Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

[TSIGA]

Silence
Tämmöinen peli tuli joku aika sitten saatua lahjoituksena, näyttäisi Steamissä olevan 29.99€:lla. Tänään sitten asentelin ja striimasin chapter 1:sen läpi, jossa meni n. 1 tunti. Mielenkiintoisen oloinen, ihan hyvät grafiikat ja mukanaan vievä tarina. Toki pelissä olevat puzzlet ovat sitä tasoa, että 5-vuotiaskin ne selvittää. Kaiken kaikkiaan mukava peli, en tosin sanoisi ihan 30 euron arvoiseksi.

 

[perato]

Deus Ex: Human Revolution
Päätin sit ottaa uusintana näin ennen Mankind Dividedin pelaamista. On tämä kyl edelleen todella hyvä peli. Tunnelmaltaan ihan omanlainen, ei oo vaan yritetty tehä uutta Deus Exiä vaan on vedetty vähän omanlaiseksi, mutta silti hyvin tunnistettavaksi. Juoneltaan mielenkiintoinen, sopivasti tarina liikkuu eri tasoilla, välillä vähän jännittävämpää ja mysteerimpää, välillä vähän tavanomaisempaa ja pienempää piiriä. Hahmoa vähän kuin uitetaan mysteerissä pikkuhiljaa, eikä suoraan heitetä syvään päähän. Tykkään muutenki tästä asetelmasta, että toisaalta Sarif Industries tarjoaa rahaa ja tietoa, mutta toisaalta se on pikkutekijä suuressa mittakaavassa. Eli ei tuu mitään ihan ryysyistä rikkauksiin tarinaa, mutta toisaalta ei oo mikää ultimate pahuus vs. ultimate hyvyys. Mukavasti pelissä on paljon vaihtoehtoisia reittejä ja tapoja suorittaa asioita, niin periaatteessa jokainen pelikerta voi poiketa edellisestä.

Ehkä ainoa naputtamisen aihe tulee tuosta kenttäsuunnittelusta, joka on välillä todella outoa. Näkyy selvästi, ettei teknologia tai aika oo riittänyt ku kerrostalon rapussa on tasan yks asunto, ja muuten rappu on vaan rappua monta kerrosta. Muutenki kadut päättyy vähän randomisti ja kentät turhan sokkeloisia välillä. Kuitenki tutkittavaa riittää monin paikoin todella paljonki, että ei sinällää haittaa, ettei tää oo mikää valtava open world.

Loppuhan tässä vähän lässähtää irallisen lisärin kanssa, mikä lienee yks tyhmimmistä DLC-ratkaisuista koskaan. Tarinan keskeltä puuttuu pätkä, joka on kokonaan erillinen "stand-alone" DLC, jonka kesto on joku 2-3h. Directors cutissahan tämä korjattiin, mutta en oo jaksanut sitä versiota ostaa, kun siitä sit kuulunut että on bugisempi kuin peruspeli(jossa ei bugeja juuri ole).

 

[Kerosiini]

Loppuhan tässä vähän lässähtää irallisen lisärin kanssa, mikä lienee yks tyhmimmistä DLC-ratkaisuista koskaan. Tarinan keskeltä puuttuu pätkä, joka on kokonaan erillinen "stand-alone" DLC, jonka kesto on joku 2-3h. Directors cutissahan tämä korjattiin, mutta en oo jaksanut sitä versiota ostaa, kun siitä sit kuulunut että on bugisempi kuin peruspeli(jossa ei bugeja juuri ole).

Ei tuo delsun lisääminen peruspeliin Director's Cutissa oikein toimi vaikka niin voisi luulla, minusta se tuntuu niin erilliseltä ja erilaiselta että se rikkoo pääjuonen kulun ja tuntuu täysin tarpeettomalta pelin pidennykseltä. Harmittaa kun menin aikoinaan poistattamaan alkuperäisen Human Revolutionin steamista kun kuvittelin etten tee sillä mitään ostettuani tuon DC:n, mieluummin minä sitä pelaisin vaikka DC:ssä on muita ihan hyviä parannuksia.

 

[Refloni]

^ Kuten susipaskojen pomotaisteluiden korjaaminen mukiinmeneviksi.

 

[arcane]

Steamworld Dig 2 (PC)

Edellistä osaa en ole pelannut. Tämän poimin 11 eurolla, kun törmäsin pari kertaa videoihin ja näytti niin hyvältä.

...ja varsin erinomaisesti pelaa myös. Kaivelu on sopivan erilaista ihan perus tasohyppelyyn ja Metroidimainen lisäosien sekä keräiltävien ripottelu on onnistunut. Kotikaupungissa ramppaaminen ja tavaroiden päivittäminen kaivetuista timanteista saaduilla rahoilla ei ole mitään suurta herkkua, mutta on nopeatempoista eikä kuitenkaan saa tuntemaan grindaamiselta. Nyt kuitenkin peli pakottaa käymään kotimannuilla sekä myymässä kerätyt helyt, täydentämässä terveyden että täydentämässä kaivuuvalon polttoaineen. Ei ihan käy järkeen, miksi tarvitsee näin monta syytä, tai miksi oikeastaan ylipäätään mitään syytä.

Kaikeksi onneksi tuo on todella pieni nurina. Seikkailu näyttää erinomaiselta, tasohyppely sopivan napakkaa ja kaikkiaan miellyttävä pelata. 3,5h meni jo hujauksessa, mutta ainakin keräilyesineiden perusteella seikkailua on vielä reilusti jäljellä.

 

[Nathorr]

Doom (vuoden 2016 versio, PC)

Aivan perkeleen tiukka paketti. Doom on sitä itseään, eli tapetaan coolilla (ja tutulla) asearsenaalilla vittuna demoneita ja samalla edetään kevyehkössä juonessa. Visuaalisesti omaan silmään miellyttävä, hyvin optimoitu, pelattavuus viilattu huippuunsa, vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Pelissä tunnet olevasi niskan päällä, mutta suin päin keskelle demoneita syöksyvällä loppuu helat nopeasti kesken.

Mielestäni Doom on hyvä juuri sen takia, että se yrittää tehdä vain ja ainoastaan sen, jossa se on parhaimmillaan. Se on nopeatempoinen vanhan liiton räiskintäpeli, jota on virkistetty pienillä nykyaikaisilla ideoilla. Peli ei sinänsä tuo FPS-genreen mitään uutta, mutta tekee sen ehkä paremmin kuin kukaan muu. Peli toimikoon muistutuksena heille, ketkä ovat jo unohtaneet, että mikä peli aikanaan mullisti FPS-pelit. 20 vuotta myöhemmin kruunu on jälleen ansaitusti vanhalla herralla.

Musamaailma iski todella lujaa, etenkin helvettiin sijoittuvissa chaptereissa. Kiitos myös siitä, että peliä ei turhaa venytetty liikaa. Keräilijät löytävät omat fibansa tästäkin pelistä, mutta keskiverto pulliaiselle riittää 10 tunnin demoniräiskintä ennen seuraavaa peliä.

5/5

 

[Deleted member 3664]

Dishonored 2

Aluksi sen verran kommenttia että pelin läpäiseminen alkoi jo viime vuonna ja nyt siis pääsin maaliin samalla läpipeluulla eli en ole aloitellut uusiksi tässä välissä. Mulla meni ihan oikeasti yli 13kk että jaksoin vetää tämän läpi mistä kohta vähän lisää:

Plussia
- Graafinen tyyli sopii tähän peliin (ja on muutenkin Dishonored 1:stä jatkoa)
- Hiippailu/taistelevampi tyyli eivät sodi toisiaan vastaan eli toinen ei tuo toista enemmän etua ja tyyliä voi vaihtaa edetessään jos niin haluaa (esim. Deus Ex: Human Revolutionissa ja Mankind Dividedissä stealth tyylillä saa enemmän kokemuspisteitä läpipeluun aikana)
- Hyvät äänet (erityisesti ambient äänet ja vihujen taustahöpötys mikä kuuluu juuri sopivalla etäisyydellä niin ettei voi olla ihan satavarma missä ne ovat muualla kuin "jossain lähellä") ja ääninäyttely
- Taistelu ja väkivaltainen tappaminen on erittäin monipuolista ja todella hauskaa ja vastaavasti hiippailu on myös tehokasta ja tarjoaa monia eri reittejä ja tapoja päästä paikkoihin sisään ja suorittaa tehtäviä
- Tehtävät ovat ihan hauskoja ja tarjoavat vakionakin aina vähintään pari eri lähestymistapaa joista voi sitten halutessaan vaikka skipata toisen kokonaan tai muuttaa mieltään viime hetkellä.

Plusmiinus
- Pelin alueet ovat vähän tylsiä. Tämä ei edes yritä olla mikään avoimen maailman peli mutta liian monessa kentässä toistetaan kaavaa "raunio-avoimet kujat-joku talo missä on reittejä"

Miinus
- Tekninen toteutus. Tässä tullaan nyt siihen miksi mun läpipeluu on kestänyt yli vuoden. Ollakseen graafisesti ei-kovin raskas tässä on käsittämättömän paljon ihmeellisiä paikkoja joissa täysin randomilla tippuu fps ilman mitään logiikkaa. Pelin liikkumisessa on myös niin selvästi havaittava input lagi että tuntuu sillä kuin pelaisi konsoliohjaimella eikä fps peliä hiirellä+näppiksellä. Lisäksi mulla oli tosi rumia bugeja. Näistä kaikkein pahin oli jossain vaiheessa näyttismuistin jatkuva kerääntyminen kunnes se meni yli äyräiden ja peli kippasi. Aluksi ihmettelin mistä tämä johtuu ja googlettelin sitä ja se selvisi vasta kun löin MSI Afterburnerin mukana tulevalla Rivatunerilla näytöllä vähän statseja joista näkyi selvästi että Titan X Pascalin 12 gigan näyttömuistikaan ei aika-ajoin riittänyt. Pelin kun aloitti niin alkuun pääsi joku 15-20min "normaalilla" jollain 3-5 gigan kulutuksella mutta jossain vaiheessa se rupesi vaan nousemaan eikä missään vaiheessa laskenut edes latausruutujen aikana vaan nousi aina tuohon 12 gigaan asti minkä jälkeen peli kaatui joka kerta. Pelin tehtävissä mulla esiintyi vain toisen kentän lopputehtävässä pieni bugi minkä googlaamalla sain kierrettyä aiemmalla tallennuksella. Googlettelin eri ongelmia aika paljon ja kokeilin kaikkea näyttiskellojen laskemisesta, näyttisajureiden uudelleenasennuksesta ja Windowsin välimuistin ja indeksoinnin säätämisestä pelin tiedostojen tarkistamiseen ja korjaamiseen Steamissa mutta en itse saanut ongelmia korjattua. Jossain vaiheessa vaan loppukesästä kun päätin taas jatkaa pelaamista kaatuilut ja muut loppuivat joten oletan sen johtuvan jostain välissä tulleesta päivityksestä tms.

