Tohtoriopinnot

[yero]

Juuh elikkäs laitoin hakemuksen vetämään jatko-opiskeluista yliopistoon, maisteriopinnoista on aikaa ihan huolella, mutta alkanut tuo tekoäly, koneoppiminen, neuvoverkot ja sen semmoinen kiinnostamaan ihan oikeasti. Hakukelpoisuuden antava tutkinto on siis tietotekniikan DI.

Onko täällä kohtalotovereita, erityisesti sellaisia, jotka on työn ohessa tehneet tai siirtyneet oikeista töitä takaisin yliopistomaailmaan väitöskirjaa tekemään?

Mitä kokemuksia/vinkkejä?

 

[Kvarkki]

Itse puhalsin pelin siinä kohtaa poikki, kun alkoi näyttää siltä, että väittely heikentäisi työmahdollisuuksia. Useampi saman labran väitellyt valitteli, että oli hankala löytää töitä, "liian teoreettinen" yms. ongelmaa. Ei itsensä kehittämisesssä mitään huonoa sinällään ole, mutta kannattaa omakohtaisesti arvioida uuden tutkinnon vaikutus työelämään. Nykyisessä firmassa saattaisin muutaman satkun/kk saada lisää, jos olisin väitellyt. Tietysti, jos työuraa on jo takana xx vuotta, niin varmaan aika sama minkä tutkinnon kanssa sitä töitä hakee, kun työtekemiset painaa enemmän.

 

[Nimimerkki Erkki]

Hieno homma, anna palaa!

Omat jatko-opintoni ovat jääneet jäihin ruuhkavuosihelvettiin vuosiksi. Siellä myös pysynevät toistaiseksi. Pakko myöntää, että raha on vaikuttanut tilanteeseen suuresti. Apuraha (jos siis myönteinen apurahapäätös napsahtaa kohdalle) on kuitenkin pääsääntöisesti "normaalia" palkkatuloa selvästi niukempi tulonlähde. Toki mahdollista on tulla palkatuksi määräaikaiseksi vaikkapa johonkin tutkimusprojektiin. Tällöin palkkaus voisi olla jo hieman kannustavampi. Varmasti alakohtaiset erot ovat myös suuret. Niin tai näin, täysipäiväisen opiskelun ei kai kuulukaan olla erityisen rahakasta puuhaa, oli opinahjo mikä tahansa.

Olen huomannut, että riippuu todella monesta asiasta, kuinka jatko-opinnot saa sovitettu esim. työ- ja perhe-elämään. Se, että joku toinen onnistuu/ei onnistu väittelemään työn ohessa ei ole tae mistään. Rehellisesti tunnustan kuitenkin, että tällä hetkellä aika ja energia eivät riitä palkkatyön, sivutöiden, omakotitalon, harrastusten ja lapsiperhearjen lisäksi tohtoriopinnoille. Tämä on toki vain subjektiivinen kokemukseni.

Kuten Kvarkki tuossa edellä kommentoi, joissakin tapauksessa tohtoritutkinto voi olla jopa dismeriitti työnantajan näkökulmasta. Ajatus sisäänpäinkääntyneestä ja käytännöstä vieraantuneesta tutkijasta istuu ikävän tiukassa. Oma näkökulmani koskee ennen kaikkea yhteiskuntatieteellis-humanistisia aloja. Ehkä esim. teknisellä alalla tilanne on tolkullisempi. Omalla kohdalla tohtorikoulutus olisi ennen kaikkea intohimoa alaa kohtaan. Taloudellista hyötyä en uskosi hassusta hatusta saavani mitenkään mittavasti.

