Valaistuminen

[ttm]

Uskonto pitäisi erottaa näistä henkisistä/valaistus -asioista heti kättelyssä, uskonnot on perseestä!

Sinänsä se erottaminen toki on hankalaa, että näihin(kin) liittyy hyvin voimakkaasti uskonnot - jos ei perinteiset, niin kaiken maailman uskomuksia ja uskomusjärjestelmiä rakennetaan kaiken ympärille. Buddha väitetysti valaistui, mutta buddhalaisuus on uskomusjärjestelmä, johon uskoo miljoonat ja taas miljoonat, joille valaistuminen on - ei paljoa muuta kuin uskonto.

 

[Flying Hellfish]

Vaikka olen vasta 44v, molemmat vanhempani on jo kuolleet. Olen nähnyt molemmat vanhempani elävinä ja kuolleina. Se on aika "mykistävä" kokemus nähdä rakas ihminen kuolleena, suosittelen jos on mahdollisuus, koska se avartaa omaa maailmankuvaasi asioista. Ensimmäinen kuollut ihminen jonka näin omin silmin oli oma äitini, kun näin äitini ruumiin, hän makasi kuin nukke suu auki ja silmät kiinni ommeltuna, jotenkin "tajusin" heti, ettei se ollut äitini "henkilönä" se oli vain hänen kehonsa! Siinä tajusin sen asian, että et tunne muitakaan ihmisiä heidän kehojensa kautta vaan se on jotain syvempää, deep, deep shit, jos näin voi sanoa!

Olen hieman nuorempi ja nähnyt vasta isäni kuolleena. Olin samassa huoneessa poislähdön hetkenä ja sen hetken jälkeen huoneeseen jäi leijailemaan tietty tyyneyden tuntu. Tuntia myöhemmin samaan huoneeseen saapunut äitinikin aisti heti ensimmäisenä saman tunnelman.

 

[Flying Hellfish]

Buddha väitetysti valaistui, mutta buddhalaisuus on uskomusjärjestelmä, johon uskoo miljoonat ja taas miljoonat, joille valaistuminen on - ei paljoa muuta kuin uskonto.

Tarkoitatko, että valtaosalle esim. aasialaisista maalikkobuddhalaisista buddhalaisuus on vain pelkkä pinnallinen uskomusjärjestelmä? En uskoisi tuota.

 

[taper]

En ole nähnyt mitään humanoideja, tai vaaleita kauniita pleijadi-naisia, kunpa olisin =D Ehkä he näkee heti, että tuolle tyypille esittäytyessä hän heti kertoo polpottaa kaikki ulos facebookista lähtien, noloa hänelle että meille :'D Mutta valomerkkejä olen nähnyt tähtitaivalla, kerran pyysin valomerkkiä siitä että onko elollista maapallon ulkopuolella ja että onko "teitä" olemassa? Sain se merkin, yksi vilkutus taivaalla! Toisenkin merki sain kuvatessa järkkärilläni tähtitaivasta, se oli aika jännä "salama keskellä tähtiä" kokemus!

Mutta jos olet täysin ateisti, minä haastan sinut! Yritä joskus täysin avoimin mielin pyytää jotain, valomerkkia jne.. uskallatko? Mitä teet jos pyyntöösi vastataankin?

 

[ttm]

Tarkoitatko, että valtaosalle esim. aasialaisista maalikkobuddhalaisista buddhalaisuus on vain pelkkä pinnallinen uskomusjärjestelmä? En uskoisi tuota.

En sanoisi "vain pelkkä" - mutta sen ymmärryksen valossa, mitä mielen toiminnasta olen kartuttanut, väittäisin, että suurin osa heistäkin, jotka ovat todellisia valaistumiskokemuksia kokeneet, ovat rakentaneet jotain uskomuksia aiheen ympärille. On kuitenkin otettava huomioon, että se, mitä todellisuus on, on mielen funktioiden ulkopuolella - ja ihminen havainnoi todellisuutta ja muodostaa todellisuuskäsitystä mielen funktioilla. Myös ylipäätään identifioituminen johonkin konseptuaalisen olemassaolon muotoon (esimerkiksi "buddhalaisuuteen") viittaa siihen, että operoimassa on jonkinlainen todellisuudeksi luultu uskomusjärjestelmä.

Lisäys: useimmat tietoisuustyöskentelyä harjoittaneet lienevät huomanneen oman mielensä tarranneen uusiin oivalluksiin ja rakentaneen niistä uuden uskomuksen/maailmankuvan. Hyvä vertaus oli jossain, että oivallus on kuin tulivuorenpurkaus, jossa laava pulppuaa ympäriinsä, mutta kun aikaa hieman kuluu, niin se jähmettyy uudeksi kivikerrokseksi. Mielen automatiikan kanssa kärryillä pysyminen on sen verran voimakasta vastavirtaan rämpimistä, että hankala kuvitella, että kovinkaan moni täällä täysin ilman uskomuksia elää.

 

[taper]

Olin elokuun lopussa yksin setäni mökillä syrjäkylässä. Paistoin makkaraa ja join muutaman oluen. Sitten aloin tuijottamaan tähtiä. Sanoin, että tulkaa nyt esiin, kukaan ei näe. No mitään ei tullut esiin, ajattelin että v-tun pelkurit! Katselin silti niitä tähtiä. Kohta yksi niistä tähdistä alkoi liikkumaan, se teki kaartelevia liikkeitä pitkin taivaan kannen kunnes nousi kaiketi ylöspäin ja hävisi olemattomiin. Mutta kaikkea tämmöistä olen kokenut/nähnyt muun muassa.

 

[Flying Hellfish]

En sanoisi "vain pelkkä" - mutta sen ymmärryksen valossa, mitä mielen toiminnasta olen kartuttanut, väittäisin, että suurin osa heistäkin, jotka ovat todellisia valaistumiskokemuksia kokeneet, ovat rakentaneet jotain uskomuksia aiheen ympärille. On kuitenkin otettava huomioon, että se, mitä todellisuus on, on mielen funktioiden ulkopuolella - ja ihminen havainnoi todellisuutta ja muodostaa todellisuuskäsitystä mielen funktioilla. Myös ylipäätään identifioituminen johonkin konseptuaalisen olemassaolon muotoon (esimerkiksi "buddhalaisuuteen") viittaa siihen, että operoimassa on jonkinlainen todellisuudeksi luultu uskomusjärjestelmä.

En kaikilta osin ymmärrä mitä tarkoitat, mutta esim. "Myös ylipäätään identifioituminen johonkin konseptuaalisen olemassaolon muotoon (esimerkiksi "buddhalaisuuteen")" menee käsittääkseni koko aiheen ohi siinä mielessä, että buddhalaisuuden tarkoitushan on nimenomaan luopua kaikesta identifoitumisesta, lopulta myös itsensä identifoimisesta buddhalaiseksi.
Yhdessä tekstissä buddha kuvasi omia opetuksiaan pelkäksi lautaksi, jonka avulla ylitetään joki, rannalta toiselle rannalle. Ja että toiselle rannalle lopulta päästyä vain idiootti jatkaisi lautan raahaamista selässään kuivalla maalla.

