Sosiaalisen elämän vähyys, autuutta vai ongelma?

[Kapteeni Ankan urotyöt]

Täytyypä tehdä tuo testi jossain vaiheessa ja katsoa mitä saan tuloksesi.

Samoja asioita kuin aloittaja on tullut pohdittua jo pidemmän aikaa ja tutulta kuulostaa. Ikää ehkä vähän vähemmän ja opiskelen yliopistolla, joten uusiin ihmisiin tutustumisen pitäisi olla helpompaa kuin koskaan. Niinh, elämäni pyörii hyvin pitkälti koulu-koti-koulu-koti-viikonloppu -akselilla ja sama uudestaan. Pidän ihmisistä eikä minulla ole mitään ongelmia tulla toimeen ihmisten kanssa, olen kohtuu supliikki ja tarvittaessa seurallinen heppu. Silti vietän lähestulkoon kaiken aikani yksin (ainakin koulun ulkopuolella). Koulussa on tuttuja ja kavereita, mutta he ovat siellä ympyröissä enkä tapaa heitä koulun ulkopuolella. En käy opiskelijatapahtumissa, enkä ota osaa muihinkaan aktiviteetteihin. En ole ihmistyyppiä, joka saa ladattua akkuja ja voimaa siitä että on ihmisiä ympärillä pyörimässä.

Olen pitänyt tätä autuutena, saan mennä ja tehdä asiat omien aikataulujeni mukaan, mutta kyllä tämä alkaa pidemmän päälle olemaan vähemmän autuasta. Kun on pitkään ollut kaikesta ulkopuolella on kynnys sosialisoitumiseen aika korkea. Oikeastaan syy miksi aikoinaan olen tämän tien valinnut on se, että en kehtaa tehdä mitään - ajatukset ovat pyörineet(pyörivät) liikaa siinä mitä muut allekirjoittaneesta miettivät. Tämä on tyhmää ja siitä olen koettanut järkeillä pihalle, jäljelle on jäänyt ikään kuin kaksi puolta; toinen joka haluaisi mennä, tehdä ja olla ja toinen joka kävelee edellisen yli ja saa jäämään kotiin.

 

[Cereal killah]

No nyt minäkin tein testin

Spoileri

"Debater" ENTP-A. The ENTP personality type is the ultimate devil’s advocate, thriving on the process of shredding arguments and beliefs and letting the ribbons drift in the wind for all to see.

 

[Spartacus]

Ei kyllä kannata tehdä tuota suomenkielistä versiota, sen verran tuuheaa käännöstä löytyy.

Piti kyllä pelottavan hyvin paikkansa.

 

[ZeiTsei]

Jahas. Triidi muuttui nopeasti facebookmaiseksi gallupiksi "Minkä tuloksen saat 16personalities.com-testistä".

Persoonallisuus koostuu kilpailevissa teorioissa useista piirteistä ja alapiirteistä, joista vain osa liittyy sosiaalisuuteen. Sosiaalisuus, sosiaaliset taidot, personallisuus ovat siis eri käsitteitä. "Seikkailija, loogikko, logistikko ym." tyyppinen kategorisointi tarjoaa lähinnä viihdettä.

 

[rane58]

Yhteiskunta pyörii monessa asiassa ekstroverttien tahtiin, niin ei ihmekkään, jos introt tuntee itsensä epänormaaleiksi.

En tunne itseäni epänormaaliksi enkä väittäisi muidenkaan olevan, ehkä emme mene toreille pitämään mitään älämölöä.
Emme kiinnitä huomiota, kuulumme niihin ns. maan hiljaisiin emme ole keskipisteenä ja saamme olla yleensä rauhassa.
Ajatuksia ja mielipiteitä ainakin minulta löytyy jossain niitä sitten julkaisen ja jopa suullisesti joissain tilanteissa....