Syytän noista pahimmista bugeista pelin moottoria mutta on silti sanottava että tämä on ensimmäinen peli minkä läpipeluuta venytän näin kauan pelkästään teknisten vikojen takia. Itse pelattavuus ja peli tehtävineen on hauskaa ja nautittavaa mutta se nautinto katkesi itsellä aivan liian monta kertaa. Yleensä jos jätän jonkun pelin kesken näin pitkäksi aikaa niin se johtuu siitä että itse peli ei vaan nappaa - tässä se johtui paskoista ongelmista.

Jos ei olisi näitä ongelmia niin antaisin jonkun 4,5/5 mutta näiden ongelmien kanssa 2/5. Edes ongelmien kanssa en anna pohjalukemia koska itse peli on varsin hyvä.

Seuraavaksi sitten kokeilen NG+ Corvolla (tää läpipeluu oli Emilyllä) jos peli ei enää tarjoa paskaa tekniikkaa. Jos ongelmat jatkuu niin menee poistoon ja jatkan Death of the Outsiderillä jonka pitäisi googlettelun perusteella olla selvästi vakaampi pelikokemus.

 

[Bansheebot]

Overgrowth

Vuoden yllätys tuli sitten tässä: Todella sulavaa pupumättöä, joka ei haastavuudestaan huolimatta jätä pelaajaa turhautuneeksi. Kontrollit voivat aluksi tuntua kiikkeriltä, mutta pienen totuttelun jälkeen peli alkaa sujumaan ja taistelut tuntuvat parhaimmillaan todella upeilta. Tarinalla ei voita palkintoja, mutta antaa silti hyvän pohjan pelimaailman lorelle.

Spoileri: Traileri

 

[Insti]

Dino Crisis (PS1, 1999)


Tässä myös melkoinen mestariteos, joka on monilla jääny vähän varjoon kun puhutaan PS1-pelien parhaimmistosta. Pelin voisi simppelisti vain kuvailla Resident Evilinä, jossa zombiet on vaihettu dinoihin, mutta ou nou, tämä on paljon muutakin. Ensinnäkin, tämä peli on äärimmäisen haastava ja ehkä vähän turhankin haastava, eteneminen on monimutkaista hankalien pulmanratkontojen takia, ei niinkään dinojen ammuskelun kannalta (mutta samalla myös realistisemman oloinen kuin RE-sarjan kivilaattalukot ). Tällähetkellä oon itse asiassa jumissa koko pelissä, enkä tiedä, mitä pitäisi tehdä. Täytyy seuraavaa kertaa varten kaivaa opas avuksi, niin hankala meinaa olla. Mutta pelillisesti tämä on rautaa, tunnelma on hyvin jännittynyt kokoajan, dinojen kanssa täytyy olla todella nopea reagointi ja grafiikat ovat PS1 parhaimmistoa. Koitan päästä läpi tämän tässä jossain vaiheessa.

Olin jo aivan unohtanut tämän helmen. Oli kyllä hyvä peli, mutta aivan sairaan vaikea ja jännittävä silloin nuorena. Täytyykin katsoa youtubesta joku läpipeluuvideo. Muistaakseni en peliä koskaan läpi päässyt.

Until Dawn

Piti hetki vain katsoa millainen peli on, mitään ennakkotietoa ei pelistä ollut. Hetken testaus olikin 3h rypistys, joka oli pakko lopettaa että pääsee nukkumaan. Juoni tempaisi vahvasti mukaan ja ilman aikaista herätystä olisi varmaan läpi yön pelattua.

 

[Insti]

Muistan kanssa, että jumiin jäin siinä pelissä. En vaan löytänyt mitään tekemistä. Silloin ei internetistä löytynyt walkthrough-videoita

 

[Manager2k]

Viscera Cleanup Detail Santa's Rampage PC/Steam

Joulupukin pajassa pukilta menny hermot ja melkosen teurastuksen jälkeen alkaa itse peli tilanteesta jossa tonttujen ruumiita, verta ja suolen pätkiä on vähä joka paikassa. Tehtävänä on siis siivota. Kaikki ruumiit yms jäteastiaan ja astia takkaan palamaan. Lopuksi mopataan veret pois lattialta ja seinistä.

Plussat: Erittäin hauskaa moninpelinä kaverien kanssa ja loistava striimipeli aattoiltaan (oli hauskaa seurattavaa). Lahjapakettien heittely takkaan lievittää jouluahdistusta.

Miinukset: Peli on yksi niistä harvoista joka aiheuttaa motion sicknessiä itsellä. Pelin fov ja view bobbing asetukset oletuksena karmeet.

 

[Fenotype]

Overgrowth

Vuoden yllätys tuli sitten tässä: Todella sulavaa pupumättöä, joka ei haastavuudestaan huolimatta jätä pelaajaa turhautuneeksi. Kontrollit voivat aluksi tuntua kiikkeriltä, mutta pienen totuttelun jälkeen peli alkaa sujumaan ja taistelut tuntuvat parhaimmillaan todella upeilta. Tarinalla ei voita palkintoja, mutta antaa silti hyvän pohjan pelimaailman lorelle.

Spoileri: Traileri

Näköjään tukeminen on tuottanut hedelmää, hyvä peli. Missään pelaamassani pelissä ei ole aikaisemmin tullut korkeanpaikan kammoa, mutta tässä tuli. Vaikka on tullut puuhailtua nosturin pitemmässä päässä. Lienekkö hiljainen ja pimeä huone tuonut lisää tunnelmaa. Keskiyöllä aloitin pelaamaan ja nyt ekan tarinan sain päätökseen, oli niin jännä, että ei voinut mennä nukkumaan.
Edit: Peli on tammikuuhun asti -40%

 

[hsalonen]

XCOM (2012)
http://store.steampowered.com/app/200510/XCOM_Enemy_Unknown/

Tämä on ollut 3-4 vuotta odottamassa pelaamista. Sain viimein suoritettua. Hieno peli, jossa on paljon fiilistä alkuperäisestä. Aika on kyllä syönyt alkuperäisen pelin, niin siihen ei ole enää paluuta. Oli niin hyvä , että olisin ostanut jatko-osan, mutta jatko-osa maksaa enemmän kuin peli+jatko-osa+muita lisäreitä steamissä, niin saavat pitää tunkkinsa.

Taktista vuoropohjaista mättöä on paljon luvassa. Olisi pitänyt lukea joku strategiaopas netistä, kun nyt meni 10h+ ihan hukkaan, kun kukaan ei käskenyt laittaa satelliitteja. Sitten oli rahat loppu ja kaikki murenee ympärillä. Aloitin alusta ja vähensin vaikeustasoa. Tein 2-3 missionia aina työpäivän päätteeksi ja hyvin meni. Se, että sai kustua oman taloutensa mielestäni ihan fiksulla pelillä on miinuksen arvoinen.

Toinen miinus tulee siitä, että jos [kirosana] alieni on siinä ihan viereisessä ruudussa, niin ei voi [kirosana] ampua ohi! Nämä kaverit ampuu todella huonosti, vaikeustasosta riippumatta. Ja seinien läpi. Luulisi, että seinä on suoja, mutta iloisesti niiden läpi ammutaan.

Arvosana: 3/5 , kannattaa ostaa steamin aleista ja muistaa laittaa niitä satelliitteja kiertoradalla, niin voi päästä ekalla kierroksella läpi.

XCOM 2
Save 67% on XCOM® 2 on Steam

Tässä oli mielenkiintoisesti toteutettu tutoriaali, joka kertoi pelin tarinan. Bitdefender kuitenkin päätti, että tämä ohjelma ei saa tallentaa mitään, niin peliaikaa meni 1h hukkaan, kun savet eivät tallentuneet mihinkään. Onneksi tutoriaalin voi skipata.

Tämä on paljon kiillotetumpaa ja kaunista vuoropohjaista mättöä. Ja detaljit on minulla medium-high 1440p ja GTX 1060 6GB, eli vaatii jotain näytönohjaimelta. Olen nyt pelannut 18h ja vielä on kesken. Alienit kovenee koko ajan ja sen niiden projekti etenee, mutta sitli alkaa toistaa itseään tässä vaiheessa. Erityisesti ärsyttää yksittäiset viholliset, joita 6 hengen ryhmä ei saa hengiltä yhdessä vuorossa , vaikka ne kaikki osuisivat. Ja ne osuu harhaan valitettavan usein ja osa vaikeustasosta on keinotekoisesti sitä, että osumaprosentit laskee.

Tunnustan katsoneeni tällä kerran talousvinkkejä netistä ja Resistance Comms oli about ensimmäisiä rakennuksia, jota tein. Rahaa voisi silti olla enemmän

Eiköhän tämä ole tämän hetken vuoropohjaisen avaruusstrategian kuningas, joten näillä mennään ja odotetaan sen lisärin hinnanlaskua.

Arvosana: 4/5, kannattaa ostaa aleista, mutta aina voi testata ykkösellä ensin, pitääkö genrestä ollenkaan.

 

[Visperi]

Pelasin viime yönä Life is strangen loppuun. Roskahan siinä meni silmään pariinkin otteeseen ja tänään on ollut koko päivän haikea fiilis. Mitenhän voikin ottaa peli näin koville. 14 tuntia meni koko pelissä ja ehdottomasti on kaiken rahan arvoinen vaikka täydelläkin hinnalla. Meni kyllä suoraan lempipeliksi, vaikka varsinaisesti ei ollutkaan mitään pelaamalla pelaamista. Vähän kuin olisi pitkän elokuvan katsonut, mutta missään vaiheessa ei tullut kyllästymisen tunnetta ja mielenkiinto pysyi.

Pakko pelata välissä jotain vähän kevyempää ennen kuin siirtyy seuraavaan tarinapainotteiseen peliin.

