Valmiina puolustamaan?

[mittari]

En kyllä tätä paska maata ja paska ihmisiä puolustaisi..

 

[oestrus taurus]

C-paperit valmiin kaatumataudin vuoksi silloin aikanaan saannut, mutta eihän sitä tiedä mihin se poikkeustilanne sitten pakottaa.

Mielenkiinnosta kysyn:

-Onhan sotarikos haavoittuneiden kantajien ampuminen?
-Onko sotarikos pakenevien vihollisten ampuminen?
-Kumpaa kannattaa tähdätä jos kiväärin tuntumassa on sekä vihollisen komentaja ja tarkka-ampuja?

 

[kuoris]

Mielenkiinnosta kysyn:

-Onhan sotarikos haavoittuneiden kantajien ampuminen?
-Onko sotarikos pakenevien vihollisten ampuminen?
-Kumpaa kannattaa tähdätä jos kiväärin tuntumassa on sekä vihollisen komentaja ja tarkka-ampuja?

Kaksi ekaa rikkovat Geneven sopimusta mutta kummasti kaikki sopimukset unohtuvat kun sota alkaa. Törkeimmissä tapauksissa niitä sitten ihmetellään oikeudessa vuosien tai vuosikymmenien päästä.

 

[Kaaaapo]

C-paperit valmiin kaatumataudin vuoksi silloin aikanaan saannut, mutta eihän sitä tiedä mihin se poikkeustilanne sitten pakottaa.

Mielenkiinnosta kysyn:

-Onhan sotarikos haavoittuneiden kantajien ampuminen?
-Onko sotarikos pakenevien vihollisten ampuminen?
-Kumpaa kannattaa tähdätä jos kiväärin tuntumassa on sekä vihollisen komentaja ja tarkka-ampuja?

Ja kolmanteen, viimeaikaisten tietojen mukaan venäläisten hyökätessä, kannattaa se komentaja ampua. Muussa tapauksessa ehdottomasti tarkk'ampuja.

Vaikkakin jos jostain kumman syystä onnistut samaaan kiikarille sekä tarkk'ampujan, että komentajan, niin ei liene se tarkk'ampuja kovin asiansa osaava. Fifty-sixty siis, ammu se kumpi mielesi tekee.

 

[oestrus taurus]

Kaksi ekaa rikkovat Geneven sopimusta mutta kummasti kaikki sopimukset unohtuvat kun sota alkaa. Törkeimmissä tapauksissa niitä sitten ihmetellään oikeudessa vuosien tai vuosikymmenien päästä.

En tiedä mitä sopimusta ne rikkoisivat, mutta ohi ne ovat moraalini ja mielenkiintoista punnita, ennen kuin niihin voi joutua.

On hyvä kumminkin tietää että jotkut säädökset saattavat olla samaa mieltä kuin allekirjoittanut.

 

[Gespard]

Sotakuvaaja olisin. Kai se on osa nykyaikaista sodankäyntiä sekin. Ei taida olla kovin paljoa vähemmän vaarallista kuin muukaan sotiminen.

 

[emviiex]

Vaikka B-paperit on taskussa niin silti maiharit on lankattuna. Sijoituspaikkana on työpaikka, mutta ei täältä kyllä karkuun olla luikkimassa.

 

[jusbru]

Aluetoimistosta sain tietää ettei minulla ole sodanajan sijoitusta. En tiedä onko joukko-osastomme hajotettu vai onko minut varattu siviiliammattini takia johonkin muuhun käyttöön. Tavallaan olisi helpompaa olla sotimassa kuin tehdä siviilihommia ja väistellä pommeja. Sotahommissa saisi ainakin mahdollisuuden kokea vaikuttavansa tilanteeseen. Aselajini intissä oli tiedustelu, ja mielelläni kyllä ahdistelisin vihollisen kenttäkeittiöitä ja säiliöautoja.

 

[Jurppii]

Ukrainaa katsoen päivä päivältä vain enemmän vaikka en tiedä olenko ikäni ja lievien nivelvammojeni takia jo nostoväkeä. Ikä tuo perspektiiviä toisaalta ja enemmän sellaista mielenlaatua, ettei oma selviäminen hengissä ole enää ihan minkä vaan arvoista. Täällä on koti, ystävät, kaverit ja sukulaiset, en tiedä kehtaisinko elää mamuna/pakolaisena jossain etelässä ja olla jälkikasvulle ja muille karkuri. Ja sitten kun tulee se perinteinen "mikset palaa kotimaahasi laittamaan sitä kuntoon?" niin "en kehtaa".

 

[AnanasKana]

Tottakai valmiina puolustamaan. Vierailu itärajan takana kertoo miksi. Mielestäni diktaattorin hyökkäyssotaan osallistuva sotilas on erittäinkin ansaitseva saamaan kuulan rintaansa. Rinkka pakattu valmiiksi täynnä erinäisiä tavaroita ja sijoitukseni tiedän.

Yleensä en pidä itseäni hirveän foliohattuisena mutta olisin etenkin näinä aikoina vaiti julkisilla foorumeilla omista sijoituksistaan, maakki-yhteyksistä jne. Vaikka kuinka kiva niistä onkin intin käyneiden kesken höpötellä.

 

[kuoris]

Tottakai valmiina puolustamaan. Vierailu itärajan takana kertoo miksi. Mielestäni diktaattorin hyökkäyssotaan osallistuva sotilas on erittäinkin ansaitseva saamaan kuulan rintaansa.

Se hyökkäykseen osallistuva nuori sotilas on todennäköisesti köyhistä oloista tullut (kuten nykysodissa on tapana, joskus sotiminen oli rikkaiden etuoikeus) ja hänet on kusetettu rintamalle (luulivat menevänsä harjoituksiin) joten kuulan ansainnasta voi olla montaa mieltä. Katselisin sitä kuulaa komentoketjussa ylemmäksi. Toki siellä on palkkasotilaita lisäksi mutta he tietävät mihin ovat sitoutuneet.

 

[AnanasKana]

Se hyökkäykseen osallistuva nuori sotilas on todennäköisesti köyhistä oloista tullut (kuten nykysodissa on tapana, joskus sotiminen oli rikkaiden etuoikeus) ja hänet on kusetettu rintamalle (luulivat menevänsä harjoituksiin) joten kuulan ansainnasta voi olla montaa mieltä. Katselisin sitä kuulaa komentoketjussa ylemmäksi. Toki siellä on palkkasotilaita lisäksi mutta he tietävät mihin ovat sitoutuneet.

