Moni on täällä ihmetellyt miten on mahdollista etteivät venäläiset usko mitä Ukrainassa tapahtuu- vaikka heidän omat lapsensa kertoisivat siitä paikan päältä.
Olen kasvanut todella sisäänpäin kääntyneessä uskonnollisessa yhteisössä, ja tältä pohjalta minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää miksi Venäjällä ihmiset toimivat kuten toimivat.
Yhteisöllisessä ja autoritaarisessa järjestelmässä usko järjestelmän oikeudenmukaisuuteen on olennainen osa identiteettiä ja ihmiskäsitystä. Identiteettiin kuulu tällöin olennaisesti usko oman joukon erityislaatuisuudesta verrattuna muihin ihmisiin. Jokainen ihminen tajuaa tällöin intuitiivisesti, että yhteisön ulkopuolelle jääminen merkitsee syviä ongelmia. Uskonnolisessa yhteisössä se voi merkitä esim. helvettiin joutuviin ihmisiin kuulumista, valtioissa taas se voi johtaa vankilaan tai hakattavaksi. Lisäksi auktoriteettien uhmaaminen yhteisöissä on todella iso tabu, ja onkin tavallista että normijengi suojelee auktoriteetteja raivokkaasti- vaikka he itse olisivat järjestelmässä alisteisessa asemassa. Nämä ongelmat harvoilla kuitenkaan johtavat siihen loogiseen johtopäätökseen ettei tällainen yhteisö voi olla sittenkään kovinkaan hyvä- edellämainitut identiteettiin, yksinäisyyden pelkoon ja valtaan liittyvät tunteet aiheuttavat yksinkertaisesti liian ison ahdistuksen jotta ristiriidan käsittely olisi mahdollista.
Jehovan todistajat saattavat hylätä jopa omat lapsensa jos he eroavat yhteisöstä. Itse en siis ole kuulunut heihin, mutta "lievänäkin" yhteisöllinen painostus voi tuntua todella raskaalta.
Olen kasvanut todella sisäänpäin kääntyneessä uskonnollisessa yhteisössä, ja tältä pohjalta minulla ei ole mitään vaikeuksia ymmärtää miksi Venäjällä ihmiset toimivat kuten toimivat.
Yhteisöllisessä ja autoritaarisessa järjestelmässä usko järjestelmän oikeudenmukaisuuteen on olennainen osa identiteettiä ja ihmiskäsitystä. Identiteettiin kuulu tällöin olennaisesti usko oman joukon erityislaatuisuudesta verrattuna muihin ihmisiin. Jokainen ihminen tajuaa tällöin intuitiivisesti, että yhteisön ulkopuolelle jääminen merkitsee syviä ongelmia. Uskonnolisessa yhteisössä se voi merkitä esim. helvettiin joutuviin ihmisiin kuulumista, valtioissa taas se voi johtaa vankilaan tai hakattavaksi. Lisäksi auktoriteettien uhmaaminen yhteisöissä on todella iso tabu, ja onkin tavallista että normijengi suojelee auktoriteetteja raivokkaasti- vaikka he itse olisivat järjestelmässä alisteisessa asemassa. Nämä ongelmat harvoilla kuitenkaan johtavat siihen loogiseen johtopäätökseen ettei tällainen yhteisö voi olla sittenkään kovinkaan hyvä- edellämainitut identiteettiin, yksinäisyyden pelkoon ja valtaan liittyvät tunteet aiheuttavat yksinkertaisesti liian ison ahdistuksen jotta ristiriidan käsittely olisi mahdollista.
Jehovan todistajat saattavat hylätä jopa omat lapsensa jos he eroavat yhteisöstä. Itse en siis ole kuulunut heihin, mutta "lievänäkin" yhteisöllinen painostus voi tuntua todella raskaalta.