- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 4 739
Vahingonilo paras ilo vai miten se nyt menikään? Oletettavasti jokasella on joskus sattunut isompia tai vähän pienempiä haavereita näitten vehkeiden kanssa toimiessa, ellei nyt ihan vasta äskettäin hommaan ole lähtenyt mukaan. On kuitenkin huomattavasti hankalempaa nykypäivänä saada komponentit päästämään toimintasavut ulos ilman fyysistä vahinkoa kuin kymmenisen vuotta sitten, joten ketjussa tulee varmaankin olemaan wanha rauta pääosassa ellei viestissä ole mainittuna "korkkaus" yhdistettynä joko ruuvipenkkiin tai vasaraan. Toki mukavintahan se on lukijan näkökulmasta mitä enemmän oppirahoja on jouduttu maksamaan, ja ehkä sitä itsekin voi jo tässä vaihessa muistella lämmöllä ja nimenomaan oppimisen kautta.
Itse joskus reilu kymmenen vuotta sitten nuorena poikana olin jokseenkin tyytymätön jonkin tietyn pelin pyörimiseen wanhalla GeForce4 Ti4200-näyttiksellä (tai sitten oli Ti4400, ei voi muistaa), ja siinä sitten nokkelana poikana ajattelin että kellottamallahan saa lisäpuhtia käytännössä ilmaiseksi ja erittäin pienellä vaivannäöllä. Käsitys kellottamisesta oli kuitenkin varmaan jopa negatiivisen puolella, sillä hetken googlettelun jälkeen olin löytänyt jonkun vähimmäisissä määrin hämärältä kuullostavan ohjelman joka pyöritteli jotain FurMarkin tyyppistä softaa samalla kun nosteli näyttiksen kelloja (ja varmasti jännitettäkin samalla). Sen verran tiesin kuitenkin lukea, että heti artifaktien ilmaantuessa kannattaa laskea kellotaajuutta ja jännitettä, mutta niitäpä ei koskaan näkynytkään joten softa kiinni ja kokeilemaan miten peli pyörii nyt.
Ja sehän pyöri huomattavasti jouhevammin! Pienen hetken ajan kyseinen kellotusreissu vaikutti edes etäisesti onnistuneelta, mutta arvaahan moni jo tässä vaiheessa että vituikshan se meni jo siinä vaiheessa kun jonkun hämärän automaagisen kellotussoftan on internetin syövereistä kaivanut ja lyönyt tulille ilman sen kummempaa perehtymistä asiaan. Eihän siinä sitten mennyt kovinkaan kauaa ennenkun näyttö meni pimeäksi ja kuva ei palannut lukuisien uudelleenkäynnistysyrityksien jälkeenkään.
Tulihan tuota yritettyä sitten elvyttää monellakin eri keinolla. Kaapista löytyneellä Radeon X700 näyttiksellä ei myöskään saanut kuvaa ulos, edes sen vertaa että näkisi koneen edes postaavan, mutta kyseinen Radeonikin muistaakseni oli siinä määrin rikki ettei sillä mitään työpöytäkäyttöä raskaampaa kyennyt tekemään, mutta jokatapauksessa oisihan sillä pitänyt kuva silti edes käyttöjärjestelmään asti näkyä. Seuraavaksi paristoa irti emolevystä, vaikka mitään merkitystä sillä ei ollutkaan kun ei prossua tullut kellotettua, mutta mitäpä sitä tuohon aikaan olisi tajunnutkaan.