 

[iNdo]

Pelasin viime yönä Life is strangen loppuun. Roskahan siinä meni silmään pariinkin otteeseen ja tänään on ollut koko päivän haikea fiilis. Mitenhän voikin ottaa peli näin koville. 14 tuntia meni koko pelissä ja ehdottomasti on kaiken rahan arvoinen vaikka täydelläkin hinnalla. Meni kyllä suoraan lempipeliksi, vaikka varsinaisesti ei ollutkaan mitään pelaamalla pelaamista. Vähän kuin olisi pitkän elokuvan katsonut, mutta missään vaiheessa ei tullut kyllästymisen tunnetta ja mielenkiinto pysyi.

Pakko pelata välissä jotain vähän kevyempää ennen kuin siirtyy seuraavaan tarinapainotteiseen peliin.

Pyh, suoraan vaan Before The Storm.

 

[Zerrod]

Carmageddon Max Damage

Voi luoja mitä paskaa...

Pohjustan sillä että Carma ykköstä ja splat packia olen pelannut varmaan useamman sadan tunnin edestä ja Carma kakkosenkin ainakin kerran läpi ja voin sanoa että tämä on erittäin suuri pettymys.
Ajettavuus ei ole parantunut ykkösestä, grafiikat ovat edellisen konsolisukupolven tasoa, autojen äänet ovat samanlaiset mitä ykkösessä, musiikki on mitään sanomatonta Carman "teemaa" lukuunottamatta, poliisit ajavat vain pelaajan perässä, yksinpelissä on moninpeliin kuuluvia pelimuotoja jotka muutenkin olivat perseestä ja saivat minut ragequittaamaan ja poistamaan pelin.

Tiesin kyllä jo arvosteluista ettei tämä kovin häävi ole ja on myönnettävä että onneksi en maksanut 4 euroa enempää mitä se bundle maksoi jossa tämä kikkare tuli.

 

[Sadness]

Päivitellääs tänne tietoja kun itsekin saanut pelejä pelattua:

Sleeping Dogs:

Jo 2012 muro arvostelu sanoi hyvin että pelin ei tarvitse olla GTA tappaja ollakseen viihdyttävä mutta vaikka DE versio tuli pelattua lävitse niin niin silti huomasi että aika oli ajanut ohitse jos oli jo 2012 vuonna.

Silti oli se ihan viihdyttävä pläjäys Hong Kong alamaailmasta ja undercover poliisista.

Eniten varmaan häiritsi kun tein niitä valvotankamerointi keikkoja ja piti aina ne rikolliset piestä niin kerrankin sattui poliisi kävelemään ohi ja mä meen sen eteen piestäväksi niin se ei reagoinut mitenkään

Pelihän tunnettiin alunperin nimellä True Crime: Hong Kong mutta koska activision myi pelin Square enixille niin nimi vaihdettiin Sleeping Dogsiin.
2.5/5

Nytten on peluussa Dragon Age inquisition:
Aikoinaan ostinkin pelin jo lähes julkaisun aikoihin(joulu 2014) ja silloin peli kestikin mulla lähes 3kk pelata lävitse kun kiinnostus mittari horjahteli edes takaisin.

Sitten kun delsuja alkoi tulemaan niin mietin monesti niiden ostamista mutta jostain syystä kun emokaan ei niin ollut väkevä tapaus itselleni kuten vaikka origins oli niin tässä kuun alussa sain päähäni alkaa etsimään goty versiosta missä tulisi kaikki delsut ja hilppeet.

Yksittäisenä ostoksina ne olisivat maksaneet monta kymppiä mutta harmaa kaupasta löysin koko roskan 10€ ja siitä sitten päivitin.

Tällä kertaa pelaaminen kävi vähän sukkelampaan ja saanut emon pelattua läpi ja sitten The descentin(deep roadin) ja siinäkin oli kasetti tiukilla kun jossain välissä taisteluiden tuoksinassa hahmo tipahti lattian läpi ja sitten autosavekin oli yli 30min päässä

Eipä siinä ja toisten ei tapahtunut tuota ja tuli pelattua läpi..

Nytten on menossa Jaws of Haxxon ja sielläkin vihut saivat level boosterin käyttöön ja äskenhän harmittoman näköinen vihu joukko pisti omat nippuu ja minä yritin paeta tilanetta ja silti vihun maagi saa jostain helvatin kilometrin päästä(liioiteltu toki) jollain taika pallolla osuman takaraivoon ja game over..

Tässä tuli vähän sellaista witcher 3 makua kun emosta hyppäsi HoS lisärin kimppuun.
Kun tai jos saa tuon JoH delsun pelattua niin sitten alkaakin olee jo pelin viimeistelevän Trespasserin paikka ja voi sanoa ainakin tälle Dragon Agelle hyvästit.
Tuosta onkin tullut mieleeni että pelaisin Dragon Age origins ultimate editionin lävitse kun aikoinaan tuli boxilla pelattua ykkönen ja kakkonen lävitse mutta ujostuttaa jotenkin tuo hiiri/näppis pelaaminen.

Kyllä toi DAI peli jo hahmojen takia on sellainen 3/5 pläys vaikka itse olenkin enemmän skyrim tai wihtori immeisiä.

Edit: Tulipa nytten päästyä JoH delsukin läpi niin pääsee Trespasserin kimppuun.

 

[perato]

Tulipa tartuttua ekaan peliin tältä vuodelta: PREY (PC)

Aika alussa olen peliä vielä, mutta on kyllä napannut mukaansa. Suht lavea avaruusasema tutkittavaksi, paljon vaihtoehtoisia etenemistapoja, jotenkin järkevä craftausjärjestelmä sekä mukavan haastavat vihut on tehneet tästä alkuvaiheesta jo muistettavan kokemuksen. Avaruusasema(futuristinen kaupunkia vastaava) jonka valaistus ja värimaailma on jotenkin realistinen on kerranki sellainen, jota olen pitkään toivonut näkeväni, ikuisten synkkien metallikäytävien sijaan. Toisaalta eipä tässä nyt kuitenkaan Alien Isolationia vastaavaa tunnelmaa ole, mutta omanlainen jännityksensä kuitenki noiden miimikkojen kanssa. Hard vaikeustasolla tuntuu tuo perusvastustajakin tekevän kivasti vahinkoa ja siitä ylemmät tappaneet ilman pientä kikkailua. Yllättävän raikkaan tuntunen tuotos, ihan jo noin siltä kantilta, että tää ei oo ehkä sieltä helpoimmasta / suoraviivasimmasta päästä. Valintoja pitänyt ihan tässä alussa jopa vähän miettiä, koska skillit on kalliita ja resurssit rajallisia.

 

[arcane]

Steamworld Dig 2 (PC)

Hyvältä näytti, hyvältä kuulosti, hyvältä tuntui. Jäi kaipaamaan hieman lisää - ehkä yhden alueen lisää olisi kaivannut. Toisaalta ei ainakaan lopussa iskenyt kyllästyminen, kuten usein käy. 100% keräily kesti noin 10h, eikä ollut mitenkään erityisen haastavaa tai vaivalloista. Yhden esineen sijainnin jouduin katsomaan guidesta, muuten löysin ilman apuja. Toisaalta tarjolla on vähän turhankin paljon helpotuksia kaiken löytämiseen ja viimeinenkin tavara puuttui vain siksi, että välttelin erääseen alueen menemistä koska oletin sen olevan point of no return.

Läpäistävää jäi lähinnä kaikenlaisia speedrun/no-death saavutuksia, joita tuskin alan tekemään. Lisäksi olisi tarjolla vielä erillinen haastekammio, jota kävin yrittämässä pari kertaa. Ei vaikuta mahdottomalta, mutta tarjolla ei ilmeisesti ole oikeastaan mitään kivaa läpäisystä, joten en tiedä jaksanko itseäni rasittaa.

Se on tosin sanottava, että pelillä on liian monta syytä pakottaa pelaaja takaisin alkukylään: Alkukylässä valo latautuu, voi myydä keräämänsä aarteet, ostaa ja vaihtaa tavarapäivityksiä ja lisäksi energia latautuu täysiin. Yksikään syistä ei kuitenkaan ole mitenkään hyvä, koska kaikki olisi voinut yhtä hyvin toteuttaa fast-travel putken vieressä olevana "tavaraputkena" ja työpöytänä, jossa helyt olisi voinut myydä ja omia tavaroita muunnella. Nyt fast travel kaupunkiin, myynti ja päivitys tuntuu lähinnä vähän hitaalta valikolta. Ei tämä peliä pilaa ja aikaa kuluu aika vähän, mutta turhalta se tuntuu. Lähinnä tämä tuo mielenkiintoisen lisän jos kiinnostaa speedrunaaminen, kun pitäisi päättää koska on oikea aika käydä kotona kääntymässä. Tavalliseen peliin tulee hieman tyhjäntoimittamisen fiilistä, vaikka se katoaakin alun jälkeen aika hyvin ja tuo minun 10h esimerkiksi sisälsi myös käytännössä jokaikisen kultapalan ja timantin kaivamisen.

...sitten taas se haastava tilanne, kun ei tiedä mikä innostaisi seuraavaksi.

 

[vetten äärelle istutettu]

Zelda Ocarina Of Time 3DS (N3DS)
Ekat parikymmentä tuntia n. 9/10 pelikokemus. Edelleen nykypäivän standardeilla kaikki vaan toimii mutta sitten tulee Shadow Templen loppupuoli ja sai minut semmosen raivon partaalle bugien kans että en oo kirjaimellisesti vuosikymmeneen vetäny tommosta raivoa pelin kans. Teki mieli paiskata tuo pelin kasetti parvekkeelta alas, mutta tyydyin työntämään sen sievästi koteloonsa ja toteamaan että ei enää ikinä Zeldoja.

Syyt: Juuri ennen bossihuonetta kun yrittää rotkon reunalta hakata ruukkuja, Link tekee jonkun hyppyhyökkäyksen suoraan rotkoon eikä riko ruukkuja normaalisti, Siis pari kertaa kävi näin, ja jo sinne bossille asti dungeonin alusta kävely vaati kärsivällisyytensä niin voi kuvitella että huumori oli tossa vaiheessa lopussa.

Sitten keksin miten Bossi päihitetään, naurettavan helppo. Vaan ei, kamera heittää ekaa kertaa yli 20 tuntiin itsensä aivan hevon vituiksi ja kun yrittää targetlockata niihin bossin osiin niin kamera heittää 90-180 astetta päin perseen helvettiä sen ja siinä ajassa tuleekin jo irtokädeltä släppiä persuuksille kun ihmettelee että mitä vittua tässä TAAS tapahtu.

