Tekkiläisten vauva/lapsikeskustelut

Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
1 006
Onko normaalia, että 6kk lapsi nukahtaa vain äidin syliin? Ei ole ikinä nukahtanut sitteriin tai omaan sänkyyn yksin ja todella huonosti kenenkään muun syliin paitsi äitinsä. Autossakin nukkuminen tuntuu olevan aika paljon tuurista kiinni. Miten teidän vauvelit on nukahdelleet tässä iässä?
Äidin ja maidonhaju voi olla se juju tässä. Oma unilelu/äidin käytetty paita käsille ja sitten kävelee ja hyssyttelee syliin. Omien muksujen kohdalla huomasin sen että nämä perhanat tietävät milloin ovat liikkeessä vs istuen pitää sylissä. Aina piti kävellä että nukahtivat syliin vaikeina aikoina.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 768
Haluaako muiden lapset nukkua vieressä? Meillä ei olla koskaan nukuttu samassa sängyssä ja lapsi (3v) ei edes halua. Itse jopa haluaisin, mutta toki käytännössä varmasti parempi että ei.

Saa nähdä mitä tapahtuu kun kohta vaihdetaan pinnasängystä normaaliin. Että tuleeko sitten yöllä viereen, tosin epäilen että ei kun ei halua muutenkaan nukkua vieressä.
 
Liittynyt
01.03.2021
Viestejä
67
Ei se vieressä nukkuminen mitää kivaa ole kun lapsi tekee helikopteriliikettä koko yön ja pahimmillaa joskus potkii naamaan unessa joka ei tunnu kivalle. Hyvä pitää omissa sängyissä niin kaikki saa nukkua joka auttaa sitten päivällä.
 
Liittynyt
04.11.2016
Viestejä
214
Onko normaalia, että 6kk lapsi nukahtaa vain äidin syliin? Ei ole ikinä nukahtanut sitteriin tai omaan sänkyyn yksin ja todella huonosti kenenkään muun syliin paitsi äitinsä. Autossakin nukkuminen tuntuu olevan aika paljon tuurista kiinni. Miten teidän vauvelit on nukahdelleet tässä iässä?
En pitäisi normaalina itse, mutta miten on sanottu kaikki alle 6kk tapahtuva on normaalia jos se vain äidille sopii.

Meidän 6 kk (ensi viikolla täyttää) nukahtaa autoon, rattaisiin ja sänkyyn. Sitteriin tai syliin en anna nukahtaa (syli nyt optio jos on kipeä) Oleellisin on tietää kauan vauva on hereillä unien välissä (5-6kk on noin 1h 45 - 2 h 15 min väliltä) ja nukkuu tarpeeksi päivässä päikkäreitä (3-4 kertaa yhteensä 3-4 tuntia) ja yöllä 10 - 12 h välillä. Kun tuon aikaikkunan tietää milloin unet on tulossa pääsee helpommalla, kuin yrittää saada yliväsynyttä tai juuri herännyttä takaisin unille.

Meillä ei nukahdeta omaan sänkyyn itsekseen päivisin ollenkaan, mutta autoon tai rattaisiin voi kyllä. Tosin molemmissa on avustus jo "vakiona" eli auto yleensä päällä ja liikkuu ja rattaihin mentäessä taas puetaan (osa unirituaalia) ja sitten heijataan tarvittaessa rattaita.

Iltaisin taas nukahtaa unirituaalien jälkeen omaan sänkyynsä kiltisti itsekseen.
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
638
Aika paljon on tullut luettua vauvojen nukkumisesta kun toi yksivuotias on kaikenmaailman unitaantumat kokenut, mut tiivistettynä kaikki on "normaalia" mutta tuo ei ole hyvä käytäntö ja siitä kantsisi alkaa opetella pois. Googlaa vaikka tota unikoulua.
Unikoulu on konseptina tuttu, mutta puoliso ei halua sitä harkita, koska hän ei halua antaa lapsen itkeä edes vähää aikaa (tämä lienee osa ongelmaa).
2 vuoteen ei oikein nukuttu täällä mitenkään järkevästi. 10 herätystä yössä, päiväunille nukuttaminen kesti joka kerta vähintään tunnin ja heräilyä koko ajan jne. Autoon ei nukahdettu koskaan edes vahingossa.

Siinä reilu 2 vuotiaana sitten nukkuminen alkoi sujua paremmin ja 2,5v jäi päiväunetkin pois ja nyt nukutaan ihan ok 3 vuotiaana. Tosin iltanukutus saattaa kestää pari tuntia, mutta öisin ei heräillä kun muutaman kerran viikossa.

Eli kai kaikki on normaalia. Kyllä sitä joskus kateellisena katsonut kun toisten vauvat nukkuu vaunuissa tosta noin vaan vaikka vieressä puhutaan tai on muita ääniä.
Aika samanlaiselta kuulostaa kuin tämä meidän tapaus. Muiden kersat tuntuu aika nukkuvan autuaasti vaunuissa tai rattaista, mutta meillä ei ole siitä toivoakaan. Kävelyllä aina tulee vaan odoteltua, että jaksaako tuo nyt katsella maisemia 10 vai 15 minuuttia, ennen kuin kitinä alkaa ja se on otettava syliin.
Äidin ja maidonhaju voi olla se juju tässä. Oma unilelu/äidin käytetty paita käsille ja sitten kävelee ja hyssyttelee syliin. Omien muksujen kohdalla huomasin sen että nämä perhanat tietävät milloin ovat liikkeessä vs istuen pitää sylissä. Aina piti kävellä että nukahtivat syliin vaikeina aikoina.
”Uniriepua” ollaan kokeiltu, mutta valitettavasti se ei toimi.

Mitä tulee tohon istumiseen, niin sama täällä. Istuminen aiheuttaa nopeasti kitinää, ellei sitten olla tissillä tai muuten vaan äitin sylissä nukahtamaisillaan.

Me koitetaan yleensä laittaa vauva nukkumaan ysin aikaan. 9-24 se heräilee vartin välein ellei äiti ole vieressä. Päiväunilla sama juttu.

Kaikki aina sanoo, että lapset kasvaa tosi nopeasti, mutta ei kyllä todellakaan tunnu siltä. Elämäni pisimmät 6kk ollut tähän mennessä.
 
Liittynyt
21.11.2016
Viestejä
5 274
Unikoulu on konseptina tuttu, mutta puoliso ei halua sitä harkita, koska hän ei halua antaa lapsen itkeä edes vähää aikaa (tämä lienee osa ongelmaa).
Sitten tilanne tulee jatkumaan huonona hamaan tappiin saakka. Kannattaa jo aikaisin opetetella ettei joka itkulla anna periksi, koska jos lapsi oppii (ja sehän oppii) että itkemällä saa tahtonsa läpi niin se tulee käyttämään sitä aina ja ikuisesti, ihan joka tilanteessa.

Mutta joo, tiedän kyllä tasan miltä susta tuntuu, meidän likka nukkui myös todella huonosti pienenä, heräili kymmeniä kertoja yössä, pisimmät unet oli luokkaa yleensä puoli tuntia, joskus harvoin jopa pari tuntia, itki muutenkin paljon ja usein, ei viihtynyt makuuasennossa tai vaunuissa, nukahti vain tissille tai mun mahan päällä maatessa jne..

