Vanhukset, Vanhustenhoito, Omaishoito etc.

[taski]

Haulla en tällaista ketjua löytänyt, voi toki olla etten osannut vain etsiä oikeilla hakusanoilla -> Modet varmaankin sitten yhdistelevät mikäli ketju jo olemassa.

Keskustelua vanhuksista ja vanhustenhoidossa. Foorumilla on varmasti paljon meitä keski-ikäisiä joiden vanhemmat alkavat tulla elämänsä viimeiselle etapille. Vapaata keskustelua aiheesta, vertaistukea ja vinkkejä ketjuun. Aihe tuskin kokaan menee "pois muodista".



Oma lehmä ojassa siinä mielessä että omat vanhemmat ovat olleet jo pitkään eläkkeellä ja aletaan olla siinä pisteessä, että ajaminen vielä onnistuu mutta tuskin enää vuosikymmentä. Hoitavat rintamamiestaloa ja mökkiä, mutta selvästi alkaa jo virta hiipua.
Ovat olleet hyvin selväjärkisiä, joskin vähän elämäntavoiltaan erikoisia erakkoluonteisia aina. Olen heitä aina jonkin verran autellut arjen askareissa, esim renkaanvaihdoissa ja ruohonleikkurin huolloissa jne. mitä nyt ylipäätään yleensä puolin ja toisin jeesaillaan välillä.

Nyt kuitenkin esiintyy aika erikoista käytöstä, kun saattavat pyytää apua esimerkiksi lähtiessä isompaan kaupunkin (Tre / Hki), josko pääsisivät kyydillä.
No totta kai mielellään autan ja hoitelen sitten omiakin asioita samalla. Viimeisen puolen vuoden aikana kuitenkin käytännössä kaikki reissut viime hetkillä peruuntuneet aina jonkin ihmeellisen tekosyyn takia, esim vatsatauti, pelätään tarttuvia pöpöjä, aikataulu ei sitten kuitenkaan sovikaan kun joku aivan epäoleellinen asia onkin noussut esiin (tyyliin, täytyy soittaa nuohoajalle niin koko päivänä ei voi lähteä mihinkään).
Asioiden hoito alkaa siis vaikeutua huomattavasti ja kauhulla odotan, että mitähän kun pitäisi mennä esim lääkäriin, niin millainen projekti siitä saadaan aikaiseksi. Eli jokuhan nyt selvästi pelottaa ja lyö kapuloita rattaisiin, mutta mitään ei asiasta keskustelless myönnetä. Tätä on hyvässä hengessä käyty läpi, mutta varsinkin äitini on selvästi melko jyrkkä asenteiltaan ja ei "järkipuhetta" oikein halua kuunnella, vaan totetaa että asia on nyt näin ja tästä on turha keskustella enempää. En mikään psykologi ole, mutta joku puolustusmekanismi hakkaa päälle. Omituista tässä on se että kuitenkin pyydetään apua, mutta ei olla sitä valmiita vastaanottamaan.

Käyn heillä useamman kerran viikossa kun tuossa lähistöllä asuvat, joten tuskin nyt ihan pelkkää juttuseuraakaan ovat vailla.

Varsinaisia selviä Alzheimeriin viittaavia oireita en oikein ole tunnistanut, mutta voisikohan tuossa olla ensimmäiset viitteet siitä?
Erikoista nykyään on se, että ovat käytännössä aina kaksistaan, tekevät kaiken yhdessä ja välillä tuntuu että heillä on kollektiivinen mieli, kun ovat aina kaikesta täysin samaa mieltä ja toimivat yksikkönä. Ovat tosiaan aina olleet hiukan erakkoluonteisia, mutta kuitenkin välillä nähneet tuttaviaan ja käyneet "tuulettumassa". Nyt kuitenkin oma maailma on kutistunut käytännössä koti / mökki / ruokakauppa akselille.

Pitkälle yli 70v iässä tekisi hyvää vähän saada jotakin ulkopuolisia ärsykkeitä ja keskustelua aikaan, tekisi varmasti mielenterveydellekin hyvää kun näkisivät muitakin ihmisiä. Mitään fyysisiä esteitä ei pitäisi olla, isällä on diabetes mutta se on hyvin hallinnassa eikä käytännössä arjessa oikein mitenkään näy. Mitenkähän tällaisia vanhoja jääriä saisi aktivoitua. Elämäniloa tuntuu kuitenkin löytyvän ja mielellään tekevät ja laittavat kaikenlaista kotipuolessa.

 

[Sallys]

Edit. Hyvä pointti tuo, että käytös muuttunut. Ota selvää onko kyseessä omasta halusta tullut muutos vai johtuuko jostain muusta ja ei enää uskalla. Älä kuitenkaan pakota sosialisoimaan, jos eivät halua. Tärkeintä kuitenkin, että heillä on mukavaa, oli se sitten omassa mökissä istumista tai muuta.

