Tohtoriopinnot

[yero]

Juuh elikkäs laitoin hakemuksen vetämään jatko-opiskeluista yliopistoon, maisteriopinnoista on aikaa ihan huolella, mutta alkanut tuo tekoäly, koneoppiminen, neuvoverkot ja sen semmoinen kiinnostamaan ihan oikeasti. Hakukelpoisuuden antava tutkinto on siis tietotekniikan DI.

Onko täällä kohtalotovereita, erityisesti sellaisia, jotka on työn ohessa tehneet tai siirtyneet oikeista töitä takaisin yliopistomaailmaan väitöskirjaa tekemään?

Mitä kokemuksia/vinkkejä?

 

[Kvarkki]

Itse puhalsin pelin siinä kohtaa poikki, kun alkoi näyttää siltä, että väittely heikentäisi työmahdollisuuksia. Useampi saman labran väitellyt valitteli, että oli hankala löytää töitä, "liian teoreettinen" yms. ongelmaa. Ei itsensä kehittämisesssä mitään huonoa sinällään ole, mutta kannattaa omakohtaisesti arvioida uuden tutkinnon vaikutus työelämään. Nykyisessä firmassa saattaisin muutaman satkun/kk saada lisää, jos olisin väitellyt. Tietysti, jos työuraa on jo takana xx vuotta, niin varmaan aika sama minkä tutkinnon kanssa sitä töitä hakee, kun työtekemiset painaa enemmän.

 

[Nimimerkki Erkki]

Hieno homma, anna palaa!

Omat jatko-opintoni ovat jääneet jäihin ruuhkavuosihelvettiin vuosiksi. Siellä myös pysynevät toistaiseksi. Pakko myöntää, että raha on vaikuttanut tilanteeseen suuresti. Apuraha (jos siis myönteinen apurahapäätös napsahtaa kohdalle) on kuitenkin pääsääntöisesti "normaalia" palkkatuloa selvästi niukempi tulonlähde. Toki mahdollista on tulla palkatuksi määräaikaiseksi vaikkapa johonkin tutkimusprojektiin. Tällöin palkkaus voisi olla jo hieman kannustavampi. Varmasti alakohtaiset erot ovat myös suuret. Niin tai näin, täysipäiväisen opiskelun ei kai kuulukaan olla erityisen rahakasta puuhaa, oli opinahjo mikä tahansa.

Olen huomannut, että riippuu todella monesta asiasta, kuinka jatko-opinnot saa sovitettu esim. työ- ja perhe-elämään. Se, että joku toinen onnistuu/ei onnistu väittelemään työn ohessa ei ole tae mistään. Rehellisesti tunnustan, että tällä hetkellä oma aikani ja energiani eivät riitä palkkatyön, sivutöiden, omakotitalon, harrastusten ja lapsiperhearjen lisäksi tohtoriopinnoille.

Kuten Kvarkki tuossa edellä kommentoi, joissakin tapauksessa tohtoritutkinto voi olla jopa dismeriitti työnantajan näkökulmasta. Ajatus sisäänpäinkääntyneestä ja käytännöstä vieraantuneesta tutkijasta istuu ikävän tiukassa. Oma näkökulmani koskee ennen kaikkea yhteiskuntatieteellis-humanistisia aloja. Ehkä esim. teknisellä alalla tilanne on tolkullisempi. Omalla kohdalla tohtorikoulutus olisi ennen kaikkea intohimoa alaa kohtaan. Taloudellista hyötyä en uskosi hassusta hatusta saavani mitenkään mittavasti.

 

[Johan_V]

Kuten Kvarkki tuossa edellä kommentoi, joissakin tapauksessa tohtoritutkinto voi olla jopa dismeriitti työnantajan näkökulmasta. Ajatus sisäänpäinkääntyneestä ja käytännöstä vieraantuneesta tutkijasta istuu ikävän tiukassa. Oma näkökulmani koskee ennen kaikkea yhteiskuntatieteellis-humanistisia aloja. Ehkä esim. teknisellä alalla tilanne on tolkullisempi. Omalla kohdalla tohtorikoulutus olisi ennen kaikkea intohimoa alaa kohtaan. Taloudellista hyötyä en uskosi hassusta hatusta saavani mitenkään mittavasti.