Sitä ramppaamista syömään ja kiikuttelua koliikkikannossa jatkui ensimmäiset puoli vuotta ja neuvolasta aina vaan sanottiin että ”ihan normaalia, kaikki lapset itkee ja heräilee” vaikka yritettiin niille selittää että lapsi ei käytännössä nuku lainkaan eikä sen myötä vanhemmatkaan ja oltiin suunnilleen siinä tilanteessa että teki mieli heittää vauva parvekkeelta hankeen. Sitten kun ”mitta tuli täyteen” alettiin itse googlettaa oirekuvia ja etsiä tietoa, ja tohtori google osasi sanoa että vois olla refluksitauti lapsella. Neuvolalääkäri tyrmäs tämän tietty saman tien tutkimatta, että ei noin pienellä lapsella voi olla refluksia, ja heräily on normaalia ym. Kilon poliisin parhaat toistona neuvolan ohjekirjasta.

Vietiin muksu sitten yksityiselle tutkimuksiin, lasten allergologille, jonka mielestä refluksina oireilevaa sairautta kannattaa hoitaa refluksina, määräs muksulle lääkkeet ja ekana iltana kun sille liotettiin Losec mupsi veden joukkoon niin veti unta kaaliin 8 tuntia yhteen putkeen… Lääkkeiden aloittamisen jälkeen uni alkoi parantua ja heräily vähentyä, vaikkakin jatkui vielä jonkin aikaa 2-5 heräämisen yötahdilla, mutta nyt sai kaikki sentään nukuttua jotain järjellisiä määriä. Parin vuoden ikäisenä alko sitten nukkumaan ns. normaalisti.

Meilläkin piti unikoulu vetää koska lapsi oli tietty tottunut että palkutetaan sylissä ja helvetinmoinen kapina kun ei enäö aina saanutkaan nukahtaa syliin tms., mutta voi että kun sen sai koulutettua niin olihan helppoa sen jälkeen kun lapsen sai viedä omaan huoneeseen, laitettiin petiin tietyillä perustoimilla ja se jäi sinne nukkumaan.

Se mitä mä yritän sanoa on siis tiivistetysti 1) jos lapsi ei nuku, kyseessä voi olla myös vaiva jonka voi hoitaa, kannattaa konsultoida myös lääkäriä 2) unikoulu kannattaa ja helpottaa elämää, lapsi ei mene rikki jos se vähän itkee.
 
Liittynyt
19.10.2016
Viestejä
1 669
Meillä suurinpiirtein alusta asti nukkunut omassa sängyssään, toki pienenä päivällä kainalossa imetyksen päälle jne.
6kk ikäisenä siirrettiin omaan huoneeseen, kaikkien unet parantui kun hänen pienet äänet ei herätä meitä ja päinvastoin. Aikaisemmin tuli helposti sellainen kierre että hän piti vähän ääntä, me herättiin/ruvettiin liikehtimään ja hän reagoi siihen ja alkoi vaatimaan huomiota jne.
Omassa huoneessa saattaa öisin huudella hetken, mutta jatkaa itse uniaan hetken päästä.

Noista hyvistä unista pitää kyllä olla kiitollinen, varsinkin kuin en ole enää parikymppinen niin on haavetta vain että yhdenkään yön valvominen ei tuntuisi missään, saati sitten viikko- tai kuukausitolkulla vähät unet.

1670165611340.png
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
1 683
Unikoulu on konseptina tuttu, mutta puoliso ei halua sitä harkita, koska hän ei halua antaa lapsen itkeä edes vähää aikaa (tämä lienee osa ongelmaa).
...
Kaikki aina sanoo, että lapset kasvaa tosi nopeasti, mutta ei kyllä todellakaan tunnu siltä. Elämäni pisimmät 6kk ollut tähän mennessä.
Jos antaa periksi 6kk vauvalle, niin miten menee seuraavat 18v? Mutta kyllä mä ymmärrän. Vauvan itku porautuu suoraan sieluun. Onneksi unikouluja on erilaisia ja kaikkki EI perustu siihen, että antaa vauvan huutaa itsensä uneen. Me kokeiltiin vähän eri konsepteja ja paras oli ehkä sellainen, et kakara rauhoiteltiin heti kun itku alkoi kovenemaan. Toistoja tarpeeksi ja jossain vaiheessa ipana päätti et perkele, nukutaan sit. Oli suorastaan koomista kun silmät punaisena itkua tihrustanut kaveri vaan laittaa tutin suuhun ja unilelun kainaloon ja päättää käydä unille. Ja tämähän se on tavoite, et ipana oppii, että nukkua voi muuallakin kuin sylissä (tai meillä et nukahtamiseen ei isompi vauva enää tartte imetystä).

Teillä varmaan vähän kivisempi tie kun tilanne on pitkään jatkunut, mutta tilanne pitää vain hoitaa. Koska vauva todellakin kasvaa hujauksessa kun kaikki nukkuu hyvin. Ja ainakin mun mielestä 6kk...1v on käsittämättömän hienoa aikaa ollut kun ukko joka päivä yllättää jollain uudella.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
1 003
Jos antaa periksi 6kk vauvalle, niin miten menee seuraavat 18v? Mutta kyllä mä ymmärrän. Vauvan itku porautuu suoraan sieluun. Onneksi unikouluja on erilaisia ja kaikkki EI perustu siihen, että antaa vauvan huutaa itsensä uneen. Me kokeiltiin vähän eri konsepteja ja paras oli ehkä sellainen, et kakara rauhoiteltiin heti kun itku alkoi kovenemaan. Toistoja tarpeeksi ja jossain vaiheessa ipana päätti et perkele, nukutaan sit. Oli suorastaan koomista kun silmät punaisena itkua tihrustanut kaveri vaan laittaa tutin suuhun ja unilelun kainaloon ja päättää käydä unille. Ja tämähän se on tavoite, et ipana oppii, että nukkua voi muuallakin kuin sylissä (tai meillä et nukahtamiseen ei isompi vauva enää tartte imetystä).

Teillä varmaan vähän kivisempi tie kun tilanne on pitkään jatkunut, mutta tilanne pitää vain hoitaa. Koska vauva todellakin kasvaa hujauksessa kun kaikki nukkuu hyvin. Ja ainakin mun mielestä 6kk...1v on käsittämättömän hienoa aikaa ollut kun ukko joka päivä yllättää jollain uudella.
Niin kauan kuin lapsen itku liittyy vanhempien läheisyyden saamiseen, niin periksi antamisessa ei ole mitään pahaa, jos vain oma jaksaminen riittää. Rajoja voi opetella sitten myöhemmin muilla asioilla.
 
Liittynyt
23.10.2016
Viestejä
638
Niin kauan kuin lapsen itku liittyy vanhempien läheisyyden saamiseen, niin periksi antamisessa ei ole mitään pahaa, jos vain oma jaksaminen riittää. Rajoja voi opetella sitten myöhemmin muilla asioilla.
Joo ei tuo lapsen äidin unikouluvastaisuus siis johdu siitä, että ei "pystyisi" jättämään lasta huutamaan, vaan siihen, ettähän on jostain opiskellut, että alle 12kk vauvaa ei voi "hemmotella" pilalle ja on tosi tärkeää vastata nopeasti jokaiseen vauvan tarpeeseen ripeästi. Tämä kuulemma vaikuttaa tulevaisuudessa positiivisesti lapsen itsetuntoon.