 

[Zerrod]

Meikäläisellähän on muuten aika paljonkin tämä vaikuttanut elämään kun peruskoulu piti käydä erityisluokan kautta ja miksi piti? Koska en uskaltanut puhua tuntemattomille.
Ehkä paskin syy laittaa pentu erityisluokalle jossa oppiaineetkin olivat luokkaa aivokuollu apina. Näin jälkikäteen miettiny että ei mikää ihme jos ei koulunkäynti kiinnostanut

 

[oestrus taurus]

Meikäläisellähän on muuten aika paljonkin tämä vaikuttanut elämään kun peruskoulu piti käydä erityisluokan kautta ja miksi piti? Koska en uskaltanut puhua tuntemattomille.
Ehkä paskin syy laittaa pentu erityisluokalle jossa oppiaineetkin olivat luokkaa aivokuollu apina. Näin jälkikäteen miettiny että ei mikää ihme jos ei koulunkäynti kiinnostanut

Saitko kuten minäkin kolmannella luokalla yksityisen ja henkilökohtaisen opettajan? Näin vanhana tuosta osaa hymähdellä ja olla tyytyväinen. Kutosella sitten pääsi normiluokalla ja menestys oli normaalia parempaa, muttei aivan Ressun lukiota.

 

[Zerrod]

Ei nyt mitään tuollaista mutta koko peruskoulu piti mennä tuota kautta. Amiksessa sitten oltiin sormi suussa kun kaikki perusoppiaineet menivät yli hilseen

 

[eitaas]

(INTP-T) 68% introvertti. Joskus aikaisemmin tein tuon ja sain INTJ, hassu juttu.

 

[keerola]

Oli kyllä mielenkiintoinen testi. Terveisin campaigner, ENFP-A/T

 

[calysto]

Minulle soliaalisen elämän olemattomuus on pienoinen ongelma. Vituttaa olla vaan töissä ja kämpillä yksin. Sitten tuleekin tehtyä pitempiä päiviä töissä, ettei tarvi miettiä mitä tekee ennen nukkumaan menoa. Yksin ei jaksa mitään urheilua harrastaa, ei vaan tule lähdettyä.

Baarissakaan tule käytyä, kun ei uskalla lähestyä muijia "kun ei siitä kuitenkaa mitään tule". Eipä niille mitään sanottavaakaan ole. En ole mikään vitsiniekka tai tarinankertoja.

Spoileri

"Lähetäänkö meille paneen?" ei taida ihan riittää.

Jos jollain ihmeellä saisi parisuhteen aikaan, se riittäis mulle. Jos olisin onnellinen yksin, en tarvisi muita.

Spoileri

ISTP-T
Introverted – 90%

 

[Sire]

Miten teillä muilla yksinelävillä hommat toimii? Kuulostaako yhtään tutulta?

Kuulostaa erittäin tutulta

Työpäivät eivät ole ongelma ja jaksaa olla sosiaalinen ja sosiaaliset taidotkin ovat ihan hyvällä tasolla, mutta töistä päästyä menen useimmiten kaupan kautta kotiin ja sillä selvä, ei jaksa enempää. Kotona sitten musiikki, pelit ja kirjat seurana. Toki jos on tiedossa jotain firman pippaloita tai muuta sopivaa aktiviteettia työkavereiden kanssa niin menen kyllä mukaan ja hauskaa on, mutta sen jälkeen on vielä normaaliakin kovempi hinku päästä olemaan itsekseen. Jos tuollaista häppeninkiä olisi joka viikonloppu (tai edes joka toinen), niin tuskin menisin joka kerta, vaikka aikataulullisia esteitä ei olisikaan. Pää tarvitsee lepoa.

Parisuhteeni ovat olleet jossain säälittävän ja naurettavan rajamailla, en ole koskaan osannut hahmottaa millaisen ihmisen kanssa homman voisi edes kuvitella toimivan pidemmällä aikavälillä ja miten sellaisen yksilön tunnistaa kun kohdalle sattuu. Nykyään en ole parisuhdetta aktiivisesti edes etsimässä, kun näin on hyvä olla. Välillä tulee kommenttia tyyliin "väitätkö muka, että olet onnellinen yksin?" tai "etkö muka kaipaa elämääsi muuta kuin tuollaista yksin kökkimistä?" ja se menee äkkiä mindfuck-osastolle. Pakosti alkaa ajattelemaan, että olenko niin urpo, etten tajua omaa surkeuttani... tai enkö ikinä ole ollut oikeasti onnellinen, ja nykyisen elämäni hyvyys on vain kuvitelmaa, oma psyyke on vain kehittänyt hirmuiset defenssit ettei pää hajoa paskaan elämään. Täysi ristiriita sen kanssa, miten itse näkee oman tilanteensa, lopputuloksena hetkellinen vitutus, kun joku tulee tuollaisia laukomaan. Ja nyt kun tätä alkoi taas miettiä, niin en osaa sanoa, ovatko oikeassa vai eivät

