Viimeksi pelaamasi peli ja mietteitä siitä

Liittynyt
27.03.2017
Viestejä
2 794



Backpack Battles (PC, Linux)

Roguelite-deckbuilder-autobattler jossa ostellaan ja järjestellään tavaraa inventaarioon. Demo on ilmainen ja siinä on kaksi hahmoluokkaa, eli puolet tämän hetken early access pelistä. :D Hahmojen grafiikat on aivan täyttä paskaa, mutta muuten ne miellyttää silmää. Valittamista on oikeastaan aika paljon, varsinkin käyttöliittymästä, mutta hyvin tämän seurassa viihtyy. Pelaaminen on epäsuoraa PvP:tä jossa vastaan tulee vain jonkun toisen pelaajan hahmo, epäilen että peli loihtii sopivan vastustajan lennosta ja lyö sille vain jonkun pelaajan nimen. :D

Tarkoitus olisi ostella tavaroita jotka tukevat toisiaan ja lopulta tehdä erilaisia buildeja, mutta se on hankalaa sillä käyttöliittymä ei oikein taivu siihen. Tavarat ovat epäselviä niin kauan kunnes ne muistaa ulkoa, koska esim. infotekstit ovat välissä väärässä paikassa, siellä alueella missä lukee efektit. On mahdotonta aluksi ymmärtää, että jouskari tekee piikkejä, mutta ei pysty itse käyttämään niitä.

Myös itse taistelu on uskomattoman epäselvää, eikä siitä pysy millään kärryillä. Hillitön virhe missata koko autobattlereiden jännityselementti, vaikka se yleistä onkin! Myös taisteluloki on surkeudessaan nähtävyys. Tekisin itse niiiiin paljon paremman! :D

Peliä kannatteleekin uusien tavaroiden hommaus, että löytyykö sieltä sitä tiettyä haarniskaa tai miekkaa. Erittäin harmillisesti yksi kierros on erittäin lyhyt ja erittäin helppo. Early accesshan tämä vielä on, mutta vaikuttaa etteivät tekijät oikein hahmota peliään. Suositukset silti, kyllä tätä varmaan vielä jonku päivän jaksaa.
Jahas... Sanoin aiemmin pelin olevan todella helppo, ei ole enää. Nousin parin päivän pelaamisella pronssilta hopealle ja jossain vaiheessa alkoi tulemaan pelkkää häviötä, sillä nyt vastustajat tietävät mitä tekevät, ja on hankala hahmottaa miksi hävisin. Kyllä ne vastustajat taitavat olla ihan oikeiden pelaajien tekemiä. :D

Tavaroita ja synergioita on lähes mahdoton tietää ilman netin valmiiden buildioppaiden lukua! Eli nyt ei enää voi voittaa kokeilemalla erilaisia juttuja, vaan pitäisi pelata jotain buildia. Vähän harmi kun pidin pelin rennosta otteesta, mutta näinhän sitä käy kyllä vähän kaikissa pvp-pelissä ja esim. Hearthstonessakin jossain rank 20-17 paikkeilla, ettei enää pärjää jos ei pelaa mahdollisimman tehokkaasti. HS:ssä rank5 pelanneena tiedän että kyllä buildin pelaamisessakin on oma viehätyksensä. Se on ehkä jopa hauskempaa kuin opetteluvaihe, harmi vain että pelin sisältä haluttujen tavaroiden selaaminen on tuskaa tai mahdotonta ja wikiä on pakko käyttää.
 

kaarlos

Virallinen JimmZ-boikotoija
Premium-jäsen
Liittynyt
13.11.2016
Viestejä
1 611
Tavaroita ja synergioita on lähes mahdoton tietää ilman netin valmiiden buildioppaiden lukua! Eli nyt ei enää voi voittaa kokeilemalla erilaisia juttuja, vaan pitäisi pelata jotain buildia. Vähän harmi kun pidin pelin rennosta otteesta, mutta näinhän sitä käy kyllä vähän kaikissa pvp-pelissä ja esim. Hearthstonessakin jossain rank 20-17 paikkeilla, ettei enää pärjää jos ei pelaa mahdollisimman tehokkaasti. HS:ssä rank5 pelanneena tiedän että kyllä buildin pelaamisessakin on oma viehätyksensä. Se on ehkä jopa hauskempaa kuin opetteluvaihe, harmi vain että pelin sisältä haluttujen tavaroiden selaaminen on tuskaa tai mahdotonta ja wikiä on pakko käyttää.
Itse en ihan allekirjoita tätä, joku noin 50 tuntia on kellossa tässä pelissä ja olen 70+ platinumissa kaikilla hahmoilla, rangerin sain diamondiin tuossa muutama päivä sitten - enkä ole vaivautunut noita guideja lukemaan. Kyllä tossa löytyy aika luonnollisesti hyviä komboja kunhan vaan pelaa.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 553
Pitkästä aikaa paluuta nuoruusvuosiin ja Fallout 2:ta kehiin.



Jonkin verran vaatii säätöä saada asetukset kohdalleen, mutta peli palkitsee kyllä sisällöllään. Restoration patch kannattaa tietenkin asentaa, että saa pahimmat bugit korjattua ja keskeneräiseksi jääneet sisällöt peliin mukaan. Tulee hyvä mieli kun pläjäyttää rosvoa pulssikiväärillä silmään ja korsto muuttuu savuavaksi tuhkakasaksi. Dialogit sun muut edelleen huikeita, ja uudelleenpeluuarvo on hyvä kun vaan tekee erilaisen hahmon niin tehtävien ratkaisut ja palkinnot muuttuvat.
 
Liittynyt
05.06.2017
Viestejä
175
Pitkästä aikaa paluuta nuoruusvuosiin ja Fallout 2:ta kehiin.
Täällä vähän sama meininki, mutta kohteeksi valikoitunut Outlaws ja Settlers 2: 10th anniversary. Näissä huomaa miten ennen tehtiin tietyt asiat paremmin (tai sitten se on GOG-versiosta) - Settlersin ku lyöt tulille niin 5 sekuntia ja oot nopeimmillaan jo pelissä. Ei tarvi vatkata montaa minuuttia että pääsee edes introista, videoista ja menuista ym. läpi.

Samalla toisella kädellä selaan myyntipalstaa ja etsin tehokkaampaa näyttistä siitä huolimatta, että nämä pyöris vaikka leivänpaahtimella :think:
 
Liittynyt
18.11.2016
Viestejä
3 804
Far Cry 3: ihan jees.

Aika yksinkertainen, vähän seikkailupainoitteinen FPS räiskintä jossa oli pieni määrä craftaamista(lähinnä erilaiset boostit joilla sai niin healattua kuin avustusta taistelun eri aspekteihin) Lisäksi pelissä oli craftaamisen kautta asia mitä muissa peleissä olisi joko hahmonkehitystä tai researchia, eli sai lisättyä ammusten maksimimäärää eri aseihin sekä myös lisättyä aseiden maksimimäärää neljään.

Koska olin ekaksi pelannut FC6:n demoversion niin selvästi tuo uudempi peli oli monella tapaa parempi. Tässä vanhassa pelissä esim. hitsaustyökalu jolla pystyi korjaamaan ajoneuvoja, oli itsessään ase eli se vei yhden noista maksimi 4:sta aseslotista, joten en kertaakaan käyttänyt sitä koska vaikka noita aseita voi kyllä vaihtaa aina siellä täällä, mutta ei kesken kaiken. Jolloin mikä idea olla tuollainen juttu jos kovin helpolla pelaaja ei halua sitä käyttää. Samoin monet muut erikoisaseet kuten jouset tai liekinheitin. Selvästi tuo FC6 hoiti noi hieman paremmin, kuten se korjaustyökalu oli oma juttunsa joka ei vienyt aseslottia.

FC6 tuntui myös respawnaavan vihollisia useimmin tai ylipäätään, tästä pelistä en ole varma, suurin osa vihollisista oli paikallisia, ja jos ne tappoi niin lisää ei tullut. Lisäksi oli jonkin verran ehkä kierteleviä vihollisia mutta en tiedä oliko ne staattisia eli jos ne olisi kaikki teurastanut pois, olisiko ne loppuneet, vai ei? Noiden vihollisten osalta kumpikin systeemi oli ihan jees. FC6 tuli paljon enemmän vihollisia vastaan, mutta niiltä sai tarpeeksi ammuksia ja healattua sai helpolla niin sillä ei juuri merkitystä.

Samoin erona puhtaisiin FPS räiskintöihin, tässä oli hahmonkehitystä, sai skill pointseilla enemmän healttia, nopeampaa healaamista, nopeampaa lataamista, parempaa osumatarkkuutta yms., ja sitten aika suuri määrä erikoisia tappoja sillä selvästi pelisarjan leimallisella viidakkoveitsellä. Peli ihan pakottaa erilaisissa pikkutehtävissä tappamaan tietyt viholliset ninjailemalla ja tuikkaamalla sillä viidakkoveitsellä rintakehän läpi.

Tässä pelissä oli olevinaan jotain diippiä tarinallista systeemiä siitä kuinka se pelihahmo pelaamisen myötä koko ajan tottuu siihen kylvämäänsä väkivaltaan ja siitä kehittyy sellainen tribaalisoturi. Mä en itse henkilökohtaisesti sitä niin suurena elementtinä näe, kuitenkin peli on varsin lineaarinen, aktiivisesti pelaten tuo meni kolmessa viikossa tehden suuren osan pienistä sivutehtävistä.