Mutta joo, kyllä itse olisin ihan valmis jonkinlaiseen unikouluun. Nykymeininkiin alan olemaan jo aika kypsä. Onneksi on joululomat tulossa.
 
Liittynyt
11.09.2018
Viestejä
213
Näissä unijutuissa on se paskamainen, että kun jossain vaiheessa menee hyvin, tulee taas jokin uusi kausi ja taas saa tuskailla. Täällä 1v 2vk, ja jostain kumman syystä alkoi taas yöheräilyt viimeisen parin viikon ajaksi. Sitä ennen parin kuukauden hyvä aika jolloin nukahti heti kun laittoi sänkyyn, ja uni saattoi kestää putkeen 11h.

Tästä 2kk hyvää aikaa edeltäävää kautta en unien suhteen halua edes muistella. Huonosti nukuttiin poislukien lyhyt jakso helmi-maaliskuussa.

Toiseen aiheeseen: lapsi nukkuu vielä kahdet päiväunet, ja molemmat rattaissa ulkona. Hieman alkaa syömään jatkuva pukeutumisruljanssi.
 
Liittynyt
04.11.2016
Viestejä
214
Mutta joo, kyllä itse olisin ihan valmis jonkinlaiseen unikouluun. Nykymeininkiin alan olemaan jo aika kypsä. Onneksi on joululomat tulossa.
Esimerkiksi Uninen siili tarjoaa apuja unikouluun ja niillä on superlempä tapa, missä tosiaan vauva ei jää yksin ennen kuin on unessa. Tapoja on monia kunhan vaan valitsee perheelle sopivan ja pysyy siinä edes viikon pari.

Täällä nukahtaminen onnistuu kyllä, mutta on joku vaihe flunssan lisäksi menossa, että herätään noin n+10 kertaa yössä ja 8/10:stä kerrasta vaatii huomiota. Täälläkin pian pitää ihmetellä jotain apuja jos ei ala oikenemaan tämän hetken avuilla.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
1 683
Joo ei tuo lapsen äidin unikouluvastaisuus siis johdu siitä, että ei "pystyisi" jättämään lasta huutamaan, vaan siihen, ettähän on jostain opiskellut, että alle 12kk vauvaa ei voi "hemmotella" pilalle ja on tosi tärkeää vastata nopeasti jokaiseen vauvan tarpeeseen ripeästi. Tämä kuulemma vaikuttaa tulevaisuudessa positiivisesti lapsen itsetuntoon.
Näin itsekin olen lukenut. Mutta eihän asiat ole mustavalkoisia. Mites vauvan tarve uneen...? Siitä ei niin väliä? Lisäksi tutkijat ovat käsittääkseni sitä mieltä, että öiset itkut eivät vaikuta negatiivisesti lapsen kehitykseen ja tarkoitushan miitenkin on, että vauva nukahtaisi ilman itkuna. Ei muijasi voi valita yhtä opinpartta ja sulkea silmiään muilta...

Ja kuten sanoin, unikoulu ei välttis tarkoita huudattamiskoulua...
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
7 049
Joo ei tuo lapsen äidin unikouluvastaisuus siis johdu siitä, että ei "pystyisi" jättämään lasta huutamaan, vaan siihen, ettähän on jostain opiskellut, että alle 12kk vauvaa ei voi "hemmotella" pilalle ja on tosi tärkeää vastata nopeasti jokaiseen vauvan tarpeeseen ripeästi. Tämä kuulemma vaikuttaa tulevaisuudessa positiivisesti lapsen itsetuntoon.

Mutta joo, kyllä itse olisin ihan valmis jonkinlaiseen unikouluun. Nykymeininkiin alan olemaan jo aika kypsä. Onneksi on joululomat tulossa.
Aivan turhaa vastata itkuun samalla sekunnilla. Tietysti jos haluaa elämästä vaikeampaa niin antaa palaa.
Unikoulu ei tarkoita huudattamista edes...
 
Liittynyt
18.02.2017
Viestejä
1 623
Onko todella näin, että vanheinpainvapaat voi uuden lain mukaan jaksottaa miten tahtoo?

"Ella ja Ari jakavat vanhempainrahapäivänsä tasan. Ella pitää vanhempainvapaata ensin 130 arkipäivää ja palaa sitten töihin Arin jäädessä hoitamaan kotiin perheen lasta. Kun Arin vanhempainvapaa on loppunut, Ella on sopinut työnantajansa kanssa, että hän pitää loput 30 päivää vanhempainvapaata yksittäisinä päivinä viikoittain ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Hän tekee siis nelipäiväistä työviikkoa ja on yhden päivän viikossa kotona vanhempainvapaalla hoitamassa lasta."
 
Liittynyt
03.12.2016
Viestejä
1 256
Onko todella näin, että vanheinpainvapaat voi uuden lain mukaan jaksottaa miten tahtoo?

"Ella ja Ari jakavat vanhempainrahapäivänsä tasan. Ella pitää vanhempainvapaata ensin 130 arkipäivää ja palaa sitten töihin Arin jäädessä hoitamaan kotiin perheen lasta. Kun Arin vanhempainvapaa on loppunut, Ella on sopinut työnantajansa kanssa, että hän pitää loput 30 päivää vanhempainvapaata yksittäisinä päivinä viikoittain ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta. Hän tekee siis nelipäiväistä työviikkoa ja on yhden päivän viikossa kotona vanhempainvapaalla hoitamassa lasta."
Kyllä näin ollaan ymmärretty. Molemmilla vanhemmilla 160pvää vanhempainvapaata. Äitillä sitten vielä raskausvapaa ja hoitovapaa tuohon. Lisäksi voit luovuttaa tuosta 160pvästä toiselle max 63 päivää. Luovuttaa voi kumpi vain.
 
Liittynyt
18.02.2017
Viestejä
1 623
Kyllä näin ollaan ymmärretty. Molemmilla vanhemmilla 160pvää vanhempainvapaata. Äitillä sitten vielä raskausvapaa ja hoitovapaa tuohon. Lisäksi voit luovuttaa tuosta 160pvästä toiselle max 63 päivää. Luovuttaa voi kumpi vain.
Ei taida kuitenkaan olla lakisääteinen pakko olla mahdollisuus pilkkoa, mut mahdollista jos työnantaja joustaa? Eikös niin? Oisha toi näppärä olla vuoro siellä vuoro täällä.

Ja mitenkä, jos haen opintovapaata, niin voinko jäädä vanheinpainvapaalle opintovapaalta?
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
16.03.2017
Viestejä
69
Meillä elämä mullistui pari viikkoa sitten, kun saatiin viimein pidettyä unikoulu meidän 11kk pojalle. Poika on ollut rintaruokinnalla syntymästä asti ja on heräillyt joka yö sen 2-5 kertaa. Päätarkoituksena oli, että saadaan vieroitettua poika äidistään ja lopetettua yöimetykset.

Tehtiin niin, että vaimo meni nukkumaan toiseen huoneeseen ja minä jäin nukkumaan pojan kanssa samaan huoneeseen. Jos poika heräsi, niin nostin hänet syliin, rauhoittelin hetken ja laskin hänet takaisin sänkyyn. Tämän jälkeen laitoin oman käteni lempeästi hänen selkänsä päälle ja odotin, että hän nukahtaa. Tuo "käsikikka" on kuin taikuutta. Poika saattaa itkeä kovastikin, mutta rauhoittuu tosi nopeasti kun käden laskee hänen päällensä.