Paras oli kun sain sen itse bossin maahan viimeistä tarvittavaa kertaa ja yksi sarja iskuja olisi tuhonnut sen, koko kamera bugitti johonkin maan sisään enkä nähnyt yhtään mitään ennenkuin bossi oli taas "kuolemattomuus tilassa" eli bossi pääs karkuun ja tappo minut kun hoksasin että näköjään nuolet loppu kun oli käsi hyökkäämässä päälle. Tämä riitti mulle. Yhden Zeldan (WW) olen aiemmin pelannut ja lopettanut myös loppupäässä kesken yleiseen naurettavuuteen(ei bugi), joten on kyllä ankea pelisarja.

Loppukokemus tässä kasetti vasaran alle vaiheessa on se, että jos ei menetä hermojaan peliin rikkoviin bugeihin yhtä pahasti kuin minä, tää on ihan sellanen 8/10 mutta jos pelin rikkovat bugit vituttavat niin kyllä se arvosana vajoaa sellaseen 4/10 (2/10) tasolle.

Kiitos ja näkemiin. Nuku hyvin Zelda-sarja, en enää koske mukaasi nimettyihin tuotteisiin.

 

[TSIGA]

GTA V

Grand Theft Auto V:n Story nyt työn alla, jonkun verran tullut pelailtua ja on kyllä maistunut. Sopivasti "p*rseilyä" ja sopivasti tekemistä on hyvä juttu. Missionit ovat olleet mielenkiintoisia, sopivan pituisia eivätkä ole olleet liian helppoja eivätkä liian vaikeita. Tähän mennessä 4/5, arvosana paranee todnäk jahka saan enemmän dollareita kasaan ja tunteja alle.

Farming Simulator '17

Naureskelin aikanaan FS-pelisarjalle, no tänään meni 7 tuntia pelaten lähes yhdeltä istumalta. Onhan tämä pirun koukuttavaa.

 

[Rokkijani]

Loppukokemus tässä kasetti vasaran alle vaiheessa on se, että jos ei menetä hermojaan peliin rikkoviin bugeihin yhtä pahasti kuin minä, tää on ihan sellanen 8/10 mutta jos pelin rikkovat bugit vituttavat niin kyllä se arvosana vajoaa sellaseen 4/10 (2/10) tasolle.

En muista, että minulla olisi ollut koskaan tuollaisia ongelmia, joita kuvailit. Liekkö sitten Ds-versiossa häikkää?

 

[MagGyver69]

Varjojen kaupunki Riva

Löytyi hyllystä tällainen vanha aarre eli suomennettu Realms of Arkania 3: Shadows over Riva. Pakkohan se oli dosboxilla lyödä tulille ja muistella miten tuli 20v sitten pelailtua. Hienoa suomidubbausta, kuten aikansa tv-ohjelmissa Pelikuva alkaa noin 4:30 kohdalla.

 

[BlackWolf]

Loppukokemus tässä kasetti vasaran alle vaiheessa on se, että jos ei menetä hermojaan peliin rikkoviin bugeihin yhtä pahasti kuin minä, tää on ihan sellanen 8/10 mutta jos pelin rikkovat bugit vituttavat niin kyllä se arvosana vajoaa sellaseen 4/10 (2/10) tasolle.

Kiitos ja näkemiin. Nuku hyvin Zelda-sarja, en enää koske mukaasi nimettyihin tuotteisiin.

Ihan mielenkiinnosta on pakko kysyä, että buuttasitko laitetta missään välissä? Jotenkin haiskahtaa että jos noin pahasti bugittaa niin se olisi hyvinkin pienellä buutti rumballa selvinnyt sen väkisin vääntämisen ja kiroilemisen sijaan. Sen verran minäkin olen noita Ocarinan loppuja nähnyt speed runneissa, ettei kyllä vaikuta yhtään normaalilta.

 

[Robbs]

N64 versio pelattu n. 5 kertaa lävitse ja 3DS kertaalleen 3DS:llä ja kerran 2DS XL:llä eikä vastaaviin ole törmätty edes vahingossa.

Erikoiselta siis kuulostaa.

 

[Cereal killah]

Varjojen kaupunki Riva Hienoa suomidubbausta, kuten aikansa tv-ohjelmissa

Ei saatana Ei kyllä kehtaisi oikeastaan mitään peliä pelata suomeksi dubattuna. Vaikka se dubbaus olisi tehty "hyvin".

 

[Jpee]

System Shock 2. Voi niitä muistoja kun tätä ensi kertaa pelasi. Aivan loistava peli, mutta en muistanut että oli noinkin vaikea.

 

[perato]

Tulipa tartuttua ekaan peliin tältä vuodelta: PREY (PC)

Aika alussa olen peliä vielä, mutta on kyllä napannut mukaansa. Suht lavea avaruusasema tutkittavaksi, paljon vaihtoehtoisia etenemistapoja, jotenkin järkevä craftausjärjestelmä sekä mukavan haastavat vihut on tehneet tästä alkuvaiheesta jo muistettavan kokemuksen. Avaruusasema(futuristinen kaupunkia vastaava) jonka valaistus ja värimaailma on jotenkin realistinen on kerranki sellainen, jota olen pitkään toivonut näkeväni, ikuisten synkkien metallikäytävien sijaan. Toisaalta eipä tässä nyt kuitenkaan Alien Isolationia vastaavaa tunnelmaa ole, mutta omanlainen jännityksensä kuitenki noiden miimikkojen kanssa. Hard vaikeustasolla tuntuu tuo perusvastustajakin tekevän kivasti vahinkoa ja siitä ylemmät tappaneet ilman pientä kikkailua. Yllättävän raikkaan tuntunen tuotos, ihan jo noin siltä kantilta, että tää ei oo ehkä sieltä helpoimmasta / suoraviivasimmasta päästä. Valintoja pitänyt ihan tässä alussa jopa vähän miettiä, koska skillit on kalliita ja resurssit rajallisia.

Tuli nyt sit pelattua loppuun, tavanomaiseen pasifisti-tyyliin pelkillä Human-skilleillä. Tässä pelissä loisti erityisesti tuo kenttäsuunnittelu sekä loppuun asti semimysteerinä pysynyt juoni, joskin loppuratkasusta olis voinut antaa vinkkejä ehkä enemmänki, nii ei olis sen yhden vinkin varassa arvuutellut koko peliä. Peliä oli skillien puolesta todella mukava pelata, oli vaihtoehtosta reittiä tarjolla ja paljon keinoa listiä vihuja. Mitään vaikeusongelmaa tai ammusten loppumista ei kuitenkaa alun ensimmäisten tuntien jälkeen ollut, toisin kuin lähes joka paikassa asiasta on foorumeilla kirjotettu. Toki esim. haulikon patruunoita sai välillä tehdä, mutta kyllä niitä ammuksia oli tällä läpipeluulla sen verran, että olis varmaan ilmanki tekemistä selvinnyt. Ehkä sit Typhonilla läpipelatessa tulee enemmän ongelmia ku ei aseet tee nii paljoa lämää, eikä voi nakella raskaita esineitä joka vihun päälle.

Antaisin tälle jopa niinki kovat pisteet ku 95/100, riippuen pitkälti siitä, miten tuo Typhonskilleilla peluu sit muuttaa peliä. Veikkaisin, että sekavalla skillivalikoimalla olis ollut helpompi. Miinuksia tämä peli saa ehottomasti siitä, että on ollut vähään aikaa bugisin kokemus. Ei mitenkää ihan järisyttävän buginen, mutta jonku verran seinien ja lattian läpi tippumista, puuttuvia asioita ja rekisteröimättömiä tekoja.

 

[Edqar]

Viime aikoina ollut sellainen vaihe, että tullut pelattua vain hiirinaksuja.

Rimworld
Yksinkertaisen näköinen, mutta monimutkainen selviytymismanagerointi -peli, joka haukkaa aikaa ja aivonystyrää.

Ennen tätä olen pelannut Prison Architect:ia, joka näyttää aika paljon samalta, mutta sen sisältä puuttuu lihasta ja paljon verrattuna Rimmiin. Jos PA tuntui hieman simppeliltä ja tylsältä, niin tästä sitten saman tyylistä managerointia monimutkaisemmalla tatsilla.
Peli alkaa kun tehdään pakkolasku kolmella selviytyjällä tuntemattomalle planeetalle, ja siitä sitten pitää alkaa selvitä vähäisten mukana tuotujen resurssien avustuksella.
Katto pään päälle, nukkumapaikat, varasto, töiden jako, resurssit, viljely, metsästys, lääkintä, turvallisuus, lemmikit/kotieläimet... huh, jo tuli aivohiki, mutta kyllä se siitä helpottaa kun pääsee logiikkaan ja mekaniikkaan kiinni.
Omalla alueellaan saa olla suhteellisen rauhassa (riippuen vaikeustasosta), mutta välillä käy kauppiaita ja silloin tällöin hyökkää pahantahtoiset immeiset.

10h peluun jälkeen tämä alkoi jo kulkea ja kolmas kolonnia alkoi pyöriä suht järkevästi. Vielä 40h jälkeenkin tulee asioita vastaan kun huomaa, että on vieläkin fiksumpi tapa toteuttaa. Kevyttä pelaamista tämä ei sinänsä ole vaikka pause mahdollisuus onkin. Jos joskus tuntuu että meneepä hyvin niin kyllä sieltä joku yllätys tulee...esimerkiksi joku selviytyjistä saa hermoromahduksen ja polttaa ruokavaraston
Suuri sääli oli kun pitkäaikainen lemmikkimme Dawn (Husky), alkoi saada raivokohtauksia eikä mikään auttanut, oli lopetettava meidän ensimmäinen lemmikki 11v.

Ei tästä kovinkaan paljoa huonoa ole sanottavaa, ainoat asiat liittyvät hieman hankalaan/työlääseen tekemiseen, mutta näihinkin löytyy helpotusta modeista. Modeihin en vielä alkanut tutustua, se sitten ensi kolonnian kanssa.

PS. Peli on vielä early accessissa, mutta ilmeisesti hyvinkin lähellä valmista tuotosta. Ilmeisesti seuraava build on sitten julkkari (alla oleva arvosana voi tarkentua vielä julkaisun jälkeen).