Pelin lopussa oli hieno, ilmeisesti ainoa valinta minkä pelaaja pystyi tekemään pelin kuluessa(en ainakaan muista muita). Se oli tosi hieno ja mua nauratti jo etukäteen kun näin sen. Pelaaja pystyi tekemään valinnan joka on ns. normaali, tai sitten hyvin radikaalin valinnan millaisia ei juuri peleissä tarjota, ainakaan noin groteskisti.


Kuten tuolla FC6 ketjussa oli juttua, näiden kahden perusteella koko pelisarja on "jaksosta" toiseen hyvin samanlainen. Lähes kaikki samantyyliset aseet, ja melko lailla samanlaiset mekaniikat, vain nimellinen tarina vaihtuu. Mutta toisaalta kun peli on kohtalaisen nopea pelata läpi, ei näe tuolla mitään suurempaa ongelmaa.
 
Liittynyt
21.10.2016
Viestejä
862
Days Gone (PC)

Tuntematon virus leviää ihmisissä, kaikista tulee zombeja. Muutamat jäljelle jääneet yrittävät selviytyä tuhoutuneessa maailmassa. Days Gone on kolmannen persoonan toimintapeli avoimessa maailmassa. Noudatellaan hyvin pitkälti mm. Assassin's Creedeistä tuttua kaavaa, ainoana erona se, että hevosen sijaan kuljetaan prätkällä ja aseina toimii pääasiassa pyssyt.

Peliä on tosi kiva pelata. Maailmaa ei pysty liiaksi tutkimaan, sillä siellä liikkuminen on aika vaarallista. Lootataan paikat tyhjäksi ja äkkiä karkuun. Moottoripyörästä loppuu välillä bensa ja fast travel ei onnistu, ennen kuin örvelöitä on lahdattu tarpeeksi pois teiltä. Sinänsä tehtävät ovat usein samankaltaisia: otetaan pahiksia kiinni, tapetaan "friikkejä", pelastetaan muita, lootataan, ammutaan, ajellaan. Juoni ja epätoivo ovat kantavia voimia ja nopeasti peli imaiseekin mukaansa.

Grafiikat ovat mielestäni tosi kivat, peli pyörii PC:llä todella hyvin ja kontrollit toimivat mukavasti. Juoni on kiva ja siinä on vähän kaikenlaista. On myös virkistävää, että avointa maailmaa ei tarvitse liiaksi koluta, vaan kaikki tehtävät tulee radion kautta automaattisesti. Sivutehtävät ovat perinteistä filleriä, joku tykkää ja joku ei. Juoni on ennalta-arvattava, mutta silti nätisti kuvattu. Hahmot varmasti jakavat mielipiteitä, mutta mielestäni ne pysyivät rooleilleen uskollisina ja olivat paikoin ihan sympaattisiakin.

Pelin heikkous on sen pituus. Päätarinassa ja muutamissa sivutehtävissä mulla meni 30 tuntia, josta olisi juonen puolesta voinut leikata 10 tuntia pois. Joskus pelin puolivälin jälkeen pelaaja siirtyy väliaikaisesti uudelle alueelle, joka on selvästi ensimmäistä tylsempi. Onneksi pelatessa oli ihan kivaa, mutta kokonaisuus olisi ollut tiiviimpänä parempi.

Lopputekstien jälkeinen "salainen loppu" jätti jatko-osalle oven auki, mutta tuskinpa sellaista on tulossa, kun myyntiluvut eivät Sonya kai miellyttäneet. Pelille miellyttävä 4/5.
 
Liittynyt
30.03.2017
Viestejä
1 109
Epicin ilmaispelit, osa 40.

Deliver Us Mars

Ilmastonmuutoksen runtelema Maapallo on totaalisen tuhon partaalla. Sarjan ensimmäisessä pelissä, Deliver Us the Moonissa, Kuusta Marsiin karanneet luopiotiedemiehet veivät mukanaan ihmeteknologiaa jolla planeetta voitaisiin pelastaa. Koko tarinan ajan on hillittömän tärkeää, että juuri fyysiset laitteet saadaan veivattua takaisin Maahan. Siis... kai nyt olennainen juttu on laitteiden piirustukset ja toimintaperiaatteet, jotka voisi lähettää vaikka radiolla? Kohta ilmenee että juonessa on enemmän aukkoa kuin ainetta. En ole koskaan nähnyt näin reikäistä scifitarinaa.

Jo ensivaikutelma on kehno. Pelaajahahmo Kathyn tarina aloitetaan varhaislapsuudesta asti, jolloin hän on tyypillinen lapsihahmo peleissä eli todella rasittava ja vähä-älyinen riippakivi. Eikä intro edes riitä, vaan kakara-Kathya saa sietää takaumissa koko pelin keston ajan. Tarinan scifimysteeri on kiinnostava, mutta ihmissuhdekuviot, joille varataan todella paljon aikaa, ovat enimmäkseen myötähävettävää roskaa. Dialogi on aivan kamalaa ja lähes joka toisessa repliikissä on jonkinlainen juoniaukko tai epäloogisuus. Jep, en minäkään uskoisi, ellen olisi nähnyt.

1.jpg

BOJOING! Kuten hyvin tiedetään, Maapallolla vallitsee sama painovoima kuin Marsissa. Ehkä Kathyn olisi pitänyt ruveta astronautin sijaan korkeushyppääjäksi.

Välinäytösten katselemisen lisäksi pelissä on tuskallisen hidasta ja tylsää kiipeilyä ja laserpuzzleja. Jälkimmäinen on sentään ihan kivaa.

Kinemaattiseksi tarinapeliksi Deliver Us Mars on järkyttävän viimeistelemätön. Ympäristöt ovat ajoittain todella karuja ja pökkelöt animaatiot tahattoman koomisia. Ehkä eniten rassasivat hitaasti latautuvat tekstuurit. Avaruusaluksen hämärät käytävät välkkyvät kuin diskossa, kun päätä vähän kääntää. Peli on ilmiselvästi pukattu ulos kesken kehityksen, mutta se ei olisi kovin kaksinen edes valmiina. Hyvän juomapelin siitä kyllä saisi.

Industria

Half-Life 2 maistuu aina, vaikka sitten Pirkka-versiona. Tällä kertaa tieteellinen koe menee pieleen Itä-Saksassa ja passittaa pelaajan erittäin viktorantonovilaiseen rauniokaupunkiin, joka on täynnä raivohulluja robotteja. Karun prologin jälkeen peli on varsin nätti. Valven peleistä oltaisiin voitu pihistää myös mykkä päähenkilö, sillä pelaajahahmo puhuu paljon mutta sanoo harvoin mitään kiinnostavaa.

city16.jpg

Tervetuloa kaupunkiin 18.

Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä ja ottako kovempaa vaikeusastetta. Hardcore-moodissa peli pihtaa ammuksia, hiilua ja mikä pahinta tallennuspisteitä. Kirjoituskoneita joilla pelinsä voi tallentaa on vähän, ja usein juuri ennen point-of-no-returnia joilla siirrytään pelin seuraavaan osaan. Tämä tarkoittaa että seuraavaa aluetta ei voi siivota osittain ja palata tallentamaan. Point-of-no-return on yleensä tavallinen ovi, eikä pelaajalle kerrota mitään syytä miksei sitä muka voi avata uudelleen.

Peli ei ole varsinaisesti vaikea lukuunottamatta lopun hissinpuolustustappelua ja yhtä tiettyä vihollista. Pieni ja kovaa vauhtia vipeltävä itsemurhapommittaja tappaa kerrasta ja ilmestyy yleensä nurkan takaa. 90% kuolemistani johtui pelkästään näistä pikkuriiviöistä. Antakaa mieluummin vaikka HL2:n myrkkyrapu.

Räiskintä ja paikkojen tutkiminen on ihan perushauskaa halflifea, vaikka budjetin koko näkyy. Mukaan laitetut seikkailupelipulmat eivät sovi kokonaisuuteen mutta ovat sinänsä viihdyttäviä.

Tarina päättyy täysin kesken. Mitään ei ratkaista ja vastausten sijaan annetaan kymmenen uutta kysymystä. Jatko-osan mainosjuliste ilkkuu pelaajalle päävalikossa kuin kehittäjien kohotettu keskisormi.

KID A MNESIA EXHIBITION

Virtuaalinen taidenäyttely. Peliksi tätä voi sanoa siinä kuin muitakin epäinteraktiivisia kävelysimulaattoreita. Taiteilijan tyyli on psykedeelinen ja vähän karmiva. Galleriassa on taulujen lisäksi tosielämässä mahdottomia tilataideteoksia ja ylipitkiä musiikkivideoita, joista tulee lähinnä mieleen Windows Media Playerin visualisoinnit.

Näyttelyn teokset käy pintapuolisesti läpi tunnissa, tarkemmin syventymällä aikaa saisi varmasti kulumaan enemmän. Taiteellisesta arvosta en osaa sanoa mitään mutta kokemus oli ainakin erikoinen.
 