En täysin ymmärtänyt, että tarkoitit alla olevalla tekstillä, mutta buddhalaisia kiinnostavat pelkästään ne asiat, jotka ovat heidän kokemuspiirissään.
On kuitenkin otettava huomioon, että se, mitä todellisuus on, on mielen funktioiden ulkopuolella - ja ihminen havainnoi todellisuutta ja muodostaa todellisuuskäsitystä mielen funktioilla.

Buddhalaisilla ei ole tapana puhua omista "valaistumiskokemuksistaan", joten tämäkin meni minulta ohi:
suurin osa heistäkin, jotka ovat todellisia valaistumiskokemuksia kokeneet, ovat rakentaneet jotain uskomuksia aiheen ympärille.

 

[taper]

Tässä kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että sinulle henkilökohtaisesti se on uskomus yhä edelleen vaikka se olisi "todistettu tieteen keinoin todeksi", jos se ei ole henkilökohtaisesti kokemaa todellisuuttasi. Suurin osa ihmisten maailmankuvasta ja käsityksistä on tällaisia uskomuksia, vaikka ihan siitä lähtien että maa on pallo ja kiertää aurinkoa.

Ei vaan halusin tällä "teoria" -asialla tuoda lähinnä sen asian esille, että myös tiedemiesten teoriat on "uskomuksia" tai "uskon asioita" niin pitkään kunnes tiede voi todistaa heidän teoriat tosiksi, tai vääriksi.

Hyvin usein tiedemiesten teoria taitaa jäädä myös siihen "uskomus/teoria" tasolle.

 

[Flying Hellfish]

Lisäys: useimmat tietoisuustyöskentelyä harjoittaneet lienevät huomanneen oman mielensä tarranneen uusiin oivalluksiin ja rakentaneen niistä uuden uskomuksen/maailmankuvan. Hyvä vertaus oli jossain, että oivallus on kuin tulivuorenpurkaus, jossa laava pulppuaa ympäriinsä, mutta kun aikaa hieman kuluu, niin se jähmettyy uudeksi kivikerrokseksi. Mielen automatiikan kanssa kärryillä pysyminen on sen verran voimakasta vastavirtaan rämpimistä, että hankala kuvitella, että kovinkaan moni täällä täysin ilman uskomuksia elää.

Tämä oli hyvä vertaus. Itselläkin meni aikaa, ennen kuin opin, ettei kaikkiin pikkuoivalluksiin kannata takertua. Jos ne todella olivat jonkin arvoisia oivalluksia, niin ne kyllä tulevat jossakin tilanteessa vielä uudestaan eteen/mieleen..

 

[ttm]

En kaikilta osin ymmärrä mitä tarkoitat, mutta esim. "Myös ylipäätään identifioituminen johonkin konseptuaalisen olemassaolon muotoon (esimerkiksi "buddhalaisuuteen")" menee käsittääkseni koko aiheen ohi siinä mielessä, että buddhalaisuuden tarkoitushan on nimenomaan luopua kaikesta identifoitumisesta, lopulta myös itsensä identifoimisesta buddhalaiseksi.

Tarkoitus kyllä, mutta onko identifioitumisesta luopumisessa onnistuttu, jos buddhalaiseksi identifioituneita on miljoonittain? Joka tapauksessa sen verran täytyy nyt tarkentaa, että itsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta buddhalaisista, enkä missään tapauksessa tahdo absoluuttisena totuutena kyseistä väittämää esittää. Perustelut olettamukselleni esitin aiemmassa viestissäni, mutta en sulje pois väärässä olemisen mahdollisuutta - asia ei itselleni loppujen lopuksi ole kovinkaan merkityksellinen.

En täysin ymmärtänyt, että tarkoitit alla olevalla tekstillä, mutta buddhalaisia kiinnostavat pelkästään ne asiat, jotka ovat heidän kokemuspiirissään.
On kuitenkin otettava huomioon, että se, mitä todellisuus on, on mielen funktioiden ulkopuolella - ja ihminen havainnoi todellisuutta ja muodostaa todellisuuskäsitystä mielen funktioilla.

Tuohon kokemuspiirissä olemisen kontekstiin liittyen sanomani tarkoittaa sitä, että on äärimmäisen hankala erottaa sitä, mikä on omassa kokemuspiirissä siitä, mikä on oma tulkinta siitä, mikä on omassa kokemuspiirissä. Voimakas tahto ymmärtää totuus lienee välttämätön, mutta aina sekään ei riitä. Yleisemmin ottaen sanomani tarkoittaa sitä, että mieli kykenee ymmärtämään vain "mielen objekteja" - asioita, jotka on jollain tavalla määritelty. Absoluuttinen todellisuus ei ole määriteltävissä, eikä siihen pääse mielen funktioilla käsiksi - siinä vaiheessa, kun mielellä on objekti ymmärrettävänä, on se objekti jollain tavalla rajattu siitä, mitä se ei ole. Ja siinä vaiheessa kun todellisuutta aletaan rajaamaan, ei se enää ole koko todellisuus, sillä tällöin ulkopuolelle jäisi se rajan ulkopuolinen todellisuuden osa... ei tämä ehkä selkeytä kyllä yhtään

Buddhalaisilla ei ole tapana puhua omista "valaistumiskokemuksistaan", joten tämäkin meni minulta ohi:
suurin osa heistäkin, jotka ovat todellisia valaistumiskokemuksia kokeneet, ovat rakentaneet jotain uskomuksia aiheen ympärille.

En puhu siinä valaistumiskokemuksista puhumisesta vaan niiden kokemisesta.

 

[taper]

Ihan älytöntä "Yliopistokieltä" on näissä vastauksissa joissakin? Ihan diippa daappaa, kuin jostakin tutkinnosta revittyä tekstiä! =D

Mutta kaiketi ei mitään omakohtaista yliluonnollista kokemusta ole kerrottavana kumminkaan? Eipä tietenkään, jos olisi, silloin hienot koulut olisi tullut käytyä turhaan

Kokemuksia kokemuksia kiitos! Niitä olisi mielenkiintoista lukea, eiköhän niitä useammalla ihmisellä ole, uskallusta vain kertoa niistä

 

[ttm]

Ei vaan halusin tällä "teoria" -asialla tuoda lähinnä sen asian esille, että myös tiedemiesten teoriat on "uskomuksia" tai "uskon asioita" niin pitkään kunnes tiede voi todistaa heidän teoriat tosiksi, tai vääriksi.

Hyvin usein tiedemiesten teoria taitaa jäädä myös siihen "uskomus/teoria" tasolle.

Ymmärsin mitä halusit tuoda esille, jatkoin vain siitä. Se, mitä vastasin, on hyvin olennaista sen ymmärtämisen kannalta, kuinka uskomukset luovat todellisuuskokemusta. Ja tässä on huomattava se, että sen suhteen sillä ei ole merkitystä, onko uskomus "totta" vai "epätotta" - tärkeää on se, että kyseessä on uskomus.

