Ainoa ismi mitä itsekin kannatan on pasifismi.Ukrainassa kuulemma myös vannoutuneimmat rauhan-aatteen kannattajat ovat kääntäneet suurin joukoin kelkkaansa ja alkaneet osallistua aseelliseen vastarintaan Venäjää vastaan. Niin se vaan mieli muuttuu kun oma ja muiden läheisten henki tulee vaaraan ja vastustaja on täysin häikäilemätön. Siinä ei paljoa enää pasifismi paina jos se aiheuttaa vain sen, että ei enää voi selvitä.
Jossain hesarin jutussa suomalaiset rauhan-aatteen kannattajat yrittivät hirveillä ketjupäätelmillä puolustella näitä aatteensa syöneitä. Huonompi homma tuossa pasifismissa vain on se, että valmiudet puolustautua jos mieli muuttuukin jäävät puutteelliseksi jos ei sitä mielen muutosta ennen yhtään valmistautunut puolustukseen.
Ei se silti tarkoita sitä ettenkö epäröimättä tarttuisi aseeseen mikäli tietäisin että mitään tekemättä ainoa mahdollinen scenaario minulle tai läheisilleni on kuolla. Tottakai pyrkisin neutraloimaan uhan. Miksi kunnioittaisin jotain periaatetta jota joku toinen ei kunnioita.
Pasifismi ainakin itselleni tarkoittaa sitä että en usko väkivaltaiseen asioiden selvittelyyn, ja se puolestaan käytännössä tarkoittaa sitä että en ole aloitteellinen väkivallan suhteen.