Jos itsetuntemuksen kehittäminen kiinnostaa (aika usein eron jälkeen se kiinnostaa) niin suosittelen tätä testiä. Toiset pitää huuhaana, toisille se on mind blown. Tulos on kirjainyhdistelmä, jonka ensimmäinen kirjain kertoo oletko intro- vai ekstrovertti. Jostain tuolta sivustolta löytyy suomenkielinenkin versio testistä.

Free personality test, type descriptions, relationship and career advice | 16Personalities

Edit. Yo. linkki ei siis ole mikään naistenlehtitasoinen "testi" vaan lyhennetty versio ihan oikeasta enempi-vähempi tieteellisestä persoonallisuustestistä. Itsellä testitulos meni hämmentävän nappiin ja selitti ja valotti monta asiaa itsessä.
T. INTJ-A

ISFJ-A:n pukkasi (The Defender, 81% introvertti), ja aika hyvin tuntuu osuvan kohdalleen. Kuvauksessa aika suoraan kirjoitettuna se, miten töissä menee ja mikä on yksi ongelma siellä (joo, kyllä mä teen tän ja autan sua ja vielä ton hoidan -> sitten ollaan ajoittain ihan kusessa työmäärän kanssa).

~10 vuoden aikana olen tehnyt jonkin sortin MBTI-testin useita kertoja, ja paria (tai kolmea) eri tulosta niistä on tullut, eli ei mitään ihmeellisempiä heittoja. Joka kerta olen päätynyt introverttilokeroon, se on saletti. Tässä testissä minulle oli uutta tuo viimeinen viiden kirjain. Olen ihan varma, että 5+ vuotta sitten tehtynä olisin saanut viidenneksi kirjaimeksi T:n. Nykyinen työ on muuttanut minua omalla tavallaan, on ollut pakko tehdä asioita joita ei olisi koskaan kuvitellut kykenevänsä tekemään. Lopulta on joutunut toteamaan, että olen hyvä jossain sellaisessa, mitä ennen kammosin (asiakaspalvelu).

 

[oestrus taurus]

Välillä tulee kommenttia tyyliin "väitätkö muka, että olet onnellinen yksin?" tai "etkö muka kaipaa elämääsi muuta kuin tuollaista yksin kökkimistä?" ja se menee äkkiä mindfuck-osastolle. Pakosti alkaa ajattelemaan, että olenko niin urpo, etten tajua omaa surkeuttani... tai enkö ikinä ole ollut oikeasti onnellinen, ja nykyisen elämäni hyvyys on vain kuvitelmaa, oma psyyke on vain kehittänyt hirmuiset defenssit ettei pää hajoa paskaan elämään. Täysi ristiriita sen kanssa, miten itse näkee oman tilanteensa, lopputuloksena hetkellinen vitutus, kun joku tulee tuollaisia laukomaan. Ja nyt kun tätä alkoi taas miettiä, niin en osaa sanoa, ovatko oikeassa vai eivät

Minustapa tuollainen antaa puhujastaan sellaisen kuvan, että esim. parisuhteessa puoliso on häntä varten, suhde olisi itseisarvo ja onni sidottuna kuin jonkinlaiseen sotasaaliin tai esineen omistamiseen.

Jos nyt kuvittelisin, minkälainen oma unelmapuoliso olisi, hänellä olisi varmaan korkea älykkyysosamäärä, hän ei olisi "ikinä valmis" mihinkään. Jonkinlainen elinikäinen oppiminen joka ravitsisi sen kautta myös minua, ja vastineeksi saisi myös minut tarkistelemaan omia näkemyksiäni, jonkinlainen "filosofisesti ravinteikas libido" olisi kyseessä.

