Oma vaari pääsi 16v-ikäisenä puolustamaan Suomea. Karjalasta oli kotoisin ja evakkoonhan kaikki lähti. Vietin teini-iässä kesätöiden takia paljon aikaa mummolassa ja kuuntelin vaarin tarinoita maailmasta ja sodasta yleensä. Aika kova oli pakolaisvastutus ja tietty myös ryssistä. Mitä tarinoista muistan, niin kyllä se vaari paljon niitä ryssiä ampui, mutta kovat henkiset arvet siitä jäi, joita kantoi hautaansa saakka. Oli yksi suoraselkäisimmistä ja eniten arvostamistani ihmisistä joihin olen elämässäni tutustunut. Sieltä sain osan kasvatuksestani, jonka olen nyt vanhempana huomannut hieman voimistuneen. Kunninantunto, velvollisuudenkanto, asioiden huolella tekeminen jne. Ei olisi kahta sanaa jos ryssät tänne yrittäisi ettenkö olisi ilman muuta omaa osaani hoitamassa ja ampumassa sieltä tunkeutuvaa porukkaa minkä kykenisin.
Minuun siis on vaikuttanut jonkun verran vaarini sotakokemukset, mutta voin vain kuvitella kuinka vahvoja fiiliksiä venäläiset luovat nyt Ukrainaan, heidän sotakykyiseen väestöön ja etenkin tuleviin sukupolviin. Se nyt istutettu viha on niin suurta, ettei nyt tuolla bunkkerissa piileskelevä seniili pingviini tule sitä ikinä tajuamaan. Tämä on myös nostanut monen muun entisen NL-maan haudatun vihan vanhaa sortajaansa vastaan taas pinnalle. Raha on rahaa ja se on toki vahva vaikuttaja, mutta aate on paljon vahvempi ja nyt uskonnon sijaan alkaa se aate olla hyvin monessa paikassa Venäjän tuhoutuminen tai kaatuminen. Sitten jos ampuvat sen yhdenkin ydinpommin joka on enää ainoa asia joka pitää tuon maan "koskemattomana", niin se kortti on nähty ja Venäjä lakkaa olemasta. Menisi siinä tietty paljon muutakin, mutta varmaa olisi että Venäjä muussattaisiin ja pilkottaisiin pois maailmankartalta.
En ole mikään strategiamaisteri, mutta en näe Putinille oikein mitään pakoreittiä tästä tilanteesta. Koska ei tule luovuttamaan, niin jollain lailla tuon sekopään tarina on nyt lähellä loppuaan.