Liittynyt
21.10.2016
Viestejä
862
Deliver Us Mars
Nappasin tämän Epicin ilmaispelinä ja lisäsin ns. pelattavien pelien backlogille, mutta mitä enemmän tästä luen, sitä enemmän tuntuu siltä, ettei ehkä kannata tähän aikaa haaskata niin kauan, kun on muitakin vaihtoehtoja. Pois listalta ja arvioidaan sitten uudelleen, jos pelattava loppuu kesken.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
1 988
Outcast: A New Beginning (PC)

Outcastin jatko-osaa on odotettu varmaan vuodesta 1999 ja tässä sitä nyt on. Itselläni on alkuperäiseen peliin hieman ristiriitaiset tunnelmat, vaikka pelillä ilmeisesti aika vankkumaton fanijoukko onkin. Se alkuperäinen oli varmaan tavallaan aikaansa edellä mutta 512x384 ripuliresoluutio vokseleineen tappoi kaiken peli-ilon kun mistään ei saanut kunnolla selvää samalla kun pelattiin viimeisimpiä räiskintöjä tuoreimmilla grafiikoilla. Peli tuli pelattua läpi vasta Outcast: Second Contactin myötä joskus 2018.

No tämä jatko-osa alkaa lupaavasti: erittäin hienot grafiikat ja maastot, arkkitehtuuri ja vähän loreakin. Peli on tavallaan toiminta-RPG jossa keskustellaan paljon mutta enimmäksen kurmotetaan robotteja ja muutamia välibossejakin löytyy. Mutta peli on valitettavasti sekä DHL-simulaattori missä koko ajan juostaan jonkin roinan perässä kaupunkien välillä ja toisaalta itseään toistavaa räiskintää rivirobotteja vastaan vihollisbaseissa. Vihollistyyppejäkin on vain muutamia. Peliin tuo kuitenkin vähän lisämaustetta kahteen aseeseen pultattavat modit joilla saa pelaamiseen vähän lisää ytyä sekä rakettireppu jonka kanssa temppuilu on tehty hyvin ja pysyy hauskana ja toimivana konseptina. Viimeisessä kentässä sorrutaan perisyntiin eli kerättyjä aseita ei voi käyttää vaan takataskusta vedetään ihan eri mutka esiin. Päähenkilö heittää huulta tuon tuosta ja keskustelut on tehty aika kieli poskessa muutenkin.

Peli pyörii välillä kohtalaisen kehnosti ja tuntuu olevan aika prosessoririippuvainen. Suurempia ongelmia ei tullut vastaan, mutta välillä äänet katosivat kokonaan mutta musiikki jäi soimaan. Aivan kaikkia tehtäviä en jaksanut suorittaa mutta toisaalta suurin osa sivutehtävistä oli ilmeisesti pakko suorittaa jotta pääsee eteenpäin. Lopussa iski täydellinen kyllästyminen räiskintään ja nyt 37 tunnin Steam-kellon jälkeen peli on vihdoin paketissa. Vain äärimmäisille Outcast-faneille ja sekin kun löytyy alennuksesta.

Seuraavaksi saatan kaivaa naftaliinista kauhupelien esi-isän, eli ensimmäisen Alone in the Darkin, jota ei kersana kerta kaikkiaan uskaltanut oikein pelata.
 
Liittynyt
28.10.2016
Viestejä
5 643
Assassin's Creed (PC)
Kyllä, se ensimmäinen.
Assassin's Creed 2 (PC)
Tämä kyllä nyt yllätti miten paljon viimeistellymmältä tämä tuntui verrattuna tuohon ykköseen.
Assassin's Creed: Brotherhood (PC)
Ei ehkä ihan niin hyvä kuin muistin, mutta erityisesti nyt huomaa kuinka paljon hiotumpi idealtaan tämä on kuin kaksi edellistä.
Sarjan neljäs osa
Assassin's Creed: Revelations (PC)
Kaiken kaikkiaan aika vähän uutta tässä kuitenkaan on, "sitä samaa vähän hiotumpana".
Assassin's Creed III (PC)
Desmondin tarinan päätös. Edelliseen osaan verrattuna tässä on jo merkittävästi uudistuksia mutta toisaalta sitten paljon bugisempana. Tähän mennessä ongelmallisin peli ollut pelata.
Assassin's Creed IV: Black Flag (PC)
Ykkösen jälkeen se omaan makuun huonoin AC. Millään tavalla ei vie tuota itse AC:n perusmekaniikkaa eteen päin, kaikki on nähty edellisistä peleistä. Jopa laivastotaistelu oli mielekkäämpää kolmosessa kuin tässä. Kaikessa kuitenkin paistaa 'leikkaa ja liimaa' ja muutenkin fiilis, että tämä on halvalla tehty spin-off eikä täysverinen jatko-osa.
Assassin's Creed: Rogue (PC)
Kokonaisuutena kuitenkin jotenkin mieluisampi itelle kuin tuo Black Flag, ehkä juurikin sen takia, että laivastotaistelu on jouhevampaa, tekeminen vähän monipuolisempaa ja paikat on karvan verran parempia kuin satunnaiset saaret Black Flagissa.
Assassin's Creed: Unity (PC)
Sarjan kahdeksas osa ja paluu juurille. Tällä kertaa paikkana Pariisi ja miten upea se onkaan. Kaikkien noiden puskissa juoksenteluiden ja merien jälkeen on mukava palata takaisin hyvin tehtyyn mielenkiintoiseen kaupunkiin ja onhan tämä selkeä upgrade monin puolin. Pelillisesti otetaan monia harppauksia eteen päin ja muutama taaksepäinkin.
Assassin's Creed: Syndicate (PC)
Tämän tyylin viimeinen AC peli ennen tulevaa Miragea. Ehkä hieman kyllästyminen iski taas tässä vaiheessa, eikä sinällään yllätänyt. En jotenki odottanut tän pelin pelaamista kovinkaan hirveästi.

Pelillisestihän tämä on kuitenkin ehkä se mukavin pelattava.
Assassin's Creed: Origins (PC)
Olipa vain edelleen hyvä peli.
Mutta on se Egypti tässä vaan nii upea kulkea. Harvat open worldit onnistuu tässä massiivisen maailman teossa näin hyvin ja mielenkiintoisesti ilman että on keinotekoinen tunne rajatusta alueesta ja yllättäen vaihtuvista biomeista.
Assassin's Creed: Odyssey (PC)

Viime vuoden huhtikuussa alkoi tämä AC maratooni ja nyt se saa päättyä vaikka jopa vähän janottais Valhalla ja Mirage. Kuitenkin elämän faktat on se, että tän kohalla pelitunteja tuli viimisen 4kk aikana yhtä paljon ku sitä edeltävän 2kk aikana ja idlaustunteja yhtä paljon ku pelitunteja. Peli päälle ja menusta ei pääse eteenpäin ku vauva vie huomion. Toki vähän muutakin tullu pelattua tässä mut empä muista milloin olis yksinpeli ollut melkeen kuutta kuukautta kesken. Toisaalta taas tämmönen vähän grindaava peli oli ihan jees kun ei jaksanut keskittyä tai teki mieli vaan jotain pelata hetken.

Ehkä kuvaavinta tän pelin pelaamisessa on se, että vaikka oli toisella peluukerralla parempi, niin välillä mietin ihan tosissani, että "olispa kiva pelata jotain AC peliä, eiku ainiin täähän on". Niin kauas on tultu siitä alkuperäisestä kaavasta, ettei tällä enää hirveesti ole tekemistä koko pelisarjan kanssa. Pelissä pelataan puolijumalalla ja nyt NewGame+ se alko tuntumaankin kun vähän kamoja valikoimalla alko vihut kaatumaan pääasiassa yhellä iskulla/salamurhalla. Vihdoin siis pystyy vähän palaamaan siihen peruspeliin että salamurhailee vastustajia ja hiippaillen niittaa porukkaa eikä pelkästään taistelulla.

Jostain syystä tuo Kreikka ei toimi niin hienosti kuin Egypti, ehkä osittain kokonsa puolesta kun fast travel alkaa olla vähän "pakko" ja toisaalta graafisesti ei ole niin hienon näköinen omaan silmään. Graafisesti pelissä on myös tiettyä töksähtelevyyttä, sumut ilmaantuu ja häviää riippuen missä kohassa seisot ja värimaailma yms. muuttuu vähän liiankin radikaalisti samalla tavalla. Pelin lootti on vähän turhaa pääasiassa, pelin paras ase olis ostettavissa pelin kaupasta, mutta ilmankin pärjää tietyn pisteen jälkeen.

Tällä kertaa lisärit oli mukana, joista omasta mielestä Atlantis oli aika tuubaa lopulta, ehkä väsy iski mutta en toisaalta tykkää noista yliluonnolliselementeistä ja tuosta taustatarinasta yhtään nii vähän väsyttävää jossain scifi-kaupungissa seikkailla. Toinen lisäri sentään tapahtu siellä alkuperäisellä pelialueella vähemmän kolutuissa paikoissa.

Kaikki tuli klaarattua joka ikistä kysymysmerkkiä ja questia yms. myöten, joten ei nyt samalla lailla pettymystä jättänyt suuhun maistumaan kuin edellispelikerta.

Eipä tämä uudelleenpeluiden maratoni sit kuitenkaan tarjonnut suuria muutoksia mielipiteisiini, edelleen sanon että parhaat osat ovat
Desmond-trilogia
Unity
Origins

Ja ovat todennäköisesti ne ainoat pelit jotka pelaan koskaan enää näistä uudelleen läpi vielä joskus(varsinkin jos ihan oikeita remakeja tehdään).