Samalla kun tuota koitti saada elpymään niin huoneeseen oli ilmestynyt vienohko kärtsäämisen tuoksu, joten annoin asian olla ja työnsin koneen ronskisti vaan kaappiin. Sinänsähän tuossa ei suurempaa vahinkoa tapahtunut, sillä toinen kone oli jo olemassa ja kyseinen masiina oli jo tuohon aikaan kohtalaisen SER-jätettä, mutta olihan se nyt silti vähän harmillista kun jatkossa joutui jakamaan koneen siskon kanssa kun oli kärtsännyt omansa. Enhän mä tuosta kenellekkään kertonut että mitä oikeasti tapahtui, vaan keksin jonkun selityksen miksi se siellä kaapissa makasi, joten sinällänsä vaikka tyriminen olikin aikalailla pahin mahollinen, ei siitä johtuneita seurauksia ollut käytännössä ollenkaan. Sitähän voi vaan kuvitella minkälaiset seuraukset olis tullu jos kyseessä ei olis ollu tollanen romukasa jota kukaan muu ku minä ei jaksanu käyttää, oishan sitä selkäänsä varmaan saanut
Itse joskus reilu kymmenen vuotta sitten nuorena poikana olin jokseenkin tyytymätön jonkin tietyn pelin pyörimiseen wanhalla GeForce4 Ti4200-näyttiksellä (tai sitten oli Ti4400, ei voi muistaa), ja siinä sitten nokkelana poikana ajattelin että kellottamallahan saa lisäpuhtia käytännössä ilmaiseksi ja erittäin pienellä vaivannäöllä. Käsitys kellottamisesta oli kuitenkin varmaan jopa negatiivisen puolella, sillä hetken googlettelun jälkeen olin löytänyt jonkun vähimmäisissä määrin hämärältä kuullostavan ohjelman joka pyöritteli jotain FurMarkin tyyppistä softaa samalla kun nosteli näyttiksen kelloja (ja varmasti jännitettäkin samalla). Sen verran tiesin kuitenkin lukea, että heti artifaktien ilmaantuessa kannattaa laskea kellotaajuutta ja jännitettä, mutta niitäpä ei koskaan näkynytkään joten softa kiinni ja kokeilemaan miten peli pyörii nyt.
Ja sehän pyöri huomattavasti jouhevammin! Pienen hetken ajan kyseinen kellotusreissu vaikutti edes etäisesti onnistuneelta, mutta arvaahan moni jo tässä vaiheessa että vituikshan se meni jo siinä vaiheessa kun jonkun hämärän automaagisen kellotussoftan on internetin syövereistä kaivanut ja lyönyt tulille ilman sen kummempaa perehtymistä asiaan. Eihän siinä sitten mennyt kovinkaan kauaa ennenkun näyttö meni pimeäksi ja kuva ei palannut lukuisien uudelleenkäynnistysyrityksien jälkeenkään.
Tulihan tuota yritettyä sitten elvyttää monellakin eri keinolla. Kaapista löytyneellä Radeon X700 näyttiksellä ei myöskään saanut kuvaa ulos, edes sen vertaa että näkisi koneen edes postaavan, mutta kyseinen Radeonikin muistaakseni oli siinä määrin rikki ettei sillä mitään työpöytäkäyttöä raskaampaa kyennyt tekemään, mutta jokatapauksessa oisihan sillä pitänyt kuva silti edes käyttöjärjestelmään asti näkyä. Seuraavaksi paristoa irti emolevystä, vaikka mitään merkitystä sillä ei ollutkaan kun ei prossua tullut kellotettua, mutta mitäpä sitä tuohon aikaan olisi tajunnutkaan.
Samalla kun tuota koitti saada elpymään niin huoneeseen oli ilmestynyt vienohko kärtsäämisen tuoksu, joten annoin asian olla ja työnsin koneen ronskisti vaan kaappiin. Sinänsähän tuossa ei suurempaa vahinkoa tapahtunut, sillä toinen kone oli jo olemassa ja kyseinen masiina oli jo tuohon aikaan kohtalaisen SER-jätettä, mutta olihan se nyt silti vähän harmillista kun jatkossa joutui jakamaan koneen siskon kanssa kun oli kärtsännyt omansa. Enhän mä tuosta kenellekkään kertonut että mitä oikeasti tapahtui, vaan keksin jonkun selityksen miksi se siellä kaapissa makasi, joten sinällänsä vaikka tyriminen olikin aikalailla pahin mahollinen, ei siitä johtuneita seurauksia ollut käytännössä ollenkaan. Sitähän voi vaan kuvitella minkälaiset seuraukset olis tullu jos kyseessä ei olis ollu tollanen romukasa jota kukaan muu ku minä ei jaksanu käyttää, oishan sitä selkäänsä varmaan saanut