Hän myös arvostaisi omaa aikaa ajatuksilleen, kuten minäkin eikä olisi nyrpeänä, vaikka usein aterialla olisikin jokun lidlin pakaste-salamipizza. Eikähän olisi viivana pakottamassa kokeilemaan jotain uutta asentoa, mitä Ruotsin prinssi on prinsessalle tehnyt.

Mistäpähän saisikaan sellaisen puolison? Kiven alla tuntuvat olevan, mutta olen mielestäni paljon onnelisempi kuin itseisarvoisessa libidossa. Elämä on syntymän ja kuoleman välinen aika, ja tuskin jälkimmäisen tullessa itse (tai kukaan muukaan) jää kaipaamaan jotain "menetettyä aikaa", ainakaan tältä naamalta.

Pidättäydyn, kuten lemmikkien hankkimisestakin, tekemästä mitään äkkipikaisia "pika-onnistumisia". Vastuu ja arki voi yllättää pahemmin kuin osaisi alussa kuvitellakkaan.

 

[Zerrod]

Huvikseni tuon testin tein ja Advocatin sain. Tuo vain huvittaa että 87% introvertti mutta aina mulla nuo agree/disagree kyselyt on sellasia ettei osaa sanoa että paljon mikäkin on jne.

 

[Rekisteröidy käyttäjäksi]

INTJ-T, 68% introvertti

En tunnista itseäni, sillä olen 90% introvertti omasta mielestäni.

 

[Cereal killah]

Nykyään en ole parisuhdetta aktiivisesti edes etsimässä, kun näin on hyvä olla. Välillä tulee kommenttia tyyliin "väitätkö muka, että olet onnellinen yksin?" tai "etkö muka kaipaa elämääsi muuta kuin tuollaista yksin kökkimistä?" ja se menee äkkiä mindfuck-osastolle. Pakosti alkaa ajattelemaan, että olenko niin urpo, etten tajua omaa surkeuttani... tai enkö ikinä ole ollut oikeasti onnellinen, ja nykyisen elämäni hyvyys on vain kuvitelmaa, oma psyyke on vain kehittänyt hirmuiset defenssit ettei pää hajoa paskaan elämään. Täysi ristiriita sen kanssa, miten itse näkee oman tilanteensa, lopputuloksena hetkellinen vitutus, kun joku tulee tuollaisia laukomaan. Ja nyt kun tätä alkoi taas miettiä, niin en osaa sanoa, ovatko oikeassa vai eivät

Tuo on hyvin normaalia esim. osalle nuorista tai nuorehkoista naisista, että ei ole parisuhteessa koska ei kiinnosta ja sillä selvä. Siis sellainen "strong, independent woman, plaaplaa". Ei tuollaisia lauseita kukaan mene naiselle sanomaan. Siitä voi päätellä miten yksiulotteisesti nuo ajattelevat, ikäänkuin paska parisuhde olisi jokin itseisarvo mihin pitää väkisin pyrkiä. Eiköhän Suomessa niitä paskoja parisuhteita ole ihan tarpeeksi.

 

[fanta667]

Sometimes I need some time, on my own
Sometimes I need some time, all alone
Everybody needs some time, on their own
Don't you know you need some time, all alone

 

[Skyline]

“SOVITTELIJA”
(INFP-T)

Oli osa ihan helvetin vaikeita kysymyksiä ja mitä vittua kyseltiin sähköposti juttuja kun ei tule enää käytettytä melkein ikinä...

 

[oestrus taurus]

“SOVITTELIJA”
(INFP-T)

Oli osa ihan helvetin vaikeita kysymyksiä ja mitä vittua kyseltiin sähköposti juttuja kun ei tule enää käytettytä melkein ikinä...

No tuota sähköpostia voisi verrata tekstiviestiin tai vaikkapa foorumin vastaavaan. Kyllä ne itsellään tulee hetimiten vastattua, jos sen vastaus sisältö ei ole luokkaa "viagra-mainoksen bottiin vastaaminen". Huonoksi tuntisin itseni kaikessa kolmessa (sähköposti, tekstiesti, foorumi jne.) jos tyytyisin ne hoitamaan "joskus myöhemmin, jos muistan".