Ikävämpi juttu heidän kannaltaan, kieltämättä. Monet ovat tehneet moraalisesti oikein ja fiksusti antautuessaan.

En koe silti huonoja fiiliksiä nähdessäni kaatuneita venäläisiä sotilaita ukrainalaisten nirhaamana. Jotenkin kaikki empatiakyky mennyt näitä kohtaan.

 

[Jurppii]

Ikävämpi juttu heidän kannaltaan, kieltämättä. Monet ovat tehneet moraalisesti oikein ja fiksusti antautuessaan.

En koe silti huonoja fiiliksiä nähdessäni kaatuneita venäläisiä sotilaita ukrainalaisten nirhaamana. Jotenkin kaikki empatiakyky mennyt näitä kohtaan.

Kyllä. Siinä vaiheessa kun ollaan rintamalla, vaikka "ei tiedetty" mihin ollaan menossa, pitäisi viimeistään ymmärtää, että minulle on valehdeltu suunnilleen kaikesta. Tietämättömyys aivopesun seurauksena on ymmärrettävää mutta se, että tietoa ei sisäistetä kun sitä on saatavilla, ei ole.

 

[ttm]

Tietämättömyys aivopesun seurauksena on ymmärrettävää mutta se, että tietoa ei sisäistetä kun sitä on saatavilla, ei ole.

Tässä varmaan sekoitetaan nyt ”ymmärrettävä” ”hyväksyttävään”. Erittäin helposti sen ymmärtää, miksi rakennetun todellisuuden sirpaleiksi hajottava tieto blokataan. Ja ettei sitä aktiivisesti haeta, vaikka olisi ”saatavilla”. Joskin jos asenne on, että se on täysin hyväksymätöntä, lienee mukana myös kuvitelma, että olisi itse tuon mekanismin yläpuolella.

 

[KoneenKokoaja]

C-paperit valmiin kaatumataudin vuoksi silloin aikanaan saannut, mutta eihän sitä tiedä mihin se poikkeustilanne sitten pakottaa.

Mielenkiinnosta kysyn:

-Onhan sotarikos haavoittuneiden kantajien ampuminen?
-Onko sotarikos pakenevien vihollisten ampuminen?
-Kumpaa kannattaa tähdätä jos kiväärin tuntumassa on sekä vihollisen komentaja ja tarkka-ampuja?

Juttelin joskus veteraanin kanssa joka oli sotinut jugoslavian sodassa monta vuotta hän sanoi, että täräytti hengiltä aina kaikki vastapuolen sotilaat jos ne kantoivat asetta. Hänelle se aseen kantaminen oli merkki siitä, että henkilö on mukana sotatoimissa. Kaikki muut asiat olivat hänelle yhdentekeviä kuten pakeneminen, haavottuneiden kantaminen tai vaikka vastustaja olisi lapsi jos sillä on ase kädessä on se sotilas. Sama herra oli myös vakaasti sitä mieltä, että vaikka vastustaja yrittäisi antautua, mutta kantaa asetta siten, että sillä on nopeasti mahdollista ampua kannattaa ampua ensin oman turvallisuuden takia, koska valeantautumiset ovat yleisiä sodissa kannattaa rima asettaa siihen, että antautuminen on todellista vain jos vastustaja lähestyy aseettomasti ja selkeästi kädet ylhäällä. Kyseisen herran näkemykset muutenkin olivat todella käytännön läheisiä selkeästi sellaisen miehen näkemyksiä joka on ollut sodassa ja joutunut sen eteen miten vaikeassa tilanteessa maksimoidaan oman selviämisen todennäköisyys.

Se hyökkäykseen osallistuva nuori sotilas on todennäköisesti köyhistä oloista tullut (kuten nykysodissa on tapana, joskus sotiminen oli rikkaiden etuoikeus) ja hänet on kusetettu rintamalle (luulivat menevänsä harjoituksiin) joten kuulan ansainnasta voi olla montaa mieltä. Katselisin sitä kuulaa komentoketjussa ylemmäksi. Toki siellä on palkkasotilaita lisäksi mutta he tietävät mihin ovat sitoutuneet.

Ei sodissa kyse ole siitä kuka on oikeassa ja väärässä kuka on syytön ja kuka ei ole vaan siitä kuka on jäljellä kun sota päättyy. Yleisesti ottaen sodissa kannatta toimia niin mikä on järkevintä oman selviämisen ja sen kannalta miten pystyy maksimoimaan vihollisen tappiot ilman, että ottaa kohtuuttomia riskejä. Jonkinlaisia riskejä joutuu aina ottamaan eikä sodissa kukaan ole turvassa. Teorisoinnit siitä ansaitsiko vastustaja kuolla kannattaa jättää nojatuoli kenraaleille, jotka itse eivät ole siellä sodassa olleet itse kannattaa vain keskittyä olennaisiin asioihin jos sotaan joutuu. Joka on pääasiassa sitä, että tekee sen oman pienen ruutunsa niin hyvin kuin osaa, huolehtii varusteistaan ja taistelukunnostaan. Pyrkii toimimaan järkevästi ja hoitamaan siihen omaan aselajiin liittyvät tärkeimmät asiat niin hyvin kuin osaa.

 

[Zolttu]

Pitänee puhaltaa kohta pölyt pois.

 

[Grazer]

Mikko Korhonen ei halua kuolla Suomen puolesta – armeijasta vapautettu 22-vuotias vaihtoi sivariin ja niin ovat nyt tehneet kymmenet muutkin

Ukrainan sota on saanut aikaan uuden ilmiön: nyt kymmenet asepalveluksesta terveyssyistä vapautetut ovat löytäneet keinon varmistua siitä, etteivät joudu mahdollisen sodan aikana tarttumaan aseisiin.

yle.fi

En halua tällaista henkilöä lähteä maalittamaan. Hänellä on demokraattisessa maassa oikeus mielipiteeseensä ja hänellä ilmeisesti myös on jokin (psyykkinen) este armeijan tai sivarin käymiselle, mutta silti jotenkin ihmetyttää pasifistien maailmankuva että kuvitellaan rauha saavutettavan sillä, ettei edes yritetä puolustautua. Ja kun ei nämä pasifistit ymmärrä että turha sitä rauhanaatetta on puolustavassa maassa julistaa. Sinne hyökkääjän puolellehan sitä sanomaa pitäisi mennä levittämään.