Pari ensimmäisenä yönä heräillyjä oli hieman normaalia enemmän, mutta uudelleen nukahtaminen helpottui koko ajan ja lopulta poikaa ei enää tarvinnut nostaa syliin vaan pelkkä käden laskeminen selän päälle riitti. Kolmen yön jälkeen poika nukkui ensimmäistä kertaa koko yön heräämättä ja sen jälkeen yöt ovat menneet tosi hyvin. Nukkuu koko yön tai herää maksimissaan kerran tosi lyhyeksi aikaa. Olisi pitänyt pitää unikoulu jo aikaisemmin!
 

Warfe

Insinööri
Tukijäsen
Liittynyt
30.10.2016
Viestejä
1 409
Meillä kanssa loppui kuin seinään uniongelmat kun pidettiin pistäytymis unikoulu. Ennen meni 1-1.5h nukuttamiseen ja heräili muutaman kerran yössä. Unikoulun jälkeen nukutus n. 1-5min ja nukkunu 90% öistä 11h putkeen.
 
Liittynyt
14.02.2017
Viestejä
935
Pitäis parivuotiaalle unikoulua tehdä, tällä hetkellä menee joka ilta 30min-1h sen nukuttamiseen, todella ärsyttävää... Toki sitten kun nukahtaa niin herää vasta aamulla joka on hyvä juttu. Pitää varmaan googlailla fiksuin tapa toteuttaa tää.
 
Liittynyt
14.02.2017
Viestejä
935
On se ehkä vähän helpompaa sanoa hyvää yötä ja sulkea ovi.
Oispa näin helppoa. Jos lähdet pois niin alkaa itku + seuraa joku hetki perässä kun huomaa että et tule takaisin. Mutta ehkä pitää olla tiukempi sitten...

Lapset ovat kyllä niin random generaattorilla tehtyjä, toinen nuorempi lapsi nukkuu kuin enkeli syntymästä asti kun taas toinen ei antanut nukkua puoleentoista vuoteen. Toki sille olisi pitänyt laittaa stoppi jo aikaisemmin.

Mutta myös positiivisia asioita on ollut, esimerkiksi meillä vaippojen käyttö loppui 2v ikäisenä kokonaan, ennen sitä jo päivävaipat oltiin lopetettu. Ja tuon 2v vaippojen täystopin jälkeen ei ole kertaakaan yöllä sänkyyn pissannut.
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
3 768
Meillä vieläkin vaipat ja juuri täyttää 3. Ollaan kotona kyllä useimmiten ilman, mutta ei potta kiinnosta ja usein sitten pidätellään pissaa, joten ei voi oikeen noinkaan olla.

Pitäisi päästä vaipoista eroon kun ne ovat niin kalliitakin ja roskaa tulee järjettömät määrät.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
7 049
Oispa näin helppoa. Jos lähdet pois niin alkaa itku + seuraa joku hetki perässä kun huomaa että et tule takaisin. Mutta ehkä pitää olla tiukempi sitten...

Lapset ovat kyllä niin random generaattorilla tehtyjä, toinen nuorempi lapsi nukkuu kuin enkeli syntymästä asti kun taas toinen ei antanut nukkua puoleentoista vuoteen. Toki sille olisi pitänyt laittaa stoppi jo aikaisemmin.

Mutta myös positiivisia asioita on ollut, esimerkiksi meillä vaippojen käyttö loppui 2v ikäisenä kokonaan, ennen sitä jo päivävaipat oltiin lopetettu. Ja tuon 2v vaippojen täystopin jälkeen ei ole kertaakaan yöllä sänkyyn pissannut.
Ei siis nuku pinnasängyssä jos oikein ymmärsin?
 
Liittynyt
14.02.2017
Viestejä
935
Ei siis nuku pinnasängyssä jos oikein ymmärsin?
Jep, se on aina tykännyt nukkua meidän vieressä. Parit kerrat se on pinnasänkyyn nukahtanut ja välillä ollaan se sinne nostettu meidän omasta sängystä nukahtamisen jälkeen. Mutta 95% ajasta se nukkuu meidän kainalossa eikä kertaakaan ole yksin huoneeseen nukahtanut. Mutta pitää kyllä tehdä stoppi tälle.
 
Liittynyt
28.10.2016
Viestejä
978
Pitäis parivuotiaalle unikoulua tehdä, tällä hetkellä menee joka ilta 30min-1h sen nukuttamiseen, todella ärsyttävää... Toki sitten kun nukahtaa niin herää vasta aamulla joka on hyvä juttu. Pitää varmaan googlailla fiksuin tapa toteuttaa tää.
Miten teillä nukuttaminen tapahtuu ja kumpi sen tekee ?
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
660
Toiseen aiheeseen: lapsi nukkuu vielä kahdet päiväunet, ja molemmat rattaissa ulkona. Hieman alkaa syömään jatkuva pukeutumisruljanssi.
Kolme ratkaisuvaihtoa:
Venyttäkää päiväunia, niin todennäköisesti oppii nopeasti yksiin uniin
Hankkikaa laadukas Voksin untuvapussi tai vastaava, niin lapsen voi laittaa sisävatteissa nukkumaan (+saksittu solumuovi rattaisiin lapsen alle lisäeristeeksi)
Nukuttakaa sisälle. Esikoinen nukkui ulkona ja seuraava sisällä. Sisänukutukset on aikalailla helpompia.
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
09.11.2016
Viestejä
719
Kaikki aina sanoo, että lapset kasvaa tosi nopeasti, mutta ei kyllä todellakaan tunnu siltä. Elämäni pisimmät 6kk ollut tähän mennessä.
Se fiilis siitä ajan nopeasti kulumisesta tulee sitten myöhemmin. Yliväsymys ja täydellisiä kopioita toisistaan olevia päiviä niin sitä aikaa on hankala hahmottaa jälkikäteen ilman mitään selkeitä tapahtumia joita ennen oli elämässä. Suurelle osalle miehistä alkaa myös viimeistään toisen lapsen kohdalla alkoholi maistua kun ei muutakaan ole niin eipä se ainakaan auta.
 
Liittynyt
14.02.2017
Viestejä
935
Miten teillä nukuttaminen tapahtuu ja kumpi sen tekee ?
Menen sänkyyn ja ollaan rauhallisesti siellä. Lapsi saattaa istua ja höpötellä aluksi kun itse esitän nukkuvaa. Siitä sitten 30-60min ja lapsi simahtaa. Useimmiten lähempänä 60min kuin 30.
 
Liittynyt
20.07.2017
Viestejä
38
Menen sänkyyn ja ollaan rauhallisesti siellä. Lapsi saattaa istua ja höpötellä aluksi kun itse esitän nukkuvaa. Siitä sitten 30-60min ja lapsi simahtaa. Useimmiten lähempänä 60min kuin 30.
Meillä tehtiin samalla tavalla. Tuosta muutaman viikon jälkeen siirrettiin omaan sänkyyn ja istuttiin jakkaralla vieressä. Nukahtaminen kesti ~15 min. Seuraavassa vaiheessa luettiin iltasatu sylissä ja siitä pirpana siirtyi sänkyyn ja nukahti melkein välittömästi eikä huoneeseen jääty ihmettelemään. Välillä saattoi vääntää tekoitkua, mutta rauhoittua itsekseen.
 

GJ

Liittynyt
27.10.2016
Viestejä
368
En pitäisi normaalina itse, mutta miten on sanottu kaikki alle 6kk tapahtuva on normaalia jos se vain äidille sopii.