90/100

--------------------------------------------------------------------------------------------------

Turmoil
Kepeä pikkupeli, joka kuitenkin jaksaa kiinnostaa monia tunteja.

Turmoil sijoittuu 1800-luvun lopun kultaiseen öljynporausaikaan. Tässä kilpaillaan kolmen muun (AI) poraajan kanssa parhaista maa-alueista ja lopulta pormestarin paikasta.
Peli etenee vuoden sykleissä, jossa tehdään niin paljon hynkkyä kuin vaan mahdollista poraamalla öljyä, kaasua ja timantteja. Ensin öljyesiintymät etsitään maapalstalta ja sitten aletaan porata ja pumpata. Hevoskärryillä kärrätään öljyt myyntiin (Left Inc. & Right Inc. ) tai säiliöön, jos hinta ei ole kohdillaan. Työkaluja, hevosia ja kärryjä voi kehittää kaupungissa kylmällä käteisellä. Rahan käytössä pitää tasapainoitella kehitysten ja pormestarin osakkeiden oston välillä. Ensimmäinen poraaja joka saavuttaa 50% osakkeista, saa pormestarin paikan. Läpi en vielä ole päässyt, mutta johdan 22% osuudella (muutaman prosentin johto kakkoseen).
Nyt kun mittarissa on 6h, niin enää tulee pelattua 1 tai 2 kierrosta, mutta maistuu vieläkin.

85/100
(pikkupeli-genressä)

 

[perato]

Starcraft remastered

No joo, onhan tää melko kökkö remasteroitunakin. Aika kullannut muistoja tästäkin pelistä. Ihan hauskaa naksuttelua, mutta suht helppoa ja yksipuolista. Musiikithan tässä iskee parhaiten, ja nostalgia.

 

[aleksejjj]

Mitään vaikeusongelmaa tai ammusten loppumista ei kuitenkaa alun ensimmäisten tuntien jälkeen ollut, toisin kuin lähes joka paikassa asiasta on foorumeilla kirjotettu.

En tiedä mitä peliä olet pelannut, mutta omat kokemukset Preystä on täysin päinvastaiset. En edes valinnut mitään vaikeaa vaikeustasoa, tämä on joko Easy tai Normal tms.

Kenttäsuunnittelu on kyllä ihan huippua ja pieniin salalokeroihin ja pikkujuttuihin kiinnittää tavallista enemmän huomiota ja sivutehtäviä on hauska tutkia, vaikka pyrinkin edistämään tarinaa harhailematta liikaa. Omissa ohjaksissa oleva hahmo sen sijaan tuntuu täysin irralliselta tarinasta ja tuntuu, että katson sci-fi-elokuvaa kolmannen osapuolen roolista. Pelin alku on kenties parhaita koskaan näkemiäni, siinä hypätään pää edellä avantoon ja lähdetään tutustamaan Taloksen maailmaan. Tuliaseiden käsittely pelissä tuntuu ihan hyvälle, mutta on rajoittunut haulikon ja pistoolin takia pelkästään lähitaisteluun eikä kranaatteja/taikoja voi heittää kauhean pitkälle.

Harmillisena asiana peli tuntuu Counter-Strikelta, jossa saa koko ajan olla valppaana ja reagoimassa täysin puskista tuleviin vihollisiin, jotka laittavat pelaamaan alueet parikin kertaa, jotta viimeisellä yrityksellä muistaa ulkoa, missä vaaranpaikka oli. Ammukset ovat jatkuvati lopussa ja hengissä pysyminen on täpärästi hanaveden juomisesta kiinni. Epäinhimillisten kykyjen ansiosta tietyt viholliset tuntuu edes etäisesti mahdolliselta päihittää pienellä määrällä ammuksia, kunhan suunnittelee väijytyksen sopivasti. Jos ei ole tarkkaavainen, kuolee useita kertoja rikkinäisten sähkökaappien aiheuttamiin sähköiskuihin ja pahimpana seikkana joidenkin vihollisten liikehdintää on mahdotonta seurata, kun äänillä ei ole mitään suuntavaikutelmaa.

Olen jäänyt jumiin tilanteeseen, jossa on pakko luovia vihollislauman läpi ulkona avaruudessa, mutta minulla ei ole yhtään ammuksia enkä ole enää vähään aikaan nähnytkään kierrätyslaitosta, jossa voisin vaihtaa omistamani rojut hyödyllisempiin tavaroihin. Näissä tilanteissa olen aikaisemmin joutunut pysäyttämään etenemisen kokonaan ja haahuilemaan ympäri Talosta etsiessäni noita kierrätyskeskuksia.

Melko rajusta vaikeustasosta huolimatta peli on ihan viihdyttävä, vaikkakin jäin odottamaan sci-fi-tarinalta jotain lähempänä Metroa/Alienia, sillä jännitystä pelissä ei ole nimeksikään.

 

[perato]

En tiedä mitä peliä olet pelannut, mutta omat kokemukset Preystä on täysin päinvastaiset. En edes valinnut mitään vaikeaa vaikeustasoa, tämä on joko Easy tai Normal tms.

Kenttäsuunnittelu on kyllä ihan huippua ja pieniin salalokeroihin ja pikkujuttuihin kiinnittää tavallista enemmän huomiota ja sivutehtäviä on hauska tutkia, vaikka pyrinkin edistämään tarinaa harhailematta liikaa. Omissa ohjaksissa oleva hahmo sen sijaan tuntuu täysin irralliselta tarinasta ja tuntuu, että katson sci-fi-elokuvaa kolmannen osapuolen roolista. Pelin alku on kenties parhaita koskaan näkemiäni, siinä hypätään pää edellä avantoon ja lähdetään tutustamaan Taloksen maailmaan. Tuliaseiden käsittely pelissä tuntuu ihan hyvälle, mutta on rajoittunut haulikon ja pistoolin takia pelkästään lähitaisteluun eikä kranaatteja/taikoja voi heittää kauhean pitkälle.

Harmillisena asiana peli tuntuu Counter-Strikelta, jossa saa koko ajan olla valppaana ja reagoimassa täysin puskista tuleviin vihollisiin, jotka laittavat pelaamaan alueet parikin kertaa, jotta viimeisellä yrityksellä muistaa ulkoa, missä vaaranpaikka oli. Ammukset ovat jatkuvati lopussa ja hengissä pysyminen on täpärästi hanaveden juomisesta kiinni. Epäinhimillisten kykyjen ansiosta tietyt viholliset tuntuu edes etäisesti mahdolliselta päihittää pienellä määrällä ammuksia, kunhan suunnittelee väijytyksen sopivasti. Jos ei ole tarkkaavainen, kuolee useita kertoja rikkinäisten sähkökaappien aiheuttamiin sähköiskuihin ja pahimpana seikkana joidenkin vihollisten liikehdintää on mahdotonta seurata, kun äänillä ei ole mitään suuntavaikutelmaa.

Olen jäänyt jumiin tilanteeseen, jossa on pakko luovia vihollislauman läpi ulkona avaruudessa, mutta minulla ei ole yhtään ammuksia enkä ole enää vähään aikaan nähnytkään kierrätyslaitosta, jossa voisin vaihtaa omistamani rojut hyödyllisempiin tavaroihin. Näissä tilanteissa olen aikaisemmin joutunut pysäyttämään etenemisen kokonaan ja haahuilemaan ympäri Talosta etsiessäni noita kierrätyskeskuksia.

Melko rajusta vaikeustasosta huolimatta peli on ihan viihdyttävä, vaikkakin jäin odottamaan sci-fi-tarinalta jotain lähempänä Metroa/Alienia, sillä jännitystä pelissä ei ole nimeksikään.

Tässä tosiaan ehkä palkitaan aika rankastikki siitä, että ravaa kierrätysasemilla ees taas. Myös varovaisesta etenemisestä palkitaan, ja ympäristön havainnoinnista.

Jos on ulkona, nii lähin kierrätysasema on Hardware labsin luukusta sisään ja oikealla "ylhäällä" heti ilmalukosta, siinä myös fabricator vieressä. Tähän tilaan ei spawnaa mitää kaksjalkasia typhoneita kummempia ja siellä on vielä engineer sekä medic operator lähellä. Aseista kannattaa upgreidata haulikko ja stun gunin tehot ensimmäisenä(säästää ammuksia) ja sen jälkee Q-pyssyn teho. Heittelemällä tavaroita säästää hirveenä ammuksia, siks ehkä hirvittää tuo typhon voimilla pelaaminen ku ei oo sitä nostokykyä.

Mimiccejä varten on se scope, sillä ku tarkkailee ympäristöä nii välttyy suurimmilta ylläreiltä. Mimicit myös väreilee ja usein ne myös bongaa siitä, että on joko tuplana jotain tavaraa tai sit ite tavara on hassussa paikassa/asennossa. Monta kertaa ehtii miettiä, et ompa out.... PERKELE *whack whack whack*.

Rikkinäisiin kaappeihin taisin kuolla kerran, gloogunilla vaan umpee ja juoksee useimmassa tapauksessa ohi. Aika harvaa oli mitää syytä korjata, joskin loppupeleissä korjaustavaroita oli +100 nii sit korjasin kaiken mikä vastaan tuli. Toisaalta näitäkin kaappeja pysty käyttää vihujen tappamiseen, parhaimmillaan weaverin sain tapettua tällasella.

Tuo hanavesi oli kyllä alun pelastus, mutta medpacit jäi sit kyl käyttämättä pelissä oikeastaa kokonaan ku niille olis ollut lähinnä alussa käyttöä enemmänki. Niitäkin tais kertyä joku 70 ilman että yhtään niitä valmisti lisää.

Oikeastaan taisin craftata kokonaisuudessaan 3 weapon upgradea, 3-4 packia shotgun ammoja, pakolliset quest itemit, ammuksia stun pyssyyn(niitäkin toki oli +2000 pelin lopussa, mutta aattelin varustautua loppurähinöihin) ja neuromodeja ad. max level human.

Tuo äänimaailma on ehkä toinen mistä vois vähentää 5 pojoa. Aivan karsea toteutus kaiken kaikkiaan, kaikki puhe tuntuu tulevan jostain puhelinlinjan kautta ja äänet tosiaan mistä sattuu ilman selkeää suuntaa.