Oma henki on minulle arvokkaampi kuin valtion koskemattomuus.

Mikäs siinä jos tyytyisi tarvittaessa osaansa eteismattona olemisessa.

 

[kjns]

Nää tällaiset kaverithan miettii asiaa yleensä vain ja ainoastaan oman navan ympäriltä, tämäkin koko artikkeli pyörii sen ympärillä että Mikko sanoo ettei hän halua kuolla sodassa pitääkseen maan maan itsenäisenä ajatuksella "Olen mieluummin elossa missä vain kuin kuolleena tässä hyvässä valtiossa". Todellisuudessa asia on paljon monimutkaisempi kuin vain "olen sotilas ja kuolen - en ole sotilas ja elän", mutta jos maailmaa hahmottaa vain itsensä kautta naiivin suomalaisen kaupunkilaisnuoren silmin, niin sitä ei ehkä ymmärrä.

Sodassa hyökkääjää vastaan ei puolusteta "vain" maan itsenäisyyttä, vaan kokonaisuudessaan omaa elämäntapaamme ja kaikkia muitakin ihmisiä jotka tässä maassa asuvat, meidän kaikkien oikeutta olemassaoloon, vapauteen ja koskemattomuuteen. Puolustat sitä ettei joku muu pääse sanelemaan miten täällä eletään ja miten kuuluu ajatella, ettei alistaja pysty hyväksikäyttämään ihmisiä, tuomitsemaan vankilaan tai vaikka kuolemaan perusteetta, lähettämään pakkotyöhön erämaahan, ettei korruptoitunut väkivaltakoneisto voi mielivaltaisesti tehdä väkivaltaa siviiliväestöä vastaan jne.

Onneksi tällaiset Mikot ovat vain pisara meressä ja suurin osa maan kansalaisista pystyy hahmottamaan asian siltä kannalta, että ehkä täällä oikeasti on jotain puolustamisen arvoista, ja joskus joissain tilanteissa oman elämän uhraaminen voi olla sen arvoista että muut, etenkin tulevat sukupolvet, voivat jatkaa eloaan "tässä hyvässä valtiossa" eivätkä valloittajan mielivallan alaisina.

Kukas sitä joskus sanoi viisaasti, että jokaisessa maassa on aina armeija, joko oma tai jonkun muun...

 

[Jurppii]

Mikko Korhonen ei halua kuolla Suomen puolesta – armeijasta vapautettu 22-vuotias vaihtoi sivariin ja niin ovat nyt tehneet kymmenet muutkin

Ukrainan sota on saanut aikaan uuden ilmiön: nyt kymmenet asepalveluksesta terveyssyistä vapautetut ovat löytäneet keinon varmistua siitä, etteivät joudu mahdollisen sodan aikana tarttumaan aseisiin.

yle.fi

En halua tällaista henkilöä lähteä maalittamaan. Hänellä on demokraattisessa maassa oikeus mielipiteeseensä ja hänellä ilmeisesti myös on jokin (psyykkinen) este armeijan tai sivarin käymiselle, mutta silti jotenkin ihmetyttää pasifistien maailmankuva että kuvitellaan rauha saavutettavan sillä, ettei edes yritetä puolustautua. Ja kun ei nämä pasifistit ymmärrä että turha sitä rauhanaatetta on puolustavassa maassa julistaa. Sinne hyökkääjän puolellehan sitä sanomaa pitäisi mennä levittämään.


Mikäs siinä jos tyytyisi tarvittaessa osaansa eteismattona olemisessa.

No ei tuo kaveri kyllä tuossa ulostulollaan itselleen ehkä palvelusta tee. Ilmeisesti aika vakaumuksellinen kaveri kun pitää tulla julkisuuteen kertomaan miten tekee kaikkensa ettei joutuisi osallistumaan.

Kuten aiemmin totesin, ikäkin tuo näkemystä. Ehkä 30 vuotta vanhempana olisi muitakin arvoja kuin hengissä pysyminen.

 

[Lämpöpumppu]

Tuollakin kaverilla se mielipide muuttuu varmasti jälkikäteen, kun hänen ajatusmallissa Suomen jouduttua sotaan joutuu elämään loppuelämänsä alemman luokan kansalaisena jossain toisessa maassa tai Suomessa venäläisten alistuksessa alemman luokan kansalaisena. Todennäköisesti kaikki tämä hyvinvointiyhteiskunta, mitä tänne on luotu hienoine koulujärjestelmineen ja terveydenhuoltoineen olisi mennyttä molemmissa tapauksissa.

Toisena vaihtoehtona olisi koittaa puolustaa vaikka sitten oman henkensä uhalla tämän yhteiskunnan jatkumoa ja päästä nauttimaan sen antimista. Ja saada jopa kiitosta jälkipolvilta. Selviytyminen sodasta olisi lopulta kuolemaa todennäköisempi. Ei tämä vapaa hyvinvointiyhteiskunta turhaan sisällä myös niitä velvollisuuksia, kuten asevelvollisuutta.

 

[mitsumies]

Kysymys on viime aikoina pyörinyt enemmän mielessä ja vaakakuppi on kyllä kääntynyt reservistä eroamiseen, vielä tosin toteuttamatta mutta todennäköisesti vielä tämän vuoden aikana siihen päädyn. Nuorempana puolustustahtoa oli mutta nyt vähän kypsempänä (ja kypsyyntyneempänä) en sinänsä näe mitään mitä tässä varsinaisesti puolustaisi oman henkensä uhalla. Ehkä asia olisi eri jos täällä olisi erityisemmin jotain (omistuksia, perhettä tai muuta vastaavaa). Sinänsä on ok maksaa kolmanneksen tuloista tukemaan tätä yhteiskuntaa mutta ehkä en enää henkeäni kuitenkaan pistäisi likoon.

 

[Jurppii]

Ehkä asia olisi eri jos täällä olisi erityisemmin jotain (omistuksia, perhettä tai muuta vastaavaa).