Meidän 6 kk (ensi viikolla täyttää) nukahtaa autoon, rattaisiin ja sänkyyn. Sitteriin tai syliin en anna nukahtaa (syli nyt optio jos on kipeä) Oleellisin on tietää kauan vauva on hereillä unien välissä (5-6kk on noin 1h 45 - 2 h 15 min väliltä) ja nukkuu tarpeeksi päivässä päikkäreitä (3-4 kertaa yhteensä 3-4 tuntia) ja yöllä 10 - 12 h välillä. Kun tuon aikaikkunan tietää milloin unet on tulossa pääsee helpommalla, kuin yrittää saada yliväsynyttä tai juuri herännyttä takaisin unille.

Meillä ei nukahdeta omaan sänkyyn itsekseen päivisin ollenkaan, mutta autoon tai rattaisiin voi kyllä. Tosin molemmissa on avustus jo "vakiona" eli auto yleensä päällä ja liikkuu ja rattaihin mentäessä taas puetaan (osa unirituaalia) ja sitten heijataan tarvittaessa rattaita.

Iltaisin taas nukahtaa unirituaalien jälkeen omaan sänkyynsä kiltisti itsekseen.
Meillä nukahdettiin 6kk ikäisenä ihan mihin vaan. Sänkyyn, vaunuihin, sitteriin, autoon, leikkimatolle, syliin jne. Aikuisten sänkyyn ei ole nukutettu ikinä, sen vuoksi ei ole nyt ollut mitään ongelmia saada lapsia nukkumaan omiin sänkyihinsä 2v iässä.
 

GJ

Liittynyt
27.10.2016
Viestejä
368
Kaikki aina sanoo, että lapset kasvaa tosi nopeasti, mutta ei kyllä todellakaan tunnu siltä. Elämäni pisimmät 6kk ollut tähän mennessä.
En halua mitenkään lannistaa, mutta jälkiviisaana sanoisin että ekat 6kk oli helpointa monella tapaa. Vaikein jakso on 1-2v väli kun päästään liikkumaan, kaikki on uutta ja ihmeellistä. Välillä väsyneenä ja vitutuksessa on ajatellut että miten helvetin helppoa yhden lapsen vanhemmilla on, kaksosien kanssa vähän eri kuvio. Yötkin menevät yleensä toisella lapsella hyvin, mutta ei se lämmitä jos edellisyönä menee huonosti toisella ja seuraavana toisella, silloin ei ole itse nukkunut kahteen yöhön. Tai kuten nyt, molemmat valitti pitkin öitä ja itse ei nukkunut lainkaan. Tärkeintä omassa jaksamisessa on riittävä uni ja ravinto. Vaimolla paha tapa käyttää lasten päiväunien aika johonkin siivoamiseen pää punaisena, sitten ollaan loppupäivä kiukkuisena kun ollaan niin väsyneitä.
 

SweeneyTodd

Smooth Operator
Tukijäsen
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
2 396
Joku fiksu joskus sanoi, että ensimmäiset 30v lapsuudesta on vaikeimmat. Tässä kun on nyt ehditty teini-ikään asti erilaisia vaiheita nähdä, niin pitää varmaan hyvin paikkaansa. Ongelmat ja murheet vaan muuttaa muotoa iän kasvaessa.
 
Liittynyt
29.07.2019
Viestejä
152
En halua mitenkään lannistaa, mutta jälkiviisaana sanoisin että ekat 6kk oli helpointa monella tapaa. Vaikein jakso on 1-2v väli kun päästään liikkumaan, kaikki on uutta ja ihmeellistä. Välillä väsyneenä ja vitutuksessa on ajatellut että miten helvetin helppoa yhden lapsen vanhemmilla on, kaksosien kanssa vähän eri kuvio. Yötkin menevät yleensä toisella lapsella hyvin, mutta ei se lämmitä jos edellisyönä menee huonosti toisella ja seuraavana toisella, silloin ei ole itse nukkunut kahteen yöhön. Tai kuten nyt, molemmat valitti pitkin öitä ja itse ei nukkunut lainkaan. Tärkeintä omassa jaksamisessa on riittävä uni ja ravinto. Vaimolla paha tapa käyttää lasten päiväunien aika johonkin siivoamiseen pää punaisena, sitten ollaan loppupäivä kiukkuisena kun ollaan niin väsyneitä.
Kaikki on niin suhteellista ja yksilöllistä. Sanoisin, että etenkin vauvavuosi voi olla hyvinkin erilainen eri perheissä vauvasta (erityisesti unenlahjoista) riippuen. Se voi olla suhteellisen helppoa aikaa, mutta se on myös useasti kaikkein raskain vaihe. Vaikka kaikenlaisia kausia mahtuu väliin, niin sanoisin että meidän perheessä arki on ainakin isossa mittakaavassa koko ajan vähän helpottanut lasten kasvaessa. Kaikkein raskain vaihe oli varmaankin heti toisen lapsen syntymän jälkeinen aika. Nyt kun on tottunut eloon kahden pienen lapsen kanssa, niin ajatuksen tasolla arki tuntuisi tosi helpolta, jos lapsia olisi vain yksi. Mutta ei se toisaalta silloin siltä tuntunut, kun esikoinen oli oli yksin. Osaltaan vaikuttaa sekin, että toisen lapsen kanssa usein hommat menee enemmän rutiinilla, ensimmäisen kohdalla kaikki on uutta ja asioita tulee pohdittua enemmän. Nyt 1- ja 3-vuotiaiden kanssa arki rullaa jopa yllättävän mukavasti. Suurin merkitys on tietysti sillä, että yöt sujuvat nykyään hyvin ja lapset menevät aikaisin nukkumaan, jolloin joka päivä jää myös omaa aikaa.
 
Liittynyt
24.02.2017
Viestejä
959
En saa. Yritän keksiä kiertävää keinoa. Eli käytännössä lakipakollista. Palkalliset pitäisin sitten vasta kesänä..
Pyydä pomolta vaikka 1kk-2kk lomautuslappu (jos mahdollista), nosta liitosta rahat, ei tule taloudellista tappiota, kun ei tarvitse palkattomia pidellä ja viettelet vapaita perheen parissa. Itse aikoinaan viettelin 2 vuotta ipanoiden kanssa kotosalla "lomautettuna" töistä, kun rouva halusi mennä töihin takaisin äitiysloman jälkeen, eikä jäädä mammalomalle pidemmäksi aikaa. Sekä päätettiin, että ipanat menee päiväkotiin vasta, kuin on pakollinen tarve. Juttelin pomon kanssa ja sanoin, että näin ajattelin tehdä. Oli ukolla pelisilmää ja kirjoitteli aina tarvittaessa lomautuslappuja liittoon yms. kuskattavaksi.
 
Liittynyt
21.11.2016
Viestejä
5 274
En halua mitenkään lannistaa, mutta jälkiviisaana sanoisin että ekat 6kk oli helpointa monella tapaa. Vaikein jakso on 1-2v väli kun päästään liikkumaan, kaikki on uutta ja ihmeellistä.
Tää riippuu lopulta siitä lapsesta ja miten sattuu elämä heittelemään ja lapsi kehittymään, varmaksi sen tietää vasta kun näkee miten meni.

