Lääkäri tulee olemaan rajapinta potilaan ja tekoälyn välillä, ja kyllähän sitäkin rajapintaa varmasti tarvitaan tulevaisuudessakin, mutta toivon mukaan toiminta tehostuu ja potilaskin pääsee joskus tätä rajapintaa jopa näkemään. Nykyään on vähän siinä ja tässä.
Lääkärin hintataso on vaan ihan liian korkea perustapausten käsittelyssä. Jos tähän vielä yhdistää sen, että yksityisellä puolella voi olla halu teettää tutkimuksia "liikaa" ja julkisella "liian vähän", niin tuo rannesäryn tai vuotavan nenän tulkinta on ihan liian kallista. Monella myös se lausunnonantaja on portinvartija tuettuun hoitoon tai palkalliseen vapaaseen. Osa hoitajakäynneistäkin on samaa paskaa. Esim. mene työmatkalle, lue rokotussuositus ja varaa aika rokotukseen. Eka käynti on ns. konsultaatiokäynti, jossa katotaan hoitajan kanssa yhdessä samoja suositussivuja. Hoitaja jauhaa paskaa kuten että ei edes tiedä missä tuo maa on kartalla. Jep, kiva homma, kiitos että sain maksaa tai siis työnantaja. Tätä voi jatkaa myös vaikka eläinlääkäriin. Eläin ontuu kun kompastui hypätessä pöydältä -> "kattellaan miten kehittyy t. etäeläinlääkäri" -> mitään ei tehty. Eläin söi asiaa X -> "katotaan listasta onko X myrkyllinen vai ei -> siis ei -> eli siis odotellaan t. eläinlääkäri" -> mitään ei tehty. Toki nuo mallit voivat erehtyä, mutta niin myös ihminen.
Koulutustason nostosta puhutaan, että se olisi tärkeää valtion tulovirralle. Mutta entä jos koko korkeakoulutuksessa ei enää yksilötasolla ole ajankäytöllisesti järkeä? Ehkä moni "heimomainen" kulttuuri elää sitä elämää, mihin suomalaistenkin nuorten kannattaisi suuntautua eli ihmissuhdeverkostoihin. Onko järkeä painottaa sitä elämäntyyliä, jossa puserretaan nuorista kaikki mehu pois työelämässä ja hyväksynnän hakemisessa nimellisten tutkintojen suorittamisella, kun tutkinnoilla ei edes signaalivaikutusta enää ole ja avoimia työpaikkoja kohden hakee satoja työntekijöitä. Suomen valtiolla pitäisi olla "jotain" annettavaa nuorille sukupolville ja nykyinen EK:n kannattama malli ei ole sitä.
Helpoin tapa nostaa koulutustasoa olisi ottaa kouluun noita nyt maksullisiin ohjelmiin hakevia kv-opiskelijoita. Taso on paljon kovempi kuin kotimaisilla. On maisteria aloittaessa pari tai usempikin vuosi relevanttia työkokemusta kv-firmoissa, opiskelumotivaatiota ja halu valmistua ja saada töitä. Tähän pitäisi tehdä kolme muutosta: opetuksessa resursseja painotettaisiin näihin umpisurkean kotimaisen kanditason bulkin sijaan. Maahan jäämistä tuettaisiin työpainotteisesti, ei niinkään perhesyistä. Ja kolmas olisi firmojen asennemaailma. Se 10 000 tekijän firmassa kolme vuotta työskennellyt pakistanilainen maisteri 4.9/5.0 keskiarvolla on oikeasti parempi joka tavalla kuin suomalainen turaani, jolla KA on 1.5/5.0, tutkinto venynyt mielenterveyssyistä 8-10 vuoteen eikä relevanttia työkokemusta. Asenne voi vielä olla että mennään sieltä mistä aita on matalin, kaikki työtehtävät delegoidaan gee pee teelle ja odotusarvo on 8k+ ansioihin sennuna eli 2-3v valmistumisen jälkeen sellaiseen firmaan, jossa laskutuksesta saa 50%. Ja pian sitten CTO:ksi tai omaa firmaa ja exit 40-vuotiaana. Papereista ei ehkä näe, kuka on se jeesjees-mies, joka teettää kaiken ajattelun surutta gpt:llä, mutta opettajilta voi ehkä epävirallisesti saada tiedusteltua, kuka on ns. hyvä tyyppi..
Suomen järjestelmän kuitenkin tuhosi liian suuret sisäänottomäärät, korkeakouluihin/yliopistoihin otettiin sisään liikaa ihmisiä keiden aivokapasiteetti ei riittänyt asioiden ymmärtämiseen. Ja sitten kun älykkäämpi aines hakeutui "hypealoille" niin ne alat millä sitä hypeä ei ole, kärsivät eniten. Ja sitten kun korkeakoulujen/yliopistojen rahoitus kuitenkin tulee tutkintojen mukaan, niin ihmisiä piti alkaa päästämään läpi todella huonollakin osaamisella, että koulu saa rahaa.
Sisäänottomäärä välillisesti. Jos sisääntuleva aines on tasalaatuista ja toiminta skaalautuu, niin ei ole ongelmaa. Tarkoitan että oppilasmäärät per opetusryhmät eivät kasva. Ongelmahan tässä on, että on leikattu joka suunnasta. Lisäksi alemmat koulutusasteet on ajettu myös niin alas, että osalla on sellainen luku- ja kirjoitustaito, että ei sellaisilla pitäisi olla mitään asiaa edes lukioon. Tämä on aika ongelma, kun ihan tilastollisestikin luokkaa 1/3 on mt-potilaita ja isolla osalla on oppimiskyky, tietotaitotaso ja motivaatio ihan riittämätön tietotyöhön. Ehkä joillain oppisopimustyylinen koulu voisi toimia, mutta kun datanomikoulut ovat ihan täyttä roskaa ja AMK:tkin huonoja yliopistoja, ainut keino saavuttaa jotain on tehdä ne pari käytännönläheistä kurssia ja jättää tutkinto kesken.
Ja siten tietotekniikka-alalla romahdusta aiheutti myös keskittyminen väärien asioiden opettamiseen viimeisen 20 vuoden aikana [..]
Ja ohjelmoinnin opetuksessa otettiin ihan liikaa asenne että "olio-ohjelmointi on se juttu" ja opetettiin typeriä asioita siitä mikä on "kaunista ja hyvää koodia" ja indoktrinoitiin ihmisille päähän todella typeriä asioita [..]
Itsellä on tähän reilun 20 vuodelta näkymä ja melkein sanoisin, että tollainen Uncle Bob -indoktrinointi on mennyt jo pitkälti ohi. Jonkinlaista oliouskovaisuutta oli ihan kaupallisellakin puolella vuosituhanteen vaihteessa, nykyään ei niinkään. Sitä mietinkin, koska tuota brändäystä uusitaan, kun oliot ovat pysyneet aika pitkään pinnalla koulumaailmassa, vaikka kursseilla olisi jo opettajillakin halua siirtyä johonkin muuhun. Nykyään oliokurssi voi olla funktionaalista ohjelmointia, mutta se on vaan obfuskoitu oliotyyliseksi Javalla, jotta menee läpi sillä sapluunalla, millä kurssikuvauksia laaditaan. Kun jollain tasolla kuitenkin linjataan, että olioita pittääpi olla siellä niin ja se on jämpti,,,,