 

[Cereal killah]

Prey tuntui normi-vaikeustasolla ihan sopivan helpolta (muttei liian) suurimman osan pelistä, johtuu siitäkin että siinä voi tallentaa kirjaimellisesti milloin vaan niin ei tartte paljon hiuksia repiä päästä kun senkun kokeilee edelliset puoli minuuttia uusiksi paremman tietämyksen varassa Ja se kierrätyssysteemi on niin kiva että sitä min-maxaa ihan mielellään. Tosin jossain kohtaa ne kierrätyskasat meni överiksi kun ei sellaista määrää ammuksia sitten kuitenkaan tarvinnut.

 

[aleksejjj]

Prey tuntui normi-vaikeustasolla ihan sopivan helpolta (muttei liian) suurimman osan pelistä, johtuu siitäkin että siinä voi tallentaa kirjaimellisesti milloin vaan niin ei tartte paljon hiuksia repiä päästä kun senkun kokeilee edelliset puoli minuuttia uusiksi paremman tietämyksen varassa

Onko se kauhean fiksua pelisuunnittelua, että edistyminen on osittain kiinni tuon quick saven hyväksykäyttämisestä? En oikein edes käytä sitä kypärän skanneria, kun olen jo nähnyt, missä kaikki tulevat örkit on.

Tässä on juuri yksi Preyn suurimmista ongelmista, pelissä ei ole minkäänlaista immersiota kriisitilanteessa olevasta avaruusasemasta ja fiksujen taktiikoiden hyödyntämisestä tuntemattomassa ja vihamielissä ympäristössä - sen kuin quick savettelee menemään ja hyväksikäyttää niitä vesihanoja health pointtien uudelleenkeräämiseksi. Pelissä ei sikäli ole minkäänlaista kauhua, kun kuoltua syntyy uudelleen menettämättä muuta kuin aikaa ja hermot. Vähän kuin väsytystaistelua noiden kenttien läpäisyksi.

 

[Cereal killah]

@Vertex
Joo no ymmärrän pointin. Toisaalta Prey on monessa mielessä erittäin "pelaaja-ystävällinen", ja se täysi vapaus on ihan sillä pelaajalla itsellään pelata sitä miten huvittaa (ja vetää vaikka ironmanina läpi). Erinomaiset raamit sille on olemassa.

Mutta kieltämättä "pelko"- elementti oli vain pelin n. 5 ekan tunnin aikana.

 

[Aleximoz]

Jagged Alliance 2 pyörinyt 1.13 ja smeaguls AIMNASilla höystettynä. Loistavaa taktista naksuttelua (militia pommitukea viereiseltä sektorilta, isommat mapit yms.). Hienoa että tätä jaksetaan vieläkin modata ja kehittää eteenpäin. Skillit tehty uusiksi ja omasta hahmosta saa tehtyä tehokkaan taistelijan rooliin kuin rooliin, tai vaikkapa kokonaisen ryhmän omakutoisia palkkasotilaita jokainen omalla roolillaan. INI-Editorilla pystyy todella kattavasti muokkaamaan omaa pelikokemustaan.

5/5 Ei maistu salami.

*edit* korjattu sanamuotoa.

 

[Hugh Jazz]

Dino Crisis 2 (PS1)


Tässä viimekuukausina satunnaisesti vähän koittanu pelailla tätä ja tänään pääsin vähän enempi jyvälle ja eteenpäin. Ykkösen pelasin tuossa vähänaikaa sitten lävitte ja se oli haastava peli pulmanratkonnan osalta, dinojen ammuskelu oli vielä ihan ok semi-helppoa. Tässä kakkosessa homma on taas toisinpäin, puzzlet helppoja, mutta pyssy laulaa lähestulkoon jokaikisessä paikassa. Vähän liikaakin, pelissä kun on oudosti siirrytty ekan pelin Full 3D-maailmasta takaisin vanhempaan, RE-tyylin esirenderöityihin kiinteisiin taustagrafiikoihin ja aina ku kuvakulma vaihtuu toiseen, ni uusia dinoja spawnautuu. Käytännössä niitä spawnautuu loputtomiin ja tulevat aina eri suunnasta, joskus tulee jopa kolme kerrallaan, kaikki eri suunnista. Tämä on itelle välillä vähän liikaa ja peliä ei sen takia kovin kauaa jaksa, koska se on haastava, sanoisinko että jopa vähän vittumainen (ehkä sinne Vittumaisimmat pelit-kettinkiin saisi tästäkin juttua ). Pyssyihin toki saa helposti uusia ammuksia, aina ku saat dinon hengiltä, ni saat riittävästi pisteitä, joilla saat siihen käytetyt ammukset ostettua takaisin + extraa. Mutta tuo määrä mitä noita dinoja heitetään silmille on sietämätöntä. Yhessäkin alueessa tuli neljän kuvakulman aikana yhteensä 12 dinoa silmille, kaikki tyyliin 20 sekunnin sisällä. Peli on toki nätti ja yksi PS1 parhaimmistoa.

Tämä peli oli niitä oman lapsuuden mieleenpainuvimpia pelikokemuksia. Upea peli. 3. osa vissiin sitten floppasikin pahemman kerran..

 

[Aleximoz]

Kolmosesta ei puhuta, dinoja avaruudessa...

Taikka Dino Stalkkerista (Gun Survivor 3 : Dino Crisis, samaan kastiin RE Gun Survivorien kanssa)

 

[arcane]

Rayman Legends (PC)

Pitkään makasi pöydällä jostain palkintona voitettu fyysinen kappale. Ei tullut asennettua, koska vaati uPlayn, jolla ei tehnyt aiemmin mieli saastuttaa konetta. Nyt sitten sorruin, pistelin ja pelasin.

Minusta sekä Legends että Origins ovat hyviä pelejä, mutta eivät erinomaisia. Se mikä toimii erinomaisesti on ohjattavuus ja fiilis. Turhia kuolemia tuntuu tulevan ainoastaan loppupäässä, kun Rayman juoksee seiniä pitkin ja peli toisinaan unohtaa miten päin Raymanin pitäisi maailmassa olla. Sama ongelma oli jo Originsissa, mutta koin sitä Legendissä lähinnä kahdessa tasossa. Muuten itse pelaaminen tuntuu erinomaiselta. Jopa niin hyvin, että Origins/Legends tarjoavat kenties kaikkien aikojen leppoisimmat vesitasot. Mukavan nopeatempoinen, oikestaan niin nopeatempoinen, että jo ihan normaalisti pelatessa tuntuu kuin speedrunnaisi peliä. Tämän vuoksi menuvalikko, jatkuvat ilmoitukset avatusta krääsästä ja kaikenlaiset välivalikot ovatkin suorastaan turhauttavan hitaan tuntuisia.

Se mikä Originsista on parannettu on luopuminen alun kitsailusta ja shoot 'em up -tasoista. Originsissa niitä paria Raymanin kykyä jostain käsittämättömästä syystä pihdattiin alkupeli. Shoot 'em upit kiinnostivat Originsissa sen verran vähän, että ne pelasin turbo-napin avustuksella. Tilalle on tullut jonkinlainen sittisontiainen, joka voi Raymanille siirrellä tasoja. Käytännössä tämä tarkoittaa pelaajalle sitä, että hypyn ja nyrkityksen lisäksi tulee kolmas nappi, jota pitää tasossa oikeissa paikoissa osata painaa. Aika turha lisä...

...joka on vissiin ensisijaisesti WiiU:n gamepadia varten tehty, jotta toinen pelaaja voisi sormeilla tasoja. Vaikuttaa vähän päälleliimatulta moninpeliltä. Origins/Legends en muutenkaan missään nimessä pidä moninpeleinä enkä moninpelinä halua pelata. Tuntuu, että koko pelin flow menee pieleen, jos ympärillä olisi useampia pelaajia säheltämässä. Tasot eivät millään ilmaise, että olisivat tehty useampaa kuin yhtä pelaajaa varten.

Mutta se mikä Originsin ja Legendsin laskee "ok"-kategoriaan on tasosuunnittelu. Legendsin aikana tuntui, että näin Originsin tasot uudestaan mutta eri teemalla. Kun suurin piirtein kaikki on nopeaa juoksua, minä en muista tasoista oikeastaan mitään mieleenpainuvaa. Jo yhden pelin sisällä alkaa eri teemoissakin huomata selkeää toistoa piilopaikoissa ja eri esteissä. Tuntuu, että oikeasti haasteita on hyvin vähän, mutta niistä on otettu viimeinen pisarakin irti, mikä sitten tekee koko kokemuksesta loppujen lopuksi hyvin tasapaksun kokemuksen. Ei tasapaksun sillä mielessä että erityisen huonon, mutta jos näin 3-4 illan pelaamisen jälkeen en muista kuin kaksi erityistä kohtausta (joista toinen kesti puolisen minuuttia), niin eikö se kieli aika pahasti siitä, että huippukohdat (ja toisaalta kamalat mokat) puuttuvat kokonaan? Tämä koskee myös musiikkia, koska taustalla soi lähinnä todella tympeää orkesterimusiikkia. Poikkeuksena erinomainen Fiesta de los Muertos, josta valitettavasti ei ole miksattu fiksusti pelin ulkopuolella toimivaa versiota.

Paljon kehutut Legendsin musiikkitasotkin meni läpi lähinnä suorittamisena, ei niinkään nautiskellen. Eye of The Tigerille myönnän hieman virnistelleeni, mutta en tasosuunnittelun helmenä. Avattavaa olisi Legendsiin jäänyt todella reilusti enkä edes yrittänyt muuta kuin pelata kaikki helposti tarjolla olevat tasot, mutta mikään ei varsinaisesti houkutellut suorittamaan enemmän tai täydellisemmin. Originsin pelaamisesta minulla on ehkä kolmisen vuotta, mutta siitä huolimatta jätin"Back to Origins" -tasot omaan arvoonsa.

Ehkä tämän pohjalta ymmärrän, miksen ole huomannut Raymaneista puhuttavan oikeastaan missään, vaikka Legends ja Origins keräsivät julkaisussa runsaasti kehuja. Erinomainen speedruntasopomppuflow, mutta silti kokemus joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

 

[perato]

Meillä kyl Raymanit jäi mieleen, niin musiikit kuin tasot pitkäksikki aikaa. Avokin kanssa sopivan lepposaa läpsyttelyä ja just siinä se kahestaan pelaamisen charmi oli, peli oli paljon helpompi kahdestaan, joten ei mennyt kummallakaan hermo. Just semmonen peli mitä vois kuvitella pelaavansa jonku skidinki kanssa. Meillähä oli pikku pakkomielle kerätä molemmista kaikki mahollinen. Noin muuten ku en oo mikää 2D tasoloikkien suurin ystävä(tai tasoloikkien noin muutenkaan), nii nää kyllä toimi ja uusintapeluu Legendsistä tulee ihan varmasti jossain vaiheessa.