Meilläkin ensimmäiset 6kk oli ylivoimaisesti vaikeimmat ja raskaimmat, koska lapsi ei nukkunut mitenkään päin eikä missään. Siitä eteenpäin kun unen määrä alkoi lisääntymään elämä on vaan lineaarisesti muuttunut jatkuvasti helpommaksi. Nyt tuo on 7 eikä meidän lapsiperhearki ole koskaan ollut niin helppoa kuin nyt.

Välillä väsyneenä ja vitutuksessa on ajatellut että miten helvetin helppoa yhden lapsen vanhemmilla on, kaksosien kanssa vähän eri kuvio. Yötkin menevät yleensä toisella lapsella hyvin, mutta ei se lämmitä jos edellisyönä menee huonosti toisella ja seuraavana toisella, silloin ei ole itse nukkunut kahteen yöhön. Tai kuten nyt, molemmat valitti pitkin öitä ja itse ei nukkunut lainkaan.
Voin lohduttaa että ei se yksilapsisilla perheilläkään aina helppoa ole. Noi lapset kun on hyvinkin yksilöitä, jos se ainoa ei nuku niin ei se auta että niitä on vain yksi. Täällä vedettiin ensimmäiset puoli vuotta jollain keskimäärin kymmenen yöheräämisen tahdilla ja pariin vuoteen saakka vielä heräili useita kertoja yössä. Sitte kun nukkuminen on ollut "päin vittua" pari vuotta niin siinä kestää aika kauan ennen kuin normaali unirytmi palautuu itselle. Vaikka lapsi alkoi nukkumaan kokonaisia öitä parivuotiaana niin aika kauan meni ennen kuin itse sai yöt taas kokonaisiksi kun kroppa oli niin virittynyt heräämään jatkuvasti.

Toisaalta sitten taas tuo on muuten ollut aina suht rauhallinen eikä ollenkaan sellainen "juoksen auton alle ja vedän tavarat alas hyllyiltä" tyyppi kuin monet muut lapset. Ei meillä esim. tarvinut koskaan mitään lukkoja viritellä laatikoihin kun ei tuo käynyt niitä kollaamassa, sitten kun jotain sukulaisten/kavereiden samanikäisiä kävi kylässä niin heti kun silmä vältti oli kamat vedetty hyllyiltä alas ja ollaan työntämässä haarukkaa pistorasiaan. Sama ulkoillessa, meidän muksu pysyi parivuotiaana koko ajan siinä vieressä eikä lähtenyt yksinään mihinkään kun monet muut lapset juoksenteli ihan päättömänä pitkin poikin.

Katsotaan nyt sitten alkaako käyrän suunta muuttumaan taas jossain vaiheessa kun tuo kasvaa isommaksi, teini-ikää odotellessa...

tl;dr: riippuu lapsesta koska on vaikeaa ja koska helppoa.
 
Liittynyt
14.02.2017
Viestejä
935
tl;dr: riippuu lapsesta koska on vaikeaa ja koska helppoa.
Juuri näin. Eka lapsi alkaa lähestymään 3v ja 0-2v oli aika helvettiä koska ei tullut kahteen vuoteen nukuttua + tarvitsee jatkuvaa huomiota. Mutta kun täytti 2v, niin jäi vaipat kokonaan pois ja lapsi oppi nukkumaan yöt, joten elämä helpotti todella paljon, vaikkakin huomiota tarvitsee jatkuvasti joka rasittaa vielä. Eli et voi vaan katsoa telkkaa ja lapsi yksin leikkisi, vaan lapsi vaatii että leikit hänen kanssaan.

Toinen lapsi on nyt 3kk ikäinen, on nukkunut kuin enkeli syntymästä asti EIKÄ tarvitse 24/7 huomiota niinkuin tää eka lapsi. Eli tän vauvan voi laittaa vaikka lattialle ja se itse tutkii ja ihmettelee kun taas ekan kun laski sylistä pois -> välitön itkeminen.

Eli lyhyesti sanottuna, se mikä aika on vaikeaa, jos ollenkaan, riippuu täysin lapsesta. :)
 
Liittynyt
18.08.2021
Viestejä
1 117
Kaikki on niin suhteellista ja yksilöllistä. Sanoisin, että etenkin vauvavuosi voi olla hyvinkin erilainen eri perheissä vauvasta (erityisesti unenlahjoista) riippuen. Se voi olla suhteellisen helppoa aikaa, mutta se on myös useasti kaikkein raskain vaihe. Vaikka kaikenlaisia kausia mahtuu väliin, niin sanoisin että meidän perheessä arki on ainakin isossa mittakaavassa koko ajan vähän helpottanut lasten kasvaessa. Kaikkein raskain vaihe oli varmaankin heti toisen lapsen syntymän jälkeinen aika. Nyt kun on tottunut eloon kahden pienen lapsen kanssa, niin ajatuksen tasolla arki tuntuisi tosi helpolta, jos lapsia olisi vain yksi. Mutta ei se toisaalta silloin siltä tuntunut, kun esikoinen oli oli yksin. Osaltaan vaikuttaa sekin, että toisen lapsen kanssa usein hommat menee enemmän rutiinilla, ensimmäisen kohdalla kaikki on uutta ja asioita tulee pohdittua enemmän. Nyt 1- ja 3-vuotiaiden kanssa arki rullaa jopa yllättävän mukavasti. Suurin merkitys on tietysti sillä, että yöt sujuvat nykyään hyvin ja lapset menevät aikaisin nukkumaan, jolloin joka päivä jää myös omaa aikaa.
Hyvin samoja fiiliksiä. Täällä 9kk ja 3-vee tenavat. Kahden lapsen kanssa tuntuu tosiaankin välillä siltä, että elämä oli ihan easymodea silloin kun oli vasta yksi lapsi. Tosin vastapainona toisen kanssa on sitten osannut tosiaan ottaa monet jutut paljon rennommin ja antanut asioiden enemmän rullata "omalla painollaan". Toisaalta ajatus kolmannesta tähän päälle tuntuu aivan ylitsepääsemättömän raskaalta, kun tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se että on yksi aikuinen per lapsi suurimman osan aikaa. Kolmannen kanssa pitäisi vähintään toisen olla koko ajan kahden lapsen kanssa, plus alkaisi mennä käytännön järjestelyt turvaistuimien, rattaiden ym. kanssa aika paljon hankalammiksi. Siksipä n. 98% varmuudella jää meillä kyllä kahteen muksuun nämä synnytystalkoot, eikä varmasti olla ainoita...

Juuri näin. Eka lapsi alkaa lähestymään 3v ja 0-2v oli aika helvettiä koska ei tullut kahteen vuoteen nukuttua + tarvitsee jatkuvaa huomiota. Mutta kun täytti 2v, niin jäi vaipat kokonaan pois ja lapsi oppi nukkumaan yöt, joten elämä helpotti todella paljon, vaikkakin huomiota tarvitsee jatkuvasti joka rasittaa vielä. Eli et voi vaan katsoa telkkaa ja lapsi yksin leikkisi, vaan lapsi vaatii että leikit hänen kanssaan.

Toinen lapsi on nyt 3kk ikäinen, on nukkunut kuin enkeli syntymästä asti EIKÄ tarvitse 24/7 huomiota niinkuin tää eka lapsi. Eli tän vauvan voi laittaa vaikka lattialle ja se itse tutkii ja ihmettelee kun taas ekan kun laski sylistä pois -> välitön itkeminen.

