11. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on lausunut Salumets-tuomiossa (C-455/98, 29.6.2000, kohta 19), että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenevin tavoin yleisen eron tekeminen laillisten liiketoimien ja laittomien liiketoimien välillä on verotuksen neutraalisuuden periaatteen vastaista. Näin ollen tietyn toiminnan katsominen moitittavaksi ei sellaisenaan aiheuta poikkeusta verotukseen, vaan tällainen poikkeus tulee kyseeseen ainoastaan erityistilanteissa, joissa tiettyjen tavaroiden tai tiettyjen palvelujen erityispiirteiden vuoksi talouden laillisen sektorin ja laittoman sektorin välillä ei voi olla minkäänlaista kilpailua. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä tällaisina tavaroina on pidetty huumausaineita ja väärennettyä rahaa, joilla ei niiden luonteen ja erityispiirteiden vuoksi voida käydä laillista kauppaa ja joita siten ei voida saattaa vaihdannan piiriin.
12. Korkein oikeus toteaa, että nuuska ei kuulunut eikä kuulu niiden tullivelkaa koskevien poikkeusten piiriin, joita tarkoitettiin tullikoodeksin 212 artiklassa ja joista määrätään uudistetun tullikoodeksin 50 artiklassa. Nuuskan voidaan katsoa myös kilpailevan muiden tupakkatuotteiden kanssa samoista markkinoista. Kyse ei ole tuotteesta, joka ei kuuluisi vaihdannan piiriin. Näin ollen sillä seikalla, että tässä tapauksessa nuuska on tuotu maahan maahantuontia koskevien kieltojen vastaisesti, ei ole merkitystä, kun arvioidaan maahantuodusta nuuskasta suoritettavaa arvonlisäveroa. Siten maahantuontia koskevien kieltojen vastaisesti maahantuodusta nuuskasta voidaan periä normaalisti maksettava arvonlisävero. Vastaava kanta on omaksuttu myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2012:123, jossa arvioitavana on ollut nuuskan valmisteverotus.
[– –]
21. Sinänsä nuuskalla ei voida käydä Suomessa laillista kauppaa eikä siten saattaa nuuskaa laillisesti Suomessa vaihdannan piiriin. Tällaisella maahantuontikiellolla ei kuitenkaan ole edellä kohdassa 12 todetuin tavoin merkitystä arvonlisäveron määräämisen kannalta. Kun edellä kohdissa 17 - 19 selostetuin tavoin nuuska säädettiin Suomessa kuuluvaksi kansallisen tupakkaveron piiriin, oli kysymyksessä tietoinen lainsäädännöllinen ratkaisu verovelvollisuuden ulottamisesta tuotteeseen, jonka maahantuonti kaupallisiin tarkoituksiin on kielletty.
22. Perusteena tällaiselle ratkaisulle ovat olleet ensiksikin tupakan terveyshaitat ja toiseksi se, että nuuska kilpailee muiden laillisesti markkinoilla olevien ja myös verotettujen tupakkatuotteiden kanssa. Kyseessä ei siten ole sellainen kohdassa 11 mainitussa Salumets -ratkaisussa tarkoitettu tuote, jonka osalta talouden laillisen sektorin ja laittoman sektorin välillä ei voi olla minkäänlaista kilpailua, ottaen huomioon sekin, että nuuskan käyttäminen ja maahantuonti omaan käyttöön on ollut joka tapauksessa sallittua. Nuuska poikkeaa siten väärennetystä rahasta ja huumausaineista, joiden osalta verovelvollisuutta tavaran maahantuonnista ei Euroopan unionin säännösten nojalla ole katsottu olevan. Edellä kohdassa 12 mainituin tavoin vastaava kanta on omaksuttu Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa KHO 2012:123.