 

[BryciFani]

Age of Empires II HD

Todella huippupeli vieläkin kaikkien näiden vuosien jälkeen. Ja HD versio on kiva kun laajakuva vakiona ja kaikki muutenkin toimii täydellisesti.

 

[Refloni]

Dreamfall.

Tylsää dialogia, mutta mitä tuon 2006 pelasin viimeksi läpi niin muistelisin että paranee loppua asti.

Miinuksena oikeastaan ettei tue padiohjausta ja Steam overlay ei pelitä kans. :/

Hyvä peli silti. Näin LiS-narkkarina tuo menee ehdottomasti suositteluihin!

Onko viimeinen osa eli Dreamfall Chapters pelattu?

 

[perato]

Starcraftin kanssa lähti käyntiin myös AC4 vihdoin ja viimein, olihan se kirjastossa jonku 1½ vuotta ja asennettunaki siitä suurimman osan ajasta. AC3 tuli jossain vaiheessa pelattua ja näistä peleistä tulee aina vähän semmonen krapula, ettei seuraavaa peliä jaksa iha vähään aikaan. Varsinki ku tiesi mitä on luvassa, laivalla seilaamista. Ei siinä, tykkäsin jo kolmosessa tosta, mutta kylläpä tuo alkaa pikkuhiljaa jyrsimään. Muutenki tässä on jotenki hassu rakenne, questit on nii hemmetin kaukana toisistaan, että monet asiat ehtii tehä ennen kuin ne sit questissa esitetään.

 

[Sepander]

Day of Infamy

Kyseessä siis WWII-moninpeli Day of Defeat -hengessä. Yli 100h nyt pelanneena alkaa jopa sujumaankin, kun muistaa mapit suunnilleen ulkoa, tietää parhaat väijytyspaikat ja muut jipot. Todellakin tuli DoD-fiilikset, kun tähän ekan kerran tutustui. Mie tykkään.

 

[Refloni]

Ei ole vielä. Tarkoitus hommata kunhan vielä muutama euro saadaan donate-kassaan striimien avulla.

edit: Teininä toki pelattu myös The Longest Journey. Aivan loistava.

Kannattaa pelata jos yhtään tykkää TLJ-sarjasta. Lasken itseni jonkinlaiseksi faniksi, ja minusta Chapters on parempi peli kuin kakkososa. Omat ongelmansa toki siinäkin, mutta tarinana aivan timanttia ja tällä kertaa löytyy jonkinlainen loppu.

 

[HiekkaP]

Rayman Legends (PC)

Pitkään makasi pöydällä jostain palkintona voitettu fyysinen kappale. Ei tullut asennettua, koska vaati uPlayn, jolla ei tehnyt aiemmin mieli saastuttaa konetta. Nyt sitten sorruin, pistelin ja pelasin.

Minusta sekä Legends että Origins ovat hyviä pelejä, mutta eivät erinomaisia. Se mikä toimii erinomaisesti on ohjattavuus ja fiilis. Turhia kuolemia tuntuu tulevan ainoastaan loppupäässä, kun Rayman juoksee seiniä pitkin ja peli toisinaan unohtaa miten päin Raymanin pitäisi maailmassa olla. Sama ongelma oli jo Originsissa, mutta koin sitä Legendissä lähinnä kahdessa tasossa. Muuten itse pelaaminen tuntuu erinomaiselta. Jopa niin hyvin, että Origins/Legends tarjoavat kenties kaikkien aikojen leppoisimmat vesitasot. Mukavan nopeatempoinen, oikestaan niin nopeatempoinen, että jo ihan normaalisti pelatessa tuntuu kuin speedrunnaisi peliä. Tämän vuoksi menuvalikko, jatkuvat ilmoitukset avatusta krääsästä ja kaikenlaiset välivalikot ovatkin suorastaan turhauttavan hitaan tuntuisia.

Se mikä Originsista on parannettu on luopuminen alun kitsailusta ja shoot 'em up -tasoista. Originsissa niitä paria Raymanin kykyä jostain käsittämättömästä syystä pihdattiin alkupeli. Shoot 'em upit kiinnostivat Originsissa sen verran vähän, että ne pelasin turbo-napin avustuksella. Tilalle on tullut jonkinlainen sittisontiainen, joka voi Raymanille siirrellä tasoja. Käytännössä tämä tarkoittaa pelaajalle sitä, että hypyn ja nyrkityksen lisäksi tulee kolmas nappi, jota pitää tasossa oikeissa paikoissa osata painaa. Aika turha lisä...

...joka on vissiin ensisijaisesti WiiU:n gamepadia varten tehty, jotta toinen pelaaja voisi sormeilla tasoja. Vaikuttaa vähän päälleliimatulta moninpeliltä. Origins/Legends en muutenkaan missään nimessä pidä moninpeleinä enkä moninpelinä halua pelata. Tuntuu, että koko pelin flow menee pieleen, jos ympärillä olisi useampia pelaajia säheltämässä. Tasot eivät millään ilmaise, että olisivat tehty useampaa kuin yhtä pelaajaa varten.

Mutta se mikä Originsin ja Legendsin laskee "ok"-kategoriaan on tasosuunnittelu. Legendsin aikana tuntui, että näin Originsin tasot uudestaan mutta eri teemalla. Kun suurin piirtein kaikki on nopeaa juoksua, minä en muista tasoista oikeastaan mitään mieleenpainuvaa. Jo yhden pelin sisällä alkaa eri teemoissakin huomata selkeää toistoa piilopaikoissa ja eri esteissä. Tuntuu, että oikeasti haasteita on hyvin vähän, mutta niistä on otettu viimeinen pisarakin irti, mikä sitten tekee koko kokemuksesta loppujen lopuksi hyvin tasapaksun kokemuksen. Ei tasapaksun sillä mielessä että erityisen huonon, mutta jos näin 3-4 illan pelaamisen jälkeen en muista kuin kaksi erityistä kohtausta (joista toinen kesti puolisen minuuttia), niin eikö se kieli aika pahasti siitä, että huippukohdat (ja toisaalta kamalat mokat) puuttuvat kokonaan? Tämä koskee myös musiikkia, koska taustalla soi lähinnä todella tympeää orkesterimusiikkia. Poikkeuksena erinomainen Fiesta de los Muertos, josta valitettavasti ei ole miksattu fiksusti pelin ulkopuolella toimivaa versiota.

Paljon kehutut Legendsin musiikkitasotkin meni läpi lähinnä suorittamisena, ei niinkään nautiskellen. Eye of The Tigerille myönnän hieman virnistelleeni, mutta en tasosuunnittelun helmenä. Avattavaa olisi Legendsiin jäänyt todella reilusti enkä edes yrittänyt muuta kuin pelata kaikki helposti tarjolla olevat tasot, mutta mikään ei varsinaisesti houkutellut suorittamaan enemmän tai täydellisemmin. Originsin pelaamisesta minulla on ehkä kolmisen vuotta, mutta siitä huolimatta jätin"Back to Origins" -tasot omaan arvoonsa.

Ehkä tämän pohjalta ymmärrän, miksen ole huomannut Raymaneista puhuttavan oikeastaan missään, vaikka Legends ja Origins keräsivät julkaisussa runsaasti kehuja. Erinomainen speedruntasopomppuflow, mutta silti kokemus joka menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Hommattiin ps4:ole tämä remasterd ja vedettiin lasten ja vaimon kanssa läpi. On kyllä hyvä perhepeli

 

[perato]

Deus Ex: Mankind Divided

Human Revolution tuli pelattua ennen joulua ja se iski edelleen. Se tuli pelattua lähinnä tätä silmällä pitäen, sillä jotkut detaljit juonesta alko jo unohtumaan. Alkuperäinen Deus Ex ehkä mahollisesti tarkotus sit pelata näiden perään, joskin IW jäänee vieläkin pelaamatta.

Tästä kyllä varsinaisesti ei mitää kummallista sanottavaa, hyvin alussa oikeastaa juonen osalta peliä, lähinnä vaan kolunnut joka paikkaa ja nurkkaa. Mitä nyt vilkasin questien osalta nii oonko ehkä yhden päätehtävän tehnyt(toisin sanoen Prahassa edelleen ja 12h takana). Kuitenki pikasella luvulla oivalsin, ettei tässä hirveesti rahalla tee mitää ja praxiksiakin tuntuu tulevan ihan tarpeeksi, joten kohta voinee hypätä taas juonen mukaan. Kuitenki pelistä kommentoitava, että on kyllä oikeasti näyttävän näkönen peli. Kuitenkaa kovin hienoja screenshotteja en saa otettua, mutta enivei yksityiskohdiltaan aivan omaa luokkaansa viime aikoina pelaamistani peleistä. Esim. kirjakauppa alko näyttään jo oikeesti semmoselta sekalaiselta kirjakaupalta, sen verran oli detaljia hyllyissä ettei enää vaa näyttäny tesseloidulta wolfensteinilta. Hahmotki suht yksityiskohtasia ja Praha muutenki jotenki todella eläväisen näkönen kaupunki vaikka arkkitehtuuriltaan muistuttaakin Oulun torinrantaa. Tässä kuitenkin tullaan siihen yhteen ongelmaan(joskaan se ei tässä toteudu), että jos pelimaailma tungetaan täyteen yksityiskohtia, niin missä vaiheessa pelit joutuu sit oikeasti tekemään joko A) jokaisesta asiasta poimittavan tai B)selkeästi jollain tavalla ilmaisemaan mikä on poimittava ja mikä ei. Tässä se toteutuu HR:stä tutulla systeemillä, mutta käytännössä jos nuo hudiavut lyö pois niin välillä on kyllä vaikea erottaa, että mikä pullon otettavissa ja mikä ei.

 

[Cereal killah]

Mass Effect 2

Silloin kun Mass Effect- sarja oli niin sanotusti pinnalla (muutenkin kuin että ”Andromeda on paska”) niin olin pitkällä ”tauolla” peleistä, joten nämä oli mennyt minulta hieman ohi. Vaikka olen pitkän linja RPG- pelaaja, niin nämä pyörii vähän sellaisella genrejen rajamailla niin ei ole osunut haaviin.