Ainakin omalla kohdalla tohtorintutkinnosta on ollut vain hyötyä, vaikkakaan se ei palkassa näy. Tuotekehityksessä ja tutkimustyössä tutkintoa yleensä arvostetaan, ja ainakin omalla kohdalla työnhaussakin oli hyötyä kun pystyin näyttämään että olen tehnyt käytännön tutkimusta alalta. Oma työnantaja vieläpä kannustaa julkaisemaan tutkimusta ja osallistumaan konferensseihin. Lisäksi jossain rfq projekteissa saa lisäpisteitä kun tekijöinä on tohtorintutkinnon suorittaneita.

 

[Kvarkki]

T&K puolella varmaan joo tohtorin papereista voi olla jopa iloa. Perustekemisessä teollisella puolella se ei oikein tuo iloa, ainakaan jos hattu on tiedepuolen korkeakoulusta. Tekniikan hattu on varmaan vähän neutraalimpi vaikka rohkenen epäillä, että niissäkin tapauksissa ilman näyttöjä "todellisesta" työstä moni työnantaja voi epäröidä. Vähintään tuo ohjaa paikkoja joihin työnantaja kuvittelee kaverin soveltuvan.

 

[Kvarkki]

Ajatus sisäänpäinkääntyneestä ja käytännöstä vieraantuneesta tutkijasta istuu ikävän tiukassa.

Ei tuo ihan tyhjästä temmattu stereotypia ole. Tutkijantyö vaatii tietyn luonteenlaadun ja sit kun teollisuudessa pitäis Jutin sanoin mennä eteenpäin, niin koivistolaisittain funtsaava tapaus on ihan v**** rasittava kolleega. Hyviä ajatuksia voi tulla, mutta jos ne ovat viikon myöhässä... Sinällään tämä on kyllä vain hakuvaiheen ongelma ennen haastatteluja, jos työnantaja rankkaa ulos oletetun jäykkyyden ja kuvitellun korkeamman hintapyynnön takia.

Luonnontieteellisestä näkökulmasta näitä olen pohtinut.

e: Oikeastaan siis haluasin korostaa, että jos tuolle uralle lähtee, niin on hyvä olla selkeä exit-taktiikka näköpiirissä. Oman toimen ohessa on rankin, mutta myös varmin tapa välttää riski työllisyyteen liittyen. On huomattavasti pienempi paha hakea tohtorin papereilla firmasta toiseen kuin työtön-tohtorikoulu-työtön polulla.

 

[juhei]

Juuh elikkäs laitoin hakemuksen vetämään jatko-opiskeluista yliopistoon, maisteriopinnoista on aikaa ihan huolella, mutta alkanut tuo tekoäly, koneoppiminen, neuvoverkot ja sen semmoinen kiinnostamaan ihan oikeasti. Hakukelpoisuuden antava tutkinto on siis tietotekniikan DI.

Onko täällä kohtalotovereita, erityisesti sellaisia, jotka on työn ohessa tehneet tai siirtyneet oikeista töitä takaisin yliopistomaailmaan väitöskirjaa tekemään?

Mitä kokemuksia/vinkkejä?

Ehkä pari vuotta sitten oli vastaava ketju ja taisi olla sama tilanne, tohtoriopintoja joku suunnitteli töiden oheen. En nyt jaksa etsiä sitä, mutta omia kommentteja ja kokemuksia sinne kirjoittelin ja oli siellä hyviäkin juttuja muistaakseni myös.

 

[yero]

e: Oikeastaan siis haluasin korostaa, että jos tuolle uralle lähtee, niin on hyvä olla selkeä exit-taktiikka näköpiirissä. Oman toimen ohessa on rankin, mutta myös varmin tapa välttää riski työllisyyteen liittyen. On huomattavasti pienempi paha hakea tohtorin papereilla firmasta toiseen kuin työtön-tohtorikoulu-työtön polulla.

Maailma on menossa siihen malliin kallelleen, että jos saa duunattua tutkinnon aihepiiristä tekoäly, niin ei ehkä tartte jonottaa työkkärissä kuitenkaan?

