Vitamiini arvot ja valmisteet.

[sahtimonni]

Nykykäsityksen mukaan D-vitamiinisupplementaatiota tarvitsevat vain ne, joilla D-vitamiinitasot ovat alle normaalin tai joilla on erityinen riski siihen.

Ongelma onkin siinä, että ainakin oman käsitykseni mukaan seerumin d-vitamiiniarvot jäävät usein varsin mataliksi, vaikka söisi suositusten mukaisen määrän purkista. On erikoista pitää suosituksia niin matalalla, jos ne eivät riitä yleisesti nostamaan verestä mitattuja tasoja.

Itse olen syönyt vuosikaudet vaihtelevasti 50-100mcg D-vitskua. Välillä tulee välipäiviäkin. Vaikea sanoa hyödyistä, mutta eipä ole ollut haittojakaan. Muista lisäravinteista ainakin magnesium on itselle ehdoton, sillä saan sydämen lisälyöntejä ilman sitä. K2 vitamiini on auttanut selvästi huonoon ääreisverenkiertoon ja näpit eivät ole enää jäässä. Sinkkiä ja omega 3 tulee myös popsittua silloin tällöin.

 

[Erkki_erikeepperi]

Ongelma onkin siinä, että ainakin oman käsitykseni mukaan seerumin d-vitamiiniarvot jäävät usein varsin mataliksi, vaikka söisi suositusten mukaisen määrän purkista. On erikoista pitää suosituksia niin matalalla, jos ne eivät riitä yleisesti nostamaan verestä mitattuja tasoja.

Kansasta varmaan puolet tai enemmän kärsii matalahkoista seerumitasoista, elleivät ota vitskua purkista...

Siinä mielessä on vähän "ihanko totta" -sarjan logiikkaa sanoa, että D-vitamiinia tarvitsee erityisesti ne, joilla on siitä puutetta. No shit. Sen vitskun puute on aika yleinen juttu näillä leveysasteilla.

Etenkin jos puutteeksi lasketaan joku järkevä taso kuten alle 80 nmol/L.

Ihan Huslabsin sivuillakin sanotaan, että pelkästään luuston kannalta suositeltavaa on yli 75 nmol/L.

Finterveys 2017 -tutkimus tietää kertoa, että suomalaisilla mediaanitasot on miehillä 63,7 nmol/L ja naisilla 69,1 nmol/L. Toisin sanoen keskivertosuomalaisella tasot on MELKEIN riittävät siihen ettei ole pahaa puutetta. Puolet suomalaisista jää siitä alle. Näin ainakin siis 2017.

Vielä vuonna 2000 tilanne oli huomattavasti huonompi. Tasot oli jossain neljissäkymmenissä. Suomalaiset on selkeästi käyneet vetämään suosituksia isompia määriä D-vitamiinia ihan ominpäin byrokraattien mielipiteestä välittämättä. Lällällää. Voisivat kyllä vetää vieläkin selvästi enemmän. Optimia lähestyvä taso on mun käsitykseni mukaan suurin piirtein tuplat tuosta mediaanista. 120 nmol/L esimerkiksi.

 

[Jumputin]

Suomessa D-vitamiinin seerumin yli 50 nmol/l pitoisuutta pidetään terveyden kannalta riittävänä, mutta esim. ostoeporoosia sairastaville vanhuksille yli 75nmol/l on tavoite.

Hankalinta on antaa kaikille sopivaa suositusta tableteissa, koska yksilötasolla vaihtelu on niin suurta ja siihen vaikuttaa ainakin lähtötasot, ikä, ylipaino, ihonväri, dieetit ym.

Ainut tapa varmistua tasoista on labra.

 

[ElReino]

Eihän tutkimusten tekemisessä ongelmana suinkaan ole valmisteiden hinta vaan sen projektin hinta muuten... Kertoo hyvin miten perillä olet asioista.

Suomessa ja muissa maissa tehdään jatkuvasti tutkimusta kansanterveydellisesti merkittävistä sairauksista, kuten verenpainetaudista, koronaaritaudista, diabeteksesta jne. D-vitamiinitutkimukset eivät eroa niistä kustannusten suhteen käytettävien lääkkeidenkään osalta, toisin kuin esim. uusien syöpälääkkeiden, biologisten reuma- ja immunologisten sairauksien lääkkeiden ja uusien lihavuuslääkkeiden kanssa on asia. Jälkimmäisissä on usein mukana lääketehtaat omilla intresseillään esim. tarjoamalla lääkkeitä. Se taas herättelee salaliittoihin uskovia kantojensa alta. D-vitamiinin on asetettu niin paljon odotuksia, että sen tutkimuksen rahoitus ei ole ollut sen enempää ongelmallista kuin muidenkaan.

 

[ElReino]

Kansasta varmaan puolet tai enemmän kärsii matalahkoista seerumitasoista, elleivät ota vitskua purkista...

Siinä mielessä on vähän "ihanko totta" -sarjan logiikkaa sanoa, että D-vitamiinia tarvitsee erityisesti ne, joilla on siitä puutetta. No shit. Sen vitskun puute on aika yleinen juttu näillä leveysasteilla.

Etenkin jos puutteeksi lasketaan joku järkevä taso kuten alle 80 nmol/L.

Ihan Huslabsin sivuillakin sanotaan, että pelkästään luuston kannalta suositeltavaa on yli 75 nmol/L.