Ihan älytöntä "Yliopistokieltä" on näissä vastauksissa joissakin? Ihan diippa daappaa, kuin jostakin tutkinnosta revittyä tekstiä! =D

Jos puhut nyt jostain minun viestistäni, niin mielelläni koitan selittää selkeämmin - kysy vain tarkentavia kysymyksiä tai jos teksti tuntuu liian vaikealta edes kysymysten muodostamiseen, niin kopsaa pätkä tekstiä ja laita että tää menee yli niin koitan muotoilla toisin/keksiä paremman esitystavan. Ymmärrän kyllä diipadaapa-fiiliksen, ei tämä kaikki kauhean selkeää itsellekään vielä ole, ja aika helvetisti on joutunut duunia tekemään edes tähän tilanteeseen.

Mutta kaiketi ei mitään omakohtaista yliluonnollista kokemusta ole kerrottavana kumminkaan? Eipä tietenkään, jos olisi, silloin hienot koulut olisi tullut käytyä turhaan

Tavallaan on tapahtunut paljon "yliluonnollisia" (ehkä itse puhuisin mieluummin "oudoista" tai "selittämättömistä") asioita, mutta koen itse jotenkin, että asiat tuntuvat omituisilta lähinnä siitä viitekehyksestä, millaiseksi todellisuuden ajattelee. Mitä tahansa olenkaan kokenut, niin se, mitä voisin siitä kertoa, on oma tulkintani - ja tiedän tulkinnan aina olevan jostain viitekehyksestä. Se, mitä tapahtui, on se, mitä tapahtui, ja se, mitä osaan kertoa (tai edes ajatella) siitä, on täynnä omia ajatuksia, tulkintoja ja päätelmiä yms., jotka johtavat tarinaa kauemmas ja kauemmas todellisuudesta. Tämän ketjun aihe on tavallaan juuri tuo todellisuus eikä tarinat siitä.

 

[skirne]

Itselle valaistumisesta tulee mieleen tuo stargate sg-1 sarjasta tuttu ylösnouseminen noin käsitteenä.. Sarjan määritelmä on aika perseestä. Syvempi ymmärrys universumista, vapaa liikkuminen ajan ja avaruuden välillä kiehtoo. Mikä on elämän tarkoitus.. no miksi elämällä mitään sen kummempaa tarkoitusta olisi, mieluummin olen olemassa kuin että en olisi

 

[taper]

Tavallaan on tapahtunut paljon "yliluonnollisia" (ehkä itse puhuisin mieluummin "oudoista" tai "selittämättömistä") asioita, mutta koen itse jotenkin, että asiat tuntuvat omituisilta lähinnä siitä viitekehyksestä, millaiseksi todellisuuden ajattelee. Mitä tahansa olenkaan kokenut, niin se, mitä voisin siitä kertoa, on oma tulkintani - ja tiedän tulkinnan aina olevan jostain viitekehyksestä. Se, mitä tapahtui, on se, mitä tapahtui, ja se, mitä osaan kertoa (tai edes ajatella) siitä, on täynnä omia ajatuksia, tulkintoja ja päätelmiä yms., jotka johtavat tarinaa kauemmas ja kauemmas todellisuudesta. Tämän ketjun aihe on tavallaan juuri tuo todellisuus eikä tarinat siitä.

Hei! Sinun kannattaisi alkaa poliittiselle uralle, koska osaat kirjoittaa paljon hienon kuuloista tekstiä joka kuulostaa joltakin, mutta ei tarkoita mitään =D

Eli sinulla ei ole yhtään yliluonnollista omaa kokemusta olemassa, josta voisit kertoa ihan tavallisella ymmärrettävällä tekstillä?

Viitekehys, jeps!

 

[taper]

Valaistuminen! Minä en ole sitä henk.koht kokenut! Olen edelleen lihaa syövä sika heteromies!

Mielestäni valaisuminen tarkoittaa sitä että on henkisesti erittäin sivistynyt ihminen, hän syö pelkästään kasvisruokaa, mitään kuollutta ruokaa, eli "tapettua eläintä" hän ei syö. Valaistunut ihminen ei koe vihan tunnetta, valaistunut ihminen ei tunne kateutta, hän ei koe tarvetta hankkia omaisuutta vaan pärjää hyvin vähällä omaisuudella. Eli joku budha-munkki tai vastaava joka asuu Tiibetissä voi olla valaistunut ihminen.

 

[Flying Hellfish]

Tarkoitus kyllä, mutta onko identifioitumisesta luopumisessa onnistuttu, jos buddhalaiseksi identifioituneita on miljoonittain? Joka tapauksessa sen verran täytyy nyt tarkentaa, että itsellä ei ole henkilökohtaista kokemusta buddhalaisista, enkä missään tapauksessa tahdo absoluuttisena totuutena kyseistä väittämää esittää. Perustelut olettamukselleni esitin aiemmassa viestissäni, mutta en sulje pois väärässä olemisen mahdollisuutta - asia ei itselleni loppujen lopuksi ole kovinkaan merkityksellinen.

No, on kai se buddhalaiseksikin identifioituminen jonkinlainen edistysaskel verrattuna vaikkapa kristityksi identifioitumiseen
Eikä se buddhalaiskeksi identifioituminkenkaan välttämättä ole pahaksi, riippuen ihan omasta "kehitysasteesta".
Parempi sekin kuin vaikka deekuksi identifioituminen.

Tuohon kokemuspiirissä olemisen kontekstiin liittyen sanomani tarkoittaa sitä, että on äärimmäisen hankala erottaa sitä, mikä on omassa kokemuspiirissä siitä, mikä on oma tulkinta siitä, mikä on omassa kokemuspiirissä. Voimakas tahto ymmärtää totuus lienee välttämätön, mutta aina sekään ei riitä. Yleisemmin ottaen sanomani tarkoittaa sitä, että mieli kykenee ymmärtämään vain "mielen objekteja" - asioita, jotka on jollain tavalla määritelty. Absoluuttinen todellisuus ei ole määriteltävissä, eikä siihen pääse mielen funktioilla käsiksi - siinä vaiheessa, kun mielellä on objekti ymmärrettävänä, on se objekti jollain tavalla rajattu siitä, mitä se ei ole. Ja siinä vaiheessa kun todellisuutta aletaan rajaamaan, ei se enää ole koko todellisuus, sillä tällöin ulkopuolelle jäisi se rajan ulkopuolinen todellisuuden osa... ei tämä ehkä selkeytä kyllä yhtään

Jollakin tasolla olen ymmärtäväni mitä ajat takaa, mutta järkeni kulkee tällä hetkellä hitaanlaisesti.
Jos kuitenkin puhutaan kuitenkin vain kokemuspiiriin kuuluvista asioista, niin buddhalla oli tiettyjä meditaatioharjoitukseen liittyviä mieltä selkeyttäviä tapoja luokitella kaikki ihmisen kokemuspiiriin kuuluvat asiat. Yksi niistä mm. viisi aggregaattia, joka liittyy vahvasti myös identifioitumiseen.
Juuri nyt minusta ei kuitenkaan ole avaamaan tätä aihetta sen enempää.