 

[finWeazel]

Maailma on menossa siihen malliin kallelleen, että jos saa duunattua tutkinnon aihepiiristä tekoäly, niin ei ehkä tartte jonottaa työkkärissä kuitenkaan?

Ei noihin hommiin isommin tutkintoa tarvi, jos on näyttää käytännöllistä osaamista. "open source" mallejakin iso kasa olemassa joita voi säätää työelämän tyyliin kotioloissa. Jutut juoksee niin kovaa eteenpäin, että tyyliin 2-3v päästä rekry-rima on jossain muualla kuin tänään. Suurimmat työmäärät ai/neuroverkkopuolella lienee soveltavalla puolella eikä niinkään algoritmikehityksessä. Käytetään ja fine tunetetaan muiden(meta/llama, deep seek/r, alibaba/qwen3) jne) malleja. Frontier mallien tekeminen niin kallista, että vain kourallinen firmoja kykenee siihen.

Huippukirja syväoppimisesta

Jos olisin töitä etsimässä niin vibe-koodaten kursorilla jonkin mielenkiintoisen MCP-serverin + agentti siihen päälle ja töitä riittää. Tai tekee startuppina, miljardi exit.

 

[Marquette]

Lähde opiskelemaan vaan, jos on hiemankin motivaatiota. Olet jo ollut työelämässä ja on saattanut alkaa jotkut asiat kyllästyttämään, ne ei siitä lievene ainakaan samassa firmassa ja työssä. Opiskelulla tuon saa poikki, tavallaan "lomaa" ja valmistuminen saattaa muuttaa työnkuvaasi tai ehkäpä haet muihin hommiin uudella tutkinnolla.

 

[Johan_V]

Ei noihin hommiin isommin tutkintoa tarvi, jos on näyttää käytännöllistä osaamista. "open source" mallejakin iso kasa olemassa joita voi säätää työelämän tyyliin kotioloissa. Jutut juoksee niin kovaa eteenpäin, että tyyliin 2-3v päästä rekry-rima on jossain muualla kuin tänään. Suurimmat työmäärät ai/neuroverkkopuolella lienee soveltavalla puolella eikä niinkään algoritmikehityksessä. Käytetään ja fine tunetetaan muiden(meta/llama, deep seek/r, alibaba/qwen3) jne) malleja. Frontier mallien tekeminen niin kallista, että vain kourallinen firmoja kykenee siihen.

Huippukirja syväoppimisesta

Jos olisin töitä etsimässä niin vibe-koodaten kursorilla jonkin mielenkiintoisen MCP-serverin + agentti siihen päälle ja töitä riittää. Tai tekee startuppina, miljardi exit.

Jos haluaa yhdistellä valmiita palikoita ymmärtämättä juurikaan mitään, niin eihän siihen juurikaan koulutusta tarvitse. Mutta jos on tarkoituksena laatia soveltavaa tiettyyn tapaukseen niin kyllä se tohtoritutkinto on aika tarpeellinen siinä vaiheessa. Sitä paitsi LLM:t ja "deep learning" ovat vain pieni osa AI:ta, vaikkakin saavat kohtuuttoman paljon huomiota. Jos pitäisi veikata seuraavia isoja buzzwordeja, niin neuromorphic computing, neuro-symbolic AI, spiking neural networks ja vaikka tekoälyyn ei liitykkään niin reversible computing.

 

[finWeazel]

Jos haluaa yhdistellä valmiita palikoita ymmärtämättä juurikaan mitään, niin eihän siihen juurikaan koulutusta tarvitse. Mutta jos on tarkoituksena laatia soveltavaa tiettyyn tapaukseen niin kyllä se tohtoritutkinto on aika tarpeellinen siinä vaiheessa. Sitä paitsi LLM:t ja "deep learning" ovat vain pieni osa AI:ta, vaikkakin saavat kohtuuttoman paljon huomiota. Jos pitäisi veikata seuraavia isoja buzzwordeja, niin neuromorphic computing, neuro-symbolic AI, spiking neural networks ja vaikka tekoälyyn ei liitykkään niin reversible computing.