Steamworld Dig 2 (PC)
Tähän väliin ehdin yhdessä vaiheessa pelata sohvalta käsin vauva kainalossa. Luulin jo tästä jotain tännekkin kirjanneen.
Ensimmäinen Steamworld jätti pahan maun juuri satunnaisuutensa vuoksi, päätyi johonkin kuoppaan josta ei ulospääsyä ollut. Steamworld Heist taas jätti todella positiivisen maun ja koska Dig2 sai kehuja ja oli vielä hetken ilmainen niin otin tämän pikatestiin. Läpihän asti sen jaksoi pelata ja ihan mukava peli oli. Metroidvania tyylillä mennään, sekoituksena ?terraria? tyyppistä kaivamista. Välillä kaivetaan ja välillä mennään valmiita alueita pitkin. Osa alueista ja salareiteistä avautuu myöhempien taitojen myötä. Eteni kuitenkin mukavan jouhevasti eikä ollut mitenkään ylitsepääsemättömän hankala missään vaiheessa joten varovainen suositus kaikille tämän tyyppisistä tykkääville. Tuskin mitään ihmeitä tarjoaa pelityypin suurkuluttajille, mutta en nyt tiä onko tässä genressä ihan hirveesti mitää innovaatioita ollutkaan tai saako edes olla.
 

Charun

Tukijäsen
Liittynyt
03.09.2018
Viestejä
2 183
Assassin's Creed: Odyssey (PC)

Viime vuoden huhtikuussa alkoi tämä AC maratooni ja nyt se saa päättyä vaikka jopa vähän janottais Valhalla ja Mirage. Kuitenkin elämän faktat on se, että tän kohalla pelitunteja tuli viimisen 4kk aikana yhtä paljon ku sitä edeltävän 2kk aikana ja idlaustunteja yhtä paljon ku pelitunteja. Peli päälle ja menusta ei pääse eteenpäin ku vauva vie huomion. Toki vähän muutakin tullu pelattua tässä mut empä muista milloin olis yksinpeli ollut melkeen kuutta kuukautta kesken. Toisaalta taas tämmönen vähän grindaava peli oli ihan jees kun ei jaksanut keskittyä tai teki mieli vaan jotain pelata hetken.

Ehkä kuvaavinta tän pelin pelaamisessa on se, että vaikka oli toisella peluukerralla parempi, niin välillä mietin ihan tosissani, että "olispa kiva pelata jotain AC peliä, eiku ainiin täähän on". Niin kauas on tultu siitä alkuperäisestä kaavasta, ettei tällä enää hirveesti ole tekemistä koko pelisarjan kanssa. Pelissä pelataan puolijumalalla ja nyt NewGame+ se alko tuntumaankin kun vähän kamoja valikoimalla alko vihut kaatumaan pääasiassa yhellä iskulla/salamurhalla. Vihdoin siis pystyy vähän palaamaan siihen peruspeliin että salamurhailee vastustajia ja hiippaillen niittaa porukkaa eikä pelkästään taistelulla.

Jostain syystä tuo Kreikka ei toimi niin hienosti kuin Egypti, ehkä osittain kokonsa puolesta kun fast travel alkaa olla vähän "pakko" ja toisaalta graafisesti ei ole niin hienon näköinen omaan silmään. Graafisesti pelissä on myös tiettyä töksähtelevyyttä, sumut ilmaantuu ja häviää riippuen missä kohassa seisot ja värimaailma yms. muuttuu vähän liiankin radikaalisti samalla tavalla. Pelin lootti on vähän turhaa pääasiassa, pelin paras ase olis ostettavissa pelin kaupasta, mutta ilmankin pärjää tietyn pisteen jälkeen.

Tällä kertaa lisärit oli mukana, joista omasta mielestä Atlantis oli aika tuubaa lopulta, ehkä väsy iski mutta en toisaalta tykkää noista yliluonnolliselementeistä ja tuosta taustatarinasta yhtään nii vähän väsyttävää jossain scifi-kaupungissa seikkailla. Toinen lisäri sentään tapahtu siellä alkuperäisellä pelialueella vähemmän kolutuissa paikoissa.

Kaikki tuli klaarattua joka ikistä kysymysmerkkiä ja questia yms. myöten, joten ei nyt samalla lailla pettymystä jättänyt suuhun maistumaan kuin edellispelikerta.

Eipä tämä uudelleenpeluiden maratoni sit kuitenkaan tarjonnut suuria muutoksia mielipiteisiini, edelleen sanon että parhaat osat ovat
Desmond-trilogia
Unity
Origins

Ja ovat todennäköisesti ne ainoat pelit jotka pelaan koskaan enää näistä uudelleen läpi vielä joskus(varsinkin jos ihan oikeita remakeja tehdään).


Steamworld Dig 2 (PC)
Tähän väliin ehdin yhdessä vaiheessa pelata sohvalta käsin vauva kainalossa. Luulin jo tästä jotain tännekkin kirjanneen.
Ensimmäinen Steamworld jätti pahan maun juuri satunnaisuutensa vuoksi, päätyi johonkin kuoppaan josta ei ulospääsyä ollut. Steamworld Heist taas jätti todella positiivisen maun ja koska Dig2 sai kehuja ja oli vielä hetken ilmainen niin otin tämän pikatestiin. Läpihän asti sen jaksoi pelata ja ihan mukava peli oli. Metroidvania tyylillä mennään, sekoituksena ?terraria? tyyppistä kaivamista. Välillä kaivetaan ja välillä mennään valmiita alueita pitkin. Osa alueista ja salareiteistä avautuu myöhempien taitojen myötä. Eteni kuitenkin mukavan jouhevasti eikä ollut mitenkään ylitsepääsemättömän hankala missään vaiheessa joten varovainen suositus kaikille tämän tyyppisistä tykkääville. Tuskin mitään ihmeitä tarjoaa pelityypin suurkuluttajille, mutta en nyt tiä onko tässä genressä ihan hirveesti mitää innovaatioita ollutkaan tai saako edes olla.
Näistä uudemmista AC Mirage on selvästi eniten alkuperäisen tyylinen ja vaikka mm. avoimen maailman tutkailu siitäkin löytyy, on se silti ainakin itseltäni suosituksen arvoinen, mikäli Desmond-trilogiaa pitää "aitona oikeana" Assassin's Creedinä. :thumbsup:
 
Liittynyt
27.03.2017
Viestejä
2 794
EA Sports WRC

Tämähän julkaistiin jo puolivuotta sitten. Kuulin alkuviikosta että VR-tuki (beta) on tullut joten vihdoin uskaltauduin ostamaan...

Oli kyllä lähellä että oisin refundannu, koska tässä on kaikenlaista pientä vikaa. Pelin sain käyntiin VR:nä vain suoraan Steamistä käynnistämällä, Steam VR:n kautta ei suostu käynnistymään niinkuin kaikki muut pelit. Joskus erikoiskoe ei vain lataudu ja pitää alt+f4. Joskus valikoissa on pohjassa alas+vasen, eikä voi navigoida!? Asia korjaantuu kun käynnistää Meta Quest 2:n vasemman ohjaimen!?
EDIT: Peli olikin määrittänyt automaattisesti Quest 2:n ohjaimet myös peliohjaimiksi, mutta kun nehän sammuu kun ajaa ratilla, niin se ohjaimien herätys aiheutti sekoilua. Asetuksista vain bindaa kaikki pois.

Grafiikat pitää laittaa suhteettoman alas jotta ois täysin sulava frame rate VR:nä ja silloin valehtelematta näyttää PS2 peliltä! Nostamalla grafiikat kohtuulliseksi pystyy vielä pelaamaan, mutta silloin ei pääse Dirt Rally 2:n sulavuuteen tai edes tarkkuutteen! Tässä on muuten sama nykimisongelma mikä Cyberpunk2077 VR-modissa, eli objekteja voi olla näytöllä vaikka kuinka ja ympärilleen voi katsella huoletta, mutta jos erehtyy kääntymään ohjaimella/autolla pelimaailmassa niin silloin droppaa framet lujasti. Tässä pelissä droppailee samaantapaan jyrkissä mutkissa. Miten tekninen puoli on kustu näin pahasti kun pitäisi olla samat tekijät kuin Dirt Rally 2:lla?
EDIT: HETKONEN! Pääsin eroon nykimisestä kun nostin reilusti grafiikka-asetuksia. Pidin heijastukset ja peräpeilit minimissään, mutta nostin esim. tekstuurit, tien ja puut maksimiin. Yhtäkkiä pikku nykimiset on tipotiessään!?

Itse peli on ihan jees enkä lopulta refundannut kuten meinasin. Ajokoulu oli aivan loistava lisä tälläiselle sunnuntaisimuilijalle ja se avasi mukavasti ralliautoilun saloja. Esim. höllää mutkaan kaasua tai napauta jarrua niin paino siirtyy auton etuosaan ja eturenkaat pureutuvat tiehen paremmin, näin se jyrkkämutka minkä on aina vetänyt pitkäksi on mahdollista mennä nopeasti. Radat tuntuvat myös hyviltä! Uramoodi oli aluksi erittäin sekava, mutta ei siitä lopulta ollutkaan niin montaa liikkuvaa osaa. Uramoodissa yritetään simuloida myös tallin toimintaa, yksittäisiä ihmisiä ja ajan kulumista, niin miksi siinä ei käytetä yksinkertaisesti kalenteria näyttämään mitä on mahdollista tehdä mikäkin viikkona? Varsinkin ensimmäisten tuntien aikana tuntuu pöljältä selata karkkigrafiikkakortteja ja miettiä mitä mikäkin tekee tai voiko niitä edes tehdä. Varmaan tuohon tottuu silti nopeasti, kuten huonoihin grafiikoihinkin...