Jos sulla ei oikeasti ole täällä mitään niin tavallaan ymmärrän. Pakeneminen (jolle on muuten oma ketjunsa) on kuitenkin 100% varma tapa menettää Suomi ainakin itseltä. Toki tuossakin pätee se, että jos täällä ei sulla mitään ole, ei kukaan ehkä huomaa, että karkasit ja palasit kun tilanne parani.

 

[Ventura]

Absoluuttinen pasifismi on hieno ideologia teoriassa, mutta pohtivatko sen kannattajat, millaisessa tuskassa loukkuun jäävät viattomat ihmiset ja lapset saattaisivat joutua elämään, kun valloittaja ei ole tunnettu minään ihmisoikeuksien puolustajana? Kansanmurhia on tehty aina ja niitä tulee olemaan jatkossakin. Voisivat vain suoraan sanoa, että pelottaa eikä keksiä mitään ylevää ideologiaa, joka jättää huomioimatta realiteetit.

Toki tuo Ylen artikkelin tyyppi sanoikin jo suoraan, että pupu on pöksyssä ja ymmärtäähän sen. Mutta kaikkia sotilaita pelottaa, vaikka ulosanti kertoisikin muuta, ja silti he ovat valmiina tekemään jotain joidenkin muiden (viattomien ihmisten, ei valtion) puolesta. Venäjän pommit eivät välitä oletko sotilas vai totaalikieltäytyjä.

 

[Mop]

Kaksi ekaa rikkovat Geneven sopimusta mutta kummasti kaikki sopimukset unohtuvat kun sota alkaa. Törkeimmissä tapauksissa niitä sitten ihmetellään oikeudessa vuosien tai vuosikymmenien päästä.

Varusmiespalvelus suoritettu 90-luvulla, muttei kyllä ollut mitään tietoa että nämä rikkoisivat Geneven sopimusta. Aina olettanut, että aseistautunut vihollinen on sopiva kohde.

Mutta kyllä siellä kapiaiset antoivat ohjeita toimimiseen tietyissä tilanteissa semmoisella tavalla mikä suojaa itseä ja kavereita, mutta aika varmasti rikkoo sopimuksia.

Olen sitä mieltä, että kaikissa oloissa Suomea pitää puolustaa ja nyttemmin sattuneesta syystä muuttanut kantaani myös Nato-jäsenyyteen.

Mikäli jonkinlainen sota/konflikti syntyisi en odota, että minut kutsuttaisiin palvelukseen (Ikä ja aselaji huomioiden) ainakaan ensimmäisten joukossa.

 

[kuoris]

Varusmiespalvelus suoritettu 90-luvulla, muttei kyllä ollut mitään tietoa että nämä rikkoisivat Geneven sopimusta. Aina olettanut, että aseistautunut vihollinen on sopiva kohde.

Ei se ihan noin mene. Pakenevan vihollisen tappaminen ei ole yksiselitteisesti sallittua. Siellä on muutama pykälä jotka vaikuttavat tuohon. Toki kuten sanoin sodassa säännöt unohtuvat ja ryssä ei tunne sääntökirjoja.

Oli Suomessakin joku venäläinen alkanut kaupassa uhkailemaan ukrainalaista naista ja hänen lastaan. Oli kuullut kielen ja nähnyt lipun repussa. Kauppa ei ollut edes soittanut poliiseja mutta vartija oli ollut lopun kauppareissun turvana. Näin se putinismi leviää tännekkin.

 

[Jerba_]

Ei se ihan noin mene. Pakenevan vihollisen tappaminen ei ole yksiselitteisesti sallittua. Siellä on muutama pykälä jotka vaikuttavat tuohon. Toki kuten sanoin sodassa säännöt unohtuvat ja ryssä ei tunne sääntökirjoja.

Voitko linkata noita kohtia sieltä sopimuksesta. Yritin itse etsiä ja en löytänyt. Muutenkin epäilen että onko siellä tuollainen kohta.

Sehän on käytännössä mahdotonta tietää onko vihollinen pakenemassa vai lähtemässä vaikka koukkaamaan sivustaan/hakemaan patruunoita/lisäjoukkoja tms.

 

[kuoris]

Voitko linkata noita kohtia sieltä sopimuksesta. Yritin itse etsiä ja en löytänyt. Muutenkin epäilen että onko siellä tuollainen kohta

Se mainitaan muistaakseni tyyliin että tarpeetonta tappamista on vältettävä. Varmaan riippuu tilanteesta ja käytetystä aseesta milloin on sallittua. Tulkinnanvarainen juttu kuten sanoin. Antautuvaa sotilasta ei saa koskaan ampua.

 

[Jerba_]

Se mainitaan muistaakseni tyyliin että tarpeetonta tappamista on vältettävä. Varmaan riippuu tilanteesta ja käytetystä aseesta milloin on sallittua. Tulkinnanvarainen juttu kuten sanoin. Antautuvaa sotilasta ei saa koskaan ampua.

Löysin tällaisen kohdan että pakenevaa sotavankia saa ampua äärimmäisenä keinona esimerkiksi pakoyrityksessä (varoituksen jälkeen). Tällöin kyse on monesti aseettomasta henkilöstä. Genèven sopimus sotavankien kohtelusta 12 päivältä elokuuta 1949. - FINLEX ® Artikla 42

Eli mielestäni on tällä perusteella aika selvää että pakenevan vastapuolen sotilaan saa ampua. Jos joku haluaa lopettaa taistelun niin silloin pitää antautua. Pakeneminen ei ole sama asia koska silloin voisi osallistua taisteluun myöhemmin.

 

[Jurppii]

Löysin tällaisen kohdan että pakenevaa sotavankia saa ampua äärimmäisenä keinona esimerkiksi pakoyrityksessä (varoituksen jälkeen). Tällöin kyse on monesti aseettomasta henkilöstä. Genèven sopimus sotavankien kohtelusta 12 päivältä elokuuta 1949. - FINLEX ® Artikla 42

Eli mielestäni on tällä perusteella aika selvää että pakenevan vastapuolen sotilaan saa ampua. Jos joku haluaa lopettaa taistelun niin silloin pitää antautua. Pakeneminen ei ole sama asia koska silloin voisi osallistua taisteluun myöhemmin.

No ei se aina ole niin selvää. Esimerkiksi laskuvarjojääkärin saa ampua laskuvarjon varaan mutta heittoistuimella pelastautuvaa ei, vaikkei olisi antautumassa ja vaikka sillä olisi ase.