En puhu siinä valaistumiskokemuksista puhumisesta vaan niiden kokemisesta.

En taida olla oikea henkilö puhumaan tästäkään aiheesta

 

[taper]

Tässä ehkä paras valaistuminen länsimaisessa kulttuurissa?

 

[taper]

Kummastuttaa miten tämäkin asia on jäänyt niin pienelle huomiolle? Se että keskuudessamme elää ja on koko ajan korkeamman tason olentoja mitä me ihmiset olemelle koskaan tällä hetkellä! 1/6 osa, youtubessa loput

 

[Salariff]

Raha on ainoa asia tässä maailmassa, millä on merkitystä. Kaikki muu on hörhöjen hörinää.

 

[Monologi]

Raha on ainoa asia tässä maailmassa, millä on merkitystä. Kaikki muu on hörhöjen hörinää.

Sen takia poliitikoilla on pää omassa perseessään. Tuli vain näistä pseudoista mieleen.

 

[ttm]

No, on kai se buddhalaiseksikin identifioituminen jonkinlainen edistysaskel verrattuna vaikkapa kristityksi identifioitumiseen
Eikä se buddhalaiskeksi identifioituminkenkaan välttämättä ole pahaksi, riippuen ihan omasta "kehitysasteesta".
Parempi sekin kuin vaikka deekuksi identifioituminen.

Minullla ei ollut/ole tarkoitus arvottaa asiaa. Paremmuus tai huonommuus on aina suhteessa johonkin - toki helposti löydettävissä mittareita, joilla olen samaa mieltä. Mutta pointti oli muuaalla, eli siinä, että miljoonista ihmisistä koostuva järjestäytynyt uskonto viittaisi siihen, että uskomukset noiden ihmisten elämässä ovat jossain määrin valloillaan, vaikka opetus juuri päinvastainen olisikin.

Hei! Sinun kannattaisi alkaa poliittiselle uralle, koska osaat kirjoittaa paljon hienon kuuloista tekstiä joka kuulostaa joltakin, mutta ei tarkoita mitään =D

Eli sinulla ei ole yhtään yliluonnollista omaa kokemusta olemassa, josta voisit kertoa ihan tavallisella ymmärrettävällä tekstillä?

Kiitos! Vaikka on niillä sanoilla omassa mielessäni merkityskin. Lyhyemmin ja ymmärrettävämmin siis: on erikoisia kokemuksia ja tapahtumia, mutta niistä tarinoinnin paikka ei ole tässä ketjussa. Kysymys on siitä, että ihminen sepittää tarinaa elämästään ja todellisuudesta, ja erehtyy luulemaan tuota tarinaansa todellisuudeksi. Tarina voi olla enemmän tai vähemmän linjassa todellisuuden kanssa, mutta se ei ole koskaan todellisuus itse.

Syvempi ymmärrys universumista, vapaa liikkuminen ajan ja avaruuden välillä kiehtoo. Mikä on elämän tarkoitus.. no miksi elämällä mitään sen kummempaa tarkoitusta olisi, mieluummin olen olemassa kuin että en olisi

Elämän tarkoitusta miettiessä moni varmaankin päätyy lopputulemaan, että objektiivista tarkoitusta ei ole, jokainen tekee itse "tarkoituksen" omalle elämälleen. Mutta tähän ei kannata lopettaa: mitä on elämä? Mitä on olemassaolo? Voiko näihin kysymyksiin saada vastauksen?

Raha on ainoa asia tässä maailmassa, millä on merkitystä. Kaikki muu on hörhöjen hörinää.

Sä et voi saavuttaa mitään mitä et jo olisi.

Se mikä on jonain hetkenä yhtä ja toisena hetkenä jotain muuta, ei ole todellista vaan Maya.

Mitä tahdot tällä sanoa? Puhutko nämä opittuina ja toistettuina väitteinä/uskomuksina, vai tulevatko ne suoraan kokemuksestasi?

 

[ttm]

Oman ymmärryksen kautta. Eihän se loppujen lopuksi vaadi mitään opittua, riittää kun pysähtyy hetkeksi ja keskittyy siihen ainoaan mikä on pysyvää ja muuttumatonta. Jos sen sijaan yrität saavuttaa jotakin, silloin näet vaan Mayan.

"Sä et voi saavuttaa mitään mitä et jo olisi." mitä tarkoitat tuolla? Sisältyykö tähän jonkinlaisia johtopäätöksiä, eli "koska sä et voi saavuttaa mitään mitä et jo olisi, niin..."? Millaisia? Jos ei, niin mihin halusit kiinnittää tuolla huomiota? Mitä tarkoitat Mayalla?

 

[TunTuri]

Viimeinen virkkeesi viittaa siihen, että määrittelet sen "henkiseksi astraalitasoksi", ja koet, ettei siinä ole juurikaan tutkimisen arvoista?

Jep!

 

[ttm]

Jep!

Mitä ajattelet sellaisesta määritelmästä, että asia ei liity astraaleihin tai tasoihin, vaan on "laajennos" omasta määritelmästäsi - selkenevä asia on teknisen tai arkipäiväisen asian sijasta todellisuuden luonne, absoluuttinen totuus?

 

[TunTuri]

Mitä ajattelet sellaisesta määritelmästä, että asia ei liity astraaleihin tai tasoihin, vaan on "laajennos" omasta määritelmästäsi - selkenevä asia on teknisen tai arkipäiväisen asian sijasta todellisuuden luonne, absoluuttinen totuus?

No sit semmonen on tullakseen jos tulee.. Jotenkin mieluummin sitä nauttii pienistä asioista ja elää jalat maassa kun jahtaa jotain suurempaa, pahimmassa tapauksessa päämäärättömästikkin, kuitenkaan saavuttamatta sitä.

 

[Pepo]

Voihan sellainen tila olla olemassa mutta tuskin Buddha sellaista saavutti.
Vaikka tuntui olevan halukas todistamaan sen olemassa-olon, itsellään oli suurin todiste joku vihaisen norsun rauhoittaminen, lopun aikaa lienee viettänyt lotus-asennossa hymisten.

 

[?..]

Yleensäkkin koko valaistuminen on vaikea asia koska kyseessä on täysin määrittelemätön termi ja tila. Ei voi kun arvailla mikä se sitten olisi ja jos on niin se varmaan vaihtelee henkilöstä toiseen. Se, että joku munkki sanoo jotain on ihan yhtä relevantti kuin Marttakerhon mindfulnesia harjoittava Pirkko.

 

[ttm]

Mutta mihin pyrit tällä kyselyllä?