Viimekädessä melko oleellinen asia. Sykkii ennemmin palkan perässä ja exit työelämästä FIRE tyyliin

vaikkakaan se ei palkassa näy.

 

[Johan_V]

Viimekädessä melko oleellinen asia. Sykkii ennemmin palkan perässä ja exit työelämästä FIRE tyyliin

Kaikilla se palkka ei ole pääasia. Itse pidän siitä että on saanut jotain merkittävää tutkimusta tehtyä.

 

[Kvarkki]

Maailma on menossa siihen malliin kallelleen, että jos saa duunattua tutkinnon aihepiiristä tekoäly, niin ei ehkä tartte jonottaa työkkärissä kuitenkaan?

Vrt. tilanne, jossa olet tekijä ja lukenut/oppinut työn ohessa. Jos haussa on vastakkain ns. tekijä ja muutaman vuoden lipastolla pelkästään teoriaa ihmetellyt, niin käytännön tehtävään todennäköisesti valitaan tekijä. Teoreettisia pohdiskelurooleja on huomattavasti vähemmän tarjolla, harvemmin yritykset tiedettä tekevät.

 

[Fancy]

Teen samasta aiheesta väitöskirjaa työn ohessa. Tässä muutamia ajatuksia:

1) Väitöskirjan vaatima työmäärä on todella suuri, varsinkin jos tavoitteena on tehdä korkeatasoista tiedettä. Aliarvioin työmäärän itse todella pahasti, vaikka hakuvaiheessa olin jo julkaissut ensimmäisen artikkelini.

• Oletko oikeasti valmis käyttämään viikonloppusi ja lomasi sen tekemiseen seuraavat 5-10 vuotta? Ovatko mahdollinen kumppanisi, perheesi ja ystäväsi valmiita siihen? Väitöskirja ei valmistu sillä, että teet sitä perjantai-iltaisin kaksi tuntia. Etenkin työssäkäyvänä se valmistuu sillä, että käytät siihen kaiken vapaa-aikasi muun elämän kustannuksella.
  
  
• Väitöskirjan yksi idea on osoittaa, että kykenet tuottamaan uutta tietoa. Ja se on oikeasti todella vaikeaa. Älkää aliarvioiko tätä ja sen vaikutusta työmäärään. On aivan eri asia tehdä diplomityö tai gradu hyvälläkin arvosanalla, koska tätä vaatimusta ei todellisuudessa yleensä ole.
  
  
• Kykenetkö sietämään pettymyksiä? On yllättävän rankkaa luulla 20 kertaa, että artikkelisi on nyt valmis, mutta sitten saatkin 19 kertaa lunta tupaan oikein kunnolla ohjaajilta, reviewereilta ja editoreilta. Ja pahimmillaan koko artikkeli menee uusiksi vain yhden kommentin vuoksi: kommentti metodeista voi tarkoittaa sitä, että koodeja pitää muuttaa, joten tulokset pitää ajaa uudestaan ja kaikkia artikkelin osia kirjoittaa enemmän tai vähemmän uusiksi. Yleensä näitä kommentteja tulee useita joka taholta. Lisäksi artikkelit menevät vain harvoin läpi sinne ensimmäiseen lehteen, joten tuo mainittu 20 kertaa on usein jopa alakanttiin. Diplomityö tai gradu on valmis kerrasta, jos osaa kirjoittaa, mutta artikkeli ei oikeastaan koskaan. Minäkin elin siinä harhassa, että luulin väitöskirjan olevan helppo juttu - eihän siihen tarvitse kirjoittaa kuin muutama kymmenen sivun artikkeli! No ei tarvitsekaan, mutta usein jokainen niistä pitää oikeasti tehdä lukemattomia kertoja.

2) Pohdi motivaatiotekijöitäsi rehellisesti. Miksi haluat tehdä väitöskirjan? Jos tavoitteenasi on edetä ei-akateemisella uralla, on väitöskirjan tekeminen useimmiten ajanhukkaa. Et tarvitse yliopistoa tai artikkeleita uusien työelämässä vaadittavien taitojen opiskeluun - opiskelu on tehokkaampaa netissä ja saavutat tavoitteesi murto-osassa ajasta. Jos haluat saada tohtorin tittelin statuksen tai todella kalliin hassun hatun vuoksi, kannattaa unohtaa koko juttu saman tien, koska uhraus ei ole sen arvoista.