 

[lasu]

Minusta on erikoista, miten moni introvertti kokee haluavansa kumppanikseen toisen introvertin. Tietenkin ihan loogista, jos ei tosiaan jaksa tiettyjä ekstroverttien mukanaan tuomia asioita, mutta itseäni ainakin ärsyttäisi suunnattomasti jos kotonani asuisi joku toinenkin joka ei halua vapaa-aikanaan poistua kotoa juuri koskaan. Olen parisuhdepuolella kokenut kanssakäymisen juuri tuolta osin täysin päinvastaisten ihmisten kanssa kaikista antoisimmaksi: on kiehtovaa päästä tutustumaan siihen, miten eri tavalla erilaiset ihmiset voivat samat asiat kokea. Muutenkin koen olevani aika sosiaalinen ihminen (=tarvitsisin kavereita joita tavata aina joskus), mutten osaa muodostaa sosiaalisia suhteita. Olen lähes täysin kykenemätön tunnistamaan ne ihmiset, joiden kanssa kaveeraaminen olisi miellyttävää ja antoisaa. Joidenkin seura on niin puuduttavaa, että parin tunnin kahvittelutuokion jälkeen tarvitsisin kuukauden yksin. Tähän ongelmaan ratkaisuna toimii se, että kumppani on nuo kaverit jo ennalta valinnut ja hyväksi havainnut. Joskin se kumppaninkin löytäminen ja etsiminen on ihan yhtä tuskallisen vaikeaa...

Huomasin jo lapsuudessa, että sosiaalisissa taidoissani oli jotakin pielessä. Vietin kesälomat eräällä karavaanarialueella, jonka leikkipuistossa pääsin helposti tutustumaan aina uusiin lapsiin yksitellen ja tykkäsin aina lähestulkoon kaikkien seurasta. Sitten kuitenkin jos joku päivä muodostui isompi leikkiporukka, joihin kelpasin ja osasin liittyäkin mukaan, niin näissä porukoissa vallitsi AINA yleinen käsitys jostakin yksittäisestä lapsesta jota kukaan ei halunnut mukaan leikkiin. En koskaan ymmärtänyt miten kaikki muut osasivat muutaman minuutin tutustumisen perusteella määrittää, etteivät he pidä jostain ihmisestä. Ja tämä ihminen oli aina se sama, joista kaikki muutkin olivat vetäneet saman johtopäätöksen toisistaan riippumatta. Kyllähän se toimi silloin ihan hyvin, että kaveerasin sitten välillä tämän syrjityn lapsen kanssa ja välillä liikuin porukassa, mutta nyt myöhemmällä iällä olen joutunut lähinnä yksinäisyyden kierteeseen tämän "sosiaalisen palikkuuteni" takia.

Opiskelemaan muutettuani tutustuin uusissa opiskelijaporukoissa aina vahingossa siihen tyyppiin, joka halusi itse jättäytyä porukan ulkopuolelle. Sillä seurauksella, että jäin samalla itsekin enkä enää myöhemmin osannut pyrkiä mukaan. Tämä yksinäinen susi sitten aina katosi/eristäytyi parin kuukauden kuluessa, jolloin jäin täysin yksin. Olen vuositolkulla yrittänyt olla sosiaalinen ja saada kavereita käymällä erilaisissa tapahtumissa, mutta mikään ihmissuhde ei koskaan kehity hyvänpäiväntuttavuus-tasolta mihinkään suuntaan, ja tuollaiset tapahtumat ovat muutenkin henkisesti niin kuluttavia etten enää jaksa edes yrittää.

Testin tein kahdesti viikon välein, ja ISTP-T:tä tarjosi, 82% introvertti. Aika nappiinhan tuo osui, joskin ei minua ole kukaan poikatyttönä koskaan pitänyt... Kunpa olisikin, sillä koen aivan erityisen raskaaksi sen, miten miesten kanssa kommunikoiminen päättyy heti kun käy ilmi etteivät ne haarat ole aukeamassa jokaiselle vastaantulijalle jonka mielestä olen "ihan kiva", ihan pelkästään siksi ettei siellä roiku samanlaisia värkkejä kuin keskustelukumppanillani. Jos haluaisin tulla noteeratuksi sukupuoleni perusteella, pukeutuisin naisellisesti. Olen vuosikausia vain haaveillut siitä että vihdoin uskaltaisin... Onneksi on olemassa tällaisia palstoja, missä voin lukea kaltaisteni ajatuksia tulematta tuomituksi. Tuo S oli kummallakin kertaa 52%, joten INTP:n kuvauksesta löytyi puuttuvia palasia.