 

[Jerba_]

No ei se aina ole niin selvää. Esimerkiksi laskuvarjojääkärin saa ampua laskuvarjon varaan mutta heittoistuimella pelastautuvaa ei, vaikkei olisi antautumassa ja vaikka sillä olisi ase.

Kyse oli taistelussa pakenevasta henkilöstä. Ei mistään erikoistapauksesta eli tippuvasta lentokoneesta pelastautuvasta, minkä toit esille.

Pakenevan lentokoneen ampuminen taas ihan yhtä sallittua kuin pakenevan lentäjän ampuminen, joka on jo hypännyt maahan.

Edit. Eihän sitä kyllä oltu ihan selväksi tehty että maassa tapahtuvasta taistelusta kyse, mutta itse ainakin ajattelin näin koko ajan. Oikeassa olet että on tiettyjä erikoistapauksia

 

[KoneenKokoaja]

Absoluuttinen pasifismi on hieno ideologia teoriassa, mutta pohtivatko sen kannattajat, millaisessa tuskassa loukkuun jäävät viattomat ihmiset ja lapset saattaisivat joutua elämään, kun valloittaja ei ole tunnettu minään ihmisoikeuksien puolustajana? Kansanmurhia on tehty aina ja niitä tulee olemaan jatkossakin. Voisivat vain suoraan sanoa, että pelottaa eikä keksiä mitään ylevää ideologiaa, joka jättää huomioimatta realiteetit.

Se on ihmisille aika tavallista, että ensin naamioidaan oma toiminta johonkin ylevään ideologiaan, jotta voidaan vaikuttaa moraalisesti paremmalta kuin muut, mutta heti perään jätetään kaikki siviilit tapettavaksi ja raiskattavaksi lapsia myöten, jotta vaan itselle ei tulee vaivaa, harmia tai riskejä ja sitä perustellaan sillä ylevällä ideologialla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että siitä ei mitään hyvää seuraa jos sellaisia ihmisiä mitkä eivät sovi taistelemaan aletaan pakottamaan rintamalle. Siitä kenellekään ole etua, että joku adhd töhö jolla kranaatit tippuu mihin sattuu ja jonka ase laukeaa vahingossa vähän väliä pakotetaan aseisiin. Osa ihmisistä sopii paremmin johonkin polttoaineen tankkaukseen varikolla ja osa on siinä kunnossa, että ei edes siihen. Vaikka tämä asia saattaa huvittaa niin mikään ei ole varmempaa kuin rappeutuminen ja sairastuminen se saattaa olla joskus kenellä vain edessä jos kannatti jotain heikkoja turpaan ideologiaa, niin se kosahtaa omaan naamaan viimeistään siinä vaiheessa kun ei itse enää pysty eikä kykene kun ikää tulee. Toisilla se vaihe vaan iskee aikaisemmin kuin toisilla.

 

[GuntherPrien]

Ei se ihan noin mene. Pakenevan vihollisen tappaminen ei ole yksiselitteisesti sallittua. Siellä on muutama pykälä jotka vaikuttavat tuohon. Toki kuten sanoin sodassa säännöt unohtuvat ja ryssä ei tunne sääntökirjoja.

Vastataan hieman vanhempaan viestiin.

Ei se vastapuolen tappaminenkaan aina ole se paras keino, ennemmin haavoittaa. Kuolleet voi aina jättää taakseen, mutta haavoittuneet pyritään yleensä evakuoimaan turvaan. Jokainen haavoittunut sitoo vastapuolen voimia, joita voitaisiin käyttää muutoin taistelussa.

 

[kuoris]

Jokainen haavoittunut sitoo vastapuolen voimia, joita voitaisiin käyttää muutoin taistelussa.

Yleensä joo. Venäjän puolella taistelevat eläimet jättävät todennäköisesti ne omatkin haavoittuneet sinne lojumaan. On muuten tullut yllättävän paljon uutisia (vaikka näitä yritetään sensuroida varmasti) venäläisten sotilaiden kieltäytymisistä lähtemästä taisteluun.

 

[draco76]

Se on ihmisille aika tavallista, että ensin naamioidaan oma toiminta johonkin ylevään ideologiaan, jotta voidaan vaikuttaa moraalisesti paremmalta kuin muut, mutta heti perään jätetään kaikki siviilit tapettavaksi ja raiskattavaksi lapsia myöten, jotta vaan itselle ei tulee vaivaa, harmia tai riskejä ja sitä perustellaan sillä ylevällä ideologialla. Olen kuitenkin sitä mieltä, että siitä ei mitään hyvää seuraa jos sellaisia ihmisiä mitkä eivät sovi taistelemaan aletaan pakottamaan rintamalle. Siitä kenellekään ole etua, että joku adhd töhö jolla kranaatit tippuu mihin sattuu ja jonka ase laukeaa vahingossa vähän väliä pakotetaan aseisiin. Osa ihmisistä sopii paremmin johonkin polttoaineen tankkaukseen varikolla ja osa on siinä kunnossa, että ei edes siihen. Vaikka tämä asia saattaa huvittaa niin mikään ei ole varmempaa kuin rappeutuminen ja sairastuminen se saattaa olla joskus kenellä vain edessä jos kannatti jotain heikkoja turpaan ideologiaa, niin se kosahtaa omaan naamaan viimeistään siinä vaiheessa kun ei itse enää pysty eikä kykene kun ikää tulee. Toisilla se vaihe vaan iskee aikaisemmin kuin toisilla.

Jos otetaan esimerkiksi suomalainen, niin kuinka Pekurinen sopii tuohon sanomaasi? Jos hän ei olisi ollut pasifisti niin hän olisi selvinnyt hengissä sen sijaan että omat ampuivat. Jos hyväksyisin tappamisen niin itse loogisesti olisin sitä mieltä että tappaja ja kaikki komentoketjussa vastuussa olevat ylöspäin pitäisi tappaa. Jos ei olisi pelkuri niin silloin ei välittäisi että tappaessa omat ampuisivat. Nuo olivat kuitenkin suomalaisten vihollisia. Sodan jälkeen vastuullisia olisi pitänyt rangaista. Toisaalta jos unohdetaan moraali niin voi ajatella että viholliseni (venäjä) viholliset (omat sotarikolliset) ovat samalla puolella ja heidät voi jättää rauhaan. Tämä on jo venäläisten moraalia.

