raameja, jolloin osa tulkitsee asian siten että kun ei ole puoluepolitiikkaa niin sen on oltava obejktiivista, mikä taas ei vastaa ihan todellisuutta. Se, että nuorempi toimittajasukupolvi aika suoraan ilmaisee haluavansa edistää itselleen tärkeitä tavoitteita journalisminsa kautta objektiivisen journalismin sijasta kyllä luo tilanteen missä jokaisen tarinan saa lukea aika kriittisesti jos ei halua tulla kovin pahasti kusetetuksi.