Pidän enemmän yksinolosta (tai kaksinolosta) kuin ryhmässä pyörimisestä. Silti vuosikausien yksinolo alkaa pakosti kyllästyttää, nautti siitä kuinka paljon. Mitä tehdä?

Ongelma on, että Suomesta puuttuu kunnollinen nettipalvelu, jossa haetaan kavereita. Kaiken maailman tindereitä ja deittisivuja on pilvin pimein, mutta ei kaikki kaipaa pelkästään suhdetta. Pelkkä henkilö (sukupuolesta riippumatta), jonka kanssa voisi keskustelulla esim. netin välityksellä riittäisi tyydyttämään sosiaalista puolta yksinolon rinnalla.

Tämä! En enää edes tiedä, miksi istun koneella nykyään niin paljon kun ei noita sivustoja niin paljoa seurannassa ole, eikä ole enää edes ketään nettikavereita joita msn messengerin aikakaudella riitti. Kyllä sellaista henkilökohtaista kahdestaan kaveeraamista vain kovasti tarvitsisi vaikka yleisesti yksin viihtyykin. Rekisteröidyin joskus suomi24-sivustolle (en treffien puolelle), ja poistin profiilin lähes saman tien koska aloin saamaan sinne treffiviestejä. Ironista sinänsä, että ainoa hedelmällinen aikuisiällä netin välityksellä luotu keskusteluyhteys muodostui kerran kun läksin testaamaan teoriaani siitä, että pettämissivustoille rekisteröityvät miehet saattaisivat ollakin pettämisen sijaan keskusteluseuraa vailla. Inhoan ihmisten vedättämistä, joten tuntui tosi pahalta rekisteröityä sellaiselle sivustolle antamaan vääriä toiveita. Mutta niinpä sieltä sitten löytyikin yksi moraalinen yksilö, jonka kanssa vaihtelimme ajatuksia puolisen vuotta. Hän halusikin sitten pitää perheensä koossa ja lopetti seuranhaun.

 

[B-Kasetti]

Minusta on erikoista, miten moni introvertti kokee haluavansa kumppanikseen toisen introvertin. Tietenkin ihan loogista, jos ei tosiaan jaksa tiettyjä ekstroverttien mukanaan tuomia asioita, mutta itseäni ainakin ärsyttäisi suunnattomasti jos kotonani asuisi joku toinenkin joka ei halua vapaa-aikanaan poistua kotoa juuri koskaan.

Ei se introverttius välttämättä tarkoita että haluaa kotona jumittaa, itseäni korpeaa ettei tule käytyä missään vaikka introverttina itseäni pidän. Tahtoisin olla aktiivinen mutten tiedä mitä tuolla "ulkona" oikein tekisin? Toisaalta kummallista että sitä vähän kaipais välillä sellaista ihan "kevyttä" sosialisointia ts. merkityksetöntä. Ei tunnu itsellä ainakaan vievän voimavaroja.

 

[leffo]

Tämä ei minua haittaa periaatteessa, mutta olen alkanut miettimään että onkohan minussa jotain vikaa näin sosiaaliselta kannalta katsottuna?

On. En tiedä mitä, mutta pakko olla jos ihmettelet tälläistä. Ehkä uusi elämäntilanne tuntuu oudolta ja siihen sopeutuminen/tottuminen kestää aikansa, tai jotain tälläistä?

Onkohan vain niin että nyt kun pitkän suhteen jälkeen on oikeasti sitä aikaa itselleen, niin sen ajan käyttää sitten 100% hyödyksi omiin huvituksiin, eikä täydy välittää mitä joku toinen tahtoo tehdä?

Helvetin hyvä idea, tee mitä itse haluat, elä omaa elämääsi. Ole muiden ihmisten elämästä vain sen verran kiinnostunut, kuin itse haluat.