Finterveys 2017 -tutkimus tietää kertoa, että suomalaisilla mediaanitasot on miehillä 63,7 nmol/L ja naisilla 69,1 nmol/L. Toisin sanoen keskivertosuomalaisella tasot on MELKEIN riittävät siihen ettei ole pahaa puutetta. Puolet suomalaisista jää siitä alle. Näin ainakin siis 2017.

Vielä vuonna 2000 tilanne oli huomattavasti huonompi. Tasot oli jossain neljissäkymmenissä. Suomalaiset on selkeästi käyneet vetämään suosituksia isompia määriä D-vitamiinia ihan ominpäin byrokraattien mielipiteestä välittämättä. Lällällää. Voisivat kyllä vetää vieläkin selvästi enemmän. Optimia lähestyvä taso on mun käsitykseni mukaan suurin piirtein tuplat tuosta mediaanista. 120 nmol/L esimerkiksi.

Aiemmin linkkaamassani suomalaisessa diabetestutkimuksessa placeboryhmän seerumin 25-hydroksivitamiini D3 pitoisuus oli 72,6 nmol/l, 1600 IU/vrk annoksella 99,3 nmol/l ja 3200 IU/vrk annoksella 120,9 nmol/l. Kyse oli terveistä, yli 60 -vuotiaista miehistä ja yli 65 -vuotiaista naisista. Tällä annoksella ei ollut estovaikutusta 2-tyypin diabeteksen ilmaantumiseen.

The effect of vitamin D3 supplementation on the incidence of type 2 diabetes in healthy older adults not at high risk for diabetes (FIND): a randomised controlled trial - PubMed

ClinicalTrials.gov NCT01463813.

pubmed.ncbi.nlm.nih.gov

 

[Erkki_erikeepperi]

Aiemmin linkkaamassani suomalaisessa diabetestutkimuksessa placeboryhmän seerumin 25-hydroksivitamiini D3 pitoisuus oli 72,6 nmol/l, 1600 IU/vrk annoksella 99,3 nmol/l ja 3200 IU/vrk annoksella 120,9 nmol/l. Kyse oli terveistä, yli 60 -vuotiaista miehistä ja yli 65 -vuotiaista naisista. Tällä annoksella ei ollut estovaikutusta 2-tyypin diabeteksen ilmaantumiseen.

The effect of vitamin D3 supplementation on the incidence of type 2 diabetes in healthy older adults not at high risk for diabetes (FIND): a randomised controlled trial - PubMed

ClinicalTrials.gov NCT01463813.

pubmed.ncbi.nlm.nih.gov

Tuosta ei äkkiseltään selviä, että onko osallistujien omatoimista vapaa-ajan vitamiinin syöntiä kontrolloitu ja otettu mitenkään huomioon.

Yleensä noin pienet annokset eivät mielestäni nosta seerumitasoja noin paljon. Joten on luultavaa, että sen lisäksi on siis vitskua syöty myös ominpäin.

Tämä on sitä paitsi eettisesti ymmärrettävää. Ei mulla ainakaan olisi pokkaa tehdä sokkotutkimusta, jossa ihmisiltä kielletään D-vitamiinin nauttiminen, ja jolloin osa jäisi kokonaan ilman.

 

[sahtimonni]

En nyt ehdi lukea tuota tutkimusta, mutta onko auringon vaikutusta huomioitu? Tuloksiin varmaan vaikuttaa paljon vuodenaika ja maantieteellinen sijainti.

 

[ElReino]

En nyt ehdi lukea tuota tutkimusta, mutta onko auringon vaikutusta huomioitu? Tuloksiin varmaan vaikuttaa paljon vuodenaika ja maantieteellinen sijainti.

Keskimääräinen seuranta-aika oli 4,2 vuotta. Tutkimuspopulastion koko vaikuttaa, miten sekoittavat tekijät tasoittuvat. Tilannen on sama kaikissa ryhmissä, ja sillä pyritään siihen, että intervention mahdollinen vaikutus tulee esille arviointia varten. Tai ei tule, kuten tässä tapauksessa.

 

[Erkki_erikeepperi]

Se nyt on selvää, että jos placebo-ryhmänkin kalsidiolipitoisuus on jo kohtalaisen siedettävä 72,6 nmol/L, eli ihan selvästi on D-vitamiinia nautittu ominpäin, tuskin on suurta vaikutusta havaittavissa lisälisillä, olipa tutkimuksen aihepiiri sitten melkein mikä sairaus hyvänsä.

Ja sehän näissä on ongelma, että on hankalaa junailla sellainen verrokkiryhmä, jolla veriarvot olisi oikeasti matalat. Tottakai ne voitaisiin valita käsin väestöstä, mutta eihän se sitten kelpaa kun nääs korrelaatiot, you know. Ja eettisesti olisi mahdoton kuvio joka tapauksessa.

Mulla on sellainen tuntuma, että esimerkiksi itselläni toi veriarvo on ollut joskus nuoruudessa hyvin matala, hyvä jos on edes 30 ollut.. Kalaa en syönyt, en maitoa juonut ja auringossa oleskelu oli aika pientä. Eikä mitään lisiä otettu paitsi monivitamiini joskus. Siinä oli kokonaista 5 mcg D-vitamiinia. Oikeasti olisi saanut olla 50 mcg.