Parasta on ajaa ihan rönttö verkkareissa tai muissa "junttivaatteissa" jonnekin Hezelandian (Helsingin) pintaliitoterassin viereen ja käydä yksillä. Ei tippaakaan kiinnosta mitä jengi kelaa ja lortot jotenkin aistii sen. Varmasti noilla piparia irtoaisi jos olisi nuorempi ja "trendikkäämpi" ja ravaisi stadin yöelämässä, mutta kun ikää on vajaa 40 vuotta, olemus on 67kg laihaa elämäniloa ja hiuksetkin pakenee ohimoilta niin omat kokemukset lorttojen "wow Ferrari" tai "tulitteks te sillä Ferrarilla tänne" jää kahden käden sormilla laskettavaan määrään. Ja varsinkin ekana kesänä sillä rollailtiin stadin kesäilloissa aika huolella.
Jos naisilta haluaa huomiota niin oikea auto on tuo tuossa oikealla:
Sen sijaan muita ... "etuja" ainakin Ferrarilla sai, jopa noilla antiikkisilla romuilla. Stadissa likipitäen jokaiseen baariin / terassille / whatever ei tarvinnut jonottaa jos oli pokkaa kävellä poken luo ja heittää jotain tyhjänpäiväistä "Moro!" -juttua. Samoin kukaan ei tullut kisailemaan liikenteessä ja kukaan ei soittanut suutaan kahteen ruutuun pysäköinnistä - missään. Merkin maahantuojan kutsutapahtumia, merkkikerhon suljettuja juttuja ja sen sellaista.
Niin ja se huomio ... sitä riittää. Kaveri/tuttavapiirissä ollut jopa tuplaten kalliimpia BMW-Audi-Mercedes -vehkeitä kuin myös (991 -korimallin) 911 turboa ja vieraiden ihmisten kiinostus huoltoasemilla, mäkkäreissä, ruokakaupoilla ym ym niitä kohtaan loppuu heti kun paikalle tulee (antiikkisella) Ferrarilla. Ei tarvii kenkiä moottoria, ei tarvii huudattaa radiosta räppiä. Riittää että ajaa paikalle aivan kuten jokin pappa korollallaan.
Italialainen urheiluauto on sellanen kokonaisvaltainen ... voiko sanoa elämänkokemus, että suosittelen vilpittömästi. Omalla autoharrastelun saralla tälläinen on tarjonnut paljon, todella paljon enemmän fiiliksiä ja positiivista mieltä + lämpimiä muistoja kuin paljon nopeammat / uudemmat japsi-saksa-whatever autot.