Höyhenenkeveän avaruusaluksen lukuja pitäisi hieman hioa, jotta rahahanat aukeaisivat. Esimerkiksi näitä kolmea:
1. Ilman huvetessa 36 km korkeudesta ylöspäin olisi ilmeisesti tarkoitus jatkaa 4 * 100 kN = 400 kN työntövoimalla. Yksistään 4 * 15 tn rakettipolttoainetta painaa 36 km korkeudessa:
6,67430 * 10^-11 Nm^2/m^2 * 4 * 15 000 kg * 5,9737 * 10^24 kg / ((6 378 140 m + 36 000 m)^2) = 581,5 kN
Yhteensä 400 kN työntövoima ei siis riitä kumoamaan edes polttoaineen painovoimaa, saati kiihdyttämään rakettia, joka sisältää tuon polttoaineen lisäksi 20 tonnin akun (4 000 kWh). Runkokin saattaa olla jokusen kilon, kun rungolla on kokoa (55 m x 124 m) niin paljon, ettei viralliselle jalkapallokentälle meinaa sopia.
2. Vaikka työntövoimaa jostain saisikin järjestettyä lisää, ei 60 tn rakettipolttoainetta riitä karkaamaan Maan vetovoimakentästä 20 tn akun kera, vaikka moottorit ja alus olisivat massattomia ja kaikki polttoaine käytettäisiin lähtökiihdytykseen. Nestemäisen hapen ja vedyn purkautumisnopeudella suurin mahdollinen nopeus olisi:
4 000 m/s * ln ((60 000 kg + 20 000 kg) / 20 000 kg) = 5,5 km/s.
Maan vetovoimakentästä vapautumiseen vaadittava pakonopeus on 11,2 km/s, joten Maa vetäisi tyhjätankkisen aluksen takaisin ilmakehään lentelemään potkureilla ja aurinkopaneeleilla.
3. Leikitään, että massasuhde olisi kunnossa. Tehdään tuosta monivaiheraketti tipauttamalla 20 tn akkupaketti valtamereen 36 km korkeudesta. Pakonopeus onnistuu, jos aluksen massa lähtiessä on 63 800 kg ja polttoaineen loppuessa vaivaiset 3 800 kg. Tiedän, ei ole mahdollista rakentaa noin kevyttä jalkapallokentän kokoista hökötystä, joka kestää suuria voimia ja lämpöjä, mutta ei anneta sen häiritä.
Lukujesi mukaan 60 km korkeudessa nopeus on 3 Mach ja 85 km korkeudessa 15 Mach. Oletetaan, että työntöä ja polttoainetta riittää. Matka on 25 km. Alkunopeus 3 * 320 m/s = 960 m/s ja loppunopeus 15 * 275 m/s = 4 125 m/s. Kiihdytykseen kuluu aikaa:
25 000 m / (0,5 * (960 m/s + 4 125 m/s)) = 9,64 s.
Keskimääräinen kiihtyvyys:
(4 125 m/s - 960 m/s) / 9,64 s = 328,5 m/s^2, eli noin 33,5 G.
Melko harva kuudesta astronautista olisi edes G-puvussa hengissä liki kymmenen sekuntia putkeen kestävän pahahkon taajamakolarin jäljiltä. Loput kuolisivat viimeistään 85 km (15 Mach) ja 110 km (23 Mach) välisen kiihdytyksen aikana, koska se on keskimäärin 59 G ja kestää 4,58 s. Kolarissa tuollaisista kiihtyvyyksistä voi selvitä, koska vaikutusaika on vain joitakin kymmeniä millisekunteja.
Jos rahoittaja osaa laskea, ei hän valitettavasti voi lähteä näillä luvuilla mukaan. Vaikeus ei siis johdu Suomesta.