 

[taski]

No ei tässä nyt ole ketään tarkoitus pakottaa mihinkään. On vain elinpiiri kaventunut nyt aika paljon, mutta kyllähän se varmasti totta on että vanhemmiten tuo on ihan luonnollista.

 

[Varistin]

En ole asiantuntija, mutta oman lähipiirin kokemusten perusteella se, että elämä kutistuu pienemmäksi ja kodista lähtemisestä voi tosiaan viitata siihen, että joku asia siinä lähtemisessä on alkanut pelottaa. Ei sen tarvitse muistisairautta tarkoittaa, ongelma voi olla vaikka tasoa, että ei uskalla lähteä kauemmas kun pelkää ettei hädän hetkellä pääsekään vessaan. Omassa lähipiirissä yhdelle vanhukselle näin kävi, kun oli pari kertaa tutulla kauppareissulla käynyt vahinko. Sen jälkeen oli tosi tärkeää aina lähtiessä varmistaa että kohteessa ja matkalla on vessa aina tarvittaessa saatavilla, mikä tarkoitti samalla, ettei joihin paikkoihin missä aiemmin oli käyty voinut lähteä enää ollenkaan. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu heti, vaan selitykset lähtemättömyydelle olivat mitä milloinkin, joskus paljon myöhemmin sitten tuli se totuuskin ettei enää uskalla lähteä, kun milloin vain voi tulla tosi kiire vessaan.

Toki tuo elinpiirin kutistuminen iän myötä on luonnollistakin, oireellista on ehkä se jos jokin tämän tyyppinen muutos elämäntavoissa tapahtuu huomattavan nopeasti. Kun kyse on pariskunnasta, voi myös olla että muutos on lähtöisin oikeastaan vain toisesta, ja toinen sitten haluaa olla lojaali ja omalla tavallaan suojella, ja siksi myötäilee toisen tahtoa. Missä ei siis mielestäni ole mitään väärää, mutta ns. ulkopuolisten voi olla vaikea päästä tähän selvittämään mistä on kyse, ainakin pitäisi päästä juttelemaan heidän kanssaan erikseen eikä aina niin, että molemmat ovat paikalla.

Lopun kysymykseen voisin todeta kuitenkin, että toisen ihmisen, edes omien vanhempien aktivointi ulkopuolelta voi olla melkoisen vaikeaa, jos he eivät sitä itse halua. Jos joku selkeä nopea muutos on tapahtunut, niin kannattaa tosiaan yrittää jutella molempien kanssa erikseen jos mahdollista, näin voi helpommin saada selvyyttä siihen mistä on kyse.

 

[Tonnin Seteli]

Ei sinun kannata alkaa projisoimaan omia sosialisointihalujasi. Jos eivät halua sosisialisoida niin ei ole pakko. Kaikki ei tuollaisesta nauti.

Aloitusviestistähän ei välity kuvaillun kaltaista ongelmaa. OP on siis useita kertoja viikossa tekemisissä vanhempiensa kanssa eikä tämä ole ongelma. Vanhukset ovat alunperinkin omintakeisia erakkoja eikä tätäkään pidetä ongelmana.

Huolestuttavana kuvailtiin sitä, että käytös on muuttunut, aikaansaaminen laskee tasolle yksi asia päivässä ja vanhukset eivät oikein osaa päättää. Muuttavat mieltään miten sattuu, pyytävät apua ja peruvat. Eivät suostu keskustelemaan ongelmistaan, vaikka muuten jutustelevat. Jotain outoja pakkomielteitä joista eivät puhu. Tämä on ihan relevantti huoli ja keittiöpuoskarina diagnoosinimikkeisiin menemättä viittaa juurikin jonkinlaiseen alkavaan vanhuudenhöperyyteen.

 

[taski]

Ymmärrän ja tiedostan että ovat vanhoja ihmisiä ja joskus se liekki sammuu kokonaan. Korostan ettei tässä nyt olla tekemässä lähemmäs kasikymppisestä ukosta mitään teknoreivaajaa ja sosialiittia. Huoli on kuitenkin siinä mielessä relevantti, että omien isovanhempien kohdalla se eristäytyminen alkoi olla lopun alkua ja tarpeeksi kauan kun ympyrät on todella pienet, se tällä hetkellä hyvin voiva elämänilo saattaa alkaa hiipumaan.

Täytyypä seurata tilannetta, pyytää vaikkapa faija lähtemään mukaan jollekin rautakauppareissulle ja vähän jutustella että mikä meininki. Dynamiikka heillä on sellainen, että äitini on se "päättäjä" ja faija sitten pitkälti myötäilee, mutta on kyllä tosiasiallisestikin samoilla linjoilla usein. Toki hänellä omatkin mielipiteet on, mutta tavallaan ymmärretävää on että kun yhdessä on oltu 50 vuotta, niin ihan kauhean isoja ristiriitoja en muista koskaan olleen.

Tuo ylläoleva WC -keskustelu on myös hyvä pointti ja voi olla relevantti asia tässäkin tapauksessa.