Toisaalta on monia jotka ovat varmasti pelkuruuttaan aseistakieltäytyjiä, mutta nämä ovat valinneet intin rauhan aikana. Ymmärrän kyllä jos joku sodassa sekoaa ja tekee kauheuksia, mutta Pekurisen tapaus oli suunniteltu. Filosofiselta puolelta keskustelen, ajatuksesi ovat varsin hyviä tuossa tekstissäsi.

 

[KoneenKokoaja]

Jos otetaan esimerkiksi suomalainen, niin kuinka Pekurinen sopii tuohon sanomaasi? Jos hän ei olisi ollut pasifisti niin hän olisi selvinnyt hengissä sen sijaan että omat ampuivat. Jos hyväksyisin tappamisen niin itse loogisesti olisin sitä mieltä että tappaja ja kaikki komentoketjussa vastuussa olevat ylöspäin pitäisi tappaa. Jos ei olisi pelkuri niin silloin ei välittäisi että tappaessa omat ampuisivat. Nuo olivat kuitenkin suomalaisten vihollisia. Sodan jälkeen vastuullisia olisi pitänyt rangaista. Toisaalta jos unohdetaan moraali niin voi ajatella että viholliseni (venäjä) viholliset (omat sotarikolliset) ovat samalla puolella ja heidät voi jättää rauhaan. Tämä on jo venäläisten moraalia.

Toisaalta on monia jotka ovat varmasti pelkuruuttaan aseistakieltäytyjiä, mutta nämä ovat valinneet intin rauhan aikana. Ymmärrän kyllä jos joku sodassa sekoaa ja tekee kauheuksia, mutta Pekurisen tapaus oli suunniteltu. Filosofiselta puolelta keskustelen, ajatuksesi ovat varsin hyviä tuossa tekstissäsi.

Tekojen moraalia voi arvioida viimekädessä ainoastaan konkreettisten tekojen ja niiden seurausten perusteella. Jos kaikki Suomalaiset olisivat toimineet kuten Pekurinen olisi se johtanut Suomen miehittämiseen, ihmisarvojen katoamiseen miljoonilta suomalaisilta, satojentuhansien suomalaisten siviilien joukkoteloituksiin ja kyyditsemiseen siperaan kuolemaan väkivalloin. Tässä moraalisessa viitekehyksessä Pekurisen ja pasifistien tekojen ja valintojen moraalia tulee arvioida. Jos moraalia arvioi abstraktien teorioiden kautta missä esitellään toiveita faktoina tulee koko arviosta mielivaltainen, kaksinaismoralistinen ja usein sellainen missä oma toiminta ja sen seuraukset esitetään paremmassa valossa kuin se onkaan.

Ei suostuta ymmärtämään sitä, että jotta järki voisi voittaa barbaarit, sillä järjellä pitää aina olla suurimmat ja parhaimmat pyssyt. Nyt me eletään aikaa jossa länsimaiden voima on alkanut kaiken idealistisen hapatuksen takia heikkenemään ja heti seurauksena on totaalisia sotia Euroopan vieressä. Jos pasifistien tahto olisi muuttunut vielä pahemmin päätöksiksi ja käyttönnön teoiksi ja romuttanut kyvyn puolustautua olisimme vielä enemmän kusessa nyt.

En silti kannata sitä, että ihmisiä aletaan pakottamaan aseisiin, koska ei se kaikille sovi, mutta kyllä panosta voi antaa ns. tukitoimissakin ja siviilihommissa jonkun nekin tehtävät on sodassakin tehtävä lisäksi täysin kyvyttömillä pitää myös olla joku reitti pois hommista, koska ei kukaan voi sille mitään, että on sairauden takia niin heikko, että ei pysty mihinkään tai mielenterveys on siinä kunnossa, että on vain tiellä. Ei siitä mitään hyvää seuraa jos annetaan lupa kiusata tälläisiä ihmisiä enemmän kuin mitä he jo kärsivät ongelmiensa takia. Jokainen täällä voi sairastua, joten tämä voi olla omakin kohtalo. Vaikka reservissä on ikärajat niin siinä pitää olla myös muuta harkintaa kuin mekaaniset ikärajat.

 

[draco76]

Tekojen moraalia voi arvioida viimekädessä ainoastaan konkreettisten tekojen ja niiden seurausten perusteella. Jos kaikki Suomalaiset olisivat toimineet kuten Pekurinen olisi se johtanut Suomen miehittämiseen, ihmisarvojen katoamiseen miljoonilta suomalaisilta, satojentuhansien suomalaisten siviilien joukkoteloituksiin ja kyyditsemiseen siperaan kuolemaan väkivalloin. Tässä moraalisessa viitekehyksessä Pekurisen ja pasifistien tekojen ja valintojen moraalia tulee arvioida. Jos moraalia arvioi abstraktien teorioiden kautta missä esitellään toiveita faktoina tulee koko arviosta mielivaltainen, kaksinaismoralistinen ja usein sellainen missä oma toiminta ja sen seuraukset esitetään paremmassa valossa kuin se onkaan.

Ei suostuta ymmärtämään sitä, että jotta järki voisi voittaa barbaarit, sillä järjellä pitää aina olla suurimmat ja parhaimmat pyssyt. Nyt me eletään aikaa jossa länsimaiden voima on alkanut kaiken idealistisen hapatuksen takia heikkenemään ja heti seurauksena on totaalisia sotia Euroopan vieressä. Jos pasifistien tahto olisi muuttunut vielä pahemmin päätöksiksi ja käyttönnön teoiksi ja romuttanut kyvyn puolustautua olisimme vielä enemmän kusessa nyt.

En silti kannata sitä, että ihmisiä aletaan pakottamaan aseisiin, koska ei se kaikille sovi, mutta kyllä panosta voi antaa ns. tukitoimissakin ja siviilihommissa jonkun nekin tehtävät on sodassakin tehtävä lisäksi täysin kyvyttömillä pitää myös olla joku reitti pois hommista, koska ei kukaan voi sille mitään, että on sairauden takia niin heikko, että ei pysty mihinkään tai mielenterveys on siinä kunnossa, että on vain tiellä. Ei siitä mitään hyvää seuraa jos annetaan lupa kiusata tälläisiä ihmisiä enemmän kuin mitä he jo kärsivät ongelmiensa takia. Jokainen täällä voi sairastua, joten tämä voi olla omakin kohtalo. Vaikka reservissä on ikärajat niin siinä pitää olla myös muuta harkintaa kuin mekaaniset ikärajat.