Periaatteessa kai olisi pitänyt aloittaa ykkösosasta, mutta sain arvosteluista sen käsityksen että jos lähtisin yrittämään niin se jäisi kesken, olen kuitenkin aika kranttu jos on jotain sellaista pelimekaniikkaa joka on myöhemmin tehty paremmin. Kovin kivuttomasti tässäkään ei päässyt vauhtiin. Karsastan 3rd person- pelejä muutenkin (paitsi uudet Tomb Raiderit), saati sitten jos se on teknisesti niin päin vittua tehty kuin tässä. Pelin alussa on aikamoinen sopeutumisvaihe siihen, että tällä hahmolla nyt siis ei muuta voi tehdä kuin juosta helvetin leveää putkijuoksua ja suojautua ja käyttää aseita/kykyjä. Kaikki koostuu space- näppäimen rynkyttämisestä tavalla tai toisella. Eikä tässä vielä kaikki, mitään päivityksiä tai buginkorjauksia EA:lla ei ilmeisesti osata tehdä, joten noin kymmenen kertaa pelin aikana piti ladata edellinen save koska hahmo jää kirjaimellisesti jumiin sinne sun tänne. Absurdeinta oli kun jostain löytyi sellainen tehtävä (”anomaly”) joka oli ikään kuin tasohyppely tällä pelimoottorilla. Eli siis piti päästä jonkun avaruusaluksen luokse vaikka reitit oli melko tukittu. Ei siinä mitään, mutta sellainen pikku pointti että kun tässä ei ensinnäkään voi hyppiä eikä oikeastaan mitään muutakaan, ja hahmo jää jumiin joka vitun nurkkaan jos vähänkään on muuta kuin ”vitun leveä tie” niin oli vaikea päättää että pitäisikö itkeä vai nauraa. Otin tämän kuitenkin jonkinlaisena demonstraationa siitä että millaista on pelata konsolilla, kun en ole oikeastaan koskaan kunnolla pelannut.

No, ihminen sopeutuu kaikkeen kunhan on jotain minkä takia sopeutua. Ja onhan pelissä paljon erittäinkin hyvää kuten hahmoanimaatiot ja kaupunkinäkymät (jopa näin vuonna 2018 kun pisti grafiikat tappiin), dialogit, ääninäyttely (yksi parhaita mitä tullut vastaan), eeppinen universumi-setting ja ihan suht hyvät aseet. ”Normal” vaikeustaso olikin aika palikka, mutta kun tekninen pelimoottori on tasoa ”tein itse ja säästin” niin ei tässä kyllä todellakaan halua käyttää siihen yhtään enempää energiaa. Tämä ei oikeastaan ole tietokonepeli, vaan sellainen interaktiivinen saippuasarja, ja sellaisena oikeastaan varsin kiva ja miellyttävä. Välillä katsoo sarjaa ja välillä vähän klikkailee hiirtä. Onneksi sai pelata naishahmolla, koska tällaiset pelit on aina paskaa geneerisellä mieshahmolla. Käsikirjoittajia ja animaation tekijöitä on varmasti monia, ja tässäkin aina välillä oli myötähäpeämittari tapissa kun oli jonkun henkisesti 14-vuotiaan käsitys siitä että miltä esim. joku klubi näyttää ja mitä siellä tehdään. Mutta enimmäkseen hyvää settiä. Jos jotain romansseja oli tyrkyllä niin meni vähän ohi, ainoa sensuuntainen oli Thanen kanssa eikä Shepardia paljon kiinnostanut vaikka sen platoninen "rakkaus" kuoli viimeisessä tehtävässä (minulla).

Mutta jos pelaan jotain 35 tuntia enimmäkseen suurella mielenkiinnolla (noin puolivälissä tuli vähän liikaa tylsiä tehtäviä putkeen), niin silloin on pakostikin hyvä peli. Kiinnostaisi pelata ME3 melkein heti perään, mutta se ei ole Steamissä enkä rupea asentamaan mitään EA:n malwarea. Olen jopa niin pitkään onnistunut välttelemään EA:n tuottamia pelejä, että kun tässä tuli EA:n logo niin minulle tuli sellaiset NHL94/95- vibat.

 

[Kerosiini]

Mass Effect 2

Silloin kun Mass Effect- sarja oli niin sanotusti pinnalla (muutenkin kuin että ”Andromeda on paska”) niin olin pitkällä ”tauolla” peleistä, joten nämä oli mennyt minulta hieman ohi. Vaikka olen pitkän linja RPG- pelaaja, niin nämä pyörii vähän sellaisella genrejen rajamailla niin ei ole osunut haaviin.

Periaatteessa kai olisi pitänyt aloittaa ykkösosasta, mutta sain arvosteluista sen käsityksen että jos lähtisin yrittämään niin se jäisi kesken, olen kuitenkin aika kranttu jos on jotain sellaista pelimekaniikkaa joka on myöhemmin tehty paremmin. Kovin kivuttomasti tässäkään ei päässyt vauhtiin. Karsastan 3rd person- pelejä muutenkin (paitsi uudet Tomb Raiderit), saati sitten jos se on teknisesti niin päin vittua tehty kuin tässä. Pelin alussa on aikamoinen sopeutumisvaihe siihen, että tällä hahmolla nyt siis ei muuta voi tehdä kuin juosta helvetin leveää putkijuoksua ja suojautua ja käyttää aseita/kykyjä. Kaikki koostuu space- näppäimen rynkyttämisestä tavalla tai toisella. Eikä tässä vielä kaikki, mitään päivityksiä tai buginkorjauksia EA:lla ei ilmeisesti osata tehdä, joten noin kymmenen kertaa pelin aikana piti ladata edellinen save koska hahmo jää kirjaimellisesti jumiin sinne sun tänne. Absurdeinta oli kun jostain löytyi sellainen tehtävä (”anomaly”) joka oli ikään kuin tasohyppely tällä pelimoottorilla. Eli siis piti päästä jonkun avaruusaluksen luokse vaikka reitit oli melko tukittu. Ei siinä mitään, mutta sellainen pikku pointti että kun tässä ei ensinnäkään voi hyppiä eikä oikeastaan mitään muutakaan, ja hahmo jää jumiin joka vitun nurkkaan jos vähänkään on muuta kuin ”vitun leveä tie” niin oli vaikea päättää että pitäisikö itkeä vai nauraa. Otin tämän kuitenkin jonkinlaisena demonstraationa siitä että millaista on pelata konsolilla, kun en ole oikeastaan koskaan kunnolla pelannut.

No, ihminen sopeutuu kaikkeen kunhan on jotain minkä takia sopeutua. Ja onhan pelissä paljon erittäinkin hyvää kuten hahmoanimaatiot ja kaupunkinäkymät (jopa näin vuonna 2018 kun pisti grafiikat tappiin), dialogit, ääninäyttely (yksi parhaita mitä tullut vastaan), eeppinen universumi-setting ja ihan suht hyvät aseet. ”Normal” vaikeustaso olikin aika palikka, mutta kun tekninen pelimoottori on tasoa ”tein itse ja säästin” niin ei tässä kyllä todellakaan halua käyttää siihen yhtään enempää energiaa. Tämä ei oikeastaan ole tietokonepeli, vaan sellainen interaktiivinen saippuasarja, ja sellaisena oikeastaan varsin kiva ja miellyttävä. Välillä katsoo sarjaa ja välillä vähän klikkailee hiirtä. Onneksi sai pelata naishahmolla, koska tällaiset pelit on aina paskaa geneerisellä mieshahmolla. Käsikirjoittajia ja animaation tekijöitä on varmasti monia, ja tässäkin aina välillä oli myötähäpeämittari tapissa kun oli jonkun henkisesti 14-vuotiaan käsitys siitä että miltä esim. joku klubi näyttää ja mitä siellä tehdään. Mutta enimmäkseen hyvää settiä. Jos jotain romansseja oli tyrkyllä niin meni vähän ohi, ainoa sensuuntainen oli Thanen kanssa eikä Shepardia paljon kiinnostanut vaikka sen platoninen "rakkaus" kuoli viimeisessä tehtävässä (minulla).

Mutta jos pelaan jotain 35 tuntia enimmäkseen suurella mielenkiinnolla (noin puolivälissä tuli vähän liikaa tylsiä tehtäviä putkeen), niin silloin on pakostikin hyvä peli. Kiinnostaisi pelata ME3 melkein heti perään, mutta se ei ole Steamissä enkä rupea asentamaan mitään EA:n malwarea. Olen jopa niin pitkään onnistunut välttelemään EA:n tuottamia pelejä, että kun tässä tuli EA:n logo niin minulle tuli sellaiset NHL94/95- vibat.

Ei sanaakaan planeettaskannauksesta joka on yksi paskimmista pelimekaniikoista mitä on ainakin omalle kohdalle koskaan osunut? Ainakin hiiri/näppisyhdistelmällä siitä saa aivohalvauksen hyvin nopeasti, padilla todennäköisesti siedettävämpää. Onneksi sen voi minimoida savea editoimalla.

Mutta mitähän tuo jumiin jäänti on ollut, minä en muista jääneeni ikinä mihinkään jumiin vaikka olen pelaillut tämän noin neljä-viisi kertaa läpi PC:llä.

 

[Cereal killah]

Ei sanaakaan planeettaskannauksesta joka on yksi paskimmista pelimekaniikoista mitä on ainakin omalle kohdalle koskaan osunut? Ainakin hiiri/näppisyhdistelmällä siitä saa aivohalvauksen hyvin nopeasti, padilla todennäköisesti siedettävämpää. Onneksi sen voi minimoida savea editoimalla.

Mutta mitähän tuo jumiin jäänti on ollut, minä en muista jääneeni ikinä mihinkään jumiin vaikka olen pelaillut tämän noin neljä-viisi kertaa läpi PC:llä.

Joo en jaksanut kaikkea huonoa pelimekaniikkaa listata, oli niin pitkä viesti muutenkin Ei ne muutkaan minipelit sen parempia ole. Tuota jumiinjääntiä on google täynnä, mutta ilmeisesti joillekin tulee ja joillekin ei.

Tässä oli myös jokin aivan naurettavan korkea mouse sensitivity jota ei voi käytännössä säätää pelin sisällä, mutta sen sai onneksi itse editoitua pelitiedostoista kuntoon. Olisi muuten jäänyt peli jo alkutunneille.