Eli lyhyesti sanottuna, se mikä aika on vaikeaa, jos ollenkaan, riippuu täysin lapsesta. :)
Joo täällä samat. Esikoinen ainakin tuntui paljon vaativammalta lapselta ja nukkui paljon huonommin, joten pistettiin hänet heti 6 kk ikäisenä kertarysäyksellä omaan huoneeseen ja jätettiin samalla yösyötöt pois. Pari yötä oli aika helvettiä, mutta sen jälkeen koko perhe nukkui ihan helvetin paljon paremmin ja suosittelen aina aivan varauksetta kaikille unikoulun pitämistä heti kun alkaa yhtään tuntua siltä, että _lapsella_ on valmiudet siihen (korostus, koska isoin ongelma unikouluissa on yleensä vanhemmat :D).

Nuorempi taas on meilläkin paljon tyytyväisempi lapsi ja on ihan pienestä pitäen paljon mieluummin ihmetellyt itsekseen leluja ym. eikä ole vaatinut lähelläkään samalla tavalla huomiota kuin esikoinen. Nuoremman kanssa ei olla vielä jaksettu kunnon unikouluakaan pitää, koska hän on ollut alusta asti niin paljon parempi nukkumaankin. Lisäksi asutaan nyt sen verran isommassa kämpässä kuin esikoisen vauva-aikana, että tarvittaessa toinen vanhemmista voi mennä vierashuoneeseen nukkumaan jos haluaa varmistaa hyvät unet jne.

Itsellä on myös koko ajan ollut vähän se, että vaikka ihan pikkuvauvat on monella tapaa helpompia kuin vähän isommat vauvat ja taaperot, ovat ne toisaalta myös paljon tylsempiä ja elämä niiden kanssa tuntuu paljon enemmän suorittamiselta. Itsellä ainakin motivoi ja piristää todella paljon se kun lapsi kasvaa, alkaa pikkuhiljaa tulemaan oikeaa vuorovaikutusta ja pääsee oikeasti tutustumaan siihen tyyppiin. Niin ärsttäviä kuin kolmevuotiaan uhmakohtaukset ja muut sekoilut välillä onkin, niin ei ne paina vaakakupissa oikein mitään sen rinnalla, että saa joka päivä repeillä lapsen höpötyksille, todistaa kuinka hän havainnoi ja oppii ympäröivästä maailmasta, saati sille kun lapsi tulee halaamaan ja kertoo "isi lakastan sua, oot kiva".
 
Viimeksi muokattu:
Liittynyt
14.02.2017
Viestejä
935
Itsellä on myös koko ajan ollut vähän se, että vaikka ihan pikkuvauvat on monella tapaa helpompia kuin vähän isommat vauvat ja taaperot, ovat ne toisaalta myös paljon tylsempiä ja elämä niiden kanssa tuntuu paljon enemmän suorittamiselta. Itsellä ainakin motivoi ja piristää todella paljon se kun lapsi kasvaa, alkaa pikkuhiljaa tulemaan oikeaa vuorovaikutusta ja pääsee oikeasti tutustumaan siihen tyyppiin. Niin ärsttäviä kuin kolmevuotiaan uhmakohtaukset ja muut sekoilut välillä onkin, niin ei ne paina vaakakupissa oikein mitään sen rinnalla, että saa joka päivä repeillä lapsen höpötyksille, todistaa kuinka hän havainnoi ja oppii ympäröivästä maailmasta, saati sille kun lapsi tulee halaamaan ja kertoo "isi lakastan sua, oot kiva".
Juuri näin. Meillä 2.5v puhuu jo todella hyvin pidempiäkin lauseita niin tuntuu jo että puhut ihan oikean ihmisen kanssa ja hänen peroona tulee hyvin esille. Ja hänellä on aika hyvä "miksi" vaihe päällä, eli kyseenalaistaa kaiken jo, varsinkin jos pyytää tekemään jotain mistä hän ei tykkää. Iltasin sitten saa kuunnella hänen höperryksiään päivän tapahtumista.
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
47
En halua mitenkään lannistaa, mutta jälkiviisaana sanoisin että ekat 6kk oli helpointa monella tapaa. Vaikein jakso on 1-2v väli kun päästään liikkumaan, kaikki on uutta ja ihmeellistä. Välillä väsyneenä ja vitutuksessa on ajatellut että miten helvetin helppoa yhden lapsen vanhemmilla on, kaksosien kanssa vähän eri kuvio. Yötkin menevät yleensä toisella lapsella hyvin, mutta ei se lämmitä jos edellisyönä menee huonosti toisella ja seuraavana toisella, silloin ei ole itse nukkunut kahteen yöhön. Tai kuten nyt, molemmat valitti pitkin öitä ja itse ei nukkunut lainkaan. Tärkeintä omassa jaksamisessa on riittävä uni ja ravinto. Vaimolla paha tapa käyttää lasten päiväunien aika johonkin siivoamiseen pää punaisena, sitten ollaan loppupäivä kiukkuisena kun ollaan niin väsyneitä.
Tähän voi kyllä yhtyä, kun on itsellä 2v lähenevät kaksoset, että melko lailla rankinta tähän asti kun vielä päiväkodin aloitettua on sairastelu enempi vähempi koko syksy. Ja tosiaan uskoisin, että yhden lapsen kanssa on keskimäärin enempi helppoja päiviä ja öitä kun välillä tuntuu vuoropäivinä joko unet menevän huonosti tai vastaavasti ruokailut sujuvat vähän vuorokertoina toisella paremmin ja toisella huonommin jne, eli eri tilanteissa vähän tuplamahdollisuus kiukutteluille. Nyt kyllä pikkuhiljaa helpottaa sen suhteen, että maltetaan yhdessäkin välillä leikkiä tai jakaa asioita.
 
  • Tykkää
Reactions: GJ
Liittynyt
26.06.2017
Viestejä
927
Täällä noin 1,5 v. ja tähän asti ajanjaksoissa on ollut hyvät ja huonot puolet. Vauvana nukkui kohtuullisesti joten nyt kun muistelee sitä aikaa niin oli aika leppoista. Vaipan vaihtoa ja ruokkimista. Toki muistelen että raskastakin oli että ehkä aika kultaa muistoja.

Tällä hetkellä on taas kova vauhti päällä eikä yhtään halua olla yksin. Koko ajan pitää leikkiä tms. yhdessä. Tämä on yllättävän raskasta. Sitten on ihme raivokohtauksia mm. ulkovaatteiden pukemisessa
 
Liittynyt
02.12.2016
Viestejä
3 367
Tämä on kyllä hyvä ketju jos lasten hankinta käy mielessä. Ei tarvitse kuin muutama viesti lukea tältäkin sivulta niin koko ajatus siirtyy vähintään vuodella eteenpäin :darra:. Toisaalta jossain välissä se on kuitenkin todennäköisesti edessä, niin eihän tämä odottelu kuin vain pahenna asiaa (nuorempana todennäköisesti jaksaa rasitusta paremmin) :smoke:
 
Liittynyt
18.08.2021
Viestejä
1 117
Tämä on kyllä hyvä ketju jos lasten hankinta käy mielessä. Ei tarvitse kuin muutama viesti lukea tältäkin sivulta niin koko ajatus siirtyy vähintään vuodella eteenpäin :darra:. Toisaalta jossain välissä se on kuitenkin todennäköisesti edessä, niin eihän tämä odottelu kuin vain pahenna asiaa (nuorempana todennäköisesti jaksaa rasitusta paremmin) :smoke:
Kannattaa muistaa, että ihmiset purnaa julkisesti paljon herkemmin, kuin puhuvat posiitivista jutuista. Suomalainen kulttuuri korostaa tätä vielä entisestään.