Sen ymmärtämiseen, mitä tarkalleen ottaen halusit sanoa ja kuinka asian koet ja ymmärrät.

Hauska muuten tuo yllä mainittu olemassaolo, tietämättä edes mitä se tarkoittaa^^

Siis?

No sit semmonen on tullakseen jos tulee..

Mm, tosin eipä se arkivalaistuminen siitä teknisestäkään asiasta "tule jos on tullakseen" ilman, että sitä asiaa pohtii.

Jotenkin mieluummin sitä nauttii pienistä asioista ja elää jalat maassa kun jahtaa jotain suurempaa, pahimmassa tapauksessa päämäärättömästikkin, kuitenkaan saavuttamatta sitä.

Jahtaaminen toki on kärsimystä aiheuttava aktiviteetti. Joku on sanonut, että "Ennen valaistumista: pilko puita ja kanna vettä. Valaistumisen jälkeen: pilko puita ja kanna vettä." - ei valaistuminen estä pienistä asioista nauttimista tai vaadi mitään korkealentoisuutta. Toisaalta taas, kun kerran olemassa ollaan, niin mikäs sen parempaa tekemistä kuin opetella ymmärtämään, että mitä se olemassa oleminen oikein on? Saavuttipa elämässä asioita tai ei, niin siinä vaiheessa kun multaa lapioidaan päälle, ei niillä saavutuksilla ole pätkääkään merkitystä.

 

[ttm]

Yleensäkkin koko valaistuminen on vaikea asia koska kyseessä on täysin määrittelemätön termi ja tila.

Tai ehkä enemmänkin se, että määritelmiä riittää jos jonkinlaista. Itse olen kallistunut jotakuinkin sellaiseen määritelmään kuin "todellisuuden luonteesta välittömästi tietoiseksi tuleminen". Toisaalta se ei sinänsä ole tila, vaikka usein johtaneekin muutoksiin myös (mielen)tilassa.

Se, että joku munkki sanoo jotain on ihan yhtä relevantti kuin Marttakerhon mindfulnesia harjoittava Pirkko.

Tavallaan kyllä, ainakin ulkopuolisen näkökulmasta. Jos taas ajatellaan tilanne, jossa se, mihin munkki ja Pirkko tahoillaan valaistumisella viittaa, on onnistuttu välittämään toiselle, niin relevanttiudessa voi olla huomattava ero.

 

[ttm]

itsellään [Buddhalla] oli suurin todiste joku vihaisen norsun rauhoittaminen

Mistä tämä väite on peräisin? Itse luulisin, että kenelle tahansa valaistuneelle suurin todiste on se henkilökohtainen kokemus. Vastaavasti kuin ei sinullekaan suurin todiste omasta ajattelustasi ole vaikkapa se, että kirjoitat ajatuksiasi internettiin, vaan se, että ne ajatuksesi ovat välittömästi läsnä omassa kokemuksessasi. Ei sinun tarvitse yrittää löytää todistetta sille, että ajattelet.

 

[podopado]

Mulle valaistuminen tarkoittaa sitä että uuden asian opittuaan ymmärtää paljon paremmin monia ennestään opittuja asioita tai asioita joita on miettinyt mutta ei ole ymmärtänyt.

Vähän niinkuin monta kärpästä yhdellä iskulla.

 

[Pepo]

Mistä tämä väite on peräisin? Itse luulisin, että kenelle tahansa valaistuneelle suurin todiste on se henkilökohtainen kokemus. Vastaavasti kuin ei sinullekaan suurin todiste omasta ajattelustasi ole vaikkapa se, että kirjoitat ajatuksiasi internettiin, vaan se, että ne ajatuksesi ovat välittömästi läsnä omassa kokemuksessasi. Ei sinun tarvitse yrittää löytää todistetta sille, että ajattelet.

Tarkoitin suurin todiste ulospäin muille. Luulisi että tässä korkeimmassa tietoisuudentilassa saadaan jotakin aikaan tekoina tai esim. kertomalla mitä missäkin tilanteessa/yhteiskunnan asioissa olisi parasta tehdä.

Yleensäkin hauska sattuma että Buddha oli jonkun puoli valtakuntaa hallitsevan ruhtinaan poika. Epäilen ettei tuollaista palvonta/uskontokulttia olisi saatu aikaa jos kyseessä olisi ollut tavallinen tavis köyhäläinen. Kansa haluaa mieluummin muodosta kultin rikkaasta ja ylhäisestä (paremmasta ihmisestä).

 

[ttm]

Luulisi että tässä korkeimmassa tietoisuudentilassa saadaan jotakin aikaan tekoina tai esim. kertomalla mitä missäkin tilanteessa/yhteiskunnan asioissa olisi parasta tehdä.

Ei valaistuminen ole supervoima josta seuraa ymmärrys kaikista mahdollisista relatiivisista konstruktioista. Buddha taisi keskittyä pitkälti kysymykseen kärsimyksestä ja sen lopettamisesta, ja melko lailla ohjeistusta häneltä taisi irrotakin sen suhteen, mitä oman mielen kanssa olisi parasta tehdä (kärsimyksen lopettamiseksi).

Yleensäkin hauska sattuma että Buddha oli jonkun puoli valtakuntaa hallitsevan ruhtinaan poika. Epäilen ettei tuollaista palvonta/uskontokulttia olisi saatu aikaa jos kyseessä olisi ollut tavallinen tavis köyhäläinen.

Kyllähän noita kultteja ollaan saatu aikaan jos mistä, mutta tuohan ei liity millään tavalla valaistumiseen, eikä Buddhallakaan ollut tarkoitus mitään uskontoa luoda.

 

[Pepo]

Buddha taisi keskittyä pitkälti kysymykseen kärsimyksestä ja sen lopettamisesta, ja melko lailla ohjeistusta häneltä taisi irrotakin sen suhteen, mitä oman mielen kanssa olisi parasta tehdä (kärsimyksen lopettamiseksi).

Niin, pää-ohjeistus taisi olla että: "Oikea teko, oikea toiminta, oikea puhe, oikea ...."

Kyllähän noita kultteja ollaan saatu aikaan jos mistä, mutta tuohan ei liity millään tavalla valaistumiseen, eikä Buddhallakaan ollut tarkoitus mitään uskontoa luoda.

Millainen todennäköisyys että jos joku valaistuu niin juuri kuninkaan poika?
Millainen todennäköisyys että jos jotain halutaan pitää valaistuneena niin juuri kuninkaan poikaa?
Itse veikkaisin ennemmin jälkimmäista.



ps. En sano ettei sellainen tila ole teoreettisesti tai käytännössä mahdollista, en vain usko että ainakaan Buddha olisi sitä saavuttanut.

 

[ttm]

Millainen todennäköisyys että jos joku valaistuu niin juuri kuninkaan poika?
Millainen todennäköisyys että jos jotain halutaan pitää valaistuneena niin juuri kuninkaan poikaa?
Itse veikkaisin ennemmin jälkimmäista.