Jos taas kaikki maailman kansalaiset olisivat toimineet kuten Pekurinen niin ei olisi ollut koko sotaa. Kuitenkin muut soti suomalaisia myöten. Otin Pekurisen esiin siinä että pasifismi ei ole ainakaan aina pelkuruutta vaan joskus aseeseen tarttuminen on suurempaa pelkuruutta. Pekurisen aikaan piti valita kahdesta pahasta, Venäjän ja pahan Suomen väliltä. Venäjä noista oli mielestäni pahempi.

Muutoin kyse on moraalifilosofiasta. Vaikka teoriat olisivat abstrakteja niin kyllä sovellukset ovat erittäin käytännönläheisiä. Moni tosin noudattaa moraaliaan ajattelematta suuremmin miten on moraalinsa muodostanut. Periaatteessa pasifismin voi palauttaa ratikkaongelmaan. Jos ratikka on ajamassa viiden päältä niin ohjaisitko sen sivuraiteelle jossa se tappaisi yhden? Taikka jos yhden tappaminen pelastaisi viisi siirtoelimien kautta niin tulisiko niin tehdä? Jälkimmäinen kysymys ei ole verrannollinen puolustussotaan (mielestäni). Moraaliset kysymykset ovat minusta hauskoja.

Pasifistit tehkään omantuntonsa mukaan (joskus kyse on uskonnosta kuten Jehovan Todistajien tapauksessa). Se kuuluu sivistysvaltioon ja sellaista maata joka ei teloita heitä kuten Pekurista voi jo puolustaa. Pekurisen ajan valtiota ei olisi tarvinnut moraalisesti puolustaa vaan ulkomaille pakeneminen olisi olut hyvä vaihtoehto. Toki Suomesta kasvoi hyvä valtio ja oli se silloinkin parempi kuin sisällissodan aikaan.

Oikeastaan sodassa ei ole kysymys ylevästä moraalista vaan omien ja läheisten etujen puolustamisesta. Muutoin lähtisimme sotaan puolustamaan muiden maiden kansalaisia. Nykyisellään kyse on itsekkyydestä. Yksinäinen suomalainen vailla siteitä joka lähtee Suomesta karkuun on samanarvoinen kuin suomalainen joka ei lähde ulkomaille sotimaan tyranniaa vastaan. Ukrainan sodan tapauksessa NATO:a rajoittaa ydinasepeloite. Sen logiikka on taas siinä että jos se hyökkää niin seurauksena olisi vielä suurempi kärsimys. Tosin vaikuttimet ovat NATO-maiden omassa turvallisuudessa, mutta lopputulos on sama.

 

[KoneenKokoaja]

Jos taas kaikki maailman kansalaiset olisivat toimineet kuten Pekurinen niin ei olisi ollut koko sotaa. Kuitenkin muut soti suomalaisia myöten. Otin Pekurisen esiin siinä että pasifismi ei ole ainakaan aina pelkuruutta vaan joskus aseeseen tarttuminen on suurempaa pelkuruutta. Pekurisen aikaan piti valita kahdesta pahasta, Venäjän ja pahan Suomen väliltä. Venäjä noista oli mielestäni pahempi.

Tuo jos kaikki olisivat samanlaisia kosahtaa käytännön toteutukseen, koska kaikki ihmiset eivät ole samaa mieltä ikinä tai samanlaisia. Se, että teeskennellään, että asia ei ole näin ei ole mikään ratkaisu. Piru piilee aina yksityiskohdissa ja tie helvettiin on aina kivetty hyvillä aikomuksilla. Pasifismissa on hyvät aikomukset, mutta ei mitään kunnollisia ratkaisuja kaikkiin yksityiskohtaisiin ongelmiin mitä saattaa seurata vaikkapa puolustuskyvyttömyydestä.

Jos pasifismia haluaa fiilistellä Pekurista paljon parempiakin idoleita löytyy kuten Desmond Doss, joka on ainoa sotilas toisessa maailmansodassa, joka taisteli etulinjassa ilman asetta ja joka on ainoa sotilas ikinä yhdysvaltain armejassa, joka on saavuttanut korkeimman mahdollisen kunniamerkin ampumatta ikinä laukaustakaan aseella pelastamalla 75 haavoittunutta sotilasta lääkintämiehenä 12 tunnin aikana etulinjassa jatkuvan tulituksen alaisena haavoittumalla itsekin kahdesti kranaatista ja tarkka-ampujan luodista.

Desmond Doss - Wikipedia

en.wikipedia.org

Desmond Doss on myös tehty elokuva:

Hacksaw Ridge - aseeton sotilas (2016) ⭐ 8.1 | Biography, Drama, History

2h 19m | K-16

www.imdb.com

 

[Tatuks]

Varmaan tulossa muutto ulkomaille ja täytyy myöntää että pähkäilisin hetken viitsisinkö eritoten matkustaa takaisin sotimaan. Oon kyllä hyvin isänmaallinen henkilö joten käyttäisin aikani johonkin mikä jeesais. Tosin nyt kun mietin tässä kirjoittaessa niin jos en sais esim. kasattua rahaa tukea Suomea (en tiedä kyllä tekisikö Suomi sillä rahalla mitään) niin varmaan sitten lähtisin rintamalle.

 

[McMaster]

Työnantaja meni varaamaan meikäläisen joten jäisi rintamalle menemättä. Ikääkin tosin myös jo se 43 joten nuorempia ja tuoreemmalla koulutuksella olevia on varmaan kyllä riittävästi.

 

[draco76]

Tuo jos kaikki olisivat samanlaisia kosahtaa käytännön toteutukseen, koska kaikki ihmiset eivät ole samaa mieltä ikinä tai samanlaisia. Se, että teeskennellään, että asia ei ole näin ei ole mikään ratkaisu. Piru piilee aina yksityiskohdissa ja tie helvettiin on aina kivetty hyvillä aikomuksilla. Pasifismissa on hyvät aikomukset, mutta ei mitään kunnollisia ratkaisuja kaikkiin yksityiskohtaisiin ongelmiin mitä saattaa seurata vaikkapa puolustuskyvyttömyydestä.