Ei tämä todellakaan ole pakko-ostos vielä, mutta nyt kun sen ostin niin tulee kyllä päivittäin ajeltua.

Ps. Mitähän se Bugbear puuhaa nykyään? Rallipelien suhteen ei näytä olevan ollenkaan kilpailua, ja joku "autopelien dark souls" olisi varmasti myyntimenestys nyt kun VR alkaa olla yleinen. Samaan tapaan kuin Cities Skylines vei ykköspaikan mikromaksuihin siirtyneeltä Sim Cityltä.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
16.10.2019
Viestejä
1 180
The Witcher 3 - Hearts of Stone & Blood and Wine (PC)

Pienen tauon jälkeen sain nämä lisärit pelattua läpi. Ensimmäisen juoni käynnistyy, kun Geralt ottaa vastaan aatelismiehen suht normaalilta vaikuttavan hirviötehtävän. Matkan aikana hän kuitenkin saa huomata, että jotkin toiveet kannattaisi jättää toivomatta... Tapahtumapaikkana on Velenin reunama-alueet ja ne alkoi olla jo totaalisen nähty jo emopelin aikana. Muistan jo aiemmalla pelikerralla miettineeni, että ilman hyvää kässäriä tämä ei olisi kovinkaan erikoinen tapaus. Se kuitenkin pelastaa tämän, sisältäen yhden parhaista pahiksista mitä on peleissä vastaan tullut.

Toinen lisäri sitten sijoittuu kokonaan uudelle alueelle, eteläiseen Toussaintin maakuntaan. Se on saanut vaikutteensa Etelä-Euroopasta, ainakin Italia ja Ranska tuli mieleen viineineen ja aksentteineen. Geraltin vanha tuttu, herttuatar Anna Henrietta kutsuu tämän auttamaan epätavallisen pedon surmaamisessa. Mutta Witcher-maailman tyyliin kaikki ei ole sitä, miltä aluksi näyttää. Siinä missä ensimmäinen oli vähän hohhoijaa, oli tämä jo parempi. Maisemanvaihdos piristi kummasti, Toussaintin värikkäät alueet herättivät innostuksen uudelleen. Tosin kyllä tämäkin alkoi vähän väsyttää kun kaiken sisällön kahlasi läpi, mutta tässäkin kässäri on hyvä ja tarina vedetään sujuvasti päätökseen.

Nyt on viime kesänä aloitettu urakka siis valmis. Neljäs pelihän on sarjaan tulossa, saas nähdä mitä siitä aikanaan tulee ja onko Geralt vielä päähenkilö. Sitä odotellessa jos tämä on vielä kokematta niin kuin sattuman kautta GOG.comissa on jälleen ale, Complete Edition lähtee alle 13€. Tarjous on voimassa ainakin vielä ensi tiistain.
 
Liittynyt
22.10.2019
Viestejä
258
EA Sports WRC

Tämähän julkaistiin jo puolivuotta sitten. Kuulin alkuviikosta että VR-tuki (beta) on tullut joten vihdoin uskaltauduin ostamaan...

Oli kyllä lähellä että oisin refundannu, koska tässä on kaikenlaista pientä vikaa. Pelin sain käyntiin VR:nä vain suoraan Steamistä käynnistämällä, Steam VR:n kautta ei suostu käynnistymään niinkuin kaikki muut pelit. Joskus erikoiskoe ei vain lataudu ja pitää alt+f4. Joskus valikoissa on pohjassa alas+vasen, eikä voi navigoida!? Asia korjaantuu kun käynnistää Meta Quest 2:n vasemman ohjaimen!?
EDIT: Peli olikin määrittänyt automaattisesti Quest 2:n ohjaimet myös peliohjaimiksi, mutta kun nehän sammuu kun ajaa ratilla, niin se ohjaimien herätys aiheutti sekoilua. Asetuksista vain bindaa kaikki pois.

Grafiikat pitää laittaa suhteettoman alas jotta ois täysin sulava frame rate VR:nä ja silloin valehtelematta näyttää PS2 peliltä! Nostamalla grafiikat kohtuulliseksi pystyy vielä pelaamaan, mutta silloin ei pääse Dirt Rally 2:n sulavuuteen tai edes tarkkuutteen! Tässä on muuten sama nykimisongelma mikä Cyberpunk2077 VR-modissa, eli objekteja voi olla näytöllä vaikka kuinka ja ympärilleen voi katsella huoletta, mutta jos erehtyy kääntymään ohjaimella/autolla pelimaailmassa niin silloin droppaa framet lujasti. Tässä pelissä droppailee samaantapaan jyrkissä mutkissa. Miten tekninen puoli on kustu näin pahasti kun pitäisi olla samat tekijät kuin Dirt Rally 2:lla?
EDIT: HETKONEN! Pääsin eroon nykimisestä kun nostin reilusti grafiikka-asetuksia. Pidin heijastukset ja peräpeilit minimissään, mutta nostin esim. tekstuurit, tien ja puut maksimiin. Yhtäkkiä pikku nykimiset on tipotiessään!?

Itse peli on ihan jees enkä lopulta refundannut kuten meinasin. Ajokoulu oli aivan loistava lisä tälläiselle sunnuntaisimuilijalle ja se avasi mukavasti ralliautoilun saloja. Esim. höllää mutkaan kaasua tai napauta jarrua niin paino siirtyy auton etuosaan ja eturenkaat pureutuvat tiehen paremmin, näin se jyrkkämutka minkä on aina vetänyt pitkäksi on mahdollista mennä nopeasti. Radat tuntuvat myös hyviltä! Uramoodi oli aluksi erittäin sekava, mutta ei siitä lopulta ollutkaan niin montaa liikkuvaa osaa. Uramoodissa yritetään simuloida myös tallin toimintaa, yksittäisiä ihmisiä ja ajan kulumista, niin miksi siinä ei käytetä yksinkertaisesti kalenteria näyttämään mitä on mahdollista tehdä mikäkin viikkona? Varsinkin ensimmäisten tuntien aikana tuntuu pöljältä selata karkkigrafiikkakortteja ja miettiä mitä mikäkin tekee tai voiko niitä edes tehdä. Varmaan tuohon tottuu silti nopeasti, kuten huonoihin grafiikoihinkin...

Ei tämä todellakaan ole pakko-ostos vielä, mutta nyt kun sen ostin niin tulee kyllä päivittäin ajeltua.

Ps. Mitähän se Bugbear puuhaa nykyään? Rallipelien suhteen ei näytä olevan ollenkaan kilpailua, ja joku "autopelien dark souls" olisi varmasti myyntimenestys nyt kun VR alkaa olla yleinen. Samaan tapaan kuin Cities Skylines vei ykköspaikan mikromaksuihin siirtyneeltä Sim Cityltä.
Tää on mulle kaikkien aikojen ajopeli, joka tosiaan toimii vähän turhan huonosti vielä. VR on kyllä beta vaiheessa, että pitäis vaan kärsivällisesti jaksaa odottaa....
 
Liittynyt
05.09.2020
Viestejä
1 444
Witcher 3 lisäreitä tullut täälläkin pelattua. Yritin kiinnostua dialogista mutta kääntyi aika nopeasti grindaamiseen jotta sai Feline-sarjan viimeisimmät varusteet. Niillä sitten lahtaamaan ykköstason susia.
 

J.K

Liittynyt
16.10.2016
Viestejä
195
Aavistuksen verran jälkijunassa tullut tutustuttua Arma 3:een. Onhan tuossa aika paljon jankkia ja hiomatonta särmää, erityisesti huvitti se sama ongelma kuin Operation Flashpointissa reilut 20 vuotta sitten, että ajoneuvot hyytyvät pieneenkin ylämäkeen :D

Vaan eipä tuo menoa tunnu haittaavan, 120 tuntia jo kellossa. Yksinpelinä vetelen 100% ja nyt on peruspelin East Wind -kampanja, Flashpointin ja Resistancen kampanjat pelailtu, plus kokeiltu monia muita Steam Workshopin tekeleitä ja modeja. Nyt täytynee vähän pitää taukoa DLC-aleja odotellessa.
 
Liittynyt
30.03.2017
Viestejä
1 109
Steamissa pyörii vielä muutaman päivän ajan pulmapeliale, jota lajityypin ystävien kannattaa ehkä vilkaista. Nappasin nipun halpoja pähkinöitä.

The Witness -tyylinen viivanvetopeli ympäristöpulmineen kaikkineen. Oli hauska yllätys että pelimaailman jokainen näkyvä osa kuuluu periaatteessa johonkin puzzleen. Sataprosenttinen läpäisy vei 40 minuuttia.

Bezier-viivojen vääntelyä toivottuun asentoon. Ostin lähinnä nukahtamispeliksi. Sekä peli että Steam Deckin kosketusnäyttö tukevat useampaa samanaikaista painallusta, joten viivoja voi veivata tarttumalla monesta kahvasta yhtäaikaa. Ominaisuus on luultavasti syntynyt vahingossa, mutta se on paljon tehokkaampaa ja intuitiivisempaa kuin yhdellä kursorilla ähellys.

