Päiväkodissa kun katsoo sitä menoa, niin ei kyllä vakuuta. Välillä näkee päiväkotiryhmiä puistossa ja siellä on ainakin ne, jotka eivät osaa kävellä, täysin yksin jossain hiekkalaatikolla kymmeniäkin minuutteja. Suomessa päiväkoteja ei saa kritisoida ääneen, mutta onhan se ainakin minun kokemuksen mukaan naurettava väittää, että lapsella olisi siellä hyvä olla. Toki poikkeuksia on, mutta kun 14 taaperoa laitetaan 15m2 huoneeseen, josta valtaosa on pöytiä ja tuoleja, ei oikein ainakaan introverttejä varmasti viihdytä.
Naulan kantaan. Siellä on keskimäärin johonkin asiaan/elämään kyrsiintyneitä lähihoitajia tai sitten lähihoitajaopiskelijoita (16-18-vuotiaita, joilla ei ole mitään hajua elämästä/lapsista/kasvatuksesta edes itsellä) tai jotain muita "harjoittelijoita" täteitä/setinä koodaamassa kännykkää ja samalla "hoitamassa" lapsia ja sitten tyyliin max 1 pedagogisesti pätevä / ryhmä ja hänkin paikalla vaan osan ajan päivästä tms. että päästään mahdollisimman halvalla (todella alipalkattua hommaa muuten on!) ja vähällä miehityksellä... Tytölle osui ekana vuonna unelmaryhmä ja tosi motivoitunutta hoitosakkia, mutta sitten ryhmät vaihtui ja tuli - eroa kuin yöllä ja päivällä - tädeiksi flegmaattista paskaa joita ei työ/lapset/kasvatus kiinnostanut yhtään niin se pari vuotta oli melkoista showta kyllä ja monet kerrat otettiin yhteen lasten etujen nimissä + vaimo kun on sattumalta lastensuojelussa samaisella paikkakunnalla, niin piti oikeasti pari kertaa kunnolla älähtää "töiden kautta kaupungin sisäisesti", että alkoi tapahtua ryhtiliikettä noissa velliperseissä potkujen ja vakavien tehtävien laiminlyöntisyytteiden pelossa.
Oli sitten lisäksi mm. lukuisia väkivaltatapauksia joista pari kohdistui meidänkin lapsiin (ja vaikka ei ois kohdistunutkaan) niin, että tyyliin lasta hakiessa (ja mitään ei kerrottu, jos ei oikein tarkasti asiaa tivannut ja kaivanut ulos!) huuli halki, patti otsassa tai mustelmaa paikassa x (kun lapsi y oli yllättäen lyönyt/pamauttannut tönäissyt yhtäkkiä piirtelyiden lomassa pään lattiaan, vetänyt yhtäkkiä ex tempore nyrkillä naamaan kesken ruokailun tms.) niin lausunto oli vaan, että "päiväkodin tehtävä ei ole toimia kasvattajana ja näille ei ikävä kyllä mahdeta yhtään mitään".
Lisäksi mun piti pistää yhden erittäin rikkaan (omistavat valtakunnallisesti ja maailmallakin kuuluisan firman) perheen perseilijä eli pahin tapaus itse henkilökohtaisesti ruotuun, kun pvk:n henkilökunnalla ei ollut munaa kertoa heidän pojastaan yhtään mitään pahaa vanhemmilleen (on kai siinä kynnystä, kun aina tuodaan tuoreella S500- tai CL600-Mersulla musta puku päällä ja ollaan kuulusia + niin nuoleskelevaa että...). Yks vakava keskustelu päiväkodin piha-aidan portilla isänsä kanssa riitti (sille ei oltu kerrottu mitään, kuulemma kaikki tosi hyvin jne. ja aina vaan kehuja!) ja se poikansa jatkuva perseily loppu siihen. Mutta kun katsos ei tätejä kiinnosta/jaksa/pelottaa/miksi nähdä vaivaa kun kohta tulee seuraava kierros taas niin sillä pääsee ropleemista eroon kun odottaa ja ei tee mitään, kun ei siitä mitään extra rahaakaan saa, rupia persiiseen vaan jos rupee jollekin sanomaan "hei sun poikas muuten pieksee toisia huvikseen mustelmille/verille". Tollaset häiriökäytökset pitää hoitaa just tossa 3...7 vuoden iässä pois, että noilla lapsillakin on edes jotain mahdollisuuksia myöhemmin tulla toimeen kanssaihmisten kanssa ja vaikka pärjätä koulussakin. Ihan kiva ollut seurata myöhemminkin, miten täydestä väkivaltaterrorististakin tuli ihan "normaali" lapsi, kun asiaan oikeasti puututtiin vakavaan sävyyn oikealla hetkellä. Ja niiden isäntäkin oli varmasti tyytyväinen jälkikäteen kun joku herätti pilvilinnoista, morottelee aina jos törmäillään lenkkipoluilla jne. JOS en minä olis puuttunut, niin pieksis varmaan edelleenkin muita pahaa oloa purkaakseen ja vielä kun todella isokokoinen lapsi kyseessä niin ei ole kiva voimien karttuessa... Tietysti kun iso bisnes perheellä / pitkää päivää (=ei lainkaan vanhempien huomiota) ja poika oli pitkät ajat hoidossa, niin vanhemmat ei voi etävalvoa niin silloin pitää vaan sokeasti luottaa pvk-henkilöstöön ja jos ne+lapsi kusettaa kaiken olevan/sujuvan hyvin/mallikkaasti, niin minkäs teet.
Mutta siis tosiaan kannattaa todella tarkasti sitten tarkkailla päiväkodin menoa ja henkeä sekä kysellä todella aktiivisesti lapsilta miten meni, mitä tehtiin jne. Ne ei ole heti ensimmäisenä välttämättä kertomassa ikävistä asioista oma-aloitteisesti. Siihenkin täytyy opettaa ja korostaa, että on täysi luottamus ja mitä tahansa voi kertoa vanhemmilleen/vanhemmalle tai vaikka opettajalle tv. sillä hetkellä vastuussa olevalle aikuiselle. Itse näistä oppineena en kyllä laittais lapsia pvk:hon kuin minimiajaksi ja JOS sattuu se dream team kohdille niin pidentää sitten vaikka hoitoaikaa.
PS. Meinattiin kyllä vaihtaa Touhulaan kun olis lähelläkin, mutta sitten kävi ilmi, että siitä yksiköstä on lukuisia kanteluita tehty niin vaihto jäi tekemättä ja piti vaan tehdä kaikkensa silloisen päiväkodin tilanteen korjaamiseksi. Tädeistä ei kyllä tullut ylimpiä ystäviä meille, mutta tytär sitten ainakin koki saavansa hyvää hoitoa ja huolenpitoa ja viihtyi loppuajan... Onneksi sitten eskariin tuli molemmille super hyvät ryhmät ja motivoituneet opet, samaten poitsulle kouluunkin tosi hyvä poppoo. Täysin on henkilöistä/henkilökunnasta kiinni.
.
. Itse kun olen töissä vain arkisin 7-15 niin lapsen kanssa on jatkuvasti jompi kumpi eikä hoitopaikkaa tarvita.