Jos pasifismia haluaa fiilistellä Pekurista paljon parempiakin idoleita löytyy kuten Desmond Doss, joka on ainoa sotilas toisessa maailmansodassa, joka taisteli etulinjassa ilman asetta ja joka on ainoa sotilas ikinä yhdysvaltain armejassa, joka on saavuttanut korkeimman mahdollisen kunniamerkin ampumatta ikinä laukaustakaan aseella pelastamalla 75 haavoittunutta sotilasta lääkintämiehenä 12 tunnin aikana etulinjassa jatkuvan tulituksen alaisena haavoittumalla itsekin kahdesti kranaatista ja tarkka-ampujan luodista.

Desmond Doss - Wikipedia

en.wikipedia.org

Desmond Doss on myös tehty elokuva:

Hacksaw Ridge - aseeton sotilas (2016) ⭐ 8.1 | Biography, Drama, History

2h 19m | K-16

www.imdb.com

Aivan, tuo kaikki oli vastaus kohtaan "Jos kaikki Suomalaiset olisivat toimineet kuten Pekurinen olisi se johtanut Suomen miehittämiseen, ihmisarvojen katoamiseen miljoonilta suomalaisilta, satojentuhansien suomalaisten siviilien joukkoteloituksiin ja kyyditsemiseen siperaan kuolemaan väkivalloin."

Pasifisti käsittääkseni ajattelee että tappaminen on aina väärin, jopa pelastaakseen ihmishenkiä. Jotkut eivät edes suostu auttamaan sotimaan osallistuvia edes Desmondin tapaan. Omasta mielestäni Desmondin tapa on oikein, sen luulisi käyvän myös uskovaisille pasifisteille joiden mielestä paratiisi odottaa ja elämä on koettelemusta. Toinen tapa auttaa on huolehtia lapsista ja vanhuksista sekä huolehtimalla ruuan tuotannosta ja infrastruktuurista. Kyllä rauhanomaisia tehtäviäkin riittää, myös muualla kuin rintamalla.

Rick Jolly oli kanssa ihailtava, sai mitalin molemmilta puolilta

Rick Jolly, a hero to Brits and Argentines alike

Royal Navy surgeon, who died January 13, saved countless lives of service personnel during the 1982 Malvinas (Falklands) War and is the only serviceman to have been honoured by both Britain and Argentina.

www.batimes.com.ar

Lääkärit ilman rajoja ovat taas nykyajan sankareita.

 

[satakunta]

Pitänee puhaltaa kohta pölyt pois.

Timestamp, muuten uskottavuus 404.

 

[Rokkijani]

Se on ihmisille aika tavallista, että ensin naamioidaan oma toiminta johonkin ylevään ideologiaan, jotta voidaan vaikuttaa moraalisesti paremmalta kuin muut, mutta heti perään jätetään kaikki siviilit tapettavaksi ja raiskattavaksi lapsia myöten, jotta vaan itselle ei tulee vaivaa, harmia tai riskejä ja sitä perustellaan sillä ylevällä ideologialla.

Jos unohtaa Ukrainan(kin) sodan karmeuden niin tämä tilanne on ollut hyvä hetki peilata omia ajatuksia ja maailmankuvaa. Itse katson olevani siis pasifisti tai ainakin pyrkiväni siihen eri tavoin. Mitä tämä sitten eilen, tänään ja huomenna tarkoittaa? Osa minun pasifismia on mm. vegetarismi. En halua, että minun tähteni yksikään eläin kuolee. Toinen keskeinen asia on pyrkiä näkemään omien ajatusteni ja tunteiden hienovarainenkin väkivalta toisia sekä itseä kohtaan. En siis samaista väkivaltaa vain fyysiseen ottelemiseen. Loukkaamme ihmisiä ja eläimiä huomaamattamme eri tavoin - minäkin, mutta itselleni on tärkeää nähdä, miten eri tavoin sisälläni haitalliset kuviot menevät ja tunnistaa niitä.

Jos Suomi joutuisi sotaan niin kaikkea tuota pyrkisin jatkamaan niin kokonaisvaltaisesti kuin vain pystyisin, mutta kuten sanot tuosta naamioimisesta ja ylevyydestä niin sitä on tärkeä pohtia. Koska ideaaliin pyrkivä elämäntapa ei voi olla vain toimintaa kivoina hetkinä, on se jotenkin saatava myös esille huonoina aikoina. Maailma on kuitenkin niin traaginen paikka, että ideaalit eivät aina toteudu ja voi vain parhaansa yrittää ja pitää oman intention kohdistuvan kuitenkin sitä kohden. Koska asun Suomessa ja koen velvoitetta suomalaisia sekä tietysti läheisiäni kohtaan, esitän itselleni kysymyksen, että mikä olisi sodassa minulle mahdollisimman pasifistinen keino olla mukana ilman, että ohjaavana tunteena on pelko?

Ei minua aseisteta, mutta jollakin tavalla sitä mukana olisin ilman, että kokisin myyväni omia tapojani aivan täysin. Joskus kuitenkin askel taaksepäin on useita askelia eteenpäin. Pahinta väkivaltaa olisi, jos näkisin toisen kärsivän esim. fyysistä väkivaltaa enkä tekisi mitään.

 

[potero]

Henkilökohtaisesti välillä vituttaa kun monilla tuttavilla ja perheenjäsenillä tuntuu olevan sellainen asenne, että se maanpuolustus on jonkin muun tehtävä. Välillä vieläpä ihan ääneen sanotaan, että onneksi ei tarvisi itse tositilanteessa lähteä taistelemaan. No joo, totta kai se on helpottavaa jos ei itse joudu tykinruuaksi, mutta välillä ottaa päähän kuunnella noita juttuja kun itse uskon olevani aika lailla ensimmäisten joukossa jos pilliin vihelletään.

Toinen mitä välillä on tullut ihmeteltyä on se, että joillain ihmisillä tuntuu olevan sellainen ihmeellinen käsitys että kertausharjoituksista tai liikekannallepanosta voisi jotenkin "kieltäytyä". En ymmärrä että mistä ihmeestä tuollainen käsitys on peräisin. Joskus yrittänyt vääntää eräälle tällaiselle henkilölle rautalangasta, että ei se noin toimi, mutta ei mennyt perille. Yleensä nämä tyypit kylläkin ovat joko naisia tai sitten palveluksesta vapautettuja miehiä.