Tikku-ukon seikkailu läpi liikennemerkkien ja opaskylttien. Peli on visuaalisesti näyttävä, mutta kärsii siitä että varsinainen peli tapahtuu niissä kylteissä. Hienot taustat ovat pelimekaanisesti merkityksettömiä ja voivat jäädä huomaamatta, kun pelaaja keskittyy graafisesti hyvin simppeleihin kyltteihin.

Kylteistä toiseen hyppelyn lisäksi pelissä ei ole mitään maata mullistavia mekaniikkoja. The Pedestrian on oikeastaan vain glorifioitu labyrintti. Pelaaminen on hivenen tympeää ja tuntuu jo siltä kuin hyvä idea olisi mennyt hukkaan...

...viimeiseen alueeseen asti. Se loksauttaa leuat monta kertaa peräjälkeen. Finaali hipoo neroutta, mutta käyttämätön potentiaali ärsyttää sitäkin enemmän. Miksei tätä ideaa käytetty myös muussa pelissä?!

Portalista inspiroitunut (ja sitä kiusallisen paljon fanittava) pulmapeli. Tiedehärvelin karattua käsistä varjot ovat muuttuneet tappaviksi. Pelaaminen on valonlähteiden manipulointia niin, että pako-ovelle aukeaa valaistu reitti. Älypähkinöiden lisäksi mukana on ajoitusta vaativaa tasohyppelyä, koska peli on luonteeltaan "lattiaan ei saa koskea" -leikkiä. Toimintakohdat eivät onneksi ole kovin vaikeita.

Lightmatter on nipun pisin peli (4h) ja ainoa joka sisältää kelvollisen tarinan.

Laatikkoa napin päälle. Keskeisin pulmamekaniikka on tavaroiden vaihtaminen teleporttaamalla, ja kerrallaan käytössä on yleensä vain yksi boksi jota voi siirtää käsin. Tämä meinaa että kun pitää siirtää isompi kuorma kerralla pisteeseen B, pelaaja saa juoksennella pitkään edestakaisin. Hauskaa kuin Hanoin tornit. Mukana on myös fysiikkapohjaisia kuularatoja ja muita kauhistuksia, hyvät pulmat ovat vähemmistössä.

Lisäksi pelissä on ärsyttävin kertoja miesmuistiin. Skippaan välinäytöksiä äärimmäisen harvoin, mutta nyt juoksin suoraan seuraavalle ovelle pysähtymättä kuuntelemaan tyypin juttuja loppuun. En varmasti missannut mitään pelikokemusta parantavaa.
 
Liittynyt
16.10.2019
Viestejä
1 180
Star Wars: Republic Commando (PC)

Tämä tuli alessa vastaan ja kun olin juuri saanut The Clone Wars -sarjan päätökseen niin ajattelin, että perhana. Vieläpä kun tämän tarinaa oli kehuttu. Vaan kuinkas kävikään? Tylsä putkijuoksu PS2-aikakaudelta eikä siitä hienosta juonesta tietoakaan. Tiimikavereiden ohjaaminen sentään oli ihan hauskaa ja ne tekivät pelaamisesta siedettävää, mutta toisessa kampanjassa kolmesta ihan vittuillakseen eksytetään tiimistä sooloilemaan. Jaksoin tätä ehkä johonkin vähän alle puoleenväliin ja sitten riitti, en jaksanut enää pätkääkään.
 
Liittynyt
28.10.2016
Viestejä
5 643
Star Wars: Republic Commando (PC)

Tämä tuli alessa vastaan ja kun olin juuri saanut The Clone Wars -sarjan päätökseen niin ajattelin, että perhana. Vieläpä kun tämän tarinaa oli kehuttu. Vaan kuinkas kävikään? Tylsä putkijuoksu PS2-aikakaudelta eikä siitä hienosta juonesta tietoakaan. Tiimikavereiden ohjaaminen sentään oli ihan hauskaa ja ne tekivät pelaamisesta siedettävää, mutta toisessa kampanjassa kolmesta ihan vittuillakseen eksytetään tiimistä sooloilemaan. Jaksoin tätä ehkä johonkin vähän alle puoleenväliin ja sitten riitti, en jaksanut enää pätkääkään.
Aika hyvin kertoo pelistä ettei jaksa puolta väliä pitemmälle, ja tää on joku tyyliin 4h kestävä peli. Oli tosiaan aikanaan ihan jepa, mutta kestänyt huonosti aikaa ja siten aika unohdettava tekele. Tuntui keskeneräiseltä demolta viime peluukerralla. Musiikki on ainoa asia mitä tästä jää varmaan käteen nykyään.
 
Liittynyt
21.10.2016
Viestejä
862
Assassin's Creed Mirage (PC)

Paluu juurille. Tiivimmässä paketissa perinteistä AC-hiippailua. Sijaintina Bagdad, hahmona Valhallasta tuttu Basim. Tosi kiva, kun tässä pääsi larppaamaan taas oikeaa salamurhaajaa. Peli itsessään on juuri sitä, mitä uskaltaa odottaakin, eikä sinänsä yllätä. On kuitenkin kiva, kun AC Unitystä tuttu tehtävämalli on tehnyt paluun. Valitettavasti peli kuitenkin tuntuu keskeneräiseltä tai lisäosamaiselta, eikä kokonaan omalta peliltä. Bagdad ei ole kovinkaan kiinnostava, sivuhahmot eivät nekään säväytä ja tarinaa on osittain jopa vaikeaa seurata, kun tarttumapintaa ei löydy. Mukava tätä kuitenkin oli pelailla, mutta kannattaa ehdottomasti odottaa alehintoja. Ubisoftin kaupasta 15 € taisin tästä maksaa.

Lyhyt, vähän tylsä, jopa keskeneräisen tuntuinen. Toisaalta tuttua ja mukavaa tekemistä, josta ei pahoillaankaan voi olla. 3/5.
 
Liittynyt
30.03.2017
Viestejä
1 109
Hautarosvousta ja kiipeilyä kahden pelin voimin.

Tomb Raider Anniversary

Olin pelannut Tomb Raidereista aikaisemmin vain rebootit eli "Survivor-trilogian". Anniversary on sarjan ensimmäisen pelin ensimmäinen remake, ja kuuluu rebootit väsänneen Crystal Dynamicsin vanhaan tuotantoon. Nopean Youtube-visiitin perusteella alkuperäisen pelin kentät on siirretty melko uskollisesti Anniversaryyn. Modernisoinnin myötä pelissä on checkpointteja parinkymmenen metrin välein ja tallennus vapaata (erittäin hyvä), mutta toisaalta välinäytöksiin on ympätty QTE:itä, joita alkuteoksessa ei taatusti ollut (oliko pakko?). Anniversary lienee silti ihan kelpo tapa kokea yksi pelihistorian klassikoista.

Leijonanosa pelistä on kiipeilyä puzzletyrmissä. Ne ovat ihan hyviä ja jopa melko haastavia verrattuna nykyisiin pullamössöpeleihin, joissa kompassinuolet ja etsivänäöt näyttävät tien eteenpäin ja sidekickit spoilaavat puzzlet. Pään käyttäminen on plussaa, mutta mukana on myös verenpainetta kohottavia kiipeilykohtia, joissa viiden minuutin parkourin jälkeen pudotaan takaisin alkuun ja toistetaan sama 5-10 kertaa. Bennett Foddyssako nyt ollaan? Joissain pulmissa on muutenkin liikaa edestakaisin ramppaamista eikä taistelussa ole mitään mielenkiintoista.

Tahditus on nykynäkökulmasta vähän huono. Kiipeilyä on niin paljon että siihen tylsistyy, kun välinäytökset ja taistelukohdat ovat harvassa. Totesin Anniversaryn hyväksi podcast-peliksi, mutta sitä rajoittaa se ettei alt-tabaaminen onnistu.

kiipeily.jpg

Kuvassa noin 70% pelin sisällöstä.

En tiennyt pelin tarinasta etukäteen mitään, mutta olin kiinnostunut. Survivor-trilogia tuotti pettymyksen, mutta ehkä näin vanhassa pelissä ei ole juonta lainkaan? Tai ehkä tarina onkin helmi kultaiselta 90-luvulta, jolloin pelitarinoiden legendaarisimmat klassikot kynäiltiin.

Vastaus on että tarina on tarkalleen yhtä typerää jöötiä kuin rebooteissa. Ei enempää eikä vähempää. Crystal Dynamics olikin vain uskollinen lähdemateriaalille hahmotellessaan Survivorin juonikuvioita. Firman kardinaalimunaus oli tehdä trilogiastaan vakava draama, sillä Anniversaryn pöljää tarinaa on paljon hauskempi seurata. Välinäytökset ovat täynnä päätöntä kohellusta ja vanha Lara on virkistävän naurettava sarjakuvahahmo. Juuri tätä olisi kaivattu myös uudemmissa peleissä.

Assassin's Creed Origins

Monet on tästä kirjoitelleet, mutta yritän välttää toistoa.

Assassin's Creed Syndicaten jälkeen Ubisoft piti välivuoden pelisarjansa kanssa. Tauko teki hyvää, sillä Origins on parasta Asscreediä aikoihin. Muinainen Egypti on värikäs ja mielenkiintoinen paikka, jossa kuuluisat maamerkit on palautettu entiseen loistoonsa (sfinksilläkin on nenänsä, vaikka Obelix rikkoi sen kaksi vuotta ennen pelin tapahtumia). Mikrotekemistä on karsittu: joo, pelissä on ne sata samanlaista rosvoleiriä, mutta eipähän ole enää tuhatta arkkua ja animus-sirpaletta. Peli vaikuttaa kunnioittavan pelaajan aikaa enemmän kuin ennen.