Mitä lapsiin tulee, niin onhan se tosiaan aika rankkaa varsinkin aluksi, eikä tietynlainen pieni murehtiminen lapsesta poistu varmasti ikinä. Toisaalta taas vastapainona ainakin omassa elämässä lapset ovat ihan ylivoimaisesti paras asia ja ovat jo nyt muutaman lyhyen vuoden aikana antaneet minulle enemmän kuin saatoin kuvitellakaan. Muistan vieläkin elävästi sen hetken kun pidin ensimmäistä kertaa esikoistytärtäni sylissäni synnytyksen jälkeen. Kaikki se raskausajan stressi, murehtiminen ja odotus laukesi ja samaan aikaan tunsin lähes fyysisesti kuinka koko maailmankaikkeuteni järjestyi uudestaan tuon täydellisen pienen ihmisen ympärille. Koko elämäni siihen hetkeen asti tuntui jokseenkin päämäärättömältä haahuilulta ja suorastaan tyhjyyttään kumisevalta sen rinnalla miten tavattoman yksinkertaista ja selkeää kaikki tulisi olemaan siitä eteenpäin: tämä lapsi tulee kaikissa asioissa ensin, nyt ja aina. Vastuu on aivan hirmuinen, mutta oudolla tavalla yksinkertaisuudessaan vapauttava.

Kadun ihan aidosti sitä, että en tehnyt lapsia vähintään kymmenen vuotta nuorempana, ihan vaan sen takia, että sitten olisin tilastollisten todennäköisyyksien valossa saanut viettää kymmenen vuotta pidempään tällä planeetalla lasteni kanssa. Toki jossittelu on turhaa ja jos olisin saanut ekan lapseni kaksvitosena kolmevitosen asemesta, niin se olisi ollut todennäköisesti ihan "väärän" naisen kanssa, eikä lapsi tietenkään olisi sama kuin tuo mahtava tyyppi joka minulla nyt on elämääni rikastuttamassa.
 
Liittynyt
31.10.2016
Viestejä
1 683
Tämä on kyllä hyvä ketju jos lasten hankinta käy mielessä. Ei tarvitse kuin muutama viesti lukea tältäkin sivulta niin koko ajatus siirtyy vähintään vuodella eteenpäin :darra:. Toisaalta jossain välissä se on kuitenkin todennäköisesti edessä, niin eihän tämä odottelu kuin vain pahenna asiaa (nuorempana todennäköisesti jaksaa rasitusta paremmin) :smoke:
Luonot hoitaa, on elämä ennen lapsia ja lasten jälkeen jne. latteudet ja Aku Ankan parhaat sutjautukset. Paitsi että totta ne ovat, t. 40v ukko jonka ei koskaan pitänyt hankkia lapsia, joka vihaa lapsia jne. kunnes puolivahingossa (toivottuna kuitenkin) kuitenkin kakara kuitenkin syntyi ja synnärillä tajusin, miten sitä ihminen onkin ollut väärässä koko elämänsä... Kuten @BongisKhan, niin harmittaa, että olen näin vanha, kun en välttämättä kerkeä nähdä tuon pikku-ukon kasvua isoksi mieheksi, hyvä jos aikuiseksi miehenaluksi... :(
 
Liittynyt
17.10.2016
Viestejä
331
Kadun ihan aidosti sitä, että en tehnyt lapsia vähintään kymmenen vuotta nuorempana, ihan vaan sen takia, että sitten olisin tilastollisten todennäköisyyksien valossa saanut viettää kymmenen vuotta pidempään tällä planeetalla lasteni kanssa. Toki jossittelu on turhaa ja jos olisin saanut ekan lapseni kaksvitosena kolmevitosen asemesta, niin se olisi ollut todennäköisesti ihan "väärän" naisen kanssa, eikä lapsi tietenkään olisi sama kuin tuo mahtava tyyppi joka minulla nyt on elämääni rikastuttamassa.
Ja nyt kun sanoit tuon, niin lopeta katuminen ja ole paras mahdollinen isä mitä vain pystyt olemaan. Tilastot on tilastoja.

Elämänkokemus/-viisaus vs. nuoren ihmisen fyysinen kestävyys on toki oma ihana keskustelunsa...
 
Liittynyt
18.02.2017
Viestejä
1 623
Joo kyllä lapset on kivoja ja päiväkoti pelastaa, jos on omia juttujaki :D.. .

Tuottavuuden ne syö kotona tehtävistä hommista, eli työt pitää kyllä tehdä sitten työpaikalla, mutta toisaalta sehän on vaan hyvä - niin onpahan vapaa-aika vapaa-aikaa, eikä "katson pari sähköpostia".
 
Liittynyt
18.10.2016
Viestejä
7 049
Tämä on kyllä hyvä ketju jos lasten hankinta käy mielessä. Ei tarvitse kuin muutama viesti lukea tältäkin sivulta niin koko ajatus siirtyy vähintään vuodella eteenpäin :darra:. Toisaalta jossain välissä se on kuitenkin todennäköisesti edessä, niin eihän tämä odottelu kuin vain pahenna asiaa (nuorempana todennäköisesti jaksaa rasitusta paremmin) :smoke:
Lapsissa on se hyvä puoli että osaa arvostaa hetkeä milloin voi vaan olla tekemättä mitään.
 
Liittynyt
18.02.2017
Viestejä
1 623
Miten määräaikaisessa sopimuksessa vanhenpainvapaat? Pitikö olla joku tietty aika töissä tms. vai miten? Ja oliko määräaikaiseen sopimukseen jotain raameja, milloin voi olla vanheinpainvaapalla tms.
Olisi tarjolla n. 10kk pätkä, niin mietin että mitenköhän vanhenpainvapaat siitä eteenpäin?
 
Liittynyt
18.08.2021
Viestejä
1 117
Miten määräaikaisessa sopimuksessa vanhenpainvapaat? Pitikö olla joku tietty aika töissä tms. vai miten? Ja oliko määräaikaiseen sopimukseen jotain raameja, milloin voi olla vanheinpainvaapalla tms.
Olisi tarjolla n. 10kk pätkä, niin mietin että mitenköhän vanhenpainvapaat siitä eteenpäin?
Lain puolesta oikeus vanhempainvapaaseen on aina, työsuhteen muodosta riippumatta. Määräaikainen soppari on kuitenkin määräaikainen soppari, tarkoittaen että voit kyllä häippäistä määräaikaisen sopparin aikana vanhempainvapaalle, mutta mitään erityistä velvollisuutta työnantajalla ei ole sopimusta jatkaa alkuperäisen päättymispäivän jälkeen. Toisinsanoen jos sinulla on vaikkapa 1.1.-1.7. määräiaikainen soppari ja olet vaikka maalis-huhtikuun vanehmpainvapaalla, niin työsopparisi loppuu edelleen 1.7. ellei muuta sovita ja jäät tietysti 2 kk palkasta paitsi.
 
Toggle Sidebar

Statistiikka

Viestiketjut
194 109
Viestejä
3 504 783
Jäsenet
62 462
Uusin jäsen
vkert

Hinta.fi

Ylös Bottom