Itse pitäisin kuninkaan poikuutta melko merkityksettömänä tekijänä näissä todennäköisyysarvailuissa.

ps. En sano ettei sellainen tila ole teoreettisesti tai käytännössä mahdollista, en vain usko että ainakaan Buddha olisi sitä saavuttanut.

Mm-m, sitähän ei sinänsä pysty tietämäänkään. Ei, vaikka Buddha olisi elossa. Valaistuminen on muutenkin asia, jonka todellisuus lienee mahdollista validoida vain jokainen henkilökohtaisesti. Useimpia edes asian tutkiminen ei kiinnosta ja koen sen mielenkiintoisena, miksi näin on.

 

[Bertta]

Suuri osa ihmisistä kokee varmaan jonkinlaisen mielihyvän tai onnistumisen tunteen kun ymmärtää aidosti jonkin asian toimintatavan tai olemuksen.

Se mitä kutsutaan valaistumiseksi on luultavasti tuo sama tunne, mutta ymmärryksen saavuttaminen koskee jotain elämään liittyvää ydinfilosofiaa.

 

[Flying Hellfish]

Yleensäkin hauska sattuma että Buddha oli jonkun puoli valtakuntaa hallitsevan ruhtinaan poika. Epäilen ettei tuollaista palvonta/uskontokulttia olisi saatu aikaa jos kyseessä olisi ollut tavallinen tavis köyhäläinen. Kansa haluaa mieluummin muodosta kultin rikkaasta ja ylhäisestä (paremmasta ihmisestä).

En tiedä onko buddhan henkilöön tarketuminen oleellista. Minusta on oleellisempaa, että koko pali-kaanonin mielenteoria on yleensäkin olemassa, ja että se on epäilemättä ihmismielestä lähtöisin.

Pali-kaanonin valtavasta laajuudesta riippumaton opetusten tietty yhdenmukaisuus on yksi asioista, joka on saanut useat tutkijat uskomaan, että ne ovat suht. todennäköisesti yhdestä ja samasta ihmismielestä lähtöisin.

Se olivatko opetukset lähtöisin tarinoiden S. Gautamasta vai jostakin toisesta henkilöstä on itse opetuksien kannalta epärelevanttia. Niin kauan kuin joku kokee saavansa opetuksista jotakin perustavanlaatuista irti, niin ihan OK ajatella, että maan päällä on joskus saattanut todella kävelläkin jokin ideaalin tietoisuuden tilan saavuttanut henkilö. Oli se sitten 'historiallinen' S. Gautama tai jokin muu henkilö, jota voisi yhtälailla kutsua buddhaksi.

 

[Flying Hellfish]

Ja vaikkei tuollaista ideaalia tietoisuuden tilaa olisi vielä saavuttanutkaan, niin paljon sitä aiemmin on jo täysin mahdollista todeta opetusten edes jonkin asteinen toimivuus yleisenä tyytyväisyyden kasvuna päivittäisen elämän suhteen.
Hyvänä kontrastina toimivat vielä ääriesimerkit henkilöistä, jotka eivät ole koskaan kuulletkaan näistä opetuksista.
Vaikka heihin ei kannattaisikaan kiinnittää sen suurempaa huomiota, jottei vahingossakaan ajautuisi itse henkisen materialismin harhaan, mikä on erittäin tavallista niin buddhalaisissa kuin muissakin ns. henkisissä ympyröissä.
Monta kertaa olen sortunut siihen itsekin ja tulen tekemään sen uudestaankin. Tarpeettomasti sitä mielen taipumusta ei kuitenkaan pidä ruokkia.

Pali-kaanonin mukaan valaistuminen etenee neljässä progressiivisessa asteessa, joissa jokainen valaistumisen aste repii irti tiettyjä mieleen tiukasti juurtuneita kahleita. (google ten fetters)
Conceit, joka liittyy vahvasti em. henkiseen materialismiin on tuon Pali-kaanonin mallin mukaan vasta viimeisiä kahleita, joista mielellä on yleisesti taipumuksena päästää irti.

 

[Pepo]

Niin kauan kuin joku kokee saavansa opetuksista jotakin perustavanlaatuista irti, niin ihan OK ajatella, että maan päällä on joskus saattanut todella kävelläkin jokin ideaalin tietoisuuden tilan saavuttanut henkilö. Oli se sitten 'historiallinen' S. Gautama tai jokin muu henkilö, jota voisi yhtälailla kutsua buddhaksi.

Mitä tavoittelemisen arvoista tässä "ideaalin tietoisuuden tilassa" on jos henkilö on kuitenkin ajatustensa ja toimintojensa suhteen entinen pöhkö itsensä? Missään hän ei ole niin hyvä että se antaisi viitteitä korkeasta tietoisuudesta ja selkeästä mielestä.
Ei kärsi? Monet henkilöt ei juurikaan kärsi joilla menee yleensä hyvin esim. kuninkaan pojat.

 

[matso9]

Mikä on elämän tarkoitus.. no miksi elämällä mitään sen kummempaa tarkoitusta olisi, mieluummin olen olemassa kuin että en olisi

Valaistuminenhan pyrkii egon eli minän kadottamiseen. Tää voi kuulostaa aika masentavalta, mutta sama asia tapahtuu kuolemassa: minän katoaminen. Onko langan asiantuntijat miettineet valaistumisen, egokuoleman ja fyysisen kuoleman suhdetta ja onko niillä eroa?

Valaistunut ihminen ei koe vihan tunnetta

Pitkään ajattelin, että viha on tarpeeton tunne, mutta ei se ole. Vihan funktio on päästä eroon ei-haluttavista asioista. Eihän ihmiskehokaan toimi ilman tällasta funktiota, jos kaikki bakteerit ja virukset vaan toivotetaan tervetulleeksi. Eroaako psyyke tässä sen kummemmin?

Ei valaistuminen ole supervoima josta seuraa ymmärrys kaikista mahdollisista relatiivisista konstruktioista. Buddha taisi keskittyä pitkälti kysymykseen kärsimyksestä ja sen lopettamisesta, ja melko lailla ohjeistusta häneltä taisi irrotakin sen suhteen, mitä oman mielen kanssa olisi parasta tehdä (kärsimyksen lopettamiseksi)

Buddhalla on aika vaikeet metodit. Nirvanaan pääsee tappamalla ittensä. Loppuu kärsimys.

Joihinkin buddhalaisiin opetuksiinhan kuuluu myös jälleensyntyminen. Näissä opeissa valaistunut voi päästä irti jälleensyntymän kierteestä ikuiseen nirvanaan. Onko tämä jälleensyntymän kierteestä irti pääseminen ikuinen kadotus ja tyhjyys?

Okei kukaan ei voi näistä kuoleman jälkeisistä mitään viisasta sanoa, mutta antaa kontekstia tähän buddhalaisuuden tavoitteleman valaistumisen eli nirvanan käsitteeseen.

 

[ttm]

Suuri osa ihmisistä kokee varmaan jonkinlaisen mielihyvän tai onnistumisen tunteen kun ymmärtää aidosti jonkin asian toimintatavan tai olemuksen.