 

[Johan_V]

Kuten Kvarkki tuossa edellä kommentoi, joissakin tapauksessa tohtoritutkinto voi olla jopa dismeriitti työnantajan näkökulmasta. Ajatus sisäänpäinkääntyneestä ja käytännöstä vieraantuneesta tutkijasta istuu ikävän tiukassa. Oma näkökulmani koskee ennen kaikkea yhteiskuntatieteellis-humanistisia aloja. Ehkä esim. teknisellä alalla tilanne on tolkullisempi. Omalla kohdalla tohtorikoulutus olisi ennen kaikkea intohimoa alaa kohtaan. Taloudellista hyötyä en uskosi hassusta hatusta saavani mitenkään mittavasti.

Ainakin omalla kohdalla tohtorintutkinnosta on ollut vain hyötyä, vaikkakaan se ei palkassa näy. Tuotekehityksessä ja tutkimustyössä tutkintoa yleensä arvostetaan, ja ainakin omalla kohdalla työnhaussakin oli hyötyä kun pystyin näyttämään että olen tehnyt käytännön tutkimusta alalta. Oma työnantaja vieläpä kannustaa julkaisemaan tutkimusta ja osallistumaan konferensseihin. Lisäksi jossain rfq projekteissa saa lisäpisteitä kun tekijöinä on tohtorintutkinnon suorittaneita.

 

[Kvarkki]

T&K puolella varmaan joo tohtorin papereista voi olla jopa iloa. Perustekemisessä teollisella puolella se ei oikein tuo iloa, ainakaan jos hattu on tiedepuolen korkeakoulusta. Tekniikan hattu on varmaan vähän neutraalimpi vaikka rohkenen epäillä, että niissäkin tapauksissa ilman näyttöjä "todellisesta" työstä moni työnantaja voi epäröidä. Vähintään tuo ohjaa paikkoja joihin työnantaja kuvittelee kaverin soveltuvan.

 

[Kvarkki]

Ajatus sisäänpäinkääntyneestä ja käytännöstä vieraantuneesta tutkijasta istuu ikävän tiukassa.

Ei tuo ihan tyhjästä temmattu stereotypia ole. Tutkijantyö vaatii tietyn luonteenlaadun ja sit kun teollisuudessa pitäis Jutin sanoin mennä eteenpäin, niin koivistolaisittain funtsaava tapaus on ihan v**** rasittava kolleega. Hyviä ajatuksia voi tulla, mutta jos ne ovat viikon myöhässä... Sinällään tämä on kyllä vain hakuvaiheen ongelma ennen haastatteluja, jos työnantaja rankkaa ulos oletetun jäykkyyden ja kuvitellun korkeamman hintapyynnön takia.

Luonnontieteellisestä näkökulmasta näitä olen pohtinut.

e: Oikeastaan siis haluasin korostaa, että jos tuolle uralle lähtee, niin on hyvä olla selkeä exit-taktiikka näköpiirissä. Oman toimen ohessa on rankin, mutta myös varmin tapa välttää riski työllisyyteen liittyen. On huomattavasti pienempi paha hakea tohtorin papereilla firmasta toiseen kuin työtön-tohtorikoulu-työtön polulla.

 

[juhei]

Juuh elikkäs laitoin hakemuksen vetämään jatko-opiskeluista yliopistoon, maisteriopinnoista on aikaa ihan huolella, mutta alkanut tuo tekoäly, koneoppiminen, neuvoverkot ja sen semmoinen kiinnostamaan ihan oikeasti. Hakukelpoisuuden antava tutkinto on siis tietotekniikan DI.

Onko täällä kohtalotovereita, erityisesti sellaisia, jotka on työn ohessa tehneet tai siirtyneet oikeista töitä takaisin yliopistomaailmaan väitöskirjaa tekemään?

Mitä kokemuksia/vinkkejä?

Ehkä pari vuotta sitten oli vastaava ketju ja taisi olla sama tilanne, tohtoriopintoja joku suunnitteli töiden oheen. En nyt jaksa etsiä sitä, mutta omia kommentteja ja kokemuksia sinne kirjoittelin ja oli siellä hyviäkin juttuja muistaakseni myös.