Jos kaikesta huolimatta päädyt tekemään väitöskirjaa ota huomioon seuraavat asiat:

1. Ole kriittinen aiheen valinnassa. Olet sen kanssa naimisissa seuraavat vuodet. Valitse aihe, joka aidosti kiinnostaa sinua sisäisesti niin paljon, että olet valmis käyttämään siihen kaiken aikasi.
2. Ole kriittinen tutkimusryhmän ja ohjaajien valinnassa: Jos haluat tehdä korkeatasoista tutkimusta, eivätkä tutkimusryhmän jäsenet tai ohjaajat julkaise jatkuvasti kriteerisi täyttäviä julkaisuja, eivät he todennäköisesti pysty auttamaan sinua saavuttamaan tavoitteitasi. Ohjaajia on hyviä ja huonoja, eivätkä kaikkien ohjaustavat sovi kaikille. Kaikilla ei myöskään ole tarpeeksi aikaa ohjaamiseen. Ohjaajien osaamisen ja kiinnostuksen pitää myös vastata tutkimusaihettasi. Hanki uudet ohjaajat, jos homma ei toimi.
3. Verkostoidu, delegoi ja ole tarkka ajastasi. Tutkimusartikkeleissa kaikkea ei tarvitse tehdä itse, jos osaat verkostoitua ja delegoida työtä. Tässä piilee myös vaara: älä käytä väitöskirjavaiheessa aikaasi (ainakaan merkittävästi) artikkelien tekemiseen, jos nimesi ei ole ensimmäisenä.

Parhaimmillaan väitöskirjan tekeminen on kuitenkin hienoa hommaa, mutta olkaa tietoisia siitä, mihin olette ryhtymässä. Kyseessä on erittäin vaativa ja pitkäkestoinen projekti, vaikka sen tekisi kokoaikaisena. Puhumattakaan siitä, että sen tekisi vapaa-ajalla. Elämässä on muitakin vaihtoehtoja, eikä tämä sovi kaikille.

P.S. Kirjoitinko juuri väitöskirjasta vai lapsista?

 

[Hundschopf]

2) Pohdi motivaatiotekijöitäsi rehellisesti. Miksi haluat tehdä väitöskirjan? Jos tavoitteenasi on edetä ei-akateemisella uralla, on väitöskirjan tekeminen useimmiten ajanhukkaa. Et tarvitse yliopistoa tai artikkeleita uusien työelämässä vaadittavien taitojen opiskeluun - opiskelu on tehokkaampaa netissä ja saavutat tavoitteesi murto-osassa ajasta. Jos haluat saada tohtorin tittelin statuksen tai todella kalliin hassun hatun vuoksi, kannattaa unohtaa koko juttu saman tien, koska uhraus ei ole sen arvoista.

Tämä on ehdottomasti se mitä kannattaa miettiä. Tohtorin tutkinto on koulutus tutkijaksi. Toki siinä voi perehtyä asiaan kuin asiaan syvällisemmin mutta osatakseen voi sen opiskella muutenkin. Itse tein väikkärin ja jo ennen väitöstä olin teollisuudessa töissä. Muutaman vuoden värkkäilin teollisuuden parissa, liksa ja sen kehitys oikein hyvä. Omalla alalla (soveltavaa luonnontiedettä) PhD tason osaamista arvostetaan, mutta jossain vaiheessa huomasin että tutkimus veti liian paljon (tutkijaluonne) ja teollisuuden ns. normipuurtaminen ei ollut riittävän inspiroivaa ja palasin tutkijauralle, joka on ollut hyvinkin antoisa. Mutta väikkäriä ei kannata tehdä (varsinkaan työn ohessa ELLEI sitä voi tehdä työnantajan ajalla ja rahalla työn ohessa), on sen verta kovaa hommaa (tai oli ainakin joskus 20 v. sitten) että jos et aidosti ole tutkijaorientoitunut, ei mieltä. Statusta ja lisää liksaa saa helpomminkin. Mutta jos sisäinen tutkijanpalo on kova, niin sitten ehdottomasti.