Se mitä kutsutaan valaistumiseksi on luultavasti tuo sama tunne, mutta ymmärryksen saavuttaminen koskee jotain elämään liittyvää ydinfilosofiaa.

Tämä tuntuisi olevan suosittu ajatus. Itse suosittelisin pitämämään avoimena mahdollisuutta, että valaistumisessa olisi kyse jostain perustavanlaatuisesti eri asiasta kuin jonkin asian ymmärtämisestä siinä mielessä kuin ymmärtäminen yleisesti ottaen käsitetään.

Mitä tavoittelemisen arvoista tässä "ideaalin tietoisuuden tilassa" on jos henkilö on kuitenkin ajatustensa ja toimintojensa suhteen entinen pöhkö itsensä? Missään hän ei ole niin hyvä että se antaisi viitteitä korkeasta tietoisuudesta ja selkeästä mielestä.

Tuossa on vähän samaa kuin "mitä hyötyä puntilla käymisestä on jos henkilö on kuitenkin lihastensa ja toimintojensa suhteen entinen heikko ja kyvytön itsensä". Tietoisuuden tilan muutos ilmenee väistämättä ajatuksissa ja toiminnoissa. Missään hän ei ole niin hyvä? Kuka hän? Buddha? Joka tapauksessa merkittävin asia, jossa valaistuminen (ja henkinen kehitys ylipäätään) "tekee hyväksi" on sen oman todellisuuskokemuksen luominen - ulospäin voi valtavakin muutos pienimmillään näkyä esimerkiksi erilaisena suhtautumisena sosiaalisiin konstruktioihin. Jos ajattelee, että valaistumisen myötä pitäisi automaattisesti tulla hyväksi vaikkapa jääkiekossa tai politiikassa, on hyvin mahdollista, että on vain liittänyt termiin valaistuminen tarinoita, jotka eivät siihen kuulu. Toki esimerkiksi martial arts -maailmasta löytyy valaistuneita mestareita, jotka ovat kehon ja fyysisen interaktion hallinnassa käsittämättömän hyviä, mutta jossain relatiivisessa asiassa "hyvyys" ei sinänsä liity valaistumiseen.

Ei kärsi? Monet henkilöt ei juurikaan kärsi joilla menee yleensä hyvin esim. kuninkaan pojat.

Taatusti kärsii. Rikkaalta väeltä puuttuu perusselviytymiseen liittyvä fyysinen kärsimys (nälässä riutuminen jne), mutta kokemusmaailmansa on aivan yhtä altis kärsimyksen luonnille kuin kenen tahansa. Etkö ole kuullut rikkaan ja kuuluisan masennuksista, tai nähnyt heitä kiukuttelevan kuin pikkulapsi?

Valaistuminenhan pyrkii egon eli minän kadottamiseen. Tää voi kuulostaa aika masentavalta, mutta sama asia tapahtuu kuolemassa: minän katoaminen. Onko langan asiantuntijat miettineet valaistumisen, egokuoleman ja fyysisen kuoleman suhdetta ja onko niillä eroa?

Itse en välttämättä allekirjottaisi tuota pyrkimystä egon kadottamiseen - ennemmin tietoiseksi tuleminen siitä, mikä se ego oikeasti ja pohjimmiltaan on. Tämä toki usein johtaa "egon kadottamiseen" siinä mielessä, että "egoistiseksi" yleisesti ajateltu toiminta vähenee, mutta ajattelisin sen enemmänkin seurauksena siitä, että näkee selkeästi kuinka ja miksi tuota toimintaa luo sekä kuinka se on hyödytöntä tai vahingollista, ja lakkaa tuottamasta sitä.

Kuolema sinänsä tarkoittaa sitä, että "jotain ei enää ole, mikä äsken oli". Egokuolema voi tapahtua vaikka psykedeeleissä ilman varsinaista valaistumista. Tällöin kokemuksessa rakenne, jota on kutsunut egoksi, lakkaa olemasta. Useinkaan tähän ei tunnu sisältyvän syvempää ymmärrystä siitä, mikä ego on tai miksi ja miten se tulee olemassaolevaksi. Tämä johtaa siihen, että tapahtuu vain uudelleenidentifioituminen johonkin toiseen mentaaliseen konstruktioon. Sitten ollaankin astraaliego ja jutellaan ufoista ja konetontuista.

Pitkään ajattelin, että viha on tarpeeton tunne, mutta ei se ole. Vihan funktio on päästä eroon ei-haluttavista asioista.

Kuulostaa vastaavalta argumentoinnilta kuin pelon suhteen: "Pelko ei ole tarpeeton tunne, koska sen funktio on olla saamatta ei-haluttavia asioita." Kuitenkin jos suomme asialle hetken pohdintaa, voimme helposti havaita, että mikä tahansa tavoite olikaan kyseessä, efektiivisemmin siihen tavoitteeseen pääsee ilman noita tunteita. Vaikkapa jyrkällä vuorenrinteellä seikkailu: mikä motivoi meitä putoamasta ei ole pelon tunne vaan tieto siitä, että pudotessa kuolee. On myös huomattava, että yleensä nuo tunteet eivät edes ole tuollaisia välittömiä "ongelmanratkaisijoita", "pelkään/vihaan tätä, joten teen tälle asialle jotain nyt -- noin, asiaa ei tarvitse enää pelätä/vihata", vaan ihmiset pelkäävät ja vihaavat jatkuvasti valtavaa määrää asioita, jotka ovat mahdollisia tulevaisuuden skenaarioita tai menneitä tapahtumia, joista ei enää edes ole muuta eroon pääsemistä kuin se oma viha ja muistikuva kaltoinkohtelusta, esimerkiksi.

"Vihaaminen on kuin joisi myrkkyä ja ajattelisi toisen vahingoittuvan."

Eihän ihmiskehokaan toimi ilman tällasta funktiota, jos kaikki bakteerit ja virukset vaan toivotetaan tervetulleeksi. Eroaako psyyke tässä sen kummemmin?

Tämä on toimimaton analogia. Ehdotat tässä, että viha olisi ainoa tapa toteuttaa päämäärä (jonka sanot olevan ei-toivotusta asiasta eroon pääseminen). Jos päämäärä on tuo, niin vihaaminen ei ainoastaan ole olematta ainoa tapa - se ei varsinaisesti edes edistä asiaa millään tavalla. Vihasta huolimatta, jos haluamme päästä jostain ei-toivotusta asiasta eroon, täytyy meidän joka tapauksessa ottaa ne varsinaiset stepit, joilla pääsemme eroon. Ja yleisesti ottaen viha vain heikentää kykyä toimia efektiivisesti (miksi on syntynyt sanonta "viha tekee sokeaksi"?). Tämä ehkä herättää kysymyksen, missä määrin viha liittyykin ei-toivotusta asiasta eroon pääsemisen sijaan tunteeseen siitä, että on kyvytön pääsemään eroon siitä asiasta?