Pelaajahahmo Bayek Siwalainen on medjay eli jotain sheriffin ja noiturin väliltä. Toisin sanoen hän on nakkikone jolle kansalaiset sälyttävät väkivaltaa vaativat ongelmansa. Assassiineja ei ole vielä keksittykään, mutta Bayek osaa kaiken heiltä vaadittavan. Hän painelee vaivattomasti ylös kallioseinämiä, joita sijoitetaan yleensä pelimaailman ulkorajoille kulkuesteeksi. Miehellä on myös kova kunniantunto. Villieläinten hävittäminen ja hautojen ryöstäminen on ehdottoman väärin ja syyllisiä tulee rangaista, paitsi silloin kun Bayek itse tekee sitä.

mainos.jpg

"Ei niitä mikromaksuja tarvi ostaa ja ne on kosmeettisia!" Hieno juttu. Lyödäänpä peliin vähän MAINOKSIA että ne vapaaehtoiset ja kosmeettiset mikromaksut menee kaupaksi.

Rikkinäisiä mekaniikkoja on ja tasojärjestelmä käytännössä kieltää tuleville alueille menon liian aikaisin vaikka ne ovat muka auki alusta asti. Kokeilujeni perusteella pelaajan ottama vahinko kymmenkertaistetaan ja tekemä vahinko tiputetaan kymmenesosaan, jos menee kukkoilemaan isommilleen. Minikartan poistaminen ja alueiden tiedustelu dronella on hyvä idea, samoin tulella leikkiminen.

Tarina on Asscreedien mittapuulla hyvä. Periaatteessa tarjolla on saman tappolistan siivoamista kuin muissakin peleissä, mutta poliittinen juonittelu on kiinnostavaa ja meno yllättävän brutaalia. Lapsiakin tapetaan. Origins, kuten muutkin sarjan pelit, on pohjimmiltaan varoittava tarina radikalisoitumisesta. Yhteiskunnan epäreiluus ja elämän päämäärättömyys kasvattaa vihaa, joka lopulta tekee ihmisestä terroristin vapaustaistelijan assassiinin.

Origins nostaa normaalia enemmän esille sarjan oudompia puolia, eli avaruusolioita, salaliittoteorioita ja pseudotiedettä. Itse tykkään tämäntyylisestä hassuttelusta, vaikka se onkin pois sarjan isoimmasta vahvuudesta eli oikean historian esittelystä. (Sitä varten on nyt muuten erillinen pelitila.) Varsinkin Faaraon kirous -laajennuksessa homma menee ihan reilusti fantasian puolelle. Toisaalta se on pelin viimeinen alue ja kaavan rikkominen tervetullutta. Oma pelikelloni kävi jo 70+ tuntia ja koin muumioiden heräämisen piristysruiskeena, jota peli kaipasikin.

sobek.jpg

Musta samurai?! Ei käy, eihän se olisi realistista.

Origins on helposti lempipelini sarjassa, mutta kaikkia ubi-hiekkalaatikkoja riivaava puuduttavuus alkoi loppupuolella käydä kunnon päälle. Jatkan sarjaa varmaan aikaisintaan parin vuoden päästä.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
418
Far cry new dawn (pc)

Tuon toisen topicin innoittamana laitoin new dawnin tulille, että miltä tuntuu pitkän ajan jälkeen uudestaan. Ja kyllä se vaan on parempia far cry:ita.

Tiiviimpänä pakettina ilo pelata paljon suoraviivaisempaa peliä kuin täyttä ubisoft open world ähkyilyä. Paljon enemmän mieltäkin kun tarvii edes jotain kehitellä pelin edetessä kuin vain mennä aloitussetillä loppuun asti niinkuin 6:ssa. Vaikka sitäkään ei paljon tarvi, 2 tierin kivääri, jonka jälkeen 3 tierin kivääri ja jouskari, niin muuta ei tarvi, mutta edes jotain. Kaiken kaikkiaan oikein kiva välipala uudelleen pelattunakin, joka ei jätä kuin yhden kysymyksen. Sen, että koira näyttää koiralta, sika sialta ja mies mieheltä, mutta miksi naisten täytyy näyttää niiden kaikkien risteytyksiltä?
 
Liittynyt
28.10.2016
Viestejä
5 643
Vähän meinasi kriisitellä kun ei oikeen pelitunteja kerry, niin otin sit useamman lyhyen pelin peluuseen, että saa etes jotain pelattua

Firewatch (PC)
Ihan en nyt ymmärrä hypeä. Walking sim peli joka jäi omalta osalta vähän tussahdukseksi, oikeen mitään ei ehitty tuossa ajassa rakentaa ja tuntui, että pelin loppu oli jotenki todella vesitetty. Ei montaa euroa maksanut, mutta mysteeriksi jäi miten tämä nyt kaikista näistä kävelysimuista eroaa erityisesti.

Yoku's Island Express (PC)
Lainaan vanhaa arvosteluani koska se pitää edelleen kutinsa. Hyvä peli toisellakin peluukerralla.
Mukavan positiivinen ylläri. Tulee yleensä paketista scoutattua pelit, jotka etäisesti mielenkiintoisia, mutta ei tuu hirveesti katottua et mitä ne oikeastaan on. Tämä tuli käynnistettyä ihan vaan metascoren ja sen pohjalta, että oli ohjaimella pelattava.

Mulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde näihin metroidvania-tyyppisiin peleihin. Tämä ei kuitenkaan herättänyt mitään negatiivisia tuntemuksia mitä niihin yleensä liittyy vaan pelkästään positiivisia fiiliksiä. Kyseessä on siis hauska flipperin ja metroidvanian sekoitus, kyllä flipperin. Sen sijaan, että hahmo osais hypätä, kaikki ylöspäin tapahtuvat liikkeet tapahtuu flipperin "lapoja" läiskimällä. Mitään varsinaisia flipperitasoja tässä ei ole, vaan ne flipperiä enitenkin muistuttavat osat sopii saumattomasti tasoon. Pelimekaniikaltaan tämä oli hauska lähestymistapa, koska se moneen metroidvaniaan liittyvä millintarkka hyppiminen yms. jää kokonaan pois ja peli on näin todella anteeksiantava.
The Swapper (PC)
Toinen uudelleenpeluu, kotimainen pelituotos joka aikanaan jäi mukavasti mieleen. Nyt toisella pelikerralla ei enää samalla tavalla innostanut, vaikka puzzlet oli ihan kivoja, oli ne pitkälti aika helppoja ja nopeita. Toiseksi viimeiseen päädyin katsomaan ratkaisun kun alko koko peli jo vähän leipäännyttään, vaikka pelikellossa oli 5h. Graafisesti vähän rujo, tarinan tynkää tässä on ehkä tavallista pikkupeliä enemmän, vähän samaa kategoriaa teemallisesti kuin Soma tai vaikka elokuva Prestige.

The Stanley Parable (PC)
Pari tuntia tätä riitti tällä kertaa. Muistan tykänneeni viimeksi, mutta nyt oli vähän meh kokemus, ehkä tää on näitä yhden pelikerran pelejä, joita ei etes pitäisi toista kertaa yrittää kokea, koska se kaikki yllätyksellisyys on syöty. Ei huvittanut eikä hauskuuttanut enää. Yli 5v edelliskerrasta, jonka saavutus niin kivasti ilmoitti(ole pelaamatta 5 vuotta).

The Last Campfire
Puoli tuntia tätä taisi riittää, en ole varma jatkanko. Lapsellinen lässyttäjä tarinoitsija alko ottaan kuupaan jo tässä ajassa ja pelin uudelleenkäynnistäminen ei houkuttele yhtään. Pelillisesti ei ihmeelliseltä vaikuttanut, perus puzzlea jossa liikutellaan asioita järjestyksessä, ei mitään jännää siltä osin. Pelin ideasta jää vaikutelma, että "tehdään söpö peli joiden hahmoista voi tehdä pehmoleluja ja deviantart piirroksia".
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
6 318
Wildermyth (PC)
Tätä en ole pelannut puoleen vuoteen, mutta pistän ulkomuistista jotain ajatuksia ylös kun peli on jollain tasolla taas ajankohtainen.
Eli tämä on hyvin omalaatuinen, taiteellisessa mielessä tekee paljon asioita eri tavalla kuin muut vuoropohjaiset rpg-naksuttelut. Perus taistelukuvio on sinänsä aika tyypillinen tällaisille peleille, eli roolitukset hahmoilla ja AP- systeemit ja damagen tuotto jne. Esteettisesti hahmot on kaksiulotteisia "paperihahmoja" piirretyssä 3D- maisemassa, joka oikeastaan toimii paremmin kuin miltä näyttää. Kesti jonkin aikaa ostaa peli kun oli tiettyjä ennakkoluuloja. Vihollisia on muutamaa eri rotua/tyyppiä ja niissä on mukavasti monipuolisuutta.

Pelissä on tiettyjä erittäin omantakeisia piirteitä. Pelin "tarina" on yhdistelmä käsikirjoitettuja (?) tapahtumia arvottuna proseduraalisiin tarinankerronnallisiin tekstifragmentteihin ja sarjakuviin. Tästä poikii semisti satunnaisia tarinoita joista jotkut tykkää tosi paljon. Aina välillä pelin foorumeilla jne. joku alkoi pohtimaan että onko näissä edes oikeasti ihmisen tekemää käsikirjoitusta mukana muuten kuin lätkimässä jotain ylätason teemoja tapahtumille. Tarinat on juuri sellaista mitä tekoälyltä voisi odottaa (ja ne on enimmäkseen tehty pari vuotta ennen mainstream AI- hypetystä), mutta on niihin laitettu myös ihan nimen kanssa tekijätiimin käsikirjoittaja. En ole ihan varma mitä mieltä itse olen, mutta veikkaan että siinä on joku vähän autistinen tai muuten outo ihminen joka onnistuu kuulostamaan tekoälyltä ihan sellaisenaan ilman noita proseduraalisia elementtejä. Huumoria dialogeissa on paljon ja sekin kuulostaa siltä kuin AI:lle olisi syötetty 15 kautta Putousta ja Joonas Nordman show'ta ja annettu huumoriparametriksi 88 asteikolla 1-100. Mielenvikaista läpändeerosta...

Eniten ehkä tykkäsin kampanjoiden itemisaatiosta, hahmonkehityksen stat pointseista ja legacy hero- konseptista jolla hahmot tulevat tärkeiksi itselle. Itemisaatio on periaatteessa yksinkertainen (noukkii vaikka uuden aseen ja valitsee että kuka sen saa ja sitä ei voi jälkikäteen vaihdella muuten kuin hankkimalla jotain sen tilalle). Mutta tykkään että on roolipelejä jotka tekee näin, eikä vaan sitä että kaikki säkit on täynnä yhdentekevää roinaa ja pelistä puolet menee inventoryn säätämiseen, terveisiä Pathfinder-peleille jne.). Lisäksi on mainiosti toteutettu transformaatiosysteemi, jossa hahmo esim. pikkuhiljaa muuttuu korpiksi tai sudeksi tai spesiaalimaagiksi, ja saa uusia senmukaisia kykyjä ja stat-pointseja. Pitkän kampanjan aikana hahmot vanhentuvat parikymppisestä vanhuuden kynnykselle ja joutuvat paikoin eläköitymään ennen loppukahinoita, tämä tuo myös oman strategisen elementtinsä mukaan. Voi myös draftata "vanhoja staroja" edellisistä kampanjoista pelastamaan tilanne.

Kampanjat on joka tapauksessa aika hyviä kokonaisuuksia, joskin tein niistä itselleni hieman liiankin vaikeita pelaamalla ironman- tyylisesti ("carved in stone") ja toiseksi vaikeimmalla tasolla. Tämä toi minulle eeppisiä onnistumisen kokomuksia, mutta toisaalta myös päinvastaista missä joku 15 tunnin tarkkaan hiottu peli meni hukkaan johonkin suht epäreiluun yksittäiseen taisteluun jossa kaikki vyöryy päälle yhtä aikaa. Mutta tuota alempi vaikeustaso sattuu olemaan liian helppo, ja ilman ironmania pelin huonot puolet korostuu liikaa. Siten minulla on edelleen 3-4 kampanjaa pelaamatta vaikka pelasin tätä yli 60 tuntia talvella (voi myös olla että tuli kyllästymispiste tuohon tarinankerrontaan). Meni hermot, mutta ei nöyryys riitä että pelaisin helpommalla tavalla... mutta mutta, tästä on tullut DLC joka on pakotetusti ironman ja vaikeustasoa ei voi säätää. Kuulostaa minulle sopivalta, ja tuo voisi olla tapa tehdä comeback tähän peliin.

Pari huonoa puolta lisää: overland kartta ja sen mekaniikat on aika huonoja. Lisäksi pelissä on todella paska musiikki, tai teoriassa ihan ok koneellisesti tehtyä viulunvingutusta mutta se toimii lähinnä lyhyisiin sessioihin, ei kukaan halua sellaista kuunnella tuntikausia jos pelaa pitempään. Oikeastaan pelistä on helppo listata huonoja puolia, mutta siinä on silti tavoitettu jotain poikkeuksellista ja immersiivistä, en minä keskinkertaisia pelejä pelaa yli 60 tuntia.

Pelintekijät ilmoittivat että tämä oli tässä, joten lisäsisältöä ei tule ja jatko-osaa lienee turha odottaa (potentiaali sellaiselle olisi kylläkin valtaisa).
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
16.10.2019
Viestejä
1 180
Diablo II: Resurrected (PC)

Örkkimättö-loottifesti jatkuu. Tämä tuli viime vuonna hommaamani Diablo III -bundlen mukana ja pääsin heti seuraavana vuonna tämän remasterin pariin. Alkuperäinen on tullut pelattua pari kertaa läpi paladiinina kauan sitten, tällä kertaa päätin kokeilla jotain uutta ja otin nekromanserin. Siinä missä paladiini on lähitaistelija, tämä hahmo manaa vihollisten ruhoista luurankoja taistelemaan puolestaan ja kiroaa vihollisia ottamaan enemmän vahinkoa jne. Ymmärtääkseni tämä on aika suosittu hahmoluokka eikä sinänsä ihme, taistelu on sillä lähes triviaalia. Alkupelin lähinnä keräsin skeletooripossea ja sitten katsoin sivusta kun nämä pätkivät viholliset, välillä piti manata uusia kun joku kuoli mutta ei yleensä sen kummempaa. Bossit olivat kuitenkin poikkeus. Siinä missä normipelissä vihollisia kuolee jatkuvasti ja täten uutta taistelijamateriaalia on toistuvasti saatavilla, bossit ovat yleensä roskamobeista erillään ja kun skeletoorit kaatuvat bossien hyökkäyksiin kuin heinä viikatteeseen niin ei paljon naurata. Ne olivatkin hidasta kituuttamista, kun koitin palkkasoturikaverini ja golemini kanssa pikku hiljaa nakertaa pomojen terveysmittaria kuolema toisensa jälkeen. Todennäköisesti tein jotain väärin, mutta brute force toimi ja pääsin pelin läpi, vaikka välillä kyllä vähän jännittikin, että tähänkö jäädään. Varsinkin kakkoskappaleen bossi on ensimmäinen kunnon vastus, sitä kirosin aikanaan paladiineillanikin. Ja toki niilläkin meno oli hidasta nakerrusta, mutta paladiini sentään pärjää yksinkin toisin kuin nekromanserini, joka vasta lopussa uskalsi käydä vihollisten kimppuunkin.

Teknisesti remaster toimii hyvin. Resoluutiot ovat tätä päivää ja ruutukin päivittyy enemmän kuin alkuperäisen 25 kertaa sekunnissa. Vanhaan versioon ja takaisin pääsee nappia painamalla kuten vaikkapa Monkey Islandien remastereissa, jolloin voi muistella millaista silloin oli tai kauhistella, kuinka me vanhukset ollaan tuollaista voitu joskus pelata. Ja onhan tämä muutenkin edelleen hyvä, jos loottifesti maistuu. Staminamittaria en muistanut ja se on alussa vähän ärsyttävä, kun vähän väliä joutuu hidastamaan mutta kun tasot nousee niin nousee staminakin. Ja kun odottaa skeletoorien mätön loppumista ehtii hyvin hengähtää. Musiikista eritysimaininta, se on tunnelmallista varsinkin kolmosen totaalisen yhdentekevän jälkeen. Lisäksi tämä remaster toimii myös offlinessa toisin kuin kolmonen ja nelonen, mutta vähintään kerran kuussa pitää käydä netissä. Toki jos vanhat levyt löytyy nurkista niin se pitäisi ilmeisesti pystyä modaamaan siedettäväksi nykyversioksi. Pelinä tämä kakkonen lienee näistä se paras, nelosta en ole vielä pelannut mutta tuskin se tätä voittaa. Ykkösen tunnelman ehkä kuitekin nostaisin sarjan parhaaksi.

 
Liittynyt
09.12.2023
Viestejä
108
Tietyt pelit tulee pelattua aina uudelleen, kun vain on aikaa kulunut riittävästi. Omat suosikit ovat Dead Space trilogia, ja FEAR ja sen pari lisäosaa. Jälkimmäinen julkaistiin jo 2005, ja se yksi ahdistavimmista peleistä mitä olen pelannut. Siinä on mielestäni hyvä juoni, joka etenee hyvin pelin edetessä. Mutta se tunnelma. Se on saatu todella toimimaan vaikka sen aikainen grafiikka ei niin huippua olekaan. Pimeys, varjot, niukka valon käyttö, yllättäen eteen ilmestyvä Alma saavat aivan spontaanin pelkoreaktion aikaan. Säikyttelyyn käytetään onnistuneesti samoja tehokeinoja kuin kauhuleffoissa. Ehdottomasti ansaitsisi remaken.
Dead Space on taas perinteisempää örkkimättöä, mutta vihulaiset tunkevat silmille hillittömällä raivolla. DS remake on onnistunut ja siihen on lisätty lisää pelattavaa. En tiedä mikä tuossa pelissä vetää, mutta sekin ja lisäosat on tullut pelattua moneen kertaan. Dead Space pelisarja on yllättävän onnistunut, mutta asiaan kuuluvasti 3. osan jatko-osa on tietysti ryssitty idioottimaisella lopulla.
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
245 250
Viestejä
4 286 417
Jäsenet
71 609
Uusin jäsen
Torr

Hinta.fi

Ylös Bottom