Joihinkin buddhalaisiin opetuksiinhan kuuluu myös jälleensyntyminen. Okei kukaan ei voi näistä kuoleman jälkeisistä mitään viisasta sanoa, mutta antaa kontekstia tähän buddhalaisuuden tavoitteleman valaistumisen eli nirvanan käsitteeseen.

Haluatko avata tätä ajatustasi hieman pidemmälle? Minkälaista kontekstia? Mitä tuosta mielestäsi on pääteltävissä?

 

[matso9]

Tämä on toimimaton analogia. Ehdotat tässä, että viha olisi ainoa tapa toteuttaa päämäärä (jonka sanot olevan ei-toivotusta asiasta eroon pääseminen). Jos päämäärä on tuo, niin vihaaminen ei ainoastaan ole olematta ainoa tapa - se ei varsinaisesti edes edistä asiaa millään tavalla.

Jos vihollinen hyökkää Suomeen, niin kyllä siihen tehokkain torjuntakeino on taistella niitä vastaan. Toki pidemmällä aikavälillä voi olla tarpeen harjoittaa rauhanneuvotteluja, mutta se ei toimi ensipuolustuksena.

Haluatko avata tätä ajatustasi hieman pidemmälle? Minkälaista kontekstia? Mitä tuosta mielestäsi on pääteltävissä?

Pointtini siis on viitata tuohon valaistumis (nirvana) käsitteen luonteeseen.

Termillä on monia tarkoituksia, mutta kirjaimellisesti se tarkoittaa "sammuksiin puhaltamista"

Nirvana voi vallita sekä tässä elämässä, että kuoleman jälkeisessä. Onko elämän "sammuksiin puhaltaminen" tavoiteltavaa?

 

[Flying Hellfish]

Nirvana voi vallita sekä tässä elämässä, että kuoleman jälkeisessä. Onko elämän "sammuksiin puhaltaminen" tavoiteltavaa?

Kysymys enemmänkin siitä, että vähitellen alkaa todella sisäistämään sen kuinka tilapäisiä lopulta kaikki ne asiat ovat, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi ja miten jokainen ihminen on lopulta tuomittu luopumaan kaikesta mikä hänelle on ollut rakkainta.
Jano elämänkiertoa kohtaan rupeaa tämän faktan perusteellisen omaksumisen myötä hiipumaan niin kuin se vertauksen kynttilän liekki, joka on kuluttanut steariininsa (janonsa) loppuun. Kaiken janoamisen päätyttyä jäljelle voi jäädä vain tyyneys ja täyttymys. Täyttymys, jota ihminen on hakenut kaiken aikaa väärästä suunnasta.

 

[ttm]

Jos vihollinen hyökkää Suomeen, niin kyllä siihen tehokkain torjuntakeino on taistella niitä vastaan. Toki pidemmällä aikavälillä voi olla tarpeen harjoittaa rauhanneuvotteluja, mutta se ei toimi ensipuolustuksena.

Edelleen toimimaton analogia. Sekä "vastaantaistelu" että "rauhanneuvottelut" ovat toimintoja, jotka ovat suoraan osa prosessia ei-toivotusta asiasta eroon pääsemiseksi. Viha ei ole "vastaantaistelu" vaan lisäkomponentti, josta on yleensä haittaa, hyötyä tuskin koskaan.

Nirvana voi vallita sekä tässä elämässä, että kuoleman jälkeisessä. Onko elämän "sammuksiin puhaltaminen" tavoiteltavaa?

Tavoiteltavaa missä mielessä?

Tähän on hankala vastata, sillä minusta tuntuu, että olet määritellyt jotain eri tavalla kuin itse käsitän, enkä pääse oikein kiinni siihen, mitä yrität kommunikoida. Eli lyhyesti ja ytimekkäästi: mikä on pointtisi?

 

[matso9]

Siinä mielessä missä nyt buddhalaisuuden tavoite on valaistuminen.

 

[?..]

Kysymys enemmänkin siitä, että vähitellen alkaa todella sisäistämään sen kuinka tilapäisiä lopulta kaikki ne asiat ovat, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi ja miten jokainen ihminen on lopulta tuomittu luopumaan kaikesta mikä hänelle on ollut rakkainta.
Jano elämänkiertoa kohtaan rupeaa tämän faktan perusteellisen omaksumisen myötä hiipumaan niin kuin se vertauksen kynttilän liekki, joka on kuluttanut steariininsa (janonsa) loppuun. Kaiken janoamisen päätyttyä jäljelle voi jäädä vain tyyneys ja täyttymys. Täyttymys, jota ihminen on hakenut kaiken aikaa väärästä suunnasta.

Näin tietenkin silloin jos kokee, että tuo tuo sen tyydytyksen. Ihan yhtä validi on kylpeä kultakolikoissa Roope Ankan tapaan ja sitten heittää veivit. Pääasia, että nauttii elämästä, koska kun se on loppu se on loppu.

 

[ttm]

Siinä mielessä missä nyt buddhalaisuuden tavoite on valaistuminen.

Siis kysymyksesi on, että onko buddhalaisuus-uskonnon tavoite itsensä tappaminen? Tuohon melkein sanoisin että ei.

 

[ttm]

Näin tietenkin silloin jos kokee, että tuo tuo sen tyydytyksen. Ihan yhtä validi on kylpeä kultakolikoissa Roope Ankan tapaan ja sitten heittää veivit. Pääasia, että nauttii elämästä, koska kun se on loppu se on loppu.

Kysymys on ehkä siitä, että ihmiset yleisesti ottaen sekoittavat onnellisuuden siihen, että saa mitä haluaa ja välttyy saamasta mitä ei halua. Toisaalta, kuinka onnellinen se Roope Ankka rahoinensa on? Jatkuvasti sillä tuntuu olevan hätä siitä, että joku ne koittaa ryövätä. On olemassa onnellisuuden ja tyydytyksen taso, jota ei voi saavuttaa "tarpeiden tyydytyksellä". Ei siis ihan yhtä validi jos tarkoitetaan validilla pätevää, toimivaa.

 

[matso9]

Siis kysymyksesi on, että onko buddhalaisuus-uskonnon tavoite itsensä tappaminen? Tuohon melkein sanoisin että ei.

Kysymys oli että onko valaistuminen tavoiteltavaa. Sekä oli pohdintaa mitä valaistuminen tarkoittaa.

 

[ttm]

Kysymys oli että onko valaistuminen tavoiteltavaa.

Taas palaamme tähän kysymykseen että tavoiteltavaa missä mielessä? Viimeksi vastasit, että siinä mielessä kuin buddhalaisuuden tavoite on valaistuminen. Siis: onko valaistuminen [buddhalaisuudessa] tavoiteltavaa siinä mielessä kuin buddhalaisuuden tavoite on valaistuminen? No, varmaan sitten. En edelleenkään ymmärrä, mitä haet tällä takaa. Mikä on pointtisi?